Tammikuun toinen

Ajan kuluminen konkretisoituu, mutta myös tallentuu paremmin muistoihin haasteissa joissa tulee tehdä jotain tiettyä joka päivä. Se vaatii hiukan normaalia enemmän suunnittelemista päiviin ja treeneihin, mitä tänään kuvaan, onko juuri tänään hyvä keli juuri tuo asia kuvata. Tätä pohdin erityisesti auringonnousu ja -lasku kuvia miettiessä. Ja tottakai parhaimpaan auringonlasku aikaan, taivaan ollessa "tulessa" minä ajan autoa ja tiedän auttamattomasti olevani myöhässä kuvan kanssa. Mutta sitten tuli ikuistettua toisenlainen kuva, mieleenpainuva omalla tavallaan sekin :)

Kuvatessa havaintoja ympäristöstä, vaikkakin rajatuin aihein, tulee ikuistettua paljon niitä pieniä hetkiä joita ei välttämättä normaalisti huomioi, mutta ne ovatkin niitä tärkeimpiä. Tulee pysähdyttyä ajattelemaan näitä tilanteita. Nyt on tullut napsittua muutenkin normaalia enemmän kuvia, sillä luonto on antanut parastaan ja joka puolella on niin kaunista.

Tammikuun haasteessa kuvattavia aiheita oli viikon alussa jäljellä ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).

Auringonnousu

Maanantaina mulla oli vapaapäivä yövuorojen jälkeen ja kaikki lapset lähtivät samaan aikaan kouluun. Mä ponkaisin heti ennen ysiä ladulle aavistellen ettei välttämättä ole ihan paras keli hiihtää kun eilisillan ja yön aikana oli tullut lunta. No ei ollut latujen tekijä vielä paikalla, mutta sisukkaasti lähdin pertsan suksillani latua avaamaan. Päätin edes pari kierrosta kiertää. Ennen kuin ensimmäinen kierros oli lopussa, kuulin latukoneen äänen ja toiselle kierrokselle luistelubaana oli auki. Kolmannella pääsin jo hyvää perinteisen latua ja neljännellä paleli kädet - pakkanen kiristyi kymppiin. Lopulta tuli siis hiihdettyä 20 kilometriä ja 8. päivä kirjautui auringonnousu.

Auringonlasku

9. päivn iltana oli valtavan kaunis auringonlasku. Taivas oli tulessa. Lapsetkin ihailivat sitä ääneen. Ihan parasta väriloistoa en tosiaan ehtinyt kuvata kuin autonlasista, mutta hämärän laskeutuessa kuva musta ja 6 vuotiaasta tyttärestäni pulkkamäessä :)

Kuntien raja

10. päivä kirjautui kuntien raja. Aktiiviset vapaat takana ja oli aika mennä töihin "lepäämään". Polkaisin pyörällä mahtavassa talvikelissä ja samalla pysähdyin nopeasti ottamaan kuvan Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla. Seinäjoen puolen viitta on aikojen saatossa tipahtanut tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Onhan Ilmajoella pidempi historia kantapitäjänä kuin Seinäjoella. Työmatkapyöräilyä normi reittiä yhteensä 26 kilometriä.

Bemsamittari

11. päivä koukkasin aamun juoksulenkillä varta vasten läheisen kylmäaseman kautta saadakseni kuvan bensamittarista. Tämä oli mielestäni haasteen yksi oudoimmista asioista havainnoida. Kuvatessa kuitenkin tulin miettineeksi, että tälläkin viikolla on tullut säästettyä bensaa useamman eskari- ja työmatkan verran, vaikka toisaalta ladun varteen oon ajanut autolla (reilu 10 kilometriä) ja koululaisen yksi unohtunut kirja haettiin nopeasti koululta autolla.

Jääpuikko

Tänään 12.päivä kuvasin jääpuikon. Tämän oikeastaan bongasin jo muutama päivä sitten läheisen liikennehässäkän alikulussa, mutta säästelin kuvaamisen tälle päivälle. Mä toteutan haastetta tarkasti -> yksi havainto per päivä vähintään 30 minuutin liikkumisen aikana. Tarkoittanee siis myös sitä, että kaikki nuo liikkumiset pyrin tekemään ulkona ja toistaiseksi se on ollut tällaisessa kunnon talvikelissä pelkkää nautintoa. Tänään aamulla hiukan tihkaisi lähteä töihin polkemaan, mutta niin vaan tuli mentyä :)

Viikonloppu edessä ja se tarkoittaa ulkoilua ja yövuoroja.
Pysykäähän kuulolla :)

~Eija~

Fatbike polkaisu Luostolla

Aamu valkeni aurinkoisena Luostolla, Ukko-Luoston juurella. Mä pomppasin ylös muun perheen vielä nukkuessa. Söin kunnon aamupalan, puin lenkkivaatteet päälle ja hiivin ulos. Lapland Hotelssista olin vuokrannut fatbiken käyttööni kolmeksi tunniksi ja piti päästä pian liikkeelle. 

