Tavallinen lauantai

On päiviä ja viikkoja kun mennään tiukalla aikataululla paikasta toiseen ja tekemättömät hommat huutaa tekijäänsä. Tällä kuluneella viikolla mulla on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa rennommin. Oon saanut nukuttua yöni hyvin ja päivisin oon saanut tehtyä työni ilman stressiä ja kotonakin yhtä sun toista. Ei sillä ettenkö olisi asioita unohdellutkin, mutta se on nykyään enemmän normaalia kuin poikkeus. 

Tulipa sitten tällainen tavallinen lauantai, että sai nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti, aamun siivoilujen jälkeen söimme ja sitten lähdimme nauttimaan kauniista maaliskuisesta auringonpaisteesta metsään. Seuraksi saimme ystäviä :)

Toki munkin piti päästä ylös kiiparoimaan. Laavu on tuolla alhaalla.

Kohteeksi valikoitui Kivenmaan laavu, jonka löysin Niinan kanssa polkulenkkeillessämme. Tuosta lenkistä löytyy juttu täältä. Tiesin, että tämä paikka on niin lasten mieleen ja vaikka vajaan kolmen kilometrin patikoinnin loppu puolella pikkuväki meinasi ettei jaksa enää yhtään kävellä, niin kivenlohkareet nähtyään väsy haihtui savuna ilmaan ;)

Äiti-ihmisillä oli hiukan kylmät väreet niskassa, kun lapset kiipeilivät lohkareilla ylemmäs ja ylemmäs. Pahemmilta kolhuilta kuitenkin selvittiin, vaikka repaleisia haalarin polvia ja sammaleisia takapuolia saatiin sitäkin enemmän.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Ei retkeä ilman eväitä ja tänään ne olivat luonnollisesti nuotiomakkarat ja -vaahtokarkit, namskis :D!

Kiitos ystävät <3

Hyvää :)

Tänään en lähtenyt tekemään mitään omia täsmä treenejä, vaan ennen saunaa kiskaisin sopivat alkulämmöt halkomalla tulevien vuosien polttopuita. Aivan super hauskaa ja toimii loistavana lihaskuntotreeninä käsivarsille, hartioille ja keskivartalolle. Tätä ei malttaisi edes lopettaa kun vauhtiin pääsee :)

Yöllä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin. Tutkimusten mukaan terveydelle vaarallinen asia. Vuorotyöläisenä pyörittelen asialle ihmeissäni päätäni. Joopa joo. Oli sitten vaarallista tai ei, huomenna on tarkoitus kokeilla juosta lujaa. Ikävän kovaa tuulta luvattu, joten saa nähdä joutuuko heittämään omat vauhti tavoitteet heti romukoppaan.

Nyt kuitenkin tyytyväisenä nukkumaan mukavan, tavallisen lauantain jälkeen.

~Eija~

Hisuttelua

Rakkaudesta lajiin, ei niinkään hiihtoon vaan suunnistukseen, tuli tänä viikonloppuna taas matkustettua Kaustisille asti kisaamaan. Ilmajoelta lumen perässä ajamista tuli yhteen suuntaan pari tuntia, mutta kyllä se taas enemmän antoi kuin otti. Koko talvi kun on kärvistelty niukalla lumella, ei pahemmin hiihtosuunnistuskisoja Etelä-Pohjanmaalla ole pystytty järjestämään. Mutta nyt yksillä järjestelyillä oli Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Finlands Svenska Orienteringsförbund ja Österbottens idrottsdistrikt alueiden aluemestaruus sprintti hiihtosuunnistuskisat. Aamupäivällä henkilökohtaiset ja iltapäivällä vielä parisprintti :)

Tämmöisellä numerolla tänään :)

Itse kuuluisin jo ikänaisiin, 35-sarjaan, mutta täällä olikin pääsarjan jälkeen seuraava ikäryhmä 40. Hiukan ilmoittautuessa sormi epäröi, mutta seurakaverin esimerkillä nimi listaan ja nöyrällä asenteella kohti starttia. 

