Uudet lenkkarit

Mulla on ollut kolmet New Balancen lenkkarit, joista kahdet ensimmäiset ovat olleet ihan huiput mun jalkaan ja viime syksynä ostetut hiukan huti. Tämä huti ostos oli NB:n Vazee pace, jonka ostin kevyeksi ja nopeaksi asfalttikengäksi. Tätähän se varmasti onkin, mutta ei vaan istu mun vauhdissa kantapään kohdalta. Sain heti rakot ja vaikka useamman kerran kenkiä lenkille jalkaan kiskoin, ei ne tuntuneet hyviltä. Ovat jääneet kaappiin, kunnes kaivoin ne muutama päivä sitten esille pieneen testiin. Hyvin hitaalla vauhdilla kantapää pysyi paikoillaan eikä hiertymiä tullut, mutta en silti vieläkään lämmennyt. 

Mun toiset NB:n kengät 880v4-mallit, ovat todella tykätyt ja tästä johtuen todella käytetyt. Vaimennusta ei varmaan ole enää nimeksikään ja urheilukaupan mainoksen mukaan siellä oli perjantaina NB:n edustaja paikalla, joten mä kurvasin sinne. Mukaan otin molemmat edellä mainitut kengät ja kerroin saman stoorin. Kaupasta lähdin uudet NB:t kainalossa kotiin.

New Balance 880v7

Vaikka uudessa kengässä vanhaan tykättyyn on eroa vain viimeinen numero, on kenkä edustajan kertoman mukaan ihan eri. Pohja on erilainen, kengän pintakangas on erilainen ja monta muuta kohtaa. Profiili silti 880-mallinen ja mun kantapää asettuikin heti mukavan tuntuisesti paikoilleen. Muutaman metri kävely urheiluliikkeessä ei kerro kengästä vielä paljon, mutta ensituntuma sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi.

Uusi ja vanha.

Halusin päästä testaamaan kenkiä mahdollisimman pian, mutta perjantaina ja lauantaina reisissä edelleen tuntui alkuviikon mäkinousut ja jalkatreeni ja toisaalta mulla oli jo muuta menoa. Mutta sopivasti sunnuntaille oli luvassa pitkä lenkki Ninnin kanssa. Ehkä suositeltavampaa olisi aloittaa kenkien sisäänajo lyhyemmällä pyrähdyksellä, mutta nyt mentiin tällä. 

Asfaltilla mentiin.

Ensimmäisen viiden kilometrin aikana oikean jalan ulkosyrjään sattui. Yritin kääntää askellusta sisäsyrjälle, mutta eihän se vääntämällä auta. Onneksi kipu lakkasi eikä loppu lenkillä ollut minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin lenkki oli aivan ihana, olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkälle, mutta lopetimme 27 kilsan jälkeen.

Uusien kenkien vaimennuksen tunsi, kantapää ei päässyt turhia nousemaan eikä ongelmallinen oikea jalkani puutunut yhtään. Toivottavasti tämän ensimmäisen lenkin fiilis ja tuntuma kenkään pysyy 😊

Evästauko.

Meillä on täälä Pohjanmaalla valtavat keväiset tulvat. Teitä on poikki ja joet tulvivat pitkälle rannoille. Hiekkatiet routivat ja ovat paikka paikoin todella huonossa kunnossa. Kaikkine ongelmallisine ja ikävine tilanteineen, ovat tulvat myös omalla tavallaan hienoja luonnon tapoja osoittaa voimaansa. Lenkillä ihailtiin veden virtaa ja kosken pauhua, kuivin jaloin.

Pohjanmaalla tulvii.

Pauhuntaa pienessä joen uomassa.

Lenkin jälkeen kotona nopeat suihkut ja ruokaa suuhun. Sitten Jaana tulikin mua hakemaan tankotanssin tutustumistunnille 😏 En sitten koskaan ole ko lajia kokeillut, eikä muuten ollut kukaan muukaan kahdeksasta osallistujasta. Oli hauskaa, haastavaa ja voimaa vaativaa touhua. Joko puristin tankoa liikaa tai liian vähän, en vain ymmärtänyt mihin suuntaan pitää lähteä tai vauhti loppui kesken. Mutta iloisia onnistumisia, oivalluksia ja naurua riitti myös!

