Hiljaista tekemistä

Kirjoitteleminen blogiin on jäänyt todella vähälle paristakin syystä. Ensinnäkin tammikuussa aloitin taas tekemään 100%:sta työaikaa ja se todella näkyy arjessa. Tuntuu kuin olisin koko ajan töissä, tai ainakin kohta lähdössä tai pitää yrittää nukkua, laittaa eväät tai järjestellä työvuoroja niin, että oma oikea elämä pyörii niin kuin toivoo. Osittaisella yksi vapaapäivä viikossa, tai vuorotyöläisenä työvuoroputken päälle yhtä pitkä vapaaputki, todella tuntuu. Aika ei riitä aivan kaikkeen.

Kuitenkaan en ole tinkinyt yhtään liikkumisista, vaan tekeminen on jatkunut samaan normaaliin tahtiin. Mahdollisimman usein kuljen työmatkat pyörällä, vaikka loskakeleillä se oli todella raskasta, mutta ajattelen sen hyvänä treeninä. Tammikuussa ehdin juosta noin 250 kilometriä. Pääsääntöisesti lenkit olivat rauhallisia, vetoja ei tullut tehtyä, mutta liukkaus, loska ja lumisade tekivät omanlaisensa hyvän vastuksen. Lihaskuntoa ja kehonhuoltoa on tullut tehtyä sopivasti joka viikko. Kropassa tuntuu oikein hyvältä. Iloksemme toissaviikolla meille vihdoin myös satoi vähän reilummin lunta ja nyt on päässyt hiihtämään pitempää lenkkiä.

Mun Rossignolit

Tammikuussa ostin itselleni uudet perinteisen sukset. Alun perin lähdin näyttämään vanhoja lautojani, josko ne olisi voinut hioa, mutta eipä niistä enää ollut oikein mihinkään. Uudet houkutteli ja myyjä sai mulle myytyä karvapohjasukset. Oikeastaan pelkkää hyvää oon karvapohjasuksista kuullut ja taitamattomana voitelijana taisi olla aika mennä sieltä missä aita on matalin. 

En ole katunut. Rossignolit ovat olleet hyvät. Ensimäisellä hiihtokerralla jalanpohjat kipeytyivät ihan hirveästi, mutta uskon tämän johtuneen uusista monoista. Seuraavilla kerroilla kipua on ollut edelleen, mutta selvästi vähemmän. Jalat tottuu pikku hiljaa. Pito on ollut oikein hyvä, mutta sauvat tuntuvat luistelusauvojen rinnalla kovin lyhyiltä. Perinteisen hiihtotekniikka tuli jostain takaraivosta ja olipas se niin mukavaa pitkästä aikaa.

Helmikuun auringon paisteessa.

Helmikuun on ihana kuukausi. Rakastan tätä lisääntyvää valon määrää, auringon paistetta hangilla ja pikku pakkasia. Nämä viikot nautitaan ennen kuin taas sohjo ja kura lentävät. Mulla on ihan lähellä talven hiihtokilometritavoite, joka on 500 kilometriä. Sen yli menen että heilahtaa.

Onnellinen hiihtelijä :)

Töiden ja liikkumisesta nauttimisen lisäksi aika menee lasten koulutyön ja harrastusten tukemisessa, normi kotitöissä ja jonkun verran ohjauksien parissa, mutta niitä en tällä hetkellä ota sovittuja enempää. 

Tässäpä selitystä teille jotka olette miettineet blogihiljaisuutta. Kaikki kuitenkin siis hyvin. Kirjoittelen jatkossakin aina kun ehdin ja tietysti sitten kun keksin jotain kerrottavaa. Perustekemistä tämä pääasiassa on.

Ihanaa helmikuuta kaikille!

~Eija~

Joulunajan kuulumisia

Ihana joulunaika vietettiin perheen kanssa, niin kotona Ilmajoella kuin mun vanhempien luona Ylistarossa. Perinteisiä, itselle tärkeitä juttuja tehtiin, kuten käynti aattohartaudessa kirkossa, hautausmaalla käynti ja sopivasti jouluruokia. Lasten kohokohta oli odotetusti lahjat ja kyllähän se ilo tarttuu herkästi aikuiseenkin. Aattoillalla ennen kotiin paluuta pelailtiin perinteisesti lautapelejä porukalla ja kotimatkalla pulahdin avannossa.

Joulukuusi koristeltiin aatonaattona ja pois se riisutaan Loppiaisena.

Ylistaron kirkko jouluaaton tunnelmissa hautausmaalta päin.

Mutta ei joulu ole mennyt maatessa, päin vastoin. Joulupäivien työvuorot ovat osaltaan pitäneet huolta siitä, että normaali rytmi on pysynyt päällä. Tapaninpäivänä sain järjestettyä aikataulut niin, että pääsin kurikkalaisten polkulenkille mukaan. Kierrettiin Samuli Paulaharjun polku, joka on vajaa 12 kilometriä. Meno oli rauhallista kevyttä, keskisyke 119. Lenkin jälkeen pääsin suoraan anopin ruokapöytään.

Iso Karhuvuoren maisemia.

Hiihtelemään oon myös ehtinyt ja kaunis joulukuun aurinkokin pilkisti tovin taivaanrannassa. Kipakka parin päivän pakkanen kylmetti mun sormet. Vaikka kädessä on Haltin laadukkaat talviurheilu kintaat, ei ne riittäneet. Itse asiassa kymmenen asteen pakkas lenkeillä mulle ei edes tullut hiki, just sopivan lämmin vain. Ehkä siis pitää hiihtää lujempaa tai ainakin pukea vielä yksi kerros lisää. Seuraavalla kunnon pakkaskelillä kintaiden lisäksi puen käsiini ohuet villahanskat tai vastaavat. 

Hiihtämässä.

Aika hienoa, että tässä vaiheessa talvea mun hiihtokilometrit ovat yli 200 ja lastenkin talven kilometri tavoitteet hyvässä vauhdissa. Oma tavoite on hiihtää vähintään 500 kilometriä ja tällä menolla se pitäisi tulla helposti. Mutta katsoo nyt mihin suuntaan tämä talvi kelien ja oman ajan käytön suhteen etenee.

Ihana aurinko.

Reippaita, vuoden viimeisiä talvipäiviä kaikille!

~Eija~

Joulukuun alun kuulumiset

Joulukuu on hyvästi puolessa välissä ja tässä on tullut marrasputken jälkeen hengähdystauko blogikirjoittelussa. Myös juoksemisessa oli jalkoja palauttava tauko joulukuun ensimmäisen viikon verran ja tällä viikolla oon taas nastakengille antanut kevyttä kyytiä. Joulukuun muutenkin otan viime vuotiseen tapaan kevyemmin. Tarkoitus on ollut hiihdellä enemmän ja juosta kevyemmin, mutta yhden reippaamman lenkin kuitenkin sitten juoksin, kun tuntui niin hyvältä.