En ehtinyt kunnolla etukäteen lukea kisasivuilta maastoraportteja, enemmänkin silmäilin perutaanko koko kisat, kun koko viikon oli ollut yötä päivää plussa kelit ja perjantaina koko Suomen pyyhkäisi vesisaderintama. Perumisesta ei ollut ajatustakaan, mutta järjestäjät suosittelivat jättämään ykkös sukset kotiin. Maastossa kuulemma paikoin maa paistoi ja joillain pätkillä uralla riitti lunta vain toiselle sukselle. Mulla kun ei ole kuin ne yhdet ykkös sukset ja sitten toiset ihan järkyttävän huonot, käytöstä poistetut sukset, niin tottakai mukana oli vain ne ykköset. Pitkillä perinteisen suksilla ei hiihtosuunnistusurille oikein kannata lähteä. Suretti rakkaiden suksien mahdollinen kohtalo... Lumen määrä kuitenkin lisääntyi määränpäätä lähestyessä eikä paikan päällä tilanne näyttänyt niin pahalta. 

Rastilippu ja roikkuvat leimasimet.

Kilpailunumero reiteen ja pientä lämmittely hyssyttelyä lähtöpaikalle, jonne oli noin 200 metriä matkaa. Taivaalta tuli hienoista vesi-räntää, jippijee. Lähdin meidän sarjan viimeisenä, joten eipä tarvinnut vilkuilla taakse. Alkuun heti reipas nousu mäelle ja arpomista mitä reittiä ykköselle menee. 

Hiihtosuunnistuksessa kartta on normaalia suunnistuskarttaa riisutumpi ja ladut on merkitty vihreällä. Leveät, luisteltavat ladut ovat yhtenäistä viivaa, tästä kapeammat katkoviivaa ja erittäin kapeat tai huonolaatuiset ladut ovat pisteviivaa. Luonnollisesti leveällä baanalla pääsee vikkelämmin ja täten se suorin reitti rastille ei aina ole se nopein vaihtoehto. Hiihtosuunnistuksessa tarvitaan reipasta hiihtovauhtia, mutta myös tarkkaa kartan ja maaston lukua, ettei vauhdissa porhalla oikean ladun ohi.

Alun pienen haparoinnin jälkeen suunnistus sujui ihan ok:sti. Kun en tuota valtavaa hiihtokuntoa omista, ehti rauhassa tehdä reitinvalinnat eikä ohihiihtoja laduilta tullut. Tokihan mä nyt hävisin kärjelle yli 5 minuuttia vajaan 4 kilometrin matkalla, mutta varusteet pysyi ehjinä, kiviin taikka kantoihin ajoa ei tullut ja maalissa olin aivan tyytyväinen :)

Parisprintin  toinen lähtö.

Kätevää, että samana päivänä pääsee vielä uudestaan starttaamaan tai oikeastaan vielä kahdesti, kun parisprintissä joukkueen molemmat suunnistajat menevät kaksi osuutta. Mun ja Elisan yhteisikä ei riittänyt naisten 80 sarjaan (yhteisikä pitäisi olla vähintään tuon 80 vuotta), joten henkilökohtaisen kisan lisäksi joukkue kisassakin jouduimme pääsimme pääsarjaan. Elisa ystävällisesti aloitti ja toikin joukkueemme vaihtoon oikein mallikkaalla suorituksella :) Oma osuus meni jälleen ihan ok:sti, oli jo tuttuakin maastoa ja kerran kaatua muksahdin kunnolla märkään lumeen. Elisa sivakoi kauniilla hiihtotyylillä (kyllä sen näkee kuka osaa hiihtää ja kuka ei..) viimeiseen vaihtoon ja mä ankkuroin meidät maaliin. Tämä viimeinen veto tuntui kaikista rennoimmalta ja vaikka aamupäivän sade oli muuttunut kauniiksi auringon paisteeksi ja pehmensi entisestään hiihtoalustaa, säästyin varuste tai henilövahingoilta koko päivän.

Vaihtoaluetta.

Nyt siirtyy sukset taas kesäsäilöön ja karttatelineen nostan autotallin seinälle odottamaan ensi talvea. Mukavaahan tämä taas oli, mutta seuraavaksi emit-leimasinta "vingutetaan" kesäkauden kisoissa ja iltarasteilla, jotka alkavat Etelä-Pohjanmaalla reilun kuukauden päästä. 

Maalissa on mukava hymyillä. Mä ja Elisa.

Viikonlopun kartat.

