Puolimaraton enkka

 Kyrönjokimaratonilla on pitkä historia ja tänä vuonna tämä matalan kynnyksen juoksutapahtuma järjestettiin 38. kerran Ylistarossa. Reitti kulkee mun lapsuusmaisemissa ja muistan kun olen juoksijoita mennyt katsomaan ja itse asiassa mun ensimmäisen virallisen puolimaratonin olen Kyrönjokimaratonilla juossut. Tarkkaa aikaani en muista, mutta se oli reilusti päälle kaksi tuntia, 2:15 hujakoilla. Oma isäni ja ainakin kaksi veljestäni on myös tuolla juossut. Idea osallistua tänä vuonna syntyi Komian kirkon hölkän järjestelyiden tiimellyksessä, kun siellä juostiin niin mahtavia juoksuja, että halusin itsekin kokeilla missä oma puoliska vauhti tällä hetkellä on.

Kontion juoksuvalmennuksen Tomi oli myötämielinen puoliskalle ja laati treeniohjelmaan muutamia täsmätreenejä mun heittämää tavoitetta silmällä pitäen. Tavoitteeksi heitin oman ennätyksen (vuonna 2019 1:32:05) ja haaveen juosta alle puoltoistatuntia. Tätä vauhtia sitten kokeiltiin treeneissä ja se oli suoraan sanottuna tosi rankkaa. Yhdessä päätreeneistä petti niin kroppa kuin pääkin. Olin tosi pettynyt. Kisaviikolla tehty lyhyempi vauhtitreenin sain tehtyä oikeaan vauhtiin ja itse asiassa hiukan jopa tavoitevauhtia kovempaa, mutta se oli vaikeaa. Jalat oli mennä alta ja jouduin tekemään niin pirusti töitä. Nostin käde ilmaan, että en pysty tähän. Hommattiin tavoitevauhtia ja loppu viikko oli keventelyä. Jännitin monta päivää ja hiilaritankkaus teki olon melko turvonneeksi.

Mä ja kaksi mun porukan miestä. Kuva: Sari.

Kisapäivä koitti. Oli poutaa, auringon paistetta ja lämpötila +7. Ei toivottu kylmä pohjoisen puolen tuuli tuli tottakai. Vuonna 2019 juoksin shortseissa ja t-paidassa, mutta tänä vuonna pitkähihainen paita ja liivi päälle, hanskat käteen ja pitkät housut. Voin jo kertoa, että vaatetus oli mulle nappivalinta.

Olin todella ajoissa kisakeskuksessa, koska halusin rauhassa valmistautua. Söin vielä vähän, käynti vessassa, rauhalliset lämmittelyt muutamin lyhyin vedoin ja juttelua monien tuttujen kanssa. Ja matkaan.

Tavoite oli lähteä 4:15-20min/km vauhtia, mutta lähdön huumassa menin heti reilusti tämän alle. Myötätuuleen tuntui helpolta. Okei menen näin ja hidastan myöhemmin. Takana juoksi joku, kuulin hengityksen ja askelluksen, edessä kaukana meni odotetut tyypit, mutta ei mielestäni ketään naista. Harmi jos joku naisista ohittaa mut myöhemmin ja mun liian kova alkuvauhti kostautuu. Yritin tavoittaa edellä menevää miestä ennen kuin käännytään Kyrönjoen toiselle puolelle, sillä siellä olisi vastatuuli ja halusin tuulen suojaa. Takaa tuli pari miestä ja porukalla saatiin kiinni tuo edellä juossut mies ja pääsin heidän hartioiden suojaan. Olin valmistautunut, että vauhti voi nyt hiukan hidastua ja se ei haittaisi, mutta vauhti pysyikin tosi hyvänä. Eka kierros oli oman kellon mukaan jotain 45min, tarkkaa en osaa sanoa, sillä vilkaisin sitä hiukan myöhässä.

Loppukiri, maaliin kilometri. Kuva: Sari.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli meidän porukassa mun lisäksi kolme miestä. Etelään päin mentäessä vedin porukkaa ja välillä siihenkin osui sivutuuli. Toivoin, että miehet pysyy mun vauhdissa ja toisaalta että itse en hyydy. Vedettiinkin sitten aivan älyttömän hyvin porukalla ja sain hyvän tuulensuojan myös toiselle kierrokselle. Välillä olin niin lähellä yhtä miestä, että meidän käsivarret kolisi. Pyysin anteeksi ja sanoin rehellisesti olevani tuulen suojassa. Tämä täydellä maratonilla oleva mies sanoi, että ole vaan, joten uskalsin jatkaa. 

Juoksu tuntui tosi hyvältä. Oli tosi hallittu olo, mihinkään ei sattunut, hengitys oli hyvää eikä minkäänlaista tuskaa ollut. En antanut itseni mietti että milloin katkean, päätin vain jatkaa. Sari ja Sini olivat useassa kohdassa reitillä kannustamassa ja se oli jotain niin ihanaa. Kun he huusivat, että hyvältä näyttää, uskoin sen.