Luonnon lumilla :)

Alku kuusta pääsi ihan luonnon lumille luisteluhiihtoa heilumaan, kunnes ne lumet suli jäätiköiksi. Onneksi lähistöllä kuitenkin on varastolumen latuja. 

Harmillinen joka vuotinen riesa molemmissa paikoissa kuitenkin ovat laduilla kävelijät ja koirien ulkoiluttajat. Mä en vaan voi käsittää näitä! Eikä nämä kävelijät ilmeisesti myöskään käsitä, miksi isot kengän jäljet ja koiran jätökset ovat haitaksi keskellä latua. Ei niitä pururatoja hiihtokaudella kävelijöille aurata. Ihan ladun reunassa on fiksua kävellä, kun oikaisee esimerkiksi jollekin polulle, laavulle tai toiselle tienpätkälle. Muuten kävelylenkit hiihtokaudella kävelisin ihan suosista kävelyteillä ja muilla hiekoitetuilla reiteillä. Onhan tätä vaikea ymmärtää jos ei itse hiihdä, on "aina" lenkkeillyt purtsilla, koira pelkää autoja tms. Omalle kohdalle ladulla kävelijät ovat olleet ajattelemattomuuden sijaan jääräpäisiä ja loukkaantuneet kun olen ladulla kävelemisestä ystävällisesti maininnut. Voi huoh, mutta jätetään tämä aihe tähän.

Aurinkokin on välillä pilkistänyt.

Lapsilla on ollut viimeiset kokeet koulussa ja nyt on ihanaa kun seuraavat kolme viikkoa voi myös kouluntyön osalta ottaa taukoa. Itsellä ei lomaa joulunaikaan ole, mutta kyllä se lomalta tuntuu, kun lapsilla ei ole läksyjä, ei jokapäiväisiä aikatauluja ja saa nukkua vapaapäivien aamuina halutessaan pitkään. Tulee tarpeeseen tämä lasten joululoma.

Tyttöjen kanssa hiihtämässä.

Suunnitelmissa on siis hiihdellä, viritellä kroppaa tulevaan kovaan juoksuvuoteen levolla ja lenkeillä, syödä kaikkea hyvää, nauttia joulun tunnelmasta läheisten kanssa, lukea ja katsoa rästissä odottavia ohjelmia ja tietysti piipahtaa aina välillä töissä. 

Tiet ovat paikka paikoin ihan peilijäällä.

Leppoisia jouluvalmisteluja kaikille ja pysykäähän pystyssä!

~Eija~

Suunnistusmaratonia ja putkihiihtoa

Eilen sunnuntaina järjestettiin Jämi suunnistusmaraton 13. kerran. Mulle tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta. Ensimmäisen kerran mukana olin vuonna 2017. Kuten silloin, myös tänäkin vuonna pohdin kovasti varusteita, sillä lämpömittari näytti lähes nollaa. Onneksi ei satanut ja räntäsateet oli ennustettu saapuvaksi vasta myöhemmin iltapäivällä. Viikko sitten sm-erikoispitkillä Sipoonkorvessa oli 10 astetta plussaa ja reitillä tarkeni hyvin. Nyt puin extraa ja päälle tuli kahdet juoksutrikoot, normi juoksusukat ja suunnistuskengät, paksumpi poolopaita ja suunnistuspaita sekä päähän seuran panta ja käsiin hanskat. Oli hyvä kokonaisuus, vaikka liukkailla hanskoilla joutuikin karttaa puristamaan normaalia enemmän, sillä seurauksella että vasemman käden kämmen kramppasi maalissa ja tuntuu edelleen.

Jämi suunnistusmaratonin lähtö. Kuva Päivi.

Suunnistusmaratonin erikoisuus on, että kaikki lähtevät yhtäaikaa. Niin kilpa- kuin kuntosarjat, miehet ja naiset sekä nuoret. Reitillä on perhoslenkit, joilla revitään erot jos revitään. Enemmän tämä on mukavaa ja reipasta jolkottelua kangasmaastossa ja samalla suunnistuskauden isompien tapahtumien päätöstä.

Lähdössä oli tiivis tunnelma ja lähtö oli melkoista rynnimistä. Kuitenkin pian porukka hajaantui kentän poikki kohti omia rastejaan. Itsellä meni tovi karttaa pyöritellessä ja lähtökolmiota etsiessä. Sitten vaan loikkien kohti ykköstä. Mäntyisessä kangasmaastossa juostavuus metsän puolellakin on hyvä, eikä varsinaisesti hyödytä kierrellä polkuja pitkin, joten suunnalla vaan. Samalle rastille näytti menevän moni muukin, samaten kakkoselle. Sen jälkeen tuli ensimmäinen perhoslenkki hässäkkä.

Jämin maisemia.

Perhoslenkeillä rastit saattaa toisilla olla eri järjestyksessä kuin itsellä. Yleensä on yksi keskusrasti, jolla käydään useasti leimaamassa. Mä lähdin epähuomiossa keskusrastilta, eli silloin kolmannelta rastiltani vitos rastilleni. Mäelle noustuani hoksasin virheeni ja sitten tuhatta ja sataa korjaus liike kohti neloselle. Kyllä otti päähän, mutta onneksi rastivälit olivat lyhyet, eikä tämä virhe näy väliajoissa. Muuten rastit löytyivät hyvin ja viimeisen kerran kokoontumisrastilta lähdettiin suolle. 

Ekat perhoslenkit.

Oli jotenkin typertynyt olo, sillä en ollut yhtään odottanut tällaista kunnon suopätkää tähän maastoon. Mutta yli vaan oli rämmittävä. Suon jälkeen kymppi rastia tuli hiukan koukattua liikaa oikelta, mutta ei paha virhe. Seuraavan suovälin koukkasin selvemmin oikealta tielle ja se oli oikein hyvä ratkaisu. Vielä oli toinen perhoslenkki sykermä ja sitten takaisin kohti perinteistä Jämin kangasmaastoa. Tavoite oli pysyä suunnassa ja kartalla niin polkujen kuin käyrien kanssa ja siinä melko hyvin onnistuin maaliin asti. Vaikka tarkoituksella olin mennyt koko reitin kunnolla vauhtia pitäen, riitti energiaa vielä lopussa pistää tossua toisen eteen ja pitkällä loppusuoralla napsin useamman selän. 

Suunnistuskausi paketissa.

D40-sarjan matka linnuntietä oli 12,5km ja mun kellon mukaan matkaa tuli 13,8km.
Aika oli 1:20:42. Sarjani voitto ja kotiin tuomisina paikallisia tuotteita, nam.

Palkinto.

