Kisakauden päätöstä hakemaan

Kesällä aikataulutin itselleni aktiivisen, vauhdikkaan ja uusia haasteita sisältävän syksyn. No sitä se on ollutkin ja kaiken päälle vielä mukava :D Tulevana viikonloppuna haen kisakauden kruunua ennen rauhoittumista peruskuntokaudelle. Lauantaina starttaan Kankaanpäässä täydelle maratonille ja haaveissa on oma ennätys. Tämä on eka kerta kun julkisesti ilmoitan hakevani kisasta ennätystä, mutta menkööt. Laskeskelin vauhtitavoitettani ja aika kovalta se tuntuu. Eniten mietityttää jos alussa vedän tavoiteaikaan ja sitten puolessa välissä katkean. Siinä tapauksessa loppu matka olisi yhtä tuskaa ja sitä en halua. Joten taidan kuitenkin lähteä reipasta itselle sopivan hyvää vauhtia ja tunnustella matkalla kuinka kulkee. Minuutinkin aika parannus kelpaa ja reilu kolme minuuttia olisi se timanttinen kruunu :)

Mun yksi silmäteräni ;)

Varovaiseksi mut tekee se, ettei syksyn omat treenit ole onnistuneet aivan suunnitellusti. Kisannut oon ja 4 tunnin rogaining -kisa pari viikkoa sitten oli aivan huippu hyvä pitkä treeni. Peruskuntoa löytyy, mutta löytyykö vaadittavaa vauhtikestävyyttä... Tällä viikolla en ole ehtinyt yhtään juoksemaan, mutta onneksi muuta liikkumista ja liikuttamista olen harrastanut.

Maanantaina päättyi syksyn EnergiA juoksutreenit oheistreeneillä. Pyöräiltiin sykettä nostaen ja pelattiin jalkapalloa metsässä :D Mahtava porukka! Juoksutreeneistä ja juoksun jatkumisesta postaus tulossa, joten pysy kuulolla ;)

EnergiA juoksijat metsäjalista :)

Tiistaina olin diabetes -luennolla. Valtavasti hyvää asiaa sopien meidän kaikkien elämään ja ruokailuun sekä spesiaalia tietoa itse sairauden hoidosta. Koko päivä luennoilla istuttiin ja kyllähän se normaalisti liikkuvassa työssä olevalle on haastavaa. Illalla sitten pääsin taas liikuttamaan mahtavaa porukkaa oman kylän sporttiporukassa. Illan teemana oli villasukkatreenit :D 

Diabetes -luennolla asiaa ruokavaliosta.

Läjä villasukkia jumpassa ;)

Vaikka juoksun herkistely on nyt jäänyt ihan kokonaan tekemättä kaiken muun menon ja kiireen vuoksi, tankannut kuitenkin oon ;) Se on yksi parhaista ja mieluisista puolista tässä kestävyysharrastamisessa. Meidän perheen yksi pikaruoka on pasta ja jauhelihakastike. Perus maraton tankkaus ruokaa siis ja onneksi uppoaa meidän lapsillekin hyvin. Karkilla tankkaaminen onnistuu multa myös hyvin ;) Sitä on tullut "hyvällä" syyllä napsittua koko viikko ja tänään erityisesti lasten alkavan syysloman kunniaksi. Myönnän, että hiukan turvottaa ja hampaissa vihloo...saa nähdä kuinka huomenna auttaa kirittämään reilun 42 kilometrin matkalla.

Perinteistä tankkaus ruokaa.

Mun heikkous - karkit!

Ystävä oli lähdössä kaveriksi Kankaanpäähän, mutta molempien harmiksi sairastui jo alkuviikosta. Sairaana ei todellakaan kannata lähteä kisoihin tai treeneihin. Levolla ja oireenmukaisella hoidolla sairaus talttuu nopeammin ja pääsee vikkelästi takaisin lenkille. Onneksi uusia kisoja tulee, vaikka ei se tässä hetkessä ystävää lohduta.
Mä oon tankannut vitamiineja koko syksyn ja toistaiseksi flunssalta ja muilta taudeilta oon välttynyt. Aina näistä ei tiedä.

