Sunnuntailenkki

Tulinpa vaan kertomaan, että helmikuu on kuopaistu reippaasti alkuun, niin reippaasti että ehdin omalle viikon ainoalle juoksulenkilleni vasta tänään sunnuntaina. Ei se mitään, sillä muuten on kyllä liikuttua ja toisia liikutettua tullut. Näin se vaan joskus menee. Esikoisen synttärien juhliminenkin takasi hyvän hiilaritankkauksen lenkille 😋

Harmaa keli mutta silti niin piristävää :)

Yleensä oon tykännyt enemmän myöhäisillan lenkeistä, mutta kuten jo aiemmin kerroin, tammikuussa tuli tehtyä aamupäivälenkkejä ja jotenkin ne ovat alkaneet tuntua niin mukavilta että mieluimmin valitsen tällä hetkellä aamun jos mahdollista. Aamupäivän iso etu on luonnonvalo. Ei tarvitse viritellä otsalamppua mukaan ja muutenkin näkee ympäristön paremmin ja itsekin tulee nähdyksi paremmin. Kroppa myös palautuu aamupäivälenkistä paremmin kun loppu päivän tulee liikuttua ja touhattua eikä ole mahdollisuutta lösähtää sohvalle. Tänään lisäksi iltapäivälle oli kutsu pikku neidin synttäreille, joten aamupäivä houkutteli ehdottomasti.

Tänään suuntasin askeleet metsäteille. Ja kun ei tuota luntakaan mainittavasti ole, on kaikki kesäiset polut mainiosti käytettävissä. Viikolla aikaisemmin olleet suojakelit, jäätävät tihkusateet ja pikku pakkaset olivat tehneet ohuen lumikerroksen pinnan mukavan rapsakkaaksi. Siinä sitten oli tuplarouske nastakengillä metsän rauhassa.

Rapsakkaa askelta

Melkein sain ratsastajat hevosineen kiinni ;)

Mukava lenkki ja sopivasti sai vauhtia nostettua loppua kohden. Matkaa kertyi reilu 16 kilometriä. Pitemmästikin olisi tänään voinut rullailla, mutta tämäkin hyvä. Edessä on reippaan viikon loma ja suunnitelmissa jälleen paljon liikkumista, liikuttamista ja sopiva pikku reisssukin omien prinsesssojen kanssa ystävien luokse.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa taas kaikille 😃!

-Eija-

Lättäjalkaa ja varustepäivityksiä

Kevään ryhmät ovat hyvässä vauhdissa, onhan se tammikuun viimeinen päivä taittumassa helmikuun puolelle. On ollut mukava tutustua uusiin kasvoihin ja yhtä mukavaa tavata joulutauon jälkeen vanhoja kasvoja. Seinäjoen Naisvoimistelijoiden yhteistyössä Kiva-juoksukoulussa olemme saaneet juoksulenkit rullaamaan, askel kerrallaan sisäistetään hyvää juoksutekniikkaa ja kehonhuollolla ylläpidämme hyvää kehonhallintaa ja vältämme loukkaantumisia. 

Tällä viikolla pääsimme Intersport-urheiluliikkeeseen, jossa tsekattiin jokaisen jalan rakennetta ja sai apua oikeanlaisen kengän ja muiden varusteiden hankintaan. 

Olen kerran aikaisemmin piipahtanut vastaavalla jalkapohjan "peili-valo" tasolla ja osasin jo hiukan odottaa millainen tuomio sieltä tulee.

Jalkaholvi lässähtää ja nilkka taittuu sisään.

Mulla on lättäjalat. Ollut lapsesta asti. Erityisesti vasen nilkka taittuu ylipronaatioon, mutta ei tuo oikea jalkakaan saa puhtaita papereita. Mulle suositeltiin pronaatiotuellisia juoksulenkkareita ja lisäksi oman jalan muotoon tehtyjä erikoispohjallisia. Mulla on ollut vuosia sitten tuetut kengät ja sain niillä jalkani kipeäksi ja ne hinkkasi ja oli hankalat. Urheiluliikkeen myyjän avustuksella mulle on löytynyt viime vuosina neutraalit kengät merkeistä kuten Asics ja NewBalance, joista jälkimmäisistä olen tykännyt eniten. Viime syksyiset ongelmat kipuilevissa jaloissa pisti jo silloin harkitsemaan kunnon askeltestaukseen menoa ja nyt Interpsortin testaaja suositteli samaa. Kunhan kevät etenee ja on aika siirtyä takaisin kevyempiin kesäkenkiin, raivaan kalenterista tilaa ja tutkitutan millä kengillä ja pohjallisilla sitä jatkaisi niin, että jalat kestäisi vielä monen monta vuotta eteenpäin.

