Komian Kirkon Hölkän tarkistusmittaus

Komian Kirkon Hölkän järjestelyt ovat pyörineet mielessä jo vuoden eikä loppua näy, sillä koronan peruessa alkuperäisen hölkkäpäivän huhtikuulta, siirsimme sen elokuulle. Lähtökohdat ovat nyt siis aivan erilaiset kuin keväällä, sillä silloin olisi tultu testaamaan omaa kevätkuntoa ennen kisakautta. Nyt tullaan testaamaan ja haastamaan omaa kuntoa kesän helletreenien jälkeen. Ihmeellistä kesäkuun hellettä tosiaan on pidellyt ja eilen reittien tarkistusmittaus päivänäkin aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.

Mittanauhan tarkkaa työtä ;)

Mittauksen tuli tekemään asiansa ammattilainen, asfalttien kaveri Timo Marjomäki, joka rakastaa kuumaa keliä. Mä ja Päivi oltiin paikalla virallisina valvojina, ensimmäistä kertaa hommaa seuraamassa. Ensin tehtiin 200 metrin suoralla tarkistusmittaus ihan mittanauhan kanssa ja Timo teki siinä muutaman ajon pyörällään. Sitten lähdettiin reittejä polkemaan. Me avattiin reittiä ja yritettiin muistaa varoittaa vastaantulijoita, että takana tuleva keltapaitainen mies ei nyt väistä, sillä menossa on tärkeä tarkistusmittaus. Timo veti mutkat suoriksi, eli mittaus tehdään reitin lyhintä mahdollista kohtaa mukaillen. Itse hölkkäpäivänä jokainen juoksija on itse vastuussa juostessaan optimaalisinta reittiä, liikennesääntöjä on noudatettava.

Timo kuvasi, maalasi ja naulasi asfalttia, sekä piirteli vihkoonsa mittaukselle oleellisia kohtia. 

10 kilometrin lenkki on yksi yhteinäinen lenkki ja ½maratonille tulee pieni lisäkoukku 5 kilometrin  kohdalla. Viiden kilometrin reitti lähtee eri tietä kuin kymppi ja puoliska, mutta yhtyy samalle pyörätielle Lapuantien varrella. Kunhan Timo ehtii tehdä vielä aikaa vievät kirjalliset työt loppuun, saamme reittikartat myös nettiin nähtäville. Hölkkä päivänä kaikki reitit ovat merkitty hyvin ja näin pyrimme että jokainen juoksija väsyneenäkin pysyy omalla reitillään. Valvojia tulee myös paikkoihin, kuten tien ylityksiin ja käännöspaikoilla, joissa juoksijan tulee olla tarkkana. Reitit ovat tasaisia, joten omaa ennätystä on täällä hyvä lähteä tavoittelemaan.

Kiitos Timolle mittauksesta!

Päivi, Timo tulee takana ja mä helteisessä kelissä.

Mä, Päivi ja koko YKV:n suunnistusjaosto toivotamme kaikille juoksijoille hyvää treenikesää ja tervetuloa perjantai illalla elokuun 7. Komialle kirkolle juoksemaan!

Lisäinfoa ykv-suunnistus.net tai facen tapahtumasivulta.

~Eija~

Juhannuksen sm-pysukisat

Juhannuksena poljettiin kovaa Tampereen Kaupissa, kun pyöräsuunnistuksen Suomen mestaruudet ratkottiin sprintissä ja pitkällä matkalla. Oikeasti etukäteen aivan hirvitti miten siellä jää jalkoihin, tai siis renkaisiin ja miten se oma pyörän käsittely ja suunnistaminen onnistuu. Jännitti niin ettei syödäkseen meinannut saada. Marja noukki mut ja Augmentin kyytiinsä lauantaina ja sitten ajeltiin Tampereelle. Auton ilmastoinnin huristessa oli sopiva olla, mutta kyllä Tampereella oli kuuma.

Naiset 40 sarjan sprintti rata. Lyhintä reittiä 5,7km.

Onneksi nopeat miehet pääsivät maastoon reilusti ennen meitä ikänaisia, niin lopulta poluilla oli aivan hyvin tilaa, eikä läheltäpiti törmäyksiä tullut. Jonkin verran ulkoilijoita oli, mikä oli odotettavaa, koska oltiin suositulla ulkoilualueella.

