Pureskelua ja palauttelua

 Se on reilu viikko NUTS Karhunkierrokselta ja tuntuu että siitä olisi jo pitemmästikin aikaa, vaikka toisaalta retki tuntuu vahvasti kropassa edelleen. Lapset olivat vielä viime viikon koulussa, joten mä lomalaisena sain olla päivät ihan rauhassa ja sulatella kaikkea. Reissulta on pätkiä, joista en muista oikein mitään erikoista ja on taipaleita, jotka palaavat yhä uudestaan mieleen. Enää en tavoita niitä fiiliksiä, kun tuntui tosi raskaalta vaan päinvastoin iho saattaa mennä kananlihalle kun mieleen palaa hyvinkin tunteikkaat hetket. Oon onnellinen, että mun vatsa kesti ja imeytti kaiken energian hyvin ja vaikka jalat olivat melko loppu kun takana oli 3/4 matkaa, sisulla jatkoin ja kestin sen kivun ja väsymyksen. Erityisen onnellinen olen kaikista kannustajistani, niin paikan päällä kuin kauempana. Olen otettu jälleen miten vahvasti elitte juoksussa mukana. Sanoin en osaa kuvailla, miten paljon arvostan sitä.

"Mä oon susta todella ylpeä ja niin on moni muukin! Niin upeasti sinä tavallinen ilmajokinen naikkonen siellä vedät!! Upeesti kulkee!! Nyt vaan syöt sitä mikä uppoo!" Ninni klo.04.28

Ilkka-Pohjalainen 31.5.2021

Sain myös yllättävän paljon huomiota lehdissä ja somessa. Tähän tietysti vaikutti ennakoiva juttu Ilkka-Pohjalaisessa, jonka haastatteluun suostuin, vaikka mulle ei luvattu kertoa kuka tai mistä mut oli vinkattu. Paikallisesti on hieno tuoda esille tällaisen tavallisen äiti-ihmisen touhuja, jospa se kannustaa muitakin unelmoimaan ja rohkeasti kokeilemaan. Ei satamailista juostu pelkästään lahjoilla ja sattumuksilla, vaan kyllä mä olen vuosia tehnyt töitä, unelmoinut ja epäröinytkin. Ja vielä yhden unelman jahtaaminen jatkuu, kun tavoite on läpäistä UTTF.

NUTS Ylläs-Pallakselle on vajaa viisi viikkoa aikaa! Aivan järjettömän vähän aikaa. Nyt tärkeintä on palautua Rukalta mahdollisimman hyvin ja paljon, vaikka tiedän jo nyt, että Ylläksellä startataan merkittävästi väsyneemmällä kropalla. Viime viikko meni todella rauhaksiin. Alku viikosta kävin kävelemässä ja lanatulla hiekkatiellä käveleminenkin oli jotenkin niin kömpelöä. Päivä päivältä hermotus skarppasi ja lihakset kesti ottaa kevyttä iskua vastaan. Jalkaterät olivat pari päivää turvoksissa ja molempien jalkojen etuvarpaat olivat arat. Noihin varpaisiin tuli kunnon vesikellot ja niitä muutaman kerran puhkaisin. Kynnet tulee lähtemään irti, mutta lopulta oletettua myöhemmin kuin ensin ajattelin. Pyrin pitämään vamma-alueet puhtaana, ettei mitään tulehduksia tule, kun nyt päälle vyöryi tämä mukava lämpöaaltokin. Kaikenlaiset kengät mahtuu jalkaan, muun muassa keskiviikko illalla varovaisesti sovittelin suunnistuskengät alle.

AM-partiossa. Kuva J. Heittola.

Viime viikon keskiviikkona oli suunnistuksen aluemestaruus partiokisa. Tässä kisassa yhdessä partiossa on aina kolme suunnistajaa, jotka jakavat kaikki rastit kartalta keskenään ja sitten kukin käy leimaamassa omansa. Parasta on, jos kaikki osuu kokoontumisrastille suht yhtä aikaa ja siitä jatketaan yhdessä muutaman yhteisen rastin kautta maaliin.

