Näytetään tekstit, joissa on tunniste tammihaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tammihaaste. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2019

Tammikuu päätökseen

Tammikuun viimeisinä päivinä bongasin haasteen viimeisiä juttuja. Se meni loppujen lopuksi helposti. Ja mulla on talvilomaviikko parhaillaan, joten käytin mahdollisimman tehokkaasti vapaat aamuni hyödyksi. 

Tämän vuoden tammiputkulan jäljellä olevia aiheita;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeetjäljet lumessa, järjetön sää, kaikenlaisia juoksualustojakaveri liikkuukirkko, kiva nimi, kuulatuliikennemerkkilumiukkoluonnon luomaa taidettamuistomerkki tai patsasparasta tammikuussaputkisaako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydäntaidekuva, taivastuliumpihanki, valoa tunnelin päässävarjoveden olomuodot, vene, villasukat.
Aamun hetki kullan kallis
Maanantai aamulla oli kylmä, lähemmäs 20 astetta pakkasta, mutta edellispäivän kylmemmän hiihto kokemuksen jälkeen päätin pärjääväni oikeanlaisella pukeutumisella tänäänkin. Ladulla ei näkynyt ketään muuta hiihtäjää, kävelijää tai koiran ulkoiluttajaa. Parkkipaikalla tönötti vajaa kaksi tuntia vain mun autoni, kun hiihdin 20 kilometriä. Se oli ihana aamun hetki kullan kallis. Niin ja tarkenin oikein hyvin!
Järjetön sää
Tiistai aamulla ulkona vastassa oli uusi kerros lunta. Tein ensin mieluiset lumityöt ja lähdin sitten juoksemaan ja samalla vein lapseltani unohtuneen kypärän koululle. Tiet ja pyörätiet olivat pääosin auraamatta, joten juoksu oli todella raskasta. Järjettömän raskas sää saanee jatkoa, sillä lumihiutaleita leijaili maahan koko ajan lisää. Tykkään.
Vene
Keskiviikkona oli pakko lähteä käymään kaupassa ostamassa synttärilahjoja ja se kävi ihan hyvin monotkin jalassa. Laiskana en jaksanut ottaa vaihto kenkiä ja vaatteita mukaan, vaan kaupasta sitten suoraan ladulle. Osa baanoista oli ajamatta ja meno oli melko voimatonta, mutta 20 kilometriä tuli lykittyä. Varta vasten tein koukun rannalle kuvatakseni veneen.
Kiva nimi
Ja tänään, tammikuun viimeisenä päivänä potkuttelin kivaan paikkaan, jolla on kiva nimi; Avun Paikka. Luottohierojat, vaikka edellis kerrasta oli venähtänyt aikaa. Tänään käsiteltiin jalat ja ilokseni ne olivat melko hyvässä kunnossa. Kiitos taas loistavasta palvelusta Heidi ja Henri 👍

Tammikuussa tuli juoksua 155 kilometriä ja hiihtoa 128 kilometriä. Lisäksi kävelykilometrejä 67. Avannossa kävin viisi kertaa ja vaihtelevasti tuli tehtyä kehonhuoltoa. Lihaskuntoharjoittelua tuli suurin piirtein kerran viikkoon. 

Juoksuohjelmaa sain noudatettua suurin piirtein. Kuitenkin vauhtilenkit jäi tekemättä, johtuen lumisesta alustasta, aikataulillisista haasteista ja viime viikon viisurin poistosta. Muutenkaan vedot eivät aivan ole mun lemppareita, niin niistä vähän turhan herkästi luistan. Osan juoksukilometreistä korvasin suunnitelmien mukaan hiihdolla ja niin jatkan niin kauan kuin lunta riittää.

Ennen joulua alkanut oikean kantapään kipu vaivasi aina tuonne tammikuun puolen välin kieppeille asti. Sitten se yllättäen hävisi ilmestyäkseen taas tämän päivän lenkillä. Toki oli ihan vaimea tuntemus eikä vaikuttanut askeltamiseen mielestäni ollenkaan. Viime viikon kävelylenkit aiheuttivat molempien jalkojen kantapäihin kunnon hiertymät ja vasemman jalan isovarpaan kynsi on todella kipeä ja tumman harmaa. Se otti kävelystä oikein kunnolla nokkiinsa.

Yhden yhtä kisastarttia en tammikuussa tehnyt, eikä ollut tarkoituskaan. Tulevana viikonloppuna kuitenkin aloitan tämän vuoden 40 kisan tavoitteen metsästyksen.

Kiitos tammikuu 2019 ja tervetuloa helmikuu!

~Eija~

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Viisaudenhammas viikko

Tästä viikosta tuli sitten hyvä lepoviikko, jota olen tarvinnutkin, sillä ehkä vähän huonosti malttaa normaalisti levätä. Syy huilailuun oli tiistaina poistettu alaviisaudenhammas. Jo viime kesäkuussa olin toimenpidettä varten hammaslääkärin tuolissa, mutta silloin samalle viikolle osunut Venlojen ja Jukolan viestit ei sopinut kuvioon. Silloin valitsin viesteihin osallistumisen ja viisuri sai kerätä plakkia pinnalleen tänne tammikuuhun asti. 

Toimenpiteeseen meno hirvitti. Henkisesti valmistauduin sen minkä pystyin. Loppujen lopuksi lääkäri ja hoitaja olivat aivan huippu osaajat! Puudutus onnistui ja hammas saatiin irti kolmessa palassa. Toipuminen toimenpiteestä onkin sitten ollut mun vastuulla. On pitänyt ottaa rauhallisesti, erityisesti toimenpiteestä pari seuraavaa päivää ja vielä pari viikkoakin, ottaa särkylääkkeitä tarpeen mukaan, syödä antibioottikuuri ja antaa leualle kylmä hoitoa. Sohvan nurkkaan ei ole saanut jäädä,  joten kevyt liikunta on ollut sallittua. 