Jee, mä pysyn tässä 😄

Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

~Eija~

Hisua ja juoksua pakkasessa

Heittipä sitten viileähkön kelin Suomen ylle. Jo perjantai illan -10 asteen pakkasessa hiihtolenkki tuntui kylmältä, mun sormet vaan on niin arat kylmälle. Lauantaille luvattiin vielä kiristyvää joten vaatetusta hiihtosuunnistuksen aluemestaruuskisoihin tuli pohtia hiukan huolellisemmin. Kyseessä kun oli vielä sprintit, niin itse suorituksessa ei mene kauaa. Ennen henkilökohtaisen kisan starttia sai tosissaan hyppiä ja liikkua että pysyi lämpöisenä. Nuorimpien ikänaisten rata oli linnuntietä noin 2,5 kilometriä ja lyhintä reittiä noin 3,5 kilometriä. Kaikilla oli alkuun heti armoton nousu mäen päälle. Ennen kuin sinne asti pääsin, oli mennyt jo minuutti ja takaa-ajajat lähtivät liikkeelle. Hetki siinä meni että pääsi kartalle ja ei kun lykkimään. Mulla ei mitkään parhaimmat käsivoimat ole ja muutenkin se on sellaista räpeltämistä suksien, sauvojen ja karttatelineen kanssa pöperöisellä hiihtoladulla, mutta hauskaa tämä kuitenkin on :)

Hisu sprintti-kartat.

Karttateline huurtui ja yritin sitä pyyhkiä. Maalin lähestyessä kummastelin, että nytkö jo maaliin... Maalileimauksen jälkeen tarkistusleimaukseen odotellessa rauhotuin katsomaan karttaa ja reittiä tarkemmin ja käsitin että olinkin jättänyt pari rastia väliin. No siitä ei enää lähdetä puuttuvia rasteja hakemaan, joten hylsyhän siitä tuli. Kotona lämpöisessä karttaa tutkiessa käsitin erehdykseni. Suunta oli ollut oikea, mutta olin vauhdissa lukenut rastiväliviivaksi korkeuskäyrää, jotka olivat samanpaksuisia ja häiritsevän saman värisiä nopeasti katsottuna. Viiva toki on suora ja käyrät harvemmin. No tällee nyt taas tuli sohlattua, mutta sai kyllä olla viimeinen kerta!

Vihreät viivat ovat latuja, joita pitkin mennään rasteille.

Henkilökohtaisen kisan jälkeen oli hetki taukoa, jolloin onneksi pääsi lämpöiseen odottelemaan iltapäivän puolella käytävää parisprinttiviestin kisaa. Siinä joukkueessa on kaksi jäsentä ja molemmat menevät vuorotellen kaksi osuutta viestinomaisesti. Mä sain pariksi Kaisan. Luvattiin toisillemme mennä tarkasti ja mä erityisesti lupasin hokea rastinvälit sitä rastin numeroa, jolle oon menossa. Kaisa aloitti ja toi kärjessä, mä toin edelleen kärjessä (ja kaikki rastit oikeassa järjestyksessä noukkien!) ja kun Kaisa kärkipaikalla toi kolmannelta osuudelta kärjessä ja huikkasi että toinen joukkue taitaa olla lähellä, mä päätin että ohi ei sitten tule. Paahdoin menemään minkä pystyin ja hoin rastinumeroita mielessäni. Takana pysyi ja nuorimpien ikänaisten mestaruus oli meidän :)

Kolme kerrosta housuja, paksu poolopaita softsell-takin alla + fleeceliivi, tuubihuivi, pipo ja kintaat kädessä pärjäsin. Hiki ei tullut missään vaiheessa ja vasta maalin lähestyessä koin kunnolla lämpeneväni. 

Sunnuntaille oli luvattu vielä kylmempää ja mulla oli sovittu pitkä lenkki Ninnin kanssa. Aamulla mittari näytti -20 astetta. Hiukan siinä viestiteltiin, että mitä tehdään, mutta eihän me nyt "pikku pakkaselle" periksi anneta. Puin lauantain vaatetuksen päälle yhden kerroksen vielä lisää ja sitten testaamaan kuinka pitkälle jalka nousee.

Ninnin kanssa tarkenee.

Ja olipa ihan mahtava lenkki heräävän Seinäjoen kaduilla. Vauhti oli just sopivan rauhallinen ja vajaan 10 kilometrin välein koukattiin parkkiksella autoilla tankkaamassa energiaa ja juotavaa. Pieni viima viilensi naamaa, hetkellisesti nipisteli sormia ja reisiä, mutta lopulta oli tunne että olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka. Pysähdyimme kuitenkin 25 kilometrin kohdalla ja järkevää se niin oli, sillä tuollaisessa pakkasessa keuhkot on kovilla.