Polku-ultran jälkeisenä päivänä ensin ajattelin, että musta ei ehkä ole partiokisaan ja tuumin jo ketä kysyn mun paikalle, mutta odottelin kuitenkin nuo muutamat välipäivät ja koin pystyväni lähteä. Lähdössä heti jaettiin rastit, johon meillä (Hanna, Maarit ja mä) meni noin 5 minuuttia. Lähdin omille rasteilleni ihan hissuksiin. Jalat tuntuivat niin tyhjiltä, mutta muuten juokseminen tuntui yllättävänkin luontevalta. Päätin keskittyä vain rauhalliseen suunnistamiseen ja vauhti asettuisi sen mukaan. Aivan hyvin meni. Maarit oli kokoontumisrastilla odotellut minuutin ja me odoteltiin Hannaa vielä 7 minuuttia ja päästiin naisten pääsarjassa ekoina kohti maalia. Meidän sitten pitikin laittaa kunnolla tossua toisen eteen, että saataisiin pidettyä takaa lähestyvä joukkua perässä. Loppusuoralla vetivät sitten kuitenkin ohi, mutta kakkossija oli silti hieno suoritus ja oma rauhallinen meno tuntui ihan mukavalta kropassa.

Meidän trio; Hanna, mä ja Maarit

Väsy on ollut ja nälkäkin. Päikkäreitä on tullut otettua ja niin perus ruokaa kuin herkkuja on tullut syötyä lähes kaksin käsin. Torstaina kävin poluilla kevyesti juoksemassa ja olipa kiva saada kesken lenkin seuraa Johannasta, some-tutusta. Johanna oli myös ollut Rukalla juoksemassa, joten juttua riitti ja lenkki eteni ihan huomaamatta. Oli ihana juosta, vaikka etureidet muistuttivat muutaman päivän takaisesta retkestä. Samaten kun kävin Hannan kanssa rullaluistelemassa, lähettivät ensimmäisenä reidet sos-viestejä, että hapottaa hapottaa. Mutta rullaluistelukausikin oli vaan avattava, sillä ens lauantaina olisi taas YKV Multisport ja mä oon sinne menossa Hannan ja Sannan kanssa. Yleensä tämä Multisport on ollut vasta heinäkuussa, joten mun on jotenkin vaikea edelleenkin ymmärtää, että se on nyt, ihan muutaman päivän päästä. Jatkan nyt vaan syömistä, nukkumista ja kevyttä liikkumista, niin ehkä sitä lähtöviivalle itsensä saa.

Rullaluistelukausi avattu helteessä.

Lomalaisen kelit on nyt ollut ja onneksi vasta nyt, ettei tällaisia helteitä kuitenkaan Rukalle osunut. Lasten kesäloman alun iloksi käytiin retkeilemässä Vaasassa Yxgärdenin pienessä puutarhassa ja mun lapsuuden maisemissa Vanhan Vaasan Marian kirkon raunioilla. Ajettiin myös ohi vanhan kotitalon, josta on niin paljon ihania muistoja.

Yxgärdenin puutarha, Vaasa.

Vanhan Vaasan Marin kirkon kellotapuli.

Viime lauantaina puin mekkoa päälle ja jalkaan sain kuin sainkin juhlakengät, sillä juhlimme vanhimman kummilapseni ylioppilaslakkia. Oli ihana päivä. Loppu päivästä varpaita puristi ja ahdisti, mutta olisin voinut jatkaa päivää vielä tovin jos toisenkin. Juhlat ovat ihania ja on kiva hääriä siellä taustalla mukana. 

~Eija~

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)

 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 

 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 

Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)

Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.

 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.

Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.

Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 

Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D

Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...

 VOI MIKÄ VIRHE! 

Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!

Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.

 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 

Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)

Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.

Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)

Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.

Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!

Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!

 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!

Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.

Jalkoja jo niin painaa!

 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.

 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.

Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!

Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.

Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 

Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 

Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~

Hymyä ja hikeä

Multi-sport 2015 raporttia pukkaa:

Ensinnäkin oli aivan huippu tapahtuma, hyvin järjestetty ja mahtavaa porukkaa kisaamassa ja reitin varrella kannustamassa. Joukkueemme, Tulee Myöhemmin, tavoitteena oli läpi pääsy ja hymyn säilyminen läpi kisa. Onnistuimme :D

Tapahtuman keskipisteenä toimi Ylistaron urheilukenttä.