Ukko-Luosto taustalla.

Etukäteen silmäilin  lenkki vaihtoehtoja maastopyöräreitti-kartalta, jonka sai myös Hotellilta ja sen lisäksi hyviä vinkkejä. Hiukan oli haastavaa tietää kuinka pitkälle ehdin, mutta mahdollisimman pitkälle tietysti. 

Lenkkikavereitani.

Lopulta kiersin Ukko-ja Pikkuluoston, jatkoin Ametistikaivokselta Lampivaaralta kohti Latvavaaraa kiertäen sen. Poljin Rytkimäkurun ja Rytkimäkeron kautta palan matkaa tietä pitkin takaisin Luoston kylkeen. Paljon oli helppo kulkuista baanaa, mutta paljon oli myös todella haastavaa kivikkoa ja juurakkoista polkua. Kun menin vauhdilla alas, opin tietämään että kohta pääsee polkemaan takaisin ylös. 

Taiturointia kivikossa.

Muita polkijoita en nähnyt, mutta monella laavulla näkyi patikoijia. Opasteet olivat mielestäni hyviä ja niitä oli tarpeeksi usein, eksymään en tänään siis päässyt. Pysähtelin kuvaamaa maisemia ja tietysti pyörää. Olisi hienoa omistaa fatbike, mutta toistaiseksi mulla ei ole tarpeeksi aikaa että ehtisin sitä tarpeeksi ulkoiluttamaan. Ehkäpä joskus, oli tämä niin hauskaa ja haastavaa 😊

Kilometrejä kertyi 35 ja aikaa kaikkine pysähdyksineen kului 2 tuntia ja 40 minuuttia. En olisi malttanut lopettaa, mutta oli ehdittävä suihkuun ja pakata tavarat autoon ennen mökin luovutusta.

Matkamme jatkui Saariselälle. Väsy meinasi nujertaa meidät aikuiset perille päästyämme, mutta lasten esimerkkiä seuraten lähdimme kaikki vielä ulkoilemaan. Mä lähdin tutkimaan retkeilypolkuja ja voi ihanuus mitä täältä löytyi! Kiipesin Suomen katon räystäälle, siltä se tuntui. Ihana hiljaisuus ja rauha. Sitä oli mahdotonta kameralla vangita, mutta se tallentui omalle kovalevylleni. 

Katsotaan mitä kerrottavaa viikonlopun suunnistuksista saan kasaan. Ihme kyllä, mua ei vielä tapoihini kuuluen jännitä, mutta ehtiihän sitä sitten huomenna. Kaikkien sarjojen yhteislähtö on klo.14, sekin varmasti omanlaisensa kokemus.

~Eija~

Katsomossa

Tänään on ollut yksi tämän kesän parhaista hetkistä. Se oli kello 07.15 kun leimasin itseni ulos sairaanhoitajan töistä, yövuorosta. Seuraavan neljän viikon aikana ei tarvitse valvoa öitä ja jos valvon, se on ihan musta itsestä kiinni. Yksi iso ja tärkeä asia elämästäni on neljä viikkoa tauolla, sillä aloitin odotetun ja ansaitsemani KESÄLOMAN :D! Kesä on ollut töissä melkoinen monella tapaa. On ollut valtavan kiireistä ja stressaavaakin, erityisesti kesäkuussa kun tuli paljon vastavalmistuneita sijaisia. Mutta meitä on mahtava porukka ja on ollut kiva tutustua uusiin työtä pelkäämättömiin ihmisiin. Voin sanoa, että päivystyksessä tykätään viileästä kesästä, sillä kelillä on niin valtava vaikutus asiakas määriin ja erityisesti heidän vaivojensa laatuun. Valitettavasti herra alkoholi on suurimmalla osalla vienyt tasapainon ja hyvät käytöstavat ja niin usein syyllistetään jotain toista. Mutta onneksi tästä kaikesta mä olen nyt niin vapaa :)

Jokimaisemaa.

Tänä vuonna aloitin lomani polkemalla Lapualle. Mari haastoi katsoman naisten superpesiksen runkosarjan ottelua. Vastassa olivat Lapuan Virkiä ja Kempeleen Kiri. Edellisestä pesispelistä katsomossa onkin aikaa, vuosia! Ja tämä oli sitä paitsi ensimmäinen kerta kun olin katsomassa naisten peliä. Mulla oli melkoisen ruosteessa pelin oikeat säännöt, joten pommitin Maria kysymyksillä koko reilun pari tuntisen ajan.

