Military Camp

Jokin aika sitten sain mahdollisuuden osallstua Personal training studio Motivationin pitämälle Military Camp tunnille. Tunti pidetään ulkoilmassa ja se on hyvä kokonaisuus kovatehoista sykkeennostatusta, sekä lihaskuntoa. Suoritteet tehdään tietyn ajan (lyhyt aika, mutta oksennus ei ollut kaukana) noin minuutin verran, jonka jälkeen palautellaan minuutti.

Tuntiin mahtui monenmoista. Tällä kertaa tunti pidettiin Seinäjoella Jouppiskalla, joten ylämäkeen juokseminen oli listalla. Tämä on aina yhtä tuskallista.

Yhtenä pisteenä oli traktorinrenkaan pyörittäminen ja tietenkin valitsin sen isoimman renkaan :D Kyllä tieso jotain tehneensä kun minuutin paini tämän kanssa.

Etunojapunnerruksia ja tässä vaiheessa kädet olivat jo aika sippi.

Sitten vielä narujen "heiluttelua". Oijoi miten ojentajat huusi hoosiannaa tämän jälkeen.

Yhteensä tunnilla oli kahdeksan pistettä ja ne kaikki kierrettiin kaksi kertaa. Voi sanoa, että hiki tuli. Military campista jäi hyvät fiilikset ja toivonkin, että Janika ja Elina järjestävät sitä vielä uudelleen. Jos haet tehoja treeniisi niin tämä on sinulle oikea tunti ;)

Lopussa piti vähän puhaltaa :D

Marjut

Marjutin kuulumiset syksyltä

Eija on juuri lomailut etelän lämmössä. Myönnän, että karehdin ja kovasti.

Syksy on kulunut kiireissä ja flunssan merkeissä. Tänään oli pitkästä aikaa aamu, että tunsin itseni terveeksi. Ei ollut nenä tukossa eikä kurkku kipeä. Sairastelu vei ainakin kuukauden ja oli pakko ottaa rauhallisesti. Tampereen Fitfarmin personal trainer opinnot ovat hyvässä vauhdissa ja tänään tapasinkin heti aamusta yhtä ihanista asiakkaistani. Tapaamisesta jäi varmasti hienot fiilikset puolin ja toisin. Parasta tapaamisissa on, kun huomaan miten pystyn toista ihmistä kannustamaan ja motivoimaan eteenpäin. Lisäksi on ollut hienoa huomata miten paljon tietämykseni ravitsemuksesta ja kuntosaliharjoittelusta on lisääntynyt opintojeni edetessä. Personal trainerin työ on kyllä juuri sopivaa työtä minulle varsinaisen päivätyöni lisäksi. Pystyn innostamaan asiakkaitani ja he antavat intoa minulle. Toimii siis puolin ja toisin :)

Tänään asiakkaani kysyi minulta ehdinkö enää lenkkeillä ja liikkua itse ollenkaan. No sehän se onkin ollut haastavaa. Nyt olen kyllä ollut ihan tietoisesti liikkumatta, jotta kroppa saa toipua rauhassa flunssasta. Asiakkaani kysymys kuitenkin mietitytti ja siitä syystä lähdinkin kotona heti lounaan jälkeen sauvakävelylle. Juoksua oli turha edes koittaa, koska viimeisestä juoksulenkistäni on kulunut piiiiitkä tovi. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Flunssan jälkeisen toipumisajan tärkeyttä ei turhaan korosteta. Jos flunssaisena tai puolikuntoisena lähtee liikkumaan liian rajusti voi seurauksena olla vakavia jälkitauteja, joten te jotka parasta aikaa tuskailette tukkoisen nenän kanssa antakaa itsellenne aikaa. Kyllä te vielä sinne lenkkipolulle ehditte.

Sauvakävely on todella hyvä liikuntamuoto kunnon kohottamiseen. Yläkroppa pääsee mukaan työhön, askel pitenee ja vauhti kasvaa. Jos sinulla on sykemittari ja siihen säädetty syketasot oikein pystyt vertaamaan miten paljon tehokkaampaa sauvakävely on tavalliseen kävelyyn verrattuna.