Lenkkiripset.

Jos oon tänä viikonloppuna paljon hytissyt ulkona, niin oon myös tankannut herkkuja. Helmikuu on meidän perheessä ja ystäväpiirissä melkoista juhlaa, ihanaa :)!

Kalorit kohdilleen ;)

Kelistä viis, ulkoillaan siis ensi viikollakin :D!

~Eija~

Marrasputkessa edelleen

Näin vaan marrasputki jatkuu, vaikka asian tiimoilta viime postauksessa olin ehkä hiukan jo epäileväinen. Jalat protestoivat kipuilemalla, niitä kiristi ja kivisti. Lepoa ei putkessa ehdi tulla ja vaikka kuinka yrittää mennä rauhallista vauhtia, tuppaa se mulla nousemaan. No viime viikonloppuna ihanan vapaapätkän jälkeen oli taas palattava töihin ja heti ihan rytinällä pitkään vuoroon (klo.07-21). Vaihtoehtoina oli juosta joko aamulla ennen töitä tai töiden jälkeen. Mun kohdalla järkevin vaihtoehto on ehdottmasti illalla ja lopulta päädyin juoksemaan töistä kotiin, niin kotia päästyä ei enää tarvitsisi lähteä minnekään. Monen tunnin sisällä olon jälkeen oli ihana päästä raittiiseen ilmaan ja vaikka sataa tihuutti, ei se haitannut. Vaikka oli lauantai ilta, olivat kadut hiljaiset ja tyhjät. Jalat eivät auenneet koko reilun 12 kilometrin matkalla millään ja matkan teko oli melko tuskallista. Aavistin vahvasti, että putki katkeaa huomiseen.

11.pv

Auto oli siis jäänyt työpaikan parkkikselle ja koska olin menossa vasta iltavuoroon, ehdin aamulla tehdä rauhalliset venyttelyt jalkoihin ja lähteä sitten juoksemaan. Muu perhe oli menossa elokuviin, joten jos mun jalat sanoisivat sopimuksen ihan tyystin irti, voisivat he noukkia mut kyytiin. Koska oli valoisaa, juoksin maisemareittiä metsän kautta ja jalat tykkäsivät tästä paljon enemmän. 5 kilometrin jälkeen jalat lämpenivät ja vauhti kiihtyi. 13 kilometriä kulki lähes kivutta - aivan erilainen juoksu kuin edellis päivänä. Jihuu, ehkäpä tämä tästä!

12.pv

Uusi viikko alkoi ja maanantain lenkki oli tehtävä heti aamusta. 7 kilometriä samalla saatellen eskarilainen eskariin. Keli oli kurjan harmaa ja ankea. Pohkeita kiristi ja niitä lenkin jälkeen venyttelin.

13.pv

Tiistaina ihana valo loisti taivaalta ja intouduin juoksemaan reilu 15 kilometriä. Tuntui ihanalta, kun viime viikon pahat säryt olivat helpottaneet ja juoksu kulki melko kevyesti. Toki aina menee useampi kilometri ennen kuin jalat ja muu kroppa kunnolla lämpenee, mutta sen jälkeen vauhti sitten kiihtyy ihan huomaamatta. Nyt tekeminen oli sitä miltä sen kuuluukin tuntua :)

14.pv

Yövuorojen väli on tosi paha. Normaalisti en todellakaan lähtisi lenkille, varsinkin kun on muutenkin tiukka aikataulu. Mutta nyt on marrasputki, joten ylös, ulos ja lenkille. Pienellä koukulla sain kilometrejä 6 ja samalla hain eskarilaisen hoidosta. Syömään ja siitä sitten juoksuryhmää ohjaamaan. Vein innokkaat juoksijat metsään juoksemaan otsalamppujen valossa ja saatiin mukava yhteislenkki, 4 kilometriä kasaan. Oli märkää, eikä kukaan välttynyt märiltä kengiltä, mutta ei myöskään kylmä tullut.

15.pv

Toiseksi pahin lenkkiaika on yövuorojen jälkeisessä krapulassa. Torstain lenkin kuitenkin sitten hoidin tyttären muskarin aikana lumisilla kaduilla. Aivan hävetti, kun lähdön hötäkässä olin unohtanut heijastinliivin kotiin. Siellä sitten koko mustassa juoksuvaatetuksessa, hailukoissa katuvaloissa, anteeksi pyytävä ilme kasvoille juoksin 8 kilometriä.

