KRV 2019

52. Kainuun Rastiviikko kokosi valtavan määrän suunnistajia Sotkamon Tipasojalle. Suosion salaisuus kenties piili upeissa kangas- ja harjumaastoissa, rastiviikon perinteissä ja siinä että sarjoja löytyi eliitin kilpasarjoista kaiken ikäisille kuntosarjalaisille. Kainuun Rastiviikko on maailman toiseksi vanhin suunnistusviikko tapahtuma ja tulosluettelosta saattoikin löytää useiden kansallisuuksien edustajia. Ruotsista taisi olla eniten osallistujia suomalaisten jälkeen. 

 Rastiviikolla suunnistetaan neljänä päivänä ja kahtena päivänä on huilia. Tai no halutessaan välipäivinäkin pääsi sprinttisuunnistamaan Vuokatin Urheiluopiston ympäristössä. Neljän pääsuunnistuspäivän mukaan laskettiin kokonaisaika ja sen perusteella selvisi sarjojen voittajat. Pääsarjoilla oli viimeisenä päivänä takaa-ajolähtö, muilla arvotun lähtöajan mukaan. 

 Mulle tämä oli käsitykseni mukaan kolmas kerta Kainuun Rastiviikolla. Ensimmäisen kerran olen ollut isän kanssa joskus nuorena. Ystävän seurassa vuonna 1998 ja nyt vihdoin taas. Vuorotyötä tekevänä heinäkuun loma osuu omalle kohdalle vain joka kolmas vuosi ja lasten ollessa pienempiä ei kovin houkutellut viikoksi lähteä melko kauas vain mun suunnistamisen vuoksi. Nyt sentään meitä on kolme jotka suunnistaa 🙂

Kisakeskuksen säpinää. Hyvät oli järjestelyt!

 Tänä vuonna suunnistin D40A-sarjassa, eli yli 40 vuotiaiden kilpasarjassa. Valittavana olisi ollut myös lyhennetyt matkat, mutta jotenkin se ei tunnu omalta yhtään. 

Ensimmäisenä päivänä tulossa maaliin.

Mun viikon suunnistustulokset näyttää tältä;

1.pv 5,0km 41:05 sijoitus 18. (53 osanottajaa)

2.pv 6,7km 58:35 sijoitus 10. (50 osanottojaa)

3.pv 3,8km 33:10 sijoitus 13. (50 osanottojaa)

4.pv 5,2km 38:10 sijoitus 4. (48 osanottojaa)

Ensimmäisen päivän karttaa ja viimeinen rasti.

 Sijoitukset kertoo paljon kuinka on mennyt. Ensimmäisenä päivänä tuli kahdelle rastille kunnon virheet. Ihan pysähtyä piti ja pyöriä ympäri että paikallisti itsensä. Lopussa kasi rastille mennessä venäytin vasemman nilkkani ja sata metriä meni ontuen. Näin jo mielessäni nilkuttavani maalissa ensiaputeltalle hakemaan kylmäpussia, mutta nopeasti kipu hellitti. Lopulta vasta illalla muistin nilkkani kun venytellessä tuntui lievää kipua. 

Tytöt odottaa lähtöä.

 Ensimmäisenä päivänä maasto oli ihanaa kangasmaastoa ,jossa tossu lensi varpujen yli ja näkyvyys oli hyvä. Toisena suunnistuspäivänä meidät vietiin tiheikköihin ja risukkoihinkin. Hyödynsin mahdollisuuksien mukaan polkuja ja metsäteitä, sillä metsän puolella on meno hitaampaa ja suunnan kanssa pitää koko ajan olla tarkkana. Suoritus oli edellistä parempi ja vain kolmella koukkauksella selvisin. Pääsin tuloksissa juuri kymppisakkiin, mikä oli mun henkilökohtainen tavoite.
Venähtänyt nilkka ja vanha oikean jalan kantapään ulkosyrjän kipu tuntuivat metsässä.

Joka kisapäivän jälkeen piirreltiin karttaan kuljettu reitti.

 Kolmantena suunnistuspäivänä oli sujua jo todella hyvin, kunnes kymppi rastille tein todella typerän virheen. Rasti oli kahden suoalueen ja ojien välissä. Olin oikein hyvin kartalla missä menen, kunnes yhtäkkiä alan epäröidä ja vaihdoin suuntaa suon yli väärään mäkeen. Pysähdys ja kartan tutkiminen ja tajusin typeryyteni. Vauhdilla takaisin ja suoraan rastille. Kuitenkin menetin tässä jopa vajaa kaksi minuuttia ja putosin kymppisakin ulkopuolelle. Virhe harmittaa edelleenkin kun sitä kartasta tutkin. Pitäisi vaan luottaa itseensä ja pysyä suunnassa. 

Kolmannen päivän karttaa. Oranssilla kulkemaani reittiä.

Tänään, rastiviikon viimeisenä päivänä lähdettiin heti jyrkkää harjua ylös. Sai jalat heti hapoille ja sykkeet ylös. Harjun päällä sai piiskata itseään juoksuun ja kohti rastilippuja. Saimme suunnistaa ensimmäisen päivän kaltaisessa, avoimessa maastossa. Pyrin vain mahdollisimman tarkkaan suunnistamiseen ja vain parilla pienellä koukulla selvisinkin. Sijoitus neljänneksi oli iloinen yllätys, itse asiassa se tuntuu valtavan siistiltä! Tällä suorituksella sain itseni kiilattua kokonaisaikatuloksissa 10. JES! Vaikka kolmantena päivänä jo luulin pelin olevan pelattu, onnistuin sittenkin tavoitteessani.
Kahtena viimeisenä päivänä jalat eivät lieviä pohjekireyksiä lukuunottamatta kipuilleet yhtään.

Mainittakoon vielä, että jokaisena kisapäivänä vedin sarjani nopeimman loppusuora-ajan! Seuramme sisällä leikkimielisesti kisailemme kuka vetää sen nopeiten, joten täysiähän se pitää sitten mennä.

Kolmannen päivän rastimääritteet.

Nyt ollaan vajaan kuuden tunnin ajomatkan jälkeen kotona. Olo on hiukan väsynyt, mutta erittäin onnellinen kuluneesta viikosta. Tämän kesän ensimmäinen lomaviikko tuntuu olleen pitempi kuin yksi viikko, sen verran paljon on tullut touhattua. Nyt jo harmittaa, että seuraavan kerran rastiviikolle pääsee ehkä vasta kolmen vuoden päästä. 

~Eija~