Draamaa

 Voi harmin paikka, sillä mun viimeinen lomaviikko on jo lähes puolessa välissä. Kohta on neljä viikkoa kulunut kuin hujauksessa. Voisin jatkaa vielä lomailua, johon kuuluu näin arkipäivisin lasten lähdettyä kouluun lenkkeilyä, lukemista, kevyitä puutarhatöitä ja jopa päikkäreitä. Lasten tultua koulusta mulla on aikaa heille ja illalla pyörii jo osa harrastuksista ja muu aika tehdään pientä puuhastelua. Illalla järkevään aikaan nukkumaan ja seuraavana päivän sama uudestaan. Viikonloppuisin käydään kisoissa.

AM-pitkämatkan karttapala.

Viime viikonloppuna oli kaksi suunnistuskisa starttia. Lauantaina oli aluemestaruus pitkämatka Alavudella. Etukäteen odotin, että sataa vettä, mutta ei satanutkaan. No tämä ei sinänsä haitannut, päinvastoin. Suunnistus ei kuitenkaan lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Ykköselle tuli pieni virhe, kakkoselle otin varman päälle ja kiersin polun kautta. Kolmoselle isompi virhe, kun ajauduin liikaa oikealle. Mutta eniten harmitti isoin virhe neloselle. Mielestäni tulin suunnalla hienosti kahden suon yli, kumpareiden kautta kohti rastia. Tiheikön oli tarkoitus olla stopparina. Rastin oikealla puolella olevaa tiheikköä en todellakaan erottanut ja oon ampunut suoraan sen yli. Siellä pyörinyt ja suosta ottanut uutta suuntaa. Gps-viivan mukaan oon mennytkin oletettua enemmän oikealta ja pyörinyt rastin takana olevilla kivillä. Mulla tuli tuossa noin 4 minuutin virhe. Onnekseni sain itseni sen verran koottua, että loppu rata meni ihan ok, vaikka jalkoja kyllä painoi. Oli jotenkin todella raskasta menoa. Kuitenkin kotiin tuomisina hopeaa.

Alkuperäinen kuva J. Heittola.

Sunnuntaina oli perinteinen suunnistuksen maakuntaviesti Kurikassa. Ilmajoen naisilla oli puolustettavana viime vuoden kolmas sija. Tänä vuonna kaikki ei mennyt ihan nappiin ja järjestimme jälleen draamaa, kuten paikallissanomalehdestä seuraavana päivänä saimme lukea. Heini suunnisti hyvin ja toi viestiä kolmantena. Sarilla tuli kakkos osuudella paha, oman arvion mukaan 10 minuutin pörräilyt ja kolmannella osuudella Leenalta puuttui yksi leima, vaikka rastilla oli käynyt. Mä tietämättä joukkueemma hylkäyksestä suunnisti ankkuri osuudellani ihan ok suorituksen.  Olisimme olleet 6. ilman hylkäystä.

Tottakai hylkäys harmittaa, mutta lopulta tämä on vain urheilua. Itsekin pahasti kerran maakuntaviestissä mokanneena tiedän miltä se tuntuu. En unohda sitä koskaan, en pääse siitä häpeästä koskaan irti, mutta elämä onneksi jatkuu ja tulee aina uusia kisoja ja onneksi myös niitä onnistumisia. Mutta kyllä me ilmajokiset osataan olla dramaattisia ;)

Viestissä oli neljällä naisjoukkueen aloittajalla ja ankkurilla gps-seuranta. Mä olin yksi "onnellinen". Etukäteen hirvitti koko juttu, pelkäsin pummeja. Lopulta sen unohti metsässä, oikeastaan vain pieniä kaartoja tehdessä näki silmissä miten muut katsoo mitä mä touhaan. Näin jälkeen päin on mielenkiintoista katsoa miten muut ankkurit menivät ja kuinka itse eteni. Gps-viivat löytyy tuolta. Mä olen tuo vihreä "Ilmajoki-1".

