Kevään testijuoksuja

Ihanaa huhtikuuta kaikille ✋ Se on tosiaan jo niin kevät ja jälleen kerran aika voisi hidastaa menoaan, ihan madella.

Kevään juoksuvaatteet. Pitkät kalsarit on jo saanut jättää pois.

Pirkan hiihdon jälkeen kävin vielä muutaman kerran hiihtämässä ja sain talvelle 2023-24 kasaan 1066 hiihtokilometriä. Tonni oli tavoite, kun pääsi niin aikaisin, jo lokakuun puolella hiihtämään ja talvi oli upea. Yleensä maaliskuun puoleen väliin mennessä hiihtoniilous lopahtaa ja niin kävin nytkin. Läpi talven olen koko ajan myös juossut, mutta kyllä tuo lisääntyvä valon määrä ja juoksemaan lähtemisen helppous houkuttelee useammin lenkkarit jalassa ulkoilemaan. 

Maraton.

Juoksin äärettömän hyvät omat vk lenkit kuukauden sisään, kun maaliskuun lopussa osallistuin Ahonkylässä pienellä porukalla omatoimimaratonille ja viime viikolla Komian kirkon hölkän reiteillä testijuoksu mielessä 10km ja 5km omaa kovaa. Kaikki edellä mainitut juoksin yksin, myös Ahonkylässä, koska samaa vauhtia meneviä ei ollut.

Ahonkylän reittiä ei ole tarkistusmitattu, mutta oli tilastokelvollinen vaikkakin melkoisen ylimittainen. Oman kellon mukaan sileän maraton aikani oli 3:30:26, eli ehdottomasti oma ennätykseni, mutta virallisiin tilastoihin tuli 3:36:42, joka myös on oma ennätykseni, kelloni näyttäessä matkaksi 43,25km. 100 metriä vähemmän näytti mua reippaammin juosseen kello, joten uskon tuohon matkaan. Oli mukava juoksu sen kummemmin valmistautumatta ja koenkin, että ultrajuoksijana pitääkin pystyä maraton melko lyhyellä varoitusajalla juoksemaan. Viimeisen 10 kilometrin aikana huomasin, että hartiat kipeytyivät ja aivan kuin keskivartalon tuki antoi periksi. Tämän vuoksi oon nyt useampana päivänä viikossa hiukan prässännyt lisää keskivartaloa ja tehnyt täsmä treeniä myös yläkroppaan. Juuri nyt onkin käsivarsissa ja selässä lihasarkuutta eilisestä kuntosalijumppailusta. Ahonkylän maratonin jälkeisenä yönä lantionseutu oli todella kipeä ja seuraavana päivänä etureidet. Kova iskutus asfaltista osui.

Kympin juoksu.

Komian kirkon hölkkä juostiin viime sunnuntaina Ylistarossa ja olin jälleen kerran Päivin kanssa siinä päävastuussa. Hölkkä viikko oli kaunis kelien puolesta ja kävin kympin juoksemassa omaa reipasta ja hölkkää edeltävänä iltana vielä vitosen. Kilometrivauhdit testijuoksuissa osuivat melko samoihin, joten vitoselle pitäisi pystyä jokunen sekunti vauhdista kiristämään. Ja jos tai kun houkuttelisi päästä juoksemaan isommassa porukassa maantie puoliska, pitäisi vauhdista höylätä niitä sekunteja, että omaan enkkaan pääsisi. Omaan aikatauluun ei nyt vaan ihan lähitulevaisuudessa mahdu kova puoliskan kisa.

Nämä omat kovat juoksut ovat kuitenkin tehneet tosi hyvää juoksukunnolle ja huomaan pk lenkin tuntuvan selvästi kevyemmältä ja pitää aivan jarrutella, ettei vauhti lähde kiihtymään tarpeettoman kovaksi. Nyt kun urheilukenttien radat alkavat olemaan sulat ja kuivat, on tarkoitus muutaman kerran käydä siellä tekemässä vetoja ja näin hakea tarvittavaa vauhtia kevään suunnistuksen sprinttikisoihin. Ja ihan kohtahan alkaa tossusuunnistuskausi todenteolla, niin pääsee kunnon lajiharjoittelua tekemään.

