Ystävälle

Me tarvitsemme jonkun meitä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Kulkemaan kanssamme ja puhumaan kanssamme ja ojentamaan meille auttavan kätensä. Jakamaan kanssamme elämän ilot ja surut, päivittäiset seikkailumme. Nauramaan ja itkemään kanssamme ja sanomaan lohduttavat sanat.

Me tarvitsemme jonkun joka näkee meissä vain hyvää ja ylenatsoo kaiken muun. Joka pitelee meille peiliä kun olemme parhaimmillamme. Niin. Me tarvitsemme arkipäivää piristämään ystävän, joka tekee maailmasta lämpimämmän.
~Positiivarit

Ystävää voi muistaa vuoden jokaisena päivänä, mutta tänään helmikuisena tiistaina ystävien merkityksestä muistutellaan kaikkia. Toivon, että jokainen saa tänään hymyn, halauksen tai lämpöisen ajatuksen. Jotkut saavat kortin, tekstiviestin tai puhelun. Toivon, ettei kukaan tahtomattaan olisi yksinäinen.

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

Parhaita hetkiä ystävän kanssa ovat ne hetket kun saamme olla yhdessä tai tehdä jotain yhdessä.  Tänään Neiron koululla onkin ystävätreenit klo.18.30-19.30. 

Ota siis ystäväsi mukaan ja tulkaa tekemään hymyssä suin yhdessä kiva treeni. Jos ystäväsi onkin estynyt, tule kuitenkin sinä, sillä paikan päältä varmasti löytyy jokaiselle ystävä <3
Kertamaksu 4€, tervetuloa!

~Eija~

Jääprinsessana

Viikko kului jälleen nopeasti, tuntuu että normaalia nopeammin kun oli vielä lomakin. Viikon kruunasi viikonloppu reissu ystävien luokse Etelä-Suomeen omien prinsessojeni kanssa. Luvassa oli leikkejä, mukavaa ulkoilua, juna-ajeluja ja tietysti Disney On Ice - jääshow Frozen teemalla. Tätä oli odotettu pitkään ja odotus kannatti, sillä esitys oli hieno ja vei mukanaan jäiseen rakkaus tarinaansa. Tämä tarina todella on tämän hetken pienten tyttöjen, ja miksei poikienkin ehdoton suosikki.
Luistelijat olivat taitavia, lavastus ja asusteet olivat kuin suoraan elokuvasta ja vajaan kahden tunnin esitykseen oli taitavasti saatu sovitettua kaikki tarinan huippu hetket. Hieno elämys äidillekin :D

Anna ja Elsa jäällä

Vaahtokarkkihirviö ;)

Jos meille tytöille oli prinsessa tarinaa, niin kummipojallani oli kuitenkin kunnon koripallotreenit. Hetken mietinnän jälkeen sain luvan lähteä seuraksi ja meillä olikin oikein mukavaa :) Yli kolmivuotiaiden ryhmässä harjoiteltiin leikin varjolla pallon hallintaa, heittoja, tasapainoa ja liikkumista. Lopuksi lapset pääsivät kiertämän temppurataa. Oma kummipoikani oli todella reipas ja taitava. Oli ihana päästä treenejä seuraamaan ja sainpa sieltä vinkkejä aikuistenkin ohjaukseen ;)

Reippaat koripallotreenaajat ohjaajien kanssa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme ystäväni kanssa läheisen pikku järven jäälle retkiluistelemaan. Yksityishenkilö pitää siellä 6 kilometrin rataa luistelukunnossa ja arvostan tällaisia tekoja suuresti. Tänään rata oli ok kunnossa, muutamia railoja ja röpelöisiä kohtia lukuunottamatta. Mutta mun melko tylsille luistimille rata kelpasi oikein hyvin. Kierrettiin lenkki kahteen kertaan välillä pysähtyen kuvaamaan ja ihastelemaan maisemia. Aurinkokin hetkellisesti pilkahteli ja rannalta tuoksui hernekeitto :)

Retkiluistelubaanaa.

Sunnuntaiseen, leppoisaan tyyliin jäällä oli liikkeellä mukavasti porukkaa - pariskuntia, perheitä, koirien ulkoiluttajia ja omin päin liikkujia. Kuka oli luistellen, kuka, hiihtäen ja kuka kävellen. Harvoin on itsellä mahdollisuus sunnuntai aamupäivällä kirmata ulkoilemaan, ainakaan ihmisten ilmoille, joten tämä oli oikein kiva fiilis lenkki tähän kohtaan. 