Maakuntaviesti karttoja.

Maakuntaviestissä oli tänä vuonna myös nuorisoviesti ja 9- ja 10-vee tyttäreni olivat myös mukana. Rastireittiläisellä meni oikein hyvin, mutta tukireittiläisellä oli tullut yksi virhe. Muuten onneksi sujui hyvin ja päasia että mieliala oli hyvä. 

Kesäloma huipentuu suunnistuksen SM-keskimatkaan sunnuntaina Jyväskylässä. Osallistujia on aivan hurja määrä, meidän daamit 40-sarjassa yli 50! Pääsarjat ihan pursuilee. Onhan se hienoa, mutta kova homma järjestäjille. Oma päätavoite on saada hyvä suoritus. Sellaisella suorituksella pitäisi päästä puolen välin paremmalle puolelle, mutta kymppisakkiin ei taida nastarien nastat riittää. Mutta siitä viis, suunnistus on vaan niin hauskaa.

Kuinka moni teistä on käynyt tänä "korona"-aikana omatoimirasteilla tai harkinnut suunnistuskoulua? Vielä ehtii. Laita viestiä jos kiinnostaa :)

~Eija~

Suunnistuksen maakuntaviesti 2019

Syksyllä kisattava suunnistuksen maakuntaviesti on yksi jännittävimmistä ja mielenkiintoisimmista viesteistä, joihin pääsen osallistumaan. Joukkueet muodostetaan asuinkunnan mukaan eikä seuran, joten joukkuekokoonpanot ovat aivan erit kuin muissa viestikisoissa. Olisikohan nyt ollut viides tai kuudes kerta kun olin edustamassa Ilmajokea. Meidän kunnassa ei ole omaa suunnistusseuraa, joten viestijoukkueet kotaan useamman seuran jäsenistä. Onneksi meillä Ilmajoella kuitenkin on suunnistajia ja saamme kasaan hyvät joukkueet, niin naisiin kuin miehiin. On ollut mahtavaa olla edustamassa Ilmjokea ja menestystä on tullut vaikka en voi olla muistamatta myös karvaita pettymyksiäkin. Virheistä olen yrittäyt oppia, mutta se kerran tapahtunut mörkö peljätti tänäkin vuonna. 

Maakuntaviesti 2019, ankkuriosuuden rata, 5.5km.

Naisten viesti suunnistetaan neljä osuuksisena viestinä. Etukäteen mulla oli vahvat odotukset, mitkä joukkueet pärjää eikä muuten mennyt yhtään vikaan. Kuitenkin viesti tarjosi hyvinkin vaiherikkaan ja jännittävän kisan, eikä peli ollut selvä ihan niin nopeasti kuin ajattelin. 

Aloitusosuudelta kärki tuli ryminällä vaihtoon isolla joukolla. Meidän Heini oli vahvasti tässä mukana. Aivan huippu suoritus! Lapuan Simpsiön rinnemaasto ei ole mikään helpoin ja useammalla oli tullut virhettä. Mä itse asiassa inhoan Simpsiötä, koska en ole koskaan siellä onnistunut. En Jukolassa vuonna 2007, en aluemestaruuskisoissa, en milloinkaan. Vaikeaksi tuon maaston tekee sen lukuisat polut siellä täällä, sadat kumpareet ja peitteiset rinteet. Jos oot väärällä käyrällä, on sieltä vaikeaa löytää sille oikealle. Ja kompassi tuntuu aina vinnaavan just sille väärälle käyrälle. Yhdellä sanalla; haasteellista.

Toisella osuudella erot kasvoivat. Meidän joukkueen Päivi tuli yleisörastille vielä hyvin, mutta sitten tuli pyörimistä. Päiviä harmitti, mutta sisukkaasti kaikki omat rastit sieltä kaivettiin ja viesti jatkui sijalla 10. Kolmannella osuudella Sari teki varmaa omaa suunnistustaan ja nosti meidät sijalle 8. Aika kaukana oltiin kärjestä ja piikkipaikalla veti Suomen maajoukkueen suunnistaja Sari Anttonen, joten tervemenoa vaan.

