Tunturisuunnistus päivä 1

Suomen Tunturisuunnistus järjestetään tänä vuonna Saariselällä, Kiilopäällä, tänä viikonloppuna. Tänään oli ensimmäinen kilpailupäivä. Lähdön lähestyessä jännityskin nousi odotetusti. Pelotti kartan suurpiirteisyys ja 30 000/5m mittakaava. Menin ilmoittamaan itseni naisten A-sarjaan, "koko rahan edestä" -ajatuksella. Pitkät, yli 15 kilometrin matkat houkutteli. No miksei, seikkailumielellä, nauttien.

Lähdössä.

Ilmoittautuneita oli järjestäjän kertoman mukaan lähemmäs 900. Pääajatushan Tunturisuunnistuksessa on suunnistaa kahden hengen partiossa, mutta onneksi myös yksin pääsee tuntureita valloittamaan. Lähtöpaikalla tuli kuitenkin hiukan orpo olo, kun haahuili siellä yksin ilman kaveria. Olisi ollut kiva kokea tämä yhdessä jonkun kanssa. Ymmärrän toki että ei kovin monella ole mahdollisuutta tänne näin kauas lähteä. Todennäköisesti itsellekin seuraavat kaksi vuotta jäävät välistä, sillä loma ei tule osumaan tähän kohtaan. Mutta täällä olin nyt ja päätin nauttia.

Pitkästi poroaidan reunaa.

Lähdössä porukka hajosi viuhkan tavoin kohti tuntureita. Otin suunnan ja katseen puolen kilometrin päähän. Ensimmäinen rastipiste näytti haasteelliselta jyrkänteiden ja vesikuoppien takana. Samaan suuntaan meni moni muukin, joten uskalsin antaa mennä. Hiukan oikealta kaartaen suoraan rastille, jes! 

Toinen rastipiste näytti selvästi helpommalta, tiheikön (mikä ei todellakaan vastaa "normi" tiheikköä) ja parin polun yli, tunturi lakeaa ylös ja toiselta puolelta alamäkeen suoraan rastille.

Kolmannelle rastille sitten teinkin huonon, ensikertalaisen reitinvalinnan. Lähdin kiertämään polkua poroaidalle, vaikka nopeampi reitti olisi ollut tunturin reunaa loivasti kohti poroaitaa. Ei voinut enää puolen kilometrin jälkeen muuttaa suunnitelmaa vaan antaa mennä vaan. 

Kiilopää-tunturin rinteellä.

Neljännelle rastille oli taas pitkä väli ja sitä lähdin vasemmalla kulkevaa polkua pitkin saavuttamaan. Polulla meni moni muukin, mutta lähes kaikki oli miehiä. Toisia yksin meneviä naisia en alun jälkeen nähnytkään. Rastia lähestyessä miehet kaarsivat vasemmalle ja mä jäin yksin tunturia nousemaan. Suunta näytti eteenpäin, mutta aloin epäröidä ja pää alkoi pyöriä. Hiukan siksakkia ja helpotus kun oikealta lähestyi useampi partio. Varmistus heiltä ja samalle rastille oltiin menossa. Mun suunta oli kuin olikin koko ajan oikea, en vain uskonut itseeni.

Kiilopää-tunturin reunaa etenin monta kilometriä kohti viimeisiä rasteja, jotka olivat lähellä maalia. Maisemat olivat uskomattomat eikä niitä valitettavasti saa kameralla vangittua, ne pitää vain kokea itse.

1. päivän kartta.

Toiseksi viimeisellä rastilla tuli vielä noin 100 metrin ohi juoksu nopeaa alamäkeä pitkin, mutta hyvillä mielin pääsin maaliin ja suoritus oli hyväksytty 😊

Ensimmäisen päivän sija oli 4. 13 minuuttia voittajalle jääneenä. Muutenkin kolmen kärki veteli ihan omia menojaan. Mun takana toki hengitetään aika lähellä niskaan, joten otettava tämän päivän virheistä opiksi ja edettävä huomenna vielä fiksummin, unohtamatta ihailla maisemia.

~Eija~