Vauhdin hurmaa.

Luistimet pitäisi kyllä teroittaa ja terävämpi piikkiset sauvatkin olisi parempi olla käytössä, sillä mulla mukana olleet perinteisen sauvat ovat ikivanhat ja terät ovat todellä kuluneet ja tästä johtuen lipsuivat lähes joka työnnöllä. Suurimman osan matkasta meninkin vain potkien käsien kannatellessa sauvoja ilmassa. 

Fiilistely hetki saunan terassilla.

Uusi viikko jälleen edessä ja sitä kohti lähdetään taas täysi höyry päällä :D

Muun muassa ystävänpäivänä, tiistaina luvassa mukava ystävätreeni Neiron koululla, joten pysykää kuulolla :D!

~Eija~

Voiko juoksija hyötyä crossfitistä?

Viime vuoden marraskuussa pääsin kokeilemaan seinäjokiselle salille crossfittiä ja tykästyin juttuun oitis. Just mun juttu, jossa saa laittaa itsensä likoon, niin teknisesti kuin fyysisestikin ja treenin jälkeen tiedät tehneesi kunnon treenin. Marraskuiseen kokemukseeni pääset tästä. Tällainen yksittäinen tunti antaa vain pienen aavistuksen tuosta maailmasta, mutta valitettavasti lähitulevaisuudessa mulla ei ole mahdollisuutta harrastaa tätä säännöllisesti tietyllä salilla tiettyyn kellonaikaan. Mutta saisinko nipistettyä itsestäni jotain omin päin kotona...ehkä en...tai ehkä kuitenkin jotain..

Crossfit-harjoittelu, tai tarkemmin CrossFit Endurance (lyhenne CFE) -harjoittelusta luin, kun kirjastosta käsiini osui T.J. Murphyn & Brian Mackenzien "Särkymätön juoksija"-kirja (2016). Takakannen teksti; "Oletko kyllästynyt toistuviin loukkaantumisiin lenkkipolulla? Tai haaveiletko maratonista mutta nostat mieluummin painoja? Särkymätön juoksija kertoo, miten tehdä juoksusta elinikäinen harrastus". Ei, mulla ei ole ollut toistuvia loukkaantumisia, enkä mä mieluummin nosta painoja kuin juokse, mutta tahdon juoksun pysyvän mun elämässä mahdollisimman pitkään. Kiinnostuin miten juoksija, millä tahansa matkalla, voi hyötyä crossfitistä. Mitä mä voisin tehdä kehittyäkseni eteenpäin, muutakin kuin juoksemalla?

Brian Mackenzie on perustanut CrossFit Endurancen ja siinä on kyse lajispesifistä harjoittelusta. Nämä harjoitukset ja ohjelmat valmistavat juoksijaa eri pituisten matkojen suorituksiin yhdistämällä tiettyjä juoksuharjoituksia, voimaharjoittelua ja crossfitin harjoituksia. Greg Glasman on taas luonut Crossfitin, jossa on tarkoitus edistää kovaa kuntoa ja terveyttä  sekä yleistä urheilullisuutta, mutta se ei ole lajispesifiä. Ahaa, selkeä ero ja jatkoin lukemista.

Yleisesti tiedetään, että juoksemaan oppii juoksemalla ja luonnollisesti ajatellaan, että pitää juosta paljon kilometrejä, että kehittyy. Tämäkin vie eteenpäin, mutta kuinka kauan kroppa kestää sitä samaa iskutusta, samaa vauhtia ja samoja maisemia. Juoksemmeko tyhjiä kilometrejä?

Tästä kaavasta olen itsekin jo vääntäytynyt pois ja mietin enemmän mitä lenkillä tavoittelen. Eikä onneksi kuitenkaan ole tarvetta luopua koskaan niistä pään tuuletus lenkeistä, kun antaa mennä vain fiiliksen mukaan, sillä omalla mukavuusalueellaan.

Juoksijat usein vertailevat juoksukilometrien määriä, vaikka kilometrejä tärkeämpää on lenkin tavoite. Mackenzien kokemuksen mukaan suuret juoksukilometrimäärät voivatkin heikentää liikkuvuutta, liikeratoja ja räjähtävää voimaa, mikä johtaa lihasepätasapainoon ja heikkoon asentoon. Ajan kuluessa nämä puolestaan voivat johtaa loukkaantumisiin, etenkin jos aikaa ei käytetä myös näiden osa-alueiden treenaamiseen. Kovatehoinen ja juoksua ajallisesti lyhyempi CFE-harjoittelu voi tuoda samanlaisia tuloksia kuin isot juoksukilometrit, mutta pienemmällä loukkaantumismäärällä.

