Kireenä

Huh, miten hieno kevään loppu ja kesän alku tällä viikolla ollut! Kelit ovat hellineet auringon paisteella ja lämmöllä. Oon laittanut kesäkukkia, pyllistellyt hiukan puutarhassa ja siivonut terassit. Toki jälkimmäinen ihan turhaa, koska kohta on taas keltainen kerros männyn siitepölyä jokaisella pinnalla. No näyttipä hetken siistiltä ;)

Tälle viikolle sattui vain yksi vapaapäivä päätyöstä, mutta eipä harmita yhtään, sillä mies on ollut lomalla ja kotona on näin ollen tapahtunut koko ajan jotain. Ja mä oon fillaroinut työmatkat koukaten vähän ylimääräistäkin. Mä ja ihanat kolleegani töistä ollaan mukana kilometrikisassa, jossa hyvällä fiiliksellä poljetaan pyörällä ja kerätään pyöräily kilometrejä yhteiseen "pottiin". Mua motivoi aina tällaiset hauskat pikku kisailut ja nyt onkin ollut niin päivän selvää hypätä pyörän kyytiin ja antaa mennä. Olisin toki todennäköisesti kulkenut työmatkat muutenkin pyörällä tässä kelissä, mutta ehkä nuo extra koukut olisi jäänyt tekemättä.

Myöhään illalla ja yöllä on uskomattoman valoisaa! Lamppua ei todellakaan tarvitse!

Pyöräily kilometrejä tälle viikolle kertyykin lähelle 180 ja kaikki siis työmatkapyöräilyä! Jee :D! Toukokuun kilometrit olivat yhteensä  vähän yli 400, joten jos vaan kelit sallii, into pysyy ja nainen jaksaa, kesäkuusta tulee vielä parempi. Tällaiselle huvipyöräilijälle nämä ovat hyvät kilometrilukemat ja olen tyytyväinen.

Kaikella kääntöpuolensa... Koska olen ollut niin tiiviisti töissä ja päivän lenkit on taittunut työmatkalla, aikaa ja energiaa ei välttämättä ole jäänyt rakkaimmalle harrastukselleni juoksulle. Ja tuo pyöräily on laittanut reidet ja pohkeet pieneen jumiin :/ Eipä ole yllättävää. Pikaiset venyttelyt olen aina tehnyt, mutta kunnon rullailut ja toiminnalliset venyttelyt ovat jääneet sivurooliin. 

Haaveissa on tämän vuoden puolella juosta kaksi maratonia ja joku polkukisakin, mutta tällä juoksu määrällä ei ainakaan ennätyksiä tehdä! Nyt kun tällä viikolla sain viimeisen liikunnan ammattitutkintoon liittyvän raportinkin lähetettyä Kuortaneelle opettajalle, jää enemmän aikaa vihdoin myös muuhunkin. Opiskeluista ja töistä vapaan illan kunniaksi lähdin rennolle riennolle tyttären kanssa testaileen kuinka juoksu kulkee pyöräilystä kireillä jaloilla...

No joo, olihan ne melkoisen kireät. Ihme tuntemuksia jalanpohjissa ja ulkosyrjillä, mutta helpottivat lenkin aikana huomaamatta. Välillä pysähdeltiin postilaatikoille jakaessamme samalla mainoksia ja kerättiin kukkasia tien pientareilta ja tämä verrytti jalkoja loistavasti.

Lenkki maisemaa :)

Tyttären aarteet :)

Ja jollakin aukesi kengännauhat!

Kyllä juoksu kuitenkin taas niin omalta tuntui ja tähän panostetaan taas pyöräilyn rinnalla enemmän. HCM on 10 viikon päästä...hmmm, joten jos sitä pidetään silmällä nyt ensimmäiseksi...

Tänään Ruotsissa juostiin Tukholma maraton. Viime vuonna siellä vesisateessa juhlistin synttäreitäni ja sain hyvän juoksun. Tänään olen haikeana lueskellut kisaraportteja täälä kotona. Tukholmassa olen juossut elämäni ensimmäisen täyden maratonin vuonna 2000. Se on hieno tapahtuma ja sinne varmasti vielä tulen kolmannen kerrankin menemään.

Nam, raparperit ovat nyt parhaimmillaan.

Myöhemmin illalla vielä saunan, uimisen ja raparperipiirakan nauttimisen jälkeen rullailin alakroppaa. Kyllä teki kipeää, mutta jospa nuo koivet huomenna taas toimisi paremmin.