Kevät aurinko tulkoon sulattamaan jäät ja kuivattamaan polut - kesälenkkareita jo kaivelen kaapista :)

~Eija~

Tiistai lennot

Ohjaaminen liikunta-alan tunneilla ja treeneissä on valtavan mielenkiintoista ja haastavaa. Nyt on ohjauskokemusta täynnä jo neljä vuotta ja olen oppinut valtavasti ja koko ajan opin lisää. On ollut rikkaus tutustua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin liikkua. On muodostunut ryhmiä ja erilaisia treeniympäristöjä, joiden muutoksia pyrin aistimaan ja vastaamaan muuttuviin toiveisiin. Tutuiksi tulleet vakikävijät motivoivat mua entisestään kehittelemään uusia juttuja ja heidän tavoitteitaan tukevia treenejä. Ryhmätunneista tulee henkilökohtaisempia treenipaikkoja, kun olen oppinut tuntemaan osallistujien vahvuuksia ja heikkouksia. Entistä enemmän toivon osallistujien antavan palautetta ja kertovan niitä omia tuntemuksia. Mä tykkään, kun osallistujat nauravat lämmittelyissä tai huutavat kun viimeinen sarja treenistä on menossa. 

Tänään tiistaina Neiron koulun liikuntasaliin kerääntyi jälleen tutuksi tulleita naisia. Luvassa oli lihaskuntopiiri, jossa eri välineillä saatiin mukavaa lisävastusta ja haastetta.

Liikkeinä tällä kertaa olivat mm:

- Selinmakuulla, lantio koko ajan ylhäällä ja kahvakuula pään takaa lantiolle ja takaisin pään taakse.

Pakarat, reidet ja keskivartalo koko ajan töissä, hartioille hyvää ja hallittua liikettä.

- X-hyppely vastuskuminauha nilkoissa.

Tämä on yksi helpoimmista ja tehoikkaimmista liikkeistä nostaa sykettä, harjoittaa koordinaatiota ja kimmoisuutta sekä aktivoida loitontajia.

- Pistoolikyykkyä voimistelurenkaiden kanssa.

Ihana liike reiden lihaksille ja pakaroille. Haasteellinen renkaiden kanssa, saatikka ilman.

- Vahva vastuskuminauha vyötäröllä kireänä ja hyppely ylös eteenpäin paikallaan.

Takuu varma sykkeen nostatus ja jalkojen lihasten lisäksi vaatii kesivartalon aktivoimista. 

- Käsipainoilla vipunosto sivulle, joko molemmat kädet yhtäaikaa tai vuorotellen.

Kuntosaliharjoittelun perusliike, mitä on helppo toteuttaa kotona ja saada kauniin pyöreät olkapäät.

- Maastaveto kahvakuulalla.

Vielä liikettä reisille keskivartalon hallintaa unohtamatta. Haastava liike, erityisesti kun lastataan lisää painoja. 

Kiitos kaikille osallistujille hyvästä treenistä ja iloisesta naurusta.

Vauhtia pidettiin yllä, kuten kuvista näkyy ;D

~Eija~

Hiihtoloma retkiä

Meidän lapsilla on hiihtolomaviikko lähenemässä loppua. Vaikka itsellä ei lomaa ole ollut, on viikko kuitenkin ollut mukavan leppoisa ilman aamuherättelyjä, läksyjä ja tiukkoja aikatauluja. Kun mies rikkoi toisen jalkansa akillesjänteen, on liikunnalliset aktiviteetit lasten kanssa jääneet mun vapaapäivillä hoidettavaksi, hänen leipoessa kotona elämänsä ensimmäiset pullat ja mokkapalat :) Ei tietenkään tämäkään paha ollenkaan.

Tuttavien päivittäessä kauniita maisemia pohjoisesta, junanraidemaisista laduista ja kymmenistä hiihtokilometreistä (laskettelu päivityksetkin on ihan ok, vaikka ei herätä mussa sen kummempia kateuden tunteita), on vilkaisu omasta ikkunasta ulos hiukan harmittanut. Viikko sitten sentään pääsi kunnolla hiihtämään ok laduilla, mutta sen jälkeen ollaankin saatu vettä niskaan, toki onneksi taas viikonlopuksi pakastuen. Kyllä meidänkin perhe joku vuosi vielä pohjoiseen lähtee hiihtelemään. Tehdään nyt nämä pohjatyöt vaan täälä kotona kuntoon ;)

Kurikassa latupohjaa mukaillen.