Olin matkassa Ninnin kanssa ja olin ehdottanut, että mentäisiin vielä suunnistamisen jälkeen Jämin hiihtoputkeen hiihtämään. Ninni oli heti valmis, jes. Kotona aamulla ennen lähtöä heitin luistelusuksieni pohjiin pikaluistoa ja kaivoin monot kaapin perältä. Tämä valmistautuminen saisi riittää. Ja olipa kivaa, vaikka latu oli kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. Tunnin hiihtelyn sijaan hiihdimme lähes kaksi tuntia ja ai että tuntui hartioissa, käsivarsissa ja pakaroissa. Myöhemmin myös nivuset ja jalkapohjat ilmoittelivat treenin olleen kaikkea muuta kuin palauttava, mutta erittäin hyvä. Hiihtokausi siis avattu. Toivottavasti pian myös kotimaisemissa luonnon lumilla.

Jämin putkessa hiihtokausi avattu. Kuva Ninni.

On aika pestä suunnistuskengät, joista ei ehkä enää ole ensi kaudeksi mulle kaveria, mutta onneksi uudet jo odottavat kaapissa. Tämän kauden suunnistukset olivat tässä, jos ei nyt sitten jotain ihmeellistä putkahda eteen. Oli aika mahtava suunnistusvuosi. Paljon onnistumisia ja oppimisen paikkoja. Kiitos.

~Eija~

Parasta tammikuussa

Kohta tammikuu on jo puolessa välissä ja samaten tammiputkulan aiheet. Vielä on helppoa bongailla aiheita lenkeillä ja treeneissä, mutta ensi viikolla pitää jo vähän miettiä, ettei vaikeimmat jää viimeiseksi.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;

Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 

Latu

Viikko alkoi ladulla ja samalla avasin oman hiihtokauteni. Toki hiihtämässä olen käynty jo viime vuoden puolella joulukuussakin, mutta silloin joka kerta lasten kanssa lasten vauhtia. Nyt keli oli just hyvä mulle, miinus 4 astetta eikä tuullut. Luistelubaana ja latu olivat paikka paikoin todella liukkaita ja jäisiä ja kävelijöiden talsimia (mur!). Parit paikat jännitin oikeasti pysynkö pystyssä. Suunniteltu 20 kilometrin lenkki venyi 30 kilometriin, sillä en malttanut lopettaa, sen verran lentokeli oli ja kilometrejä sai kevyesti.

Villasukat

Tiistaina illalla alkoi jälleen Neiron Sporttiporukan treenit Neiron koulun liikuntasalissa. Ohjelman runko kevään aikana on pääasiassa lihaskuntotreeniä eri välineillä, eri rytmityksillä ja hiukan eri painotuksilla. Treenit kuitenkin sopivat kaikille, sillä jokainen tekee treenin sen päivän tuntemusten mukaan. Tällä viikolla ohjelmassa oli villasukkatreenit ja odotusten vastaisesti ihan napakkaa settiä. Erityisesti alakroppa sai liikettä. Mukava porukka oli taas kasassa. Ensi viikolla jatketaan kahvakuulatreenillä ja silloin kädetkin saadaan kunnolla hommiin.
Tervetuloa Ilmajoen Neiroon tiistaisin klo.18.30-19.30 😊

Sininen hetki

Sinisen hetken kohtasin keskiviikko aamuna Ilmajoen keskustassa juoksulenkillä. Kännykällä otettu kuva ei aivan anna oikeanlaista kuvaa miten kaunista oli, eikä tarkennuskaan pelittänyt, mutta tällä mennään. Vajaan 12 kilometrin lenkillä olisi ollut monen monta muutakin haasteen bongaus kohdetta, mutta valitsin nyt tämän. Juoksun päälle kävin vielä tunnin vesijuoksemassa, jossa kipeilevä kantapää säästyy juoksun aiheuttamalta iskutukselta mutta kroppa saa tehdä juoksunkaltaista liikettä. 

Kirkko

Torstaina ihan tarkoituksella lähdin Ilmajoen keskustaan bongatakseni kirkon. Tein lämmittelynä 10 kilometrin juoksulenkin ja sen jälkeen tunniksi kuntosalille.

Kaikenlaisia juoksualustoja. 

Perjantain pitkä työpäivä (klo.07-21) ei lähtökohtaisesti ole selitys sille ettei voisi liikkua, mutta kyllä se vaatii hiukan venymistä ja päättäväisyyttä. Mä pakkasin treenivaatteet jo aamulla mukaan ja menin suoraan töistä kuntosalille. Edellis illan treeni tuntui vahvasti jaloissa joten tein hiukan kevyemmän setin ja loppuverkaksi juoksua matolla ja merkintä: kaikenlaisia juoksualustoja. 

Jäljet lumessa.

Jäniksen jäljet lumessa eivät ole harvinaisia. Joten siksi lauantain myöhäisellä aamulenkillä ikuistin ne vasten tuota ihanaa aurinkoa. Aivan kuin se olisi hiukan lämmittänytkin.

Parasta tammikuussa. 

Tänään sunnuntaina oli herätyskello herättämässä sillä ajatuksena oli nousta ajoissa ylös ja tehdä juoksulenkki ja sitten töihin iltavuoroon, mutta... Suljin kellon ja jatkoin pötköttelyä vielä tunnin. Noustuani söin aamupalan ja pakkasin reppuni ja lähdinkin pyörällä töihin. Siinä polkiessani ja auringon paistaessa (ja pakkasen nipistellessä varpaita) tiesin, että parasta tammikuussa ehdottomasti on se, että olemme matkalla kohti valoa ja kevättä! Päivät pitenevät minuutti minuutilta. Ja aurinkoisina päivinä, pikku pakkasessa luonto on valtavan kaunis. Mutta luonto onkin aina kaunis, vuodenajasta riippumatta.

~Eija~

Talvirasteilla

Huhhuh, olipa viikonloppu! Perjantai illasta se lähti, kun olin kannustamassa tyttäriäni lasten hiihtokisoissa. Itsellä kisattavaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina ja molempina päivinä vielä iltavuorot päälle. Tähän lisänä vielä viikolla vaivannut flunssa ja epäilenpä että jokunen olisi jättänyt kisat väliin. Flunssa onneksi oli enää hyvin irtoavaa nuhaa ja kisat ja työvuoro samalle päivälle on mulle niin peruskauraa, että se ei esteeksi muodostunut nytkään. Lähiesimieheni kanssa olin etukäteen sopinut miten toimitaan, jos myöhästyn töistä (en kuitenkaan myöhästynyt!).

