Luontoretkellä

Viime talvena mietimme mitä kesälomalla tänä vuonna perheenä tekisimme. Poissa laskuista heti olivat ulkomaan reissu, asuntoauton tai jonkun mökin vuokraaminen viikoksi. Varteen otettavina mahdollisuuksina nousivat laivaristeily, kotimaassa reissaaminen tai retkeily. Lapset olisivat kesällä jo 5, 6 ja 9 vuotiaat, joten aivan varmasti jaksaisivat kävellä sopivan matkaa ja juoksevat muutenkin koko ajan joka paikkaan. Meitä vanhempia houkutteli enemmän luonnon rauhaan lähteminen kuin ihmisiä vilisevät turisitikohteet. Nyt kun vielä kaikki lapset lähtevät mukisematta meidän mukaan lähes minne vaan, päädyimme suuntaamaan kohti Kainuuta ja pää kohteena
Pieni Karhunkierros.
 Olemme kahdestaan kauan sitten ennen lapsia patikoineet Ison Karhunkierroksen 80km ja esikoisen ollessa vauva, kiersimme pienen, joten olisi mukava lähteä noihin maisemiin pitkästä aikaa. Päätös oli tehty :)

Lapsia valmistelimme reissua varten puhumalla paljon mitä on edessä; jokaisella on oma reppu, paljon rauhallista kävelyä, eväiden syömistä, yö teltassa ja ketään ei kanneta. Me vanhemmat valmistimme itseämme pakkaamalla rinkkoihimme vain kaiken tarvittavan, mutta kuitenkin tarpeeksi evästä. Lisäksi rauhallista vauhtia ja kiireettömyyttä. Erityisesti mulle oli hyvä unohtaa hetkeksi vauhdin pito ja nauttia hetkestä. Suurin osa reitillä kanssamme patikoineista käveli rauhaksiin, mutta ne kaksi juoksulenkillä ollutta miestä sai ihailuni, sillä pohjimmiltani itsekin haluaisin juosta tuolla, tuollaisissa maisemissa, vaikka monta yksityiskohtaa jäisi silloin huomaamatta. Nyt kuitenkin himmasin ja nautin kun mentiin ihan lasten tahtiin.

Myllykosken pauhuja ihailemassa.

Pieni Karhunkierros sijaitsee Oulangan kansallispuistossa ja on 12 km pitkä, eli sellainen sopiva päivä patikointi. Me päätimme jakaa reissun kuitenkin kahdelle päivälle ja viettää yön metsässä. 

Alku matka Juumasta on kallioista kangasmetsää ja kulku taittui sujuvasti. Myllykosken pauhu kuului jo kauas ja lapset lisäsivät vauhtia että päästiin katsomaan mikä siellä metelöi. Koski sai lastenkin suuren ihailun :)

Kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen nuorimman selkää alkoi painaa reppu ja vaikka eväät ja pieni levähdystauko piristävät mieltä, ei reppu enää selkään löytänyt ja se jäi äidin kannettavaksi. No pieni myönnytys, mutta tyttöä ei kantoon oteta.
 Maisemat olivat kauniita ja niitä pysähdeltiin ihailemaan sopivissa kohdissa. Korkealta kallioiden päältä Aallokkokoski näytti ja kuulosti uljaalta. Ja minä sain olla koko ajan käskyttämässä lapsia pois reunalta. En niinkään pelännyt omaa putoamista, mutta ajatuskin että joku lapsista luiskahtaisi monta kymmentä metriä kiviseinää alas, saa hirvityksen  iholle. Lapsia tämä vain nauratti...

Jyrävä pauhaa taustalla.

Jyrävä on ehkä Myllykosken kanssa Pienen Karhunkierroksen kuuluisin nähtävyys. Se on yhdeksänmetrinen putous ja metakka sen mukainen. Taukopaikalla löntysteli myös melko ihmisiin tottunut poro. Lapset pääsivät koskemaankin siihen.