~Eija~

Eijan vuosi 2015 pähkinänkuoressa

Vuosi 2015 eletty, koettu ja muistoihin säilötty munkin osalta. Ei hullumpi vuosi ollenkaan!

Omia henkilökohtaisia urheilullisia tähtihetkiä olivat muun muassa:

• Huhtikuussa elämäni ensimmäinen osallistuminen Karhuviestiin Porissa. Itsellä oli lyhyt kolmas osuus. Aivan hyvä suoritus ja joukkueella huippu suoritus -> työpaikkajoukkue sarjassa voitto :D
• Toukokuussa Tukholma maratonilla mahtava fiilis ja voimat riitti hyvin maaliin asti aivan karmeassa kelissä! Ja tulipa samalla oma uusi ennätys :) 

Tukholma maratonin vuoden 2015 mitali :)

• Kesäkuussa Paimiossa Venlojen viestin aloitusosuus ja vajaan vuorokauden päästä vielä Jukolan viestissä ankkuriosuudelle. Voimat ja sisu riitti kelpo suorituksella maaliin asti murtuneesta sormesta ja nyrjähtäneestä nilkasta huolimatta :)

Jukolanviestin 2015 lähtö.

• Perinteinen juhannusajelu sai uuden käsitteen, kun kahden ystäväni kanssa poljimme juhannusyössä 126km. Meille mummopyöräilijöille huippu reissu :) Eikä muuten jäänyt viimeiseksi!

Mun pyöräilykaverini ja mä pellossa :)

• Heinäkuussa Ylistarossa ensimmäistä kertaa mukana seikkailukisa Multisportissa. Triomme veti hyvin hymyssä suin maaliin asti :) Kisaraporttiin pääset tästä.

Multisport 2015, melonta osuudelta tulossa.

• Elokuussa Helsinki maratonilla jälleen oma ennätysaika. Juoksutunnelmia voi lukea täältä. 

HCM 2015 paita ja mitali ja kengät joilla maratonin juoksin.

• Syyskuussa Jurvassa juoksin ensimmäisen polkujuoksukisani. Tähän tahdon keskittyä tulevaisuudessa enemmänkin. Kisaraportti löytyy täältä.
• Loppu vuonna julkaistiin jälleen Etelä-Pohjanmaan "Enskan-lista", jossa on laskettu pisteitä osallistumisesta ja pärjäämisestä suunnistuksen aluemestaruuskisoissa. Mulle napsahti naiset 35 sarjassa kärkisija. Voiton avaimet piili siinä, että osallistuin ahkerasti niin moneen kisaan kuin mahdollista. Kannatti :)

Muun muassa hiihtosuunnistus kisoista kultaa kotiin :)

Viime vuoteen mahtui myös tähtihetkiä tulevalle liikunta-alan ammattilaiselle. 

Kahvakuula ohjausta olen tehnyt jo kohta kaksi vuotta ja mielenkiintoa oli kehittää itseään eteenpäin. 

Yhteistyö Marjutin kanssa pääsi todenteolla käyntiin toukokuussa, kun osallistuimme Vantaan Extremerunille. Yhdessä lähdimme ja yhdessä maaliin tulimme. Hurjan hauska reissu ja ihan parasta ystävän kanssa, Mutta myös "painajaismaisin" kokemus ikinä mulle oli Vantaanjoen iljettävä ylitys 4 kertaa! Se haju ei lähtenyt vaatteista kahdenkaan pesun jälkeen. Hyi kauhiaa! Selvisin kuitenkin, kiitos ystävän tsemppauksen :)

Vantaan extremerunilla ennen lähtöä :)

Tällä reissulla saimme rauhassa ideoida ja antaa haaveille siivet. Kantavaksi teemaksi tuli kahvakuula ja sen ympärille rakentuvat kurssit ja erikoisemmat treenit. Metraining sai alkunsa. Elokuussa olikin sitten jo ensimmäinen tekniikkakurssi totta. Ideoita on pöytälaatikossa vielä vaikka kuinka :)

Kesäkuun alussa olin pääsykokeissa Kuortaneen Urheiluopistolla liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Seuraavalla viikolla jo tuli ilmoitus opiskelijaksi hyväksymisestä. Suin päin en kouluun sännännyt vaan hyväksymisen jälkeen mietin ja juttelin asiasta vielä kaksi viikkoa. Lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja lähteä opiskelemaan. Katunut en ole, vaikka sanotaanko näin, että vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä todellakaan ole. Tämän vuoden loppuun asti on aikaa tutkinnon osat suorittaa, joten rauhassa hyvä tulee :)

Maailmalle pienistä, itselle merkityksellisistä asioista koostuu onnistunut mennyt vuosi. Paljon tuli tehtyä ja paljon vielä olisi voinut tehdä. Kaikessa en onnistunut, mutta aika monessa onnistuin. 