Lauantaina oli Alun hiihtosuunnistustalvirastien ensimmäinen kisapäivä Lehtimäen Valkealammella. Samalla oli aluemestaruus keskimatkan kisa. Iltavuorostani johtuen olin etukäteen kysynyt järjestäjiltä, saisiko koko sarjamme lähtemään alkupäässä. Tämä ei onnistunut, mutta onnekseni tuikkasivat mut lähtemään ihan ekana ja muut sarjani osanottajat lähtivät tunnin päästä. Tämä oli aivan mahtava juttu, sillä muuten olisin ollut maalissa vasta silloin kun mun olisi pitänyt olla jo tunnin ajomatkan päässä töissä... Tästä järjestelystä iso kiitos kisajärjestäjille 😌

Hiihtosuunnistuksessa suunnistuskarttaan on painettu vihreällä, eri paksuisilla viivoilla latu-uria, joita pitkin rasteille kuljetaan. Halutessaan toki voi mennä umpihankeenkin, mutta se on yleensä hitaampaa kuin kierto latua pitkin. Mitä paksumpi viiva, sen parempi ja leveämpi latu-ura on. Tänä talvena lunta on iloksemme riittänyt koko Suomessa, mutta Valkealammella sitä on yleensä joka talvi. Nytkin lunta oli todella paljon ja urien ulkopuolella ja reunoilla todella upotti. Helpointa, toisinaan hyvin kapeillakin urilla, on mennä lyhyillä suksilla ja itsellä ainakin oli vain luistoa pohjissa. Lauantaina pelkästä luistovoiteesta huolimatta lumi tarttui herkästi suksien pohjiin, mikä toisaalta auttoi ylämäissä "juoksemaan" ylös 😃. Sauvojen sompat saisivat olla hiukan isommat, etteivät upottaisi niin pahasti.

Leimaus tapahtui EmitTag:lla. Tosi näppärä, kun ei tarvitse pysähtyä rastilla perinteisesti leimaamaan, vaan valo välkkyy kun heilauttaa tuota tarpeeksi lähellä rastia.

No lauantain keli oli nihkeä, just plussalla lämpömittari. Tein heti tyhmän virheen ykköselle, kun vahingossa pyöräytin karttatelinettä väärin ja luin menosuunnan väärin. Turha koukku tuli ja toista minuuttia aikaa hukkaantui. Siitä se sitten kuitenkin lähti kulkemaan, vaikka vielä kahdesti lähdin epähuomiossa väärälle uralle ja jouduin tekemään korjaus liikkeen. Limaa irtosi kunnolla ja niistämisen jälkeen happi kulki taas paremmin. Hiukan limaisuus häiritsi ja paristi tarkoituksella himmasin menoani, että en aivan piippuun itseäni vetäisi, flunssatoipilas kuitenkin vielä olin. Tykkäsin maastosta ja hyvästä urastosta. Sai suunnistaa oikein kunnolla ja oli kiva jälkeen päin vertailla kaverin reitinvalintoja omiini. Aina niistä oppii. Suorituksestani vajaan 9 kilometrin reitiltä sain sarjani kilpailupäivän voiton ja am-kultaa.

Maalissa, huhhuh!

Sunnuntaina oli pitkätmatkat, mikä meillä 35-sarjalaisilla tarkoitti reipasta 16 kilometriä. Tavoitteena oli lähteä rauhallisesti, samaa vauhtia kuin eilen, mutta humioiden sen että matka on tuplat eiliseltä ja keli on raskas. Alkuun oli lyhyempiä välejä, ihan hyvin luettavia reittejä. Kutoselta seiskalle oli ensimmäinen kunnon pitkä väli ja sen pääsi menemään isoa baanaa. Jo tässä kohdassa huomasin, että sukset eivät luista. Takaa tultiin ohi ja erityisesti alamäissäkin toiset heittämällä liu'utti ohi. Päivän pahin virhe tuli tässä, kun reitti risteytyi ja aloinkin lukemaan reittiä rastille 11. Toki koko ajan hoin mielessäni seiskaa. Kun tämän hoksasin, piti tehdä jyrkkä korjaus liike. Jälkeen päin katsottuna tässä tuhraantui sellainen vajaa kaksi minuuttia. Suututti ja suutuksissani tämän jälkeen tuli kaksi väärän uran valitsemista, samanlaiset kuin eilen. 12. rastin jälkeen alkoi jo hiukan väsyttämäänkin ja harmittava niitti katkeamiselle tapahtui 13 rastilla kun vasemman käden sauvasta lähti sompa! Sompattomalla tikulla on todella vaikea lykkiä vauhtia pehmoisella, upottavalla lumella. Edessä oli vielä 6 rastia sisältäen kolme pitkähköä väliä. Onneksi välit pääsi melko hyvin isoilla baanoilla, johon tikulla sain jonkinlaisen vastuksen. Mutta väsynyt olin ja viimeiset nousut tuntui niin käsivarsissa kuin reisissä. Maalissa olin sarjani kilpailupäivän kolmonen ja am-hopeaa. 

Viikonlopun ansiot :)

Uni on todella maistunut kisa- ja työpäivien jälkeen ja fiilis on ollut hyvä 😊 Kisoista jäi todella hyvä maku monessa mielessä. Vaikka virheitä tuli, sain silti hyväksytyt suoritukset ja roppakaupalla taas kokemusta. Seuramme suunnistajat saivat mahtavasti mitaleja ja porukka henki on hyvä. Tämän talven suunnistuskisat taitaa mun osalta olla nyt tässä. Rikkoutunut sauva pitää korjata valmiiksi ensi talvelle ja suksien pohjat putsata. Nyt huvittaisi jo siirtyä kokonaan lenkkareille.

Hiihtoa tälle talvelle kertyi 515 kilometriä (80 kilometriä viime vuoden puolelta) + 38 kilometriä hiihtosuunnistuksesta. Voin olla ihan tyytyväinen, sillä hiihdon rinnalla olen koko ajan juossut. Tähän mennessä juoksukilometrejä on reilu 300. Viime viikon juoksukilometrit jäi keräämättä flunssan vuoksi, mutta jospa tällä viikolla pääsee taas lenkille.

Sompa hukassa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille 😃

~Eija~

Kunnan mestaruushiihdot

Viime viikolla:

Äiti: Lehdessä on ilmoitus hiihtokisoista. Haluatteko tytöt mennä? Mulla on siinä vapaapäivä ja ehtisin hyvin teitä viedä.

Neidit: Ei me tiedetä...kisat jännittää niin kovaa...saako siellä palkinnon?

Äiti: Kaikki palkitaan. Onhan se jännittävää, mutta se kuuluu asiaan.

Neidit: No ok, mennään vaan.

Pari päivää sitten:

Äiti: Muistakaa tuoda monot koululta, sillä keskiviikkona on ne hiihtokilpailut.

Neiti 8v: En mä uskallakaan mennä!

Äiti: No eikö me nyt mennä vaan, ilmoittautuminenkin oli jo...

Neiti 8v: Ootko sä jo ilmoittanut meidät?