Sprintti on ärhäkkä ja vaatii nopeita päätöksiä ja vikkeliä polkaisuja. Heti ykköselle ei tullut ihan optimaalisin reitinvalinta ja kolmoselle tein todella typerän virheen. Rastille tullessa katsoin rastikoodin väärin ja luulin olevani siis väärällä rastilla. Tein koukun ja ihmettelin mikä nyt on. Sitten heräsin, että mikä se koodi olikaan ja rastille takaisin. No olihan se oikea rasti, olin vaan jo lukenut seuraavan rastin koodia, joka oli ihan vieressä. Huhhuh kun mua suututti ja lopulta siinä arviolta suttaantui 3 minuuttia. Seuraavat rastit sujui ihan ok ja loput rastit ajoin yhdessä meidän sarjan voittajan kanssa, joka lähti 4 minuuttia mun perään. Vauhdit meni aika yksiin, välillä mä edellä ja välillä Niina. Viimeisen mäen polut olivat teknisempiä ja siellä tulin yhden kynnyksen alaspäin niin että hirvitti. En vain ehtinyt siihen jarruttaa. Pysyin kuin pysyinkin pyörän selässä ja ehjin nahoin maaliin asti. Sijoitus 5. ja hävisin kolme sekuntia vaille neljä minuuttia voittajalle.

1:7500 mittakaavan kartta oli mukava ja selkeä lukea pienempääkin syherö polkuja. Odotin vaikeampaa maastoa, mutta sitä oli vain tuossa lopussa. Olin helpottunut miten hyvin pyörän kanssa meni. Typerät koodivirheet pitää vaan saada pois, sellaiseen ei vaan ole varaa. Hyvillä fiiliksillä ajeltiin yöksi kotiin.

Marjan autoon saatiin pyörät asianmukaisesti myös vöihin.

Sunnuntai aamulla piti nousta aikaisemmin ylös, koska silloin oli aamupäivä lähdöt, tai no meillä ikänaisilla oli taas viimeisenä lähdöt, joten meillä meni puoleenpäivään. Tykkään aina seurata toistenkin kisan etenemistä ja ennen omaa starttia jännitin seuramme miesten pääsarjassa ensimmäistä vuotta kisaavan Teemun mahtavaa suoritusta. Teemu voitti pronssia! Ai että siitä tuli hieno fiilis!

D40 sarjan pitkän matkan 2. kartta. Tällä kartalla tuli virheet.

Meidän sarjassa oli lyhintä reittiä matkana 22,8km. Kuulosti etukäteen aika pitkältä kun muisteli miten puhki olin maanantaina Kurikan harjoituksissa ja matka oli reilusti alle 20 kilometriä. No eipä siinä kuin matkaan, juomaliivi varuiksi selkään vaikka ilma oli edellispäivää viileämpi, mutta ei kylmä todellakaan. 

Ykkös rastille oli heti pitkästi nousua ja sitten pisto kalliolla. Hiukan epävarmasti pääsin vauhtiin, mutta rastille tultiin. Ja sitten vaan menoksi ja homma alkoi rullaamaan. Hankalimmissa paikoissa jalkauduin. Sain kiinni edellä lähtevän ennen 6. rastilla tapahtuvaa kartan vaihtoa. Sen jälkeen olikin pitkä tiepätkä ja väliajoissa 7. rastille tultaessa olin kärjessä. Aika hienoa :) 

Kunnes 9. rastille tuli virhe. Ajauduin kallioisella polulla ylös mennessä viereiselle polulle ja rastille tullessa se ei ollutkaan oikea. Tein pienen koukun, mutta kiinni en saanut. Lopulta päätin kurkata olisiko tuo rastikoodi mulla kolmannessa kartassa ja olihan se! Ja niin sain itseni kartalle ja oikea sen hetken rastini oli 15 metrin päässä suoraa metsän läoi viereiselle polulle. Kuitenkin tuossa virheessä meni arviolta 3 minuuttia. Eikä virheet siihen loppuneet. 12. rastille mennessä mulla oli hyvä reittisuunnitelma, mutta sitten meninkin kuntoradan poluissa ihmeellisesti sekaisin. Ajauduin aivan liikaa vasemmalle ja koukkasin ihan maalin läheltä kohti rantaa ja vielä sielläkin pyörähdys. Taisi pääkoppaa väsyttää. Tässä kohdassa eilisen sprintin voittanut Niina sai mut 6 minuutin takaa kiinni. Mulla suttaantui ainakin se kolme minuuttia, itse asiassa enemmänkin tähän sekoiluun. Kolmas kartta jäljellä ja päätin, että nyt pää kylmänä loppuun. Niinan kanssa mentiin sitten taas yhdessä. Lopullinen aika oli 1:38 ja sijoitus 6. Nyt harmitti, sillä tavoite oli vähintään se 5. sija eiliseen tapaan.