Sain nyt kuitenkin matka seuraa huomiselle, ettei tarvitse yksin Kankaanpäähän ajella, kun kaksi kova kuntoista urheilijaa Seinäjoelta nappaa mut aamulla kyytiinsä. Niina lähtee huoltajaksi ja hänen siskonsa juoksemaan maratonia. Juttuseura ja juoksun jälkeen fiiliksistä höpäjäminen ovat ihan parasta :)

Nyt nopeasti nukkumaan!

~Eija~

Arpaisen poluilla

Meillä oli eilen pienellä työporukalla oma kustanteinen ja omalla ajalla järjestetty retki Soinin Arpaisen luontoreitille. Halukkaat ilmoittautuivat mukaan ja työvuorot sitten järjestettiin niin, että pääsimme. Meidän töissä aina joku on hommissa, kesät talvet, päivät yöt ja juhannukset ja joulut. Itselle on merkityksellistä tehdä sellaista työtä, jota ilman ei yhteiskunta toimisi. Mutta emme mekään jaksaisi, jos ei joskus päästä yhdessä ulos kokemaan jotain muuta, arjesta poikkeavaa.

Aamun taivaanranta

Päivä valkeni kauniin vaaleanpunaisena taivaanrannasta ja onneksemme 5 asteen viileän pakkasyön jälkeen oli lupailtu kaunista päivää. Autojono kurvaili Soiniin ja parkkeerattiin hienoon riviin, reppuihin eväät ja vaihto pusakat ja ei kun menoksi.

Mä en ole aikaisemmin Arpaisissa ollut, mutta ehdottomasti voisin toistekin mennä, oli sen verran hyvin tehdyt polut ja kauniit jääkauden muovaamat maisemat!

Parkkipaikalta oli Arpaisen kämpille puoli kilometriä ja siitä lähti reilun 3 kilometrin Kalevin kiekka ja viitta kohti Ähtäriä ja toiseen suuntaan leveä polku kohti Soinia. Mua houkutti lähteä kiertämään tuo Kalevin kiekkakin ja koska en saanut houkutelluksi ketään seuraksi, päätin juosta sen. Vaatetus ei ollut aivan juoksuun tarkoitettu ja tulikin melko kuuma. Harjuja mentiin ylös ja alas, mutta polku muuten oli erittäin helppo kulkuista. Ei ollut pahoja juurakoita tai kiviä. Pystyi hyvin juostessa ihailemaan silmän kantamattomiin ulottuvaa mäntymaisemaa. Niin kaunista! Oma läähätys rikkoi täydellisen hiljaisuuden, kun ei edes tuullut. Mielettömän ihanaa!
Juoksu muuten ei ollut mitään kovin rentoa. Jalat, erityisesti oikea takareisi ja pohje ovat melko jumissa. Niin jumissa, että jalkaterä puutui. Pakko venytellä...

Polku keskellä mäntymetsää.

Kalevin kiekan voi juosta aikaa vastaankin. Mökillä oli postilaatikossa vihko, johon sai oman aikansa kirjata. Mulla meni suurinpiirtein 22 minuuttia ja vihossa taisi olla paras aika 17 minuutin tuntumaan. Hauska haaste sitä kaipaaville :)

Reipasta porukkaa :)

Työkaverit myös nautiskelivat luonnon rauhasta kohti Soinia ja sainkin heidät kiinni ennen taukoa ja retken yhtä kohokohtaa - makkaroita ;)

Nuotiopiiri :)

Hyvien makkaroiden, nokipannukahvien ja juttujen jälkeen jatkettiin samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Oman pienen juoksupyrähdyksen ja sen jälkeen pysähymisen jälkeen tuli melko kylmä. Lisäsin kyllä fleeceä päälle, mutta kädet hanskoista huolimatta oli autoille asti viileät. 

Pakkasyön jäljiltä jäätä matalissa lammikoissa.

Patikoinnin jälkeen osan oli lähdettävä takaisin kotiin ja osa jatkoi matkaa vielä saunomaan, syömään ja jatkamaan juttua. Saunasta päin tuli käytyä järvessä juoksemassa reisiin asti, mutta kyllä nyt oli viimeinen kerta tälle syksyä avovesi kastautumista. Oli aivan järjettömän kylmää vettä! 