Hyvillä mielin ja ladatuilla akuilla uusi vuosi aloitettu!

~Eija~

HCM 2015

Valmistautuminen tämän kertaiselle maratonille ei mennyt lähellekään oppikirjojen mukaan,mutta tulipa todistettua että onnistuakseen, ei sen ilmeisesti aina tarvitse mennäkään.

Takana oli pitkiä ja raskaita työvuoroja, kiireiset vapaapäivät, lyhyeksi jääneitä yöunia ja viimeisen kuukauden toteutumattomat lenkit.

Kuitenkin taustatöinä olin viimeisen kolmen vuoden aikana juossut vähintään yhden juoksulenkin joka viikko, niin laadukkaita että laaduttomia. Lihaskuntoa 1-2 kertaa viikko, kesällä melko kivasti pyöräilyä, puutarhatöitä ja ruokavaliossakin viimeisen vuoden aikana petrattu selvästi. 

Viimeisen viikon aikana keskityin hiilareihin ja nesteiden juomiseen parhaani mukaan. Mulle tuo 2-3 litran juominen päivässä on haaste.

Luvassa oli aikainen ylösnousu yhteiskyydityksen vuoksi. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro mansikkakiisselillä ja teellä alas. Loput kamat kasaan ja herätin mieheni heittämään mut bussille tien varteen. Menomatkalla sain onneksi hiukan torkahdettua ja lopun matkaa fiilisteltiin ja täräättiin muiden matkalaisten kanssa. Hienoa olla samanhenkisessä porukassa, jutella kokemuksista, valmistautumisesta, tavoitteista ja kaikesta muusta mitä maratonjuoksuun nyt kuuluukin. Mielenkiintoista miten niin erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista porukka lähtee samalle matkalle, samankaltaisin unelmin; mukava juoksu, voimien riittäminen ja miksei oma ennätys.

Helsinkiin saavuttaessa oli jo melkoisen lämmin. Haettiin materiaalit, pähkäiltiin vielä asuvalinnoista, viimeisiä tankkailuja ja tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamista. Hienoa porukkaa :)

Hivuttauduimme hyville lähtöpaikoille ja sitten odoteltiin ja fiilisteltiin.

Tässä 1265:stä naisjuoksijasta kourallinen.

Jännittää...

Lähdössä oli aivan hyvin tilaa aloittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Hiukan jarru pohjassa. 

Kaveria näin 2km kohdalla,mutta juomapisteellä kadotimme toisemme enkä tiennyt loppu matkasta menikö hän edellä vai takana. 

Alkumatkan nousut, laskut ja kurvit olivat melko mielenkiintoisia ja tieto näiden mäkien uudelleen nousemisesta toisella kierroksella hirvitti. Nyt ne vielä meni helposti sen erikoisemmi hengästymättä.

Maratonin juoksu on jatkuvaa itsensä analysointia. Miltä nyt tuntuu, onko vauhti sopiva, menenkö liian nopeaa, voisiko sittenkin antaa mennä lujempaa, vihlaisiko polvea vai väänsikö vatsaa... Erityisesti puolimatkaan asti kävin tätä kamppailua mielessäni. Toisaalta tuntui aivan hyvältä, mutta silti olin jotenkin niin epävarma. Puoli matkassa kello näytti 1 tunti 52minuuttia. Tukholmassa keväällä puolimatkan aika oli 1 tunti 57 minuuttia, olin siis tuosta selvästi edellä!
Joka juomapisteellä heitin suuhuni urheilujuomaa ja vettä. Omana eväänä oli Squeezy Tomato geeliä, johon tykästyin Tukholmassa. Ei ole liian makea ja juoksun aikana tomaatin maku on ihan ok. Toimii mulla. Suunnitelmissa oli ottaa 10km, 20km ja 30km kohdilla, mutta lopulta tuo vimeinen jäi ottamatta.