Lasten kanssa sinnikkäästi kävimme pari tuntia hiihtämässä ajamattomilla loskaladuilla. Ei luistanut yhtään ja lapset hermostuivat kun alamäissäkin joutui pökkimään vauhtia. Kaikkien jalat kastuivat siinä loskassa ja monot eivät olleet kuivat vielä kahden päivänkään jälkeen. Mutta tulipa ulkoiltua yhdessä lasten kanssa ja kenties synnytettyä huvittavia muistoja lasten lapsuudesta (toivottavasti ei kuitenkaan inhoa hiihtoa kohtaan...).

Katse kohti alamäkeen.

Kauppareissun yhteydessä käytiin valloittamassa Seinäjoen Joupiska pulkkamäessä. Kunhan jaksoi ihan ylös asti kävellä, oli vauhdit pipot lennättävät ja pitkät. Meillä oli hauskaa ja tuli oikein mukava treeni jaloille kivutessa mäki monen monta kertaa ylös. 

Perhe jätti mut Seinäjoelle töihin ja iltavuoron jälkeen juoksin kotiin.

Kotiin myöhisillan pimeydessä.

Eilen lähdettiin heti aamupalan jälkeen ystävien kanssa retkelle 

Kauhavan Ylihärmään Prännin patikka -ulkoilureitille. 

Reitin kokonaispituus on 20 km ja me kuljimme 4 kilometrin pätkän Palaneenkallion maisemissa. Paikasta löytyy lisää infoa reittikarttoineen täältä. 

Reitti oli todella hyvin merkittu, eikä eksymisen vaaraa ollut lapsillakaan vaikka kirmailivat eteenpäin välillä ilman meitä aikuisia. Lunta oli juuri sopivasti, että normi talvikengillä pääsi eteenpäin, mutta tokihan lumi sopivan lisävastuksen antoi että hiki tuli. 

Reitti kulki pääosin kallioiden päällä, mutta kerran laskeuduttiin aivan alas suoalueelle ja vasta silloin kunnolla näki kallioiden korkeuden. Historiallisia nähtävyyksiä (totta vai tarua..) oli myös reitin varrella, mutta me emme niitä tällä kertaa varsinaisesti etsineet. Kauniin näköistä ja tänne tullaan joskus kesällä uudestaan.

Luonnon taidetta.

Korkealla ollaan, vaikka ei se oikein kuvista välity.

Patikoinnin jälkeen virtaa riitti vielä kiipeilläkin ;)

Tänään on vielä tarkoitus käydä uimassa ja kenties kipaista porukkalenkille poluille. Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa mennään. Ja vaikka ei satoja kilometrejä autolla ajettu kunnon talvimaisemiin ja palveluiden ääreen, saatiin me kuitenkin omalla tapaa ikimuistoinen ja ainakin monta sataa euroa edullisempi loma ;)

~Eija~

Puuterilumimetsissä

On ollut todella kiva viikko ja suurin hyvän mielialan ylläpitäjä on ollut tuo taivaalta satanut lumi!! Kyllähän tätä on odotettu ja mun puolesta voisi tulla vielä samanlainen satsi lisää. Sattui meidän koululaisille aikasta loistava hiihtoloman aloitus keli :D!

Viikon aikana oon saanut taas liikkua myös mahtavien ihmisten kanssa ja se jos mikä nostattaa omaa fiilistä :) Kiva-juoksukoulussa lenkkeiltiin rytmiikkaa vaihdellen, Neiron treeneissä palloiltiin ja Ahonkylässä liikuteltiin kahvakuulia kuntopiirissä. Yksilöasiakkaiden kanssa nautittiin lumesta ja liikunnan tuomasta punaisista poskista. Ennen lumipyryä ehdittiin EnergiA talvijuoksuryhmän kanssa juosta poluilla nastat rouskuen. Mukavaa menoa ja seuraa, kiitos teille kaikille :) Osan kanssa pidetään hiihtoloman ajan taukoa, mutta viikolla 10 ryhmät taas jatkuvat.

EnergiA talvijuoksuryhmä poluilla.