Juonapisteitä reitillä oli yhteensä viisi, mutta en hidastanut ottamaan kuppia kertaakaan. Tämän olin päättänyt. Sen verran olin tankannut energiaa, että yksi puolimaraton pitää pystyä mennä. Tämä toimi mulla, ei välttämättä ole kaikkien juttu, joten kokeile mikä toimii sulla.

Viimeiseltä lisäkenkiltä käännyttäessä täydellä maratonilla ollut mies kannusti meitä puoliskalla olijoita kiihdyttämään loppukiriin, sillä maaliin oli enää vajaa kaksi kilometriä. Mä lähdin pinkomaan ja sittenhän sainkin hengityksen vinkumaan ja hapot jalkoihin. Vilkuilin kelloa ja kylmät väreet meni kropassa, kun tajusin että mä ehtisin mun haaveeseen.

Maaliviivan ylitin ajassa 1:29:04 🥳

Keskivauhti oli 4:11, mikä on mulle tosi kova.

Fiilis oli aivan mielettömän hyvä!

Porukkani miehet tulivat mua puolisen minuuttia myöhemmin maaliin ja oli niin mukava kiittää heitä, sillä ilman heitä olisi todennäköisest ollut rankempaa.

Tänään kävin pitkällä lenkillä metsässä ja siellä oli ihanaa.

Palautuminen kisasta oli huonoa kahden asian vuoksi. Isoin syy oli se, että mulla alkoi kisapäivänä iltana kolmen yövuoron putki. Nukkumisnen jäi huonoksi ja tästä johtuen myös lievä pahoinvointi teki syömisen hankalaksi. Onneksi nyt yhden täyden yön nukkumisen jälkeen pää pelaa paremmin ja ruokakin taas maistuu.

Toinen seikka oli se, mitä epäurheilullista käytöstä sain todistaa kisassa. Mietin, että kirjoitanko tästä asiasta tänne blogiin ollenkaan, mutta sillä oli niin iso vaikutus muhun, että kerron päällisin puolin.

Tuloksissa yksi nainen oli juossut todella kovan ajan puolimaratonilla. Olin ihan äimistynyt. Vau mikä aika, mutta kuka tämä henkilö oli, kun en ollut häntä kisan aikana nähnyt. Jo kisapaikalla järjestäjille kyseenalaistin tulosta. No videolta näkyi tämän henkilön maaliintulo. Ok, ei siinä sitten mitään, mutta jokin ei täsmännyt. Palkintojenjaossa kysyin tältä henkilöltä hänen kilometrivauhtia ja aikaisempaa ennätystä puoliskalla (löysin googlettamalla vain yhden tuloksen ja se oli kaukana siitä mitä nyt oli tuloslistalla). Kysyin, oliko hän todella ollut puoliskalla ja ihmettelin kun en ollut häntä nähnyt.  Oli kuulemma ohittanut mut jossain kohdassa. No tämä ei todellakaan pitänyt paikkaansa, sillä kukaan ei ohittanut meidän porukkaa. Olisin nähnyt jos näin olisi tapahtunut. Selvittelin kotiin päästyäni lisää tätä asiaa useamman paikalla olleen henkilön kanssa, sillä tämä ei vaan käynyt järkeen ja lopulta selvisi, että olin oikeassa. Tämä henkilö ei ollut juossut puolimaratonia, vaan jätti juoksun kympin jälkeen kesken. Hän sitten kuitenkaan ei korjannut asiaa järjestäjille. 

Olen edelleen niin ihmeissäni, miten joku voi yrittää huijata näin. Miten röyhkeää. Ja mitä tämä henkilö olisi tästä saanut, jos huijaus olisi mennyt läpi. No halvan pokaalin ja räikeän virheellisen tuloksen tilastoihin. Mulle kisassa sijoittumisella ei ollut mitään merkitystä, vaan kaikki ajatus oli hyvässä juoksussa ja sen sain.

Opin tästä kaikesta paljon. Luota itseesi, haasta itseäsi, aseta tavoitteita, ponnistele niiden eteen ja ole rehellinen niin itsellesi kuin muillekin. 

Nyt mukavaa vappua kaikille 😊

Huomenna alkaa vuoden paras kuukausi, toukokuu!!

~Eija~

Hidas pitkis auringossa

 Aprillipäivänä treeniohjelmassa oli 5-6 tunnin NUTS300 vauhtinen lenkki. Tarkoittaa siis pk1 (peruskestävyys) vauhtista, eli tositosi hidasta. Sellaista vauhtia, jota voisi jatkaa ja jatkaa, ihan sen 326 kilometriä. Siihen kuuluu myös kävelyä tarvittaessa ja näin teinkin. Aina kun otin jotain syötävää, heitin kävelyksi ja erityisesti ylämäissä, joita ei kovin merkittäviä ollut ja lopussa sykkeiden kohotessa vaihdoin kävelyyn, että pysyy tarpeeksi alhaalla. Mun pk1 ja pk2 raja on 120, joten tavoite oli pitää sykkeet alle 120.

Paikoin oli jo niin ihanaa sulaa polkua.