Alkupään reitti.

Mä sain lähteä matkaan ilman minkäänlaisia paineita. Kunhan nyt ok suunnistus tulisi, sillä piti ehtiä vielä myöhäiseen iltavuoroon. Heti ykköselle otin varman päälle ja kiersin polun kautta. Naps suoraan rastille. Kakkoselle suoraan kohti. Hiukan oikealta epävarmasti kaartaen, mutta osui kuitenkin suoraan rastille. Hyvä hyvä. Kolmoselle vasemmalta polun kautta ja neloselle lampi kiertäen oikealta polkuja hyödyntäen. Vitos rastille purtsia ja polkuja frisbeeradalla hyödyntäen ja varovainen lähestyminen rastille. 

Loppu pään reitti.

Tiesin, että yleisörastin (rasti 6) jälkeen luvassa oli haasteellisempaa maastoa, joten nyt tarkkana! Kuulutuksesta kuulin, että olin kuudentena. Väli seiska rastille oli pitkä. Alkuun purtsia ja lyhyttä polun pätkää ja loput suunnalla. Etenin hitaasti, halusin pysyä kartalla. Tuo kumpare tuossa, käyrää ja pienet jyrkänteet. Näin mennessäni ysi rastini ja yritin painaa mieleeni maastoa, että osaisin sitten tulla sinne näppärästi. Seiska löytyi ja samaten kasi, vaikka se oli niin keskellä tiheikköä kuin olla ja voi. Sitten sinne ysille. Luulin tulevani tielle suoraan rastin kohdalta, mutta todellisuudessa tulin hiukan ylempää ja ajauduin oikealta ohi. Pienestä jyrkänteestä sain nopeasti kiinni ja palan matkaa takaisin. Kympille suunnalla tarkasti karttaa lukien ja napsahti suoraan kohdalle. Tässä vaiheessa näin kaksi mutta naisankkuria. 11 rastille koukaten oikealta naisten kanssa ja sitten kohti 12 rastia. En tiedä minne muut naiset menivät, mutta heitä en enää nähnyt. Kaartaen välillä vasemmalta löytyi 12 rasti ja suureksi yllätyksekseni näin Merjan, joka lähti ankkuriosuudelle toisena, tulevan samalle rastille vasemmalta. Mietin, että mitä ihmettä ja meinasi alkaa jännittämään, mutta sain jotenkin pidettyä päänsuht kylmänä. Ihmettelin myös, minne ne kaksi muuta naista jäivät. Kenties meillä oli hajonta tässä. 13 rastille otin hiukan varman päälle polkua pitkin ja vilkuilin missä Merja tulee. Ja sitten lujaa kohti viimeistä rastia loppu viitoituksen päässä ja maaliin. Tässä vaiheessa kuulutuksesta kuulin, että kolmantena tuun maaliin! Olin ihan ihmeissäni, että voiko olla! Vilkuilin karttaa, että tuliko nyt varmasti kaikki rastiti haettua, jäikö joku kuitenkin välistä, voiko tämä olla mahdollista!

Palkintojen jaossa; 1. Seinäjoki, 2. Kurikka, 3. Ilmajoki

Ei pystynyt iloitsemaan vielä, sillä pelotti jos mä taas oon jotain mokannut. Vasta leimantarkastuksen jälkeen pystyi hymyilemään, sillä kaikki rastit oli niin kuin pitää. Huhhuh. Olipa taas hyvinkin vaiherikas viesti! Ja vihdoin mä onnistuin Simpsiöllä. Nuo pienet koukkaukset on mulle oikeasti pieniä, täysin virheetöntä suunnistussuoritusta tuskin tulee koskaan, mutta ratkaisevaa oli että suuret virheet jäi tekemättä. Mulle ratkaisevaa oli se, että pääsin ilman paineita lähtemään ja sain mennä ihan yksin. Heti kun näki toisia naisia, kärsi mun keskittyminen. 