16.pv

Perjantaina paistoikin aurinko! Vaikka Pekka Pouta ennusti sadetta koko päiväksi tänne läntiseen Suomeen! Ennusteen perusteella päätin hoitaa kauppa, leipomis ja siivous puuhat päivällä ja kipaista lenkille vasta illalla. Harmitti kun keli olisikin ollut oikein passeli juoksuun jo päivällä. No olipa hommat tehtynä ja hyvillä mielin juoksin sitten illalla, vajaa 16 kilometriä. Kulki oikein mukavasti :)

17.pv

Marrasputken TOP1 tinki-juoksu osui eiliselle. Eilisessä postauksessa kerroin meidän perheen retkestä Merenkurkussa ja pulikoinnista Tropiclandiassa. No johonkin kohtaan oli mun 25 minuutin juoksukin saatava sopimaan. Aamun laskin heti pois, koska halusin nukkua, joten ainut järkevä hetki oli heti patikoinnin jälkeen, ennen uimaan menemistä. Joten autolla kevensin vähän vaatetusta ja lähdin juoksemaan kohti Vaasaa. Perhe antoi mulle 10 minuuttia etumatkaa ja lähtivät sitten autolla hissuksiin perään. Kun saavuttivat mut, oli juostavaa vielä vajaa 10 minuuttia. Olihan se hiukan huvittavaa ja toisaalta ihan pro-meininki, kun huoltajat kannustivat auton ikkunoista ;) Sainpa siinä sitten vedettyä hiukan tiukemman reilun 5 kilometrin vedon melko liukkaalla tiellä.

18.pv

Tänään sunnuntaina oli ohjelmassa Ninnin juoksuttamista poluilla. Ninni treenaa tosissaan, itseään haastaen triatlonissa ja pyysi mua kaveriksi juoksutreeneihin. Mielelläni lähden aina kun vaan työvuoroiltani ja muilta menoiltani pääsen. Seuraa on aina kiva saada, kun muuten juoksuni lähes aina yksin juoksen, kuten tästä marrasputkestakin huomaa. Mentiin rauhallista vauhtia, 2 tunnin tavoiteaikaan. Kilometrejä kertyi 15. Mun keskisyke oli 110 ja max 125. Keli oli tosi hyvä, mutta maasto oli todella märkä, joten kuivin jaloin ei taaskaan kotiin päästy. Mulla on edelleen ne lämpöiset sukat hommaamatta...

19.pv

Marraskuun juoksukilometrit ovat nyt 223 :D Päiviä on 11 jäljellä, joten 300 kilometrin tavoite tulee saavutettua, jos ei nyt jotain kurjaa eteen tule. Huomenna tuon saavuttamiseksi lähtee tämä kone heti aamusta lenkille!

~Eija~

Marrasputken eka kolmannes

Toipuminen Komia Ilkan Polun 35 kilometrin lenkin jälkeen lähti hyvin rullaamaan ystävien, liikunta-alan opiskelukavereiden tapaamisella Virroilla. Saunomista, hyvää ruokaa ja seuraa ja makoiset unet. Sunnuntaina heti aamusta jalat saivat palauttavaa liikuntaa sopivalla metsälenkillä kävellen. Mulle marrasputki kuitenkin tarkoittaa kirjaimellisesti juoksemista vähintään 25 minuuttia ja mielellään ulkona, joten illalla vielä kotosalla lähdin rauhalliselle 6 kilometrin happihyppelylle. Kaveriksi sain pyörällä 7 veen tyttäreni. Aivan kivasti kulki.

5.pv

Maanantaina monella alkoi arki, mutta mullapa jatkui vapaat. Suunnitelmissa oli tehdä kotona pala kerrallaan kunnon siivoja, joku sanoisi joulusiivoiksi, mutta ennen niiden aloittamista lähdin lenkille. Marraskuinen leuto keli oli sulattanut lähes kaikki lumenrippeet ja kylämme hiekkatiet olivat muuttuneet lähes kurapelloiksi. Tätä se on ollut oikeastaan koko viikko, joten mun ja lasten kengät, housut, pyörät sekä perheemme autot ovat järkyttävässä ravassa. Ei oikein tiedä missä kohdassa niitä edes kannattaisi pestä... No lempeää se on jaloille kurassa juoksennella ja kilometrejä tuli kasaan 10,5.