Suosittelenkin sauvakävelyä kaikille, jotka haaveilevat juoksemisesta jonain päivänä. Tällä tavalla pystyt uomaan pohjaa juoksukunnollesi. Laihduttajalle sauvakävely on erinomainen liikuntamuoto, koska sykkeet on helppo pitää rasvanpolttotasolla.

Lenkin lomassa sauvojen avulla voi tehdä erilaisia kehoa huoltavia venytyksiä. Tässä kuvassa on hyvä venytys kyljille. Tee taivutus molemmille puolille esim. 5 kertaa ja jatka matkaa :)

Erilaiset kiertoliikkeet ovat myös hyviä kehonhuoltoliikkeitä. Tämä lisää alaselän liikkuvuutta. Tee varoen, jos sinulla on ongelmia alaselässä.

Eteentaivutus. Pidä kädet leveällä, selkä suorana, jalat joko suorina, tai aavistuksen polvista koukussa. Hyvä venytys selälle ja takareisille. Tuntuu pohkeissa asti mikäli siellä on kireyttä.

Syksy on ihanaa aikaa. Muista nauttia syksyisistä aurinkoisista päivistä!

Marjut

Fiiliksissä syksyllä

 Tänä syksynä on saatu ihastella kuun pimennystä, kuulaan kauniista aamuista ja illoista sekä viimeisimpinä revontulista taivaalla. Ei niinkään autolla suhatessa paikasta toiseen ehdi huomata ja ihastella näitä luonnon taideteoksia,mutta lenkillä koet sen kaikilla aisteilla. Vielä ei ole liian liukasta, vielä ei ole liian pimeää eikä vielä tarvitse tehdä joulusiivoja, vaan on aikaa vetää lenkkarit jalkaan ja fiilistellä rauhassa lenkillä.

Porkkanasta saat A-vitamiinia (näkövitamiini), kaliumia ja seleeniä. 100g porkkanoita on noin 33kcal.

 Syksyyn kuuluu myös sadonkorjuu. Meidän kasvimaalta nousi ylös tänä vuonna porkkanoita, perunoita, sipuleita, punajuuria, herneitä ja aikaisemmin kesällä jo mansikoita. Lisäksi saatiin muutamat omenat ja punaisiaviinimarjoja. Jostain syystä mustaviinimarjat jättivät tämän vuoden väliin, mutta onneksi edellis vuodelta on vielä runsaasti mehua pakastimessa.

Mustikka ja puolukka sadot olivat huippuja, joten herkkuja riittää pitkästi koko talveksi.

Vaikea valita mikä on puutarhassa mun lemppari hyötyliikuntaa, mutta nurmikonleikkuun ja kukkapenkkien kuopsutuksen ohella haravointi kiilaa kärkisijoille. Tässä työn jäljen näkee välittömästi ja kun meillä noita lehtipuita on riittämiin, puuhaa riittää hyvin. 

Syksy ~ miten mainio vuodenaika treenailuun, rentoutumiseen ja hyötyliikuntaan!

Kirjastosta iltalukemista... ;)

Tällä viikolla olin taas Kuortaneella liikunnan ammattitutkinnon lähijaksoilla. Huippu opiskelukavereita, opettajia ja ympäristö. Taas sai paljon vinkkejä itselle ja asiakkaille, eikä malttaisi odottaa päästä niitä käytännössä toteuttamaan. Nyt kuitenkin seuraavaksi viikoksi tämä liikkuja ja liikuttaja lataa lämpöä, valoa ja läheisyyttä perheen kanssa lomalla Maltalla :) 

Raporttia lähijaksolta ja reissulta tulee sitten myöhemmin.

Reipasta syyslomaviikkoa kaikille :D!