Varusteet huoltopisteellä.

Alkuun oli kaikille kilpailijoille info, jossa käytiin rata lävitse. Saimme kartat, joihin oli merkattu reitti, rastit joilla piti leimata EMIT-leimauksella ja avuksi vielä osuudet ja tehtävien järjestys. Turvallisuussäännöt käytiin lävitse mm. kypärien käytöstä ja liikenteen joukossa liikkumisesta. Porukka oli hyvällä tuulella ja harvemmalla kasvolihaksia kiristi, ettei hyväntuulista naljailua olisi heitetty vastustajille.

Sarjoja oli Duo Open, Trio Lady ja Trio Open. Itse olin Trio Openissa kahden karpaasin kanssa.

Kartta mittakaavassa 1 : 25 000. Molemmin puolin oli matkaa.

Tulee Myöhemmin-tiimi; Saku, mä ja Arto

Harvemmalla joukkueella on tilanne, ettei tuntisi joukkuekavereitaan, eikä meilläkään varsinaisesti tämä tilanne ollut, mutta mä ja Saku tapasimme ensimmäistä kertaa reilu puolitoista tuntia ennen starttia. Viestitelty on ja pelkkää hyvää olin etukäteen kuullut karpaasista ja huhupuheet piti onneksi paikkansa :) Yhteishenki oli hyvä ja pääsimme heti samalle aaltopituudelle.

Startti tapahtui klo.12 yhteislähdöllä. Trioilla oli ensimmäisenä juoksu/potkulautailu 10km. Ideana, että yksi potkulautailee ja muut juoksee. Koin olevani vahvimmillani juoksussa, joten päätimme mun juoksevan koko matkan ja miehet vaihteli potkutteluvuoroa suurinpiirtein kilometrin välein. Juoksu osuus oli asfalttia, soratietä, metsäpolkua ja pururataa. Omat jalkani tykkäsivät ehdottomasti metsäosuudesta ja potkulauta lähti kantoon tuossa vaiheessa. Pururata osuus oli lyhyt, mutta sitäkin kuumempi auringon porottaessa. Potkulauta oli tässä vaiheessa vain hidaste,mutta ehdinpä huomata kypsyvät lakat reitin varrella :)

Aikaa meni vajaa 50min, hyvä me!

Juoksu/potkulauta osuudelta tulossa lajin vaihtoon.

Väliaikaleimaus.

Juoksun jälkeen siirryttiin suoraan rullaluisteluun. Nopeasti luistimet jalkaan, rannesuojat ja kypärä, sekä pari hörppyä juotavaa. Rullaluistelu osuus oli omalta kohdalta etukäteen arvoituksellisin ja olikin kenties meidän tiimin heikoin veto. Matka oli 12km. Jo urheilukentän pehmeä alusta oli viedä uskon mitä on edessä ja asfaltille päästyämme oli yhdellä sun toisella hankaluuksia löytää tasapaino. Ensimmäisen kerran tuli huokaus, että kyllä jalat jossain kohdassa loppuu... 

Moni meni ohi, mutta annettiin rullata omaan tahtiimme ja olihan se rennompaa kuin juoksu.

Loppusuoralla en koskaan anna periksi, vaikka se olisi Duo joukkue ;)

Väliaikaleimaus kentällä.

Sitten vihdoin ensimmäinen yllätystehtävä, joka oli urheilukentällä ja yleisö pystyi hyvin sitä seuraamaan. Ideana oli koota haloista torni joukkueen lyhimmän jäsenen hartian korkeudelle. Pinon päällä tuli pysyä täysi vesisangollinen vettä 3 sekunnin ajan. Mä kipaisin sangollisen vettä kentän toiselta laidalta vesiesteeltä ja miehet rakensivat ja rakensivatkin niin nopeasti, että joutuivat mua odottelemaan! Heti ekalla kerralla onnistui ja nopeasti.

Halkoja :)

Tarkkaa mutta takuuvarmaa työtä.

Jee, ei kaadu!

