Kisakauden päätöstä hakemaan

Kesällä aikataulutin itselleni aktiivisen, vauhdikkaan ja uusia haasteita sisältävän syksyn. No sitä se on ollutkin ja kaiken päälle vielä mukava :D Tulevana viikonloppuna haen kisakauden kruunua ennen rauhoittumista peruskuntokaudelle. Lauantaina starttaan Kankaanpäässä täydelle maratonille ja haaveissa on oma ennätys. Tämä on eka kerta kun julkisesti ilmoitan hakevani kisasta ennätystä, mutta menkööt. Laskeskelin vauhtitavoitettani ja aika kovalta se tuntuu. Eniten mietityttää jos alussa vedän tavoiteaikaan ja sitten puolessa välissä katkean. Siinä tapauksessa loppu matka olisi yhtä tuskaa ja sitä en halua. Joten taidan kuitenkin lähteä reipasta itselle sopivan hyvää vauhtia ja tunnustella matkalla kuinka kulkee. Minuutinkin aika parannus kelpaa ja reilu kolme minuuttia olisi se timanttinen kruunu :)

Mun yksi silmäteräni ;)

Varovaiseksi mut tekee se, ettei syksyn omat treenit ole onnistuneet aivan suunnitellusti. Kisannut oon ja 4 tunnin rogaining -kisa pari viikkoa sitten oli aivan huippu hyvä pitkä treeni. Peruskuntoa löytyy, mutta löytyykö vaadittavaa vauhtikestävyyttä... Tällä viikolla en ole ehtinyt yhtään juoksemaan, mutta onneksi muuta liikkumista ja liikuttamista olen harrastanut.

Maanantaina päättyi syksyn EnergiA juoksutreenit oheistreeneillä. Pyöräiltiin sykettä nostaen ja pelattiin jalkapalloa metsässä :D Mahtava porukka! Juoksutreeneistä ja juoksun jatkumisesta postaus tulossa, joten pysy kuulolla ;)

EnergiA juoksijat metsäjalista :)

Tiistaina olin diabetes -luennolla. Valtavasti hyvää asiaa sopien meidän kaikkien elämään ja ruokailuun sekä spesiaalia tietoa itse sairauden hoidosta. Koko päivä luennoilla istuttiin ja kyllähän se normaalisti liikkuvassa työssä olevalle on haastavaa. Illalla sitten pääsin taas liikuttamaan mahtavaa porukkaa oman kylän sporttiporukassa. Illan teemana oli villasukkatreenit :D 

Diabetes -luennolla asiaa ruokavaliosta.

Läjä villasukkia jumpassa ;)

Vaikka juoksun herkistely on nyt jäänyt ihan kokonaan tekemättä kaiken muun menon ja kiireen vuoksi, tankannut kuitenkin oon ;) Se on yksi parhaista ja mieluisista puolista tässä kestävyysharrastamisessa. Meidän perheen yksi pikaruoka on pasta ja jauhelihakastike. Perus maraton tankkaus ruokaa siis ja onneksi uppoaa meidän lapsillekin hyvin. Karkilla tankkaaminen onnistuu multa myös hyvin ;) Sitä on tullut "hyvällä" syyllä napsittua koko viikko ja tänään erityisesti lasten alkavan syysloman kunniaksi. Myönnän, että hiukan turvottaa ja hampaissa vihloo...saa nähdä kuinka huomenna auttaa kirittämään reilun 42 kilometrin matkalla.

Perinteistä tankkaus ruokaa.

Mun heikkous - karkit!

Ystävä oli lähdössä kaveriksi Kankaanpäähän, mutta molempien harmiksi sairastui jo alkuviikosta. Sairaana ei todellakaan kannata lähteä kisoihin tai treeneihin. Levolla ja oireenmukaisella hoidolla sairaus talttuu nopeammin ja pääsee vikkelästi takaisin lenkille. Onneksi uusia kisoja tulee, vaikka ei se tässä hetkessä ystävää lohduta.
Mä oon tankannut vitamiineja koko syksyn ja toistaiseksi flunssalta ja muilta taudeilta oon välttynyt. Aina näistä ei tiedä.