Nyt kun tuota lunta saatiin, on metsään, puoli tuntemattomaankin hiukan turvallisempaa lähteä. Jos ei ole puhelimeensa ladannut jotain gbs-reitti ohjelmaa turvaksi, on kuitenkin aina kätevää palata omia jälkiä takaisin. Toki tämä edellyyttää sen, että kukaan muu ole samaisessa metsässä juuri kulkenut. No metsiähän Suomessa riittää ja jokamiehenoikeuksiin kuuluu saada kulkea niissä vapaasti turmelematta luontoa. Tarkoittaen ettei puita revitä eikä roskia jätetä jälkeen. 

Meidän leveysasteella metsässä pystyy juuri nyt hyvin kulkemaan perus talvikengillä. Jos lisää lunta saataisiin, olisi parempi vaihtoehto lumikengät. Oon niitä suunnitellut ostavani, vaikka ehkä tälle talvelle en ehdi.

Kutsuva luminen metsäpolku.

Valoakin riittää päivä päivältä enemmän, joten työpäivän jälkeen on hyvä haukata happea ja ladata aurinkoenergiaa. Tällä hetkellä Keski-Suomessa valoisa aika pitenee noin kuudella minuutilla päivässä. Ulkoilu luonnon helmassa, hiljaisuudessa irrottaa päivän kiireistä ja rentouttaa niin mielen kuin kropan. Jokaisella varmasti on hetki aikaa, puoli tuntia tai vartti. Se on sitten itsestä kiinni käyttääkö tuon ajan itselleen vai tv-viihteelle tai muulle vastaavalle. 

Mä olen kuljeskellut metsässä kahlaten lumessa ja ihaillen luonnon kauneuta. Metsässä voisi samoilla loputtomiin. En muista koskaan varsinaisesti pelänneeni metsässä, en varsinkaan villieläimiä. Ihmisten lemmikkieläimiä tosin pelkään lähes viikottain. Joitakin tienpätkiä omalla kylällä tulee välteltyä vapaana kulkevien koirien vuoksi. Ei sen kamalampaa voi ollakaan kuin puolen metrin päässä jolkotteleva ja räksyttävä koira, etkä voi olla varma mitä se seuraavaksi tekee. Toistaiseksi pohkeet ja housunpultut ovat säästyneet.

Luonnon lumi paanaa :D

Niin ja pääsinhän mä vihdoin luonnon lumillekin, metsän siimekseen! Seinäjoella saatiin viimein 5 kilometrin kuntorata auki ja reilu 7 kilometrin siivu Ilmajoen Ahonkylään. Lauantaina hiihtelin perinteisellä tyylillä ja tänään, sunnuntaina luistellen. Ai että oli mukavaa vaihtelua sen 1,5 kilsan kiekan kiertelyn jälkeen :)

Talvista viikkoa kaikille lomalla ja töissä ahertaville :D

~Eija~

Pitkin mettiä

Sitä junnaa, ravaa, hölkkää ja joskus ihan juoksuksikin sanottavaa kiertelyä tekee samoilla reiteillä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Menneen viikonlopun tavoitteena mulla oli hakea uusia polkuja mun ja ystäväni yhteiselle metsälenkille. Pariakin vaihtoehtoa siinä pyöriteltiin ja lopulta päädyimme hyvinkin etuiseen maastoon. Parasta olisi kun saisi maastoista kunnon suunnistuskartat, jotka kourassa olisi ylellistä ja turvallista kulkea, mutta eipä niitä nyt yleisesti jaella. Nyt googlettelin karttapohjan bittiavaruudesta ja varoiksi kerroin ja näytin kotona kartan retaleesta minne olemme menossa, jos vaikka sattuisi jotain.

Taivaalta sataa tihrusti jotain vesiräntää, mutta puolta tuntia aikaisemmin tehdyt pikku lumityöt (siis edellisenä yönä satoi ihan oikeasti lunta...tai no räntää!) olivat sopivasti lämmitelleet jo kropan. Polkaisimme pyörillä muutaman kilometrin päähän metsätien varten, jossa olen aikaisemminkin juoksennellut mutta nyt heti ekasta mutkasta kurvasimmekin toiseen suuntaan kohti tuntemattomia reittejä.

Valtavat kivenlohkareet keskellä metsää.