~Eija~

Retkeilyä Kuortaneella

Odotettu toinen lähiopiskelujakso Kuortaneella oli odotusten mukainen. Pieni hengähdystauko arjen pyörityksestä täysylläpidossa, vaikka piti mun toki yhdeksi illaksi kaasuttaa kotiin lapsen vanhempainillan merkeissä ja halailemaan lapset. On se kuitenkin niin oma maailmansa päästä keskittymään 100%:sti vain siihen opiskeluun muutamaksi päiväksi, että yritän ottaa siitä kaiken ilon irti.

Tällä jaksolla oli enemmän toiminnallista ohjelmaa kuin ensimmäisellä. Muun muassa kahvakuulailua mentiin pääpiirteittäin läpi ja saikin kivoja pikku ideoita omiinkin tunnin vetoihin. Onhan tuo kahvakuula aivan mainio kuntoiluväline ja mitä kaikkea sillä voikin tehdä!

 Ohjausharjoitus oli jokaisella vedettävänä. Osa veti ne jo viime jaksolla, mutta suurimmalla osalla oli nyt vuorossa. Ne oli hauskoja ja hienoa miten erilaisella otteella kaikki ohjausta veti ja itse sai vinkkejä ja hyviä mielipiteitä omasta ja toisten tyyleistä. Mun ohjauksen aiheena oli "lihaskuntoharjoitus kuntopallolla" ja tykkäsin tuosta aiheesta. Viime hetkellä toki piti muuttaa suunnitelmaa yksin palloilusta pari palloiluksi pallojen rajallisuuden vuoksi, mutta kävihän se näinkin.

Kolmistaan lankkua.

Vaikka meiltä ei Kuortaneelle mikään mahdottoman pitkä matka ole, on sielä tullut käytyä valitettavan harvoin. Mulle olikin tästä johtuen suuri yllätys, miten kaunis Kuortaneen urheiluopiston ympäristö on. Erityisesti järven ranta on jotain aivan uskomatonta. Auringonlaskut ovat kauniita ja se hiljaisuus aivn ihanaa. Ranta on pitkälle todella matalaa, joten lapsille aivan oiva uimapaikka. Tänne aivan varmasti tullaan lasten kanssa ensi kesänä!

 Urheiluopiston ympäristöön päästiin lisää tutustumaan geokätkeilyn ja mobiilisuunnistuksen avulla. Molemmat lajit olivat mulle uusia tuttavuuksia ja tykästyin niihin oitis.

Geokätköllä :)

Helena mobiilisuunnistaa.

Jee lunta :D! Kummasti sitä heittäytyy lapseksi, kun näkee syksyn "ensilumen"...

 Jakson odotetuin juttu oli ehdottomasti retki torpalle. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja jokaiselle ryhmälle oli annettu etukäteis homma. Mä olin laatimassa turvallisuussuunnitelmaa ja muilla ryhmillä oli varustelistan kokoaminen ja ruokahuollon suunnittelu.

Matkalle kohti torppaa saimme banaania, pähkinöitä ja proteiinipatukoita. Ja jokainen tietysti huolehti itselleen vettä.

Ensimmäinen kulkupeli oli kajakki! Tämäkin oli ensimmäinen kokemus itselleni ja alun epävarmuuden jälkeen se sujui oikein hyvin.

Mekot ja liivit päälle ja menoksi.

 Keli oli valitettavan harmaa, mutta lämmin. Onneksi ei tuullut mainittavasti ja kaikki pääsimme rauhallisesti järven pinnalla kiitämään. Tehokasta touhua, erityisesti käsivarsissa tuntui ja reisissä kun jännitti niin.

 Rantauduimme hetkeki lintutornille pohtimaan retkeiluun liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä tunnistamaan suomen yleisimpiä lintuja.

 Kajakkiosuuden jälkeen siirryimme Ferrareille, eli opiston standardi mitoitetuille punaisille polkupyörille. Ihanaa mumma-fiilistä :) Jakauduimme kahteen ryhmään: banaanit ja muut hedelmät. Tunnistimme syötäviä luonnonkasveja ja suunnittelimme reitin seuraavalle rastille ja sitten ei kun menoksi. Rasteillä oli erilaisia kysymyksiä liittyen Suomen luontoon.