Oli aivan ihana rentouttava päivä ja ilta. Tällaisia tarvitsisi kaikki työyhteisöt tasaisin väliajoin. 

Omat ajatukset on nyt pikku hiljaa suunnattava viikon päähän ja Kankaanpään maratoniin. Toistaiseksi oon ajatuksissani ja pohdinnoissani hypännyt jo ensi vuoteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viime viikonloppuna taivallettiin Kolilla Vaarojen maraton ja heti tästä parin päivän päästä aukesi ilmoittautuminen ensi kevään Karhun kierroksen polkujuoksu kisaan. Ilmoittautuminen oli ilmeisen kaaosmaista, eikä läheskään kaikki halukkaat päässeet pitkille ultramatkoille. Itse tosissani mietiin lyhyttä, 31 kilometrin matkaa, mutta päädyin jättämään sen väliin ja yritän etsiä jonkun toisen polkujuoksutapahtuman tästä lähempää. Mutta ensi vuoden päätavoitteena on...julkaistaan se nyt sitten jo nyt...on Vaarojen maraton, 43km :D Siitä olen haaveillut jo 5 vuotta ja nyt koen että voisin olla lähellä sitä kuntoa millä sen läpi pääsee. Sinne ilmoittautuminen aukeaa vasta touko-kesäkuussa ja sinne osallistujat onneksi arvotaan, ettei tarvitse kytätä koneen ääressä tiettynä päivänä tiettynä kellonaikana ja järjestelmän kaatuessa jäädä rannalle johtuen omasta hitaasta koneesta.

No mutta taas hyppäsin jo ensi vuoteen... Kankaanpäässä olisi tarkoitus yrittää omaa ennätystä. Eipä siihen lisättävää. Onneksi mukaan lähtee ystävä puolikkaalle, joten reissusta tulee varmasti hyvä :)

Ei valkoisten liljojen voittanutta :)

Niin ja mä sain kukkia :D Naapurin Kaisa perheineen toi mulle kukkia <3 Valmistumisen johdosta! Kaisa itsekin on opiskellut aikuisena talon rakentamisen, pienten lasten ja arjen pyörityksen keskellä. Kimppu lempikukkiani piristi päivääni hurjasti, kiitos :)!

~Eija~

Peurunka Rogaining 2016

Valmistelut ensimmäiseen rogaining -kisaan oli tehty. Edellisenä iltana lilluin kruittuiseksi lasten kanssa Kylpylä Peurungan aalloissa ja vesiliukamäessä. Yö nukuttiin koko sakki todella hyvin ja aamulla maistui aamupala. Edellisiltainen viileä tuuli oli aamuksi tyyntynyt alkaakseen taas kisan starttiin mennessä. Arvoin kovasti vaatteiden kanssa ja loppu viimein muuten oli aivan osuva asuvalinta, mutta pitkät kalsarit olisi voinut jättää päältä pois... Isoveli ajeli Peurungalle vasta lauantai aamulla ja olikin paikalla noin vartti ennen karttojen jakoa. Mua aina hermostuttaa kun aikataulu menee tiukalle, mutta hyvinhän tässä ehdittiin.

Isoveli ja mä kesittyneesti ;)

Laitettiin styroksi pöydälle, kartta styroksille ja suunnittelu sai alkaa. Aikaa olisi 4 tuntia hakea mahdollisimman monta rastia ja arvokkaita pisteitä. Meillä oli lankaa, jossa oli kartan mittakaavan mukaan kilometrin välein solmu. Nuppineulojen ja langan avulla pystyttiin helposti laskemaan kuinka pitkä matka ollaan reittiä suunniteltu. Yritettiin hyödyntää polut ja tiet mahdollisimman hyvin, mutta joitakin kohtia päätettiin painaa suoraan metsän läpi. Pari rastia katsottiin mahdollisuudeksi napsia lisäpisteitä ja myös pari rastia, jotka tarvittaessa jätetään väliin. 

Nuppineulat ja lankaa kartalla. Lopuksi reitti alleviiauskynällä piirtäen.

Kiva puheen sorina ja keskittyneitä joukkueita päät yhdessä suunnitteli omia ratojaan. Meillä meni tunti suunnittelussa. Sitten syötiin nopeasti jotain, vessakäynti ja loput varusteet niskaan ja ulos odottamaan lähtölupaa.