Heini, Päivi, Sai ja minä.

Ai että olen niin iloinen koko joukkueen panoksesta, aivan mahtavaa!

Niin ja ehdin just ja just töihinkin. Ilman palkintojen jakoa olisin ehtinyt reilummin, mutta mielellään sitä laittaa elämän vähän tiukaksi tällaisten juttujen vuoksi 😀

Ilkka-lehdessä nimeni mainittu.

Ilmajoen miehet olivat myös hienosti viidensiä ja kuntien yhteistuloksissa oltiin kolmansia. On hienoa olla Ilmajokinen!

~Eija~

Komialla Ilkan Polulla

KOMIA Ilkan polku -polkujuoksutapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran, mainioon ajankohtaan tässä marraskuun loskassa. Matkoina olivat 35 ja 17 kilometriä tai neljä osuuksinen viesti. Täyden matkan lähtö tapahtui Kurikasta ja puoli matkalaiset starttasivat Härkiluomasta, joihin järjestäjät olivat hoitaneet yhteiskuljetuksen kilpailukeskuksena ja maalina toimineelta Ilmajoen Tuomikylän koululta. Kaikkineen osallistujia oli 115, mikä on hieno määrä.

Mä olin jo aikoja sitten päättänyt, että mä lähden täydelle matkalle. Tämä olisi hyvää treeniä ensi vuoden juoksukoitoksia ajatellen. Lumi, pakkaset ja plussakelit sekä räntä-vesisateet asettivat pienen haasteen miettiessä vaatetusta ja varusteita, mutta viime viikon kahlaaminen Jämin maastoissa antoi pientä osviittaa mikä kokonaisuus voisi toimia. Mä palelen herkästi käsistä ja jaloista, erityisesti nilkoista ja kaulan haluan aina suojata. Päälle lähti siis kahdet juoksutrikoot, pitkät kompressiosukat, talvinastalenkkarit, villasäärystimet, pitkähihainen juoksupaita, ohut juoksutakki, ohuet hanskat, tuubihuivi otsalle ja juoksuliivi eväineen. Ennen lähtöä eniten kuulin pohdintaa kenkävalinnoista ja se meni aika puoliksi nastojen ja ilman nastoja kanssa. 

35km:n lähtö Kurikasta (kuva järjestäjien sivuilta)

Lähtö tapahtui jäisellä hiekkatiellä pieneen ylämäkeen muuttuen noin puolen kilometrin jälkeen neulaspoluksi. Ruuhkaa ei syntynyt ollenkaan ja näin ollen heti pääsi menemään omaa vauhtia. Yllätyinkin miten nopeasti porukka hävisi niin edestä kuin takaa. Etukäteen olin hiukan miettinyt millä taktiikalla lähden, pääsisinkö jonkun peesissä vai yritänkö pitää omaa tiettyä kilometrivauhtia. Mutta lopulta menin ihan oman fiiliksen mukaan, välillä jonkun seurassa muutaman sanan vaihtaen ja suurimman osan matkasta ihan omassa rauhassa. Alussa olisi voinut pitää kovempaakin vauhtia, mutta himmailin tietoisesti, sillä matka oli kuitenkin merkittävä ja tarkoitus oli maaliin asti tulla hyvissä voimin. 

(Kuva järjestäjien sivuilta)

Alkumatkasta oli reitin kovin nousu Santavuorelle. Sen suosista kävelin. Muutamia muitakin nousuja oli, mutta Pohjanmaalle tyypillisesti ei mitään raastoa, joten niissä sitten pidin pientä juoksun tapaista vauhtia yllä. Mielestäni suurimman haasteen reitille asettikin kylmä lumi- ja vesisohjo sekä pehmeä ja upottava pohja. Paljon joutui isoja vesilammikoita ja -kurakoita kiertelemään metsän puolelta ja se hidasti matkan tekoa ja tietysti vei voimia. Muutamat tieosuudet olivat liukkaita ja kalliot olivat märkiä ja näissä nastat purivat todella hyvin eikä tarvinnut jännittää tai etsiä sopivaa jalansijaa. Ja toisaalta nastareilla uskalsin alamäet loikkia huoletta menemään.