Voi tätä makoista väriloistoa :D

 Meidän jalkojen pronaatio toimii iskunvaimentajana ottaen iskuja vastaan joustamalla. Yleisin jalkatyyppi on ylipronaatio, mutta toisilla se on lievää ja toisilla taas voimakkaampaa. Ylipronaatio voi olla synnynnäistä tai kehittyä ajan myötä esimerkiksi painonnousun tai runsaan harjoittelun vuoksi. Niin sanotusti "pettävä" askel voi aiheuttaa kiputuntemuksia koko kehoon, joten ei ole yhden tekevää millaisilla kengillä juokset. Kenelle sopii paljasjalkajuoksu, kenelle erittäin tuetut kengät. Hyppy toisen mallisesta toiseen ei käy helposti, vaan rauhallisesti totuttelemalla. 

Alennusmyynnit ovat nyt parhaimmillaan, kun kauppiaat tekevät pikku hiljaa tilaa kevään uutuuksille. Me juoksukoululaiset saimme alennettujen hintojen päälle vielä lisäalennuksen. Mä en vielä satsannut uusiin juoksukenkiin, vaan odotan keväämmälle. Sen sijaan mun garderoobi kaipasi kovasti uusia juoksupaitoja. Talvella haluan ehdottomasti suojata kaulani, joten pystykaulusta piti löytyä. Vaihtoehtoja löytyikin ihanasti :)

Mun uudet juoksuvarusteet!

Kari Traa-merkki on aivan ihana! Just oikeissa paikoissa hengittävää kangasta, vetoketju on suojattu ihoa vasten, tästä fleecestä löytyy taskut ja tämän menee näin talvella tuulta pitävän juoksutakin alla ja viileämmillä kesäkeleillä takkina. Väri vaihtoehtoja oli useampia ja tämä pinkki-violetti-keltainen miellytti eniten. Jos on monta hyvää vaitoehtoa, viimeisen ratkaisevan valinnan tekee väri, ehdottomasti ;)

Toinen mukaan lähtenyt paita oli Niken Dri-Fit juoksupaita. Selkeämmin kunnon paita ja tässäkin vetoketju suojattu kankaalla, ettei pääse hinkkaamaan. Aivan ihanan pehmeää kangasta ja lupaus siirtää kosteus tehokkaasti iholta pois pitäen olon kuivana, miellyttävämpänä ja keskittymisen itse treenissä. Olisin ehkä valinnut musta-harmaan, mutta siitä ei löytynyt kokoa, joten tuttu ja turvallinen pinkki kelpasi myös.

Lenkki maistuu taas pikkuisen paremmalta, kun on miellyttävät ja aivan ihanan pirteät vaatteet. 

Kiitos kuluneesta tammikuusta ja eikun nenät kohti helmikuun auringonsäteitä :D

~Eija~

Askeleita kohti Vaarojen haavetta

Kuun alun flunssan jälkeen olen päässyt hyvin liikkumaan ja tavoite juosta joka kuukausi vähintään 100 kilometriä tulee toteutumaan tässä tammikuussa, jos ei nyt sitten jotain maata mullistavaa tapahdu. Juoksulenkit ovat olleet pääsääntöisesti rauhallisia lyhyitä ja keskipitkiä pyrähdyksiä. Kevättä kohden intervallit ja mäkivedot tulevat mukaan, samalla kun pyrähdysten pituudet kasvavat. Lihaskuntoa, kropan hallintaa ja liikkuvuutta tulee treenattua kotona ja ohjaamillani tunneilla joka viikko. Omilla kevyemmillä viikoilla päästän itseni ohjaajana helpommalla ja tuntien ohjaus menee enemmän kellottamisena. Monipuolisella treenaamisella tavoittelen ehjää ja vammatonta vuotta. Ilman kehonhuoltoa se ei onnistu, joten kotivenyttelyn ohelle varasin itselleni säännölliset hieronnat kalenteriini.

