Joulunajan kuulumisia

Ihana joulunaika vietettiin perheen kanssa, niin kotona Ilmajoella kuin mun vanhempien luona Ylistarossa. Perinteisiä, itselle tärkeitä juttuja tehtiin, kuten käynti aattohartaudessa kirkossa, hautausmaalla käynti ja sopivasti jouluruokia. Lasten kohokohta oli odotetusti lahjat ja kyllähän se ilo tarttuu herkästi aikuiseenkin. Aattoillalla ennen kotiin paluuta pelailtiin perinteisesti lautapelejä porukalla ja kotimatkalla pulahdin avannossa.

Joulukuusi koristeltiin aatonaattona ja pois se riisutaan Loppiaisena.

Ylistaron kirkko jouluaaton tunnelmissa hautausmaalta päin.

Mutta ei joulu ole mennyt maatessa, päin vastoin. Joulupäivien työvuorot ovat osaltaan pitäneet huolta siitä, että normaali rytmi on pysynyt päällä. Tapaninpäivänä sain järjestettyä aikataulut niin, että pääsin kurikkalaisten polkulenkille mukaan. Kierrettiin Samuli Paulaharjun polku, joka on vajaa 12 kilometriä. Meno oli rauhallista kevyttä, keskisyke 119. Lenkin jälkeen pääsin suoraan anopin ruokapöytään.

Iso Karhuvuoren maisemia.

Hiihtelemään oon myös ehtinyt ja kaunis joulukuun aurinkokin pilkisti tovin taivaanrannassa. Kipakka parin päivän pakkanen kylmetti mun sormet. Vaikka kädessä on Haltin laadukkaat talviurheilu kintaat, ei ne riittäneet. Itse asiassa kymmenen asteen pakkas lenkeillä mulle ei edes tullut hiki, just sopivan lämmin vain. Ehkä siis pitää hiihtää lujempaa tai ainakin pukea vielä yksi kerros lisää. Seuraavalla kunnon pakkaskelillä kintaiden lisäksi puen käsiini ohuet villahanskat tai vastaavat. 

Hiihtämässä.

Aika hienoa, että tässä vaiheessa talvea mun hiihtokilometrit ovat yli 200 ja lastenkin talven kilometri tavoitteet hyvässä vauhdissa. Oma tavoite on hiihtää vähintään 500 kilometriä ja tällä menolla se pitäisi tulla helposti. Mutta katsoo nyt mihin suuntaan tämä talvi kelien ja oman ajan käytön suhteen etenee.

Ihana aurinko.

Reippaita, vuoden viimeisiä talvipäiviä kaikille!

~Eija~

2019, 40juhlavuoteni

On aika tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta 2019, joka oli 40 vuotis juhlavuoteni. Täytin siis tänä vuonna 40 vuotta ja eikä tämä ole paha ikä ollenkaan. Päinvastoin koen olevani parhaimmassa kunnossa kuin koskaan. Tavoitteet ja odotukset olivat osittain kovatkin, joitain en ääneen kenellekään edes kertonut ja joistain en osannut edes haaveilla. Vuosi oli kuitenkin urheilullisesti henkilökohtainen menestys.

Vuoden 2019 kartat levällään läjässä.

Tammikuussa aloin toteuttamaan noususuuntaista treeniä erityisesti polku-ultrat mielessä. Juoksua, hiihtoa ja lihaskuntoa. Kuntosalijäsenyys sitten jäi ostamatta, vaikka jopa sitäkin suunnittelin. Lihaskuntotreeneistä meni ohjaukset, satunnaiset kotijumpat ja arkiaskareet puutarhassa. Tammikuusa en kisannut vielä yhtään. Helmikuussa oli jo otettava parit kisastartit, että saisin 40 kisan tavoitteeni toteutettua. Omin päin lenkillä ei saa niin kovin helpolla tehoja irti, joten Komiaflown talvijuoksusarja tarjosi teholenkkeihin hyvät mahdollisuudet. Kympin ja vitosen kävin juoksemassa niin lujaa kuin pääsin. Molempiin jäi parantamisen varaa, mutta viralliset ajanparannus kisat jäivät kuitenkin juoksematta.

Liikkuminen saa hymyn huulille!

Huhtikuun alussa kävimme sairaanhoitopiirin työntekijöiden naisjoukkueella Karhuviestissä Porissa. Reilu kymmenen kilometriä 4:11 kilometrivauhdilla oli mun ennätysvauhti ja sain juosta joukkueemme sarjamme voittajina maaliin. Oli mukava keväinen reissu hyvällä porukalla 😄 Ja oma juoksu antoi hyvää itseluottamusta eteenpäin. Puolimaraton ennätystä lähdin sitten hakemaan myös Kyrönjoki maratonilla huhtikuun lopussa. 1:32:05 riitti omaan ennätykseen oikein hyvin.

Huhtikuussa starttasi myös seuramme suunnistuskoulu ja kesäsuunnistuskausi. Mietitytti, miten yhdistän sekä "ultra"kestävyyskisat että suunnistus sprintin. Molemmat kiehtoi. Toukokuussa nämä molemmat kulki, kun suunnistuksen SM-sprintti viestissä tein elämäni parhaan sprinttikisan suunnistamalla H/D40-sarjan aloittajana toisena vaihtoon ja NUTS Karhunkierroksella juoksin 83 kilometriä hyvillä fiiliksillä läpi sijoittuen naisissa neljänneksi. Toukokuun kruunasi pyöräsuunnistuksen pariviestin SM-kultamitali D80-sarjassa Marjan kanssa. Se oli elämäni ensimmäinnen Suomen Mestaruus mitali 😊 Niin ja toukokuussa täytin sen 40 vuotta!

Elämäni ensimmäinen SM-mitali.

Kesäkuussa oli perinteinen Jukolan- ja Venlojenviestit Kangasalla, jossa olimme koko perhe telttailemassa. Loppu kuusta alkoi mun neljän viikon kesäloma ja heti kärkeen köröttelimme Taivalkoskelle suunnistuksen SM-keskimatkoille. Sijoittuminen 11. ei ollut sitä mitä hain, mutta muuten tykkäsin ihan valtavasti niin maastosta kuin kartasta. Tuolta jatkoimme Kainuun Rastiviikolle  Sotkamoon ja heti rastiviikon jälkeen Multi-Sport kisa Ylistarossa. Ehdimme olla muutaman päivän kotona, pestä pyykkiä, leikata nurmikon ja levätä, kunnes taas pakkasimme koko perheen autoon matkatavaroineen ja ajelimme Äkäslompoloon. Yksi vuoden odotetuin juoksu oli edessä. NUTS Ylläs-Pallas yöttömässä yössä oli juuri sitä mitä olin odottanutkin ja ehkä vielä enemmänkin. Haave juosta yli 100 kilometriä oli niin fyysinen kuin henkinen äärimmäinen ponnistus. Ja mä selvitin sen. Erittäin kivulias oikean jalan juoksijanpolvi ei päästänyt mua matkalla helpolla, mutta mä en antanut itseni antaa periksi. En olisi ikinä voinut kuvitella, että voitan tuon matkan naisten sarjan, mutta mä voitin. Oli huippu fiilis, jota sumensi kipuileva jalka. Oikeasti pelotti saanko jalan toiminta kuntoon, kun vielä muutaman päivänkin jälkeen pelkkä kävely teki todella kipeää. Onneksi tehohieronnalla ja putkirullailulla jalka toipui kuitenkin nopeasti. 

105 kilometriä takana.

Anniina kiinnostui Lapin ultrajuoksustani ja teki siitä jutun paikalliseen lehteen. Ihana muisto sekin, jota voi sitten vuosikymmenien päästä lueskella kiikkustuolissa.

Ilmajoki-lehdessä 21.elokuuta 2019

Merenkurkun rastipäiviltä en malttanut olla pois kun kerran sinne olin ilmoittautunut. Pahaksi onneksi heti ensimmäisenä päivänä teloin vasemman jalkani polven ja sain siihen haavan, jonka kävin liimauttamassa. Viimeistään nyt olisi ehkä ollut järkevää keskittyä toipumiseen, mutta kinkkasin muutkin rastipäivät. Haava ei auennut eikä tulehtunut helteistä huolimatta, hyvää onnea siis matkassa. Kesälomakin päättyi tähän. Ehdin lomani aikana startata kymmenessä kisassa. 

Elokuussa oli Komia Paukaneva Night Trail, iltarastien järjestämistä ja lisää suunnistusta. Onnistuminen Suunnistuksen Maakuntaviestissä Ilmajoen naisten joukkueessa oli yksi merkittävä juttu tänä vuonna. Mulla on ollut kuitenkin välillä tosi takkuista metsäsuunnistuksessa ja erityisesti lähestyttäessä rastia pakka leviää. Nyt kuitenkin onnistuin elämäni ensimmäisen kerran Lapuan Simpsiöllä, jossa kompassi vinnaa toisaalle minne reitti oikeasti menee ja käyrissä, poluissa ja kivissä menee ihan sekaisin.

Syyskuussa tuli huikea onnistuminen SM-pyöräsuunnistuskisoissa Vihdissä. Sprintissä tein yhden ison virheen ja silti olin neljäs. Olin ihan äimänä ja toisaalta tuo typerä virhe kakkos rastille harmitti. Olisi ollut mahdollisuus jopa mitaleille. Ilokseni seuraavan päivän pitkällämatkalla poljin kolmanneksi ja näin voitin elämäni ensimmäisen henkilökohatisen SM-mitalin 🏆

Palkintopallilla pysu-pitkällämatkalla.

Syyskuussa irtosi epävirallisessa cooperin-testissä yli 3000 metriä, jes!
Ja sitten taas suunnistettiin. AM-yökisoissa tein elämäni TOP3:seen yltävän pummin. Voi pyhä Sylvi, mutta sinnillä sen rastin kiven takaa etsin. Nappiin ei mennyt SM-yökisoissakaan mutta reissu muuten oli mukava ja kokemusta kartuttava. Kuitenkin suunnistuksen SM-sprintti Forssassa, kylmässä kelissä oli lähellä erittäin hyvää suoritusta. Virheitä tuli niin karsinnassa kuin finaalissa, joten sijoittuminen karsinnassa kuudenneksi ja finaalissa neljänneksi, sekunnin päähän pronssista, oli todellinen yllätys! Olin niin iloinen plakettisijasta 😁 Mä niin tykkään sprintistä ja tuntuu niin mahtavalta juosta lujaa ja tietää että yksikin väärä rakennuksen kierto voi "tuhota" suorituksen. Herkkää ja haastavaa.

Herajoen ylitys Kolilla, kuva @karikuninkaanniemi

Vaarojen maraton, 65km yö oli lokakuun pääkisa, joka oli samalla psyykkistä valmistautumista haaveeseen juosta ensi vuonna Vaarojen Maratonin päämatka 130 kilometriä, joka on kaksi kierrosta tuota 65 kilometrin lenkkiä. Siinä juostaan ensimmäinen kierros yöllä pimeydessä ja toinen päivänvalossa. Hain kokemuksen tuosta pimeästä. Reitti on teknisesti todella haastava ja pimeys tekee sen entistä haastavammaksi. Väsy ja väsyminen, liukkaus ja kylmyys, turhautuminen ja innostuminen sekä lopulta itsensä voittaminen. Yllätyin, miten tärkeää pimeässä yössä mulle oli taivaltaa matkaa jonkun seurassa, sillä Ylläksellä yöttömässä yössä taas nautin kun sain taivaltaa ihan yksin. Vaikka Vaaroilta napsahti naisten sarjan voitto, tärkeimmäksi palkinnoksi koin sen henkisen voiman jonka löysin itsestäni. Kroppa kyllä pystyy, kunhan pääkin pysyy menossa mukana.

Lokakuussa kävin vielä parit suunnistuskisat ja marraskuussa vielä Komia Ilkanpolku, 35 kilometriä. Edellis vuosien tapaan naisten sarjan toinen, melko vaikealta tuntuvalla juoksulla. Tämä päätti myös mun tämän vuoden kisat, joita lopulta kertyi yhteensä 46. Tavoite ylittyi kuudella kisalla 😊
Loppu vuosi on mennyt lenkkeillessä oman fiiliksen ja marrasputken velvoittaman mukaan. Hiihtämään on päässyt normaalia useammin ja hiihtokilometrejä on tälle talvelle jo lähes 200. Vielä ehtii jokusen kilometrin lenkkareita ja suksen pohjia kuluttaa.

Tämä vuosi oli todella huippu! Mutta ei vammaton. Juoksijanpolvi, toisen polven telominen, pari irronnutta kynttä, lievä solisluun luksaatio ja nyt joulukuussa jo toista viikkoa lavanseutu on ollut pahasti jumissa. Hieronnassa jo kävin, mutta yksi käsittely ei vielä ongelmaa aukaissut. Kotiläksyjä teen, että kroppa pysyisi kunnossa ja menossa mukana.

Kiitollinen kaikesta, myös vammojen ja vaivojen tuomasta pysähtymisestä. Nyt jo ajatukset tulevassa.

~Eija~

Joulukuun alun kuulumiset

Joulukuu on hyvästi puolessa välissä ja tässä on tullut marrasputken jälkeen hengähdystauko blogikirjoittelussa. Myös juoksemisessa oli jalkoja palauttava tauko joulukuun ensimmäisen viikon verran ja tällä viikolla oon taas nastakengille antanut kevyttä kyytiä. Joulukuun muutenkin otan viime vuotiseen tapaan kevyemmin. Tarkoitus on ollut hiihdellä enemmän ja juosta kevyemmin, mutta yhden reippaamman lenkin kuitenkin sitten juoksin, kun tuntui niin hyvältä.

Luonnon lumilla :)

Alku kuusta pääsi ihan luonnon lumille luisteluhiihtoa heilumaan, kunnes ne lumet suli jäätiköiksi. Onneksi lähistöllä kuitenkin on varastolumen latuja. 

Harmillinen joka vuotinen riesa molemmissa paikoissa kuitenkin ovat laduilla kävelijät ja koirien ulkoiluttajat. Mä en vaan voi käsittää näitä! Eikä nämä kävelijät ilmeisesti myöskään käsitä, miksi isot kengän jäljet ja koiran jätökset ovat haitaksi keskellä latua. Ei niitä pururatoja hiihtokaudella kävelijöille aurata. Ihan ladun reunassa on fiksua kävellä, kun oikaisee esimerkiksi jollekin polulle, laavulle tai toiselle tienpätkälle. Muuten kävelylenkit hiihtokaudella kävelisin ihan suosista kävelyteillä ja muilla hiekoitetuilla reiteillä. Onhan tätä vaikea ymmärtää jos ei itse hiihdä, on "aina" lenkkeillyt purtsilla, koira pelkää autoja tms. Omalle kohdalle ladulla kävelijät ovat olleet ajattelemattomuuden sijaan jääräpäisiä ja loukkaantuneet kun olen ladulla kävelemisestä ystävällisesti maininnut. Voi huoh, mutta jätetään tämä aihe tähän.

Aurinkokin on välillä pilkistänyt.

Lapsilla on ollut viimeiset kokeet koulussa ja nyt on ihanaa kun seuraavat kolme viikkoa voi myös kouluntyön osalta ottaa taukoa. Itsellä ei lomaa joulunaikaan ole, mutta kyllä se lomalta tuntuu, kun lapsilla ei ole läksyjä, ei jokapäiväisiä aikatauluja ja saa nukkua vapaapäivien aamuina halutessaan pitkään. Tulee tarpeeseen tämä lasten joululoma.

Tyttöjen kanssa hiihtämässä.

Suunnitelmissa on siis hiihdellä, viritellä kroppaa tulevaan kovaan juoksuvuoteen levolla ja lenkeillä, syödä kaikkea hyvää, nauttia joulun tunnelmasta läheisten kanssa, lukea ja katsoa rästissä odottavia ohjelmia ja tietysti piipahtaa aina välillä töissä. 

Tiet ovat paikka paikoin ihan peilijäällä.

Leppoisia jouluvalmisteluja kaikille ja pysykäähän pystyssä!

~Eija~

Marrasputki maalissa

Marraskuun viimeiset päivät pääsi juoksemaan valkeassa maisemassa, sillä vesisateiden ja harmauden jälkeen vihdoin saatiin taas lunta. Toki oli loskaakin, mutta myös kunnon pakkaslunta. Tänään lauantaina, marraskuun viimeisenä päivänä paistoi myös ihanasti aurinko. Toki juoksemaan en auringonpaisteessa päässyt, vaan vasta illalla pimeydessä. Sitäkin iloisempi oli fiilis, sillä putki piti ja vaikka välillä vaikeaa oli, periksi en antanut.

27/30

Marraskuuhun mahtui yksi kilpailu, monta kevyttä lenkkiä, suurin osa perus kympin lenkkejä, pari ystävän seurassa ja kourallinen sellaisia lenkkejä kun ei olisi huvittanut yhtään lähteä ulos juoksemaan. Oli pakkasta ja plussaa, vesi- ja lumisadetta sekä poutaa. Oli hirmu liukkaita kelejä, mutta muutamaksi päiväksi sai vaihtaa kesälenkkarit nastareiden tilalle. 

Lenkeillä kastelin jalkani, mutta ne pysyivät myös kuivina ja lämpöisinä. Toisin kuin parilla arviolta yläasteikäisellä tytöllä, jotka tennarit jalassa nilkat paljaina luisteli yhdelä jopolla kohti koulua. Flunssa yritti myös mulla päälle, mutta viimeisen viikon kurkunkarheus ei ainakaan toistaiseksi taittunut taudiksi asti. 

Kerran myös olin jäädä auton töytäisemäksi, kun töihin juostessa tien reunassa loskassa auto ajoi niin läheltä että sivupeili miltei osui käsivarteeni. Säikähdin ja ihmettelin toimintaa, sillä tilaa olisi autolla ollut väistää, vastaantulijoita kun ei ollut. Olisin minäkin voinut väistää enemmän, nimittäin ihan ojaan asti...

28/30

Oon pessyt lenkkivaate pyykkiä ja vastapaisoksi leiponut, sillä marras-joulukuun vaihde on meillä juhlaa. On tyttären synttärit ja mulla alkaa kevennetty treenikuukausi. Joulun odotus on ihanaa kaikkine herkkuineen ja tunnelmineen.

29/30

Kilometrejä kertyi 309, johon olen erittäin tyytyväinen. Kroppa voi hyvin. Ei mainittavasti kolota tai ahdista, hiukan vain kiristää pohkeita, mutta jo seuraavalla lenkillä kiristys saattaa olla poissa. Juoksemisen lisäksi tunteja on kertynyt kävellen, pyöräillen, vesijuosten, lihaskuntotreenejä ohjaten ja erilaisista kehonhuollollisista jutuista. 

Ensi vuonna en kuitenkaan ole mukana marrasputkessa. Mielessä on muuta tai sitten keksin jotain ihan uutta. Vuoden toiseksi ankeimmasta kuukaudesta kuitenkin selvitty - kiitos juoksun.

30/30

~Eija~

Marrasharmaata

Jo viime viikolla on tuntunut, että marraskuu tullaan taas voittamaan ja että tästä selvitään. Vaikka vesisade on ropissut kasvoille ja kastellut kengät läpikotaisin lenkeillä, on fiilis ollut välillä kuin voittajalla. Kaiken peittävä pimeys ja harmaus voisivat kyseenalaistaa ulos lähtemisen, mutta niistäkin tulee sivuseikkoja kun valo keikkuu otsalla ja korvissa pyörii hyvä podcast. Kun niskaan on kuvainnollisesti kaatunut sangollinen kuraa ja jotkin asiat eivät anna rauhaa, on lenkillä saanut karistettua kurat olkapäiltä ja asioihin on saanut etäisyyttä. Marrasputken lenkit ovat kulkeneet yllättävän hyvin, vanhat vammat eivät ole huhuilleet ja uni on maistunut.

20/30

20. päivä marraskuuta tuli kuukauden 200. kilometri täyteen. Lyhyen matikkapään mukaan keskimäärin 10 kilometriä on tullut juostua päivässä. Tästä lähti ajatus yrittää pitää tämä tahti loppuun asti. Se tarkoittaisi että marraskuun kilometritavoite olisi 300. Joinain päivinä siis on juostava yli kymppi, että joinain toisina voi erinäisistä syistä johtuen jättää alle kymppiin.

21/30

22/30

Ja olenhan mä sitten juossut ja pitänyt suunnitelmasta kiinni. Torstaina 13 kilometriä, perjantaina ja lauantaina kympit ja sunnuntaina yövuorojen jälkeen pitkästä aikaa Ninnin kanssa poluilla reilu 16 kilometriä. Eilen maanantaina taas perus kymppi ja tänään tiistaina viikon pitkiksenä 18 kilometriä. Marrasputken juoksupäiviä on enää neljä jäljellä ja ainoastaan pieni muhiva flunssa tai muu sellainen voi putken pilata. Ei kuumetta, ei nuhaa, ei yskää, mutta lievää karheutta edelleen kurkussa ja vaihtelevasti päänsärkyä. Juoksulenkit olen vetänyt matalilla sykkeillä ja rauhallisesti. Pyrkinyt siihen, että heti märät vaatteet päältä pois, etten yhtään saisi kylmää. Viime yön nukuin mulle harvinaisen huonosti. Toivottavasti ensi yö on jälleen ihan normaali.

23/30

24/30

25/30

Tänään aukeaa NUTS Ylläs-Pallas polkujuoksutapahtuman ensi kesän ilmoittautuminen. Tarkoitus on sinne lähtölupa ostaa, sille pisimmälle 160 kilometrin matkalle. Viime kesän 105 kilometriä Lapin yöttömässä yössä oli jotain aivan upeaa, vaikka oikean jalan kivut olivat karseat. Ensi kesänä lähden hakemaan uutta hienoa kokemusta ja toivottavasti ilman vammojen aiheuttamaa kipua, sillä normaalit lihassäryt ja hiertymät kuitenkin kuuluvat asiaan. Kesälomaa ei mulla heinäkuussa tuohon aikaan ole, joten vaatii työvuorojen järjestelyjä, mutta uskon niiden onnistuvan. Ensi vuoden suunnitelmia avaan myöhemmin enemmän.

26/30

Nyt reippaita marraskuun viimeisiä päiviä! Ihan kohta alkaa joulukuu, jee!

~Eija~

Marraskuun keskikolmannes

Meillä Ilmajoella pääsi viikko sitten luonnon lumilla hiihtämään, mutta nyt se taitaa onnistua vain säilölumella tehdyillä laduilla. Niiden kuntoa en ole käynyt tarkistamassa. Mutta olihan se hienoa päästä marraskuun alkupuolella hiihtämään pikku pakkasessa. Parin vapaapäivän aamupäivät sitten hyödynninkin laduilla nauttien ja reippaat kilometrit tuntui kropassa. Juoksemassakin sitten kävin maltillisilla kilometreillä lasten harrastusten aikana.

11/30

12/30

Kuitenkin pitää sanoa, että viime viikolla oli parinakin päivänä todella motivoitava itsensä juoksemaan. Päivääkään ei ole, etten jotain liikunnallista tai kehonhuollollista tekisi, mutta yksipuolinen juokseminen väsyttää. Varsinkin kun kuitenkin tekee muutakin kuin juoksua. Kokemani väsymys näkyy myös normaalia korkeampana leposykkeenä, joka viime viikolla ei laskenut alle 50. Nyt kolmena viime yönä syke on käynyt 47 tasolla muutaman kerran, mutta matkaa normaali tilaan vielä on. Nukun mielestäni todella syvää unta ja tarvitsen vähintään sen 8 tuntia yössä. Viikonloppuna yhtenä yönä sain nukutuksi yli 10 tuntia ja olin kuin uudesti syntynyt. Univelkaa siis on ollut, eikä tämän viikon loppu puolella olevat yövuorot tilannetta kyllä paranna.

13/30

14/30

Marrasputki lenkit on väsymyksestä huolimatta tullut tehtyä. Kuten jo aikasemmin kerroin, omia ennätys kilometrejä en kerää, vaan kunhan nyt marraskuun läpi juoksen. Lyhin lenkki on ollut vajaa 3 kilometriä, jonka kävin repimässä Joupiskan portaissa. Oli hiukan tiukka väli, kun piti tyttären kanssa asioita hoitaa ja aikaa oli rajallisesti. Lopulta tuo mäkitreeni kaikessa lyhykäisyydessään oli erittäin piristävä ja kropan hermostoa virkistyttävä veto. Tätä vetoa lukuunottamatta kaikki muut ovat olleet rauhallisia löntystely lenkkejä pimeässä, harmaassa ja kosteassa kelissä. Kengät eivät ehdi kuivua ennen seuraavaa lenkkiä.

15/30

16/30

Sunnuntaina olin monen vuoden jälkeen pelaamassa höntsä sählyä ja kyllä oli kivaa. Kunhan nyt pelailtiin pienellä porukalla, mutta kyllä hiki irtosi. Höntsäilyn jälkeen, samoilla lämmöillä tein palauttavan lyhyen juoksun kengät jäätiköillä lipsuen ja ilokseni onnistuin pitämään sykkeet alhaalla. Hermo on ollut mennä juoksualustaan, joka on ollut järkyttävän liukas, sohjoinen ja epätasainen. Mun nastakengistä päkiöiden kohdilta on turhan monta nastaa irti, joten ne lipsuu törkeän paljon. Plussa kelit ja tihkusade jatkuu ja jäätiköt sulaa teiltä. Tänään jo pääsi juoksemaan suht rennosti ilman lipsumisia. Mutta sählyssä kipeytyneet lihakset tuntuvat edelleen...

17/30

18/30

19/30

Enää 11 päivää jäljellä, ei kuulosta pahalta. Eikä se sitä olekaan. Huomenna heti aamusta taas köpöttelemään.

~Eija~

Pakkasta, jäätä ja lunta marrasputkessa

Marrasputkessa, juoksua ulkona kuukauden jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia, sinnitellään ja toistaiseksi putki on pitänyt. Viikko sitten Komia Ilkan Polun 35 kilometrin jälkeen pohkeet olivat useamman päivän todella jumissa. Ilman putkea olisi tullut ehdottomasti kaksi tai kolme juoksematonta päivää, mutta nyt lenkille lähdin. Kun pohkeet pikku hiljaa helpottivat, kiristelivät vuorostaan lonkankoukistajat. Kehonhuolto on jäänyt vähemmälle ja selityksiä löytyisi vaikka kuinka. No onneksi päivät ja lenkit eivät ole toistensa kaltaisia ja hyviäkin lenkkejä on tullut mukaan.

3/30

Ehdottomasti parasta tässä alku marraskuussa on ollut pakkanen ja nyt taivaalta satanut lumi. Harmaiden päivien lisäksi aurinko on paistanut ja maisemat ovat olleet todella kauniita. Valitettavasti kännykälläni en saa ikuistettua näkymiä niin kuin ne silmän verkkokalvolle kuvastuu. Pääsääntöisesti lenkit olen päässyt päivän valossa tekemään ja mahdollisuuksien mukaan illalla lasten harrastusten aikana hyödynnän katuvalot keskustassa. 

4/30

Pakkanen aiheutti sen, että päälle oon pukenut yhden kerroksen enemmän vaatetta. Pahimpina vilu päivinä mulla oli kahdet pitkät kalsarit ja kaksi pitkää juoksupaitaa, eikä ollut yhtään liikaa. Myös nastakengät oli heitettävä alle, sen verran liukasta on ollut niin teillä kuin metsässä. Mun Icebugin nastakengät on kyllä enää osanastalliset, kun lähes puolet nastoista on lähtenyt irti. Taidan silti niillä sinnitellä tämän talven ja odotella hyvää tarjousta uusista kengistä. 

5/30

6/30

Paristi on tihkaissut ja rajusti lenkille lähteminen, eikä syy ole ollut fyysinen vaan pään sisäinen. Ei olisi meinannut jaksaa eikä huvittaa. Kuitenkin lyhytkin lenkki on piristänyt ja tehnyt todella hyvän mielen. Niin pienestä se on kiinni. Tällä viikolla loppu viikko on ollut tiukkaa työputkea, yöpainotteista ja nukkuminen päivälläkin on jäänyt vähäiseksi. Lenkit ovat siksi ollut lyhyitä, mutta silti noin puoli tuntia, joten yli minimi tavoitteen. Tällä hetkellä kilometrejä on 112,7.

7/30

8/30

Alkavalla viikolla ohjelmassa on hiihtämistä, tehostettua kehonhuoltoa, tulevien juttujen suunnittelemista, kokoustamista ja tietysti juoksua.

9/30

10/30

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja tänään

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

~Eija~