Kirjassa on hyvät kuvaliset ohjeet tekniikka- ja kehonpainoliikkeistä.

Oma kohtaisesti viime vuonna juoksukilometrejä tuli edellis vuotta selvästi vähemmän, mutta liikunnallista harjoittelua oli muutoin runsaasti enemmän ja monipuolisemmin. Harjoittelu oli sekä kovatehoista että rauhallisempaa kehonhuoltoa, josta jälkimmäistä tulisi lisätä entisestään. Tästä huolimatta, tai kenties kuitenkin juuri tämän vuoksi ajat juoksumatkoilla paranivat selkeästi :)
Mackenzien ajatuksissa on perää ja tämä voisi toimia monella muullakin. Ainakin vaihtelevalla harjoittelulla mielenkiinto, uteliaisuus ja itsensä haastaminen pysyvät aktiivisesti yllä.

Ote kirjasta aloittelijan harjoitusohjelmasta.

Kirjassa pohditaan perinteisen juoksuharjoittelun eri puolia ja sen haasteista. Eri tutkimustulosten pohjalta perustellaan CFE:n hyötyjä. Omat lukunsa ovat juoksutekniikalle, voima- ja kuntoharjoittelulle, ravinnolle ja lisäksi löytyy hyvät harjoitusohjelmat selityksineen. Löytyy aloittelijalle oma ohjelma, jota on helppo tehdä kotona ja löytyy edistyneemmälle oma ohjelmansa. On koodikieltä, mm. AMRAP; as many rounds/reps as possible tai Tabata-sprintit; töitä tehdään kovalla teholla 20s ja levätään 10s kahdeksan kierroksen ajan.

Itse päätin kokeilla, aloittaa tietysti sillä aloittelijan ohjelmalla. Ensimmäisenä olisi 5 leuanvetoa (kädet tangossa myötäotteella), 10 punnerrusta ja 20 istumaannousua. 3 kierrosta, ei aikaa vastaan. Tuumasta en päässyt kunnolla edes toimeen, koska leuanveto ei myötäotteella multa onnistu... Ei siis yhden yhtä puhtaasti! Mä oon aina tehnyt leuanvedot vastaotteella ja niitä oon saanut parhaimmillaan 8, mutta nyt pitäisikin opetella toisin. Saattaapi olla ihan tekniikasta kyse ja mä nyt sitä sitten harjoittelen. Eli ekassa harjoituksessa junnataan...

Kuurassa hiihtolenkin jälkeen.

Maanantaisen reilun 20 kilometrin vapaan hiihtolenkin jälkeen yläkroppa oli hiukan väsyksissä, mutta leuanvetoja oli taas kokeiltava. Kuvat alla kertovat karua tarinaansa, että muutaman päivän harjoittelu ei todellakaan ole vielä tuottanut toivottua tulosta. Mutta kyllä mä tämän vielä hoidan ;)

Leuanveto vastaotteella onnistuu.

Leuanveto myötäotteella ei onnistu.

Mutta olipa mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen!

Toivon kaikille monipuolista liikuntaa siitä nauttien ja välillä itseään reilusti haastaen :D

~Eija~

Sunnuntailenkki

Tulinpa vaan kertomaan, että helmikuu on kuopaistu reippaasti alkuun, niin reippaasti että ehdin omalle viikon ainoalle juoksulenkilleni vasta tänään sunnuntaina. Ei se mitään, sillä muuten on kyllä liikuttua ja toisia liikutettua tullut. Näin se vaan joskus menee. Esikoisen synttärien juhliminenkin takasi hyvän hiilaritankkauksen lenkille 😋

Harmaa keli mutta silti niin piristävää :)

Yleensä oon tykännyt enemmän myöhäisillan lenkeistä, mutta kuten jo aiemmin kerroin, tammikuussa tuli tehtyä aamupäivälenkkejä ja jotenkin ne ovat alkaneet tuntua niin mukavilta että mieluimmin valitsen tällä hetkellä aamun jos mahdollista. Aamupäivän iso etu on luonnonvalo. Ei tarvitse viritellä otsalamppua mukaan ja muutenkin näkee ympäristön paremmin ja itsekin tulee nähdyksi paremmin. Kroppa myös palautuu aamupäivälenkistä paremmin kun loppu päivän tulee liikuttua ja touhattua eikä ole mahdollisuutta lösähtää sohvalle. Tänään lisäksi iltapäivälle oli kutsu pikku neidin synttäreille, joten aamupäivä houkutteli ehdottomasti.