 Ja pyörällä lähdin ihan sen vuoksi, kun mulla oli aikaa. Muu perhe oli mökillä uimassa, joten tottakai käytin oman aikani viisaasti ja sain hyvän lenkin itsekin samalla!

Reissun eväät.

Ottelu oli kaikille ilmainen ja yleisömäärän mukaan sponsorit olivat luvanneet lahjoittaa rahaa paikallisten vähävaraisten perheiden tukemiseen. Todella kaunis ajatus. Yleisö määrä olikin 925, aika hienosti!

Peliä.

Peliä oli mielenkiintoista katsoa ja ehkä jotain opinkin. Peäpallo vaatii tarkkaa silmää ja keskittymistä pelaajilta, monipuolisista taidoista puhumattakaan. Totisena ei kuitenkaan väännetä, vaan huumori ja hauskanpito säilyi koko pelin ajan. Hienoa peliä ja Virkiä voitti. Muuta en oikein osaakaan pelistä kommentoida, heh ;)

Ja syöksyä.

Kotiin päin oli mukava myötätuuli ja se taittui maisemia ihaillen. Reitikseni valitsin vähän rauhallisemmat tiet ja pyrin välttämään liikennevalot, joita en voi sietää. Autoillessa ne on ok, mutta lenkillä jalan tai pyöräillen ne ärsyttää. Aurinko oli paistanut lähes koko polkemisen ajan, mutta kotona maa oli märkä. Yhteensä kilometrejä kertyi 88 ja aikaa kului 3 tuntia ja 45 minuuttia.

Kiitos Mari, kun haastoit mua katsomoon :)

Peltomaisemaa <3

Nyt kun mulla alkoi hiukan väljempi aikataulu, lopetan ohjaustauon ja toivotut kesätreenit saavat alkaa :D Alkavan viikon vielä puhaltelen ja huilaan, mutta sitten mennään näin ->

Paistaa tai sataa, niin Neiron koulun kentällä (ulkona) on luvassa KESÄTREENIT, maanantaisin klo.17.30-18.30.

31.7. Kuntopiiri kahvakuulalla ja omankehonpainolla (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

7.8. Kuntopiiri eri välinein (mukaan oma kuula x2, käsipainot ja keppi, sekä jumppapatja tms)

14.8. Kahvakuulatreeni koko kropalle (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

21.8. Kehonpainoharjoittelu (mukaan jumppapatja tms)

28.8. Intervalliharjoittelu (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

Hinta 5€/kerta tai 20€/koko elokuun setti.

TERVETULOA kaikki uudet ja vanhat treenaajat. 

Treenit sopivat jokaiselle ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta. Tule ja tee oma treenisi sellaisena kuin olet :)

~Eija~

Yöttömän yön pyöräily vol3

Palautuminen Jukolan viestistä on sujunt mallikkaasti. Muutaman päivän jalanpohjat olivat erikoisen arat, mutta ei varsinaisesti kipeät. Kropassa oli mukava rentous, eikä lihassärkyjä ole ollut. Nukkunut olen valtavan hyvin, mutta tuntuu että en millään saa univelkoja kuitattua, vaan voisin edelleen nukkua lisää ja lisää. Puutarhatöitä, iltarastit ja pari juoksulenkkiä on tullut tehtyä ja virtaa niihin on riittänyt hyvin. Ja virtaa riittää edelleen myös seuraaviin hauskanpitoihin :)

Takana 10 ja edessä reilu 90 kilometriä!

Sillä ei juhannusta ilman perinteistä (kolmas kerta) juhannuspyöräajelua :D! Vaikka takana oli tiukka työputki ja sitä sun tätä, ei sovitusta lenkistä lähdetty lipsumaan. Sopivasti Meijulla alkoi kesälomakin, niin yöttömästä yöstä nauttiminen oli just passeli setti tähän väliin. Kolmas pyörämme Piia ei päässyt polvi vamman vuoksi mukaan, mutta jospa sitten jollekin lyhyemmälle pätkälle myöhemmin kesällä.

Pitkämö

Olin suunnitellut meille reitin Kurikka - Jurva - Laihia ja takaisin kotiin Ilmajoelle. Ajoitimme lähtömme niin, että ehdimme poiketa heti mennessä Pitkämön Canyon Campingissä pitsalla. Mulla kun niin usein ehtii eväistä huolimatta tulla kamala nälkä pitkillä lenkeillä, niin nyt pyrimme ennakoimaan ja estämään sen. Mukava paikka oli ja hyvää pitsaa :) Kyllä jaksoi taas jatkaa matkaa tämän siivun jälkeen.