Tällä reseptillä tähtään vuoden 2017 päätavoitteeseeni; Vaarojen maratonille.

Vaarojen maraton on ehkä Suomen vaativin polkujuoksukisa Kolin kansallispuistossa. Se tullaan järjestämään lokakuun alussa 11. kerran. Jo ajankohta asettaa haasteen, puhumattakaan maastosta. Matkoja löytyy 14 ja 43 (joissain lähteissä mainitaan 44), sekä ultramatkat 87 ja 131 kilometriä. Kaikissa aikaisempien vuosien kisarapsoissa mainitaan nuo monet nousut vaarojen päälle ja alas valmistautuakseen jälleen seuraavaan nousuun. Matkatessa on syötävä säännöllisesti, järkevästi ja alusta asti. Varusteet tulee olla just eikä melkein säästyäkseen hiertymiltä ja paikkojen hajoamiselta. Maaliin saapuminen...hmmm...uskon sen olevan sanoinkuvailematonta.

Toivottavasti tulen pääsemään maaliin 43 kilometrin reitiltä. Toivottavasi pääseen toteuttamaan haaveeni, jota olen kypsytellyt jo muutaman vuoden. Ensimmäinen haaste, treenaamista isompi, on saada oma nimi lähtölistalle. Koska kisa juostaan kansallispuistossa, on osanottaja määrä rajattu. Kunhan ilmoittautuminen aukeaa (tarkkaa päivää en vielä ole mistään saanut tietooni!!), ilmo laitetaan sisään, lähdetään lenkille ja odotetaan sormet ristissä että arpaonni suosisi. Ja sitä paitsi mulla on molempien kädet ristissä, sillä saan seuraksi ystäväni tälle jännittävälle reissulle.

17.1.2017 taivaanrannan värejä

24.1.2017 kuva samasta paikasta kuin yllä...

Paljon voimaa tarvitaan jalkoihin, että jaksaa nousta nuo vaarat ylös ja että osaa tulla toiselta puolelta hallitusti alas. Mun normi kotiseutu lenkeillä ei paljon korkeuseroja ole, joten mäkiin ja portaisiin pitää tietoisesti hakeutua. Maastossa poluilla juoksemalla haen kropan hallintaa ja liikkuvuutta. Näin vähä lumisena talvenakin metsässä pääsee hyvin jolkottelemaan, vaikka päivänvalon rajallisuus toistaiseksi asettaa rajat ehtiä metsään. Päivät pitenevät kuitenkin koko ajan, joten hyvää kohti mennään :)

Piiiitkä varjo vielä...

Viime viikkoina olen päässyt omasta normaalista poiketan useammin lenkille aamusta. Aamupäivällä isommat lapset ovat koulussa ja nuorimmainen on kerhossa tai jo viety hoitoon, ennen kuin itse menen iltavuoroon. Aamu lenkki todella antaa mukavan piristys ruiskeen päivään ja illan ehtii käyttää muihin asioihin. Kauniit maisemta lenkillä nostaa jalkaa huomaamattomammin ja niin tekee myös kauniit auringonnousut. Näin talvella se voi olla vain hetken pilkahdus ja joka mutkan takaa entistä maalauksellisempi näkymä. 

Viime viikot nastalenkkarit ovat rouhineet lenkkipolkuja.

Treenit jatkuu ja unelma elää :)

~Eija~

Jäärasteilla

Pakattiin tänään mukaan viidet luistimet, neljä kypärää (vanhin meistä ei omista minkään lajin kypärää...), kuumaa mehua ja retkeilymieltä ja suunnattiin auton nokka kohti Isokyröä. Orisbergin järven jäälle oli suunnistusseurani, Ylistaron Kilpa-Veljien aktiivi Jukka taustajoukkoineen järjestänyt ainutlaatuiset jäärastit. Reittivaihtoehtoja oli kolme, linnuntietä kahdesta kymmeneen kilometriin pituisia, joten jokaiselle varmasti löytyi passeli matka. Mä lähdin pisintä kymppiä kiertämään ja muu perhe rauhallisempaan tahtiin lyhintä.