IceBugit eivät pettäneet!

17 kilometrin matkan lähtöpaikalla mulla oli takana jo 18 kilometriä. Meno tuntui ihan ok:lta, mutta reitin rankkuus nakersi jo naista. Kilometri kerrallaan vaan jatkoin, pitäen omaa vauhtia yllä. Vaatetus tuntui olevan sopiva, vaikka hanskat olin riisunut jo 5 kilometrin paikkeilla. Juotavaa olin hörppinyt tasaisesti koko ajan ja yhden geelin olin saanut Santavuorella nielaistua. Yhteensä geelejä oli mukana kolme, mutta nuo kaksi muuta jäi ottamatta. Ne vaan ei maistu mulle ja olin unohtanut ostaa suklaata ja salmiakkia mukaan. Onneksi jalat eivät kuitenkaan missään vaiheessa vihjailleetkaan kramppaavansa ja energiat riittivät melko hyvin, aina sinne 30 kilometriin asti. Viisi kilometriä ennen maalia oli vielä viimeinen huoltopiste, jossa pysähdyin juomaan kaikessa rauhassa ihanan lämmintä Dexalin urheilujuomaa. Olo oli pikku hiljaa käynyt huonoksi, teki vähän häjyä, käsiin oli kylmä ja mua alkoi tympimään. Alaasentien ylitys ja tästä ennenkin juosseena tiesin ettei matka maaliin enää ollut pitkä. Jaloissa painoi, syvälle pakaroihin sattui ja hartioitakin kivisti. Keskityin pitämään asennon hyvänä, rentouttamaan hartiat ja etenemään viimeiset kilometrit yksi kerrallaan. Garminin sykemittari ilmoitti piippauksella joka kilometrin välein ja kummasti ne siitä kuluivat. Sain pidettyä juoksua yllä koko loppu matkan ja lopulta maalissa oli kuin olikin hyvä voimainen ja itsensä voittanut juoksija :) 

Itselle asettamaani kolmen ja puolen tunnin tavoiteaikaan en päässyt, vaan virallinen aika oli 3:36:14. Hävisin voittajalle, jo etukäteen selvälle ykköselle, Kuusiston Merjalle yli puoli tuntia! Mutta olinhan mä ihan hyvä kakkonen :)

Päivän kakkonen ja ykkönen :)

Palkinnoksi sain ison Vilikkalan kotisäkin, joka on valmistettu kierrätysmuovipulloista. Lisäksi säkin sisältä löytyi Lentzin Space Warmerit ja pussillinen erilaisia Dexalin tuotteita. Aivan mahtava ja erityisesti hyödyllinen palkinto, näistä mä tykkään!

Päivän kakkonen ja kolmonen. Merja oli jo kiiruhtanut palkintoineen kotiin.

Juoksun jälkeen jäin toviksi juttelemaan ulos useammankin tutun kanssa ja vilu ehti tulla. Villasäärystimet olivat rullautuneet ihan alas, olin ihan litimärkä. Suihkussa varpaita nipisteli  ja niihin teki kipeää. Talvilenkkarit pitävät tiettyyn hetkeen asti kosteuden ulkona, mutta kastuessaan eivät sitten päästä sitä kosteutta pois. Normi juoksusukat kastuessaan ovat kylmät, varsinkin kun ne jatkuvati kastuvat lisää ja lisää hyytävään veteen. Ostoslistalle talvijuoksuhousujen seuraan liittyi nyt siis termosukat!

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty! Infot ennen tapahtumaa somessa, sen aikana ja jälkeen olivat hyvin ajantasalla. Kuvia ripottelee vieläkin pikku hiljaa tulemaan, mikä on mukava extra muisto itselle. Iso kiitos järjestäjille, ison homman ootte tehnyt että me päästiin rämpimään metsään :D! 