Viimeisellä rastilla pitkän matkan kisassa. Tarkistan vilkkuuko leimaus.

Vaikka paljon jäi harmittamaan, osoitti viikonlopun kisat kuitenkin myös paljon hyvää. Ensinnäkin mä pysyin molempina päivinä pystyssä, vaikka sunnuntaina oli lauantaita lähempänä sarvien yli lento. Lukkopolkimien kanssa meni aivan hyvin. Kunto ja vauhtikin riittää, mutta reitinvalinnat ja vauhdissa suunnistamista pitää vielä harjoitella paljon lisää ja tietysti teknisillä poluilla ajamista. 

Mä ja Marja

Oli kuitenkin taas niin mukavat päivän reissut Marjan kanssa. Kotiin palatessa pysähdyttiin uimaan ja juttua riitti taas koko matkan. Kiitos Marjalle seurasta ja kyydistä ja monista hyödyllisistä vinkeistä ja neuvoista.

~Eija~

Aamuvuoroja ja pyörärasteja

Tänään on torstai, myöhäinen ilta jo. Takana on neljä aikaista heräämistä töihin ja tänään mun työpäivä oli vielä 14 tuntinen. Usealle monivuorotyötä tekevälle monta aamuvuoroa putkeen on aivan hirveää, myös mulle! Oon ollut kuoleman väsynyt ja eilen ja toissapäivänä otinkin puolen tunnin välikuolemat työvuorojen jälkeen kotona ennen kuin kiiruhdin hyödyntämään vapaa iltaa harrastamalla. Mulla ei yleensä ole nukkumisongelmia ja nytkin maanantaita vastaista yötä lukuunottamatta oon nukkunut hyvin. Alle kuusi tuntia unta on kuitenkin liian vähän. Illalla pitäisi päästä ajoissa nukkumaan, mutta tällä viikolla se nyt ei ainakaan ole onnistunut iltavirkkujen lasten vuoksi. Mutta mun tarkoitus ei ollut kirjoittaa teille tämän hetken väsymyksestäni, sillä se on todennäköisesti jo huomenna pitempään nukutun yön jälkeen hoidettu. Tarkoitus on kertoa useista naarmuistani ja mustelmistani, pelosta ja jännityksestä, sillä tämä viikko on kulunut treenatessa pyörän satulassa.

Kurikan harjoitusten jälkeen olin naarmuilla.

Helmikuussa ostin itselleni uuden pyörän. Sellaisen jolla pyöräsuunnistuskisoissa ei anneta tasoitusta, vaan polkija itse ratkaisee pelin. Oon maaliskuun lopulta asti ahkerasti treenannut uudella Augmentin pyörälläni ja huhtikuussa lukkopolkimien kanssa. Ilokseni olen huomannut, että rohkeus on kasvanut ja oppi ei ole ihan joka kerta ojaan kaatanut, mutta kyllä maanantaina Rasti-Kurikan pyöräsuunnistus harkoissa lankesi epätoivo harteille. Tottakai lähdin kiertämään pisintä A-rataa, että saan harjoitusta mahdollisimman paljon. Reitti oli linnuntietä 13km ja lyhintä ajettavaa reittiä 16,9km. Pyöräsuunnistuksessa kuitenkaan se lyhin ei aina ole nopein. Tässä on mulla vielä paljon opittavaa. Lopulta mulle kertyi matkaa vähän yli 20km. Kaaduin useasti sillä seurauksella, että tihkuttavia pintahaavoja oli niin jaloissa kuin käsissä. Kaksi kunnon mustelmaa tuli ja itsevarmuus ei kohentunut. Suunnistus ei sujunut eikä pyörän käsittely sujunut. Toki rata ei kokeneempien kertoman mukaan mikään helppo ollut ja polutkin olivat paikka paikoin todella teknisiä. Pyörän taluttamiseksi meni useasti.

Mun pölyinen Augment.

Olihan siinä vähän mieli maassa, joten jotain oli tehtävä. Naapurikunnassa Jalasjärvellä oli tarjolla omatoimirasteilla myös pyöräsuunnistusrata ja koska keskiviikkona ei meillä satanutkaan, lähdin sitten pyöräsuunnistamaan.

Nyt oli matkana 11,4km. En ole nyt ihan varma oliko tuo linnuntietä vai lyhintä reittiä, mutta mulle kertyi matkaa reilu 18km. Kartan vaihtoja oli kaksi kertaa ja suunnistaminen kävi kartta kartalta helpommaksi, koska polut ja osa rasteistakin tuli jo tutuiksi. Nyt homma oli kuitenkin mukavaa, en kaatunut kertaakaan ja hoksasin tehdä jotain oivallisia reitinvalintojakin, vaikka toki joukossa oli niitä huonojakin. Jäi parempi fiilis ja valtava hiki!

Jalasjärvellä oli leppoisampaa.

Ja tosiaan, se on edelleen koko ajan myöhenevä torstai ilta, enkä mä ole koko viikolla käynyt kertaakaan juoksemassa. Nyt on keskitytty selviämään aamuvuoroista ja lähestyvistä juhannuksen pyöräsuunnistuskisoista. Lauantaina nimittäin on SM pyöräsuunnistuksen sprinttimatka ja sunnuntaina pitkämatka Tampereella. Kuulemma maasto on samanlaista kuin oli Kurikassa, joten lähtökohtaisesti mulle ei siellä hyvä heilu. Taluttamiseksi tulee menemään ja suunnistamisen ohella mun vaan on niin keskityttävä myös niihin kenkien irrottamiseen polkimista. Mutta ei se mitään. Tavoite on olla telomatta itseään pahemmin, pitää pyörä ehjänä ja oppia taas lisää tästä mielenkiintoisesta lajista.

Viisaasti vesillä juhannuksena ja aina!

Huomenna juhannusaattona kuitenkin vielä otetaan rauhallisesti kotosalla. Ystäviä tulee meille, syödään hyvin, uidaan ja pelaillaan. Huomenna ei pyöräillä.

Hyvää Juhannusta kaikille!

~Eija~

Ohjaaja kuulumiset keväältä

Tänä vuonna on taas ollut ilo liikuttaa useita innokkaita juoksijoita. Aloitimme loppu talvella, kun maassa oli lunta ja loskaa ja lopetimme viime viikolla helteisessä kelissä. Olemme juosseet niin jäisillä alustoilla kuin rutikuivilla kallioilla, kaupungin puistossa kuin metsän siimeksessä luontopoluilla. Juoksua tukevana treeninä on tehty erilaisia lihaskunto- ja tasapainoharjoituksia sekä kehonhuoltoa. Olemme keskustelleet juoksusta, sen tuomista ajatuksista ja vammoista. Olemme tsempanneet toisiamme ja jakaneet yhdessä mukavia hetkiä hiki otsalla.

Alamäkitreeniä.

Polkujuoksuporukan kanssa neulaspoluilla.

Penteleen korona aiheutti hiukan harmaita hiuksia ja oli pakko tehdä muutoksia ryhmiin, että suositukset täyttyivät. Tämä vaati kaikilta joustamista ja saimme kuin saimmekin homman toimimaan. Tunteja ulkona ja metsässä kertyi paljon. Joskus oli valtavan kiire ja joskus sai aivan rauhassa nautiskella. Joka tapauksessa viikot hujahtivat taas nopeasti. Jospa syksyllä taas jatketaan.

Korona katkaisi kuukaudeksi Sporttiporukan treenit Neirossa. Sitten käynnistin homman taas ulkotreenien merkeissä. Treenit tehtiin pääosin omilla kahvakuulilla ja ulkona etäisyydet toisiin oli helppo pitää. Sairaanahan ei kukaan paikalle tullut ja ilokseni myös itse pysyin koko kevään terveenä.

Tänään meillä oli Sporttiporukan viimeiset treenit tältä erää. Meitä on kelit hellineet ja osallistujien asenne on ollut timanttia. On ollut niin mukava suunnitella tekemistä ja tehdä itsekin usein mukana. Nyt vähän lomaillaan ja elokuussa taas jatketaan.

Neiron Sporttiporukka hikoilee helteessä.

Kiitokset kaikille, niin juoksuryhmäläisille kuin Sporttiporukan treeneihin osallistuneille!

Oon teistä niin ylpeä!

Juoksusta kiinnostuneille kolme vinkkiä;

- Lähde liikkeelle rauhallisesti, kävele ja juokse vuorotellen fiiliksen mukaan.

- Merkitse kalenteriin kolme lenkkiä joka viikolle ja pidä suunnitelmasta kiinni.

- Kokeile eri alustoja, poikkea poluille, tutustu turvallisiin kuntoratoihin ja ota kaveri mukaan.

Lihaskuntotreeni vinkkejä ihan jokaiselle;

- 15 minuutin treenikin muutaman kerran viikossa riittää.

- Yksinkertaisia liikkeitä, esim kyykky, punnerrus tukea vasten ja vatsarutistus selinmakuulla, 1min/liike x 5.

- Tee liikkeitä kesken lenkin, ulkotelineillä tai portaissa.

Koutsi kiittää :)!

Ihanaa kesää jokaiselle ja moikataan kun vastaan tullaan!

~Eija~

Virtuaaliultra kotipoluilla

Lauantaina oli juoksupäivä, tarkemmin #nutsvirtualrace. Kaksi viikkoa sitten olisi oikeasti ollut NUTS Karhunkierros, mutta sitä siirrettiin tälle viikonlopulle (tiedätte kyllä miksi) ja sitten toukokuun alussa vielä tämäkin peruttiin (samasta syystä kuin siirtokin 😔). No Nutsin porukka järkkäsi kuitenkin näppärästi yhteisöllisen juoksutapahtuman, kukin omilla poluilla, kuka missäkin.

Numerolappukin, vaikka ei se matkassa mukana ollut.

Mä ilmoittauduin 55 kilometrin matkalle. Punnitsin tovin 83 kilometriä, mutta lauantai aamulla lopettamani yövuorot kallisti valitsemaan hillitymmät kilometrit. Tämä olikin aivan oikea päätös. Nukuin yövuoron jälkeen yli puolen päivän, söin normaalin aamupalan, hidastelin ja vetkuttelin, kunnes täytin lötköpullot vedellä, pakkasin yhteensä viisi energiamarmeladia ja yhden energiapatukan juoksuliivin taskuun ja lähdin matkaan. Sen kummemmin en reissua varten tankkaillut. Jos 100 mailin matkaa ajattelee ensi vuonna taivaltavansa, on jo nyt pystyttävä normi syömisellä lyhyemmät matkat kulkemaan, ajattelen mä.

Sateen raikastama metsä.

Sade oli lakannut ja tuuli kävi alkumatkasta myötäisesti. Ensimmäiset vajaa kaksi tuntia kuuntelin rästissä olevia Juoksumania podcasteja (suositttelen kuuntelemaan!) ja askeleet rullasivat aivan huomaamatta. Reilun neljän kilometrin jälkeen alusta oli muuttunut asfaltilta metsäteiksi ja koko ajan kapeni pienemmiksi poluiksi. Pieni suunnitelma päässä oli reitistä, mutta huomasin välillä tulevani hiukan eri kohtaan kuin olin ajatellut. Se ei haitannut, sillä polut vievät aina jonnekin ja aina jostain kohdasta sain itseni taas kiinni ja kartalle. 

Podcastien loputtua heitin nappikset reppuun ja annoin ajatusten seilata tuttuun tapaan. Energiaa ja juotavaa napsin puolen tunnin välein. Aurinkokin pilkisteli, kunnes 29 kilometrin kohdalla alkoi sataa. 10 minuutissa olin ihan läpimärkä. Vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja isompien puiden latvassa myrskutuuli riepotteli. Vettä tuli tunnin verran ja vähän ennen maratonin täyttymistä se lakkasi. Aika näytti 42,2 kilometrin kohdalla 4:09:15. Sormiin oli todella kylmä ja kaipasin kuivia hanskoja, mutta eihän niitä mulla ollut. Jumppailin sormia ja aloin laskea kilometrejä kotiin. 

Kotona päin näkyi sinistä kirkasta taivasta. Mikä ilo kun aurinko pilkisti pilvien takaa ja lämpö alkoi palata kroppaan. Pakaroissa ja oikean jalan isovarpaassa oli jotain häikkää, väsymistä. Viimeisillä polkupätkillä tuli lyötyä varpaansa ilkeästi juurakkoon tai kiveen. Pystyssä sentään pysyin.

Viimeiset 7 kilometriä oli taas kovaa asfalttia. Oli pakko kierrellä ja kaarrella kohti kotia, että sai kilometrit täyteen. Tulin sopivasti maaliin, meidän lammen rannalle, jossa muu perhe oli juuri menossa saunaan ja uimaan. Mä hilppaisin, tai paremminkin raahauduin riisumaan märät ja kuraiset vaatteet, join lasten yhden kokiksen kaapista ja liityin iloiseen seuraan palauttelemaan.

Olipa taas retki, josta ensimmäiset 30 kilometriä kulkivat tosi hyvin, mutta kyllä sade loppu matkalle kangisti menoa aikalailla. Jokunen hiertymä taas tuli, vaikka kaikki varusteet ja vaatteet on ennenkin testattu, mutta kastuessaan taisivat ne aiheuttaa. Vettä jäi yli puoli litraa, sillä vesisateessa kylmissään jäi juomiset todella vähiin. Muuten energiat riitti oikein hyvin. Aika jees olo ja niin tyytyväinen, että vaikka ei se ihan helppoa koko matkan ollut, vedin silti maaliin asti, suunnitelmien mukaan.

Maalissa!

Matka 55km, aika 5:20:21.

Sunnuntai päivä meni kotihommissa, muun muassa lapiointia ja siivoilua. Myöhään illalla käytiin koko perhe iltapalalla metsässä. Ihanaa että on kesä!

~Eija~

Retki Virkatielle Seitsemiseen

Vuosi sitten juhlin 40-vuotis syntymäpäivääni perheen ja ystävien kanssa. Tänä vuonna karkasin yhden ystäväni kanssa metsään. Meillä oli retki Seitsemisen Kansallispuistoon, joka sijaitsee Ylöjärven ja Ikaalisten alueella. Tammikuussa 2019 olimme perheen kesken näillä poluilla retkeilemässä. Jutun tuosta retkestä löydät täältä. Silloin maisema oli kovin toisenlainen ja siksi nyt tuntuikin kuin olisi tullut ihan uuteen paikkaan.

Treffasin Sannan lauantai iltapäivällä Seitsemisen luontokeskuksessa, jonka parkkipaikka kertoi että jokunen muukin oli tullut viettämään toukokuun viimeistä viikonloppua metsään. Kantamusten perusteella pystyi päättelemään onko ihan vain päiväretkellä vai aikomuksena olla yötä. Me toivoimme rauhaa ja aikaa jutella muutaman kuukauden kuulumiset keskenämme. Liikkeelle päästyämme saimmekin olla ihan rauhassa. Jokunen tuli vastaan, mutta jutuillemme salakuuntelijoita ei ympärille jäänyt.

Me kiersimme Virkatien, joka on 26 kilometriä pitkä. Ensimmäisenä päivänä kävelimme 16 kilometriä parin pysähdyksen taktiikalla. Kurkkua kuivasi sekä taukoamaton puhuminen että lämmin ilma. Järkytys oli todeta, että hyttysiä oli valtava määrä, mutta hyttysmyrkkyä ei ollut tullut kummallekaan mukaan. Pysähtyessä oli siis etsittävä aurinkoinen paikka, sillä aurinkorasvaa kyllä oli mukana, tai toisena vaihtoehtona oli pysyä vain liikkeessä.

Päästyämme illalla Liesijärven leiriytymispaikalle hiukan järkytyimme kuinka paljon siellä oli porukkaa. Telttoja ja rippumattoja oli laskelmiemme mukaan 35. Yhdessä teltassa keskimäärin oli kaksi yöpyjää, joten karkealla laskennalla meitä oli reilusti yli 50. Onneksi tilaa oli paljon ja mekin löysimme rauhallisen, kävyttömän ja vielä järvi maisemalla olevan paikan teltallemme. Aika luksusta. Keiteltiin iltateet, nautiskeltiin syntymäpäiväkakku palat ja piilouduttiin hyttysiltä telttaan jatkamaan juttua. Ennen puolta yötä maltettiin ruveta nukkumaan.

Majapaikkamme järvinäköalalla.

En ole hetkeen nukkunut noin hyvin ulkona! Toki alla olleet yövuorot saattoi vaikuttaa ja Sannalta lainaamani ilmapatja oli miellyttävän pehmeä. Kylmä ei ollut ollut ja korvatulpilla sain teltan ulkopuolelta tulevat äänet katkaistua pois. Sanna kertoi, että linnut olivat laulaneet koko yön.

Syötiin aamupala ja pakattiin tavarat leiriytymispaikalta viimeisten joukossa.

Aamupalaa

Matkamme jatkui neulaspolkuja pitkin, ohitimme joitain pieniä järviä ja Pitkäjärven rannalla täytimme vesipullot ruokaa varten kaivovedellä. Suoraan juotavaksi tuo vesi ei sopinut, mutta keitettynä ruuan mukana kyllä. Oli todella lämmin, lähes kuuma ja juomavettä oli säännösteltävä.

Pitkäjärven rannalla.

Iso Kivijärven rannalla keitettiin vielä myöhäinen lounas. Ai että voi ruoka maistua hyvältä retkeillessä. Meille perinteeksi taitaa olla tullut pasta, pavut ja aurinkokuivatut tomaatit. Niin hyvää ja helppoa valmistaa trangialla. Reissulle oltiin varattu yhteiset ruuat. 

Takaisin parkkipaikalla oltiin sunnuntai iltapäivällä. Tuntia vaille vuorokauden reissu, mutta tuntui kuin olisimme olleet pitempäänkin. Vettä lukuunottamatta tavaraa oli just hyvin. No sitä hyttysmyrkkyä myös olisi voinut olla. Ensi kertaan mennessä pitää hommata jostain pienempään tilaan menevä pyyheliina ja mun oma tosi pieneen menevä ilmapatja. Niin, sillä tämä ei todellakaan jäänyt meidän viimeiseksi retkeksi. Ja tuonne Seitsemiseen voisi joku kerta lähteä juoksemaankin.

Kiitos Sannalle ihanasta seurasta :)

~Eija~

Lomaviikon reipas 166 km maaliin asti

Torisevan rotkojärvet sijaitsevat Virroilla, meiltä Ilmajoelta reippaan tunnin ajomatkan päässä. Ei siis kaukana, mutta en muista olleeni rotkoja aikaisemmin ihastelemassa. Nyt lomaviikko ja peruuntuneet viikonloppu menot mahdollistivat perheretken tähän mennessä kevään kauneimpana ja lämpimimpänä päivänä. Eväät siis reppuun, lapset autoon ja mukaan vaihtopaita ja sukat, sillä pitihän mun päästä myös Torisevatrailin reittiä juoksemaan.

Alainen Toriseva järvi

Ystäväni Niina suositteli kiertämään merkityn luontopolun vastakarvaan ja tällöin parhaimmat maisemat olisivat lopussa. Auto jätettiin Alainen järven läheiselle parkkikselle. Käveleskelimme kahvimajalle, joka toki ei auki ollut. Sieltä kallioilta jo aukesi näkymä jylhään rotkomaisemaan. Opasteet polulle löytyivät vessan takaa ja heti bongasin jo trailinkin merkkejä, hienoa.

Metsäpuro.

Heinä- ja sorametsäteitä, neulaspolkua vanhassa metsässä, puron vartta harjun pohjalla ja valitettavasti myös pitkähköltä tuntuva pikitie pätkä. Jo ensimmäisellä kilometrillä kaikilta lähti takit päältä ja lopulta lapsilta myös pitkähihaiset paidat. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Kerran jo tytöt kahlasviat polvia myöden joessa virkistykseksi. Nuorin myös pulahti Torisevan kylmään veteen taukopaikalla, joita luontopolun varrella oli kaksi. Me valitsimme nuotiopaikan joka oli ihan Alainen järven etelä päässä. Siisti paikka, polttopuitakin oli ja saimme olla ihan omalla porukalla kun yksi pariskunta lähti juuri ennen meitä pois. 

Näkymä etelästä päin rotkoille.

Parhaat maisemat ja sydämen tykytykset todella säästyivät loppuun. Pääsimme kiipeämään rotkojen päälle ja mä olin sydän syrjällä nappaamassa lasten paidan helmoista kiinni etteivät vaan putoaisi. Lapsia ei huimannut, saati pelottanut.

Joka tapauksessa kaunis luonnon luomaama paikka, vaikka ihmisen tekemä valtatie ja sen aiheuttama meteli häiritsi kokonaisuutta. Kanssa ihmiset poluilla olivat iloisia, eikä meitä siellä ruuhkaksi asti ollut. Rotkojen päällä oli selvästi teknisempää polkua, kun muualla pääsi suht helppoa alustaa. Märkää tai liukasta ei ollut. Merkinnät olivat punaisia maalijälkiä puissa ja tolpissa sekä kunnon viittoja.

Luontopolku on 6,5 kilometriä pitkä. Leppoisan kävelyn jälkeen mä lähdin vielä juosten kiertämään Torisevatrailin 10,5 kilometrin lenkkiä. Somesta olin lukenut että maastoon on kympin lisäksi merkitty 3,5 ja 5 kilometrin reitit. Löytyi myös vihko, johon sai kirjoittaa puumerkkinsä ja matkan minkä kiersi.

Lähdin Kahvimajalta ja nyt toiseen kiertosuuntaan kuin olimme luontopolun kiertäneet. Rotkojen jälkeen reitti kaarsi heti vasemmalle menemättä ollenkaan pikitiellä - hieno homma. Mukavaa metsätietä, kapeaa polkua ja pian olinkin jo raviradalla, josta kisareitti virallisesti lähtee. Raviradalla en kuitenkaan nähnyt yhden yhtä reittmerkkiä, enkä tiennyt kuuluuko rata kiertää, joten kiersin sen ja lähdin samaa polkua kuin olin tullutkin. Metsän puolella merkinnät olivat taas hyvät eikä reitiltä voinut eksyä. Kolmasti tuli eteen juomapisteen lähestymis ilmoitus, mutta tänä lauantaina ei juottajia paikalla näkynyt. Kurkkua kyllä kuivasi mutta virkistystä sai vain jalat kun ylitti märkää kosteikkoa. Mukavasti oli nousua ja vastapainona alamäkiä, kivikkoa, mutta myös ihanaa neulaspolkua. 

Lähtö parkkikselta ja mahdollisesti raviradan kiertäminen toivat lisämatkaa sen verran, että mittari ranteessa näytti matkaksi 11,7 km. Autolla pikaiset naaman ja jalkojen pesut, vaatteiden vaihto ja puoli litraa juotavaa. Sitten kotimatkalle.

Kotona nautimme tovin jos toisen ihanasta illasta terassilla. Lopulta oli aika lähteä vielä päivän toiselle lenkille, että ei sunnuntaille jäisi liikaa hommia. Saunalenkkinä kiersin kotikulmilla 10,6 kilometriä, joten lauantai päivän kokonaissaldoksi tuli 22,3 kilometriä. 

Launtain lenkit juostu.

Tänään sunnuntai aamulla, ja lomaviikkoni viimmeisenä päivänä laitoin oikein kellon herättämään, mutta heräsin kuitenkin ennen sen soimista. Lähdin Seinäjoelle Ninnin seuraksi juoksemaan tasavauhtisen 20 kilometrin lenkin. Ja sehän me juostiin lämpenevässä aamupäivässä ja joissain kohdissa vastatuulen kiusaamina. Mukava lenkki ja päätös lomaviikon juoksuille. Kiitos Ninni seurasta :)! 

Lopulliset juoksukilometrit oli 167,3. Mun ennätys viikkokilometrit, jihuu! Ja eniten iloitsen siitä, että kroppa kesti ja jaksoi juoksemisen todella hyvin. Ilman lomaa, ilman lasten menemistä taas kouluun, ilman huippu kelejä ja ilman omaa päättäväisyyttä tavoite olisi jäänyt kauas.

166km "maalissa" Seinäjoella.

Erityisesti eilen lauantaina oli hiukan haikea olo, kun oikeasti olisi pitänyt oman arvion mukaan alkuillasta olla  NUTS Karhunkierroksen perusmatkan maalissa. Henkisesti koen, että olisin ollut siihen valmis ja kulunut viikko vahvisti fiilistä, että mahdollisesti kroppakin siihen olisi pystynyt. Onhan se eri asia taivaltaa 166 kilometriä yhteen putkeen ja sitä kokemusta lähden sitten vuoden päästä hakemaan. Nyt Rukalla on vielä valtavasti lunta. Matka olisi ollut rankka, ikimuistoinen, kipeä, iloa, taistelua ja toivottavasti mahdollisimman monella maaliin pääsyä. Kuitenkin toivon, että ensi vuonna olisi paremmat olosuhteet, eli lunta ihan vain maltillisesti.

Loma loppuu. Huomenna töihin  ja sitä se on koko viikko. Onneksi loppu viikosta taas kivaa retkeilyä tiedossa. Hyvää toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!

~Eija~

P.S. Muistelin aikaisemmin että viime vuonna oli niin hieno keli NUTS Karhunkierroksella. No, paluu blogin postaukseen KK 83km matkalle muistuttaa, ettei se aivan niin ollut. Kylmähän siellä oli ja satoi ja yhdessä kuvassa takana näkyy kasa luntakin! Aika todella kultaa muistot ;)