Vitosen juoksu.

Mun Komian kirkon hölkän reittien juoksut osui upeisiin keleihin, mitä nyt kylmä pohjoisen puolen tuuli oli, niin itse hölkkä päivänä aamusta oli kerros lunta, joka suli loskaksi. Suureksi iloksemme kurjasta kelistä huolimatta paikalle tuli mukava joukko juoksijoita ja kannustajia ja saatiin pidettyä hyvä hölkkätapahtuma jälleen.

Tossu suunnistuskausi tosiaan kolkuttelee jo nurkan takana ja talven puolella on onneksi päässyt muutaman kerran jo kartan kanssa pyörimään, kun naapurikunnissa on järjestetty sisäsuunnistusta. Kartat ovat toki hyvin erilaisia kuin metsässä suunnistaessa, mutta mainiota kartanluku treeniä se on. Ja yllättävän vaikeaa, mutta hauskaa.

Sisäsuunnistusta Lapuan kaupungintalolla.

KKH reitiltä silloin, kun vielä paistoi aurinko.

Olihan hölkkä taas omanlaisensa rypistys.

Komian kirkon hölkkää on pääsääntöisesti tosi mukava järjestää ja kun ei tarvitse hommaa yksin pyörittää. Mulla ja Päivillä hommat on jakaantunut sovitusti ja osa sanattomasti, mutta saumattomasti ollaan kaikki saatu hoidettua. Tämä oli nyt neljäs vuosi, kun olimme päävastuussa. Pitää sanoa, että joka vuosi tulee jotain uutta pähkäiltävää tai ulkopuoliset toimijat tarvitsevat uusia selvityksiä tai viranhaltijapäätöksiä. Joinakin öinä hölkkä on tullut uniin ja hoidettavien hommien lista on ollut pitkä. Näin muutama päivä hölkän jälkeen on todella helpottunut ja kiitollinen olo. Parasta olivat jälleen kökkäläiset, juoksijat, kannustajat ja yhteistyökumppanit. Ja palaute on ollut mukavaa 😊

Ninnin ja Hannan kanssa pitkänä perjantaina mukavalla puolentoista tunnin lenkillä.

Juoksut jatkuu ja kunhan polut vielä lisää kuivuu, tulee mukaan enenevässä määrin myös metsän puolella menoa. Mäkitreeniä teen sen minkä ehdin, mutta en ota siitä nyt stressiä. Toukokuun lopussa on tulossa Nuts Karhunkierros 55km ja siellä toki tarvitaan tunkkausvoimaa lopun nousuissa, mutta tuskaillaan tekemättömiä treenejä sitten siellä.

~Eija~

Kympin kylähölkässä

Mulla alkoi kesäloma ja mikä sen parempi vaihtoehto kuin lähteä pikku kisa juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli lähteä ystävän kanssa molemmat testaamaan omaa kymppi kuntoa, mutta ystävä valitettavasti sairastui. Mä olin jo itseni etukäteen ilmoittanut, joten en perunut omaa menoani, vaikka ystävän puolesta harmitti. 

Edessä oli Poutunrannan iltamaraton Ylistaron Untamalassa. Kaksi vuotta sitten olin samaisessa tapahtumassa juoksemassa puoli maratonin ja tykkäsin reitistä. Alkuun on vajaa kaksi kilometriä asfalttia ja pitkää loivaa nousua. Sitten päästään sopivasti kumpuilevalle hiekkatielle, kunnes ihan lopussa on viimeiset 400 metriä taas asfalttia. Mä tykkään ehdottomasti enemmän juosta hiekatiellä kuin asfaltilla.