Nam!

Pitkämön jälkeen poljettiin läpi Jyllinkosken maisemien ja Kurikan keskustan läpi kohti Jurvaa. Armotonta nousua, mutta uusi piki tiellä oli aivan mahtava. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pohjoisen tuuli oli kylmä. Tässä vaiheessa oli pakko vetää jo hanskat käteen ja vilu tuli silti. Olo oli kurja kun oli niin kylmä. Olin ottanut mukaan aivan liian vähän vaatetta ja aurinko oli vasta laskemassa. Yöksi oli luvattu vain 7 astetta lämmintä. 

Kohti Jurvaa.

Vedin jalkaan viimeiset mukana olleet varusteeni; villaiset säärystimet ja tuubihuivin. Meijulta sain fleecepaidan ja se auttoi. Seuraavat 40 kilometriä meni taas mukavasti. Jurvasta Laihialle käännyttäessä oli alamäkeä ja pyörä nieli asfaltti- ja hiekkateitä ripeästi. Edellis päivien sateiden vuoksi hiekkatiet olivat todella hyvässä kunnosa, tasaiset eikä kuitenkaan kuoppia. Melko rauhassa saatiin polkea, rintarinnan pälisten samalla :)

Aurinko ja lämpötila laskee.

Viimeiset 10 kilometriä oli taas hiukan kurjaa, kun kylmä ehti taas tulla. Väsykin alkoi olla, sillä kello oli jo kaksi yöllä. Lämmin suihku ja tee mielessä vispattiin viimeiset mutkat ja onnellisina kotona. Kilometrejä kertyi tämän vuoden juhannusajelulle 107 :)

Tämän vuoden juhannus näyttää nyt olevan melko viileä. Viime vuoden juhannus säätä ja tekemisiäni voi tarkistaa täältä :)

Kotiin päin.

Muistilista tuleville vuosille:

• Ota tarpeeksi vaatteita mukaan (kaverille asti). Pitkät kalsarit, villasäärystimet, tuulenpitävä takki, fleeceä, ohuemmat ja paksumma hanskat sekä tuplasti tuubihuiveja.
• Vähintään yksi kunnon pysähdys ja hyvää ruokaa. Eväitä kunnolla (kaverille asti). Termariin kumaa kaakaota!
• Huollettu polkupyörä vaan on niin ihana ja tekee osan työstä sun puolesta :)
• Hyvin suunniteltu reitti on iso plussa. Ja aina on kiva käydä uusissa paikoissa.

Lämmin kiitos Meijulle seurasta hyytävässä juhannusyön kelissä :D!

Ja teille kaikille lukijoille HYVÄÄ JA TURVALLISTA JUHANNUSTA!

~Eija~

Työmatka maisemaa ja polkujen viemää

Olipa ihanan lämmin päivä eikä harmittanut yhtään niin paljon, vaikka siitä joutui 8 tuntia viettämään töissä, kun matkat mennen tullen hyödynsi pyöräillen. Mulla on todella ihana työmatka lumettomaan aikaan pitkin metsiä ja Kyrkösjärven rantaa. Aikaisemmin koko järven pääsi kiertämään leveähköä baanaa pitkin, mutta nyt on jonkun metsänomistajan kanssa erimielisyyksiä ja yleinen, kaupungin ylläpitämä ja huoltama reitistö on osittain suljettu. Pienen pätkän vuoksi joutuu kiertämään ison tien kautta. Harmillista ja typerää, mutta tämä kiista ei varsinaisesti mun työmatkaa häiritse mitenkään.

Neulasmattopolkua,

Reitti on hyvin suosittu ja aikaisia aamuja lukuunottamatta, aina näkee muitakin kulkijoita. Polkupyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, retkeilijöitä, kalastajia ja jokunen nuorisojoukkokin. On metsätietä, järven rantaa, pyöräiltävää leveää pitkospuuta ja kuntorataa. Voittaa asfalttitiet helposti!

Järvimaisemaa.

Työpäivän jälkeen kävin kotona kunnolla tankkaamassa energiaa ja päivän aktiviteetit jatkui metsässä. Lähdin mukaan Rasti-Jussien järjestämään polkujuoksukouluun ja tänään meillä oli toinen tapaaminen. Osallistujilla on mahdollisuus valita useammasta eri vauhtisesta ryhmästä itselle sopivin porukka, jota voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan eri kerroilla. Tänään alkuun oli lyhyet yhteis tekniikkaharjoitukset ja sitten startattiin metsään. Meitä on kovin pieni porukka vauhdikkaammassa ryhmässä, mutta sitäkin mukavampi ja tutustuminen ainakin käy vikkelään :) Nyt jo suunnittelin Sarin kanssa suunnistustreenejä ensi viikolle.