6.pv

Viikon muista päivistä poiketen tiistaina oli pikkuisen pakkasen puolella eikä rapa juuri silloin roiskunut pitkin pulttuja. Päätin tehdä viikon "pitkiksen" tänään, vaikka se tällaisessa putki kuukaudessa jää hiukan normaalia vajaammaksi. Auringon noustessa juoksin metsään ja Kyrkösjärven rantaa pitkin kotiin, yhteensä 15,4 km. Oli valtavan kaunista ja hetkellisesti auringon lämmittävät säteet saivat mut uneksimaan keväästä.

7.pv

Jo tiistaina lenkin alussa jalat olivat tuntuneet kireiltä ja ensimmäistä kertaa lähtö oli hiukan tökkinyt. No keskiviikkona tökki vielä enemmän ja jalat eivät meinanneet syttyä juoksemiseen millään. Oikea jalka puutui ja se oli kireä, niin kireä että siihen sattui. Silti kilometrejä sain kasaan 8,6. Torstaille oli sovittu perusteellinen hieronta ja jäsenkorjaus työkaverin kanssa, mutta hän joutuikin perumaan sen. Jotain oli kuitenkin tehtävä, sillä omat konstit eivät nyt riittäneet. Joten pirautin Avun Paikkaan Heidille ja onneksi vapaa aika löytyi :)

8.pv

Torstaina ennen Heidin käsittelyyn menemistä päivän lenkki oli kuitenkin tehtävä ja loppu päivä menisi rauhallisesti. 10,2 kilometriä loiskauttelin kuraa. Katse oli mukavampi pitää pilvissä ja hetkeksi pilkahtavassa auringossa kuin niissä rospuutto teissä...

Jalat olivat suoraan sanottuna aika pahat, erityisesti pohkeet. Takareisiä kiristää ja jaloista taitaa johtua mun pari kuukautta satunnaisesti vaivanneet alaselkäkivutkin. Heidiltä sain hyviä vinkkejä tähän ja heti meni kokeiluun muun muassa nukkuessa pieni tyyny lantion alle.

9.pv

Jalat saivat lepoa oikein yli vuorokauden kun tänään tein lenkin vasta illalla. Tytär 7vee halusi jälleen lähteä mukaan ja mikäs siinä. Viriteltiin lamput ja heijastinliivit asianmukaisesti ja päätettiin että kymppi mennään. Illan pimeydessä on oma tunnelmansa ja kahdestaan pystyi samalla kyselemään ulkoa opeteltavia kertolaskuja ja suunnittelemaan tulevia syntymäpäiväjuhlia. Hyvä lenkki, vaikka jalkoja kiristi. Saunassa annoin jaloille kylmä-kuuma hoitoa ja painelin kipeitä kohtia.

10p.pv

Marrasputken ensimmäinen kolmannes on kunnialla hoidettu. Valitettavasti nämä mun jalat vaan reagoivat kohonneisiin kilometreihin juuri niin kuin pelkäsinkin. Normaalisti viikkokilometrit mulla pyörivät siinä 25-45 kilometrin paikkeilla, joten 120 kilometriä 10 päivässä on selvä hyppäys. Vielä en luovuta, mutta pitää yritää hakea sellaista sopivaa tasapainoa. Katsotaan miten käy :)

~Eija~

Pitkin mettiä

Sitä junnaa, ravaa, hölkkää ja joskus ihan juoksuksikin sanottavaa kiertelyä tekee samoilla reiteillä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Menneen viikonlopun tavoitteena mulla oli hakea uusia polkuja mun ja ystäväni yhteiselle metsälenkille. Pariakin vaihtoehtoa siinä pyöriteltiin ja lopulta päädyimme hyvinkin etuiseen maastoon. Parasta olisi kun saisi maastoista kunnon suunnistuskartat, jotka kourassa olisi ylellistä ja turvallista kulkea, mutta eipä niitä nyt yleisesti jaella. Nyt googlettelin karttapohjan bittiavaruudesta ja varoiksi kerroin ja näytin kotona kartan retaleesta minne olemme menossa, jos vaikka sattuisi jotain.

Taivaalta sataa tihrusti jotain vesiräntää, mutta puolta tuntia aikaisemmin tehdyt pikku lumityöt (siis edellisenä yönä satoi ihan oikeasti lunta...tai no räntää!) olivat sopivasti lämmitelleet jo kropan. Polkaisimme pyörillä muutaman kilometrin päähän metsätien varten, jossa olen aikaisemminkin juoksennellut mutta nyt heti ekasta mutkasta kurvasimmekin toiseen suuntaan kohti tuntemattomia reittejä.

Valtavat kivenlohkareet keskellä metsää.

