Maaseutumatkailua pyöräillen

 Illat pimenee uhkaavasti ja tosi asia kesän loppumisesta on vain sisäistettävä. Viileähkön ja sateisen kesän huipennus oli elokuun lämpöiset viikot. Onneksi aurinkoisia päiviä oli useita, joten niistä tahtomattaankin sai jokainen nauttia. 

Musta ei ole makaamaan toimettomana auringossa, vaan mieluiten touhaamaan auringossa ja samalla kerätä aurinkovarastoja syksyä ja talvea varten. Yksi mainio keino on hypätä pyörän selkään ja lähteä fillaroimaan!

Olen useampana vuonna pyöräillyt töihin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, kuten tänäkin vuonna vaikka huomattavasti harvemmin kuin viime vuonna. Loistavaa hyötyliikuntaa! Samaa reittiä polkeminen ja oman ajan parantaminen työmatkalla ei aina jaksa innostaa, joten on kiva välillä hakea vaihtelua ja uusia maisemia pyörän selästä.

Alkuperäistä idean syntyhetkeä en enää muista, mutta ystävieni, Piian ja Meijun kanssa päätimme pyöräillä juhannuksena kunnon juhannusajelun. Enemmän tai vähemman valmistautuneina saimme juhannusaaton aattona kasaan 126km lenkin. Aikaahan siinä meni ja loppu matkasta sitä enemmän tuijotti edessä olevaa asfalttia ja ystävän selkää, kuin niitä maisemia, mutta olo yöllä klo.02 kodin portailla oli sanoinkuvailematon. Eikä se tähän jäänyt, vaan kesän aikana teimme vielä muutaman muunkin retken pyörillä. Yksi niistä oli pari viikkoa sitten, silloin kuin vielä kesä tuntui lämpöisenä iholla.

Jokainen vuorollaan suunnittelee reitin ja kartturoi porukkaamme eteenpäin. Tällä kertaa naapurikunnassa oli markkinat, joten päätimme lähteä sinne jätskille. Koukkasimme pikkuteitä kierrellen, keskellä kauniita peltomaisemia sopivassa vasta ja sivutuulessa. 

Päätimme kivuta näkötorniin, jossa joku meistä oli joskus kauan sitten käynyt. Perille löydettiin ja sudittiin pyörillä melkein ylös asti. Pyöränkettingit kitisi ja rahisi ja taisi hypätä rattailtakin pari kertaa. Hyvä mäki- ja porrastreeni ja huikeat näkymät ylhäältä!

Ai että kun näki ihanasti alas päin ;)

Niin ja sitten jätskille :D 

Olipa mainion oloiset markkinat naapurissa ja me saatiin sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Yhteensä matkaa kertyi tällä reissulla 67 kilometriä. Monelle oikealle pyöräilijälle pikku juttu, meille ihan kunnon treeni!

Parasta antia reissulla oli jälleen ystävien seura, aurinko ja sopiva sykkeen kohotus!

Kyllä me nyt ainakin yksi syksyinen pyörälenkki vielä yritetään saada sovitettua.
Haasta sinäkin ystäväsi mukaan pyöräilemään, tulee hyöty ja huvi samalla kertaa ja maisemat vaihtuu!

~Eija~

Extreme kuvina :D

Elokuisen arkiviikon loppuhuipennuksena jännittynyt naisporukka kokoontui ilmajokisen koulun pihalle. Tietoisesti emme olleet paljon etukäteen kertoneet mitä
EXTREME KAHVAKUULAILU
 tulee pitämään sisällään. Tapahtumakutsun kuvauksessa "päälle parhaat päivänsä nähneet vaatteet" kertoi jo osalle aika paljon ;) Jos osallistujia jännitti, jännitti vetäjiäkin miten ideoimamme haastavampi kuulailu otetaan vastaan.

Rauhallinen maalaismaisema oli mitä ihanin ympäristö extremelle. Sääkin suosi sopivan lämpöisellä ilmalla. Maanomistajan luvalla saimme kulkea hänen metsissään.

 Alkuverryttelyt vedettiin läpi metsän ja ojien.

Jes, kaikki löysi metsästä takaisin tielle :D

Lyhyen infon jälkeen porukka päästettiin radalle pareittain tai kolmen hengen porukassa.

Tässä väläyksiä radan varrelta :D

Loppuverryttelynä koko tien leveydellä takaisin koululle.

Alusta loppuun kuula kulki mukana, hetkellisesti se sai reitin varrella huilata.