Rastille!

Rastit olivat joko jäällä tai rannan tuntumassa. Halutessaan sai emit-leimauksella itselleen ajan, mutta ilman aikaakin sai mennä, yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Kulkupeleinä kävivät matkaluistimet, mutta yhtä hyvin hokkarit, kaunoluistimet, potkukelkka tai millä nyt jäällä pääsi etenemään.

Perhe <3

Normaalista poiketen pari viime päivää toivoi, ettei lunta sataisi, koska useamman sentin lumikerros vaikeuttaisi luistimilla jäällä liikkumista. No eihän sitä lunta tullut kuin puhalluksen verran päälle ja jää olikin hyvässä kunnossa. 

Kaunista maisemaa järveltä käsin.

Aurinko pilkahteli matalalta pilviharsojen välistä ja maisemat olivat niin kauniit noin 7 asteen pakkasessa. Luistimilla matkanteko taittui vauhdilla, vaikka niin sanottua matkaluistelua ei ole tullut harrastettua. Alaselkähän siinä väsyi nopeasti oudoksuksesta, mutta selkää suoremmaksi, pitkää liukua ja ei kun eteenpäin. 

Jee, hyvin tarkeni :)

Lapsetkin jaksoivat hienosti oman reittinsä kiertää ja luistelun päälle maistui lämmin mehu. Virtaa jäi vielä kiipeillä rannalla männyssä ennen kuin piipahdettiin mumman ja paapan luona auringon laskiessa.

Olipas hieno, elämyksellinen tapahtuma. Iso kiitos järjestäjille! Jos ei kerta lunta saada, niin sitten tällaisia lisää :)

Hienon päivän auringon laskua.

~Eija~

Haluatko oppia juoksemaan?

Kyllä, mäkin haluan! Siis haluan oppia juoksemaan; nopeammin, tehokkaammin, pitempään ja miksei tyylikkäämminkin. Haluan nauttia juoksemisesta ja sen tuomasta vapauden tunteesta. Toisinaan haluan pistää itseni koville, hakea omia rajoja ja nollata ajatuksia kovalla kädellä. Eniten ehkä toivon säästyväni vammoilta ja juoksemalla ylläpitää hyvinvointiani ja terveyttäni.

Juossut olen "koko ikäni", mutta valmis en ole vieläkään.

Nyt sullakin on mahdollisuus oppia näitä juttuja mun kanssa, sillä ensi maanantaina 16.1. alkaa Seinäjoella 

Kiva-Juoksukoulu,

 josta kukaan ei kuitenkaan koskaan valmistu tai saa todistusta, mutta kaikki sen läpäisevät omalla tyylillään ja vauhdillaan. Seinäjoen Naisvoimistelijoiden kanssa järjestän tämän koko kevään mittaisen rupeaman ja oon kaikesta tulevasta innoissani. Kiva Juoksukoulussa on ryhmä niin aloittelijoille kuin jo hiukan juosseille ja nämä on tarkoitettu vain naisille (älkää vetäkö hernettä nenään miehet!). TÄÄLTÄ löytyy lisää infoa.

Jos arkailet vieläkin mukaan lähtemisen kanssa, voin vinkata sulle yhden kirjan, jonka luettuasi uskot että oikeasti säkin opit juoksemaan.

Sofia Kilpikivi on kirjoittanut mainion kirjan "Maraton mimmi ~Askelmerkit sohvalta maaliin" (2016). Sofia itse on konkreettisesti noussut sieltä sohvalta ja juossut jo 10 maratonia useiden puolimaratonien lisäksi ja todennäköisesti tällä juoksuun hurahtaneella on vielä monta juoksua  edessä. Kirjassa mennään läpi oma kohtaisin kokemuksin selityksien selättämiset, häpeän ja onnistumisen tunteet, juoksutapahtumissa käyttäytyminen sekä miten motivaation saa pidettyä yllä. Lisäksi Sofia käy läpi miksi juoksu ei ole pelkkää juoksua, miten voisi olla hyvä syödä ja kuinka innostuksissaan tulisi kropasta pitää huolta.   