Pikku hiljaa lasten jalkoja alkoi painamaan. Jokaisella oli oma huono hetkensä, mutta viimeiset kaksi kilometriä meni joutuisasti, kun nuorimmaisen kanssa keksimme vuorotellen tarinoita ja kerroimme niitä toisillemme samalla kävellen eteenpäin. Kuten meillä aikuisilla, myös lapsilla ensimmäisenä pää ei enää jaksaisi taivaltaa matkaa, mutta kropassa on kummasti vielä virtaa.

Jylhien maisemien jälkeen laskeuduttiin rauhalliseen Harrisuvantoon. Tänne olimme suunnitelleet leiriytyvämme. Paikalle oli jäämässä yöksi myös toinenkin perhe, joten oli mukava saada seuraa. Takana oli 8km patikointia. Pystytettiin teltat, elvytettiin savuava nuotio ja paistettiin hienon päivän päätteeksi makkarat. Kummasti vaan lapsilla riitti virtaa vielä illan hämärtyessä hyppiä, juosta ja uidakin!

Nuorimmaisen vahvat, reippaat ja hirveän likaiset varpaat ;)

Yö nukuttiin melko hyvin. Muutama käpy seljän alla vain teki reissusta ikimuistoisemman ;) 

Naapuri telttalaiset heräsivät meille turhan aikaisin kasaamaan telttojaan, hakkaamaan halkoja ja valmistamaan aamupalaa, joten uni aamusta oli hiukan katkonaista. Pikku hiljaa mekin kuitenkin kömmittiin ylös auringon paisteeseen.

Matka jatkui ja edessä oli reitin vaativin nousu; lähes sadan metrin nousu portaita Kallioportille. Huokaisin, että hyvä porrastreeni ja tästähän lapset innostuneena kipaisivat reippaasti portaat ylös. Meillä aikuisilla oli enemmän tekemistä painavat rinkat selissä, mutta hyvä treeni oli jokatapauksessa ;)

Kohti Kallioporttia

Kallioportin jälkeen matkaa taivallettiin soistuneiden lampien lomassa pitkospuita pitkin. Ihastuttava "lummelampikin" nähtiin, jossa oli hurjan paljon kauniita valkoisia lumpeita. 

Reitti tuli takaisin Myllykoskelle, jossa ylitettiin riippusilta ja palattiin eilisen alkumatkan tuttua reittiä. Tällä kertaa jytinää piti lähestyvä ukkonan ja muutamasta piskostakin saatiin osuma. Onneksi kunnon vesisade iski vasta kun oltiin jo onnellisesti autolla. Päivän saldona 4km mukavaa patikointia.

Myllykosken riippusillalla.

Oli todella mukava reissu ja lapset jaksoivat hyvin. Oon oikein ylpeä reippaista lapsistani ja itsestäkin että pystyi hetkeksi hidastamaan ;) Maisemat olivat jälleen patikoinnin arvoisia ja reitti on just sopivan vaihteleva, että kaikkien mielenkiinto pysyy yllä. Muitakin patikoijia oli melko paljon reitin alussa, mutta muuten oli hyvin tilaa. Muitakin pieniä lapsia näkyi ja useita ulkomaalaisia samaten. Suosittelen siis kaikille!

~Eija~

Lomalenkkejä

Lomalle tulee suunniteltua ja järkättyä monenmoista tekemistä. Joskus odotukset ovat melko korkealla ja stressi painaa päälle, vaikka tarkoitus olisi huilata ja käyttää aika töiden sijasta sellaiseen mikä on itselle tärkeää. Toivottavasti te blogin lukijat olette voineet nauttia juuri omanlaisesta kesästä ja lomasta eikä stressistä olisi tietoakaan.

Oma lomani on pitänyt sisällään sopivasti kotihommia -> puutarhan hoitoa, huoltomaalaamista ja lapsista huolehtimista. Olen ehtinyt nähdä ystäviä ja kuopuksen synttäreitäkin juhlittiin. Urheiluhommissa ohjauksista on ollut kesätaukoa, mutta ise olen treenaillut fiiliksen ja muiden aikataulujen mukaan ja parit kisatkin oon päässyt nauttimaan ;)
Perheeni kesälomareissu suuntautui tänä vuonna Suomen Kainuuta kohti.