Jukan ja Sarin kanssa tänään 8,8km.

Tämän päivän lenkillä käväistiin Kyrkkärin rannalla, hypittiin suolla mättäältä mättäälle, rullailtiin pitkospuilla ja avokallioilla. Kilometrivauhti oli melko tarkasti 7 minuuttia ja sykkeet pysyivät alle 130. Juttelu onnistui ongelmitta ja matka taittui ihan huomaamatta. Näistä treeneistä haenkin sitä yhteisöllisyyttä, vaihtelevia lenkkimaisemia, uusia vinkkejä omaan harjoitteluun ja toivottavasti tulevilla kerroilla myös kunnon sykkeen kohotustakin.

Metsä <3

Omat ohjaukset ovat nyt kesätauolla. Otan kesän hieman rennommin, nautin kaikesta mitä mulla on, lataan akkuja ja ideoita taas elokuussa alkaviin treeneihin ja ohjauksiin. 

Kisojakin on tulossa, joista ensimmäinen isompi on ensi viikolla, kun Jukolan- ja Venlojen viestit järjestetään Joensuussa.

Aurinkoista alkanutta kesäkuuta kaikille!

~Eija~

Kevät pöhinää

Pääsiäisenpyhät vierähtivät osaksi töissä. Kolmivuorotyöntekijänä arjen ja pyhän raja hämärtyy, jopa vuorokaudenajat pyörähtävät välillä päälaelleen. Kuitenkin kuhunkin vuodenaikaan liittyviä juhlia juhlitaan samaan aikaan kuin muutkin ihmiset, hiukan vain sumplien ja toisinaan soveltaen. Meidänkin lapset kuitenkin pääsivät lauantai aamupäivällä trullittelemaan, vaikka äiti oli töissä ja sunnuntaina mun aamuvuoroni jälkeen vietimme ystävien kesken aikuisten iltaa. Kun maanantai aamulla olisin saanut nukkua, laitoinkin kellon herättämään puoli seitsemän, että ehdin porukkalenkille ;) Pyhien ainoan vapaapäivän halusin heti aamusta käyttää mielekkäästi.

Lasten pääsiäisaskarteluja ja kinder-kakkua ;)

Olikin tullut pyhien aikana herkuteltua sen verran, että ylikylläinen olo tuntui hyvältä saada purkaa pois. Sanonkin näin, että maanantai aamuvarhaisen 23 kilometrin ja 3 tuntia kestäneen polkujuoksulenkin tankkaus osui kohdilleen ;) Menimme rauhallista vauhtia koko ajan samalla jutellen. Vedimme vuorotellen ja jarruttelimme välillä innostuvaa vauhtia. Energiat riitti hyvin ja mukana mulla oli vain yksi geeli ja pieni pullo vettä. Viimeisen puolen tunnin aikana alkoi vatsa kurnia, mutta oloa se ei heikoksi kuitenkaan tehnyt. Keskisyke oli 122 ja maxsyke 141. Aivan älyttömän hyvä pk-lenkki. Antoi vahvan olon kesän tuleviin polkujuoksutapahtumiin :)

Mieli lepää metsässä.

Metsässä oli edelleen yllättävän paljon lunta, mutta ei onneki enää liukasta. Nastakengillä oli huoletonta mennä. Hetki vielä ja sitten voisi vaihtaa polkujuoksukenkiin.

Eeva ja Kimmo lenkkiseurana.

Juoksulenkin jälkeen suihku ja kunnolla ruokaa polttoaineeksi. Hetken huilaaminen ja luvassa oli retkipyöärilykauden avaus ystävän kanssa. Aamun muutaman asteen pakkasesta ilma oli lämmennyt plussan puolelle ja aurinko paistoi :) Aivan loistava keli pyöräilyyn. Aloitimme sopivalla, noin 30 kilometrin lenkillä Kyrkösjärven maisemissa. Hiekkatiet olivat todella kuraiset ja raskaat, joten kotiin päin pyöriteltiin myötätuulessa asfalttia pitkin.

Kiitos Meijulle lenkkiseurasta :)

Silmät jos sulkisi, voisi kuvitella olevan jo kesä.

Pyöräilyn lomassa pieni breikki tehtiin Jouppiskan hyppyrimäen kupeessa porrastreenin merkeissä. 70 porrasta juostiin, tasahypittiin ja vuoroloikittiin kuudesti ylös. Ihanasti reidet, pakarat ja hengityselimistö pääsi hommiin. Ai että, tykkäsin vaikka kuolema tuntui oleva lähellä aina portaiden yläpäässä. Positiivista, että aika nopeasti sitä palautui tuolta ns kuolemanportilta takaisin elävien kirjoihin ;)

Tänään pyörälenkillä bongasin ensimmäiset leskenlehdet :D! Kevät, ihana kevät on ihan nurkan takana. Kevät on ihan paras vuodenaika! Kunpa pian voisi heittää viimeiset toppavaatteet varastoon, vaikka toppakintaat kyllä pysyy följyssä pyörälenkeillä varmaan läpi koko kesän ;)

Leskenlehtiä!