Tänään suuntasin askeleet metsäteille. Ja kun ei tuota luntakaan mainittavasti ole, on kaikki kesäiset polut mainiosti käytettävissä. Viikolla aikaisemmin olleet suojakelit, jäätävät tihkusateet ja pikku pakkaset olivat tehneet ohuen lumikerroksen pinnan mukavan rapsakkaaksi. Siinä sitten oli tuplarouske nastakengillä metsän rauhassa.

Rapsakkaa askelta

Melkein sain ratsastajat hevosineen kiinni ;)

Mukava lenkki ja sopivasti sai vauhtia nostettua loppua kohden. Matkaa kertyi reilu 16 kilometriä. Pitemmästikin olisi tänään voinut rullailla, mutta tämäkin hyvä. Edessä on reippaan viikon loma ja suunnitelmissa jälleen paljon liikkumista, liikuttamista ja sopiva pikku reisssukin omien prinsesssojen kanssa ystävien luokse.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa taas kaikille 😃!

-Eija-

Lättäjalkaa ja varustepäivityksiä

Kevään ryhmät ovat hyvässä vauhdissa, onhan se tammikuun viimeinen päivä taittumassa helmikuun puolelle. On ollut mukava tutustua uusiin kasvoihin ja yhtä mukavaa tavata joulutauon jälkeen vanhoja kasvoja. Seinäjoen Naisvoimistelijoiden yhteistyössä Kiva-juoksukoulussa olemme saaneet juoksulenkit rullaamaan, askel kerrallaan sisäistetään hyvää juoksutekniikkaa ja kehonhuollolla ylläpidämme hyvää kehonhallintaa ja vältämme loukkaantumisia. 

Tällä viikolla pääsimme Intersport-urheiluliikkeeseen, jossa tsekattiin jokaisen jalan rakennetta ja sai apua oikeanlaisen kengän ja muiden varusteiden hankintaan. 

Olen kerran aikaisemmin piipahtanut vastaavalla jalkapohjan "peili-valo" tasolla ja osasin jo hiukan odottaa millainen tuomio sieltä tulee.

Jalkaholvi lässähtää ja nilkka taittuu sisään.

Mulla on lättäjalat. Ollut lapsesta asti. Erityisesti vasen nilkka taittuu ylipronaatioon, mutta ei tuo oikea jalkakaan saa puhtaita papereita. Mulle suositeltiin pronaatiotuellisia juoksulenkkareita ja lisäksi oman jalan muotoon tehtyjä erikoispohjallisia. Mulla on ollut vuosia sitten tuetut kengät ja sain niillä jalkani kipeäksi ja ne hinkkasi ja oli hankalat. Urheiluliikkeen myyjän avustuksella mulle on löytynyt viime vuosina neutraalit kengät merkeistä kuten Asics ja NewBalance, joista jälkimmäisistä olen tykännyt eniten. Viime syksyiset ongelmat kipuilevissa jaloissa pisti jo silloin harkitsemaan kunnon askeltestaukseen menoa ja nyt Interpsortin testaaja suositteli samaa. Kunhan kevät etenee ja on aika siirtyä takaisin kevyempiin kesäkenkiin, raivaan kalenterista tilaa ja tutkitutan millä kengillä ja pohjallisilla sitä jatkaisi niin, että jalat kestäisi vielä monen monta vuotta eteenpäin.

Voi tätä makoista väriloistoa :D

 Meidän jalkojen pronaatio toimii iskunvaimentajana ottaen iskuja vastaan joustamalla. Yleisin jalkatyyppi on ylipronaatio, mutta toisilla se on lievää ja toisilla taas voimakkaampaa. Ylipronaatio voi olla synnynnäistä tai kehittyä ajan myötä esimerkiksi painonnousun tai runsaan harjoittelun vuoksi. Niin sanotusti "pettävä" askel voi aiheuttaa kiputuntemuksia koko kehoon, joten ei ole yhden tekevää millaisilla kengillä juokset. Kenelle sopii paljasjalkajuoksu, kenelle erittäin tuetut kengät. Hyppy toisen mallisesta toiseen ei käy helposti, vaan rauhallisesti totuttelemalla. 

