Kolilla jälleen

 Kolilla ollaan jälleen, Vaarojen maratonin aattona. Oon pysynyt terveenä, perhe on terve eikä kukaan ole korona karanteenissa tai kotikoulussa. Työvuorot sain loksahtamaan niin että reissuun pääsimme suunnitellusti. Kotiin jääneillä kaikki on hyvin ja heilläkin on mukava viikonloppu edessä. Syksyn treenit ovat sujuneet ok:sti. Näin on just hyvä. Kaikki on aivan hyvin.

Karoliinan portaita ylös.

Viimeisimmän viikon kiireet hiukan painaa pääkopassa. Kuormaa kertyi ja oon nukkunut muutamat yöt todella huonosti. Kun ajatuksissa pyörii tuhat asiaa, katoaa multa ruokahalu, mutta onneksi ei nälkä, joten oon saanut sentään syödyksi. Paineessa pinna on kireällä ja pienikin asia saattaa  aiheuttaa läikkymistä.

Karoliinan portailta maisemia.

Tänään ajoimme tutulla jengillämme Kolille, tutulle kämpälle jo viidettä vuotta peräkanaa. Aika hienoa ja paljon on muistoja kerääntynyt näiltä vuosilta.

Matkalla pysähdyimme Viitasaarella Karoliinan jylhiä kallioportaita kiiparoimaan. Oli hieno paikka ja virallisia ohjeita uhmaten kontimme ylös asti ja puita halaillen takaisin alas. Jaloittelu teki reilun viiden tunnin ajelun lomassa hyvää.

Tyttären kanssa kotipoluilla.

Huomenna perjantaina klo.18.00 on lähtö Vaarojen maratonin 130 kilometrin perusmatkalle. Tämä on UTTF:n viimeinen kisa ja päätavoite on päästä maaliin ja saavuttaa finisher titteli.

Koko kisaviikonlopun ennakkojuttua löytyy täältä.

Jälleen jännittää, pelottaa, ei malttaisi odottaa, on niin onnellinen ja ihan fiiliksissä.

Työmatkalta yksi aamu.

~Eija~