Mukavia kevään tuoksuisia lenkkejä jokaiselle :)

~Eija~

Nastat vaan on nasta juttu pyöräillessäkin!

Ihana joulunaika takana; sopivasti vapaata ja työntekoa, kohtuudella jouluruokia ja herkkuja sekä mukavia mieltä virkistäviä lenkkejä ja sukulaisten tapaamisia. Oli myös äärettömän liukasta ja märkää, pikkupakkasta ja jäätynyttä lumikerrosta pyöräteillä. Jouluviikolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus pyöräillä töihin, kun töiden jälkeen ei ollut kiire hakemaan lapsia hoidosta, kuljettamaan harrastuksiin tai itsellä ohjaamaan mitään treenejä. Ihanalla TREK-maastopyörälläni porhalsin töihin kielikeskellä suuta ja vältin kuin vältinkin kaatumisen, mutta hiukankin huonommalla tasapainolla olisi tarinan loppu voinut olla toinen. Tästä kaikesta se ajatus kuitenkin lähti ja ehdin kuin ehdinkin heittää vielä toiveen joulupukillemme ;)

Kerro kerro kuvastin...

Ninnin vinkkauksesta toivoin tuplarenkaat nastoilla, eteen ja taakse takaamaan mahdollisimman rennon ja mukavan talvipyöräilyn. Olin ollut kiltti ja mieheni..siis joulupukki toteutti toiveeni täydellisesti! Tapaninpäivänä pääsin testaamaan renkaita tosi tilanteessa, kun taas rullailin töihin. Tai no tässä vaiheessa ehdittiin vasta eteen vaihtaa nastallinen rengas, mutta jotenkin heti oli selvästi rennompaa meno. Kelikin toki oli erilainen kuin edellisellä viikolla, kun kesken matkanteon alkoi satamaan vettä muuttuen pian iso retaleiseksi räntäsateeksi. Kastuin oikein kunnolla...

Mun joululahjani!

Työkaverit kehuivat. että oli tosi liukasta, varsinkin tänään tiistaina. Mä en sitä varsinaisesti huomannut, joten nämä nastat taisivat läpäistä testin kirkkaasti. Nastat pyörän renkaissa nostavat talvipyöräilyn aivan toiselle tasolle, eikä selitykseksi pyörän jättämiselle talliin riitä enää kuin yli 10 asteen pakkanen, hirrrrrvee lumisade ja tosi väsynyt pyöräilijä (niin ja valitettavasti se tiukka aikataulu kun arki taas koittaa...). 

Vauhdissa.

Märkiä rasoja taivaantäydeltä Tapaninpäivänä!

Jo näin parin nastarengaspyöräily kerran jälkeen voin suositella nastoja!

Mun IceBug-talvinastalenkkarit ostin viime talven lopulla ja suosittelen niitäkin! Tarinaa yhteisen polkumme alkutaipaleelta löytyy täältä. Taas syksyn jälkeen nastat kengänpohjassa hiukan tuntuivat kovilta jalkapohjaan, mutta helposti niihin jalka tottuu ja pitemmätkin juoksulenkit oon niillä juossut ilman hiertymiä. Parasta nastoissa on rentouden saaminen liukkaallakin ja silloin voi keskittyä muihin asioihin.

Päivä korkattu pyöräillen ja sitten töihin.
(kuva otettu työajan ulkopuolella)

Pitävää ja nastaa menoa kaikille teille lukijoille :D!

~Eija~

Maratonin jälkeisen viikon mietteitä

Palautuminen reilu viikko sitten juostusta maratonista on hyvällä mallilla, vaikka jalat eivät ole vielä lähellekään entisellään. Kankaanpään maratonin mainostettu tasainen ja nopea asfaltti reitti ei ollut yhtään mukava mun jaloille. En koskaan missään juoksussa ole kokenut vastaavia kipuja jaloissa kuin nyt. Kipuja oli pakaroista aina jalanpohjiin asti, vieden matkan taittamisesta vauhdin ja nautinnon. Elokuussa juoksemani HCM:n jälkeen menin seuraavana päivänä ongelmitta suunnistamaan, mutta nyt ei olisi tullut mieleenkään. Rauhallinen lilluminen uimahallissa oli paljon osuvampi paikka, vaikka sielläkin polvi vihoitteli ja reidet olivat lyijyä.