Olipa kivaa, iso kiitos siitä meidän extreme kuulailijoille :D 

Lisää on luvassa ja lupaamme, että joka kerta extremellä on jotain erilaista!

Järjestämme extremeä myös työporukoille, polttariporukoille ja ihan mille kokoonpanolle tahansa. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä metwotraining@gmail.com

Metsä ja metwotraining-tiimi hiljenee hetkeksi, mutta vain hetkeksi ;)

~Eija~

extremeä, personal trainingia ja suklaakakkua

Vihdoin mullakin alkas kesäloma. Tätä on odotettu käytännössä koko kesä. Lomaa on vain 3 viikkoa ja se pitäisi käyttää todella tehokkaasti. Talo näyttää siltä, että kodinhengetär on ollut lomalla jonkin aikaa. Pölyrättiin tarttee siis tarttua. Pitää myös katsoa lasten pieneksi jääneet vaatteet pois kaapista. Mutta nämä ehtii ensi viikolla. Pääpaino lomallani tulee olemaan opiskelussani. Opiskelen Tampereen yliopistossa terveystieteiden maisteriksi ja nyt tämän syksyn aikana aion valmistua. Graduni alkaa olla hyvällä mallilla, joten tekemistä lomalle riittää. Kuitenkin pystyn ottamaan myös rennosti ja ennenkaikkea levätä ja keskittyä lapsiini (ja mieheenikin) :)

Loman alkuun suunnittelimme Eijan kanssa Extreme kuulailun, joka pidettiin eilen. Torstai-ilta meiltä kului suunnitellessa ja laittaessa rataa kuntoon. Miettimistä riitti, halusimme radasta sopivan haastavan, mutta kaikille sopivan. Aika meni hujauksessa torstaina ja illan hämärässä pääsimme itsekin testaamaan rataa

 Olemme Eijan kanssa tehokas pari, kun toinen saa idean toinen alkaa välittömästi miettimään onko se toteutuskelpoinen. Täydennämme toisiamme hyvällä tavalla ja meillä tuntuu uusia ideoita riittävän.

Radan materiaalit oli yksinkertaiset ja hankinnat iltaa varten pystyttiin pitämään kohtuullisina. Näin extreme kuulailun hinta ei noussut osallistujien ulottumattomiin. Itse ajattelemme tämän mukavana puuhana ja harrastuksena, tuloihin tällä ei (vielä) yllä. Tarkoituksemme on järjestää tapahtumia mukavaksi vastapainoksi tavallisille kahvakuulatunneille.

 Hauskinta oli kun pääsi itsekin testaamaan rataa. Osallistujat pääsivät kiertämään 2-3 kierrosta, me ehdittiin tehdä vain 1 testikierros. Toki painavan kuulan kanssa metsässä kulkeminen tuntui haastavalta ja tehokkaalta.

 

 Naapurin mies antoi meille vanhoja traktorin pyöriä. Näitä tulemme varmasti hyödyntämään jatkossakin. Treenistä kävi radan valmistelukin :)

 Perjantaina osallistujat saivat kokeilla uusia tapoja käsitellä kuulaa. Radalla oli paljon kuulan heittoja ja meille Eijan kanssa jäi hyvä tunne, että tapahtumasta tykättiin ja se oli juuri sellaista mitä osallistujat olivat kaivanneet.

Lauantai aamuna nautin poikkeuksellisesti kahvikupin seurana mutakakkua. Mutakakku on 7-vuotiaan tyttäreni lepiherkkua ja eilen halusin hänet yllättää, kun hän tuli koulusta. Mutakakku teki kauppansa :) 

Personal trainer koulutus alkoi viime viikonloppuna Tampereella Fitfarmilla. Olen tavannut tämän viikon aikana asiakkaitani ja päässyt jo toteuttamaan mielessä olleita treenejäkin. Personal training on mukavaa ja innostavaa ja motivoi itseänikin pitämään itsestäni huolta. On ollut ihanaa tavata motivoituneita asiakkaita, jotka haluavat, että autan heitä onnistumaan. Yhdessä onnistumme ihan varmasti!

Marjut

Hakusanat: kahvakuula, kahvakuulailu, extreme, personal training, opiskelu, Tampereen yliopisto, mutakakku

 

Mamma reenaa vol1

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta otan sen esiin nytkin, sillä kuulen jatkuvasti (ja välillä vetoan siihen itsekin) että äideillä ei ole aikaa harrastaa liikuntaa, koska kotona on pieniä lapsia. Eija on hyvä esimerkki, että näin ei ole. Tietenkään kaikkien ei tarvitse ottaa maratonia tavoitteekseen, mutta lapset eivät ole este suurienkaan unelmien saavuttamiselle. Kaikki lähtee itsestä. On oltava itsekäs terveellä tavalla ja otettava aikaa itselleen ja lähdettävä liikkumaan, jos kerran mieli tekee. Kun on halua, aina löytyy keinoja!