Joten tammihaasteen aiheiden metsästys jatkui ->
Tämän vuoden tammiputkulan jäljellä olevia aiheita;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön sää, kaikenlaisia juoksualustojakaveri liikkuukirkko, kiva nimi, kuulatuliikennemerkkilumiukkoluonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsasparasta tammikuussa, putkisaako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuliumpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat.
Sisäliikunnan iloja 
 Tiistai illalla ohjasin sisäliikunnan iloja toiminnallisen treenin merkeissä. Välineinä oli muun muassa kuntopallot, kahvakuulat ja vastuskuminauha. Mä pyörin collarit jalassa ja yritin olla repimättä ommeltua haavaa auki. Poskea jomotti, mutta muuten olo oli ihan ok. 
Sydän
 Keskiviikkoon heräsin poski turvoksissa, lievästi jomottaen. Heti aamusta kipulääkkeet ja kylmää. Nieleskelin puuron alas ja lähdin sauvakävelylenkille yksikseni. Ihana keli ja lenkki teki tosi hyvää. Sydämen bongasin hampaastani kun hiukan hymyilin turvonneella poskellani. 
Heijastus
Torstaina jälleen kävelemään ja sauvat mukana. Juosta en vielä uskalla vaikka mieli tekisi. Oman kuvan heijastus löytyi lenkin jälkeen autotallin ikkunasta. Eikä tämä kävely ihan ongelmatonta ole, sillä molempiin kantapäihin oon saanut rakot ja tänään vasen kantapää oli ihan veressä. Myös vasemman jalan iso varvas on hinkannut kengän reunaan tehden varpaan kipeäksi. Toivottavasti pian taas pääsen juoksemaan ja jalat säästyy moiselta 😉
Eläin
Perjantai aamulle sovin yhteislenkin Niinan kanssa ja viime hetken suunnitelmien muutoksella otimme myös Niinan koirat mukaan. Suuntasimme tunnelmalliseen metsään jalkaisin. Sain kuvattua eläinkaveri Raksun, joka avasi meille kapeaa metsäpolkua. Rauhallinen vauhti - koirien tahtiin, kiva rupattelu ja jälleen kerran hieno keli loivat mukavan perjantai startin.
Juoksijan talvivermeet
Yövuoron uuvuttamana nukuin lauantaina aina iltapäivä kello kolmeen asti. En tiedä kuinka pitkään olisin nukkunut, mutta kello herätti. Muutenkin oon tällä viikolla ollut mielestäni normaalia väsyneempi ja päätä on särkenyt. Luulen, että viisurin poisto ja särkylääkkeet ovat väsyttäneet. No söin aamupalan ja vedin päälle juoksijan talvivermeet. Aikaa ei ollut lähteä hiihtämään (lähimmälle kunnon ladulle pitää ajaa autolla vähintään 10 minuuttia), joten päätn kokeilla rauhallisen juoksulenkin. Ihan 6 kilometriä kevyesti, hitaasti. Kipua leuassa ei tuntunut juuri yhtään, jes! Aivan mahtavaa 😄!
Valoa tunnelin päässä
Tänään sunnuntaina pakkanen paukkui yli 20 astetta. Ja siinä suurinpiirtein menee mun raja lähteä juoksemaan tai hiihtämään. Mutta kun... Olin luvannut hakea pojan ja hänen kaverinsa partioleiriltä ja siinä vieressä meni sopiva latu, jossa en koskaan aikaisemmin ole hiihtämässä käynyt. Kunnolla vaatetta päälle ja vajaan tunnin kevyt pertsa lenkki. Lämmin tuli, eikä pakkanen tuntunut yhtään pahalta. Tammiputkulan aiheeseen liittyvä kuva unohtui kun olin muissa ajatuksissa. Mutta menkööt tämä aurino kuva valoa tunnelin päässä -aiheeseen, sillä tammikuu on lähenemässä loppuaan.

Tänään oli ilmoittautuminen Kolin Vaarojen maratonille. Starttilistalta löytyy mun nimi ja matkana 65 kilometriä yöllä. Suureksi ilokseni myös Niina ja Sarikin olivat nopeita ja saivat paikat lokakuun Kolin reissulle. Aivan mahtavaa 😃!

~Eija~

maanantai 21. tammikuuta 2019

Päivä kerrallaan tammihaasteessa

Viime viikko ei alkanut kovin reippaissa fiiliksissä. Olin normaalia väsyneempi, vaikka yöt nukuin hyvin, ruoka maistui ja olin terveenä. Vasta pari päivää myöhemmin ymmärsin mitkä asiat aiheuttivat harmitusta ja ärtymystä. Toinen asia koski lastani ja toinen liittyi sairaanhoitajan työhöni. Lapsen asia on hyvin hoidossa kun sain keskusteltua asiaa ymmärtävän ihmisen kanssa ja työ asiaan on vain sopeuduttava. En ole muutosvastarintainen, mutta liian monta muutosta arjessa stressaa mua ja vie hirveästi energiaa. Päivä kerrallaan kun vain meni eteenpäin, muotoutui viime viikosta lopulta todella ihana 😊

