Pronssia ja nokkospuskia

 Viime viikon perjantaina ajeltiin Ninnin kanssa Lahden maauimalan kautta Vierumäelle, jossa yöpyisimme seuraavat kaksi yötä. Uimassa en ole käynyt kuukausiin, koska se ei ole oikein mun lajini. Opin uuden nimityksen mun uintityylille; "mummorintaa" 😂. Sitä se todellakin on ja kyllä sain niskat kipeiksi kun yritin pitää hengitystiet auki. Upea ja kokemisen arvoinen paikka tuo maauimalan mäkihyppyrinteiden alla on.

Lahden maauimala.

Vierumäellä meillä oli eka yö sviitissä kun muita huoneita ei ollut vapaana. No kelpasihan se, tilaa oli, sauna ja tohvelitkin. Käytiin kevyt automatkasta palautteleva kävelylenkki upeilla poluilla. Ilta-aurinko oli juuri kauneimmillaan eivätkä hyttysetkään olleet vielä menneet nukkumaan.

Vierumäellä.

Yllättävän hyvin nukuin yön, sillä jännittäminen usein vaikuttaa mun unenlaatuun. Saatiin onneksi nukkua ja vetelehtiä aamulla melko pitkään, sillä kisassa lähtö oli vasta puolenpäivän jälkeen, lähempänä yhtä. Oli nimittäin pyöräsuunnistuksen SM-kisat Heinolassa, lauantaina sprintti ja sunnuntaina pitkä matka. Viime vuonna Ninnin kanssa saimme samoista kisoista molemmat mitalit ja nyt huumorilla, mutta kuitenkin tosissaan asetimme tavoitteeksi taas mitalit. 

Sprintissä. Kuva; Risto Orpana

Sprintti D40-sarjassa oli lyhintä reittiä noin kuusi kilometriä. Kaksi karttaa. Kakkos rastille tuli pieni virhe, mutta nopeahkosti korjasin ja pyörää taluttaen metsän läpi suoraan rastille. Seuraavat ihan jees. Kartan vaihto oli 6. rastilla ja sen jälkeen pieni epäröinti, mutta lopulta olikin hyvä reitinvalinta. 9. rastilta lähdettäessä ajattelin mennä crossiradan reunaa, mutta suljettu portti pysäytti vauhdin. Näin että kulkujälkiä oli portin reunoilla, mutta porttia ei punaisella viivalla ollut karttaan merkattu. En tiennyt saako siitä mennä ja tein täyskäännöksen ja jatkoin seuraavalle rastille pientä polkua pitkin. Vielä lopussa 12. rastille käännyin yhtä polkua liian aikaisin ja jouduin kääntyä takaisin.

Eli pientä haparointia oli, mutta kartalla pysyin hyvin ja jaksoin hyvin polkea. Suoritus riitti ilokseni pronssille 🙂

Pronssia 🙂

Illalla käytiin vielä 23 kilometrin palautteleva pyörälenkki Vierumäellä. Sain samalla hyvää treeniä ja opetusta Ninniltä maastopyöräilyssä. Vaikka melko hyvin uskallan keskiverto pyöräilijänä teknisillä poluilla polkea, olen auttamattoman varovainen tosi pyöräilijöihin verrattaessa. Pitäisi tehdä vaan enemmän maastolenkkejä pyörän kanssa ja pakottaa itsensä epämukavuusalueelle. Siinä tavoitetta.

Pronssi-mitali kuva.

Lauantain ruokailu meni hiukan turhan myöhälle,  mutta syöminen ja juominen auttoivat viemään juilivan päänsäryn pois. Sviitistä vaihdoimme toiseksi yöksi normihuoneeseen, joka oli sekin oikein sopiva.

Yön nukuin nyt huonommin ja aamulla oli aikaisempi herätys, koska lähdöt oli kympin jälkeen. Oli lämmin kuten lauantainakin. Pitkä matka olisi 23 kilometriä lyhintä reittiä, eli sellaiset pari tuntia siihen ehkä menisi. Vähän hirvitti ja jännitti taas kuinka sitä jaksaa keskittyä. 

Pitkän matkan kisassa. Kuva; Risto Orpana.

Lauantaina kartan mittakaava oli 1:7500 ja sunnuntaina 1:15000, eli pitkällä matkalla kartta oli selvästi pienemmällä. Kartta itsessään oli A3 ja haastava taitella karttatelineeseen.

Homma lähti ihan ok:sti liikkeelle kunnes 4-5 rastiväliä piti oikeasti pohtia mistä kierrän. Mitään selkeää yhtä ainoaa hyvää reitinvalintaa ei ollut. Lopulta tein S-kirjaimen muotoisen reitinvalinnan eikä sellainen kyllä koskaan kuulosta hyvältä. Reitille osui myös valtava nokkosmäki kun oikaisin yhden avonaisen mäen yli. Se oli aivan kamalaa! Nokkospuskat olivat isoja ja ne polttivat mun paljaat jalat polvien yläpuolelta nilkkoihin asti. Melkein itkin siitä kivusta. Se oli hidas kohta ja sen jälkeen meni tovi taas että pystyin keskittymään suunnistamiseen.

Pitkän matkan kisan vaikein väli, jolla ajauduin nokkospuskaan. Sormi näyttää kohdan.

Kartan vaihto oli 8. rastilla ja siellä näin mun perään kaksi minuuttia lähteneen Dinan. Siinä sitten mentiin peräkanaa, mitä nyt mä jäin aina metsäpätkillä taakse. Lopussa frisbeegolf-radoilla oli suuria vaikeuksia erottaa kartasta oleelliset asiat. Jouduin pysähtelemään useamman kerran ja silti vielä viimeiselle rastille tuli tyhmä koukku.

Suoritus riitti 4. sijaan, joka törttöilyt huomioon ottaen oli oikein hyvä sija. Ninni voitti pronssia, joten yhteinen tavoitteemme toteutui 🙂

Aikaa sunnuntain kisassa mulla meni 1:47 ja lopulta kilometrejä kertyi 26,5. Maaliin tullessa kurkku ja kaulan alue olivat aivan tulessa ja sattui niin kovaa. Olin vetänyt koko lenkin ilman juotavaa, mutta lupaan nyt hommata pyörääni juomatelineen ja sitten käyttääkin sitä. Muutenkin juteltiin Ninnin kanssa paljon energian saamisesta ennen ja jälkeen urheilusuorituksen ja tietysti sen aikana. Pitää laittaa asiat ihan paperille, josko sitten saisin homman toimimaan.

Pitkän matkan loppua.

Reissu oli taas niin mukava ja oli niin hienoa kun meitä YKV:läisiä oli muitakin 🙂 Sprintissä Teemu voitti hopeaa miesten pääsarjassa ja nuorissa Juuso pronssia. Hanna oli ekaa kertaa ikinä pyöräsuunnistuskisoissa ja sai hyvää kokemusta tuleviin kisoihin. Tästä on hyvä jatkaa.

Kaikella kivalla on varjopuolensa. Tulin kipeäksi...siitä myöhemmin lisää.

~Eija~