Reitin suunnittelua.

Kaikki neljän tunnin sarjalaiset lähtivät samaan aikaan. Heti pihasta porukka hajosi kahteen suuntaan. Me kurvattiin oikealle mäkeä ylös, hyvillä mielillä ja innokkana :) Tavoitteena oli pitää hyvää vauhtia poluilla ja teillä ja metsässä pysyä suunnassa. Keskivauhdiksi suunniteltiin noin 8min/km.

Lähtö.

Ensimmäinen viiden pisteen rasti oli helppo. Siitä jatkettiin melko yksin kahden pisteen rastille, joka ei ollutkaan kartan osoittamalla paikalla. Onneksemme rastia etsimässä oli jo toinen sekapari ja yhdessä löysimme sen nopeasti noin 50 metriä edempää. Tämän jälkeen meno maistui hyvältä ihania metsäpolkuja ja latupohjia pitkin ylä- ja alamäkeen. Kauniita maisemiakin ehti vilkuilla. Metsäosuudet olivat lähes poikkeuksetta todella hidaskulkuisia. Oli risukkoa, kivikkoa ja liukkaita sammalmättäitä. Tarkkana sai olla ja jalkaa sai nostaa tosissaan.

Alkumatkan ylämäessä.

Toisia kisailijoita tuli vastaan ja saattoi vain arvailla minkälaisia reitinvalintoja he olivat tehneet. Joitain nähtiin useammin ja toisia ei ollenkaan. Kahden tunnin taivaltamisen jälkeen olimme edenneet noin 15km. Teimme päätöksen jättää yksi rastin haku koukku tekemättä, ettei lopussa tulisi liian kiire. Muutenkin edessä olisi vielä kaksi tiukkaa nousua ja voimia oli säästettävä. Maantie juoksua oli paljon ja se tuntui ilkeältä suunnistuskengät jalassa. Oli tunne, että oikean jalan kantapäässä on hiertymä. Energiavajeeseen huitaisimme Tuplat ja juotavaa päälle.

Sammalmättäinen alamäki.

Isoveljellä alkoi kolmen tunnin kohdilla jalka painamaan. Nyt teki todella tiukkaa ehtiä tavoiteajassa maaliin. Oli jätettävä houkutteleva 10 pisteen rasti väliin ja tyydyttävä korvaavaan kahden pisteen rastiin. Mä yritin tsempata isoveljeä mahdollisimman positiivisesti ja aina sain vastauksen, että "tullaan tullaan sitä vauhtia kun pystyy!". Mä olin yllättävän hyvilä voimilla, enkä olisi uskonut että ollaan pysytty liikkeessä kohta neljä tuntia. Kun aikaa oli enää 15 minuuttia, tiesimme että ehdimme sittenkin tavoiteajassa maaliin. Aikamme oli 3 tuntia 58 min ja 7 sekuntia :D Tiukille se meni, mutta riitti. Aivan mahtava fiilis :D! Mun gps-kellon mukaan matkaa tuli 32,6km.

Maalissa!

Me voitettiin 4 tunnin sekasarja, JIHUU :D
Aika siistiä näin ensikertalaiselle!

Palkintojen jaossa.

Tykkäsin kovasti ja päätimme jo että ensi vuonna mennän uudestaan johonkin rogaining -kisaan. Mukavan haastavaa, hauskaa, rentoa ja kivaa yhdessä :)
Kiitos isoveljelle kun haastoit mukaan :D!

~Eija~

Uuden edessä jälleen

Mä oon yllytyshullu, varsinkin jos mua haastetaan kokeilemaan jotain uutta tai ylittämään itseni. Mä haluan haastaa omaa kroppaani, kestävyyttä ja nopeutta. Ylös voin mennä ja kauas myös, mutta veden alle en koskaan. Enkä missään nimessä pistä suuhuni mitä sattuun! Joo, kaikella rajansa!

No onneksi nyt ei ole kyse mistään äärimmäisyyksistä, mutta uuden edessä olen jälleen, sillä huomenna lauantaina pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan rogainingia (kuinkahan tuo sana fiksusti pitäisi taivuttaa...?).