Sain nyt kuitenkin matka seuraa huomiselle, ettei tarvitse yksin Kankaanpäähän ajella, kun kaksi kova kuntoista urheilijaa Seinäjoelta nappaa mut aamulla kyytiinsä. Niina lähtee huoltajaksi ja hänen siskonsa juoksemaan maratonia. Juttuseura ja juoksun jälkeen fiiliksistä höpäjäminen ovat ihan parasta :)

Nyt nopeasti nukkumaan!

~Eija~

Juoksemaan :D

Voiko helpompaa kuntoilumuotoa olla kuin juokseminen?
No ei voi, jos multa kysytään :D
Lenkille voi lähteä mistä vain; heti kotiovelta, anoppilan luona vieraillessa, lomamatkalla, saunaillassa tai vaikka hyödyntää työmatkat lenkkareita kuluttaen. Juosta voi yksin, kaverin kanssa, oman lapsen tai vanhemman kanssa tai isommassa ryhmässä. Itse olen kokeillut edellä mainituista kaikkia ja kaikissa on oma juttunsa. Ehdottomasti suurimman osan lenkeistäni juoksen kotiovelta ja yksin.

Juokseminen sopii lähes kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kaikki eivät juoksemisesta tykkää eikä kaikkien siitä tarvitsekaan tykätä. Mutta hei, selitykset sikseen ja kokeilemaan! Eikä kannata ensimmäiseen kylkipistokseen tai hiertymään kokeilemista lopettaa.

Alussa kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja sujauttaa juokseminen osaksi säännöllistä liikunta viikkoa. Lenkillä reipas kävely muuttuu ihan huomaamatta rauhalliseksi hölkäksi ja parin minuutin jälkeen taas kävelyksi ja kohta taas hölkäksi. Seuraavalla kerralla taas pikkuisen pitempään juoksua ja muutamien viikkojen päästä lenkki kulkee enemmän juosten kuin kävellen, riippuen lähtötasosta. 

Rauhallisella ja maltillisella etenemisellä annat aikaa kropalle sopeutua uuteen liikkeeseen ja iskutukseen. Lihaskuntoharjoittelu, erityisesti keskivartalolle on tärkeää kuten myös kehonhuolto venyttelyin.

Itselle asetettu oma henkilökohtainen tavoite todennäköisesti motivoi jatkamaan harjoittelua alku innostuksen jälkeenkin. Kenellä se on 5km tai tunnin yhtämittainen juokseminen, kenellä puolimaratonin läpipääseminen tai cooperin testissä oman ennätyksen parantaminen. 

Tärkeintä tavoitteen asettamisessa on tehdä se omat lähtökohdat huomioiden.

Juoksussa tärkein varuste on oikeanlaiset kengät. Valikoimaa on hurjan paljon - onneksi, sillä onhan meitä lenkkarien kuluttajiakin hurjan monta. Sen oman tossun löytäminen vie aikaa. Tulee vikaostoksia, mutta onneksi myös toimivia. Juoksuharrastuksen alussa riittää, että astelet lähimpään kivijalka urheiluliikkeessen, pyydät myyjää esittelemään vaihtoehtoja, kokeilet niitä kaupan käytäviä kierrellen ja nappaat parhaimmalta tuntuvat ja ei kun tosi toimiin. Seuraavalla kerralla osaatkin jo sanoa toimiko tuo kenkä, mikä tuntui hyvältä, mikä huonolta, kipeytyikö joku paikka jne. 

Juoksutekniikkaa voi hioa maailman tappiin eikä kai kukaan ole koskaan siinä täydellinen. Me jokainen juoksemme omalla tyylillämme ja toimivan tehon ja tuloksen saa "hassummallakin" vemputuksella. Tärkeää vain on, että kroppaan ei tule vääränlaisia kipuja ja että pystyy rentoon ja sujuvaan menoon. Lenkin jälkeen pitää olla fiilis, että olipa kivaa :)

Joillain tekniikkavinkeillä voi parantaa juoksutekniikkaansa ja lisätä mielekkyyttä ja taloudellisuutta menoonsa.

Yllä olevat kuvat on noin kuukauden takaa omalta talviselta lenkiltäni ja toiset pienellä porukalla tehdyltä vauhtileikittely lenkiltä. Aurinko paistoi ihanasti molemmilla kerroilla ja nyt nuo lumetkin ovat hyvää vauhtia sulamassa pois. Kevät <3

Alla kuvia alkuviikolta.