Teen tästä aiheesta nyt  juttusarjan ja tämä on aiheeseen vol1. Esittelen eri tapoja miten itse pystyn yhdistämään liikunnan, tavoitteellisen treenaamisen ja lasten kanssa yhdessä tekemisen. Meidän lapset pitävät siitä, että saavat olla mukana erilaisessa tekemisessä kanssani. Treenit pysyvät mielekkäinä itsellenikin, kun käytän hieman aikaa siihen, että mietin missä lapset viihtyvät ja saan samalla itse tehokasta liikuntaa.

Tämä ensimmäinen on helppo toteuttaa. Juoksulenkki kotiovelta. Meillä tällä kertaa mukaan lähti tytöt 7v ja 5v. Molemmat ovat tottuneita pyörälijöitä, mutta silti mietin mielelläni sellaisen reitin lenkille, että meidän ei tarvitse ylittää tietä montaa kertaa, eikä liikuta vilkkaasti liikennöityjen teiden lähellä. Päätimme lähteä Asuntoalueemme läheiselle pururadalle tai elämysreitille, kuten sitä täällä kutsutaan.

Edellisestä juoksulenkistäni oli kulunut jokunen tovi. Vähän mietitytti juosta, koska ajattelin kuntoni loppuvan ensimmäiseen ylämäkeen. Sovin jo etukäteen tyttöjen kanssa, missä odottelevat minua, jos äiti hyytyy välille. Reitti on tytöille tuttu joten hyvillä mielin uskalsin antaa heidän mennä edelläni. 5v. halusi kuitenkin kulkea lähes koko ajan rinnallani ja mukavasti jaksoin juosta hänen vauhdissaan.

7v tyttöni jaksaa jo hyvin pyöräillä, mutta 5v on hieman haastava motivoitava, kun sille päälle sattuu. Ajattelin, että käymme 3km paalun kohdalla ja käännymme takaisin niin matkaa pihastamme tulee n 6,5km.
3km paalulla 5v oli kuitenkin niin innokas menemään eteenpäin, että suostuin jatkamaan matkaa vielä vähän. Tiesin että pian meitä vastaan tulee levähdyspaikka, joten päätimme käydä siinä vielä. Hienosti molemmat jaksoivat. Tytöt jäivät jälleen poimimaan mustikoita, kun itse hölkkäsin vielä hieman eteenpäin. Yhtäkkiä kuulinkin takaa tutun huudon: "äIti, äitiiii odota!" 5-vuotiaani otti spurtin, koska halusi käydä yhtä pitkällä kuin minäkin :) Sopihan se.

Kyläseura on tehnyt talkoilla reitille useita erilaisia levähdyspaikkoja. Kuvassa Ahonkylän laavu.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä kolmannen kerran poimimaan mustikoita hetkeksi. Juotavaa oli varattuna mukaan ja lapset joivatkin mielellään.

                               Mikä sen parempaa kuin suoraan metsästä poimitut mustikat. Nam!

Metsässä on ihania satumaisia paikkoja, jotka kiinnostavat lapsia. Näillä pienillä pysähdyksillä on iso merkitys lapsille. Ne toimivat lepona pitkällä lenkillä ja luovat ihania muistoja lapsuuteen :)

Olimme jo pitkälti yli puolenvälin, kun se alkoi. No se mikä jokaisella lenkillä kuuluu jossain vaiheessa: "Äiti mä en jaksa, mun pitää taluttaa, voisitko sä työntää" Niin 5-vuotias alkoi väsyä ja tiesin, että hän kyllä jaksaa, mutta kiinnostus touhuun alkaa mennä. Olimme matkanneet noin 6km tässä vaiheessa. Tämä on tärkeä vaihe, sekä aikuisile että lapsille. Aikuinenkin tarvitsee kannustusta ja motivointia, että jaksaa tehdä raskaan asian loppuun saakka. Samoin lapsi. Lapsi tarvitsee konkreettisen palkinnon onnistumisestaan. Tai ainakin minä käytän palkintosysteemiä silloin, kun huomaan, että siitä on selkeästi hyötyä. Tällä kertaa palkinnoksi lupasin jäätelön kotona iltapuuron jälkeen. Joskus meillä on palkintona pidempi iltasatu kuin tavallisesti tai saa katsoa illalla vielä jonkin lastenohjelman. Tällä kertaa jäätelö, sillä tiesin, että sattuu olla 5v lepijäätelöä varattuna. Se toimi, virtaa löytyi ja tyttö jaksoi hyvin seuraavalle etapille, nimittäin kodalle saakka.