Rogaining on yksi suunnistuksen muoto, joka on peräisin Australiasta. Siinä kartalle on merkitty rasteja ja tarkoitus on suunnitella oma reitti niin, että kerää tietyssä ajassa mahdollisimman monta rastia. Nämä rastit on myös pisteytetty, joten joltain rastilta saa esimerkiksi 5 pistettä ja toiselta 10. Eniten pisteitä saanut ja määrätyssä ajassa maaliin tullut voittaa. Ajan ylityksestä tulee aikasakkoa. Yksi hienoin juttu tässä lajissa on se, että matkaa ei tarvitse taittaa yksin, vaan yleensä mennään 2-5 hengen porukassa ja jokaisen on käytävä yhdessä rasteilla (ei siis voi hajaantua metsässä). Toki on myös joitain kisoja, joissa voi yksin matkaa taivaltaa. Matkat ovat yleensä 2 tunnista yhteen vuorokauteen.

Kuva Luontoon.fi -sivuilta

Esimerkki rogaining kartasta ja ripotellut rastit

 Kuten monessa muussakin lajissa, tässäkin kuka tahansa voi sitä harrastaa. Voi mennä tosissaan kisavaihteella tai fiilistellä luonnossa hyvässä seurassa. Vaihtoehtona voi olla myös kulkeminen pyörällä. 

Me, mä ja mun isoveli kuljemme huomenna jalkaisin ja aikaa on 4 tuntia Peurunka Rogaining-kisassa. Isoveli on kokeillut rogainingia jo aikaisemminkin, joten mulla on aivan luottavainen olo. Mä olen innokas ja hätäinen, isoveli on tahdikas ja rauhallinen. Siis aivan mahtava ennakkoasetelma ;)

Meillä oli puhetta jo pari kesää sitten, että joskus mennään yhdessä, mutta vasta nyt saatiin aikataulut osumaan ja heinäkuun lopulla ilmoittautumiset tehtyä. Meillä on molemmille suunnistuskokemusta lapsuudesta asti eikä se kipinä ole sammunut minnekään. Kunto on melko samalla tasolla, joten tavoitteena on pysyä hyvässä liikkeessä koko 4 tuntia. Sellainen sopiva maraton aika. Menemme hyvillä fiiliksillä, rentoa ja mukavaa suoritusta tekemään :)

Toinen esimerkki kartta netistä.

Oon kovasti miettinyt käytännön juttuja. Miten siinä reitin suunnittelussa onnistuu? Kuinka vaikeaa ajan kuluminen on arvioida eri maastoissa? Miten yhdessä suunnistaminen oikeasti lähtee sujumaan? Pystynkö juoksemaan metsässä reppu selässä? Mitkä vaatteet on järkevä pistää päälle? Kuinka paljon varaan evästä ja mitä?

Pakkasin useampaa vaihtoehtoa vaatteita ja ruokaa. Kyytiin lähtee iso pala styroxia ja isoveli tuo nuppineulat ja lankaa. Kompassi ja emit ok. Jalkaan päädyin laittamaan suunnistuskengät, vaikka koskaan en ole niillä noin pitkää aikaa taivaltanut. Niin, siispä kunnon sukat jalkaan. Reppuun eväiden lisäksi kertakäyttösadetakki, kännykkä vesitiiviisti pakattuna ja hanskat.

Mä saavuin Peurungalle minilomalle lasteni ja vanhempieni kanssa jo tänään. Virittäydyn rogaining -fiilikseen kylpylän aalloissa. Yritän parhaani mukaan pysyä nahoissani ;)

~Eija~

Optimaalisempi laktaattijahti

Viime viikon perjantaina, liikunta-alan ammattitutkintoon liittyvällä viimeisellä Kuortane päivällä oli mahdollisuus juosta tasotesti, eli laktaattitesti. Olen juossut tämän ensimmäisen kerran vuoden 2015 maaliskuussa. Tällä ensimmäisellä kerralla en oikein tiennyt kuinka testi kannattaisi juosta ja luulinkin matalien sykkeiden johtuvan "väärin" juoksemisesta. Ei siinä sitten kuitenkaan mitään väärin mennyt, vaan mulla nyt vaan on matalat sykkeet ja maksimit ei nouse lähellekään 200, puhumattakaan yli. Toisella kerralla, viime huhtikuussa juoksin testin opiskeluihini liittyvänä testikokeiluna ja silloin mulla oli takana yövuorot ja eihän se sitten hyvä ole ollenkaan... Laktaatit ja sykkeet olivat heti normaalia korkeammalla. Silti testin tulos kokonaisuudessaan oli erinomainen ja kehitystä vuoden takaiseen oli tullut :)

Kuortane hallin juoksuradan yksi kierros on 200m.