Energiat tuntui riittävän hyvin ja jalat pelasi,mutta ennen toiselle kierrokselle lähtöä, n 24km kohdalla vatsaa väänsi parin minuutin aikana oikein kunnolla. Ehdin jo säikähtää mitä nyt tapahtuu, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Vielä myöhemmi tuli uudestaan,mutta meni vielä nopeammin ohi. Tämän vuoksi 30 kilometrin geeli jäi ottamatta, kun pelkäsin vatsani kuitenkin reagoineen siihen jotenkin. Myös urheilujuoman jätin väliin lopussa joka toisella juomapisteellä.
Mutta kuuma oli, todella kuuma!

Ensimmäisen kerran kunnolla tuntui 33km kohdalla nousujen jälkeen. Etureidet veti ihan hapoille, sisu ei antanut periksi kävellä mäkiä ylös, vaan hölkötellen mentiin. Tästä eteenpäin kävelin aina juomapisteellä samalla juoden kunnolla vettä ja ravistellen jalkoja. Se auttoi.
36km kohdalla meni taas paremmin, kunnes 39km paalu jäi kokonaan näkemättä, kun olen vain tuijotellut maahan keskittyen olennaiseen, eli eteenpäin menemiseen.
Viimeiset kaksi kilometriä taas vilahtivat hetkessä ja hups sitä oltiinkin jo stadionilla :)! Kelloon vilkaisu ja tajusin sittenkin olevani ennätysajassani, vaikka toinen puoliska oli taas selvästi hitaampi. Oma ennätykseni parani muutamilla kymmenillä sekunneilla, ei siis paljon, mutta silti :D!
3 tuntia ja 52 minuuttia + sekunnit.

Onnellisena ja helpottuneena maalissa :)

Stadionille juokseminen on todella hieno kokemus! Mitali kaulaan, eväät pussiin ja makuulle nurtsille. Siinä nurtsilla vasta taas tajusin onnistuneeni, vaikka niin epävarmana matkaan lähdin. Oma maaginen aika, 3tuntia ja 50 minuutin alitus jäi taas saavuttamatta, mutta sitä lähestyttiin jälleen. Olen oikein tyytyväinen.

Kotona reissusta olin rättiväsyneenä yöllä vähän ennen kolmea. Sunnuntai aamulle olin luvannut menon joten nukkua ehdin vain vajaa 5 tuntia. Olin todella väsynyt ja edelleenkin tuntuu, kolme päivää maratonista, että univelka painaa. Kropasta huomaa, että taas on käyty äärirajoilla, kun koko ajan on pieni nälkä ja jano, närästää ja silti ei tee mieli syödä.

Nyt edessä on pieni, todennäköisesti reilu vuoden maraton tauko, kun tulevan syksyn, talven ja kevään keskityn muihin juttuihin. Juoksu ei silti jää pois, mutta käytän aikani lyhyemmille matkoille treenaamiseen.  

~Eija~

Matkana 42,195 kilometriä

Maraton...tuo kuntojuoksijan kuninkuusmatka. Lähes kaikkien saavutettavissa, jos vain päättää yrittää. Ei ajalla niin väliä, mutta se tunne kun ylität maalilinjan, kaulaasi ripustetaan tapahtumamitali ja vannot syöväsi seuraavan viikon ajan kaiken vastaan osuvan ja löhötä sohvalla tekemättä mitään.

Niin ja ennen kuin viikko on kulunut, löydät itsesi jo palauttavalta lenkiltä hymy naamalla :)

Toisille riittää kerran läpi pääseminen, toisille jää kaasupohjaan ja omaa ennätystään pitää saada päivitettyä. Omalla kohdalla ensin riitti se läpi pääsy, esikuvana oma isä, joka 50 vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa ja ehti niitä toistakymmentä juosta ennen kuin terveydelliset syyt pakotti hidastamaan. Minäkin hidastin, yli kymmenen vuotta, mutta maraton taukoni aikana tiesin. että minä vielä palaan. Yli viiden tunnin aika maratonilla ei miellyttänyt, kun vielä tiesin kuinka huonosti olin siihen aikoinani valmistautunut. Sen alle ja vielä paremmin asetin tavoitteeni ja joillekin uskalsin sen ääneenkin sanoa. Pikku hiljaa aika alkoi olla kypsä ja kahden vuoden ajan tein hitaasti mutta varmasti nousu tahtista harjoittelua perheen ja työn ehdoilla. Muutama puolimaraton kokemus valoivat uskoa, että haaveet voivat olla joskus totta.

Viime vuonna HCM:lla oli totuuden hetki, minun paluuni maratoonariksi.

Ja tein sen :D Kiskoin itseni maaliin alittaen 4 tunnin rajan! 