Äiti: Olen. Mä tulen teidän kanssa ja hiihdän vaikka vierellä kannustamassa. Se on tuttu latu ja varmasti siellä on muitakin tuttuja hiihtämässä.

Neiti 8v: No ok, mennään vaan mutta se jännittää.

Äiti päivällä omalla lenkillään.

Autossa matkalla kisapaikalle:

Neiti 6v: Äiti, mua jännittää ihan hirveesti. Mä yritän ennustaa miten siellä menee (istuu autossa meditointi asennossa silmät kiinni).

Neiti 8v: Mun sydän ihan hakkaa kun mua jännittää. Onkohan siellä kuitenkaan ketään tuttuja?

Neiti 6v: Shhh, nyt mä joudun aloittamaan ennustamisen alusta!

(Ollaan kaikki hetki hiljaa..)

Neiti 6v: Mä ennustin, että mä oon ekana maalissa, mä hiihdän tosi kovaa.

Äiti: Ei ole väliä kuka on ensimmäisenä ja kuka vaikka viidentenä, tärkeintä on hiihtää oma hyvä hiihto. Ja kisassa ei jäädä ihmettelmään jälkiä lumessa tai oravaa oksalla, vaan hiihdetään niin lujaa kuin pystyy.

Neiti 6v: Tuutko äiti varmasti mun mukaan hiihtämään?

Äiti: Tulen, ajattelisin että se on sallittua, mutta mä en voi tuupata vauhtia tai auttaa pystyyn jos kaatuu. Mutta mä kannustan ja varmistan että menette oikean reitin.

Neiti 6v: Kannustatko sä vain meitä vai kaikkia muitakin?

Äiti: Mä kannustan kaikkia, mutta erityisesti teitä. On hienoa iloita kaikkien hyvästä hiihdosta ja osallistumisesta.

Lähdön tunnelmaa.

Ennen startteja:

(Nähdään tuttuja ja hiihdellään muutamat lämmittelykierrokset.)

Äiti: Katsotaan rintanumeroista oma lähtöpaikka.

Neiti 6v: Mulla on ykkönen ja seiska.

Äiti: Etsitään siis ykkönen ja kutonen, se on kuusitoista ja sen jälkeen lähdet sä. Tuolla on! Mene siihen perään.

Neiti 6v: Äiti, tuutko varmasti mukaan hiihtämään? (Neidin katse kertoo paljon...)

Äiti: Tulen. Neiti 8v, jos en ole ehtinyt tulla maaliin neiti 6v:n kanssa, lähde vain omalla vuorollasi hiihtämään, mä tulen perästä!

Neiti 8v: Selvä äiti! (Iloisena ja reippaana)

Sitten hiihdetään:

Äiti: Anna mennä vaan, juuri noin vuorohiihtoa ja pieneenkin alamäkeen vahvaa tasatyöntöä! Hienosti menee!

Neiti 6v: (Hengästyneenä) Kukaan ei saa saada mua kiinni!

Äiti: Älä sinä juttele, anna mennä vaan. Ei haittaa vaikka joku ohi menisikin, hiihdät kyllä hienolla tyylillä. 

Neiti 6v: (Puuskuttaa) Kohta tulee se kiva iso mäki! Joku tulee takana!

Äiti: Niin tulee hienosti, mutta niin menet sinäkin. Nyt loppuun asti vaan että ei pääse ohi.

Neiti 6v: Jee ei päässyt ohi!

Äiti: Hyvä hyvä! Mene sinne sivuun niin mä lähden kannustamaan Neiti 8v:tä!

(Äiti hiihtää toppavaatteet päällä. Tulee kova hiki. Neiti 8v:tä ei vaan näy, se on ehtinyt jo pitkälle. Tuolla se menee ja pysähtyy nähdessään äidin.)

Äiti: Älä pysähdy, anna mennä vaan! Jatka siitä suoraan!

Neiti 8v: Äiti, mä oon meidän sarjassa ensimmäisenä!

Äiti: Voi olla että tällä hetkellä meet ensimmäisenä, mutta lopullisen sijoituksen määrittää aika, ei se kuka on konkreettisesti ensimmäisenä maalissa.

Neiti 8v: Aha, mutta mä hiihdän niin lujaa ettei kukaan ohittaisi!

Äiti: Hienosti menee, nyt on edessä melkein laskua vaan!

(Ison mäen päällä takaa tuleva huutaa "latua!" neidille. Menen hiukan hämilleni. Huudetaankos hiihtokisoissa latua ja pitääkö ohitettavan oikeasti väistää, eikö ohittaja hyppää ladulta sivuun ja ohita?)

Äiti ohittajalle: Neiti 8v ei nyt tässä alamäessä hyppää ladulta pois.

(Lopulta ohittaja ohittaa hypäten itse ladulta pois.)

Neiti 8v: Huh, alkaa väsyä!

Äiti: En ihmettele yhtään, sillä menet tosi lujaa! Koita jaksaa loppuun asti, ei ole enää paljon! Hiihdä ihan tuonne valoihin asti!

Neitin pokaalit.

Hiihdon jälkeen:
Neidit: Äiti, eikös mentykin lujaa? Meitä ei jännittänyt enää yhtään kun pääsi hiihtämään.
Äiti: Kyllä! Äidin tuli kans ihan hiki, kun yritin pysyä teidän perässä. Syödäänpäs nyt makkarat ja odotettaan palkintojen jako.
Neidit: Tuolla ulkona on hienoja pokaaleja! Saadaankohan me sellaiset?
Äiti: No katsotaan.

(Neiti 8v sijoittuu 9-10v sarjassa 3. ja Neiti 6v sijoittuu 7-8v sarjassa 4.)
Äiti: Voi että saitte hienot pokaalit, onnea!
Neiti 8v: Äiti mä olin kolmas! Katso tässä pokaalissa on niin kuin sydän, kun nyt on ystävänpäiväkin!
Äiti: No niin on, onpas hieno!
Neiti 6v: Hö, mä sain pienemmän pokaalin. Mulla meni huonosti :(
Äiti: Eikä mennyt huonosti. Hiihdit tosi hyvin ja äiti on tosi iloinen ja ylpeä!
Neiti 6v: Mä olen iloinen Nieit 8v:n hiihdosta mutta en omasta.

Kotona:
Neiti 6v: Katso äiti kuinka tämä pokaali kimaltelee kuin kulta! Ja katso, täällä sisäpuolella on aivan kuin kukkia!
Äiti: No niin näkyy olevan! Olitpas tarkka silmäinen!
Neiti 6v: Mä olen sittenkin tyytyväinen mun hiihtoon. Koska tämä pokaali on niin hieno.
Äiti: Saat ollakin tyytyväinen. Mennäänkö joskus toistekin?
Neidit: Joo, mennään!