Pidimme heti alkumatkasta juttelua yllä ja vauhdin sen mukaan. Useimmiten sitä lenkkeilee yksin, joten molemmille oli haasteellista olla hengästymättä, mutta tämä teki oikein hyvää. Välillä vauhti meinasi kiihtyä liikaa kun kuunteli vain toista, mutta sitten hidastettiin. 

Yllätyin miten mahtavat reitistöt opaspaaluineen tuolla metsässä oli! Laavujakin oli useampi. Oikein harmittaa etten ole aikaisemmin tätä mahdollisuutta löytänyt. Ilman kartanretalesta olisi ollut haasteellista vain juoksennella, mutta mulle se kädessä pehmenevä retales oli iso tuki. Mitään karttamuoviahan en tietenkään muistanut ottaa...

Sopiva, koskematon ja märkä lumikerros antoi kivaa lisävastusta menemiseen. Mä oon aina tykännyt jättää jälkeni lumeen (en osaa avata tätä asiaa sen enempää ;) ) ja nyt se tuolla metsässä tuntui hienolta. Joku oli fatbikella jo meitä ennen poluilla ajellut ja Seinäjoen päässä tuli kaksi polkujuoksijaa iloisesti tervehtien meitä vastaan. Niin ja yksi ratsastajakin nähtiin. Uskon, että päivän mittaan jälkiä metsään jätti useampi muukin :)

Koskematonta hankea poluilla.

Talvinen suo

Tämä oli ensimmäinen mun ja Niinan yhteinen treeni kohti Vaarojen maratonia. Meidän lenkeiltä kun mäet puuttuu, niin ne treenit tehdään sitten erikseen. Nyt löysin netistä infon, että ilmoittautuminen Vaaroille aukeaa vasta toukokuussa. Tympeää, kun pitää jännittää niin kauan. Silti pidämme lippua korkealla ja katse kohdistettuna eteenpäin. Tässä nyt pitää harjoitella jalkojen voimakestävyyden lisäksi tankkaamista juoksua ennen ja sen aikanakin. Niin ja tietysti nauttia siitä hienosta fiiliksestä keskellä metsää :D

Taivaalta tuli koko lenkin ajan jotain vesituhrua. Aika hyvin se kasteli läpimäräksi. Onneksi vauhti oli sen verran hyvä, että kylmä ei ehtinyt tulla. Kotona odotti onneksi valmiina lämmin ruokakin <3

Juoksun jälkeen Niinan kanssa. Pyörillä palautellen kotiin.

Kiitos Niinalle mukavasta sunnuntai lenkistä :)

Ja nyt kaikille hyvä alkanutta uutta viikkoa! Joillakin on nyt hiihtoloma, meidän koululaisilla se on ensi viikolla ja parin viikon päästä pohjoisessa!

~Eija~

Sunnuntailenkki

Tulinpa vaan kertomaan, että helmikuu on kuopaistu reippaasti alkuun, niin reippaasti että ehdin omalle viikon ainoalle juoksulenkilleni vasta tänään sunnuntaina. Ei se mitään, sillä muuten on kyllä liikuttua ja toisia liikutettua tullut. Näin se vaan joskus menee. Esikoisen synttärien juhliminenkin takasi hyvän hiilaritankkauksen lenkille 😋

Harmaa keli mutta silti niin piristävää :)

Yleensä oon tykännyt enemmän myöhäisillan lenkeistä, mutta kuten jo aiemmin kerroin, tammikuussa tuli tehtyä aamupäivälenkkejä ja jotenkin ne ovat alkaneet tuntua niin mukavilta että mieluimmin valitsen tällä hetkellä aamun jos mahdollista. Aamupäivän iso etu on luonnonvalo. Ei tarvitse viritellä otsalamppua mukaan ja muutenkin näkee ympäristön paremmin ja itsekin tulee nähdyksi paremmin. Kroppa myös palautuu aamupäivälenkistä paremmin kun loppu päivän tulee liikuttua ja touhattua eikä ole mahdollisuutta lösähtää sohvalle. Tänään lisäksi iltapäivälle oli kutsu pikku neidin synttäreille, joten aamupäivä houkutteli ehdottomasti.

Tänään suuntasin askeleet metsäteille. Ja kun ei tuota luntakaan mainittavasti ole, on kaikki kesäiset polut mainiosti käytettävissä. Viikolla aikaisemmin olleet suojakelit, jäätävät tihkusateet ja pikku pakkaset olivat tehneet ohuen lumikerroksen pinnan mukavan rapsakkaaksi. Siinä sitten oli tuplarouske nastakengillä metsän rauhassa.