Kirjassa oli paljon hyviä juttuja kerrottuna helppo tajuisilla sanoilla. Sofian tyyli kirjoittaa on mielestäni rentoa ja hauskaa, rehellistä ja mutkatonta. Esimerkiksi: " 42 kilometrin juoksemisessa ei ole mitään järkeä (eikä siinä tarvitsekaan olla). Se on parasta , koska se on vaikeaa (eikä sen tarvitsekaan olla helppoa). Se on parasta, koska teet sen itse mutta et ole yksin. Se on parasta, koska se on tuskallista mutta palkitsevaa. Se on parasta, koska et usko pystyväsi siihen mutta pystyt kuitenkin."

Sofian haaveena jo ennen juoksuharrastuksen aloittamista oli maratonin juokseminen. Kaikilla ei tarvitse olla harjoittelussa sama päämäärä, vaan jokainen asettaa omat tavoitteensa. Tavoite voi olla 5 kilometrin yhtämittainen juoksu tai 10 kilometriä alle tunnin aikaan, Tavoite voi olla oman terveyden ja kunnon ylläpito juoksemalla tai uusien polkujen valloittaminen. Kaikki tavoitteet ja unelmat ovat hyviä ja mahdollisia! 

Lähde mukaan yhteiseen juoksukevääseen!

Lukemisiin ja juoksemisiin :)

~Eija~

Startti ja tavoitteet vuodelle 2017

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2017 jokaiselle !

Tuokoon uusi vuosi hienoja elämyksiä, liikunnallisia hetkiä ja iloisia onnistumisia kaikille. Muistetaan kuitenkin myös levätä silloin kun sen aika on ja pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä. Näin alku vuodesta monet asettavat tavoitteita, jotkut rohkeat jopa tekevät lupauksia. Mä oon monena vuotena keskittynyt noihin tavoitteisiin, sellaisia ääneen lausuttuja ja vain mielessä pyöriviä. Usein nuo julkistetut tavoitteet motivoivat ponnistelemaan niitä kohti, joten tässäpä mun listaa;

• Juoksua joka kuukausi vähintään 100km
• Pyöräillen töihin mahdollisimman usein
• Suunnistuskisoissa ja iltarasteilla mahdollisuuksien mukaan
• Paljon lasten kanssa touhaamista
• Kisoja mm: Karhuviesti, Venlojen- ja Jukolanviestit, Nuts Pallas 30km, HCM, suunnistuksen SM-kisoja ja vuoden päätavoite on osallistuminen Vaarojen maratonille 44km. Lisäksi matkan varrelle todennäköisesti tulee muitakin, lyhyempiä juoksuja, mutta ne katson ajan kuluessa.

Tintit 20 asteen pakkasessa.

Vuosi ei alkanut aivan suunnitellusti, kun sain ahkerasta vitamiinien troppaamisesta huolimatta flunssan. Kurkkukipua ja paksua nuhaa. Kuume ei noussut eikä yskää tullut. Kireät pakkaskelit sitten vietin sisätiloissa ikkunasta käsin ihaillessa kaunista auringonpaistetta ja helmeileviä jääkiteitä. Vaikka edelleen limaa nousee, uskalsin silti pari päivää sitten uimahallille. Oli nimittäin EnergiA juoksuryhmän tapaaminen oheistreenin merkeissä. Meillä oli vesijumppaa alkulämmittelyksi ja sen jälkeen vesijuoksun tekniikkaa ja itse treeniä. Vesijuoksu onkin juoksijalle todella hyvä oheistreeni kurjille keleille ja sen lisäksi se on palauttavaa ja huoltavaa. 

Vesijuoksun jälkeen varpaat krutussa.