Viikkoa on kiva mennä läpi tammiputkulan aiheiden avulla.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustojakaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latuliikennemerkkilumiukkoluonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat.
Veden olomuodot
Maanantaina ei olisi tosiaankaan huvittanut lähteä lenkille, vaikka oli vapaapäiväkin! Suunniteltu pitkis väsytti jo ajatuksissakin. Lähdin kuitenkin, jospa se piristäisi. Juoksuaskeleet olivat raskaita, keli oli harmaa ja pilvinen eikä muita näkynyt mailla halmeilla. Vaikka askel kevenikin matkan taittuessa, suunniteltu parinkymmenen kilsan lenkki jäi reiluun 17 kilometriin. Yhden pysähdyksen tein sillalla, jossa kuvasin veden olomuodot - nestemäinen ja kiinteä (ja mun hengitys hiukan höyrysi).
Putki
Tiistaina oli myös vapaapäivä, mutta edelleen mieli raahasi. Oli juoksusta vapaapäivä, koska haluan säästää jalkojani liian kovalta iskutukselta. Onneksi toki alkukuusta kiusannut oikean jalan kantapään kipu on hallinnassa, vaikka edelleen huomaan varovani tietynlaista askellusta. Mutta hiihto oli hyvä tähän väliin ja 20 kilometriä meni ihan kivasti. Koko lenkin ajan etsin putkea, jonka olin päättänyt tämän päivän aiheeksi. Lopulta oli tyydyttävä ladun varrella olevan ulkohuussin ilmastointiputkeen
Muistomerkki tai patsas
Keskiviikko aamuihin kuuluu vesijuoksu Virkistysuimala Poreessa, jos vaan ei satu työvuoro siihen. Ensin reilun kympin juoksulenkki ulkona ja koukkaisu puistossa kuvaamaan muistomerkki/patsas. Patsaan alla olevassa kyltissä luki: "Lakeuden Raivaajille 1953, Ilmajoen Maamiesseura". Valitettavasti tämän teoksen historiasta en osaa sen tarkemmin kertoa.
Varjo
Keskiviikko illalla alkoi yövuorot, kaksi peräkanaa. Joten torstaina olisin halunnut nukkua, mutta mulla olikin parturi aamupäivällä. Oma moka kun työvuoroja suunnitellessa muistin parturiajan päivän väärin 😖 Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun silmät ristissä, vaitoneisena istun parturin tuolissa. Sieltä päästyäni heti takaisin sänkyyn ja kolmen tunnin perästä takaisin ylös. Ruokaa aluille ja nopeasti 6 kilometrin juoksupyrähdys, kuva omasta varjosta ja takaisin ruuan laittoon. Vielä pienet unet illalla ja vähemmän reippaana taas yövuoroon.
Kuu
Hoitoalalla työpäivät ei ole toistensa kopioita, vaan joka päivä on ihan erilainen. Tietynlaiset rutiinit rytmittävät, mutta on siedettävä arvaamattomuutta. Toisessa yövuorossa meillä olikin odotettua rauhallisempaa. Saimme syödä kiireettä, tutustua uusiin tiedonkäsittelyohjelmiin ja keskittyä huolella niihin asiakkaisiin jotka meille tulivat. Kuitenkin valvominen ilman kiirettäkin väsyttää hurjasti, joten perjantai aamulla muiden kurvatessa töihin, mä sain painaa pääni tyynyyn. Nukuin pitkälle iltapäivään asti, todella hyvin. Vasta pimeyden laskeutuessa ehdin juoksemaan 10 kilometriä ja bongasin taivaalta kirkkaan kuun.
Tuli
Lauantaina olimme koko perhe Seitsemisen kansallispuistossa retkeilemässä. Tuosta retkestä tarinaa ja lisää kuvia löytyy täältä. Tammiputkulan aiheeksi valikoitui tuli, vaikka monta muutakin olisi voinut ihanalta retkeltämme bongata. Se pitää sanoa, että alku viikon väsymyksestä ja äreydestä ei ollut enää tietoakaan. Asioilla kun on tapana järjestyä ja on tärkeää yrittää edes välillä keskittyä vain kaikkein oleellisempaan ja tärkeimpään.
Taivas
Edellispäivän retkestä olimme niin väsyneitä, että kaikilla riitti sunnuntai aamulla unta. Hitaasta aamusta huolimatta saimme tehtyä kotona mukavasti kotihommia ja metsätöitä takapihalla. Nappasin kuvan taivaasta. Illalla vielä kävin 9 vee tyttären kanssa hiihtämässä reilu 7 kilometriä.
Taidekuva
Tänään, uuden viikon maanantaina pakkanen paukkui kirjaimellisesti hirsitalomme nurkissa. Jälleen olin suunnitellut viikon pitkistä tälle vapaapäivälleni, mutta vaikka pakkanen on vain pukeutumiskysymys, tällä kertaa vaihdoin juoksun 11,5 kilometrin sauvakävelyyn. Kävelin keskellä taidekuvaa ja lämmin vaan tuli -22 asteessa (peltoaukeilla todennäköisesti oli vieläkin enemmän pakkasta). Sykkeet pysyivät matalalla ja fiilis korkealla 😊

Iloista pakkasviikkoa kaikille!