Kevät onkin mitä otollisinta aikaa aloittaa juoksuharrastus, kun lumet ja jäät sulavat, aurinko paistaa, valoa riittää koko ajan enemmän ja enemmän ja lämpötilakin nousee. Ulkona on ihana olla ja juosten maisemat vaihtuu tiuhempaan kuin kävellen.

Metwotraining-tiimi, minä ja Marjut järjestämme aloittelijoiden

JUOKSUKOULUN

joka alkaa toukokuussa 9.pv.

Juoksukoulu sisältää mm erilaisia juoksutekniikka-, liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoituksia, kehonhuoltoa ja ravintoneuvontaa. Jokainen osallistuja saa myös juoksuohjelman, jolla on harjoittelu helppoa ja turvallista aloittaa.

Virallinen mainos tulee ulos pika puoliin :D

Kurainen ja jalalle asfalttia paljon lempeämpi alusta.

Kuten alussa jo kerroin, juokseminen on mulle tärkeää ja mä nautin siitä. Kiireisessä arjessa järjestän itselleni aikaa että pääsen lenkille. Rauhallisella pitkällä lenkillä ajatukset saavat siivet, asioille löytää ratkaisuja ja unikin tulee paremmin. Haluan että sinäkin kokeilet olisiko juokseminen sulle SE juttu :)

Tervetuloa mukaan!

~Eija~

Matkana 42,195 kilometriä

Maraton...tuo kuntojuoksijan kuninkuusmatka. Lähes kaikkien saavutettavissa, jos vain päättää yrittää. Ei ajalla niin väliä, mutta se tunne kun ylität maalilinjan, kaulaasi ripustetaan tapahtumamitali ja vannot syöväsi seuraavan viikon ajan kaiken vastaan osuvan ja löhötä sohvalla tekemättä mitään.

Niin ja ennen kuin viikko on kulunut, löydät itsesi jo palauttavalta lenkiltä hymy naamalla :)

Toisille riittää kerran läpi pääseminen, toisille jää kaasupohjaan ja omaa ennätystään pitää saada päivitettyä. Omalla kohdalla ensin riitti se läpi pääsy, esikuvana oma isä, joka 50 vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa ja ehti niitä toistakymmentä juosta ennen kuin terveydelliset syyt pakotti hidastamaan. Minäkin hidastin, yli kymmenen vuotta, mutta maraton taukoni aikana tiesin. että minä vielä palaan. Yli viiden tunnin aika maratonilla ei miellyttänyt, kun vielä tiesin kuinka huonosti olin siihen aikoinani valmistautunut. Sen alle ja vielä paremmin asetin tavoitteeni ja joillekin uskalsin sen ääneenkin sanoa. Pikku hiljaa aika alkoi olla kypsä ja kahden vuoden ajan tein hitaasti mutta varmasti nousu tahtista harjoittelua perheen ja työn ehdoilla. Muutama puolimaraton kokemus valoivat uskoa, että haaveet voivat olla joskus totta.

Viime vuonna HCM:lla oli totuuden hetki, minun paluuni maratoonariksi.

Ja tein sen :D Kiskoin itseni maaliin alittaen 4 tunnin rajan! 

Kirjaimellisesti siis kuitenkin kiskoin, se oli melkoista raastoa 30 kilometrin jälkeen. Tahtojen taistelua ja sisukkuuteni osoitus. Maalissa nippa nappa pysyin tolpillani, annoin melkein ylen, mutta kyllä, taisin hymyillä. Palo jäi, mutta jotain piti tehdä toisin.

HCM:lla elokuussa 2014. Kaikkensa antaneeni ja silti vielä irtosi hymy :)

 

Synttärilahjani mikä on ihan itse ansaittu Tukholmassa 2015 :)

 Kesällä 2014 maraton ohjelman noudattaminen ei onnistunut, mutta tiesin että suunta on oikea. En tykkää intervellitreeneistä, mutta nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä. Ohjelmassa luki näitä molempia, joten kurinalaisemmin lähdin seuraamaan ohjelmaa. Ykkös tavoitteena oli alle neljän tunnin juoksu ilman raastoa maaliin asti. Tapahtumaksi napsahti ehdottomasti Tukholma maraton keväälle 2015.

Pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan koko kevään, kunnes huhtikuussa sain flunssan. Perus nuhaa ja yskää, mutta lima velloi kurkussa pitkään. Kevään kiireet kiristi hermoja ja aikatauluja. Toukokuussa lipsuttiin ohjelmasta ja pahasti,mutta tuntuma oli hyvä. 

Matkaan lähdin jännittyneenä ja uteliaana.

Jo lähtöviivalla heitti muutaman piskon. Niin sadetta oli luvattu ja rankasti! Kylmä tuuli puhalsi Tukholman kaduilla. Lenkkarien nauhat oli kiristetty, juoksupaidaksi valittu pitkähihainen ja pään kovalevy tyhjätty. Halusin nauttia joka ikisestä askeleesta. Lähteä rennon rauhallisesti ja todella nauttia. Tunnin taivaltamisen jälkeen sade oli jo melko kovaa ja kasteli läpimäräksi. Joka juomapistellä hörppäsin urheilujuomaa ja vettä. Itsellä mukana oli energiageeliä ja särkylääkettä. 26 kilometrin jälkeen en enää kohmeisilla käsilläni saanut omasta taskustani geelejä otettua, joten loppu matka mentiin järjestäjien tarjottavilla.

Ihana pirtsakka FINISHER-paita!

 

Jännitin erityisesti 30 kilometrin kohtaa, tuleeko seinä taas vastaan vai pysyykö hyvä vire. Rauhallisesti kuitenkin mentiin ja meno maistui edelleen hyvältä siitä jäätävästä sateesta ja tuulesta huolimatta. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat parasta :D

Pystyin kiristämään vauhtia ja sain ohitella selkiä jatkuvasti. Mikä tunne!

Hillitsin vauhtiani pelolla kramppaavista jaloista, mutta tiesin että maaliin tullaan nyt koko matka hymyillen :) 

Maalilinjan ylitys nostattaa aina kyyneleet silmiin, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kello näytti 2 minuutin parannusta omaan ennätykseeni ja olo oli huippu. Kauaa ei paikalleen voinut jäätävässä kelissä jäädä, vaan samaa kyytiä kisapaitateltalle, oman kokoinen paita kainaloon, tavaroiden haku säilytyksestä ja riprap bussille. Äkkiä märät vaatteet pois päältä (joita en muuten saanut yksin omin avuin pois, koska kädet olivat niin kohmeessa!).

Ihanissa kotimaisemissa elokuussa 2015.

Tukholman karsea keli on vain muisto Suomen elokuun illassa kotimaisemissani. Pian Tukholman jälkeen päätin osallistua tämän vuoden HCM:lle. Koko kesä olisi aikaa harjoitella, valoisia iltoja ja yötöntä yötä. Noh, tämä määrätietoinen kesätreenailu ei taida sopia mulle, koska ohjelmassa ei ole taaskaan pysytty... Monenmoiset projektit ovat vieneet aikaa ja tarvitsen minäkin sittenkin välillä unta. Startti on huomenna lauantaina ja olo on epävarma. Viikko sitten päälle hiipinyt pieni flunssan poikanen ei helpota yhtään. Haluaisin taas rennon ja mukavan juoksun. Aikatavoitteen saan heittää romukoppaan. Sääennusteet lupaavat pikkasen päälle 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Taidanpa siis ihastella maisemia, silmäillä kanssa juoksijoiden menopelejä, kuunnella heidän juttujaan ja siinä samalla ansaita taas yhden maratonmitalin kaulaani :)

Ihanat lenkkikaverini :)

~Eija~

Tavoitteista

Paljon puhutaan tavoitteista ja motivaatiosta. Mikä sinua motivoi, mitä haluat saavuttaa, mitä olet valmis tekemään saavuttaaksesi tavoitteesi? Useimmat tavoitteista, jotka liittyvät liikuntaan, vaativat pitkäjänteistä työtä. Täytyy olla määrätietoinen ja ponnistella saavuttaakseen tavoitteensa. Usein matkalla kohti määränpäätä auttaa, kun luo itselleen mielikuvaa miltä sinusta tuntuu, kun saavutat tavoitteen. Tai jos tavoitteena on esimerkiksi painonpudotus, niin luo mielikuva miltä haluat näyttää esimerkiksi vuoden päästä. Pidä kuitenkin aina huoli, että tavoite on sinulle realistinen ja varmasti saavutettavissasi.

