Hopeaa ja kunnon kolari

Viime viikonloppu oli hopeareunuksinen, kun sain ripustaa kaulaani jopa kaksi Suomen mestaruus hopeamitalia. Pyöräsuunnistuksen keskimatkan ja pariviestin SM-kisat poljettiin Lohjalla ja tämä oli jo viikkoja sitten merkattu mun ja Ninnin kisakalenteriin. Kovasti se vaati säätöjä ja sumplimista että kaikki saatiin osumaan kohdilleen, mutta lopulta kaikki meni hyvin.

Keskimatkan mitali.

Mulla meni koko perjantai päivä Komian Kirkon Hölkän järjestelyissä. Itse asiassa meni useampi päivä jo ennen ko tapahtumaa, joten paikkailut viikonloppuun jäi aika viime hetkeen. Pyöräni olin laittanut valmiiksi ja vienyt Ninnin luo torstaina, mutta kaikki muu jäi perjantai iltaan kun klo.23 olin hakenut Ninnin auton ja vihdoin ehdin puhaltaa kotona. Ninni oli siis jo tyttärineen ja koiransa kanssa Salossa lauantai aamun testejä varten ja mä koukkaisin Salon kautta. Mikä sattuma, että kisat ylipäätään oli samalla suunnalla kuin tuo Ninnin perheen testipaikka!

Yllättävän hyvin nukuin lauantaita edeltävän yön ja matka Saloon meni kuunnellessa NUTS300 podcastia, jossa juteltiin Katin reissusta. Salossa olin just sovittuun aikaan - aika hyvin multa 😁

Keskimatkan kisaan oli ilmoittautunut D40-sarjaan 6, mutta lopulta meitä oli vain 5. Harmittavan vähän ja paria pyöräsuunnistajaa siellä kaipasin. Mutta heillä oli sinä viikonloppuna muuta, joten tällä mentiin. Lähdin sarjamme toisiksi viimeisenä, 2 minuuttia Ninnin perään. Matkana oli 9 kilometriä lyhintä reittiä.

Suunnistus lähti hyvin sujumaan. Pyrin tekemään nopeat reitinvalinnat ja sitten pysymään niissä. Edellä menevien selkiä vilaji ja lopulta kasi rastilla sain Ninnin kiinni. Lopussa tehtiin eri reitinvalintoja, mutta loppusuoralla oltiin taas yhtäaikaa. Kisan ratkaisi reitinvalinnat ja maastopyöräilykunto. Olisin parille rastivälille voinut tehdä toisen valinnan ja joissain kohdissa olisi voinut rohkeammin oikaista metsän läpi. Kuitenkin suoritus oli hyvä ja koukeroisia syherikkö polkuja ei onneksi meidän reitillä ollut. Viimeisellä rastilla olin tasoissa voittajan kanssa, mutta loppusuoralla hävisin 4 sekuntia. Jäin siis selvästi hopealle 😅 Silti oon tyytyväinen. Ja Ninni sai pronssia!

Bootseissa

Yöpaikka meillä oli Kanneljärven opistolla. Oikein sopiva kahden hengen huone. Hintaan kuului yleinen saunavuoro järven rannalla ja aamupala. Eipä sitä oikein muuta voi toivoakaan.

Lauantai illan satoi vettä. Odottelimme sateen taukoavan ja kun se lopulta hiukan rauhoittui, käytiin vielä kevyt palauttava tunnin lenkki polkemassa. Sitten uimaan ja saunaan. Iltapalaa ja puristelu bootseilla jalat taas timmiin kuntoon sunnuntain kisaa varten. Oli muuten hauskat pussit ja tuntui tosi kivalta.

Sunnuntain pariviesti kisattiin samassa paikassa, toisella kartalla vaan. D80-sarjassa (joukkueen jäsenten yhteisikä vähintään) meitä oli vain 4 joukkuetta, mutta sitäkin tiukempi kisa voisi tulla. Ninni aloitti meidän viestin. Virhe oli tullut ja se näkyi heti yllättävän isona erona kärkeen. Oma eka suoritus oli ok. Jälkikäteen tietää, että esimerkiksi ykköselle olisi ollut nopeampaa painaa pistepolkuhässäkän poikki, eikä kiertää isoa polkua, mutta mä kiersin. Simppelejä ja mielestäni aika selviä reittejä oli muut. Tulin vaihtoon kolmantena.

Lähdössä kartat sai 15 sekuntia ennen lähtöä käteen ja sitten 50 metriä juoksua pyörälle.

Ninni piti sijan kolmantena omalla toisella osuudellaan ja mä lähdin varmistelemaan mitalia. Tein mielestäni hyvät reitinvalinnat ja hyvin sitä jaksoi vielä polkea. Yllättäen aukon ja tiheikön välisellä metsätiellä pienen mutkan takaa tuli kakkosena olleen joukkueen pyöräilijä suoraan vastaan. Ehdin huutaa ja yritin väistää lisää vasemmalle puolelleni koivutiheikköön. Törmättiin ihan kunnolla. Ilmeisesti sarvet ja ehkä olkapäät osuivat toisiinsa. Mä en kaatunut kunnolla maahan asti, mutta toinen lensi kyllä ihan kunnolla. Siinä meni hetki silmäillessä että onko kaikki ok. Sain kehotuksen jatkaa matkaa, koska vika ei ollut mun. Lähdin sitten jatkamaan, mutta kyllä se kaihersi mieltä. 

Karttaa telineeseen.

Maalissa oli hiukan laimea olo, vaikka hopeaa voitimmekin. Sydän syrjällä odottelin toista maaliin. Tulihan hän, mutta kipeää oli tullut. Nyt jo tiedän, että säikähdyksellä selvittiin.

Itsellä vasen käsi alkoi kipuilla kun ajeltiin kotiin päin. Olkapää oli hellänä, kyynärpäässä tuntui ja peukalossa. Mitään mustelmaa ei tullut. Sain vain kunnon iskun. Pyörään tuli harmillisesti naarmuja, mutta vaikuttaisi olevan vain pintanaarmuja.

Ninni ja mä.

Tämän vuoden pyöräsuunnistuskisat taisivat olla tässä, jos ei nyt sitten jotain kalenteriin ilmesty. Mukavaa taas oli ja mitali joka SM-startista on enemmän kuin osasin edes haaveilla.

On ollut niin kivaa, että Ninni on lähtenyt kaveriksi ja onhan meillä ollut hienot reissut. Hyviä opinpaikkoja ja onnistumisia. Ens vuonna sitten taas!

~Eija~