Talvikenkäperheeni

Kengät, nuo välttämättömät pahat. En ole ikinä ollut mikään kenkä fani. En omista ainoitakaan virallisia korkkareita, pari hassua monta vuotta vanhaa juhlakenkää löytyy kaapista ja pari pohjasta kulutettua tennaria. Ostan tyyliin kerran vuodessa jonkin sortin kengät ja niillä mennään se vuosi...jos ei kaksi tai kolme jos valinta on osunut nappiin. 

Lenkkareita kyllä kuluu yhdet per vuosi ja juoksu kilometrien täyttyessä lenkkarit siirtyvät ruohonleikkuu/puutarha kengiksi. Useampi vuosi on mennyt ja lenkkareita kulutettu, että se oman jalan malliin sopivin menopeli on löytynyt. Mun lenkkarit on NewBalance tai Asics. Neutraalilla, ohuella pohjalla. Näillä on sitten menty monen monta talvea varpaat märkinä, lipsutellen sohjossa ja jäässä. 

Ehkä se on iän tuomaa ennakoimista tai juoksu rentouden hakemista talvijuoksuunkin, sillä vihdoin ja viimein menin hankkimaan talvikenkäperheeseeni nastajuoksulenkkarit.

Ihana ötökkä laatikko ;)

Vaihtoehtoja on useita; hyviä, parempia ja parhaita. Itse se on kokeiltava mikä omalle jalalle ja juoksutyylille sopii parhaiten. Mä tilasin netistä sopivan kuuloisella alennuksella Icebug Pytho3-L BUGrip, kun sattuivat olemaan niin iloisen värisetkin ;)

Icebugin nettisivuilla kerrotaan näistän kengistä tällaista ->  "PYTHO3-L BUGrip® -nastakenkä on vakaa ja erinomaisen juoksutuntuman tarjoava jalkine kaikille liukkaille alustoille. Matalan välipohjan ansiosta tuntuma alustaan säilyy aina hyvänä. Kengän rakenne ja pohjan muoto tukevat jalkaa myös intensiivisessä juoksussa. Nastalenkkarin istuvuuden takaa tarkka nauhoitus."

Eniten mietiin tuota kokoa, Satunnaisessa käytössä olevat kengät ovat kokoa 37 tai 38. Lenkkarit on kokoa 37,5 ja maastojuoksukengät on kokoa 38. Päädyin kokoon 37,5. 

Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lenkille. Ensi tuntumalla kengät tuntuivat melko napakoilta, isovarpaan kohdalta jopa ahtaalta. Tulikohan sittenkin liian pienet...hitsi. 

Ensimmäiset kolmisen kilometriä jalkapohjia särki kuten maastojuoksukenkienkin ensilenkillä. Pohkeisiin asti tuntui puuduttelua eikä askel tuntunut kevyeltä. Mulla tosin usein lenkin alussa kiristelee ja vihloo jäsenissä, joten ei tämä vielä pelästyttänyt. Matka jatkui lumisella tiellä. Jäätä sai hakemalla hakea ja isomman tien varressaa pystyi kokeilemaan pitoa ja kyllä se piti! Ah jes! Ja rentous löytyi pikku hiljaa :D! Muutama kilometri ennen kotia kiinnitin huomiota isovarpaisiin, joissa ei tuntunut yhtään ahtaalta. Päin vastoin jaloissa tuntui hyvältä, kiristys ja puuduttelu oli poissa.

Edesmenneen mummani kutomat säärystimet suojaavat nilkkoja hyvin lumelta.

Testilenkin jälkeen olo oli onnellinen. Kengät toimi, jalat pysyivät kuivina ja eikä hiertymiä tullut yhtään. Jalanpohjissa oli lievää pistelyä, johtuen kenties kovemmasta kengän pohjasta ja nastoista. Kokonais arvosana -> Tykkäsin :D

Talvikenkäperheeni vasemmalta -> maastojuoksukengät, perus tarlvikengät, nastajuoksukengät, perinteisen monot, luistelumonot ja sisäkengät.

Talvikenkäperheeseeni liittyi siis yhdet uudet "imurit". Kesälenkkarit saa suosiolla laittaa odottamaan kevättä ja nyt saa nautiskella pitävistä askeleista. 

Maastojuoksukenkien ja nastakenkien yksi ehdoton plussa on vettähylkivä pinta. Mikä miellyttävintä, että jalat ei kastu oli sitten loskaa, vesisadetta tai kuraa. Ja niitähän täälä meillä pohjolassa riittää.

Rentoja lenkkejä kaikille :D!

~Eija~

Rentoutumassa :)

Me itse asetamme itsellemme mahdollisuuksia, haasteita ja tavoitteita arkeen. Toista motivoi tämä hetki ja toista tulevaisuus, kenties parempi sellainen. Kuitenkin olisi niin tärkeää nähdä ja kokea juuri tämä hetki ja nauttia siitä. Pysähtyä hetkeksi.

Oma elämäni on juuri nyt ehkä elämäni kiireisintä ja haasteellisinta, mutta samalla myös antoisinta. 

Oma perhe, melko pienet lapset ja heidän harrastukset, ystävät, koti, työ, kakkostyö, opiskelut ja omat harrastukset. Aikataulut ovat joinain päivinä todella tiukkoja ja vaatii tarkkaa suunnittelua. Tämä luo osaltaan stressiä, mutta myös onnistumisen tunteita.

Tänään oli mun aika ottaa hetki itselleni, rauhoittua, rentoutua ja pysähtyä :)

 Meidän kylällä Ilmajoen Rengonkylällä/Pojanluomalla on Avun Paikka, jossa ammattihierojat Heidi ja Henri ovat ottaneet asiakkaita vastaan kohta jo kolmen vuoden ajan. Tarjolla on perinteistä hierontaa, jalkapohjien vyöhyketerapiaa, kuumakivihierontaa, intialainen päähieronta, suklaahieronta ja kasvohierontahoitoja. 

Henri on kahdesti aukaissut penikoista vaivaamat jalkani ja nyt mieheltäni joululahjaksi saamani lahjakortin halusin ehdottomasti käyttää hiukan hemmottelevampaan hierontaan (penikoiden käsittely ei ole kovin rentoutttavaa ;) ). Kokeilin ensimmäisen kerran kuumakivihierontaa.

Kuumia, sileitä kiviä oli koko ajan selkäni päällä ja sen lisäksi kiviä laitettiin varpaiden väliin ja sain pitää niitä käsissäni. Öljyn tuoksun sain valita ja tietysti valitsin makean karamellin- tuoksun. Rauhallinen musiikki loi ihanan tunnelman.

 Valitsin jalkojen ja selän hieronnan. Heidi hieroi sekä käsillä ja kivillä. Kivet olivat niin sileitä, että eron huomasi vain kiven kuumuudesta. Pitkään paikallaan ollessaan kivi saattaisi tuntua polttavan kuumalta, mutta jatkuvassa liikkeesä se tuntui ihanan rentouttavalta.

Heidi ja kivet

Kuumakivihieronta rauhoittaa hermostoa ja rentouttaa sekä lymfakierto ja aineenvaihdunta lähtevät liikkeelle. Hoidon jälkeen on tärkeää juoda runsaasti vettä.

Voin lämpimästi suositella kaikille ko hoitoa ja Heidin ja Henrin tunnelmallista ja rauhoittavaa Avun Paikkaa. 

Avun Paikan löydät myös facebookista -> www.facebook.com/AvunPaikka

Kiitos Heidille ihanasta hieronnasta ja rauhoittumis hetkestä. 

Nyt jaksaa taas eteenpäin :D

~Eija~

Kelillä kuin kelillä treeniä ja lehtijuttuja :)

Ei mene tämäkään talvi aivan putkeen, niin kuin ei ole mennyt pari edellistäkään :(

Ensiksi rämmitään kurassa ja pimeässä monta kuukautta. Sitten saamme lunta ja pakkasta ja erityisesti tuota pakkasta aivan liikaa. Totumme pakkaseen ja seuraavaksi sataakin vettä ja luistimia voisi pitää jaloissa pihalla liikkuessa kaiken aikaa. Nyt jo paikka paikoin paistaa hiekkatiet ja kohta kura taas lentää ja lenkkarit ja housun lahkeet ovat pesun tarpeessa jatkuvasti. Toivoisin vain kunnon talvea ja sopivia ulkoilukelejä! Kun talvi on tällainen, onkohan kesäkin sitten taas kylmä ja vähäaurinkoinen... Toivottavasti ei.

Ei auta surkuttelu ja valittaminen, vaan mentävä olosuhteiden mukaan ja yritettävä nauttia siitä mitä meillä on. Ja kevättä ja aurinkoa kohti tässä jokatapauksessa mennään :)

Pakkasilla lenkin jälkeen varpaiden lämmittelyä.

 Mainio vaihtoehto paukkupakkasilla, pimeällä, vesisateessa tai pääkallokeleillä on raivata hiukan tilaa eteiseen, olkkariin, keittiöön tai esimerkiksi autotalliin ja kutsua ystäviä kylään treenivaate pukukoodilla :D

Mut ja Marjutin voi tilata vetämään omaan kotiin kotitreenin erikseen sovitun sopimuksen mukaan. Aihe voi olla kehonpainoharjoittelu, kuntopiiri, intervallijuoksulenkki, kahvakuula- tai jumppapallotreeni tai ehdota omia toivomuksia. 

Paremmilla ulkoilukeleillä yhteisen treenin voi toteutta ulkona, lähimetsässä, pururadalla tai vaikka mökki laiturilla :)

 Minä sain kutsun Niinan kotiin tammikuun paukkupakkasilla ohjaamaan treenin omankehonpainolla. Ulkolämpömittari näytti rapeat 30 astetta pakkasta ja sisällä tupakeittiössä naiset mm. punnersi, loikki ja lankutti hiki otsalla.

Kiitos Niinalle, että saimme tulla testaamaan lattialautojen ponttien pitävyyttä ;)

Treenin jälkeen nautimme palautus smoothiet, joka sisälsi banaania, avokadoa, puolukkaa, appelsiinimehua, maitorahkaa ja maitoa.

Viime viikolla on paikallislehdissä painettu asiaa :)

Ilmajoki-lehdessä oli juttu pakkaskuulailustamme ja 

Jalasjärven ja Peräseinäjoen paikallislehdessä oli juttu nuorisoseuran järjestämästä liikuntaryhmästä, jossa itse olen ohjaamassa kahvakuulatreenejä joka toinen maanantai. 

Ilmajoki-lehden juttu helmikuussa 2016

JP Kunnaallissanomien juttu helmikuussa 2016

~Eija~

Ravinnosta hyvä olo

Hyvä paha ruoka. Mieliteot ja herkuttelut. Nii-in. Moni kokee syyllisyyttä syömisistään. Mutta miksi? Sehän on fakta, että elimistömme ei toimi mikäli emme saa riittävästi oikeanlaista ravintoa. Silloin kun mieliteot yllättävät olisi hyvä miettiä miksi ne yllättävät. Onko päivän aikana menty liian vähällä ravinnolla, joten illalla on kiljuva nälkä ja pakko saada nopeasti ja paljon ruokaa. Vai liittyykö mieliteot johonkin tilanteeseen, jossa olet tottunut itseäsi palkitsemaan ruualla?

Tarkkailemalla itseäsi ja omaa toimintaasi pääset parhaiten selville mikä syömisessäsi mättää. Jos verensokeritasosi pysyy tasaisena koko päivän eivät mieliteot yllätä iltasella.

Ota haltuusi 1 asia kerralla, äläkä koskaan laihduta nälkiinnyttämällä itseäsi. Laita ensin ruokailussasi kuntoon nämä kolme asiaa:

1. Riittäväsi vettä päivän aikana säännöllisesti nautittuna
2. Säännöllinen ateriarytmi
3. Riittävästi proteiinia

Säännöllisestä syömisestä voit huolehtia esimerkiksi erilaisten välipalasmoothieitten avulla.

Kun nämä asiat sinulla korjaantuvat saattaakin käydä niin, että paino tippuu melko helposti, koska mieliteot jäävät pois. Saat energiaa pitkin päivää, eikä elimistösi tarvitse enää käydä säästöliekillä.

                        Runsas lounas vähillä kaloreilla. Laihduttajankaan ei tarvitse nähdä nälkää :)

OIkeanlaisesta syömisestä saat lisää tietoa Ravinnosta hyvää oloa -ryhmässä, joka starttaa Marjutin johdolla 27.2. klo 11.00 Ilmajoella Ahonkylässä.
Tämä ryhmä sopii kaikille jotka ovat kiinnostuneita ravinnon merkityksestä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Ryhmässä keskustellaan ruuasta, siihen liittyvistä tunteista ja käyttäytymismalleista. Lisäksi valmistamme maistuvaa ruokaa, joka tukee sinun henkilökohtaista tavoitettasi. Ryhmän tuki auttaa onnistumaan tavoitteessasi :)

Ryhmä kokoontuu yhteensä kuusi kertaa ja hinta on 99e/osallistuja (sis alv 24%). Ilmoittautumiset ja lisätiedot metwotraining@gmail.com
Ota rohkeasti yhteyttä!

                                                                   Marjut