Pyörät jätettiin yhden pellon reunaan ja siitä lähdettiin suunnistamaan metsään. Oikealle kalliolle löydettiin ja sielä opettajat olivat odottamassa. Isolla porukalla patikoimme metsän halki välillä pysähtyen juttelemaan luonnossa selviytymisestä.

Puolukoita oli aivan punaisenaan.

 Torpalle päästyämme majoittauduimme ja aloitettiin seuraavat tehtävät. Ohjelmassa oli jousiammuntaa, ruuan laittoa ja limsakorien päälle kiipeämistä. Tätä kiiparointia olen joskus jossain nähnyt mutta kokeilemaan en ole ennen päässyt. Ja innosta piukeena sitä lähdettiin puiden latvoja valloittamaan! En varsinaisesti pelkää korkeita paikkoja ja olen melko rohkea kokeilemaan uusia asioita, mutta kyllä jalkoja alkoi melko aikaisessa vaiheessa tutisuttamaan. Vuoden luontoäänet kuuli koko torpan eläimistö, minkäs sille voin. Pääsin kuitenkin 19 korin korkeuteen asti ja sitten tuli vastaan ettei koreja saatu enää mulle että olisin voinut yrittää ylemmäs. Koreja siis piti lopussa heittää ylös, mutta ei toivoakaan että olisin niitä kiinni saanut. Mutta olipa sitten hauska kokemus :D!

 Loimulohen, salaatin, sieni-sipuli paistoksen sekä banaani-suklaa-jälkkärin jälkeen päästiin vihdoin saunaan ja jotkut uskalsivat pulahtaa uimaankin.

 Vaikka vettä oli alkanut heittää jo ruokailun aikana, päättäväisinä lähdimme alkuperäisen suunnitelman mukaan yöpatikoinnille noin 3 kilometrin päähän laavulle. Kaikilla otsalamput, lämmintä vaatetta ja sadekamppeet päällä. Kunnioitan suuresti pimeää metsää, mutta porukalla meno tuntui turvalliselta ja itse asiassa todella ikimuistoiselta.

Patikointia yön sylissä.

 Uni tuli metsäreissun jälkeen nopeasti ja yö nukuttiin kuin tukit. Aamulla satoi edelleen, mutta ei muuta kuin aamupalan tekoon trangialla. En olekaan vuosiin trangiaa käyttänyt, enkä muistanut kuinka helppoa se olikaan. Ja voi että se ruoka maistui hyvältä!

Patikoimme vielä takaisin pyörille ja poljimme suorinta tietä kajakeille. Tässä vaiheessa vettä tuli lujaa ja ukkosti. Järven rannalla päädyimme jättämään järviosuuden väliin ja polkea nopeasti opistolle tietä pitkin pyörillä. Päätöksen tultua vettä tuli entistä lujempaa, tiet lainehti vettä ja osalla vaatteet olivat aivan läpimärät. Ei ollut enää mitään menetettävää ja lähdimmekin hymyssä suin tuhatta ja sataa polkemaan. En varmasti tule tätäkään hetkeä koskaan unohtamaan, oli se niin huvittavaa ja surkuhupaisaa. Ja voin vain kuvitella mitä ohi ajaneet autoilijat meistä ajattelivat ;)

Reissun jälkeen tulin kipeäksi ja flunssa on kestänyt lähes kaksi viikkoa... Taukoa siis omista treeneistä on tullut, mutta olenkin sitten sitäkin enemmän liikuttanut toisia. Nyt on opiskeluihini liittyvä ryhmä kokoontunut jo kolme kertaa, mm. kuntotestit on tehty ja samoin yksilöasiakkaan treenailu on lähtenyt käyntiin. On tiukkaa aikataulua ja sukkulointia paikasta toiseen. Kuitenkin mielenkiintoista ja haastavaa puuhaa josta haluan oppia vielä paljon lisää!