Pidimme heti alkumatkasta juttelua yllä ja vauhdin sen mukaan. Useimmiten sitä lenkkeilee yksin, joten molemmille oli haasteellista olla hengästymättä, mutta tämä teki oikein hyvää. Välillä vauhti meinasi kiihtyä liikaa kun kuunteli vain toista, mutta sitten hidastettiin. 

Yllätyin miten mahtavat reitistöt opaspaaluineen tuolla metsässä oli! Laavujakin oli useampi. Oikein harmittaa etten ole aikaisemmin tätä mahdollisuutta löytänyt. Ilman kartanretalesta olisi ollut haasteellista vain juoksennella, mutta mulle se kädessä pehmenevä retales oli iso tuki. Mitään karttamuoviahan en tietenkään muistanut ottaa...

Sopiva, koskematon ja märkä lumikerros antoi kivaa lisävastusta menemiseen. Mä oon aina tykännyt jättää jälkeni lumeen (en osaa avata tätä asiaa sen enempää ;) ) ja nyt se tuolla metsässä tuntui hienolta. Joku oli fatbikella jo meitä ennen poluilla ajellut ja Seinäjoen päässä tuli kaksi polkujuoksijaa iloisesti tervehtien meitä vastaan. Niin ja yksi ratsastajakin nähtiin. Uskon, että päivän mittaan jälkiä metsään jätti useampi muukin :)

Koskematonta hankea poluilla.

Talvinen suo

Tämä oli ensimmäinen mun ja Niinan yhteinen treeni kohti Vaarojen maratonia. Meidän lenkeiltä kun mäet puuttuu, niin ne treenit tehdään sitten erikseen. Nyt löysin netistä infon, että ilmoittautuminen Vaaroille aukeaa vasta toukokuussa. Tympeää, kun pitää jännittää niin kauan. Silti pidämme lippua korkealla ja katse kohdistettuna eteenpäin. Tässä nyt pitää harjoitella jalkojen voimakestävyyden lisäksi tankkaamista juoksua ennen ja sen aikanakin. Niin ja tietysti nauttia siitä hienosta fiiliksestä keskellä metsää :D

Taivaalta tuli koko lenkin ajan jotain vesituhrua. Aika hyvin se kasteli läpimäräksi. Onneksi vauhti oli sen verran hyvä, että kylmä ei ehtinyt tulla. Kotona odotti onneksi valmiina lämmin ruokakin <3

Juoksun jälkeen Niinan kanssa. Pyörillä palautellen kotiin.

Kiitos Niinalle mukavasta sunnuntai lenkistä :)

Ja nyt kaikille hyvä alkanutta uutta viikkoa! Joillakin on nyt hiihtoloma, meidän koululaisilla se on ensi viikolla ja parin viikon päästä pohjoisessa!

~Eija~

Ystävälle

Me tarvitsemme jonkun meitä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Kulkemaan kanssamme ja puhumaan kanssamme ja ojentamaan meille auttavan kätensä. Jakamaan kanssamme elämän ilot ja surut, päivittäiset seikkailumme. Nauramaan ja itkemään kanssamme ja sanomaan lohduttavat sanat.

Me tarvitsemme jonkun joka näkee meissä vain hyvää ja ylenatsoo kaiken muun. Joka pitelee meille peiliä kun olemme parhaimmillamme. Niin. Me tarvitsemme arkipäivää piristämään ystävän, joka tekee maailmasta lämpimämmän.
~Positiivarit

Ystävää voi muistaa vuoden jokaisena päivänä, mutta tänään helmikuisena tiistaina ystävien merkityksestä muistutellaan kaikkia. Toivon, että jokainen saa tänään hymyn, halauksen tai lämpöisen ajatuksen. Jotkut saavat kortin, tekstiviestin tai puhelun. Toivon, ettei kukaan tahtomattaan olisi yksinäinen.

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

Parhaita hetkiä ystävän kanssa ovat ne hetket kun saamme olla yhdessä tai tehdä jotain yhdessä.  Tänään Neiron koululla onkin ystävätreenit klo.18.30-19.30. 

Ota siis ystäväsi mukaan ja tulkaa tekemään hymyssä suin yhdessä kiva treeni. Jos ystäväsi onkin estynyt, tule kuitenkin sinä, sillä paikan päältä varmasti löytyy jokaiselle ystävä <3
Kertamaksu 4€, tervetuloa!

~Eija~