Ensimmäinen pyöräilyosuus edessä, 35km. Tavoitteena oli asfaltilla leppoinen 25km/t vauhti ja sorateillä ja metsässä mahdollisuuksien mukaan. Ei onnistuttu pitämään vauhtia toivotulla tavalla kramppaavien pohkeiden vuoksi, mutta eteenpäin mentiin. Karkea soraisella useamman kilometrin pätkällä pelkäsin oikeasti hybridi-pyöräni hajoavan. Ah sitä tunnetta kun pääsi tasaiselle ja se tärinä ja poukkoilu loppui! Lyhyt metsäosuus oli myös hyvin mielenkiintoinen kokemus ja mielessä kävi kunnon maastopyörän hommaaminen. Tasaisella taas tykkäsin kovasti ohuemmista ja rullaavista renkaista. Juotavaa kului, sillä oli todella kuuma ja soratiet pölysi.

Pyöräilyn puolessa välissä oli toinen yllätystehtävä. Virvelillä piti saada pallo muutaman metrin päässä kelluvan hularenkaan sisään. Yritys kertoja oli 5. Jos ei onnistuisi, edessä olisi muutaman sadan metrin sakkorinki juosten. Saku hoito homman kotiin toisella heitolla!

Kentällä jälleen väliaikaleimaus, pyörät parkkiin ja edessä olisi juosten pari sataa metriä melontaosuudelle. Epäonneksemme Sakun takarengas paukahti tässä vaiheessa rikki! Onneksi ei matkalla. Sisäkumissa oli kunnon reikä ja syyksi löytyi kunnon kuluma ulkokumissa. Varasisäkumi oli mutta ei ulkorengasta. Mun ja Arton tankatessa Saku näppäränä vaihtoi jo sisäkumin ja toisen joukkueen huoltajat lupasivat pumpata renkaan täyteen. Kiitos heille :)!

 Vesistötehtävässä mä sain huilaus vuoron, kun miehet meloi vauhdilla ja lepuuttivat jalkojaan. Alkuun pelkäsin koko paatin kaatuvan. Joo, osaan uida,mutta hirvittäisi silti joutua hyytävään Kyrönjoen syleilyyn. Yhteensä melomista oli 2,5km. 

Pelastusliivit päälle, kanootti vesille ja menoksi.

Alussa vähän pyörittiin että saatiin kanootti oikein päin ;)

Rannasta juosten takaisin kentälle ja edessä toinen pyöräilyosuus, 23km. Pohdittii miten Sakun pyörän rengas kestää. Emme tienneet saako napata joltain kannustajalta vaihtopyörän tilalle, mutta ei sellaista ollut juuri sillä hetkellä edes tarjollakaan. Päätettiin lähteä katsomaan kuinka pitkälle päästään. Viiden kilometrin kohdilla alkoi piskotella, pohkeita kramppasi, vauhti hiipui. Innostus tulevasta yllätystehtävästä jaksoi kannustaa. Edessä nimittäin oli jo etukäteen paljastettu tehtävä Kärkimäen ampumastadionilla :) 

Ammuttiin makuulta ja tuelta tauluihin! Viisi mustaa pientä taulua, kaukana ja viisi laukausta. Jokaisen joukkueen jäsenen tuli ampuminen suorittaa ja ohilaukauksista tulisi sakkorinkejä pyörällä. Mä sain aloittaa, koska olen vain kerran aikaisemmin hiukan vastaavalla ampunut ja olin varma ohilaukauksista. Joukkueeni ja katsojien ihmetykseksi kaikki tippui alas :D!! Huisin hauskaa!

Nopeasti päästiin siis tältäkin tehtävärastilta eteenpäin!

Sade tiheni, alkoi kastella ja kura lentää. Kentälle enää lyhyt matka ja takaa tuli trio ohi. Voi hitsi! Mutta kentälle päästiin, renkaat kesti ja loppu häämötti.

Pyörä parkkiin ja juosten kenttä ympäri viimeiselle yllätystehtävälle. 

Juostessa saimme pyöräilyssä ohittaneen trion kiinni ja tottakai ohi :) Edessä tiukka kirikamappailu!

