Pyhäinpäivän Komia Ilkanpolku

 Lokakuun viimeisenä päivänä, Pyhäinpäivänä juostiin neljännen kerran Komia Ilkanpolku Kurikan Tuiskulasta Ilmajoen Tuomikylään. Ilkanpolku on mulle todella tuttu, sillä se on yksi mun ns "takapihan" poluista ja tässä polkujuoksutapahtumassa oon ollut joka vuosi 35 kilsan matkalla. Edellisinä vuosina olen aina saanut parannettua omaa aikaani, mutta tänä vuonna jo lähtökohtaisesti arvioin, että ei ole mun enkkapäivä tänään.

Voisi ajatella, että vajaan kuukauden takainen Kolin 130 kilometriä painaisi vielä kintuissa ja mahdollisesti näin tekikin, mutta enemmän mietitytti viime viikkojen runsaat sateet ja plussakelit. Edellisinä vuosina reitillä on ollut märkää, jäätävän kylmää vettä, liukasta, mutta myös aurinkoa. Aavistelin, että luvassa olisi rämpimistä kurassa ja lammikoissa.

Ja niinhän me rämmittiin...

Kuva Antti Latva-Hirvelä

Tavoite oli lähteä omaa rennon reipasta ja tähtäimessä oli 3:15 alitus. Nuuksion Classicin 70 kilometrin voittaja Johanna lähti omia menojaan, mutta mun ja Assin vauhdit osuivat hyvin yksiin. Välillä mä olin edellä ja sitten Assi. Oikean jalan pohje kiristeli alusta asti ja Santavuoren nousun vajaan kymmenen kilometrin kohdalla otin kävely-juosten ja pohje hiukan hellitti, mutta ei antanut periksi kokonaan. Assi veti tässä hyvin kaulaa ja mä laskeskelin, että kakkospaikka taisi mennä siinä. Kuitenkin pitkässä alamäessä taas saavutinkin Assia ja joukkoomme oli liittynyt myös Hannu.

Lammikoiden ja kurakoiden väistely rämeikön puolelta vei voimia. Loikat, hyppelyt ja sivuttaisaskeleet toki toivat kivaa vaihtelua ja pitivät lantion ja pään hereillä, mutta ottihan se hiukan hermoon. Kylmä vesi ei tuntunut pahalta jaloissa ja yllättävän hyvin mun ikivanhat Inovin kengät piti märillä kallioilla. Alamäet ja pitkospuut otin ekstra varovasti ja valitsin jalansijan tarkkaan. Jossain vaiheessa aloin puskea lammikot läpi ja vain toivoin ettei siinä olisi mitään syvää ojaa ja homma menisi uimiseksi.

Noin puolessa välissä Assi jäi hiukan jälkeen ja myöhemmin pikku hiljaa Hannukin. Jatkoin omaa puurtamista. Energiat tuntui riittävän hyvin. Otin matkan aikana kaksi energiamarmeladia ja juotavaa. PikkuIlkan 17 kilometrin juoksijoita alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Tsempattiin toisiamme ja loiskuteltiin upottavilla poluilla. Ränkimäenlenkille päästyä oli reissu jo voiton puolella ja edessä reitin tutuin osuus. Oli hyvä fiilis. 

Jalkahoitoa kengät jalassa ja tämän vuoden muistolaatta.

Viimeinen huoltopiste oli viisi kilometriä ennen maalia. Tämänkin, kuin edellisetkin juoksin ohi, sillä ei ollut tarvetta pysähtyä. Hiukan lisää maltillisia nousumetrejä ja viimeiset kaksi kilometriä laskettelua. Maaliin pääsin hyvissä voimin aikaan 3:07:59 eli tasan kolme minuttia hitaammalla ajalla kuin viime vuonna. Edellis vuosien tapaan naisissa 2. sija ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Johanna veti 16 minuuttia nopeampaa ja teki naisten reittiennätyksen, hienoa!

Mä, Johanna ja Assi 🏆
Kuva; Komiaflow

Olipa jälleen kerran upeasti järjestty tapahtuma ja uutuutena oli lasten MiniIlkka, jossa mun tyttäret juoksi. Heilläkin oli kuulemma ollut kivaa. Maalissa kaikki saivat muistopuulaatan, lämmintä keittoa ja juotavaa. Tunnelma oli leppoisa ja yleisö kannusti ihanasti, kiitos 😊

Tähän päättyi mun tämän vuoden kilpailukausi. Olo on helpottunut. Tavoitteet kaudelle eivät täysin toteutuneet osittain koronan vuoksi ja osittain omasta taitamattomuudesta. Nyt kuitenkin otetaan ansaittu hengähdystauko ja annetaan kropan ja pään kunnolla palautua. Tämä tarkoittaa myös sitä, että edellis vuosien tapaan juoksun marrasputkeen en tänä vuonna lähde. Kuitenkin kehonhuollon marrasputkeen sukellan. Joka päivä teen jotain kroppaa hellivää huoltoa; venyttelyjä, liikkuvuutta, rullailua, hierontaa, avantopulahduksia ja mitä näitä nyt on. Lähde säkin putkeen mukaan!

~Eija~