~Eija~

Tammihaaste maaliin

Aa että! Se on tammikuun viimeinen ja mielestäni vuoden kolmanneksi ankein kuukausi on selätetty, jes! Hyvällä asenteella ja positiivisuudella olen pyrkinyt menemään päivästä toiseen ja tammihaaste on osuvasti pitänyt liikkeessä ja vienyt huomion erinäisiin irrallisiin havaintoihin. Viimeisen viikon aikana on selvästi huomannut valon määrän lisääntyneen ja tulppaanit ovat saapuneet kauppoihin - selvä merkki kevään lähestymisestä :D

Viimeiselle kolmelle tammikuun päivälle havainnoitavaa oli enää juuri se kolme :) ->

42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).

42

Jo sunnuntaina perheen ulkoilupäivän innoittamana aloin haaveilla lomaviikkoni ensimmäiselle päivälle reipasta pitkää hiihtoa, 42 kilometriä koska sellainen lukema odotti vielä haasteessa. Keli lupaili hyvää ja aikataulullisesti ehtisin, joten ainoan epävarmuustekijän loi oma jaksaminen. Tuntui että runsas ulkoilu yövuorojen jälkeen viikonlopun aikana ei ollut kuitannut kunnolla univelkaa. Vaihtoehtona siis olisi jättää lenkki lyhyemmäksi ja tulla kotiin päikkäreille. Päätin katsoa miltä tuntuu ja varoiksi nappasin taskuun muutaman palan suklaata.

Lähtöpaikassa opastaulussa oli yhdelle laavulle merkattu matkaa 4,2 km, joten se olisi uupumuksen iskiessä keino saada nuo numerot 4 ja 2. Rennosti lähdin Ahonkylästä Ilmajoelta kohti Seinäjokea, josa lopulta kiersin 4 kierrosta kuntorataa ja vielä lyhyen ampumaradan ja sitten takaisin kohti Ilmajokea. Ahonkylässä lykin asutuksille asti ja sitten takaisin ja vielä parin kilsan verran ees taas ja tulihan se 42,3 kilometriä täyteen! Loppu viimein jaksoin vallan hyvin ja olisin voinut jatkaa vielä lisääkin, mutta halusin syömään! Aikaa meni vajaa 3 tuntia.

Kolmet lenkkarit

Tiistaina jälleen ladulle, maltillisesti 17 kilometriä, koska luvassa oli muutakin treeniä tälle päivää. Alkuillasta olin Ninnin kanssa juoksemassa mäkivetoja, yhteensä reilu 7 kilometriä ja sen päälle oli toiminnallisen porrastreenin ohjaus Neiron koululla. Jalat olivat melko raukeat päästessäni lopulta sohvalle makaamaan runsaan iltapalan kanssa :) Kuvasin oikeutetusti päivän menopelini, kolmet lenkkarit (vaikka yhdet ovatkin monot...).

Oman kuvan heijastuminen

Tänään keskiviikkona oli kuudes päivä peräkanaa hiihtämistä. Kelit vaan ovat mitä mainioimmat ja matka taittuu niin helposti, muutoinhan olen oikeasti aika hidas hiihtäjä. Lapset sain lähetettyä kouluun ja lähdin samasta ovenraosta suksineni ladulle. Reilu 20 kilometriä ja vaikka olisi taas tehnyt mieli jatkaa, päätin kuitenkin lähteä syömään. Oman kuvan heijastumisen ikuistin auton ikkunasta. Huomisesta on tulossa joka tapauksessa "lepopäivä", kun käyn vaan lyhyesti juoksemassa.

Tammihaaste oli mukava, vaikka jotkut havainnot olivat omalta kohdalta tosi haastavia ja jopa tympeitä (mm. tehtaan valot ja bensamittari). Helppojakin oli (mm. latu ja kirkko), mutta tammikuun pimeys ei välillä antanut armoa ja kuvien "taiteellisuus" ei ollut hääppöinen (mm. savuava savupiippu tai laituri). Mutta näillä mentiin ja liikuttua tuli :)

Tämä kuluva viikko on määrä viikko, ihan jo senkin vuoksi että olen lomalla. Loppu viikosta on siis vielä luvassa lisää hiihtoa, kisat, pitkä juoksu ja paaaaaljon synttäriherkkuja.

Kiitos tammikuu ja tervetuloa helmikuu :D!

~Eija~

Tammikuun kolmas

Viikko sitten oli hyytävän kylmä tuuli, joka teki paikka paikoin pakkasen tuntumaan 10 astetta kylmemmältä. Mulla vielä oli yövuorot, jotka pistää kropan hiukan sekaisin, joten mun oli kylmä ja ulos ei yhtään houkutellut mennä. Mutta mutta kun tammihaasteessa mukana ollaan, yövuorojen välissäkin vaan on liikuttava :)

Tammihaasteen aiheita, joita oli viikko sitten jäljellä ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).

Tikapuut

Maanantaina hoidin haasteen bongaamalla tikapuut koulumme seinästä hakiessani eskarilaista hoidosta potkukelkalla. En mennyt ihan suorinta reittiä, vaan koukkasin hiukan pitemmälti, että sain vaaditun puoli tuntia täyteen. Kylmä tuuli oli kylmä. Annoin itselleni luvan jättää päivän liikkumiset tähän, että jaksoin vielä kolmanteen yövuoroon.

vesi (joki, järvi, meri)

Kolmannesta yövuorostani pääsin jo neljältä yöllä kotiin ja olimme sopineet että mies herättää lapset kouluun ja mä saan jatkaa nukkumista. Sellaiset kuutisen tuntia nukuin ja sitten herätyskello herätti. Yleensä aina viimeisen yövuoron jälkeen nousen viimeistään puolenpäivän aikaan ylös, että saisin jotain päivän aikana tehdyksi. Nyt olisi nukuttanut vielä lisää, laiskotti ja päätä alkoi särkeä.
Iltapäivällä tein lapsille ruokaa ja söin siinä itsekin äkkiä ja sitten Ninnin kanssa tekemään vetotreenit. Tehtiin hyvien lämmittelyjen jälkeen 300 metrin ja 80 metrin vetoja. Löydettiin suht tasainen ja rauhallinen tienpätkä, joka oli toiseen suuntaan nouseva ja toiseen laskeva. Pahin viimakaan ei sinne osunut. Väsyneillä aivoilla yritin keksiä haasteen kuvauskohteen ja olin jo luovuttaa, kunnes palauttelussa keksin Kyrönjoen haaran, joka puikkelehtii läpi Seinäjoen. Joten vesi (joki, järvi, meri) hoidettu.

Celsius-lukema

Ai että oli ihanaa nukkua taas yö omassa sängyssä ja oikein yli 8 tuntia! Silti aamulla oli edelleen nuutunut olo ja sohva veti puoleensa. Mutta kun olin kaikki lapset taas saanut lähtemään kouluun, ampaisin itse aikaisemman suunnitelmani mukaan ladulle. Vapaata hiihdin reilu 20 kilometriä -7 asteen pakkasessa hyytävässä viimassa. Ladun varrella juuri ja juuri tarkenin nopeasti pysähtyä nappaamaan kuvan celsius-lukemasta. 

