Inov-8 Trail Running 2017

Menneen kesän olen käynyt Seinäjokisen suunnistusseuran, Rasti-Jussien järjestämillä porukka polkujuoksulenkeillä. Porukassa juokseminen tuo mukavaa vaihtelua, löytää uusia polkuja ja tutustuu uusiin mahtaviin, saman henkisiin ihmisiin sekä tietysti saa nauttia itse juoksemisesta luonnon keskellä. Porukkalenkkien kruunasi osallistuminen Rasti-Jussien järjestämälle 

Inov-8 Trail Running -polkujuoksutapahtumaan. 

Viime vuonna osallistuin samaan, silloin ensimmäistä kertaa järjestettyyn tapahtumaan ja tästä pääset viime vuoden juoksurapsaan. Tuntuu, että tuosta vuoden takaisesta on tultu pitkä aika ja matkalla on kehitytty niin juoksijana kuin ihmisenä. Ja matka jatkuu.

Lehtijuttu Eparissa.

Tämän viikon Epari-lehdessä oli mun kuva viime vuoden tapahtumasta ja muutama mun kommentti miksi tykkään juosta poluilla. Kyllä niin allekirjoitan kaikki mitä toimittaja oli kirjoittanut.

Juomaliivi testiin.

Tänään lähdin matkaan tavoitteena saada mukava juoksu ja parantaa viime vuotista 21 kilometrin aikaani. Asu valinta osui capri-pituisiin trikoihin ja pitkähihaiseen ohueen paitaan. Pohdin kovasti Inovin polkujuoksukenkien (jotka voitin viime vuonna) ja nastallisten suunnistuskenkien välillä, mutta koska vanhat suunnistuskengät ovat melko risat ja uusia en ole vielä ehtinyt testata lenkillä, päädyin tutumpiin Inoveihin. Tällä viikolla vihdoin saapuneen Salomonin juomaliivin heitin selkään heti testiin. Evääksi liiviin tuli litran verran vettä, Sisu-salmiakki karkkeja ja hedelmäkarkkeja.

Mukavasti oli porukkaa jälleen paikalla. 21 kilsan juoksijat saivat asettua lähdössä kärkeen ja 10 kilsan peremmälle, mutta mielestäni järkevintä oli asettua lähtöön sen mukaan kuinka kovaa vauhtia on suunnitellut pitävänsä. Aina se on arvoitus mikä on se oma oikea paikka, mutta mä tryykäsin melko lähelle kovavauhtisten miehien selkiä. Lähtö tapahtui omalta osalta jälleen rullaavasti ja lössi rynni Jouppilan mäen rinteelle. Päätin pitää alkuun pikkuisen reippaampaa vauhtia, että pääsen väljemmille vesille juoksemaan. On todella haasteellista ja mielestäni hankalaa juosta poluilla lähellä jonkun selkää. Mieluiten pidän useamman metrin väliä edellä menevään, että näen millaista maastoa on edessä. Osaa sitten valita askeleensa paremmin.

Lähtö. Kuva järjestäjien sivuilta.

Alun ylämäki ja jo ennestään kireät jalat, joita aikaisemmin viikolla hierojalla pehmiteltiin, eivät tehneet juoksua kevyeksi. Oikean jalan etusääri kipuili ja takareisi oli jäykkä. Tuntui että jalka töksähteli. Päätin pysyä suunnitelmassani ja katsoa kuinka pitkälle se riittää. Märät kalliot olivat todella liukkaita ja tuli ikävä nastoja. Kallioisissa kohdissa oli pakko hakea pitoa sammaleilta ja heiniltä polun viereltä. Neljän kilometrin jälkeen hiukan rauhoittelin vauhtia, sillä matkaa oli kuitenkin vielä edessä.

10 kilometrin paikkeilla siirryttiin juoksemaan toista kilometriä ulkoilureitille ja se on aina selvä rytminvaihdos. Miehiä ampaisi takaa ohi, mutta en uskaltanut lähteä peesailemaan vaan pidin oman vauhtini. Oman kellon mukaan kilometriajat nakutti alle viiden ja puolen minuutin. Helppoa ei ollut. Viime vuonna virta ehtyi kun matkaa oli 6 kilometriä jäljellä, joten ei saanut lähteä vielä keulimaan.

Muutaman kerran olin lentää nenälleni kengän kärjen osuessa kovalla voimalla milloin juurakkoon, kiveen tai ruohomättääseen. Pystyssä pysyin, mutta aina se herätti taas keskittymään ja nostamaan sitä jalkaa. Paristi vilkaisin taakseni, että kuinka lähellä lähin nainen on, mutta ei ainakaan kukaan lähestymässä ollut. Neljä kilometriä ennen maalia tiesin, että tämän vauhdin saan pidettyä loppuun asti ja jos joku ohittaa haluaa, pitää hänen tulla vielä lujempaa. Viimeisellä kilometrillä sain kuitattua vielä kaksi miestä ja maalissa olin naisten kilpasarjan voittajana ajalla 1:49. Viime vuoden aika parani lähes 10 minuutilla!

Palkinto juoksureppu.

Palkinnoksi sain Inovin juoksurepun, joka oli täytetty Dexalin energy smootheilla. Lisäksi sain lahjakortin Nonamen nettikauppaan. Huikean hyvät palkinnot, joten kannatti taas lähteä ja juosta omaa lujaa :D

Hieno, puinen, tervalta tuoksuva muistomitali tapahtumasta.

Salomonin liivi oli hinkannut ihorikon mun rintakehälle. En tiedä olisiko liivin pienempi koko estänyt hiertymän, mutta kuulemma xxs-xs -kokoa, jonka olin alunperin tilannut, ei ole mistään saatavilla... Tyydyin sitten xs-s kokoon. Puolen litran lötkö juomapulloista edessä sai hyvin juotua, eivätkä ne hölskyneet yhtään. Tottakai liivi hiosti selän puolelta, mutta lyhythihainen paitakin olisi ollut osuvampi valinta. Muuten tykkäsin liivistä ensimmäisessä kunnon testissäni.
Ja tottakai hiukan harmittelin, että juuri olin liivin ostanut ja sitten saan samankaltaisen myös palkinnoksikin, mutta ehkä molemmille käyttöä löytyy.

Mukava tapahtuma jälleen oli ja ennustettu runsas sadekin ehti näihin maisemiin vasta kun juoksu oli juostu. Loppu viikonloppu meneekin jalkoja palautellen ja nauttien viimeisistä kesäloma päivistä.

~Eija~