Mutta keskittyminen pulmatehtävään, jossa oli kolme valkoista pölkkyä vasemmalla ja kolme maalaamatonta pölkkyä oikealla. Jokaisella oma lokeronsa ja keskellä yksi tyhjä. Piti saada pölkyt vaihtamaan paikkaan, niin että alun jälkeen samanväriset eivät saaneet olla vierekkäin ja siirtää sai yhtä pölkkyä kerrallaan viereiseen lokeroon tai yhden pölkyn yli vapaaseen lokeroon. 

Saimme heti ideasta kiinni ja teimme tehtävän ennätysajassa, 1min 35s! Jee!

Viimeisenä lajina vielä potkulauta viesti 3x800m.

Se vedettiin rennosti mutta reippasti, sillä rintarinnan kisannut toinen trio jäi pulmatehtävälle.

Jee, maalissa!

Maalissa sijalla 6. Trio openissa oli joukkueita 12, joten ei paha ensikertalaisilta!

 Kokonaisaika 5t 21min ja joitain sekuntteja.

Olen erittäin tyytväinen joukkuueeni suoritukseen. Parannettavaa jäi itse kullekin, joten ensi vuonna paremmalla peruskunnolla ja tsempillä seikkailemaan uudestaan! 

Onneksi Saku ja Arto olivat samaa mieltä.

~Eija~

Miten valmistautua seikkailuun ja extriimiin...?

Huomenna luvassa jälleen allekirjoittaneelle jotain uutta ja jännittävää. Nimittäin Multisport seikkailukilpailu Ylistarossa! "Multi-Sport seikkailukilpailu lauantaina 18.7.2015. Kisaan on tulossa melkoisia muutoksia ja uudistumista. Mukaan on tulossa uusia lajeja ja lisää extriimiä. Järjestämme kilpailijoille uusia elämyksiä ja haasteita." Viittaus lainattu järjestäjien sivulta Seuraamassa olen ollut kisaa parinakin edellisenä vuonna ja nyt vihdoin pääsen itsekin mukaan. Luvassa juoksua, rullaluistelua, pyöräilyä ja melomista yhteensä 85 kilometriä. Osuuksien välissä yllätystehtäviä ja lopussa potkulautaviesti. Joukkueet ovat joko kolmi-tai kaksijäsenisiä. Itse olen saanut rinnalleni kaksi miestä, ensikertalaisia hekin.

Miten sitten tällaiseen koitokseen valmistaudutaan...? Perus pohjakunto on luoto talvella ja viimeiselle viikolle jäi rentoa pyöräilyä ja juoksua. Kiitos kesän kiiruut ja vesisateet, rullaluistimet eivät ole edes ehtineet jalkaan, mutta huomenna ehtii. Ei siis mikään paras valmistautuminen, mutta mennään sisulla sitten kun naiselta tai välineistä puhti loppuu. Viimeiselle illalle jäi varusteiden kokoaminen ja viimeinen tsekkaus.

Rullaluistimissa pienehköt rullat. Useita vuosia kun viimeksi kunnolla kilometrejä näillä kerätty, mutta kelvatkoon nyt.

Lenkkarit New Balancen 880V4, lenkille Squeezy tomato gel (toimii mulla) ja palautusjuoma maaliviivan jälkeen.

Kompressiosäärystimet, varasisäkumi ja juomapullo pyörään.

Pyöränä mulla on Nishikin hypridi 401. Oon tykännyt kovasti pyörästä, jota käytän eniten työmatkoillani.

Ensiapuvarusteet lupasin koota ja pussiin pakkasin; puhdistuspyyhkeitä, haavataitoksia, laastareita, teippiä ja kylmäpussin. Näiden varusteiden lisäksi karttateline, pyöränpumppu ja energiajuomaa on varustettu mukaan joukkue kaverieni toimesta. On luvattu sopivan lämmin, plus 20 astetta ja iltapäivällä sadekuurojen mahdollisuus. Tänään olen juonut normaalia enemmän vettä ja muuten menty suht normaalilla hiilaripitoisella ruualla. Nyt vaan kun saisi tulevan yön nukuttua hyvin,niin luvassa olisi mielenkiintoinen ja varmasti elämyksellinen seikkailu :) Viimeisen illan herkistelynä lasten kanssa trampoliinilla :D

~Eija~