~Eija~

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parasta tammikuussa

Kohta tammikuu on jo puolessa välissä ja samaten tammiputkulan aiheet. Vielä on helppoa bongailla aiheita lenkeillä ja treeneissä, mutta ensi viikolla pitää jo vähän miettiä, ettei vaikeimmat jää viimeiseksi.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Latu
Viikko alkoi ladulla ja samalla avasin oman hiihtokauteni. Toki hiihtämässä olen käynty jo viime vuoden puolella joulukuussakin, mutta silloin joka kerta lasten kanssa lasten vauhtia. Nyt keli oli just hyvä mulle, miinus 4 astetta eikä tuullut. Luistelubaana ja latu olivat paikka paikoin todella liukkaita ja jäisiä ja kävelijöiden talsimia (mur!). Parit paikat jännitin oikeasti pysynkö pystyssä. Suunniteltu 20 kilometrin lenkki venyi 30 kilometriin, sillä en malttanut lopettaa, sen verran lentokeli oli ja kilometrejä sai kevyesti.
Villasukat
Tiistaina illalla alkoi jälleen Neiron Sporttiporukan treenit Neiron koulun liikuntasalissa. Ohjelman runko kevään aikana on pääasiassa lihaskuntotreeniä eri välineillä, eri rytmityksillä ja hiukan eri painotuksilla. Treenit kuitenkin sopivat kaikille, sillä jokainen tekee treenin sen päivän tuntemusten mukaan. Tällä viikolla ohjelmassa oli villasukkatreenit ja odotusten vastaisesti ihan napakkaa settiä. Erityisesti alakroppa sai liikettä. Mukava porukka oli taas kasassa. Ensi viikolla jatketaan kahvakuulatreenillä ja silloin kädetkin saadaan kunnolla hommiin.
Tervetuloa Ilmajoen Neiroon tiistaisin klo.18.30-19.30 😊
Sininen hetki
Sinisen hetken kohtasin keskiviikko aamuna Ilmajoen keskustassa juoksulenkillä. Kännykällä otettu kuva ei aivan anna oikeanlaista kuvaa miten kaunista oli, eikä tarkennuskaan pelittänyt, mutta tällä mennään. Vajaan 12 kilometrin lenkillä olisi ollut monen monta muutakin haasteen bongaus kohdetta, mutta valitsin nyt tämän. Juoksun päälle kävin vielä tunnin vesijuoksemassa, jossa kipeilevä kantapää säästyy juoksun aiheuttamalta iskutukselta mutta kroppa saa tehdä juoksunkaltaista liikettä. 
Kirkko
Torstaina ihan tarkoituksella lähdin Ilmajoen keskustaan bongatakseni kirkon. Tein lämmittelynä 10 kilometrin juoksulenkin ja sen jälkeen tunniksi kuntosalille.
Kaikenlaisia juoksualustoja. 
Perjantain pitkä työpäivä (klo.07-21) ei lähtökohtaisesti ole selitys sille ettei voisi liikkua, mutta kyllä se vaatii hiukan venymistä ja päättäväisyyttä. Mä pakkasin treenivaatteet jo aamulla mukaan ja menin suoraan töistä kuntosalille. Edellis illan treeni tuntui vahvasti jaloissa joten tein hiukan kevyemmän setin ja loppuverkaksi juoksua matolla ja merkintä: kaikenlaisia juoksualustoja. 
Jäljet lumessa.
Jäniksen jäljet lumessa eivät ole harvinaisia. Joten siksi lauantain myöhäisellä aamulenkillä ikuistin ne vasten tuota ihanaa aurinkoa. Aivan kuin se olisi hiukan lämmittänytkin.
Parasta tammikuussa. 
Tänään sunnuntaina oli herätyskello herättämässä sillä ajatuksena oli nousta ajoissa ylös ja tehdä juoksulenkki ja sitten töihin iltavuoroon, mutta... Suljin kellon ja jatkoin pötköttelyä vielä tunnin. Noustuani söin aamupalan ja pakkasin reppuni ja lähdinkin pyörällä töihin. Siinä polkiessani ja auringon paistaessa (ja pakkasen nipistellessä varpaita) tiesin, että parasta tammikuussa ehdottomasti on se, että olemme matkalla kohti valoa ja kevättä! Päivät pitenevät minuutti minuutilta. Ja aurinkoisina päivinä, pikku pakkasessa luonto on valtavan kaunis. Mutta luonto onkin aina kaunis, vuodenajasta riippumatta.

~Eija~

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tammiputkulaan

Viime vuoden tammikuussa olin tammiputkulassa, jossa liikuttiin vähintään puoli tuntia joka päivä ja havainnoitiin ympäristöstä erilaisia teemoja. Havainnot kuvattiin ja kirjattiin ylös kaikkien osallistujien nähtäväksi. Se oli hauskaa ja koukuttavaa. 