~Eija~

Koulun penkille pitkästä aikaa :D

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt sitä työtä yli 13 vuotta. Kaikki nämä vuodet olen ollut samassa paikassa, osastolla jossa olin opiskelijana viimeisellä harjoittelullani ja sitä myöden jatkoin kesäsijaisena. Myöhemmin sain myös vakinaisen toimen ja sitä rataa on menty. Pidän työstäni, mutta jo valmistuttuani tiesin etten tätä alaa jatka ura mielessä eteenpäin. Muutenkin opiskelu oli vienyt niin mehut, että oli ihana keskittyä työn tekoon ja muuhun elämään. 

Viime keväänä yllätin itseni tutkailemasta liikunta-alan koulutuksia. Kahvakuulaohjaajan paperit oli jo takataskussa, mutta oli tunne ettei se riitä. Mua myös pyydettiin muutaman kerran vetämään juoksukoulua, mutta vaikka juoksu kokemusta itsellä on, ei toisten juoksemisen ohjaamisesta yhtään. Halusin itselleni vankemman tietopohjan ja itseluottamusta.

 Ja sitten laitoin hakupaperit vetämään Kuortaneen Urheiluopiston liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Hirvityksen ja jännityksen puristuksessa kävin pääsykokeissa kesäkuun alussa. Pääsykokeissa oli haastatteluosio, rytmiikka testi ja ohjaustuokio. Osiot menivät omasta mielestä vaihtelevan ok:sti. Oli onnistumisia, epävarmuutta ja aivan vääriä askelkuvioita. Joka tapauksessa muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että minut on valittu :)

Tätä tietoa pureskelin pari viikkoa. Juttelin perheen kanssa ja parin ystävän. Pohdin mielessäni erityisesti aikataulua, omaa jaksamista, perhettä ja tutkinnon tuomaa mahdollisuutta. Liikunta-ala on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä ajauduin sairaanhoitajaksi ja nyt olisi ovi raollaan kokeilla rakasta harrastusta ammattimaisemmin.

Päädyin hyväksymään opiskelupaikan :D!

Elokuun lopussa se sitten virallisesti alkoi ensimmäisellä lähijaksolla Kuortaneella. Meitä on 10 naista ja yksi mies. Aivan huippu porukkaa ja niin erilaisista lähtökohdista ja monenlaisin tavoittein. 

Tällä ensimmäisellä jaksolla käytiin perusteellisesti tutkinnon osioita ja laitettiin alulle ajatuksia miten itse tulee toteuttamaan tehtävät. Oli didaktiikkaa, markkinointia, myyntiä, ohjaustuokioita, kuntotestaus asiaa ja frisbeegolfia. Voin sanoa, että ensimmäisen kerran olen sellaisessa koulussa, jossa yrittää kuunnella korva tarkkana joka ikisen asian ja nautin joka hetkestä.

Polkupyöräergometritesti loppuun asti, maksimaaliselle tasolle. Arvio mun maksimaalisesta hapenottokyvystä oli 53,25 -> hyvin hyvä :D

Jos ei muuta käteen jää, niin ainakin roppa kaupalla hyödyllistä tietoa omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Ja kun ei sielä vain istuta koulun penkin takana, vaan me todella teemme näitä juttuja konkreettisesti. Kuntotestit poljimme ja kyykkäsimme, kehonkoostumusmittaukset ja tulosten tulkitseminen. Ohjaustuokiot ovat kaikille opetustilanteita, joissa annamme ja saamme palautetta toisiltamme. Aivan paras juttu minkä opin ensimmäisellä jaksolla, oli opettaja Veijo Vannesluoman opetus; Virheitä saa ja pitää tehdä, tyhmyyttä on se jos ei virheestä ota mitään opikseen.