Tänä vuonna jatkuu useat tutut ohjaamani ryhmätreenit, sekä uusia juttuja:

• Sportti porukka Neiron koululla tiistaisin klo.18.30-19.30 vaihtuvalla teemalla
• Kahvakuulatreenit Ahonkylän koululla keskiviikkoisin klo.18.45-19.45
• Kahvakuulatreenit Luopajärven koululla joka toinen maanantai klo.19.30-20.30
• EnergiA talvijuoksutreenit jatkuvat
• Seinäjoen Voimistelijoiden Kiva-juoksukoulu alkaa maanantaina 16.1. Siitä lisää infoa löytyy täältä :)
• Lisäksi vuoden alusta lähtien olen suunnistusseurani naistenvastaava, tarkoittaen yhteistreenien vetämistä, joukkueiden kasaamista ja informointia.

Tavoitteenani on antaa parastani jokaiselle ryhmälle, jokaisella tapaamisella ja jokaisessa treenissä. Pyrin suunnittelemaan kokonaisuudet toimiviksi ja että jokainen saisi juuri itselleen sopivan treenin. Kaikenlainen palaute ja toiveet otan mielelläni vastaan.

Ryhmien lisäksi yksilöohjauksessa saan perehtyä yhteen ihmiseen paremmin ja yhdessä ohjattavan kanssa tavoitteena on löytää terveellisempi, energisempi ja iloisempi tulevaisuus.

Itse hain ja sain energiaa tammikuun alkuun avaamalla suunnistuskauden jo näin aikaisin! Nimittäin Loppiaisena Rasti-Jussit järjestivät Seinäjoki Areenassa Suomen 100rastia-tapahtuman. Eipä haitannut ulkona paukkuva pakkanen sillä sisällä areenassa tuli lämmin hiki.

Areenassa ristiin rastiin toisia väistellen.

Valittavana oli kolme eri pituista reittiä; C-rata 1,4km (33 rastia), B-rata 2,8km (66 rastia) ja A-rata 4,2km (100 rastia). Mä kiersin pisimmän, jossa täytyi kahdesti vaihtaa karttaa pitkän jonotuksen lisäksi (aika oli jonotuksen ajan pysähdyksissä). Porukkaa oli todella paljon ja emit-tarkistus ruuhkautui. Mukavasti se jonotusaika kuitenkin kului tuttujen kanssa rupatellessa.

Emit-tarkistukseen jonoa...

Oli todella mukava kokemus ja vaikka viimeisellä kierroksella jo tavallaan tiesi tuolit joissa rastileimasin on, tuli silti pari väärän tuolin kautta kiepsautusta. Tarkkana sai siis olla.

Päivän menopelit ja varusteet.

~Eija~

Taakse jää vuosi 2016

WOW! Taas yksi vuosi muutamaa tuntia vaille paketissa! Uskomatonta miten päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vaihtuu, enkä tiedä pysyykö itse vaudissa mukana. On siis jälleen aika istahtaa alas ja kelata ajassa taakse päin ja miettiä mitä tänä vuonna tulikaan taas näettyä, koettua ja opittua.

Ensimmäisenä nousee mieleen sen kummemmin kaivelematta valmistumiseni Kuortaneen Urheiluopistolta Liikunta-alan ammattilaiseksi ja lisensoiduksi personal traineriksi. Opiskelu kesti vuoden 2015 elokuusta vuoden 2016 toukokuuhun ja kesäkuussa kaikki näytöt ja raportit olin palauttanut. Virallinen todistusten jako oli syyskuussa.

Talvinen Kuortaneen Urheiluopisto

Tämä vajaa vuosi oli jotain sellaista, mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Tekemistä oli paljon, painetta ja odotuksia sekä niin paljon uutta. Meidän ryhmä oli aivan huippu kaikkine erilaisine ihmisineen ja työskentely tapoineen. On ilo kuulua tähän rempseään, kilpailuhenkiseen ja avoimeen porukkaan. Koimme yhdessä niin ylä- että alamäkiä, muunmuassa ladulla, uima-altaassa kuin painimatolla ;)

LAT8 :)

Koulutuksen kautta sain vahvistusta omaan tekemiseen niin liikkujana kuin liikunnan ohjaajana. Liikunta voi olla hyvää oloa, terveyttä, elämyksiä, mukavaa yhdessä tekemistä tai tavoitteellista treenaamista. Ja kaikelle tälle on oma paikkansa sulkematta toista pois. 