Eipä tosiaan kovin kauas tarvitse mennä ja maisemat vaihtuu Etelä-Pohjanmaan pelloista kumpuileviin kangasmaastoihin. Järviä ja lampia on siellä täällä ja ihmisetkin puhuu ihan eri kieltä ;)

Reissussa pyrimme pitämään rennon aikataulun ja että aikaa jää tutustua eri paikkoihin. Lasten ehdoilla mennään, vaikka me aikuiset päätetään ettei nyt joka hetkessä jäätelöä syödä. 

Nyt meidän ensimmäinen pysähdys oli Rokualla, jonne on viimeisimmän jääkauden loppu vaiheessa syntynyt harjumuodostelma. Me majoituimme ihan Rokuan kansallispuiston tuntumaan.

Esterata metsässä.

Mukaan oli tottakai lähtenyt lenkkivaatteet, vaikka en sen tarkemmin ollut suunnitellut mitään tiettyjä treenejä, mutta valtavat polkuverkostot houkutteli lähtemään tutustumaan paremmin ympäristöön.
Ja voi että oli kaunista, rauhallista, kuuma ja vaativaa maastoa! Pyrin seuraamaan joitain merkittyjä reittejä, mutta sitten mielenkiintoisen näköinen polku harhautti toisaalle. Varmuuden vuoksi laitoin Sport trackerin päälle, että tarvittaessa pystyn sen avulla löytämään reitin takaisin. Parin kilsan jälkeen löytyi esterata, jossa pari rinkiä vetäisin.

Todella ihanaa ja miellyttävää kangasmaastoa oli kilometri tolkulla. Omassa yksinäisessä rauhassa sain mennä ja monta mielenkiintoista polkua jäi vielä tutkimatta.
Talvella täälä on varmasti huippu hienot latuverkostot.

Ukkonen alkoi jyristelemään takana ja muutaman piskon heitti. Piti sitten lopussa pistää muutama nopeampi askel, ettei mikään ukkoskuuro yllättäisi. Ei onneksi tullut sitten päälle ollenkaan.

Lopulta polkujuostua tuli 10 kilometriä ja iloinen mieli :D

Hiki ja hymy tuli :D

Löysin myös kiinnostavan näköiset puiset portaat :) Askelmia oli yhteensä 130 ja pituudeltaan hiukan vajaa 100 metriä. No porrastreenin paikka sitten ilman muuta!
Päätin nousta ylös viisi kertaa -> juosten joka askelmalle, tasahypyllä joka askelmalle, juosten joka toinen askelma ja tasahypyllä joka toinen askelma sekä viimeiseksi juosten joka askelmalle.  Tasahypyt olivat pahat, mutta loppuun asti tein. JES!

130 askelmaa

Hyvä fiilis tuli ja päälle pulahdus järveen kruunasi ex tempore -treenin.

Mitähän sitä huomenna keksii ;)?

~Eija~

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)

 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 

 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 

Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)

Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.

 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.

Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.

Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 

Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D

Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...

 VOI MIKÄ VIRHE! 

Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!

Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.

 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 

Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)

Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.

Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)

Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.

Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!

Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!

 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!

Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.

Jalkoja jo niin painaa!

 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.

 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.

Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!

Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.

Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 

Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 

Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~

Multisport jännitystä

Huomenna on taas edessä vajaa 80 kilometriä multisporttailua, sillä Ylistarossa järjestetään jälleen Multisport seikkailukilpailu :D Viime vuonna osallistuin ensimmäisen kerran trio sarjaan Tulee Myöhemmin -joukkueella ja mulla, Sakulla ja Apella oli oikein hauska seikkailu. Tänä vuonna on tullut harmillisia estymisiä meidän ja ystävän joukkueessa, mutta onneksi saimme paikkaajia trioihimme. Lopulta nyt kuitenkin hyppään huomenna Läähätän ja Läkähdyn- joukkueen Esan ja Hannun kantaan ja tavoitteena pysyä läähättäen ja läkähtyen, mutta hengissä heidän mukana ;) Viime vuonna he sijoittuivat neljänneksi ja Tulee Myöhemmin -joukkue oli kuudes. Täältä pääsee lukemaan viime vuoden kisatunnelmia :)

Järjestäjät ovat julkistaneet tällaisen reitti kuvauksen trio joukkueille ->

TRIO
1 JUOKSU 2,6 km (rastit 1–2) KARTTA 1
2 PYÖRÄILY 53 km (rastit 3–18) KARTAT 2 ja 3, rastilla 9. kartanvaihto
-reitillä 2,5km juoksuosuus rastilla 3
-reitillä 3 yllätystehtävää, rastit 7,15 ja 17
3 RULLALUISTELU 10 km (rastit 19–21) KARTTA 4
4 JUOKSU+POTKULAUTA 5,2 km (rastit 22,24,25) KARTTA 5, kaksi juoksee ja yksi potkuttelee. Osia saa vaihdella.
-reitillä MELONTA 1,5 km, rasti 23
-reitillä yllätystehtävä rastilla 24
5 YLLÄTYSTEHTÄVÄ kentällä
6 JUOKSU 400m maaliin
Yhteispituus ~76km

 Tänään oon koonnut tavaroita kasaan. Samoilla rullaluistimilla, lenkkareilla ja pyöräilykypärällä lähdetään liikkeelle. Sykemittari sentään on vaihdettu nykypäivään ja mun pyörä <3

Mun uusin silmäteräni :)

 Olen jo pitempään haaveillut kunnon maastopyörästä ja nyt olen sen hommannut :D Trek X-Caliber 7 etujousitettu ja niin hieno! Vasta pari kertaa ehtinyt kunnolla maastoon, mutta jo nuo kerrat ovat vakuuttaneet että pyörä toimii ja että tykkään lajista todella! Tällä on nyt hyvä polkea Multisportissa tuli sitten millainen rämeikkö vaan vastaan. Ei tarvitse pelätä renkaiden rikkoutumista niin kuin viime vuonna. Mistä tulikin mieleen, että huomenna menomatkalla kisapaikalle pitää vielä hakea pyörään varakumi...

Hommasin pyörään myös karttatelineen, sillä suunnitelmissa on kokeilla pyöräsuunnistustakin joskus. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut, koska en ole omistanut järkeviä välineitä. Nyt olisi viimeisen päälle ;)

 Pikku ensiapulaukkuni tsekkasin ja kaikki näytti olevan tallessa. Tätä olen kuljettanut joillain pyörälenkeillä mukana, eikä onneksi koskaan vielä ole tarvinnut mitään sieltä. Laukusta löytyy mm puhdistuspyyhkeitä, sideharsoja ja -rullia, laastaria ja kylmäpussi. 

Evääksi lähtee mukaan pari juomapullollista vettä, banskuja, sipsejä ja suklaata. Testaanpa kokiksen piristävää voimaakin... En yleensä piittaa limsoista, mutta kun olen kuullut että kokiksen sisältämä kofeiini oikeasti piristää ja auttaa jaksamaan pitkäkestoisessa rasituksessa, niin pitäähän sitä kokeilla. Kahvia en juo ollenkaan, mutta teetä toki , joten kofeiinia olen tottunut hiukan saamaan. Ennen lähtöä ruuvaan kokis pullon korkin auki, että ehtii hapot hiukan laimentua.

Mun erittäin poikkeavat eväät!

 Tässä on kaksi päivää ollut urheilusta lepopäivää ja keskitytty enemmän arkiaskareisiin ja kropan tankkaamiseen ;) Tänään hiukan rullailin jalkoja auki ja kuuntelin sateen ropinaa. Toivottavasti huomenna on poutaa...

Tänään sataa...taas..

Jännittää :)

~Eija~