Kun joulukuussa somessa julkaistiin jälleen lista havainnoitavista kohteista, päätin lähteä taas putkulaan. Helpommaksi tämän toteuttamisen tekee se, ettei joka päivä tarvitse juosta, vaan liikkuminen voi olla hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, kuntosaliharjoittelua tai ihan mitä vaan. Pääasia että liikkuu lihasvoimalla.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Saako keltaista lunta syödä? 
Saako keltaista lunta syödä? Ei saa syödä. Uuden vuoden päivänä juoksin räntäsateessa reilu 11 kilometriä ja olin onnellinen että uusi lumi peittää nuo keltaiset läikät teiden varsilta  (paljastuakseen taas keväällä). 
Liikennemerkki 
Liikennemerkki oli koko yön kovan tuulen kanssa sataneen lumen peitossa. Iltapäivällä töistä kotiin päin pyörällä polkiessa tuuli oli jo tyyntynyt ja tietkin aurattu, mutta aamulla ei vielä ollut... Aamulla pelkäsinkin myöhästyväni töistä kun matka otti 15 minuuttia pitempään. Nippa nappa ehdin, mutta kuitenkin ehdin. Yhteensä 25,5km ja 1:34.
Kaveri liikkuu
Kaveri liikkuu, sillä torstaina tein esikoisen kanssa mukavan kevyen kävelylenkin mittarin näyttäessä miinus 17 ja aurinko paistoi. Kaveri ei ole innokkain lenkkeilijä, eikä ehkä sellaista hänestä koskaan tulekaan, mutta äidin roolissa uskallan ja voin vaatia lähtemään silloin tällöin mukaan liikkumaan. Arvostan näitä hetkiä kun voi antaa kaiken huomion toiselle ja jutella hänelle tärkeistä asioista. Lopulta kaverikaan ei ollut niin harmissaan kun lenkille äitin kanssa lähti.
Lumiukko
Kotipihan lumiukot lähettivät mut ja Niinan reippaalle 9 kilometrin sauvakävelylenkille perjantaina. Olisi ehkä pitänyt kävellä toinen samanmoinen, sillä meillä riitti juttua. Kutsun usein näitä lenkkejä terapialenkeiksi, sillä samalla kun saa selän märäksi kevenee myös ajatukset ja murheet. Ystävät ottavat sut sellaisena kuin oot ja uskaltavat sanoa kohdalle kolahtaviakin asioita. Tosi ystävät pysyvät, mutta pihan lumiukot sulavat kun kevät etenee.
Umpihanki
Lauantaina nukuin pitkälle iltapäivään, sillä takana oli 1/3 yövuoro. Herättyäni söin aamupalan ja puin päälle juoksuvaatteet. Kevyt reilu 10 kilometriä auratuilla pyöräteillä ja ihan tarkoituksella koukkaisu umpihankeen
Luonnon luomaa taidetta
Tänään takana 2/3 yövuoroista. Koska olin päässyt lähtemään töistä jo ennen yö neljää, pääsin myös ylös sängystä ennen iltapäivää. Valoisalla lähdin ihailemaan luonnon luomaa taidetta juoksemalla reilu 17 kilometriä. Keli pikkaisen plussan puolella, mutta puut jaksoivat vielä kannatella lumia oksillaan. Oikean jalan kantapää vaivaa edelleen ja juostessa pitää astua ajatuksella ettei sattuisi. Oliskohan limapussi ärtynyt tai muuten vain rasitusvamma.. Seuraillaan.

~Eija~

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tammihaaste maaliin

Aa että! Se on tammikuun viimeinen ja mielestäni vuoden kolmanneksi ankein kuukausi on selätetty, jes! Hyvällä asenteella ja positiivisuudella olen pyrkinyt menemään päivästä toiseen ja tammihaaste on osuvasti pitänyt liikkeessä ja vienyt huomion erinäisiin irrallisiin havaintoihin. Viimeisen viikon aikana on selvästi huomannut valon määrän lisääntyneen ja tulppaanit ovat saapuneet kauppoihin - selvä merkki kevään lähestymisestä :D

Viimeiselle kolmelle tammikuun päivälle havainnoitavaa oli enää juuri se kolme :) ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avantobensamittaricelsius-lukemajäljet hangessajärjetön jää, jäähallijääpuikkokellonaikakioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laiturilatuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyyspostin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valottikapuutvaloteos/valoilmiövastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
42
Jo sunnuntaina perheen ulkoilupäivän innoittamana aloin haaveilla lomaviikkoni ensimmäiselle päivälle reipasta pitkää hiihtoa, 42 kilometriä koska sellainen lukema odotti vielä haasteessa. Keli lupaili hyvää ja aikataulullisesti ehtisin, joten ainoan epävarmuustekijän loi oma jaksaminen. Tuntui että runsas ulkoilu yövuorojen jälkeen viikonlopun aikana ei ollut kuitannut kunnolla univelkaa. Vaihtoehtona siis olisi jättää lenkki lyhyemmäksi ja tulla kotiin päikkäreille. Päätin katsoa miltä tuntuu ja varoiksi nappasin taskuun muutaman palan suklaata.

Lähtöpaikassa opastaulussa oli yhdelle laavulle merkattu matkaa 4,2 km, joten se olisi uupumuksen iskiessä keino saada nuo numerot 4 ja 2. Rennosti lähdin Ahonkylästä Ilmajoelta kohti Seinäjokea, josa lopulta kiersin 4 kierrosta kuntorataa ja vielä lyhyen ampumaradan ja sitten takaisin kohti Ilmajokea. Ahonkylässä lykin asutuksille asti ja sitten takaisin ja vielä parin kilsan verran ees taas ja tulihan se 42,3 kilometriä täyteen! Loppu viimein jaksoin vallan hyvin ja olisin voinut jatkaa vielä lisääkin, mutta halusin syömään! Aikaa meni vajaa 3 tuntia.
Kolmet lenkkarit
Tiistaina jälleen ladulle, maltillisesti 17 kilometriä, koska luvassa oli muutakin treeniä tälle päivää. Alkuillasta olin Ninnin kanssa juoksemassa mäkivetoja, yhteensä reilu 7 kilometriä ja sen päälle oli toiminnallisen porrastreenin ohjaus Neiron koululla. Jalat olivat melko raukeat päästessäni lopulta sohvalle makaamaan runsaan iltapalan kanssa :) Kuvasin oikeutetusti päivän menopelini, kolmet lenkkarit (vaikka yhdet ovatkin monot...).
Oman kuvan heijastuminen
Tänään keskiviikkona oli kuudes päivä peräkanaa hiihtämistä. Kelit vaan ovat mitä mainioimmat ja matka taittuu niin helposti, muutoinhan olen oikeasti aika hidas hiihtäjä. Lapset sain lähetettyä kouluun ja lähdin samasta ovenraosta suksineni ladulle. Reilu 20 kilometriä ja vaikka olisi taas tehnyt mieli jatkaa, päätin kuitenkin lähteä syömään. Oman kuvan heijastumisen ikuistin auton ikkunasta. Huomisesta on tulossa joka tapauksessa "lepopäivä", kun käyn vaan lyhyesti juoksemassa.

Tammihaaste oli mukava, vaikka jotkut havainnot olivat omalta kohdalta tosi haastavia ja jopa tympeitä (mm. tehtaan valot ja bensamittari). Helppojakin oli (mm. latu ja kirkko), mutta tammikuun pimeys ei välillä antanut armoa ja kuvien "taiteellisuus" ei ollut hääppöinen (mm. savuava savupiippu tai laituri). Mutta näillä mentiin ja liikuttua tuli :)

Tämä kuluva viikko on määrä viikko, ihan jo senkin vuoksi että olen lomalla. Loppu viikosta on siis vielä luvassa lisää hiihtoa, kisat, pitkä juoksu ja paaaaaljon synttäriherkkuja.

Kiitos tammikuu ja tervetuloa helmikuu :D!

~Eija~

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tammikuun neljäs

Tämä kulunut viikko oli hiukan hankala. Alku viikosta oli vuorokauden kestänyt hirvee pakkanen (inhoan kovia pakkasia) ja sen päälle pari vuorokautta reilusti plussa-asteita ja jopa vesisadetta aiheuttaen kamalan pääkallokelin. Kerran koukkasin autolla ojankin kautta, mutta siitä selvisivät kaikki osapuolet naarmuitta. Koko viikon on teetellyt jonkinlaista flunssaa, mutta ei se kunnolla päälle ole tullut. Takkuista oloa pahensivat kiireiset yövuorot. 

Mutta hankaluuksia enemmän on parempi keskittyä tai ainakin päättää viikko hyvien asioiden muistelemiseen. Ensinnäkin mun jalka on tosi hyvä. Se on saanut lepoa juoksusta, sillä tällä viikolla on menty vähän kevyemmin ja juoksukilometrejä kertyi ainoastaan 16. Kävelyä kuitenkin 22 kilometriä ja hiihtoa 54 kilometriä. Menneenä viikonloppuna näin suunnistusseurani naisia yhteistreeneissä, kummityttöä ja ystävää sekä sunnuntaina vietimme perheen kesken kunnon ulkoilupäivää. Niin ja ensi viikon olen lomalla ja ehdin tehdä paljon enemmän juttuja, jos/kun terveenä pysyn.

Tammihaasteessa olen pysynyt. Aiheita, joita viikko sitten oli jäljellä ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukemajäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyyspostin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiövastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Tehtaan valot
Maanantaina lähdin uhkarohkeasti polkemaan töihin pyörällä. Oli kuitenkin luvattu illalle pakkasen kiristyvän, mutta ajattelin selviäväni takaisin kotiinkin. Mennessä, 10 asteen pakkasessa varpaita paleli, enkä koko iltavuoron aikana oikein kunnolla lämmennyt. Mitä nyt poskia helotti, vilutti ja lämpö nousi 37,4. Myönnyin mieheni tarjoukseen hakea mut autolla töistä kotiin. Auton ikkunasta nopeasti räpsäisin surkean kuvan tehtaan valoista työpaikkani lähellä olevasta lämpölaitoksesta tms.
Jäähalli
Särkylääkkeellä ja kunnon yöunilla vilutus ja flunssainen olo helpottivat hetkeksi. Uskalsin ystävän kanssa kävelylenkille tyttärien harkkojen aikana. Pyysin että koukataan paikallisen jäähallin kautta, että saan asiaan kuuluvan havainnon tehtyä. Yöllinen yli 20 asteen pakkanen oli lauhtunut miinus kuuteen.
Silta
Keskiviikkona lähdin aamupäivällä rauhallisesti juoksemaan reilu 10 kilometriä ja samalla bongasin sympaattisen sillan vakioreittini varrelta. Lunta oli mukavasti ja maisemat sen mukaiset.
Laituri
Torstai aamulla pakkasesta ei ollut enää tietoakaan, vaan sai riisua talvitakkia ja liukastella peilijäällä. Lumikerros oheni reilusti ja joka paikassa oli niin märkää. Lumitöitä ja kevyt kävelylenkki olivat ohjelmassa. Kuvasin oman lammen rannalla kesää ja paljaita varpaita odottelevan laiturin.
Kunnantalo
Yövuorot takana ja lyhyiksi jääneiden unien jälkeen nousin ylös ja lähdin hiihtämään 15 kilometriä. Ennen ladulle menoa koukkasin kuvaamassa kuntamme kunnantalon. Onneksi ladulla oli luistava keli, sillä sen verran väsytti että muuten olisi matka tyssännyt jo nopemmin.
Kirkko
Lauantai illan hämärissä ystävän, kummitytön ja heidän Hilma-koissulin kanssa kävimme kävelylenkillä bongaamassa kirkon. Kuvassa on itselle rakkain kirkko ikinä, vaika kyseessä olevalta paikkakunnalta olen jo pois muuttanutkin.
Avanto
Avannon kuvaamisen olin suunnitellut jo kuun alussa ja onneksi perheemme ulkoilupäivä onnistui kuin onnistuikin :D Ohjelmassa oli pilkkimistä, hiihtoa ja eväitä. Kaikkien mielestä meillä oli aivan huippu päivä!