Opiskelujen aikana itselle kirkastui mitä ja miten itse haluan tällä alalla toimia. Halu ja intohimo tekemiseen täytyy olla, että voin tarjota asiakkaille parasta ja että itse jaksan. Toistaiseksi liikunta-alalla työskentelen sivutoimisesti ja tämä tuntuu juuri nyt näin hyvältä ;)

Sonja auttaa mua boulderoinnin alkuun.

Opiskelujen isoa antia oli ehdottomasti tutustuminen liikunta lajien monipuolisuuteen. Jokaiselle löytyy jokin liikunlaji, jos vaan rohkeasti lähtee kokeilemaan! 

Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (10/2016) pisti silmään ote Dosentti Kari Kalliokosken kommentista Liikunta&Tiede -lehdestä, jossa hän ottaa kantaa liikuntasuosituksiin. Viime syksynä lasten liikuntasuosituksia muutettiin, mutta Kalliokosken mukaan muutosta tarvittaisiin myös terveiden aikuisten suosituksissa. Hänen mielestään mm metsästys, marjastus ja muut arkiliikunnan kaltaiset toiminnot eivät kuuluisi suositeltavaan viikottaiseen 150 liikuntaminuuttiin. Liikunnaksi tulisi hänen mukaansa laskea ainoastaan hengitys- ja verenkiertoelimistöä oikeasti kuormittava liikunta. 

Osittain olen samaa mieltä, mutta toisaalta näen paljon ihmisiä, jotka eivät halua, viitsi, jaksa tai muka kykene edes tätä helppoa arkiliikuntaa tekemään. Tärkeintä voisi olla saada ihmiset tekemään itse -> poimii marjat metsästä itse, leikkaa nurmikon perässä käveltävällä koneella, kävelee/polkee töihin/kauppaan/harrastuksiin jne. Arkiliikunnan kun jo lapsena oppii, kulkee se koko elämän mukana. 

Itse käytin koko tämän vuoden HeiaHeia-palvelua, jonne kirjataan kaikki liikuntasuoritukset ja joukossa on toki näitä niin sanottuja ei liikuntasuorituksia, eli arkiliikuntaa. Palvelu on ilmainen ja mielestäni todella hauska ja mielenkiintoinen päiväkirja omista tekemisistä. On myös mukava seurata kavereiden tekemistä kannustamalla ja kommentoimalla.

Mun HeiaHeia-merkintöjen mukaan vuonna 2016: 

• Liikuin 717 tuntia ja 22 minuuttia, joissa on 722 eri treeniä, 91 eri lajia  (mukana mm. siivousta 63 tuntia!)
• TOP5-lajiani olivat pyöräily (1971km), juoksu, kahvakuula, siivous ja hiihto (374km)
• Juoksin 960 kilometriä ja suunnistin 85 kilometriä.
• Sairausmerkintöjä on 4. Puolikuntoisia päiviä on varmaan kolminkertainen määrä.

Karhuviestin muistomitali vuonna 2016

Vastaavaa lajikirjoa en alkavalla uudella vuodella saavuta. Tulipa kuitenkin todistettua, että monipuolisuudesta on hyötyä! Vaikka juoksukilometrit jäivät tänä vuonna edellisvuosia selvästi pienemmiksi, koin kestävyyskuntoni kohentuneen ja ajat paranivat kuitenkin juoksumatkoilla ja maksimivauhti niin testeissä kuin kisoissa.
Vuoden 2016 kisoja ja testejä:

• Huhtikuussa Karhuviestissä olimme naisten työpaikka-sarjassa 2. Mulla oli aloitusosuus 7,4km, joka meni aikaan 31,20min. Mun keskivauhti oli 4.14min/km. Tästä pääset kisarapsaan.
• Elokuussa oli Helsinki City Maraton, jonka oli tarkoitus olla rento fiilistely juoksu ja päätavoite oli asetettu syksyn Kankaanpään maratonille. Juoksinkin ehdottomasti parhaan maraton juoksuni ja ennätys paukkui reilusti. Aika oli 3:42:35 (nettoaika). Tästä pääset kisrapsaan.

