maanantai 2. toukokuuta 2022

Juhlaa keskellä arkea ja paleltuneet sormet

Oi ihanaa, se on toukokuu, mun ehdoton lempparikuukausi 🌞 Odotettavissa on entistä lämpenevämpää keliä, vihreyttä, nuppuja ja valoa. Edessä siintää mielenkiintoisia kisoja ja reissuja sekä lasten ja oma kesäloma. Nyt päivät voisivat hidastaa kulkuaan ja tunnit taittua verkkaisesti. Kunpa toukokuu ei menisi niin nopeasti kuin huhtikuu meni.
Kevät!
Huhtikuussa en suksia tosiaan enää jalkaani laittanut, vaan siirryin kokonaan juoksemaan. Kilometrejä kertyikin 291 ja lisäksi suunnistusta 30 kilometriä (kuljettu matka, ei linnuntietä). Viime postauksessa lupaamani vetotreenikin tuli tehtyä, kun seuraavalla viikolla tein 10 x 1 minuutin reippaat vedot. Viime viikolla vuorostaan radalla 15 x 100 metriä kovaa pitkillä palautuksilla. Rataa ei päässyt kokonaan kiertämään, kun varjoinen sivu oli vielä paksuhkossa lumessa, mutta C-kirjaimen muotoista lenkkiä sai hyvin tehtyä. Vedot todella vaatii oman asenteensa ja jossain kohdassa tulee fiilis, että ei mun oo pakko, mutta ei luonto anna antaa periksi. Jälkeenpäin on tosi tyytyväinen olo.

Lenkit ovat kulkeneet aivan hyvin. On tullut tehtyä useampi pitkä, yli 20 kilometrin lenkki. Pisin lenkki oli 30 kilometrin nouseva vauhtinen Ninnin kanssa. Jalat ovat kestäneet hyvin, vaikka herkästi erityisesti mun oikeaa jalkaa kiristää. 
Vedot radalla osui koko kroppaan 👌
 Viikko sitten meillä juhlittiin esikoisen konfirmaatiota. Juhlat menivät hyvin, oli ihanaa. Etukäteen oli tullut pala kerrallaan kotia siivottua, asia kerrallaan juttuja hoidettua ja siinä sivussa liikuttua, että järjestely stressi ei käynyt ylivoimaiseksi. Sain ystäviltä ison avun ennen juhlia ja itse juhlapäivänä. Usein mun on vaikea pyytää apua, mutta tällä kertaa pyysin ja se auttoi paljon. Myös omat vanhemmat kuljettivat kakkuja ja toivat astioita lainaan.

Juhlien jälkeen olin toki melkoisen väsynyt, että päivä juhlien jälkeen meni ihan toipuessa. Helpottunut olo, kun meille tärkeä juhla oli saatu pidettyä ilman että kukaan perheenjäsen sairastui ja suurin osa kutsutuista vieraistakin pääsivät tulemaan. Meidän perhehän ei vieläkään ole sairastanut koronaa, vaikka altistumisia on ollut kaikilla enemmän tai vähemmän. Ennen juhlia jännitin juuri tätä, jos joku tulee pari päivää ennen h-hetkeä koronaan tai saa noron tms. Ei sairastuttu ja se tuntui jotenkin uskomattoman onnekkaalta.
Juhlien jälkeen herkkuja riitti vielä pariksi päiväksi joka välipalalle, mutta sitten se arki taas jatkui.
Viime viikolla heitti ihan järkyttävän kylmät kelit taas ja iltarasteilla palellutin sormeni. Poljin töistä päin suunnistamaan räntäseteeseen. Hanskat oli kädessä ja jalassa pitkät kalsaritkin, mutta tuli todella kylmä. Vaatteet kastuivat aivan läpimäriksi. Vaihdoin kuivat vaatteet ja poljin vielä kotiin 15 kilometriä eikä sormet sillä matkalla lämmenneet. Vieläkin kolmessa sormenpäässä on turta tuntemus ja varpaissakin tuntuu olevan herkkyys vetää ihan kylmiksi.
Kuva Lassi Jussila
Vappu viikonloppuna metsäsuunnistuksen kisakausi alkoi omalla kohdallani Lapualla Virkiän kevätkansallisissa. Lauantaina oli keskimatka 3,3km ja sunnuntaina pitkämatka 5,4km naiset 40 sarjassa. Jännitti etukäteen normaalia enemmän. Sitä se kevään eka kisa aiheuttaa. Lopulta molempina päivinä meni ihan hyvin, oon tyytyväinen. Pari kaartoa rasteille tuli, erityisesti lauantaina ja ei ehkä parhaimpia reitinvalintoja ja rasteilta lähtöjä sunnuntaina, mutta suoritukset riittivät sarjan voittoihin molempina päivinä ja täten myös kokonaiskisan voittoon. Palkinnoksi sain Lapuan Kankureiden iso kylpypyyhe.

Sunnuntain kisasta löytyy reittihärvelistä mun kulkema reitti (valitse "Virkiän kevätkansalliset 2.pv", sitten "D40", mun nimi, paina "load animation" ja viimeisenä "start"). Lauantain kisassa mun gps oli hypännyt alussa virheellisesti, niin sitä en lataa härveliin. Reittihärvelistä on mielenkiintoista katsoa kuinka muut ovat reitinvalintoja tehneet ja yllättyä miten erilailla me reittisuunnitelmia teemme. Esimerkiksi sunnuntain kisassa yhdellä pitkällä rastivälillä ainakin kaksi meidän sarjassa oli mennyt oikealta polkua, yksi vasemmalta polkua ja mä yllättäen metsän läpi suoraan (yleensä haen polkua alle ja selviä reittejä). Vaikka mä olin nopein ko rastivälillä, luulen ettei se kuitenkaan ollut paras vaihtoehto. Paljon suunistuksesta oppii katsomalla suunnistuskisa lähetyksiä, kuten nyt tänä keväänä on ollut Kevätyön viesti ja FinnSpring, jotka molemmat löytyvät ilmaiseksi YouTubesta. Somessa kiinnitin huomiota Minna Kaupin päivittämään suunnistusharjoitukseensa, jossa oli karttaan jälkikäteen merkannut reittisuunnitelmansa ja mitä kohteita maastossa oli huomioinut. Tätä mallia pyrin viikonlopun kisoissa toteuttamaan ja jos jotain maastonmerkkiä en nähnyt, niin mietin mitä sitten näin. Toimi aika hyvin rauhallisessa vauhdissa, suunnistamiseen keskittyen.

Molempina päivinä sain oksasta vasempaan silmääni osuman. Nyt silmän valkuaisen ulkosyrjä on punainen ja kipeä. Sunnuntaina hetkellisesti hämärtyi näkökin vasemmasta silmästä, mutta on jo palautunut lähes ennalleen. 

Metsäsuunnistuksen kisakausi avattu.
Viikonlopun kisat kävin juoksemassa yövuoro pöllyissä. Ei mikään ihanteellisin tilanne taaskaan, mutta viikonloppu vapaat paloivat rippijuhlatouhuissa. Alkaneen viikon alku menee univelkoja nukkuessa. Sen jälkeen taas herätellään kroppaa ja viikonloppuna olisi suunnistus sprinttiä, mun ehdotonta lempparia. Viikon päästä alkaa myös mun kesälomani ensimmäinen viikko.

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti