Pimeetä touhua

Syksyn illat pimenevät viikko viikolta ja on aika unohtaa myöhäisillan lenkit ilman asianmukaista lamppua (mä kun juoksentelen yleensä katuvalottomilla taipaleilla). Mua ei pimeys pelota, oikeastaan nautin sen tuomasta huomaamattomuudesta (paitsi se lamppu mut paljastaa verhojen raoista kurkkiville). Mutta annas olla kun sen lampun kanssa pitää lähteä metsään apuina kartta ja kompanssi ja tehtävänä löytää reitti rastilta rastille. Vaikka lampussa on tehoja enemmän kun missään normi taskulampussa, on näkyvyys puiden seassa vain muutaman metrin jos sitäkään. Kuviorajaa ei välttämättä erota ja isommankin kiven ohi saattaa mennä sitä huomaamatta, jos ei satu juuri oikeassa kohdassa kääntämään lampun valokeilaa kohti. Alle parikymppisenä kokeilin yösuunnistusta ensimmäisen kerran ja sain pienen kammon. Hain eheyttävän kokemuksen, mutta sitli meni vuosia ennen kuin taas uskalsin ja nyt muutamana vuonna yökisoissa käyneenä, olen vihdoin löytänyt sopivan mielentilan pimeää metsää kohtaan. Mörkö-ajatukset kannattaa jättää taka-alalle ja vauhtia tärkeämpää on pysyä tiiviisti kartalla missä menee. Varjot tekevät kepposiaan ja jotkut kiven kolot ja kuopat huomaa vasta niihin astuttuaan. Syksyinen keli tekee kivet, sammaleiden peittämät kalliot ja kaatuneet puunrungot liukkaiksi, joten erityisen varovainen kannattaa olla. Rastipistettä etsiessä on tärkeää pysyä rauhallisena ja hakea hyvää maamerkkiä, jonka avulla pääsee kartalle ja lopulta rastille. Ees taas juoksenteluun ei kannata lähteä.

Tarvittavien tavaroiden tsekkaus ennen kotoa lähtöä.

Olin tällä viikolla avaamassa (jos ei jukolaa lasketa) yösuunnistuskauteni EP:n yöcupissa henkilökohtaisesti surullisen kuuluisassa Pässilässä. Iltarastityylillä kukin lähtee metsään kun paikalle ennättää pimeyden tarpeeksi syvennyttyä. Cup osakilpailuja on 5 ja näistä lasketaan pisteitä, mutta itse en varsinaisesti pisteiden takia pimeyteen lähtenyt, vaan ihan vaan suunnistuksen ilosta. Tarkoitus oli mennä lyhyempi 3 km:n reitti, mutta epähuomiossa sainkin 4,6 km:n radan kartan. Mutta ei se mitään. Rauhallisesti menin, tihkusatessa varovaisesti, mutta siitäkin huolimatta sain kunnon nirsmun oikean jalan takareiteen (nyt siinä on kämmenen kokoinen mustelma) ja pienemmän vasemman jalan etusääreen ja vielä nitkautin oikean jalkani nilkan. Mutta fiilis oli muuten oikein hyvä.

Pinkit suunnistuskengät viidennen kerran menossa ja toimii!

Eilen lauantaina, lähes Pässilän naapurissa, Rotevanvuorella juostiin SM-yösuunnistuskisat Laihian Luja järjestämänä. Keli osui nappiin; päivällä paistoi aurinko ja yölläkin lämpötila pysyi kympin tietämissä. Autolla hurautettiin peltoparkkiin ihan kilpailukeskukseen ja siinä oli näppärä käydä itseään huoltamassa. Kaikki kilpailukeskuksen toiminnot olivat kompaktisti kasassa ja isossa teltassa kaikui tasainen puheen sorina. 

Koko päivän olin yllättävän rauhallinen. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, jännitän yleensä valtavan paljon ihan pikku tapahtumiakin, mutta nyt olin tyyni läpikotaisin. Koko viikonhan olin psyykannut itseäni tulevaan pimeän kisaan, mutta silti tämä rauhallisuus oli jotain ennen kokematonta. Tuntui ihanalta kun oli lämmin ja lähtöön hölkkäillessä veri lähti hyvin kiertämään aina viileissä sormissanikin. Lähdössä, kartan vieressä seistessä sisäinen ääni yritti painaa paniikki nappulaa, mutta ei mennyt pohjaan asti ja pääsin lähtemään hyvällä rennolla fiiliksellä metsään.

Ärsytti, kun K-rasti oli heti 5 metrin päässä lähdöstä, enkä viitsinyt siihen jäädä karttaa pyörittelemään, joten lähdin vain menemään. Tästä johtuen ekaa rastia heitin vasemmalta ohi ja koukaten palasin. No mitäs näistä ja ei muuta kuin eteenpäin vaan. Kakkoselle oli pitkä väli, jossa käytin tietä hyväksi. Rasti löytyi mukavasti. Sieltä rämmin läpi tiheikön ja suon takaisin tielle ja yli kohti kallioita. En oikein osaa sanoa mikä olisi ollut järkevin reitinvalinta. Oli hankalaa mäkeä ja pyörittyä tuli, mutta pysyin rauhallisena, sillä en ollut mäessä yksin. Lamppujen valoja näkyi joka puolella. Pientä ja suurempaa kaartoa oli lähes joka rastille tuolla kalliolla kunnes kolmelle viimeiselle rastille sai paremmin pidettyä menoa yllä. Hyvillä fiiliksillä maaliin, vaikka suoritus ei missään nimessä loistava ollut, mutta kuitenkin erilainen oman tyyneyden vuoksi.

Aikaa 6,2 km:n retkellä meni tunti ja 13 minuuttia. Yleensäkin yöllä meno hidastuu, mutta nyt vauhti oli kyllä todella hidasta. Mutta näytti muillakin olleen haasteellista ja yllätyksekseni sijoituin daamit 35:ssa 7. Puoli minuuttia plaketti sijoille, mutta ei sekään, yllättää kyllä, harmittanut niin mainittavasti. Oma rauhallinen meno, ilman paineita tuntui hyvältä. Olen tyytyväinen ja tästä voi aina hyvin parantaa.

Rastimääritteet, suunnistajien koodi kieltä.

Tänään päivä valkeni taas kauniina. On lämmin ja mitä parasta, tällaisia kelejä on luvattu pitkälle ens viikkoon. Joten nautitaan :)!

~Eija~

Kotiläksyjä osa 2

Kyykyt jatkuu, onhan se syyskuu ja nyt kotiläksyjen toisessa osassa teille mukavia ja helppoja liikkeitä, joissa treenataan erityisesti tasapainoa, sekä keskivartalon ja jalkojen lihaksia.

Tehdään liikkeet ilman kenkiä, että saadaan jalkaterän pienimmätkin lihakset töihin. Ja eikun tekemään ->

1. Peruskyykky

Pidä selkä suorana koko suorituksen ajan, paino kantapäillä. Polvista ja lantiosta koukistetaan, takapuolta vieden niin alas kuin mahdollista. Kädet edessä auttavat tasapainon pitämisessa.

2. Yhden jalan kyykky, toinen jalka takana

Vie toinen jalka taakse koukkuun, kädet eteen auttamaan tasapainoilussa. Kyykisty yhden jalan varassa niin alas kuin pystyt ja muista pitää keskivartalo suorana.

3. Yhden jalan kyykky, toinen jalka edessä

Vie toinen jalka vuorostaan eteen koukkuun ja kädet joko sivulle tai eteen auttamaan tasapainoilussa. Kyykisty yhden jalan varassa niin alas kuin pystyt ja taas keskivartalo koko ajan hallinnassa. Kantapää pidetään koko ajan lattiassa.

4. Yhden jalan maastaveto

Toinen jalka maassa ns tukijalkana (älä lukitse polvea, vaan pidä pieni koukku). Pystyasennosta vie toinen jalka suorana taakse ja vie ylävartaloa saman aikaisesti kohti lattiaa. Taaimmainen jalka ja ylävartalo pysyvät samassa linjassa.

Tee jokaista liikettä 5 kertaa ensin toiselle jalalle ja sitten toiselle, 3-10 kierrosta :D!

Lähestyvälle viikonlopulle on luvattu lämmintä keliä, jei! Kaikki siis ylös ulos ja nauttimaan!

~Eija~

Nähtävyyksiä ja rasteja

Pakkasin muutamat vaihtovaatteet, lenkkarit, emit-kortin ja evästä mukaan ja kaveriksi pyysin 10 vuotiaan poikani. Lähdimme viettämään äiti-poika laatuaikaa Helsinkiin, muun perheen myös viettäessä laatuaikaa toisaalla. Kulkuneuvoksi valitsimme kätevästi junan, sen helppouden ja nopeuden henkilöautoon nähden vuoksi.

Hepun kanssa kylillä.

 Pääkaupungissa kierreltiin nähtävyyksiä, mm. Esplanadin puisto, Tuomiokirkko ja eduskuntatalo. Unohtamatta lukuisia ihmispatsaita, mitkä kiinnostivat Heppua suuresti. Kaukaa luultiin niiden olevan Ismo ja Pertti (inside-juttu), mutta ne olivatkin J.L. Runeberg ja Kyösti Kallio 😆. 

Yösijan saimme serkkuni perheen luota. Ihanaa oli jutella iltatee kupposen äärellä ja kuitenkin ehdimme ajoissa nukkumaankin. 

Kiitos A&A ☺

Esplanadilla.

 En mä kuitenkaan kovin hyvin saanut nukuttua, sillä ajatukset seilasivat. Sunnuntaina olisi edessä suunnistuksen SM-sprintit; karsinta ja sitten joko A- tai B-finaali. Sprintin haasteena on sisäistää kielletyt alueet ja ylitys paikat. Vaikka luonnossa aita näyttäisi helposti ylitettävältä, ei se sitä välttämättä ole kartalla ja sprintissä kartta määrää. Sprintissä kisataan sekunneilla, joten talon kiertäminen pitemmän kautta saattaa viedä kolme sekuntia kauemmin ja tämä kerrottuna useamman kerran, tuo se liian monta sekuntia toisten hyväksi. Reitinvalinnat pitää tehdä nopeasti ja sitten pitää vaan juosta (unohtamatta leimata!).

Serkkuni kanssa olimme tarkasti katsoneet ja tarkistaneet bussit ja pysäkit millä kuljemme ja millä järjestäjien ohjeen mukaan oli sallittua jäädä pois. Sprinteissä useita hylsyjä saaneena pelkäsin saavani sellaisen jo ennen kuin saan edes kartan käteeni. Muutenkin kisaohjeista silmiin pisti enemmän kiellot, ei sallittua ja älä hölmöile -virkkeet kuin muut ohjeistukset. 

Hyvä valmistautuminen kannatti ja pääsimme kisakeskukseen ilman hylsyä 😆

Kisakeskuksessa.

 Kaikilla sarjoilla on karsinnat joiden perusteella pääsee 30 parasta A-finaaliin ja loput B-finaaliin. Naisten 35-sarjassa on oman havaintoni mukaan usein vähän osallistujia, joten nytkin ilmoittautuneita oli reilu 40 kun monessa muussa sarjassa oli reilusti yli 50. Joten karsinnassa tulisi vain tehdä perus ok suoritus ja välttää se hylsy. Tällä ajatuksella lähdin, varman päälle, sopivaa fiilistä hakien. 

Juoksu kulki, mutta suunnistus oli hiukan tökkivää. Pari kertaa pysähdyin oikein zoomaamaan karttaa nähdäkseni pääsikö pensasaidan tai talojen välistä sallitusti (pääsi), mutta pysähtelyt myös vie aikaa. Kehnohkoja reitinvalintoja ja varman päälle menoa, mutta tällä sain hyväksytyn suorituksen ja sija 16. Minuutti 3 sekuntia kärkeen. Fiilis oli hyvä ja kropassa oli olo että virtaa jäi hyvin finaaliin.

Karsinnassa tyytyväisenä maalissa.

 Finaalin starttiin oli pitkä aika ja se kulutettiin Hepun kanssa syöden ja jutellen. Tuttujakin näkyi ja heidän kanssa kävin kuulumiset vaihtamassa. Aurinko paistoi melko lämpöisesti, joten ei paha ollenkaan. Kyllähän se jännitys pikku hiljaa nousi ja hiukan arvelutti mitä tuleman pitää, sillä kuuluttajat kehuivat radat kaikille haastaviksi ja kenties tämän hetken parhaiksi. Tarkkana pitäisi olla ja voittajaksi selviää se, joka saa suunnistuksen sujumaan. 

Sitten sitä mentiin. Ykköselle oli selkeä reitti, mutta jo kakkoselle epävarmuutta. Tuli pysähtelyjä, ohijuoksuja ja haasteellista reitinvalintaa. Pahin oli junaradan ylitys/alitus, jossa en oikein millään meinannut osata päättää mistä mä menisin. Karsinnasta sijan parantamisen sai unohtaa. Loppuviitoituksen pingoin täysiä, sillä juoksureserviä oli vielä jäljellä ja jäi kyllä käyttämättäkin. Lopullinen sija oli 19. johon en ole tyytyväinen, mutta se oli juuri tämän suorituksen mukainen. 

Sunnuntain kartat.

Jälkikäteen karttaa, reittiä ja omia valintoja tutkiessa ei voi kuin todeta, että finaali ei todellakaan mennyt putkeen. Viime vuonna SM-sprinteissä Vaasassa finaalissa rullasi kuin kone, mutta nyt sellaista ei tullut oikein missään vaiheessa. Yrtin mennä varmasti ja hiukan hyökkäävästi, mutta se menikin kovin epävarmasti ja takkuillen. 

Kaikesta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis hyväksytystä suorituksista ja mukavasta viikonlopusta. Kuitenkin taas opin uutta ja sain hyvän kokemuksen hienoista kisoista huippujen seurassa!

Hankala 9-10 rastiväli.

Kotiin hurautettiin junalla melko väsyneinä, koko päivä ulkona olemisen jälkeen. Nyt nukkumaan ja kohti uutta viikkoa.

Hepun kanssa kotiin päin.

~Eija~

Kotiläksyjä osa 1

Kylämme Sporttiporukan sisätreenit (jonne ovat tervetulleita kaikki kylän ulkopuolisetkin :)!) alkoivat tällä viikolla tehokkaalla omankehonpainotreenillä, jossa painotus oli syyskuun teeman mukaan kyykyissä. Hiukan tekniikkaa, erilaisia vaihtoehtoja ja sitten itse treeni. Toisessa osiossa saivat keskivartalo ja käsivarret sitten tehdä töitä. Tarkoitus oli saada kunnon hiki päälle, jokainen omalla tehollaan, mikä tarkoitti sitä että kukin teki kyykyt niin alas ja sillä temmolla kuin itselle juuri tänään tuntui sopivalta. Allekirjoittanut ainakin olisi tarvinnut pyyheliinaa tunnin tekemisen jälkeen, jes :D

Usein kotona tulee hiukan hintsusti tehtyä mitään treenejä, mä ainakin tunnustan tämän. Mikä siinä onkin niin vaikeaa..? Mutta nyt multa kuitenkin toivottiin "kotiläksyjä" ja ilomielin jotain heitän treenikassiin mukaan. Nyt te blogin lukijatkin, jos ette pääse itse treeneihin mukaan, niin voitte ainakin osallistua kotiläksyjen tekoon ;) 

Ensimmäisessä osassa muutama helppo venytysliike alakropalle 

(sillä tiistain treeneissä jalat todella saivat kyytiä!). Nämä voi tehdä niin monta kierrosta kuin haluaa, ennen lenkkiä tai sen jälkeen tai ihan omana rentoutumis hetkenään ->

1. Lantion ja lonkan avaus

Vie vuorojalkaa polvea nostaen  sivulle ja samaa reittiä takaisin. Seiso ryhdikkäästi suorassa, keskivartalosta tuki, hyvä tasapaino hakien. Molemmille puolille 5 kertaa.

2. Sisäreidet ja pakara

Mene leveään haaraan ja vie paino toisen jalan päälle jättäen toinen jalka suoraksi sivulle. Suoran jalan sisäreisi venyy. Pysy pumppaavassa venytyksessä 3-5 sekuntia.

Nouse haarasta venytetyn jalan varaan ja nosta toisen jalan polvi rintakehää vasten ja saat venytyksen tuntumaan koukussa olevan jalan pakaraan. Pysy 3-5 sekuntia ja vie jalka maahan ja vuorostaan toisen jalan vuoro ensin sisäreisi ja sitten yläs pakara venytys. Molemmille puolille 5 kertaa.

3. Pohje

Vie päkiä vasten puuta tai seinää, pidä jalka suorana ja vie koko kroppaa kohti tukea. Tee pumppaavalla liikkeellä 5 toistoa ja vaihda toinen jalka.

4. Etusääri

Tämä onnistuu parhaiten ilman kenkiä. Varpaat koukkuun ja painat niitä vasten maata pumppaavalla liikkeellä. Venytys tuntuu nilkasta koko etusääreen.

5. Lonkankoukistaja ja reidet

Askelkyykky asennossa, takimmaisen jalan polvi maassa paina selkä suorana lantiota eteenpäin. Saat venytyksen tuntumaan takimmaisen jalan lonkankoukistajassa ja lisäksi reisissä kireyksistä riippuen.

Vie molemmat kädet etummaisen jalan viereen (tai nojaa polveen) ja aukaise toinen käsi taakse ylös, katse seuraa. Eteen jäävä käsi painaa kevyesti etummaista jalkaa sivulle. Avaavaa kiertoa keskivartaloon ja venytys kohdistuu reisiin.

Ja tästä vielä jatkuu saman jalan ollessa edessä täsmä venytys takareidelle, kun suoristat etummaisen jalan ja selkä suorana painata pumppaavalla liikkeellä rintakehää kohti jalkaa. 

Jokaisessa asennossa pienin pumppaavin liikkein 3-5 sekuntia, 5 kierrosta.

6. Keskivartalon kierto ja pakara 

Selinmakuulla vuoropuolin viet jalan koukussa toisen jalan yli sivulle, nappaat kädellä polvesta kiinni ja viet katseen vastakkaiseen suuntaan. Pidät 5 sekuntia, hengityksen tahtiin venytystä rentouttaen. Molemmille puolille 5 kertaa.

Ja kierros alusta niin monta kertaa kuin siltä tuntuu tai ehtii :)

Mulla ja ystävällä on sellainen syyskuun haaste, että joka päivä vuorollaan heitämme jonkin venyttelyliikkeen toiselle ja täten kannustamme ylläpitävään venyttelyyn. Aina sen ei tarvitse olla mikään tietty puolen tunnin intensiivinen hetki, vaan venyttelyt voivat olla ripoteltuna pitkin päivää, sopivissa hetkissä. Mulla tämä toimii ja on mukava aina odottaa minkä liikkeen ystävä tällä kertaa heittää pakettiin mukaan. Ja liikkeitähän on maailma täynnä! Kokeilkaa tekin samaa :D!

Tänään Luopajärvellä, koulun salissa on kahvakuulatreenit klo.19.30-20.30 (intervallityyppinen setti luvassa) ja ensi tiistaina Neiron koulun salissa Sporttiporukalla kuntopiiri klo.18.30-19.30.

Tervetuloa ja nähdään :D!

~Eija~

Suunnistusta pyöräillen ja rogaining-tyyliin

Flunssa on antanut hissuksiin periksi, mutta oletettavasti limaa nousee vielä pahimmassa tapauksessa pari viikkoa. Näin se vaan mulla menee. Mielialakin vetelee hiukan matalapaineessa menneitä muistellessa, mutta parhaani yritän pitää mukavaa menoa yllä. Näinpä mulle aukesi tällä viikolla mahdollisuus kokeilla pyöräsuunnistusta seuramme järjestämän alueen pyöräsuunnistus cupin yhteydessä. Kaikki tarvittavat varusteet löytyy ja pitkään olen jo haaveillut päästä kokeilemaan, mutta aina on ollut jotain muuta. Valittavina oli pitkä A-rata 15km, lyhyempi B-rata 10km ja pyörälle kuin pyörälle sopiva lyhyt C-rata 5km. Itselle tyypillisesti päätin lähteä pisimmälle ja tarvittaessa oli mahdollisuus tulla kolmannen kartan vaihdon kohdassa jo maaliin, jos siltä tuntuu.

Heti kärkeen luin karttaa hiukan väärin ja tein ihmeellisen koukun, mutta rasti löytyi. Pikku hiljaa se lähti siitä sujumaan ja kun samalla kartalla mentiin kolmeen kertaan ristiin rastiin, oppi jo kiertämään pahimmat hiekka hidasteet, hiekka montuilla kun pyörittiin. Enkä mä todellakaan kesken tullut pois, vaan loppuun asti pyörittelin ja tykkäsin :) 

Pyöräsuunnistus testattu!

Lauantaina sain isoveljeni lähtemään Kauhajoelle Karhurogaining-kisaan mun pariksi. Mun tiukan aikataulun vuoksi valitsimme 2 tunnin sarjan. Toinen vaihtoehto olisi ollut 3 tunnin sarja. Ensimmäisen kerran tähän lajiin tutustuin melkein vuosi sitten veljeni kanssa Peurungalla hyvällä menestyksellä. Rogainingista tykkään hirmuisesti. Se on kaverin kanssa mielenkiintoista reittisuunnittelua, monia mahdollisuuksia, tarvitaan juoksukuntoa ja suunnistustaitoa ja se ei ole voittaja joka on ensimmäisenä maalissa, vaan se joka kerää eniten pisteitä. 

Isoveljen kanssa reittisuunnittelua.

Meidän tyylillä; nuppineuloilla ja kilometrin välein solmutetulla langalla saatiin reilun 100 pisteen reitti suunniteltua ja loppuun pientä säätövaraa. Mahdollisimman paljon pyrimme hyödyntämään polkuja ja napata pari 9-pisteen rastiakin. 

Oma hapenottokyky hiukan takkusi loputtomasti irtoavan liman vuoksi eikä suunnistuskaan aivan nappiin mennyt. Luin karttaa välillä ihan väärin ja vaikka veli huikki, että kuvioraja meni jo, painelin mä vaan eteenpäin kuuntelematta. Onneksi siis en ollut metsäsä yksin, vaan oli kaveri pitämässä mut suunnassa. En tiedä, mutta en vaan saanut itseäni keskittymään kunnolla.

Rastihan se siinä :)

Mutta reittisuunnitelma piti ja rastit löytyivät, vaikka paria hiukan pyörähdettiin. Aikataulussa oltiin melko hyvin, mutta viimeinen 3-pisteen rasti jätettiin väliin. Oltaisiin se kyllä ehditty hakea, mutta veli tuumasi että kunto loppuu ja olisihan meillä saattanut tulla melko kiirus maaliin aikarajoissa.

Jolkotellaan kohti maalia.

Aikaa kului tunti ja 55 minuuttia. Kilometrejä kerty 14,1 ja pisteitä kerättiin 103. Tällä tuloksella tultiin toiseksi, pisteen päähän voittajista (olisiko sittenkin pitänyt noukkia se 3-pisteen rasti...hmm). Oli mukavaa, ei satanut, hirvikärpäsiä löytyi mun hiusrajasta vain 4 ja ehdin vielä rymyämisen jälkeen hyvin töihinkin :)

Kaikki saivat palkinnoksi hyvää Kauhajoen ruisleipää, nam!

Tänään sunnuntaina sain vajaan 16 kilometrin juoksulenkille seuraksi 10 vuotiaan poikani. Vaikka itse on hengästyksissä ja loppua kohden jo väsyttää, on se niin kiva samalla jutella lapsen kanssa, ihan kahden kesken. Mä saan pistää välillä tossua tosissani toisen eteen ja poika joutuu jarruttelemaan. Lupasi poitsu tulla toistekin :)

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta viikkoa :)

~Eija~

Syystreenit Neirossa

Hyytävän viileän tuntuiset yöt ja aamut sekä aurinkoiset ja mukavan lämpöiset päivät ovat siivittäneet meidät syksyyn. Lapset ovat käyneet kohta jo kuukauden koulua ja viimeisetkin harrastukset ovat alkamassa, joten arki rullaa omalla painollaan, päivä kerrallaan mennään ja yritetään nauttia hetkistä.

Syyskuun aamusumua.

Omalla kohdalla, tässä elämän vaihessa lasten elämä ja heidän hyvinvointinsa on tärkeintä. Ensimmäisenä miettii onko heillä hanskat kädessä, välipalaa jääkaapissa ja jokaisella oma juuri hänelle sopiva harrastus. Vasta heidän jälkeen tulen minä itse. Mutta silti mä tulen siellä, enkä halua unohtaa itseäni. Myös mulle on tärkeää saada hanskat käteen, ruokaa suuhun ja harrastus josta nautin. Meillä aikuisilla korostuu myös se, että työ mitä tekee tulisi olla mielekästä. Itselle kahden työn välillä pomppimisessa on niin hyviä että huonoja puolia ja nämä tunnistamalla etsin toimivampia ratkaisuja. Tänä syksynä tärkeimpänä huolehdin ensin lapset, sen jälkeen annan aikaa omille harrastuksilleni ja sitten järkeistin työkuvioitani. Joten sairaanhoitajana teen koko syksyn osittaista ja liikunta-alan ohjauksissa ja PT-hommissa vähensin määriä. Viime kevät oli sen verran kiireinen ja mua väsytti, joten tiesin että sillä tahdilla ei jatketa pitkään. Nyt tuntuu hyvältä :)

Syksy startattu yhteistreeneillä.

Asuinkylällämme Neirossa, Ilmajoen kunnassa olemme kaikille avoimessa Sporttiporukassa treenailleet jo koko elokuun ulkona. Tällä viikolla tarjosin kaikille ilmaisen treenin ja isommat lapsetkin olivat tervetulleet. Kaunis ilta aurinkoineen ja iloisine vakiosallistujineen teki tunnin treenistämme loistavan. 

Ohjelmassa oli mukavia ulkoleikkejä, joita on hauska leikkiä niin aikuisten kuin lasten kanssa ja lämmin tulee varmasti. Koska esimerkiksi olet viimeksi pelannut polttopalloa tai häntähippaa? Aivan parhaita ulkoleikkejä lämmittelyyn tai palautteluun.

Leikkien jälkeen meillä oli kuntorata erilaisin välinein. Oli ison traktorirenkaan pyörittelyä (lapsille oli pienempi rengas), renkaan vetoa, kahvakuulan paiskomista, voimaköyttä, punnerruksia ja boxi hyppelyjä. Mielikuvitus rajana ja välineinä voi käyttää vaikka ja mitä :) Samankaltaisia ratoja on helppo suunnitella kotiinkin. Tuli fiilis, että tykättiin ja hiki ainakin irtosi. 

Yli 10 vuotiaat lapsetkin pääsivät mukaan :)

Kiitos osallistujille :)

Ensi viikosta eteenpäin Sporttiporukka treenailee sisällä koulun liikuntasalissa tiistaisin klo.18.30-19.30. 

Meillä on joka kuukaudelle oma teema, jota tehdään tehostetusti tekniikkaharjoituksia unohtamatta. Syyskuun teema on kyykky, lokakuussa punnerrukset ja marraskuussa keskivartalo. Muuten aikataulu on seuraavanlainen (muutokset toki ovat mahdollisia);

12.9. Oman kehonpainotreenit

19.9. Kuntopiiri

26.9. Porrastreenit

3.10. Kuminauhatreenit

10.10. HIIT

17.10. SYYSLOMA, ei treenejä!

24.10. Käsipainotreenit

31.10. Oman kehonpainotreenit

7.11. Villasukkatreenit

14.11. HIIT ja putkirullaus

21.11. Kuntopiiri välinein

28.11. Porrastreenit

5.12. Pikkujouluhipat

Hinta on 50€/koko syksy tai 5€/kerta.

Rytmitajua, hienoja treenivaatteita tai erikoista pohjakuntoa ei tarvitse olla, vaan toivon sinun tulevan juuri sellaisena kuin olet. Tule ja tee oma treenisi yhdessä iloisen porukan kanssa. 

Tervetuloa :D!

Mulla on ollut viikon verran flunssaa, yskää ja nuhaa. Edelleen saan niistää ja räkää irtoaa, joten omat liikkumiset ovat melko rauhallisia ja matala sykkeisiä. Rauhoittuminen on tehnyt hyvää toipuessa maakuntaviestin pettymyksestä ja nauttiessa kummitytön ristiäisjuhlasta. Nyt kuitenkin halu parantua on kova, sillä luvassa olisi jo tänään pyöräsuunnistus testailua, viikonloppuna rogaining-kisa ja ensi viikolla suunnistuksen SM-sprintti. Puhumattakaan, että jo kuukauden päästä on Vaarojen maraton.. Jännittää.

Mukavaa syyskuista viikkoa kaikille ja nähdään!

~Eija~

Halt die Ohren steiff

En tiedä oikein mistä tai millä sanoilla aloittaisin kertomaan "urheilu-urani" ehkä karvaimmasta tapahtumasta. Kirjoittaa siitä kuitenkin haluan, sillä tämäkin kuuluu urheiluun ja kilpailemiseen. Tyttäreni sanoin; "Ei äiti sun aina tarvitse voittaa." Tuo lausahdus jonka kuulin itkevänä kotiin kisoista palattuani pitää niin paikkansa ja oikeasti harvoin sitä voitto silmissä startissa onkaan, mutta tämä nyt menetetty voitto oli niin lähellä...

Nyt suunnistuksen maakuntaviestistä on kulunut jo muutama päivä, eikä enää sunnuntain jälkeen ole tippa tullut linssiin, mutta valtavan musertuneeksi pelkkä ajatteleminenkin tekee ja mä olen pyöritellyt tapahtumia paljon. Mä myönnän tehneeni virheen, mutta sitä en pysty ymmärtämään kuinka se oli mahdollista! Olen valtavan pettynyt itseeni. 

Mutta mitä siis tapahtui...

Me ilmajokiset puolustettiin viime ja edellis vuoden kakkos sijaa. Meillä on hyvä ja kokenut joukkue ja kaikkien onnistuessa me pystytään vaikka mihin. Sannalla tuli aloitus osuudella hakemista ja oltiin melko kaukana kärjestä sijalla 10. Sari nosti toisella osuudellaan 6. sijalle, vaikka kertoman mukaan pyörimistä oli tullut. Leena nosti hyvällä menolla sijalle 5 ja mä lähdin ankkuriosuudelle tästä, 10 minuuttia kärjestä perässä. Mulla ei ollut minkäänlaisia paineita, vaan ajattelin kärjen menevän menojaan ja keskityin tekemään omaa suoritustani. Suunnistus lähti heti sujumaan, samoin juoksu. Rastit löytyivät, karttaa oli kelpo lukea ja sain mennä ihan rauhassa. Jokunen suunnistaja näkyi jossakin, mutta ei näkynyt naisia. Yhtäkkiä seiska rastille mentäessä näin Vaasan ja Lapuan joukkueet edessä! Olin ihan ihmeissäni ja pasmat menivät toviksi sekaisin. Ensiksi päätin pitää heitä silmällä, mutta koska tuntui että mun tossu nousi nopeammin, siirryin suosiosta keskittymään omaan suoritukseen. Pian edessä näkyi Laihia! Hetken olin laskuissa sekaisin, että kuinkas monentena tässä nyt ollaankaan! 11. rastilla joukkoon tupsahti takaa Kurikan joukkue. Nyt tuli kiire. Ampaisin eteenpäin, tein ohijuoksun 12. rastille ja tiesin Kurikan jo ainakin menneen, mutta entä Laihia. Toiseksi viimeiselle rastille tulin suoraan ylhäältä kalliolta ja aivan säikähdin kun alhaalta samalle rastille kipusi Kurikka. Tehtiin molemmat nopea leimaus ja "täysiä" kohti viimeistä rastia ja viitoitusta. Karttaa en tässä kohdassa suuremmin enää katsonut vaan annoin mennä vaan uraa pitkin. Pääsin leimaamaan pikkuisen ennen Kurikkaa ja jatkoin samaa vauhtia maaliin. JEE, maalissa ja pikku hiljaa tajusin että me voitettiin!! Riemulla ei ollut rajaa, aivan mahtavaa :D

Maalin jälkeen mennään leiman tarkastukseen ja elämäni toisen kerran ilmoitettiin, että oli jotain häikkää (ensimmäinen kerta on rastireitti ajoilta Vaasasta). Hiukan jo säikähdin ja pelästyin, että mitä nyt. Jossain kohdassa emit-kortin tarkistuslappo oli pudonnut, voi hitsi! Toimitsija tarkisti kaikki uudestaan ja sanoi, että 5. rastin leima puuttuu. Vakuutin, että kaikki löytyy ja pyysin nähdä kartan. Heti nähtyäni 5. rastin kartalla tiesin, että tuolla en tosiaankaan ole käynyt! Ei mitään muistikuvaa koko rastipisteestä! Ei mitään! En voinut uskoa tätä! Suoritus oli HYLÄTTY. Kaikki ilo tömähti maahan ja mä kuvainnollisesti halvaannuin. Miten mä olin mennyt tekemään tuollaisen virheen?! Hävetti ihan hirveästi, olin niin pahoillani joukkueeni ja kaikkien ilmajokisten puolesta.