Kodalle on tehty mukavat punnerrustukit, joissa aikuinen pystyy kehittämään ylävartalon lihaksia ja lapset voivat käyttää niitä näin kiipeilytelineinä :) Näytti sitä virtaa vielä olevan, kun tässä vaiheessa ei kumpaakaan väsyttänyt yhtään.

Lenkki oli loppusuoralla, tästä on enää kilometrin verran kotiin. Olin ylpeä molemmista tytöistä ja myös itsestäni. Olin yllättynyt miten jaksoin juosta koko sen ajan mitä liikkeellä olimme (taukomme ievät olleet kovin pitkiä) eli juoksukuntoni ei ollutkaan täysin kadonnut, vaikka olen juossut vain vähän kevään ja kesän aikana.Matkaa kertyi 7,4km aikatavoitetta tälle lenkille ei ollut, enkä seuraillut nyt sykkeitäkään. Menin tyttöjen ehdoilla ja se kannatti. Meillä kaikilla oli mukavaa :)

Kotipihasta lähdimme vielä uudelleen mustikkaan ja saimmekin puoli litraa ihanaa superfoodia. Nillä sitten herkuteltiin iltapuuron aikaan.

              Tässä vielä kuva omasta herkustani; Fitline ProB4 lohkeavaa jogurttia 2dl ja mustikoita.

Näin siis meillä Juokselenkki lasten kanssa silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Lenkin aikana pystyin samalla miettimään tulevaa viikonloppua. Aloitan nimittäin Personal trainer koulutuksen Tampereella Fitfarmilla. Jatkossa tulen kertomaan tunnelmia tuohon koulutukseenkin liittyen :) Nyt mukavaa torstaita puolestani :)
                                                                   -Marjut-

Avainsanat: Marjut, juoksu, fitline, lenkki, lapset, fotfarm, personal trainer, koulutus

HCM 2015

Valmistautuminen tämän kertaiselle maratonille ei mennyt lähellekään oppikirjojen mukaan,mutta tulipa todistettua että onnistuakseen, ei sen ilmeisesti aina tarvitse mennäkään.

Takana oli pitkiä ja raskaita työvuoroja, kiireiset vapaapäivät, lyhyeksi jääneitä yöunia ja viimeisen kuukauden toteutumattomat lenkit.

Kuitenkin taustatöinä olin viimeisen kolmen vuoden aikana juossut vähintään yhden juoksulenkin joka viikko, niin laadukkaita että laaduttomia. Lihaskuntoa 1-2 kertaa viikko, kesällä melko kivasti pyöräilyä, puutarhatöitä ja ruokavaliossakin viimeisen vuoden aikana petrattu selvästi. 

Viimeisen viikon aikana keskityin hiilareihin ja nesteiden juomiseen parhaani mukaan. Mulle tuo 2-3 litran juominen päivässä on haaste.

Luvassa oli aikainen ylösnousu yhteiskyydityksen vuoksi. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro mansikkakiisselillä ja teellä alas. Loput kamat kasaan ja herätin mieheni heittämään mut bussille tien varteen. Menomatkalla sain onneksi hiukan torkahdettua ja lopun matkaa fiilisteltiin ja täräättiin muiden matkalaisten kanssa. Hienoa olla samanhenkisessä porukassa, jutella kokemuksista, valmistautumisesta, tavoitteista ja kaikesta muusta mitä maratonjuoksuun nyt kuuluukin. Mielenkiintoista miten niin erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista porukka lähtee samalle matkalle, samankaltaisin unelmin; mukava juoksu, voimien riittäminen ja miksei oma ennätys.

Helsinkiin saavuttaessa oli jo melkoisen lämmin. Haettiin materiaalit, pähkäiltiin vielä asuvalinnoista, viimeisiä tankkailuja ja tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamista. Hienoa porukkaa :)

Hivuttauduimme hyville lähtöpaikoille ja sitten odoteltiin ja fiilisteltiin.

Tässä 1265:stä naisjuoksijasta kourallinen.

Jännittää...

