Häivähdys valoa

 Täälä ollaan edelleen, vaikka marraskuu onkin ollut blogin puolella hiljainen. Siitä ei pääse mihinkään, että marraskuu on vuoden harmainta ja ankeinta aikaa. Monena päivänä ei ole kuin hetkellisesti päivä kirkastunut ja sitten taas yhtä harmautta. Päivä kerrallaan eteenpäin, yrittäen nauttia pienistä jutuista joita kuran ja loskankin keskellä on. Valoja puutarhan puissa ja pensaissa, kevyt lumikerros nurmikolla, auringon pikainen tervehdys taivaanrannassa ja avanto kevyesti jäätyneessä lammessa. Ja kirkas tähtitaivas keskellä yötä tai varhain aamulla kun polkee metsäteitä pitkin töihin. Ihania hetkiä pysähtyä ja nauttia.

Perheen ja vanhempieni kanssa tehtiin viikko sitten retki Palaneetkallioille Ylistaron ja Härmän rajamaille. Kaunis paikka, vaihtelevaa alustaa ja monia mielenkiintoisia koloja (lue; rastipisteitä). Ollaan retkeilty näillä kallioilla ennenkin ja tämän vuoden Multisport-kisassa polkujuoksu pätkä juostiin täällä. Pitää tulla kesällä uudemman kerran, jos vaikka pitkään etsimämme geokätkökin sitten löytyisi.

Marraskuun retki Palaneetkallioilla.

Marraskuun juoksuputkeen en tänä vuonna lähtenyt, onneksi. Kolin 130 ja Ilkanpolun 35 tuntuivat kropassa. Kiristi jalan lihaksia, erityisesti oikean jalan pohjetta ja siitä sisäsääreen ja kantapäähän. Hieronnassa jalat käsiteltiin voimakkaasti, myös vasen jalka jossa oli samankaltaisia kireyksiä, vaikka se ei oireillut.

Oon pystynyt juoksemaan, enkä juoksutaukoa ylimenokaudelle kokenut tarvitsevani saati haluavani. Vauhdit oon pitänyt maltillisina ja tuntuu ettei kropassta olisi kovin enempää irronnutkaan. Jalkaterien iho alkaa olemaan jo kunnossa. Nimittäin molempien jalkapohjien iho kuoriutui kokonaan. Kaksi varpaankynttä on vielä mustana, irtoamatta, todennäköisesti kasvattavat nätisti uutta ja ensi kesänä ovat taas tosi somat.

Neitin perässä suunnistustreeneissä.

Yksi marraskuinen aamu ajoin päin puuta, kaatunutta puuta. Menin ympäri ja onneksi vakavilta vammoilta vältyin.

Aamuvuorosta kotiin, kun aurinko jo laskee ja kuu nousee taivaanrannan takaa.

Marraskuun hämäriin hetkiin on sopinut sohvalla istuskelu lankakerät jaloissa pyörien. Tykkään tehdä käsitöitä, tykkäisin tehdä niitä enemmänkin ja lempparit talvella ovat ehdottomasti villasukat. Sopivasti silmiin osui Novitan joulukalenterisukat, joista julkaistaan joka viikko pätkä ohjetta lisää. Niin koukuttavaa. En vielä tiedä kuka nämä saa, mutta omiin jalkoihin tuntuvat hiukan liian isoilta.

Oon istunut välillä myöhäiseen iltaan asti ohjeet edessä läppärillä, puikot ja langat sormissa ja äänikirja korvilla. Kaksi rentouttavaa ja koukuttavaa juttua yhtäaikaa työnalla.

Sukkaa pukkaa.

Ens viikolla päästään ihanaan joulukuuhun. Meillä se tarkoittaa heti alkukuusta synttärijuhlia ja myöhemmin lasten pitkää joululomaa. Onhan tässä monta viikkoa luettu ja harjoiteltu moniin kokeisiin ja muakin jo väsyttää. 

Tulisipa vielä lunta, vaikka meidänkin kulmilla pääsee jo hiihtämään kun Seinäjoella levitettiin viime talvena säilölumet purtsille. Eilen avasin hiihtokauden 16 kilometrin tykityksellä. Oli rankkaa, mutta kyllä niin tykkäsin.

Hyvää alkavaa joulukuuta 🤶

~Eija~