Lakeuksilta Rukalle

 Se on NUTS Karhunkierros ihan kulman takana, ylihuomenna. Valmistautuminen ja lähestyminen viime vuonna 166 kilometrin perusmatkalle oli monella tapaa erilainen, kuin tänä vuonna puolta lyhyemmälle 83 kilometrin matkalle. Joo, jännittää taaskin, mutta kierrokset ovat paljon maltillisemmat. Peruskunto on luotu viimeisten vuosien aikana, ultrakunto on kasvatettu siihen päälle ja lopullisen onnistumisen hioo viimeisten päivien ja suorituksen aikainen syöminen, unet, varusteet ja tsemppi.

kuva: KomiaFlow, 

Tässä toukokuun aikana olen käynyt kahdesti KomiaFlown polkujuoksucupissa juoksemassa reippaan 5 kilometria omaa kovaa. Oon saanut kunnon kiritystä, joten oikeasti olen saanut revittyä itsestä vauhteja irti. Ei niillä suuri vaikutus ole ultrilla, mutta keuhkoille, sydämelle ja pääkopalle tekee välillä hyvää koetella omia rajojaan. Ultralla saa onneksi mennä melko paljon rauhallisemmin.

Kevät

Voisi jälleen luetella mitä kaikkea on jäänyt tekemättä ajatellen ultraa, mutta en teekään niin. Sitä vastoin oon suunnistanut melko paljon, pyöräillyt töihin aina kun mahdollista, huhtikuun jälkeen kaikki omat lenkit ovat olleet melko kevyitä ja kaikki taitaa olla ollu alle 20 kilometriä. Poluilla olen juossut rauhalliseen vauhtiin polkujuoksuryhmien vetäjänä ja kehonhuoltoa on tullut pienissä erissä lähes päivittäin. Viime viikolla kävin jalkojen hieronnassa ja oikean jalan pohje oli melkoisen kireä. Nyt se tuntuu paljon paremmalta ja luotan että ongelmia ei sen kanssa tule.

Pian pellot vihertää.

Työmatkat pyöräillen. Yölläkin on melkoisen valoisaa.

Huomenna aamulla aikaisin lähdemme kohti Rukaa. Reissuporukka on ihan eri kuin viime vuosina, sillä nyt mukana on oma 12 vuotias tytär ja mun vanhemmat. Tytär tulee juoksemaan 13 kilometrin matkan, joka on uusi matka Karhunkierroksella. Tyttären matkan lähtö on lauantaina klo.16 ja mulla on perjantai illalla klo.22. Yöllä siis juoksen ja lauantai aamulla pitäisi päästä maaliin. Lamppua ei viime vuonna yöllä tarvittu enkä sitten ota kuin pienen varatuikun taskuun mukaan jos jotain sattuu. Vuonna 2019 juoksin Karhunkierroksella 83km. Aika tuolloin oli 10:16. Olisi hienoa pystyä parantamaan tuota aikaa, mutta reitin märkyys ja lumi saattavat hidastaa vauhtia. Vesisateenkin uhka on vielä päällä. Pois en kuitenkaan osaa olla, joten yritän juosta edes mukavan juoksun ja nauttia tunnelmasta.

Katutaidetta kotona.

Tavarat on nyt pakattu, melko viime hetkellä. On ollut melko hektistä tämä arki viimeiset päivät. Rutiininomaisesti mukaan lähtee tietyt vaatteet, useat parit hanskoja, rakkolaastareita, energiakarkkeja ja Pepsiä. Viime hetkellä tytär saa mun vanhat polkujuoksukengät omaan juoksuunsa, koska kasvavan nuoren jalka kasvaa vauhdilla. Aamulla vielä laturit, kello ja iltapalaeväät mukaan. Kohta taas mennään 😀

~Eija~