Lähdössä oli aivan hyvin tilaa aloittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Hiukan jarru pohjassa. 

Kaveria näin 2km kohdalla,mutta juomapisteellä kadotimme toisemme enkä tiennyt loppu matkasta menikö hän edellä vai takana. 

Alkumatkan nousut, laskut ja kurvit olivat melko mielenkiintoisia ja tieto näiden mäkien uudelleen nousemisesta toisella kierroksella hirvitti. Nyt ne vielä meni helposti sen erikoisemmi hengästymättä.

Maratonin juoksu on jatkuvaa itsensä analysointia. Miltä nyt tuntuu, onko vauhti sopiva, menenkö liian nopeaa, voisiko sittenkin antaa mennä lujempaa, vihlaisiko polvea vai väänsikö vatsaa... Erityisesti puolimatkaan asti kävin tätä kamppailua mielessäni. Toisaalta tuntui aivan hyvältä, mutta silti olin jotenkin niin epävarma. Puoli matkassa kello näytti 1 tunti 52minuuttia. Tukholmassa keväällä puolimatkan aika oli 1 tunti 57 minuuttia, olin siis tuosta selvästi edellä!
Joka juomapisteellä heitin suuhuni urheilujuomaa ja vettä. Omana eväänä oli Squeezy Tomato geeliä, johon tykästyin Tukholmassa. Ei ole liian makea ja juoksun aikana tomaatin maku on ihan ok. Toimii mulla. Suunnitelmissa oli ottaa 10km, 20km ja 30km kohdilla, mutta lopulta tuo vimeinen jäi ottamatta.

Energiat tuntui riittävän hyvin ja jalat pelasi,mutta ennen toiselle kierrokselle lähtöä, n 24km kohdalla vatsaa väänsi parin minuutin aikana oikein kunnolla. Ehdin jo säikähtää mitä nyt tapahtuu, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Vielä myöhemmi tuli uudestaan,mutta meni vielä nopeammin ohi. Tämän vuoksi 30 kilometrin geeli jäi ottamatta, kun pelkäsin vatsani kuitenkin reagoineen siihen jotenkin. Myös urheilujuoman jätin väliin lopussa joka toisella juomapisteellä.
Mutta kuuma oli, todella kuuma!

Ensimmäisen kerran kunnolla tuntui 33km kohdalla nousujen jälkeen. Etureidet veti ihan hapoille, sisu ei antanut periksi kävellä mäkiä ylös, vaan hölkötellen mentiin. Tästä eteenpäin kävelin aina juomapisteellä samalla juoden kunnolla vettä ja ravistellen jalkoja. Se auttoi.
36km kohdalla meni taas paremmin, kunnes 39km paalu jäi kokonaan näkemättä, kun olen vain tuijotellut maahan keskittyen olennaiseen, eli eteenpäin menemiseen.
Viimeiset kaksi kilometriä taas vilahtivat hetkessä ja hups sitä oltiinkin jo stadionilla :)! Kelloon vilkaisu ja tajusin sittenkin olevani ennätysajassani, vaikka toinen puoliska oli taas selvästi hitaampi. Oma ennätykseni parani muutamilla kymmenillä sekunneilla, ei siis paljon, mutta silti :D!
3 tuntia ja 52 minuuttia + sekunnit.

Onnellisena ja helpottuneena maalissa :)

Stadionille juokseminen on todella hieno kokemus! Mitali kaulaan, eväät pussiin ja makuulle nurtsille. Siinä nurtsilla vasta taas tajusin onnistuneeni, vaikka niin epävarmana matkaan lähdin. Oma maaginen aika, 3tuntia ja 50 minuutin alitus jäi taas saavuttamatta, mutta sitä lähestyttiin jälleen. Olen oikein tyytyväinen.

Kotona reissusta olin rättiväsyneenä yöllä vähän ennen kolmea. Sunnuntai aamulle olin luvannut menon joten nukkua ehdin vain vajaa 5 tuntia. Olin todella väsynyt ja edelleenkin tuntuu, kolme päivää maratonista, että univelka painaa. Kropasta huomaa, että taas on käyty äärirajoilla, kun koko ajan on pieni nälkä ja jano, närästää ja silti ei tee mieli syödä.

Nyt edessä on pieni, todennäköisesti reilu vuoden maraton tauko, kun tulevan syksyn, talven ja kevään keskityn muihin juttuihin. Juoksu ei silti jää pois, mutta käytän aikani lyhyemmille matkoille treenaamiseen.  

~Eija~