Alennusmyynnit ovat nyt parhaimmillaan, kun kauppiaat tekevät pikku hiljaa tilaa kevään uutuuksille. Me juoksukoululaiset saimme alennettujen hintojen päälle vielä lisäalennuksen. Mä en vielä satsannut uusiin juoksukenkiin, vaan odotan keväämmälle. Sen sijaan mun garderoobi kaipasi kovasti uusia juoksupaitoja. Talvella haluan ehdottomasti suojata kaulani, joten pystykaulusta piti löytyä. Vaihtoehtoja löytyikin ihanasti :)

Mun uudet juoksuvarusteet!

Kari Traa-merkki on aivan ihana! Just oikeissa paikoissa hengittävää kangasta, vetoketju on suojattu ihoa vasten, tästä fleecestä löytyy taskut ja tämän menee näin talvella tuulta pitävän juoksutakin alla ja viileämmillä kesäkeleillä takkina. Väri vaihtoehtoja oli useampia ja tämä pinkki-violetti-keltainen miellytti eniten. Jos on monta hyvää vaitoehtoa, viimeisen ratkaisevan valinnan tekee väri, ehdottomasti ;)

Toinen mukaan lähtenyt paita oli Niken Dri-Fit juoksupaita. Selkeämmin kunnon paita ja tässäkin vetoketju suojattu kankaalla, ettei pääse hinkkaamaan. Aivan ihanan pehmeää kangasta ja lupaus siirtää kosteus tehokkaasti iholta pois pitäen olon kuivana, miellyttävämpänä ja keskittymisen itse treenissä. Olisin ehkä valinnut musta-harmaan, mutta siitä ei löytynyt kokoa, joten tuttu ja turvallinen pinkki kelpasi myös.

Lenkki maistuu taas pikkuisen paremmalta, kun on miellyttävät ja aivan ihanan pirteät vaatteet. 

Kiitos kuluneesta tammikuusta ja eikun nenät kohti helmikuun auringonsäteitä :D

~Eija~

Askeleita kohti Vaarojen haavetta

Kuun alun flunssan jälkeen olen päässyt hyvin liikkumaan ja tavoite juosta joka kuukausi vähintään 100 kilometriä tulee toteutumaan tässä tammikuussa, jos ei nyt sitten jotain maata mullistavaa tapahdu. Juoksulenkit ovat olleet pääsääntöisesti rauhallisia lyhyitä ja keskipitkiä pyrähdyksiä. Kevättä kohden intervallit ja mäkivedot tulevat mukaan, samalla kun pyrähdysten pituudet kasvavat. Lihaskuntoa, kropan hallintaa ja liikkuvuutta tulee treenattua kotona ja ohjaamillani tunneilla joka viikko. Omilla kevyemmillä viikoilla päästän itseni ohjaajana helpommalla ja tuntien ohjaus menee enemmän kellottamisena. Monipuolisella treenaamisella tavoittelen ehjää ja vammatonta vuotta. Ilman kehonhuoltoa se ei onnistu, joten kotivenyttelyn ohelle varasin itselleni säännölliset hieronnat kalenteriini.

Tällä reseptillä tähtään vuoden 2017 päätavoitteeseeni; Vaarojen maratonille.

Vaarojen maraton on ehkä Suomen vaativin polkujuoksukisa Kolin kansallispuistossa. Se tullaan järjestämään lokakuun alussa 11. kerran. Jo ajankohta asettaa haasteen, puhumattakaan maastosta. Matkoja löytyy 14 ja 43 (joissain lähteissä mainitaan 44), sekä ultramatkat 87 ja 131 kilometriä. Kaikissa aikaisempien vuosien kisarapsoissa mainitaan nuo monet nousut vaarojen päälle ja alas valmistautuakseen jälleen seuraavaan nousuun. Matkatessa on syötävä säännöllisesti, järkevästi ja alusta asti. Varusteet tulee olla just eikä melkein säästyäkseen hiertymiltä ja paikkojen hajoamiselta. Maaliin saapuminen...hmmm...uskon sen olevan sanoinkuvailematonta.