Rapsakkaa askelta

Melkein sain ratsastajat hevosineen kiinni ;)

Mukava lenkki ja sopivasti sai vauhtia nostettua loppua kohden. Matkaa kertyi reilu 16 kilometriä. Pitemmästikin olisi tänään voinut rullailla, mutta tämäkin hyvä. Edessä on reippaan viikon loma ja suunnitelmissa jälleen paljon liikkumista, liikuttamista ja sopiva pikku reisssukin omien prinsesssojen kanssa ystävien luokse.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa taas kaikille 😃!

-Eija-

Maisemareittiä metsässä

Ensi viikonloppuna Seinäjoella järjestetään Inov-8 Trail Running -polkujuoksutapahtuma ensimmäisen kerran. Reitti vaihtoehtoina ovat 10km ja 21km. Järjestäjät ovat luvanneet poluilla Seinäjoen ja Ilmajoen väliset parhaat nähtävyydet. Pääosin luvassa kapeita polkuja ja parit pätkät leveämpää elämysreitin uraa. Kesän sateet ovat täyttäneet lammet ja ojat eikä poluilta tule selviytymään ilman märkiä sukkia. Paikka paikoin pahimpiin kosteikkoihin  ovat järjestäjät laittaneet uusia pitkospuita.

Kallioilla todella liukasta. Kerran onnistuin kaatumaankin.

Mä olen menossa fiilistelemään 21 kilometrin verran :)
Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon uusi tapahtuma on porukkaa saanut liikkeelle ja erityisesti kolmen iloisen juoksuryhmäläiseni ensimmäistä polkujuoksutapahtumaa jännitän positiivisella mielellä. Ovat treenanneet tätä tapahtumaa varten koko kesän ja jos vain kaikki osauu nappiin, jokainen tulee suoriutumaan hienosti!

Sammalmättäitä ja sieniä, joista jälkimmäisistä en ymmärrä mitään.

Mä tykkään juosta hiekkateillä, poluilla, pelloilla, metsässä ja pitkospuilla. Vauhti tippuu, mutta kroppa saa aivan toisenlaista ärsykettä ja lihakset tekevät töitä tehokkaammin. Metsä ympäristönä antaa positiivista virtaa ja jos hetkeksi pystyy katseen irrottamaan maasta, näkee ympärillä paljon enemmän kuin maantienvarren roskat ja ohikiitävät autot.

Metsässä on todella märkää!

Mä kävin alkuviikosta testaamassa miltä meno tuntuu. Reidet ovat melko hyvin palautuneet vajaan kahden viikon takaisesta maratonista. Alkumatkasta purtsi jalan alla oli ihan kuin millä tahansa lenkillä. Heti epätasaiselle polulle siirryttäessä oikean jalan ulkosyrjään sattui sähköiskumaisesti. Se sattui joka askeleella, kun jalan alla oli jotain epätasaista tai se meni vinoon. Tämä sama kipu oli tuntunut viime viikolla maratonin jälkeisellä tunnustelu lenkillä tasaisella hiekkatiellä. Kävellessä se ei ollut tuntunut yhtään. Nyt joutui tarkasti asettelemaan jalkaa juurakoissa ja liukkailla kallioilla. Hiki tuli pintaan ja ärtymys, koska ilmoittautumisen polkujuoksutapahtumaan olin jo laittanut... Päätin kuitenkin jatkaa lenkkiä ja tunnustella pystyykö juoksua yhtään rentouttamaan.

Välillä helppoa leveää paanaa!

Välillä oli purtsi osuutta ja silloin pystyi ottamaan rennompaa askelta, eikä kipua silloin tullut yhtään. Metsän puolella oli keskityttävä enemmän, mutta onnekseni kipu hiukan helpotti loppu lenkkiä kohti. Juoksenneltua tuli vajaa 8km. Pakostakin pistää miettimään, kuinka sillä jalalla viikonloppuna juostaan ilman ettei mitään lisävahinkoa tule... Todennäköisesti askelluksestani johtuen jalan ulkosyrjä on ottanut siipeensä reilun 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Järkevintä olisi antaa lepoa ja sopivaa liikkuvuutta, mutta mutta... Katsotaan nyt miten käy.

Muuten viikolla olen liikuttanut kahvakuulaa, pyöräillyt ja tyttären kanssa nautittu kauniista elokuun päivästä pienellä kävelylenkillä. Hyötyliikuntakertoja unohtamatta!