Porukalla frisbeegolf-radalle. Oli muuten todella hauskaa vaikka haastavaa :)

Kyllä voimaa ja tyyliä löytyy, mutta suunta päin männyn runkoa ;)

Opiskeluun kuuluu siis tehdä yhteensä neljä tehtäväkokonaisuutta. Liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikunnan ohjaaminen, yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayritäjänä toimiminen. Näiden lisäksi suoritettuaan tietyt osiot hyväksytysti, saan personal trainerin paperit. Näistä osioista ainakin kaksi tulen suorittamaan Fysio2000:lla. Fysio2000 on toiminut 15 vuotta Ilmajoella, jossa on kuntosali ja fysioterapia palveluita. Nyt elokuussa on samoilla palveluilla Fysio2000 aukaissut toimipisteen myös Seinäjoella. Huikean hienot tilat ja mukavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. On ilo toimia heidän kanssaan.

Tällä viikolla on taas odotetut lähijaksot Kuortaneella. Muun muassa yön yli retki luvassa :) Omat vapaapäivät menee toteen :D!

~Eija~

Valopäitä metsässä!

Tällä viikolla pääsin pitkästä aikaa suunnistus sprinttikisaan. Yleensä sprintissä rata kiertää kaupungissa, talojen keskellä, kaduilla ja puistoissa.  Lenkkarit jalassa pärjää mainiosti. Tempo on todella kova ja kärki porukoissa talon kiertäminen väärältä puolelta voi maksaa useita lisäsekunteja. Omalla kohdalla sekunteilla ja väärillä kulmilla ei niin kovin ole merkitystä, mutta aina sitä on kiva spekuloida. Ja hurjan hauskaa puuhaahan se on. Tämä kisa ei vain mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, kun loikkasin typeryyksissäni kielletyn puskan yli. Jotenkin ajatus ei pysynyt mukana ja illan saaliina hylsy :( Mutta myös roppakaupalla kokemusta ja hyvä lenkki :) Kuortaneen Urheiluopiston opettajan sanoin; virheitä saa ja pitää tehdä, mutta tyhmyyttä on jos ei niistä ota opikseen!

Mun loisto hankinta, jolla näkee niin hyvin kuin metsässä nyt voi pimeällä nähdä!

Eilen olikin sitten vuorossa, niin ikään pitkästä aikaa, yösuunnistusta. Nuoruudessa, taisin olla 16 vuotta tai jotain sellaista ja ensimmäisen kerran kartan kanssa metsässä YÖLLÄ! Se oli suoraan sanottuna kamala kokemus, hyvä kun löysin maaliin. Seuraavana vuonna menin selättämään mörön ja uudestaan metsään valopäänä. Tällä kertaa selvisin maaliin ilman paniikkia. Mutta sitten menikin monta vuotta kunnes taas uskalsin pimeään metsään. Usein talvisin teen juoksulenkkini valopäänä pimeillä teillä, mutta on se jotenkin niin erilaista lähteä metsään, jossa näkyvyys on aivan eri kuin tiellä. Parin vuoden tauon jälkeen sain aikataulut sopimaan ja pääsin taas kokeilemaan.

Suunnistuskengät jalkaan ja mörköjä päin..

Pimeässä meno on hitaampaa ja saa olla paljon tarkempi. Helposti voi juosta polun ohi ja tai kivi jäädä huomaamatta jos ei koko ajan ole kartalla. Suunnanotto on todella tärkeää että pysyy linjassa. Nyt mun lähtö oli alkupäässä, joten toisia valopäitä näkyi lähes koko ajan ympärillä pyörimässä tai määrätietoisesti rastille suuntaamassa. Mulla tuli parille rastille mainitsemisen arvoinen ohiveto ja pientä kaartamista jollekin polulle,mutta hyvin rauhallisesti sain suorituksen tehtyä.

On tämä kuitenkin hurjan hauskaa ja suunnistuksen luonteeseen kuuluen aina sitä tulee jälkikäteen  pähkittyä reitin valintojaan. Yleensä niitä onnistumisen ja löytämisen iloa saa reitin varrella kokea niin monta kuin on rastiakin :)

Yökisan kartta.

Torstain sprintti kartta.

Tämän kesän suunnistuskausi taisi mun osalta olla tässä. Toivotan menestystä oman seurani ja muille tutuille suunnistajille syksyn SM-kisoihin! Itsellä ne jää väliin, mutta katsotaan ensi vuonna uudestaan :)

~Eija~