Nyt kolmannella kerralla tilanne oli optimaalisin. Tiesin jo mikä on edessä (viimeisellä kierroksella lähes kuolema...), tiesin miten sykkeeni reagoi eri vauhteihin ja olin saanut nukkua edellisen yön omassa sängyssä yli 7 tuntia. Meidän opiskelija porukasta ei ollut kuin minä ja Sari jotka ilmoittauduimme juoksuun. Hienoahan on se, että testin pääsee Kuortaneen Urheiluopistolla sovitusti tekemään oli sitten yksi tai kymmenen juoksijaa :) Onneksi Sari oli myös mukana, koska yksin tuskin tulisi vedettyä itseään niin tappiin kuin testissä kuuluu tehdä. Aamutuimaan (no kello oli 10 ;)) molempia hiukan "otti päähän" että tuli testiin ilmoittauduttua, kun helpommallakin päivän voisi aloittaa. Onneksi kuitenkin tuli testi juostua, sillä jälkeenpäin olo oli mitä mahtavin :D

Sormen päästä verinäyte.

Ideahan on se, että juostaan joko 5x800m tai 6x1000m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan veren laktaattipitoisuus. Joka veto tehdään edellistä korkeammilla sykkeillä ja näin ollen vauhti kiihtyy. Viimeisellä ei enää tarvitse tarkkailla niin sykettä, vaan annetaan mennä niin lujaa kuin kropasta lähtee, siis lähelle oksentamista/kuolemaa/pyörtymistä. Oma itsesuojeluvaisto suojasi, että vaikka tuntui ihan hirveen pahalta, hengissä selvisin. Mä oon tehnyt joka kerta testin kilometrin vedoilla.

Ensimmäiset kaksi kilometriä ovat siitä haastavia, että on vaikea pitää vauhti tarpeeksi rauhallisena että sykkeet pysyy alhaalla. Koko ajan joutuu silmäilemään sykettä, sillä jos rentoutuu hetkeksikin ajatuksiinsa, vauhti kiihtyy ja syke nousee. Ekat kaksi kierrosta siis oikeasti jarrutellaan.
Mun tavoite sykkeet olivat 1.km 110-115, toteutunut keskisyke oli 114.
2.km 120-125, toteutunut keskisyke oli 120.

Kolmas ja neljäs kilometrit ovat ne helpoimmat. Tämä vauhti on se mitä usein tulee perus lenkillä omia ajatuksia tuulettamalla mentyä. Helppoa ja mukavaa :)
Mun tavoite sykkeet olivat 3.km 130-135, toteutunut keskisyke oli 134.
4.km 140-145, toteutunut keskisyke oli 144.

Viimeiset kaksi ovat pahimmat. Nyt saa jo juosta ja keuhkojen koko kapasiteettia on käytettävä että happea riittäisi puristamaan loppuun asti. On pakko mennä omalta mukavuusalueelta pois ja ajatus, että tämä kestää vain hetken ja mitä nopeampaa menee, sitä nopeampaa tämä on ohi.
Mun tavoite sykkeet olivat 5.km 150-155, toteutunut keskisyke oli 155
6.km maksimiin, toteutunut huippu oli 163.

Tulokset tulevat sähköisesti monen sivun tietopakettina :)

Nimensä mukaisesti testissä ei tarkkailla vain sykkeitä, vaan yhdessä laktaatti arvojen kanssa lasketaan kynnystasot joilla on tarkoituksen mukaista harjoitella kohti omia tavoitteita. Treeneissä sykkeitä tarkkailemalla saat rauhallisesta peruskestävyys lenkistä juuri sellaisen kuin sen olla pitääkin ja kiihtyvissä vauhtikestävyys treeneissä tarkkailet että sykkeet pysyvät siihen tarkoituksen mukaisella tasolla. 