HCM 2016 maalissa :)

• Pääsin kahdesti juoksemaan Kuortaneella 6x1000m laktaattitestin. Keväällä suoraan yövuorosta ja syksyllä paremmilla pohjilla. Tulokset parani molemmissa, niin kestävyyden kuin vauhdin osalta.
• Syyskuussa suunnistuksen SM-sprinteissä mun vauhti riitti hätyyttelemään kärkisijoja ollessani lopulta 4. ikänaisissa. Vauhtiin olin tyytyväinen, mutta muuten suorituksestani jäi kovasti hampaan koloon niin karsinnasta kuin finaalista. Tästä pääsee kisarapsaan.
• Kestävyyskuntoni oli kohdillaan kesäkuussa Venlojen- ja Jukolan viesteissä Lappeenrannassa, heinäkuussa Multisport-kisassa Ylistarossa ja lokakuussa Peurunka-rogainingissa. Jaksoin kisat hyvin loppuun asti ja vaikka mikän näistä reissuista ei mennyt aivan kömmähdyksittä, jäi päällimmäiseksi kuitenkin todella hyvä fiilis :)

Venlojen viestin lähtö kesäkuussa 2016

• Tiivis kisaputki syksyllä nujersi haaveeni juosta elämäni maraton aika Kankaanpään maratonilla lokakuussa. Kroppa ei päässyt kunnolla palautumaan ja jalat leikkasivat kiinni. Tällainen kisakauden päätös harmitti, mutta aina näistä oppii tulevaisuutta ajatellen. Tästä pääset kisarapsaan.

Oman treenaamisen ohella olen päässyt hyppööttämään erilaisia ryhmiä ja yksilöohjauksessa kasvotusten yksittäistä ihmistä hänen henkilökohtaiset tavoitteet silmällä pitäen. Molemmat ovat mielenkiintoisia, haastavia ja innostavia kokonaisuuksia, joissa mä ohjaajana toimin omalla persoonallani. Vuoden aikana oon ohjannut muun muassa Potkua Porukasta-ryhmää, joka koostui ihanasta kaveriporukasta. Ohjelmassa oli monipuolista liikuntaa, ravintoon liittyviä tehtäviä ja kannustamista kohti parempaa hyvinvointia. Keväällä ohjasin aikuisten vesijumppaa Jalasjärvellä ja se olikin yllättävän hikistä hommaa huhtoa vaatteet päällä altaan reunalla. Ensimmäinen EnergiA juoksukoulu alkoi toukokuussa ja tämä ryhmä pienin osallistuja muutoksin jatkuu edelleen talvijuoksutreeneillä. Naiset ovat ihanan innostuneita ja se tarttuu ohjaajaankin :)

Lisäksi kahvakuulatreenejä oon ohjannut Jalasjärvellä sekä Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä. Monet näistä ryhmistä jatkuvat ja jotain uuttakin on keväällä alkamassa :)

Potkua Porukasta -ryhmä Joupiskalla mäkitreeneissä.

Huhtikuussa oli viimeisin kahvakuulaharjoittelun peruskurssi. Näitä ei ainakaan toistaiseksi ole tulossa lisää. Samoin jatkokurssia tai Extreme kuulailua ei ole suunnitteilla, sillä yhteystyökumppanini Marjut jättäytyi liikunnan ohjauksesta muiden työkuvioiden vuoksi ainakin toistaiseksi sivummalle. Meillä oli hauskaa yhdessä ja on edelleen kun muissa merkeissä tavataan. Kiitän Marjut sua kun vaan pistettiin Metraining, blogi ja muut pystyyn :D!

Huhtikuun kahvakuulaharjoittelun peruskurssilla.

Liikunnan lisäksi vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. On ollut hyvinkin energisiä päiviä, mutta myös sellaisia kun ei vaan olisi jaksanut unen puutteen vuoksi. Useat lämpöiset hyvää tarkoittavat sanat ja halaukset ovat kantaneet ilkeyden yli. Kiitän :) Elämä ja ympäröivä maailma antaa ja ottaa paljon. Liikunnan avulla mä jaksan omissa haasteissani.

Toivotan kaikille turvallista vuodenvaihdetta ja positiivista energiaa vuodelle 2017!

On hienoa avata taas uusi puhdas lehti vuodelle 2017. Lähdetään näitä sivuja täyttämään taas avoimin mielin :D!

~Eija~