Näillä eväillä uuteen viikkoon!

~Eija~

maanantai 22. tammikuuta 2018

Tammikuun kolmas

Viikko sitten oli hyytävän kylmä tuuli, joka teki paikka paikoin pakkasen tuntumaan 10 astetta kylmemmältä. Mulla vielä oli yövuorot, jotka pistää kropan hiukan sekaisin, joten mun oli kylmä ja ulos ei yhtään houkutellut mennä. Mutta mutta kun tammihaasteessa mukana ollaan, yövuorojen välissäkin vaan on liikuttava :)

Tammihaasteen aiheita, joita oli viikko sitten jäljellä ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Tikapuut
Maanantaina hoidin haasteen bongaamalla tikapuut koulumme seinästä hakiessani eskarilaista hoidosta potkukelkalla. En mennyt ihan suorinta reittiä, vaan koukkasin hiukan pitemmälti, että sain vaaditun puoli tuntia täyteen. Kylmä tuuli oli kylmä. Annoin itselleni luvan jättää päivän liikkumiset tähän, että jaksoin vielä kolmanteen yövuoroon.
vesi (joki, järvi, meri)
Kolmannesta yövuorostani pääsin jo neljältä yöllä kotiin ja olimme sopineet että mies herättää lapset kouluun ja mä saan jatkaa nukkumista. Sellaiset kuutisen tuntia nukuin ja sitten herätyskello herätti. Yleensä aina viimeisen yövuoron jälkeen nousen viimeistään puolenpäivän aikaan ylös, että saisin jotain päivän aikana tehdyksi. Nyt olisi nukuttanut vielä lisää, laiskotti ja päätä alkoi särkeä.
Iltapäivällä tein lapsille ruokaa ja söin siinä itsekin äkkiä ja sitten Ninnin kanssa tekemään vetotreenit. Tehtiin hyvien lämmittelyjen jälkeen 300 metrin ja 80 metrin vetoja. Löydettiin suht tasainen ja rauhallinen tienpätkä, joka oli toiseen suuntaan nouseva ja toiseen laskeva. Pahin viimakaan ei sinne osunut. Väsyneillä aivoilla yritin keksiä haasteen kuvauskohteen ja olin jo luovuttaa, kunnes palauttelussa keksin Kyrönjoen haaran, joka puikkelehtii läpi Seinäjoen. Joten vesi (joki, järvi, meri) hoidettu.
Celsius-lukema
Ai että oli ihanaa nukkua taas yö omassa sängyssä ja oikein yli 8 tuntia! Silti aamulla oli edelleen nuutunut olo ja sohva veti puoleensa. Mutta kun olin kaikki lapset taas saanut lähtemään kouluun, ampaisin itse aikaisemman suunnitelmani mukaan ladulle. Vapaata hiihdin reilu 20 kilometriä -7 asteen pakkasessa hyytävässä viimassa. Ladun varrella juuri ja juuri tarkenin nopeasti pysähtyä nappaamaan kuvan celsius-lukemasta
Paikallinen nähtävyys
Myös torstaina kävin hetin aamusta hiihtämässä, sillä kertaa perinteistä ajamattomilla baanoilla, mitä nyt viimeisellä vitosen kiekalla latukone meni edellä ja jouduin jarruttelemaan etten olisi perään laskenut. Nyt en kuitenkaan bongaillut kuvauskohdetta ladun varrelta, vaan säästin sen iltaan. Oli nimittäin mun vuoroni kuljettaa junioria muskariin ja sain mahdollisuuden bongata kuvauskohteen keskustasta. Aikomus oli kuvata kunnatalo, mutta Ilkan Patsas oli niin komean näköinen, että päädyinkin paikallisen nähtävyyden kuvaamiseen kevyen kevyellä juoksulenkilläni.
Valoteos/valoilmiö
Perjantaina kohteeksi valikoitui ihan sattumalta valoteos/valoilmiö. Pitkästä aikaa kärryttelin vaunuja, joissa nukkui päiväuniaan naapurin ihana taapero. Nämä lenkit on niin hyviä, kun tulee tehtyä kunnon kävelylenkki juoksun sijaan pienen vastuksen kanssa ja samalla voi olla hyödyksi jollekin. Taaperon äiti pääsi sillä aikaa kauppaan :) Ja tämä halo-ilmiö putkahti peltoaukealla näkyviin. Keli oli muutenkin aivan mahtava! Hyytävä viima oli poissa.
Vielä illalla juoksin Ninnin kanssa kiihtyvä vauhtisen pitkiksen Seinäjoella. Oli siis tosi hyvä päivä ja yövuorojen nuutuneisuuskin oli jälleen kerran voitettu.
Kioski ;D
Lauantaina bongasin kuuraisen kioskin :D Hä? No vihdoin päästin olemattoman luovuuteni kukoistamaan ja koska metsäisen hiihtolenkin aikana ei mitään järkevää jäljellä olevaa kuvattavaa näkynyt, niin kuvasin sitten itseni, eräänlaisen kioskin joka tarjoaa erilaisia PT-palveluita ;) Tätä kioskia kauniimpia kuvauskohteita olisi metsä ollut pullollaan, auringon hiljalleen laskeutuessa, pakkasen pidellessä -15 ja lumihiutaleiden kimallellessa. Tarkenin hihdellä vapaata 26 kilometriä ja mieli olisi tehnyt sivakoida pitempäänkin, mutta kotona odotti lämmin sauna.
Järjetön jää
Eilen sunnuntaina pääsin ensimmäisen kerran tänä talvena testaamaan koulumme pihaan jäädytettyä luistinrataa. Tämä sai mennä järjetön jää kategoriaan, sillä onhan tämä ihan järjettömän mahtavaa kökkätyön jälkeä! Iso kiitos jään tekijöille ja huoltajille :)