Kankaanpää maratonilla 20016

Lihassäryn helpotettua jäljelle jäi enää oikean jalkaterän ulkosyrjän kipu. Se tuntui aina kun askelsi koko jalalla, kantapää askelluksella. Päkiällä kävely oli kivuttominta ja näin yritin kotona ja töissä kulkea. Rasituksessa kipu levisi keskelle jalkapohjaa. Kolme päivää Kankaanpään jälkeen halusin käydä testi lenkin, mutta siitä ei tullut mitään. Tuo jalkaterän ulkosyrjän kipu laittoi nilkuttamaan ja päkiällä yritin päästä eteenpäin. Lenkki jäi lyhyeksi ja mieli maassa palasin kotiin. Jalat päättivät, että nyt on juoksutauko. Sellaiselle, jolle juoksulenkit ovat yksi henkireikä, juoksutauon vääjäämättömyys on kuin suolaa haavoille. Mitä ihmettä mä nyt teen?!?

Muutenkin Kankaanpään juoksu jätti vaillinaisen ja tyytymättömän olon. Kaikilla aikaisemmilla maratoneilla olen ollut niin onnellinen päästessäni maaliin (enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa) ja olen ollut ylpeä saavutuksestani, mutta en nyt. Sunnuntaina istuessani kotona sohvalla totesin, että jalkojen kipuja lukuunottamatta, ei yhtään tuntunut siltä että olin edellisenä päivänä juossut yli 42 kilometriä - hirveen pitkän matkan! Aikaisemmista juoksuista poiketen en ollut tehnyt ennätystäni ja pelkäsin mitä jaloilleni oli tapahtunut... Monet kauhukuvat pyörivät mielessä ja googlen kanssa kävin keskusteluja.

Toistaiseksi diagnosoin itselleni rasitusvamman. Tiukka syksyn kisailu, huonosti palautuneet jalat ja näin ollen jumissa olevat lihakset eivät yhtään tykänneet kovasta iskutuksesta mikä Kankaanpään asfaltilla tuli. Lääkkeeksi juoksutauko, lihashuoltoa, jalkaterän liikkuvuutta ja oheistreenejä jalkojen iskutusta välttäen. Tuumasta toimeen ja hyvää oloa ja energiaa hakemaan pyörälenkiltä :D! Onnekseni sain seurakseni ystäväni Meijun, sillä yksin pyöräily on melko tylsää. Tehtiin hiukan tiukalla aikataululla reilun 55 kilometrin ja kolmen tunnin lenkki pimenevässä ja viileähkössä illassa. Vaikka olimme pukeutuneet järkevästi ja kylmyys tarkasti huomioiden, "jäätyivät" varpaat ja sormet viimassa loppu matkasta. Mutta kyllä teki hyvää tuulettaa keuhkoja, hiuksia, lenkkivaatteita ja ajatuksia. Kiitos Meiju seurasta <3

Gore tex -tossut jalassa ja seitsemää veljestä nilkoissa sekä Dumlea poskeen :)

Tunnelmallisia metsäteitä kierrellen.

6 vuotias tyttäreni on ihailtava innokas lenkkikaverini <3 Kovasti on suunnitellut, että joku päivä osallistuu mun kanssa suunnistuksen Venlojen viestiin samassa joukkueessa ja että lähtee mun ja kummitätinsä kanssa vaeltamaan vähän pitemmästi. Nyt yhdessä odotellaan lunta, että pääsisimme hiihtämään. Koska mulle tuli juoksutauko, yhteiset juoksu-pyörälenkit ovat hetkeksi pois laskuista. Lähdimmekin sitten yhdessä pyörälenkille maastoon. Mentiin neidin tahtiin jutellen mukavia, ihaillen maisemia ja sopivasti taukoja pitäen. Vajaa 16km poljettiin ja vaikka taas kyllä hyvin yritin pukea, olivat sormet kotiin päästyä kamalan kylmät. Mulla muutenkin on "aina" kädet niin kylmät!

Lievästä sormien paleltumisesta huolimatta lenkki oli ihana happihyppely yövuorojen välissä ja niin tärkeää kahden keskistä aikaa tyttären kanssa :)

Alkavalla viikolla jatkuvat taas kaikki ohjaamani treenit, lasten koulut, kerho, hoito ja harrastukset. Oli mukava viikon mittainen hengähdystauko, joten nyt on virtaa taas jatkaa kohti talvea.