Mun sykerajat ovat laskeneet jokaisella testi kerralla, mikä kertoo kunnon kehittymisestä, jes :D Suunta on oikea. Jatkossa pyrin kehittämään edelleen vauhtikestävyyttäni, että saisin omia ennätyksiäni pistää tulevaisuudessa vielä uusiin lukemiin. 

Hyvät havainnollistavat kuvat.

Oon niin tyytyväinen, että omat juoksuvauhtini ovat parantuneet joka testikilometrillä ja samanaikaisesti sykkeet kuitenkin ovat matalemmat. Itselle asetin ennen testiä tavoitteeksi päästä viimeisellä kilometrillä alle 4 minuutin vauhdin ja onnistuin :D Viimeinen kilometri meni 3:53 aikaan!

Tämän testin voi tehdä kuka tahansa joka haluaa dataa omasta juoksukunnostaan ja vinkkejä harjoituksiin sykkeitä hyödyntäen. Tulokset ovat jokaisen henkilökohtaisia eikä niitä vertailla muihin. Itsekin vasta olen oppinut hyväksymään sen, että en voi kilpailla korkeimman maksimi sykkeen tittelistä, mutta ei se tämän tarkoitus olekaan. Mun sydän hakkaa tällaiseen tahtiin ja sun ihan omaansa :)

Musta viiva on uusimmasta testistä.

Eilen teinkin sitten ensimmäisen vetotreenin testin mukaisten sykkeiden mukaan. Menin sen verran myöhään, että sai pitkästä aikaa laittaa lampun otsalle. Alkulämmittelynä kilometrin rentoa juoksua. Sen jälkeen 4 kertaa kilometrin vedot kiihdyttäen. Välissä puolen kilometrin palauttelu ennen seuraavaa vetoa. Loppuun vielä rento verryttelyä juosten. Keskisyke oli 142 (VK2) ja maksimisyke 158 (MK). Pisti reippaasti puuskuttamaan :)

Vielä loppuun KIITOS kaikille huomioidessanne valmistumiseni liikunta-alan ammattilaiseksi ja personal traineriksi :) Olen saanut ihania tsemppi viestejä ja blogipostauksenikin oli kiinnostanut ilahduttavan monta. Tuntuu hurjan kivalta :)

~Eija~

Virallisesti valmis!

Viime vuoden kesäkuussa ajelin ensimmäisen kerran Kuortaneen Urheiluopistolle opiskelujen merkeissä. Silloin oli pääsykokeet liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Silloin jännitti ja olin kovinkin epävarma, onko tämä mun juttu ja onko tässä mitään järkeä. Pääsin opiskelemaan ja tämä tiedon jälkeen pohdin asiaa vielä monelta kantilta, ennen kuin otin opiskelipaikan vastaan. Nyt vuosi ja vajaa neljä kuukautta myöhemmin en kadu yhtään tuota päätöstä. Takana on yksi ikimuistoisimmista vuosistani. Ei se helpoin eikä aina niin mukavaa ollut, mutta uurastus palkittiin ja opin itsestäni paljon uutta ja ny tiedän selkeämmin mitä todella haluan tehdä tästä eteenpäin. Liikunta on aina ollut erittäin tärkeä osa elämääni ja tämän vuoden aikana olen nähnyt valtavan lajikirjon ja liikunnan monet mahdollisuudet. Ilolla jaan tätä kokemustani ja oppimaani kohtaamilleni ihmisille.

Laktaattitestissä sormenpäästä verta kilometrin välein.

Tänään ajelin viimeisen kerran LAT8-ryhmäläisenä Kuortaneelle. Meillä oli toivomamme viimeinen tapaaminen ja pieni valmistujaishetki. Meitä oli 5, jotka olimme kesäkuussa määräpäivään raportit palauttaneet ja ne olivat hyväksytysti tutkintolautakunnasta palautuneet.