Kohtalokas 5. rasti...

Pesupaikalla tuli jo itku. Sieltä suoraan lähdin kävelemään autolle, mutta toimittaja ehti pysäyttämään ja kysyä mitä tapahtui. Autossa kotimatkan itkin. Kotona oli tarkoitus nukkua ennen seuraavaa yövuoroa, mutta siitä ei tullut mitään. Kropassa oli liikaa adrenaliinia ja pahaa oloa. Yövuoron sinnittelin päänsäryn kanssa ja puhuin asiasta vähän, sillä en halunnut itkeä siellä. Maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin huolenaiheita ja epäonnistumisia kuin mun hylsy. Tämä vaan meinasi musertaa mut täysin. Oli pakko laittaa facebookiin henkilökohtaiselle sivulle lyhyt tilitys, sillä seuraavan päivän lehdessä kuitenkin tulisi olemaan jotain juttua. Halusin jo tunnustaa typerän virheeni. Sain ihania ja tsemppaavia kannustuksia. Toki arvaan, että moni myös pyöritteli silmiään.

Lehtijuttu oli onneksi todella lempeästi kirjoitettu ja omassa säälissäni olin kokonaan sivuuttanut sen, että miesten viestin voittajille kävi samalla tavalla, yksi rasti oli jäänyt leimaamatta! Nyt vasta kiinnitin huomiota, että hylättyjä joukkueita oli useita. Harmitusta oli siis puhkunut moni muukin, en yksin minä. Ja tätähän tämä suunnistus on ja virheitä voi tehdä monella tavalla ja kaikille niitä tulee, isompia ja pienempiä. 

Ilkka-lehden juttu

Mutta mitä siis tapahtui, miksi 5. rasti jäi leimaamatta? Mielestäni oon koko ajan ollut kartalla, rastit löytyivät hyvin. Ehkä epähuomiossa neloselta lähtiessä otin suunnan vitoselta kutoselle. Kuitenkin muistan lukeneeni polun ihan 5. rastin vierestä. Mä oon ollut rastiympyrässä, alle 20 metrin päässä rastista! Mä en vaan ymmärrä miten mä en ole nähnyt tuota rastia. Aivan kuin siinä olisi musta aukko, mutta silti muistan kalliot ennen vitosta, sen polun, suon ja hakkuuaukon. Tähän en koskaan saa vastausta selville. Ohi menin ja viesti oli sillä selvä.

En olisi ikinä uskonut että nousen 10 minuutin takaa kärkeen! Mä yllätin kaikki. Olin lähellä jotain sellaista, minkä todella olisin halunut. Nyt ei vaan ollut sen aika...vielä ;)

Pikku hiljaa oon kerännyt sisu rippeitäni ja jutellut ja viestitellyt ystävieni kanssa. Kiitos kun olette jaksaneet kuunnella purkauksiani. Tästä noustaan, vaikka tapahtunutta en koskaan tuu unohtamaan. Yritän ottaa tästä opikseni ja ainakin nöyryyttä tämä toi hurjasti lisää. Ja suunnistusta rakastan edelleen, juuri kaiken tämän takia mitä se antaa ja ottaa.

Kuva Iivo Kotamäki

Olin jo ennen viikonlopun katastrofia ajatellut meneväni Komia Flown polkujuoksu cupin 7 kilometrin juoksuun. Ensimmäisessä osakilpailussa en ollut, kun olin töissä. En ollut varma saanko itsestäni irti mitään, mutta päätä oli hyvä päästä kunnolla tuulettamaan. Jospa oksennus kurkussa juoksu auttaisi saamaan pahan olon ulos. Kaksi ensimmäistä kilometriä meni aivan hyvin, mutta puolessa välissä toivoin matkan jo loppuvan. Yksi reitiltä ulosjuoksu ja yksi kaatuminenkin kertoo, etten aivan ollut skarppina. Mutta hyvää teki ja tuttujen näkeminen piristi :)

Hallilanvuoren liukkaat kalliot.

Hallilanvuoren kalliot olivat todella liukkaat, mutta nastallisilla suunnistuskengillä pitoon pystyi luottamaan. Viimeisellä kilometrillä jalat eivät vaan enää nousseet, mutta maaliin laskettelin naisten sarjan kolmantena. 

Juoksun jälkeen ehti tulla pieni vilu ja ennen nukkumaan menoa jo kurkussa tuntui köhä. Tänään kurkku on ollut han raastinrautaa ja olo on tosi nuutunut. Yritän torjua flunssaa, mutta katsotaan kuinka käy. Joka tapauksessa tämä loppu viikko otetaan rauhallisesti, huolletaan kehoa ja nautitaan elämän pienistä ja suurista iloista. 

Itävaltalaisittain pidetään korvat ylhäällä, vaikka ne hetkellisesti kovin riiputtivatkin :D!

~Eija~