Mitenkään erityisesti en valmistautunut pitkään lenkkiin. Edeltävän viikonlopun Komian kirkon hölkässä kökkäily tuntui kropassa huonohkoina yöunina. Omat treenini olin kökkäilyn lomaan kuitenkin tehnyt ja ne koin enemmän palauttavana kuin lisäkuormituksena. Normi syömiset etukäteen, mutta en tankkaillut mitenkään kummemmin.

Lähdin aamulla liikkeelle pian lasten lähdettyä kouluihin. Edellisenä yönä oli ollut pakkasta, mutta aurinko paistoi jo ja lämmitti aukeilla paikoilla tummiin juoksutrikoisiin. Lenkin alussa ja lopussa siirtymät polulle oli hiekka- ja asfalttiteitä. Tuli jo mukavan lämmin, mutta metsän puolelle siirtyessä tunsi kuinka sieltä huokui kylmää ilmaa. Maa oli kohmeista. Lämmenneet ja hiukan hionneet sormet ohuissa hanskoissa alkoivat viiletä vaikka muuten olikin lämmin. Sitten tulikin hankaluus avata smoothie pussia ja lakupötkön papereita, kun sormet olivat kohmeessa. Onneksi ne lämpenivät jälleen toimiviksi aamupäivän edetessä ja lämpötilan kohotessa aina +12 asteeseen asti.

Evästauko vanhan sairaanhoitaja kouluni "raunioilla".

Metsässä lumi ja jää oli sulanut hurjasti sitten viime kerran. Toki oli paljon märkiä ja kuraisia kohtia, mutta yöpakkanen oli pitänyt ne paikat melko yli juostavina ja meni yli toista tuntia ennen kuin kengät kastuivat.

Parin tunnin juoksentelun kohdalla kävi mielessä, että mulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa juostavana, mutta eipä ajatus sen jälkeen mielessä käynyt. Seurailin sykkeitäni ja mietin reittiä mitä menisin. Tarkkaa reittisuunnitelmaa siis en ollut tehnyt, ihan vain jotain hahmotelmaa mielessä. Evästä otin suurin piirtein 20 minuutin välein ja se sujui ihan kivasti. Eväänä oli hedelmä smoothieta, lakua, suklaata, Pågenin pikkupullia (älyttömän hyviä) ja karkkia. Juotavana oli urheilujuomaa ja niiden loputtua poikkesin työpaikallani täyttämässä juomapullot vedellä. Ei tullut väsy, energiat upposivat, ei tullut nälkä, mutta juoda olisin voinut enemmänkin. Molempien jalkojen varpaat löin kahdesti oikein kunnolla, mutta en kaatunut kertaakaan. 

Kyrkösjärven rannalla.

Kuusi tuntia (tarkalleen 5:57) tuli juostua ja 54 kilometriä, keskisyke 116. Aurinkolasit olivat ihan ehdottomat, koska aurinko paistoi koko ajan. Oli siis niin upea keli!

Mitään erityisiä kolotuksia ei lenkin jälkeen kropassa ollut, mutta nelisen viikkoa aikaisemmin loukkaamani oikean jalan varpaat ja nyt kerran ne kunnolla kantoon tai kiveen lyödessäni, kipeytyivät jälleen. Keskivarvas hiukan turposi, mutta kylmä taisi auttaa siihen hyvin ja nyt se on taas ihan ok, vaikka ei täysin oireeton.

Ekat leskenlehdet bongattu!

On kyllä ollut niin ihana huhtikuun alku, aurinkoista ja lämmintä. Ihan on tullut toukokuu alku keleistä mieleen. Meillä Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaostolla kävi kerrankin hyvä tuuri, kun Komian kirkon hölkkä saatiin viime viikonloppuna järjestettyä upeassa kelissä. Yleensä näin keväällä on vielä jäätä juoksureiteillä, voi olla loskaa ja muutenkin kolea keli. Nyt oli täysin kuivat alustat, lähes tuuletonta ja lämmin. Eniten harmitti reipas kerros hiekoitussoraa kevyenliikenteenväylillä ja muutama kurvi hiekasta lakaistiinkin. Oli todella mukava määrä juoksijoita juoksemassa ja sehän on ihan parasta näin järjestäjän näkökulmasta.

Komian kirkon hölkkä 2025.

Komian kirkon hölkästä ja siellä juoksijoiden kovista tuloksista, ihanasta kevätkelistä ja omista sujuvista juoksutreeneistä innostuneena aloin pohtia, josko mäkin kokeilisin mihin aikaan saisin virallisen sileän puolimaratonin juostua nyt. Viimeisimmän oon juossut vuonna 2019 Kyrönjoki-maratonilla. Tuon juoksun blogi-postaukseen pääset TÄSTÄ. Työvuorot sallii mun osallistua tämän vuoden Kyrönjoki-maratonille ja sinne sain valmentaja Tomilta peukun sekä lupauksen valmistavista treeneistä. Oma enkka olisi kiva, mutta hirvittää se vauhti mitä pitäisi mennä. Mutta haluan kokeilla ja sitten lopulta joko kaikki loksahtaa juoksupäivänä kohdilleen tai sitten ei mikään. Eli nyt välipalana ohjelmaan kova puolimaraton 26.4. Kivaa!

~Eija~