Paikallinen nähtävyys

Myös torstaina kävin hetin aamusta hiihtämässä, sillä kertaa perinteistä ajamattomilla baanoilla, mitä nyt viimeisellä vitosen kiekalla latukone meni edellä ja jouduin jarruttelemaan etten olisi perään laskenut. Nyt en kuitenkaan bongaillut kuvauskohdetta ladun varrelta, vaan säästin sen iltaan. Oli nimittäin mun vuoroni kuljettaa junioria muskariin ja sain mahdollisuuden bongata kuvauskohteen keskustasta. Aikomus oli kuvata kunnatalo, mutta Ilkan Patsas oli niin komean näköinen, että päädyinkin paikallisen nähtävyyden kuvaamiseen kevyen kevyellä juoksulenkilläni.

Valoteos/valoilmiö

Perjantaina kohteeksi valikoitui ihan sattumalta valoteos/valoilmiö. Pitkästä aikaa kärryttelin vaunuja, joissa nukkui päiväuniaan naapurin ihana taapero. Nämä lenkit on niin hyviä, kun tulee tehtyä kunnon kävelylenkki juoksun sijaan pienen vastuksen kanssa ja samalla voi olla hyödyksi jollekin. Taaperon äiti pääsi sillä aikaa kauppaan :) Ja tämä halo-ilmiö putkahti peltoaukealla näkyviin. Keli oli muutenkin aivan mahtava! Hyytävä viima oli poissa.
Vielä illalla juoksin Ninnin kanssa kiihtyvä vauhtisen pitkiksen Seinäjoella. Oli siis tosi hyvä päivä ja yövuorojen nuutuneisuuskin oli jälleen kerran voitettu.

Kioski ;D

Lauantaina bongasin kuuraisen kioskin :D Hä? No vihdoin päästin olemattoman luovuuteni kukoistamaan ja koska metsäisen hiihtolenkin aikana ei mitään järkevää jäljellä olevaa kuvattavaa näkynyt, niin kuvasin sitten itseni, eräänlaisen kioskin joka tarjoaa erilaisia PT-palveluita ;) Tätä kioskia kauniimpia kuvauskohteita olisi metsä ollut pullollaan, auringon hiljalleen laskeutuessa, pakkasen pidellessä -15 ja lumihiutaleiden kimallellessa. Tarkenin hihdellä vapaata 26 kilometriä ja mieli olisi tehnyt sivakoida pitempäänkin, mutta kotona odotti lämmin sauna.

Järjetön jää

Eilen sunnuntaina pääsin ensimmäisen kerran tänä talvena testaamaan koulumme pihaan jäädytettyä luistinrataa. Tämä sai mennä järjetön jää kategoriaan, sillä onhan tämä ihan järjettömän mahtavaa kökkätyön jälkeä! Iso kiitos jään tekijöille ja huoltajille :)

Viikon aikana tuli mm hiihdettyä reilu 60 kilometriä, potkukelkkailtua 15 kilometriä ja juostua 35 kilometriä. Oikea jalka on huomattavasti parempi kuin viikko sitten, vaikka en pitänyt juoksutaukoa tai käynyt sitä kenellekään näyttämässä. Pidin yllä venyttelyjä, mutta en enää alku viikon jälkeen "runnonut" kipeää kohtaa. Tiistain vetojen kova iskutus jalkoihin tuntui vetoja tehdessä, mutta yllättäen ei kipuillut treenin jälkeen. Hiihto ei tehnyt kipeää, eikä kevyt lyhyt  tai perjantain pitkä juoksu pahentanut asiaa. Itse asiassa säären kipeä kohta on enää vain aavistuksen arka. Selkä ei ole öisin herättänyt, mutta aamuisin ollut melko kankea. Liikkuvuusharjoitukset tekee hyvää ja niitä tulen jatkamaan. Joten parempi tilanne jo on. Kiitos kaikille jotka olette jalan tilannetta kyselleet :)

Ja taas on uusi viikko edessä. Vielä 10 havaintoa tammihaasteen tiimoilta ja kyllä tulee olemaan vaikeaa osa näistä lopuista...jotain kuitenkin keksitään ;)

Mukavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

Tammikuun toinen

Ajan kuluminen konkretisoituu, mutta myös tallentuu paremmin muistoihin haasteissa joissa tulee tehdä jotain tiettyä joka päivä. Se vaatii hiukan normaalia enemmän suunnittelemista päiviin ja treeneihin, mitä tänään kuvaan, onko juuri tänään hyvä keli juuri tuo asia kuvata. Tätä pohdin erityisesti auringonnousu ja -lasku kuvia miettiessä. Ja tottakai parhaimpaan auringonlasku aikaan, taivaan ollessa "tulessa" minä ajan autoa ja tiedän auttamattomasti olevani myöhässä kuvan kanssa. Mutta sitten tuli ikuistettua toisenlainen kuva, mieleenpainuva omalla tavallaan sekin :)

Kuvatessa havaintoja ympäristöstä, vaikkakin rajatuin aihein, tulee ikuistettua paljon niitä pieniä hetkiä joita ei välttämättä normaalisti huomioi, mutta ne ovatkin niitä tärkeimpiä. Tulee pysähdyttyä ajattelemaan näitä tilanteita. Nyt on tullut napsittua muutenkin normaalia enemmän kuvia, sillä luonto on antanut parastaan ja joka puolella on niin kaunista.

Tammikuun haasteessa kuvattavia aiheita oli viikon alussa jäljellä ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).

Auringonnousu

Maanantaina mulla oli vapaapäivä yövuorojen jälkeen ja kaikki lapset lähtivät samaan aikaan kouluun. Mä ponkaisin heti ennen ysiä ladulle aavistellen ettei välttämättä ole ihan paras keli hiihtää kun eilisillan ja yön aikana oli tullut lunta. No ei ollut latujen tekijä vielä paikalla, mutta sisukkaasti lähdin pertsan suksillani latua avaamaan. Päätin edes pari kierrosta kiertää. Ennen kuin ensimmäinen kierros oli lopussa, kuulin latukoneen äänen ja toiselle kierrokselle luistelubaana oli auki. Kolmannella pääsin jo hyvää perinteisen latua ja neljännellä paleli kädet - pakkanen kiristyi kymppiin. Lopulta tuli siis hiihdettyä 20 kilometriä ja 8. päivä kirjautui auringonnousu.