Viikon aikana tuli mm hiihdettyä reilu 60 kilometriä, potkukelkkailtua 15 kilometriä ja juostua 35 kilometriä. Oikea jalka on huomattavasti parempi kuin viikko sitten, vaikka en pitänyt juoksutaukoa tai käynyt sitä kenellekään näyttämässä. Pidin yllä venyttelyjä, mutta en enää alku viikon jälkeen "runnonut" kipeää kohtaa. Tiistain vetojen kova iskutus jalkoihin tuntui vetoja tehdessä, mutta yllättäen ei kipuillut treenin jälkeen. Hiihto ei tehnyt kipeää, eikä kevyt lyhyt  tai perjantain pitkä juoksu pahentanut asiaa. Itse asiassa säären kipeä kohta on enää vain aavistuksen arka. Selkä ei ole öisin herättänyt, mutta aamuisin ollut melko kankea. Liikkuvuusharjoitukset tekee hyvää ja niitä tulen jatkamaan. Joten parempi tilanne jo on. Kiitos kaikille jotka olette jalan tilannetta kyselleet :)

Ja taas on uusi viikko edessä. Vielä 10 havaintoa tammihaasteen tiimoilta ja kyllä tulee olemaan vaikeaa osa näistä lopuista...jotain kuitenkin keksitään ;)

Mukavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Rasteja ja kipuileva jalka

Ai että tykkäsin avata ulkosuunnistuskauteni nyt jo tammikuussa, kun Kauhajoen suunnistusporukka järjesti tammirastit kahtena peräkkäisenä lauantaina. Viime viikolla en päässyt, mutta tänä viikonloppuna aikataulut salli ja pääsin osallistumaan. Vaikein rasti taisi olla lähtöpaikalle löytäminen, kun en ohjeita niin tarkkaan etukäteen lukenut, enkä tunne Kauhajoen keskustaa kovin hyvin. Mutta löytyihän se Kalkunmäen kenttä :)
Tammirasteilla.
Ratavaihtoehtoja oli kolme; noin 5, 4 ja 3 kilometriä (linnuntietä) pitkät. Mä lähdin vitoselle. Karttana oli sprinttikartta, eli reitti kulkee talojen, pyöräteiden ja polkujen verkostossa. Talojen pihoihin ei saa mennä tai oikaista niiden poikki. Leppoisan reippaalla vauhdilla menin, kunnolla hengästyen. Lunta oli metsän puolella sen verran paljon, että vain kerran oikaisin metsän poikki saaden nilkat täyteen lunta, muutoin koukkailin avattuja polkuja pitkin. Oli mukavaa, suunnistus sujui ja keli oli just passeli, hiukan pakkasen puolella.

Suunnistuksen jälkeen oli tarkoitus mennä hiihtämään Kauhajen Sotkaan, jossa en aikaisemmin hiihtämässä ole ollut. Valitettavasti siellä oli juuri hiihtokilpailut, joten kurvasin kotiin ja lähdimme perheen kesken hiihtelemään tutuille laduille.
Sprinttikartalla mentiin.
Tammihaastekin tässä samalla etenee ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Jäljet hangessa
Lauantaina 13.1. havainnoin hiihtolenkillä jäljet hangessa.
Postin postilaatikko
Ja tänään sunnuntaina kävin juoksulenkilläni nojailemassa postin postilaatikkoon.
Tällä viikolla hiihtoa tuli 59 kilometriä, pyöräilyä 78 kilometriä ja juoksua 30 kilometriä + suunnistusta 5 kilometriä.

Mulla on ongelmia oikean jalan kanssa. Se on itse asiassa aina ollut tuo oikea jalka joka kipuilee. Nyt tuntuu, että vaiva on pitkittynyt. Joulukuussa se kipuili sisäsyrjältä peukalon kokoiselta alueelta, penikkatautimaisesti. Pyörittelyllä ja hieronnalla sen sai paremmaksi, mutta kokonaan se ei ole pois ollut. Nyt tuo kipu tuntuu selkeästi juostessa ja lauantain reipas vauhtinen suunnistus akutisoi sen. Kipu säteilee päkiälle, polven sisäsyrjälle jopa pakaraan asti. Jalka tuntuu puutuvan, mutta se ei petä alta ja sillä pystyy juoksemaan ja astumaan, mutta se tuntuu. Juostessa tuntuu, kuin kääntäisin jalkaani sisäänpäin. Selkä kipuja on ollut syyskuun alusta asti hyvin vaihtelevasti ja olen päätellyt sen johtuvan kireistä takareisistä ja pohkeista. Edelleenkin luulen ison syyn olevan siellä ja venyttelyllä yritän hoitaa ja helpottaa kireyksiä.

Tänään sunnuntaina juoksulenkillä rauhallisella vauhdilla jalka oli ok, mutta tuntuu. Tarpeeksi rauhallisella vauhdilla tuntuu pystyvän menemään, mutta kovemmat vauhdit ei tunnu hyvältä. Nyt pohdin mitä teen...juoksutauko, hieronta, osteopaatti...nämä vaihtoehdot pyörivät mielessä päällimmäisenä. No ainakaan huomenna en juokse, mutta tiistaina olisi mäkivetoja...
Paikka mistä kivut lähtee.
Vierivä kivi ei sammaloidu, joten jotain keksitään :)

~Eija~