Matkalla tavoitteeseesi voi olla mutkia ja esteitä, ehkä jopa ihmisiä, jotka toivovat epäonnistumistasi, Mitä silloin teet saavuttaaksesi tavoitteesi. Mikä pitää sinut henkisesti niin vahvana, että onnistut? Näitä asioita kannattaa miettiä jo tavoitetta asettaessasi. Miten selviydyn heikkoina hetkinä, mitä sitten kun ei huvita lähteä lenkille ja tavoite on esimerkiksi juosta 10km muutaman viikon kuluttua. Miltä se sitten tuntuu, jos et saavuta tavoitettasi, mitä silloin tapahtuu?

Matkalla määränpäähän voi olla kivikkoistakin.

Itse asetin oman tavoitteeni tälle kesälle vuosi sitten. Olen muutamaan kertaan maininnut, että aloitin oman elämäntaparemonttini reilu vuosi sitten. Olen aiemminkin ollut liikunnallinen, mutta niin kuin monelle muullekin, niin kävi minullekin, että lasten myötä kaikki muu kuin itsestä huolehtiminen tuli tärkeämmäksi. No kun vyötärönympärys kasvoi tarpeeksi suureksi oli aika tarttua toimeen. Aloin liikkumaan ja syömään oiken ja onneksi tukenani oli personal trainer.

Kerran ajellessamme kotiin (elokuu 2014) kesäpaikastamme Jalasjärveltä sanoin miehelleni ääneen ensimmäisen kerran tavoitteeni liikunnan suhteen. "Ensi kesänä poljen tänne pyörällä" Mittasimme auton mittarilla matkan ja se on 42km. En ollut koskaan polkenut niin pitkää matkaa yhteen menoon. No syksyn, talven ja kevään aikana liikuin säännöllisesti, painoa tippui 15 kiloa ja lihaskuntoa ja kestävyyttä tuli lisää. Niinpä viime sunnuntaina 19.7.2015 olin valmis. Ilma ei ollut mitenkään kaunis, päivän aikana satoiin, mutta olin päätökseni tehnyt.

Edessä vielä kilometrikaupalla maantietä. Jaksaa jaksaa

Matka kulki kauniin Etelä-Pohjalaisen maaseudun halki. Luonnon tuoksut oli käsin kosketeltavissa. Sää oli kuin olikin pilvipouta koko matkan.

Takana jo suurin osa matkasta. Tästä kuitenkin vielä 14km määränpäähän. Tässä vaiheessa oli kuitenkin usko onnistumiseen jo korkealla. Tiesin, että tulen saavuttamaan tavoitteeni ja se tunne oli sanoinkuvaamaton! :)

Päättäväinen ilme, enää muutama kilometri.

Viimeinen mäki ylös. Hiekkatie ja lapsuuden maisemat. Tällä kertaa oli erityisen mukava päästä perille.  Aikaa meni lopulta 1;56;42. Olin tyytyväinen. Oma aikatavoitteeni oli alle 2,5 tuntia ja alitin sen reilusti. Ensi kerralla aion alittaa aikaisemman aikani. Nyt otin rauhallisesti, koska halusin, että voimani varmasti riittävät perille asti.

Ja mikä ihana palkinto perillä odottikaan. Vohveli, paljon tuoreita mansikoita ja raejuustoa. Nam! Tällä palautui vähän raskaammastakin liikunnasta. Tätä syödessä mietin jo uutta tavoitetta itselleni ;)

Omien tavoitteideni onnistumiseen olen saanut paljon tukea perheeltäni. Mieheni on kannustanut minua alusta asti. Hän näkee miten paljon paremmin koko perhe voi, kun äiti voi hyvin ;)

Nyt vain mietit oman tavoitteesi, työskentelet määrätietoisesti, et kompastu kivikkoihin ja lopulta saavutat haluamasi! Pystyt siihen kyllä!