Kirjaimellisesti siis kuitenkin kiskoin, se oli melkoista raastoa 30 kilometrin jälkeen. Tahtojen taistelua ja sisukkuuteni osoitus. Maalissa nippa nappa pysyin tolpillani, annoin melkein ylen, mutta kyllä, taisin hymyillä. Palo jäi, mutta jotain piti tehdä toisin.

HCM:lla elokuussa 2014. Kaikkensa antaneeni ja silti vielä irtosi hymy :)

 

Synttärilahjani mikä on ihan itse ansaittu Tukholmassa 2015 :)

 Kesällä 2014 maraton ohjelman noudattaminen ei onnistunut, mutta tiesin että suunta on oikea. En tykkää intervellitreeneistä, mutta nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä. Ohjelmassa luki näitä molempia, joten kurinalaisemmin lähdin seuraamaan ohjelmaa. Ykkös tavoitteena oli alle neljän tunnin juoksu ilman raastoa maaliin asti. Tapahtumaksi napsahti ehdottomasti Tukholma maraton keväälle 2015.

Pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan koko kevään, kunnes huhtikuussa sain flunssan. Perus nuhaa ja yskää, mutta lima velloi kurkussa pitkään. Kevään kiireet kiristi hermoja ja aikatauluja. Toukokuussa lipsuttiin ohjelmasta ja pahasti,mutta tuntuma oli hyvä. 

Matkaan lähdin jännittyneenä ja uteliaana.

Jo lähtöviivalla heitti muutaman piskon. Niin sadetta oli luvattu ja rankasti! Kylmä tuuli puhalsi Tukholman kaduilla. Lenkkarien nauhat oli kiristetty, juoksupaidaksi valittu pitkähihainen ja pään kovalevy tyhjätty. Halusin nauttia joka ikisestä askeleesta. Lähteä rennon rauhallisesti ja todella nauttia. Tunnin taivaltamisen jälkeen sade oli jo melko kovaa ja kasteli läpimäräksi. Joka juomapistellä hörppäsin urheilujuomaa ja vettä. Itsellä mukana oli energiageeliä ja särkylääkettä. 26 kilometrin jälkeen en enää kohmeisilla käsilläni saanut omasta taskustani geelejä otettua, joten loppu matka mentiin järjestäjien tarjottavilla.

Ihana pirtsakka FINISHER-paita!

 

Jännitin erityisesti 30 kilometrin kohtaa, tuleeko seinä taas vastaan vai pysyykö hyvä vire. Rauhallisesti kuitenkin mentiin ja meno maistui edelleen hyvältä siitä jäätävästä sateesta ja tuulesta huolimatta. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat parasta :D

Pystyin kiristämään vauhtia ja sain ohitella selkiä jatkuvasti. Mikä tunne!

Hillitsin vauhtiani pelolla kramppaavista jaloista, mutta tiesin että maaliin tullaan nyt koko matka hymyillen :) 

Maalilinjan ylitys nostattaa aina kyyneleet silmiin, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kello näytti 2 minuutin parannusta omaan ennätykseeni ja olo oli huippu. Kauaa ei paikalleen voinut jäätävässä kelissä jäädä, vaan samaa kyytiä kisapaitateltalle, oman kokoinen paita kainaloon, tavaroiden haku säilytyksestä ja riprap bussille. Äkkiä märät vaatteet pois päältä (joita en muuten saanut yksin omin avuin pois, koska kädet olivat niin kohmeessa!).

Ihanissa kotimaisemissa elokuussa 2015.

Tukholman karsea keli on vain muisto Suomen elokuun illassa kotimaisemissani. Pian Tukholman jälkeen päätin osallistua tämän vuoden HCM:lle. Koko kesä olisi aikaa harjoitella, valoisia iltoja ja yötöntä yötä. Noh, tämä määrätietoinen kesätreenailu ei taida sopia mulle, koska ohjelmassa ei ole taaskaan pysytty... Monenmoiset projektit ovat vieneet aikaa ja tarvitsen minäkin sittenkin välillä unta. Startti on huomenna lauantaina ja olo on epävarma. Viikko sitten päälle hiipinyt pieni flunssan poikanen ei helpota yhtään. Haluaisin taas rennon ja mukavan juoksun. Aikatavoitteen saan heittää romukoppaan. Sääennusteet lupaavat pikkasen päälle 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Taidanpa siis ihastella maisemia, silmäillä kanssa juoksijoiden menopelejä, kuunnella heidän juttujaan ja siinä samalla ansaita taas yhden maratonmitalin kaulaani :)

Ihanat lenkkikaverini :)

~Eija~