Ennen todistusten jakoa mä ja Sari käytiin vielä juoksemassa laktaattitesti. Huhtikuussa juoksin ko testin suoraan yövuoron jälkeen ja olin kieltämättä silloin hiukan takussa. Tästä pääset lukemaan tuon huhtikuisen kokemuksen. Oli hienoa päästä testi tekemään nyt uudestaan virkeämmällä kropalla. Kirjoitan tästä testistä sitten myöhemmin kun saan tulokset.

Vauhdikkaat halaukset ;)

Todistukset oli jakamassa vastuuopettajamme Ville, Kuortaneen Urheiluopiston johtaja Atte ja rehtori Tapio. Lyhyiden puheiden jälkeen saimme hienot todistukset halauksineen käteen. Oli mitä mahtavin tunne :D

Meistä puolet saivat nyt todistukset ja lopuilla viimeiset puristukset vielä.

Virallisen osuuden jälkeen saatiin omalla porukalla jatkaa yhteistä rentoa päivää. Pääsimme kickbike -menopeleillä huristelemaan pitkin Kuortaneen raittia. Tsekkasimme muun muassa tervahaudan ja kirkon aidan. Mukavaa puuhaa ja sopivan lämmin tuli potkutellessa. Hyvää treeniä reisille ja pakaroille!

Olimme toivoneet myös sumoasuilla peuhaamista ja saamamme piti :D Kannoimme ensin nuo edustavat tamineet ylämäestä alas (ja myöhemmin raahasimme vielä tietysti alamäestä takaisin ylös..). Mä en ole ennen leikkisää sumoasua pukenut päälleni ja se olikin todella hauska kokemus. Meillä oli lajeina sukkulaviesti, pituushyppy ja paini. Ai että tuli naurettua ja puvut olivat karmean hikiset leikkimisen jälkeen... Ei siis todellakaan mitään kevyttä treenailua, vaan kunnon hiit.

Varokaa :D!

Meidän joukkue voitti sukkulaviestin!

Kaatumista ja ylösnousua piti harjoitella ;) Pyörähtäen ylös.

Päivän päätteeksi otettiin vielä tunti keilailua. Mukavaa puuhaa tämäkin, vaikka keilahallissa on aina mun mielestä aivan liian kova meteli johtuen kaatuvista keiloista ja pallojen kolisemisista. Oikean käden ranteessa taas tuntuu oudoksuksesta keilapallon heitot.

Haikein mielin, mutta ihania muistoja taskut täynnä lähdimme ajelemaan kotiin päin. Vuosi meni nopeasti, toisaalta aivan liian nopeasti. Viime vuoden elokuusta lähtien kokoonnuimme joka kuukausi 3-4 päivää peräkanaa lähijaksoille Kuortaneelle ja muu aika oli itsenäistä opiskelua, tehtävien tekemistä, harjoittelua ja raporttien rustaamista. Kaikki tämä vaati, toisinaan kovin tiukkaakin aikatauluttamista, että kaiken ehti tehdä. Oon kärsinyt päänsärystä johtuen univelasta, stressistä kun olisi pitänyt olla useassa paikassa yhtä aikaa ja tehdä monta asiaa samaan aikaan. Lisäksi oon ollut välillä todella kiukkuinen asioista joille itse en ole voinut mitään ja joidenkin näiden asioiden on vain ollut pakko antaa mennä menojaan. 

Opin liikunnan monipuolisuuden tärkeyden meillä "taviksilla" ja täten tämän kiireisen vuoden aikana oma kestävyys- ja vauhtikuntokin on kehittynyt valtavasti. Ymmärrän ja yritän keskittyä omassakin treenailussani enemmän lepoon ja kehonhuoltoon. Aina ei tarvitse ja hyödytä mennä sata lasissa. Itseään ei saa rikkoa.

Olen tavannut aivan mahtavia ja ainutlaatuisia ihmisiä kuluneen vuoden aikana, joiden kanssa matka jatkuu edelleen. Opin heiltä ja itsestäni koko ajan uutta ja arvokasta.

Valmis :D!

Viralliset todistukset.

Meidän ryhmä sopi seuraavan tapaamisen keväälle. Yhteyttä pidetään kuitenkin aktiivisesti koko ajan. Ikävä tulee silti.
Kiitos LAT8 -ryhmäläiset <3

~Eija~