 Juoksun järjestäjä on Untamalan kyläyhdistys ja mun mielestä tapahtuma on hyvin järjestetty, mukavan leppoisa ja kuitenkin sopivan haastava. Matkavaihtoehdot ovat varttimaraton (10,6km), puolimaraton (21,1km) ja täys maraton (42,195km). Lähtö tapahtuu nimensä veroisesti illalla, klo.19. Mulle sopii just tällaiset myöhemmät lähdöt ja kesäillassahan valoa riittää. Toki jos esimerkiksi täydelle maratonille menee ja arvioi siihen käyttävänsä aikaa yli viisi tuntia tai enemmän, on mahdollisuus lähteä jo aikaisemmin matkaa taittamaan. 

Koko päivän oli hiostavan kuuma ja kun ajelin Ylistaroon, alkoi vettä satamaan. Vesisateessa juoksua en todellakaan halua, sillä sitä on tänä kesänä jo saanut monesti kokea! Sateen suojassa odoteltiin lähtöä ja yllättäen juuri ennen lähtölaukausta sade lakkasi ja aurinko paistoi! No sehän sitten meinasi, että kuuma oli edelleen, noin plus 24 astetta. Melko voimakas tuuli onneksi viilensi hiukan.

Lähtöön ryhmittäytymässä.

Viimeiset ohjeet osallistujille ja ei kun matkaan.

 Suunnitelmissa oli mennä heti sopivan reipasta vauhtia, mutta kuitenkin tunnustellen ensimmäiset kaksi kilometriä. Sitten kumpuilevaa hiekkatietä rennosti, tarvittaessa vauhtia himmaten jos siltä tuntuu ja viimeiset kaksi kilometriä kiriä vauhti niin ettei jäisi harmittamaan.

Näin sitten lähdettiin, eka kilometri 4min 29s, toinen 4min 34s. Tuntui hyvältä, joten tällä tasolla jatkoin. Viiden ja puolen kilometrin paikkeilla vasemman kengän nauha aukesi!! Voi että otti päähän! Ei auttanut kuin pysähtyä ja vetää nopea umppari. Koko loppu lenkin kuitenkin piti vähän väliä vilkuilla jalkoihin, kun tuntui että kenkä jäi löysällä. Pysähdyksen jälkeen sykkeet pompsahti, kun lähdin ottamaan kiinni niitä joiden seurasta tipahdin. Sain porukan kiinni ja ohikin ampaisin, kun voimia tuntui olevan. Kahdeksan ja puolen kilsan jälkeen tehtiin kilometrin koukku sivutielle, joka oli ensin tasaista nousua ja sitten laskua takaisin. Nousu tuntui jaloissa ja nyt puuskutettiin. Käännöspaikalle tuntui olevan niiiiiin pitkä matka. Alamäessä piti antaa sen verran periksi, että ylämäen perässä peesannut mies pääsi edelle ja teki heti kunnon raon. Lopun sitten vaan pistin tossua toisen eteen niin nopeaa kuin pystyin ja maaliin päästiin hyvä voimaisina ja varttimaratonin toisena :D!

 Epävirallinen kympin aika omasta kellosta katsottuna oli 45min ja 50s. 

Kisamatkan (10,6km) aika omasta kellosta katsottuna oli 48min ja 19s. Viralliset tulokset tulevat sitten aikanaan nettiin.

Palkinnoksi Untamala-pokaali, mitali ja juoksupaita.

Oon aivan tyytyväinen juoksuun. Ennen en ole kymppiä kisassa juossut, joten kunnon vertailu pohjaa ei ole. Tästä on kuitenkin hyvä tehdä sellainen :)

 Palautteluna menin vielä lasten kanssa uimaan läheisille hiekkamontuille, joka on lasten ehdoton suosikki uimapaikka. Lämmintä hiekkaa, kirkasta vettä ja sopivan matalaa lasten turvallisesti polskia. Kyllä teki hyvää :)

Kotimatkalla nähtiin kokonainen sateenkaari, vaikka se ei kokonaan kuvaan mahtunutkaan :)

Ihana kesä, ihana loma ja ihana juosta :D

~Eija~