Polkujuoksutapahtumaan pystyy ilmoittautumaan vielä paikanpäälläkin, joten jos mielenkiintosi heräsi, lähde rohkasti vain mukaan! Täältä löytyy lisää infoa.

Minä ja tytär 5 vee <3

~Eija~

p.s. En ole yhteistyössä tapahtuman järjestäjien kanssa enkä hyödy tästä tapahtuman "mainostamisesta" rahallisesti tms, vaan ihan omana itsenäni kannustan lähtemään mukaan ja kokemaan polkujen tunnelman :D!

Lomalenkkejä

Lomalle tulee suunniteltua ja järkättyä monenmoista tekemistä. Joskus odotukset ovat melko korkealla ja stressi painaa päälle, vaikka tarkoitus olisi huilata ja käyttää aika töiden sijasta sellaiseen mikä on itselle tärkeää. Toivottavasti te blogin lukijat olette voineet nauttia juuri omanlaisesta kesästä ja lomasta eikä stressistä olisi tietoakaan.

Oma lomani on pitänyt sisällään sopivasti kotihommia -> puutarhan hoitoa, huoltomaalaamista ja lapsista huolehtimista. Olen ehtinyt nähdä ystäviä ja kuopuksen synttäreitäkin juhlittiin. Urheiluhommissa ohjauksista on ollut kesätaukoa, mutta ise olen treenaillut fiiliksen ja muiden aikataulujen mukaan ja parit kisatkin oon päässyt nauttimaan ;)
Perheeni kesälomareissu suuntautui tänä vuonna Suomen Kainuuta kohti.

Eipä tosiaan kovin kauas tarvitse mennä ja maisemat vaihtuu Etelä-Pohjanmaan pelloista kumpuileviin kangasmaastoihin. Järviä ja lampia on siellä täällä ja ihmisetkin puhuu ihan eri kieltä ;)

Reissussa pyrimme pitämään rennon aikataulun ja että aikaa jää tutustua eri paikkoihin. Lasten ehdoilla mennään, vaikka me aikuiset päätetään ettei nyt joka hetkessä jäätelöä syödä. 

Nyt meidän ensimmäinen pysähdys oli Rokualla, jonne on viimeisimmän jääkauden loppu vaiheessa syntynyt harjumuodostelma. Me majoituimme ihan Rokuan kansallispuiston tuntumaan.

Esterata metsässä.

Mukaan oli tottakai lähtenyt lenkkivaatteet, vaikka en sen tarkemmin ollut suunnitellut mitään tiettyjä treenejä, mutta valtavat polkuverkostot houkutteli lähtemään tutustumaan paremmin ympäristöön.
Ja voi että oli kaunista, rauhallista, kuuma ja vaativaa maastoa! Pyrin seuraamaan joitain merkittyjä reittejä, mutta sitten mielenkiintoisen näköinen polku harhautti toisaalle. Varmuuden vuoksi laitoin Sport trackerin päälle, että tarvittaessa pystyn sen avulla löytämään reitin takaisin. Parin kilsan jälkeen löytyi esterata, jossa pari rinkiä vetäisin.

Todella ihanaa ja miellyttävää kangasmaastoa oli kilometri tolkulla. Omassa yksinäisessä rauhassa sain mennä ja monta mielenkiintoista polkua jäi vielä tutkimatta.
Talvella täälä on varmasti huippu hienot latuverkostot.

Ukkonen alkoi jyristelemään takana ja muutaman piskon heitti. Piti sitten lopussa pistää muutama nopeampi askel, ettei mikään ukkoskuuro yllättäisi. Ei onneksi tullut sitten päälle ollenkaan.

Lopulta polkujuostua tuli 10 kilometriä ja iloinen mieli :D

Hiki ja hymy tuli :D

Löysin myös kiinnostavan näköiset puiset portaat :) Askelmia oli yhteensä 130 ja pituudeltaan hiukan vajaa 100 metriä. No porrastreenin paikka sitten ilman muuta!
Päätin nousta ylös viisi kertaa -> juosten joka askelmalle, tasahypyllä joka askelmalle, juosten joka toinen askelma ja tasahypyllä joka toinen askelma sekä viimeiseksi juosten joka askelmalle.  Tasahypyt olivat pahat, mutta loppuun asti tein. JES!

130 askelmaa

Hyvä fiilis tuli ja päälle pulahdus järveen kruunasi ex tempore -treenin.

Mitähän sitä huomenna keksii ;)?

~Eija~