Auringonlasku

9. päivn iltana oli valtavan kaunis auringonlasku. Taivas oli tulessa. Lapsetkin ihailivat sitä ääneen. Ihan parasta väriloistoa en tosiaan ehtinyt kuvata kuin autonlasista, mutta hämärän laskeutuessa kuva musta ja 6 vuotiaasta tyttärestäni pulkkamäessä :)

Kuntien raja

10. päivä kirjautui kuntien raja. Aktiiviset vapaat takana ja oli aika mennä töihin "lepäämään". Polkaisin pyörällä mahtavassa talvikelissä ja samalla pysähdyin nopeasti ottamaan kuvan Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla. Seinäjoen puolen viitta on aikojen saatossa tipahtanut tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Onhan Ilmajoella pidempi historia kantapitäjänä kuin Seinäjoella. Työmatkapyöräilyä normi reittiä yhteensä 26 kilometriä.

Bemsamittari

11. päivä koukkasin aamun juoksulenkillä varta vasten läheisen kylmäaseman kautta saadakseni kuvan bensamittarista. Tämä oli mielestäni haasteen yksi oudoimmista asioista havainnoida. Kuvatessa kuitenkin tulin miettineeksi, että tälläkin viikolla on tullut säästettyä bensaa useamman eskari- ja työmatkan verran, vaikka toisaalta ladun varteen oon ajanut autolla (reilu 10 kilometriä) ja koululaisen yksi unohtunut kirja haettiin nopeasti koululta autolla.

Jääpuikko

Tänään 12.päivä kuvasin jääpuikon. Tämän oikeastaan bongasin jo muutama päivä sitten läheisen liikennehässäkän alikulussa, mutta säästelin kuvaamisen tälle päivälle. Mä toteutan haastetta tarkasti -> yksi havainto per päivä vähintään 30 minuutin liikkumisen aikana. Tarkoittanee siis myös sitä, että kaikki nuo liikkumiset pyrin tekemään ulkona ja toistaiseksi se on ollut tällaisessa kunnon talvikelissä pelkkää nautintoa. Tänään aamulla hiukan tihkaisi lähteä töihin polkemaan, mutta niin vaan tuli mentyä :)

Viikonloppu edessä ja se tarkoittaa ulkoilua ja yövuoroja.
Pysykäähän kuulolla :)

~Eija~

Tammikuun eka

Meillä täällä keskisessä Suomessa, Pohjanmaalla on lunta ja vaikka välistä on tippunut vettä maahan asti, on lumikerros pitänyt pintansa. Ulkoilu kelit ovatkin olleet mitä parhaimmat ja tänään sunnuntaina näkyi tuota ihanaa aurinkoakin. Päivät pitenevät, valoa kohti mennään :)

Ja mun tammikuun haaste KPK-ryhmäläisten kanssa etenee mukavasti. Vielä tämä on helppoa. Tästä aikaisemmassa postauksessa jo kerroinkin. Kyseessähän on vähintään 30 minuuttia liikkumista päivittäin lihasvoimalla ja ympäristön havainnoimista ja siitä kuvin tai sanoin raportoimista. Havaintojen aiheina olivat ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Näistä vastaantulijan tervehdys tuli kuvattua jo 1. päivänä.
Tämä kuvapläjäys olkoon samalla pieni otos siihen, miten tammikuun ekalla viikolla on tullut liikuttua;

Kellonaika.

2. päivä kirjautui kellonaika. Kello kuusi aamulla lähdin polkemaan pyörällä aamuvuoroon. Ihana keli ja vaikka oli paikka paikoin liukasta eikä ole tullut vaihdettua vielä nastarenkaita pyörään, pysyin pystyssä. Eestaas matkaa tuli 27km.

Latu.

3. päivänä kirjautui latu. Meidän perheen koululaisilla alkoi koulu ja mies oli töissä, mutta mulla ja eskarilaisella oli vapaata. Lähdimme hiihtämään lämpömittarin näyttäessä paria astetta plussaa. Kunnan ladunhuoltajat olivat kuitenkin taas tehneet aivan huippu työtä ja ladut olivat ihan priima kunnossa ja me tytöt hiihdettiin 5 kilometriä iloisilla mielin.

Savuava savupiipu.

4. päivänä kirjautui savuava savupiippu. Iltavuoroon poljin pyörällä kovinkin hämärässä kelissä, lämpötila nollassa. Pikku pikku koukun tein, että sain kuvattua piipun. Joskus tuo lämpölaitoksen (vai mikä lie onkin) piippu savuineen ja valoineen näyttää erityisen hienolta, mutta juuri tänään ei todellakaan. Illalla pimeällä kotiin polkiessa sateli lumiräntää ja oli valtavan kaunista. Mielelläni kulkisin pyörällä töissä aina, jos se vaan olisi mahdollista ajallisesti.

Koulu.

5. päivänä kirjautui koulu. Viimeinen päivä kun mä ja eskarilainen saatiin kahden keskistä rauhaa kotona muiden ollessa muualla. Nukuttiin pitkään, syötiin hitaasti aamupalaa eikä sitten jaksettukaan enää lähteä hiihtämään. Lopulta tytär menikin kaverin luo ja mä lähdin yksin potkukelkalla koukaten hakemaan vanhempaa tytärtä koulusta. Luisto oli hyvä ja tekipä hyvää pakaroille tuo potkuttelu. Reilu 6 kilometriä :)

6. päivänä kirjautui liikenneympyrä. Yövuorojen välissä on vaan päästävä haukkaamaan raitista ilmaa, muuten alkaa särkemään päätä ja paras terä kaikkeen tekemiseen häviää. Joten koko aamu- ja iltapäivän nukuttuani ja aamupalan syötyäni puin ja läksin juoksemaan parin asteen pakkaseen. Tuttuja reittejä rennosti rullailin ja osuihan sinne matkan varrelle liikenneympyräkin. Kun 8 kilsan kohdalla ei vielä millään malttanut kääntyä kotiin, jatkoin vielä matkaa 12 kilometriin asti. Ai että oli sopiva keli.

Tänään 7. päivänä kirjautui ryhmäkuva (vähintää 5 osallistujaa). Herättyäni yövuoron jälkeen lähdin pikku trioni kanssa hiihtämään. Jälleen kerran ladut todella hyvässä kunnossa ja luisto ihan huippu. Meidän lisäksi kuvaan kaappasin tunetmattoman ohikulkijan, joka kyllä näkyy kuvassa ladulla kauimmaisena tummana pisteenä.

Illalla alkoi sitten sataa lunta ja siellä kävin vielä juoksemassa reilun 15 kilometrin lenkin. Viikon aikana tuli yhteensä reilu 50 kilometriä juoksua ja työmatkapyöräilyä 79 kilometriä. Päälle nämä kevyet hiihtelyt, lumityöt, venyttelyt ja siivoilut. Mukavasti alkoi tämä ensimmäinen viikko uuden vuoden puolella :)

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)

~Eija~