Toivottavasti tulen pääsemään maaliin 43 kilometrin reitiltä. Toivottavasi pääseen toteuttamaan haaveeni, jota olen kypsytellyt jo muutaman vuoden. Ensimmäinen haaste, treenaamista isompi, on saada oma nimi lähtölistalle. Koska kisa juostaan kansallispuistossa, on osanottaja määrä rajattu. Kunhan ilmoittautuminen aukeaa (tarkkaa päivää en vielä ole mistään saanut tietooni!!), ilmo laitetaan sisään, lähdetään lenkille ja odotetaan sormet ristissä että arpaonni suosisi. Ja sitä paitsi mulla on molempien kädet ristissä, sillä saan seuraksi ystäväni tälle jännittävälle reissulle.

17.1.2017 taivaanrannan värejä

24.1.2017 kuva samasta paikasta kuin yllä...

Paljon voimaa tarvitaan jalkoihin, että jaksaa nousta nuo vaarat ylös ja että osaa tulla toiselta puolelta hallitusti alas. Mun normi kotiseutu lenkeillä ei paljon korkeuseroja ole, joten mäkiin ja portaisiin pitää tietoisesti hakeutua. Maastossa poluilla juoksemalla haen kropan hallintaa ja liikkuvuutta. Näin vähä lumisena talvenakin metsässä pääsee hyvin jolkottelemaan, vaikka päivänvalon rajallisuus toistaiseksi asettaa rajat ehtiä metsään. Päivät pitenevät kuitenkin koko ajan, joten hyvää kohti mennään :)

Piiiitkä varjo vielä...

Viime viikkoina olen päässyt omasta normaalista poiketan useammin lenkille aamusta. Aamupäivällä isommat lapset ovat koulussa ja nuorimmainen on kerhossa tai jo viety hoitoon, ennen kuin itse menen iltavuoroon. Aamu lenkki todella antaa mukavan piristys ruiskeen päivään ja illan ehtii käyttää muihin asioihin. Kauniit maisemta lenkillä nostaa jalkaa huomaamattomammin ja niin tekee myös kauniit auringonnousut. Näin talvella se voi olla vain hetken pilkahdus ja joka mutkan takaa entistä maalauksellisempi näkymä. 

Viime viikot nastalenkkarit ovat rouhineet lenkkipolkuja.

Treenit jatkuu ja unelma elää :)

~Eija~

Jäärasteilla

Pakattiin tänään mukaan viidet luistimet, neljä kypärää (vanhin meistä ei omista minkään lajin kypärää...), kuumaa mehua ja retkeilymieltä ja suunnattiin auton nokka kohti Isokyröä. Orisbergin järven jäälle oli suunnistusseurani, Ylistaron Kilpa-Veljien aktiivi Jukka taustajoukkoineen järjestänyt ainutlaatuiset jäärastit. Reittivaihtoehtoja oli kolme, linnuntietä kahdesta kymmeneen kilometriin pituisia, joten jokaiselle varmasti löytyi passeli matka. Mä lähdin pisintä kymppiä kiertämään ja muu perhe rauhallisempaan tahtiin lyhintä.

Rastille!

Rastit olivat joko jäällä tai rannan tuntumassa. Halutessaan sai emit-leimauksella itselleen ajan, mutta ilman aikaakin sai mennä, yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Kulkupeleinä kävivät matkaluistimet, mutta yhtä hyvin hokkarit, kaunoluistimet, potkukelkka tai millä nyt jäällä pääsi etenemään.

Perhe <3

Normaalista poiketen pari viime päivää toivoi, ettei lunta sataisi, koska useamman sentin lumikerros vaikeuttaisi luistimilla jäällä liikkumista. No eihän sitä lunta tullut kuin puhalluksen verran päälle ja jää olikin hyvässä kunnossa. 

Kaunista maisemaa järveltä käsin.

Aurinko pilkahteli matalalta pilviharsojen välistä ja maisemat olivat niin kauniit noin 7 asteen pakkasessa. Luistimilla matkanteko taittui vauhdilla, vaikka niin sanottua matkaluistelua ei ole tullut harrastettua. Alaselkähän siinä väsyi nopeasti oudoksuksesta, mutta selkää suoremmaksi, pitkää liukua ja ei kun eteenpäin. 

Jee, hyvin tarkeni :)

Lapsetkin jaksoivat hienosti oman reittinsä kiertää ja luistelun päälle maistui lämmin mehu. Virtaa jäi vielä kiipeillä rannalla männyssä ennen kuin piipahdettiin mumman ja paapan luona auringon laskiessa.

Olipas hieno, elämyksellinen tapahtuma. Iso kiitos järjestäjille! Jos ei kerta lunta saada, niin sitten tällaisia lisää :)

Hienon päivän auringon laskua.

~Eija~