~Eija~

Elämä kesäloman jälkeen

Mulla oli kesäloma tänä vuonna heinäkuussa ja nyt se on sitten ohi. Paluu työarkeen tapahtui tällä viikolla. Onnistuin kuitenkin lomallani sen verran hyvin irrottautumaan työ ja arkikuvioista, että töihin oli oikein mukava mennä. Päätyökseni toimin sairaanhoitajana kolmivuorotyössä, mikä sopii mun elämään tällä hetkellä (ja kuluneet yli 14 vuotta) paremmin kuin hyvin. Kyllähän se toisinaan vaatii aikamoista säätämistä, mutta niin vaan kuluneen viime vuodenkin aikana hoidettiin kaikki asiat vaikka työn, perheen ja omien harrastusten ohella opiskelin liikunta-alan ammattitutkintoa Kuortaneen urheiluopistolla.

Töiden taas alkaessa mukavaa oli se, että tulee taas pyöräiltyä aina kun mahdollista työmatkat. Siitä tulee edestakaisin sellainen 27 km. Kesälomalla heinäkuussa pyöräilykilometrit jäivät alle 200 kilometriin! Arvasin tämän jo etukäteen, sillä lomalla tulikin sitten juoksukilometrejä enemmän. Töiden alettua ja se tosiasia, että syksy lähestyy aiheuttaa sen, että on pitänyt miettiä taas syksyn kuvioita. Lähtökohtaisesti lokakuun puoleen väliin asti on taas melkoisen työntäyteistä aikaa ja kisakalenterikin on mukavan vilkas :) Enkä yhtään epäile eikö loppu vuodenkin päivät täyty kun aika tässä kuluu. Tässä pieni ote eilisestä päivästäni ->

Aamulla klo.05.30 herätys, edessä aamuvuoro. Aamujuoma alas, vaatteet päälle, hampaiden pesu, eväät reppuun, kypärä päähän ja menoksi. Yöllä oli satanut oikein kunnolla ja mäkin kerran heräsin siihen valtavaan ukkosen paukkeeseen. Maa oli siis märkä ja ilma ihanan raikas.

Klo.06 lähtö kohti työpaikkaa.

Töissä oli normaali reipas työvuoro. Töihin paluussa oli sekin mukava seikka, että näki taas hyviä työkavereitani, kuuli viimeisimpiä kuulumisia ja ihania yllätyksiä. 

Töissä.

Työpäivän päätteeksi mies ja lapset noukkivat mut työpaikan ovelta ja suuntasimme Ylistaroon, jossa olin yhdessä toisen perheen kanssa iltarastien järjestämis vuoro. Muutama päivä sitten olimme jo vieneet rastit metsään, kartat oli tulostettu ja muutenkin työjako selvä. Sadekuurojen riski oli suuri ja taustalla jytisi koko ajan, mutta lopulta yhtä pientä sadekuuroa lukuunottamatta paistoi aurinko koko ajan :)

Malliradat.

Kun iltarasteille osallistuvat olivat radat kiertäneet, lähdimme hakemaan rasteja pois metsästä. Mä noukiin A-radan kauimmat rastit, kun olin ne metsään vienytkin ;) Kompassi oli jäänyt kotiin ja kiersin rastit eri järjestyksessä, niin sai olla melko tarkkana kartanluvun kanssa että osui oikeaan kohtaan. Oli haasteellinen maasto, mutta kaikki kuitenkin löysin. Hyvä kartanluku harjoitus!

Kotimatkalla perhe pudotti mut pyynnöstä työpaikan pihalle ja siitä polkaisin loppu matkan kotiin. Kauniisti päivä alkoi hämärtyä, usva laskeutui ja ilma viileni. Oli jo selvästi syksyn tuoksua. Hyvä päivä :)

Auringon laskiessa.

Nyt elokuussa alkaa taas ryhmätreenit ->
Tänään keskiviikkona 3.8. kahvakuulatreenit Neiron koululla klo.18.30-19.30
Ensi viikosta lähtien vaihdamme tutulle tiistai päivälle, kellonaika pysyy samana.

Ahonkylässä kahvakuulatreenit alkaa ensi viikolla keskiviikkona 10.8. koulun pihalla klo.17.30-18.30. 

Lopullinen syksyn aikataulu varmistuu, kun koulujen salivuorot on jaettu. Mutta näillä lähdetään nyt liikkeelle. Jos sulta tai sun ryhmältä vielä puuttuu ohjaaja, laita viestiä. Vielä on tilaa kahdelle yksilö- tai pariasiakkaalle sekä 5-10 henkilön pienryhmäohjaukselle. Ota rohkeasti yhteyttä!
Ja muistathan 15.8. alkavat EnergiA juoksutreenit !

Mukava syksy on tulossa ja oon niin helpottunut, kun eilen vihdoin tuli tieto, että olen valmis Liikunta-alan ammattilainen ja personal trainer :D Jihuu!

~Eija~