Tänne tulen toistekin, vaikka ilmeisesti ajankohtaa tullaan muuttamaan...hmm, ja mä niin tykkäsin juuri tästä ajankohdasta. No saapa nähdä mihin sovittelevat, sillä keväästä syksyyn, sulan maan aikaan on melko täyttä monella kalentereissa.

~Eija~

Halt die Ohren steiff

En tiedä oikein mistä tai millä sanoilla aloittaisin kertomaan "urheilu-urani" ehkä karvaimmasta tapahtumasta. Kirjoittaa siitä kuitenkin haluan, sillä tämäkin kuuluu urheiluun ja kilpailemiseen. Tyttäreni sanoin; "Ei äiti sun aina tarvitse voittaa." Tuo lausahdus jonka kuulin itkevänä kotiin kisoista palattuani pitää niin paikkansa ja oikeasti harvoin sitä voitto silmissä startissa onkaan, mutta tämä nyt menetetty voitto oli niin lähellä...

Nyt suunnistuksen maakuntaviestistä on kulunut jo muutama päivä, eikä enää sunnuntain jälkeen ole tippa tullut linssiin, mutta valtavan musertuneeksi pelkkä ajatteleminenkin tekee ja mä olen pyöritellyt tapahtumia paljon. Mä myönnän tehneeni virheen, mutta sitä en pysty ymmärtämään kuinka se oli mahdollista! Olen valtavan pettynyt itseeni. 

Mutta mitä siis tapahtui...

Me ilmajokiset puolustettiin viime ja edellis vuoden kakkos sijaa. Meillä on hyvä ja kokenut joukkue ja kaikkien onnistuessa me pystytään vaikka mihin. Sannalla tuli aloitus osuudella hakemista ja oltiin melko kaukana kärjestä sijalla 10. Sari nosti toisella osuudellaan 6. sijalle, vaikka kertoman mukaan pyörimistä oli tullut. Leena nosti hyvällä menolla sijalle 5 ja mä lähdin ankkuriosuudelle tästä, 10 minuuttia kärjestä perässä. Mulla ei ollut minkäänlaisia paineita, vaan ajattelin kärjen menevän menojaan ja keskityin tekemään omaa suoritustani. Suunnistus lähti heti sujumaan, samoin juoksu. Rastit löytyivät, karttaa oli kelpo lukea ja sain mennä ihan rauhassa. Jokunen suunnistaja näkyi jossakin, mutta ei näkynyt naisia. Yhtäkkiä seiska rastille mentäessä näin Vaasan ja Lapuan joukkueet edessä! Olin ihan ihmeissäni ja pasmat menivät toviksi sekaisin. Ensiksi päätin pitää heitä silmällä, mutta koska tuntui että mun tossu nousi nopeammin, siirryin suosiosta keskittymään omaan suoritukseen. Pian edessä näkyi Laihia! Hetken olin laskuissa sekaisin, että kuinkas monentena tässä nyt ollaankaan! 11. rastilla joukkoon tupsahti takaa Kurikan joukkue. Nyt tuli kiire. Ampaisin eteenpäin, tein ohijuoksun 12. rastille ja tiesin Kurikan jo ainakin menneen, mutta entä Laihia. Toiseksi viimeiselle rastille tulin suoraan ylhäältä kalliolta ja aivan säikähdin kun alhaalta samalle rastille kipusi Kurikka. Tehtiin molemmat nopea leimaus ja "täysiä" kohti viimeistä rastia ja viitoitusta. Karttaa en tässä kohdassa suuremmin enää katsonut vaan annoin mennä vaan uraa pitkin. Pääsin leimaamaan pikkuisen ennen Kurikkaa ja jatkoin samaa vauhtia maaliin. JEE, maalissa ja pikku hiljaa tajusin että me voitettiin!! Riemulla ei ollut rajaa, aivan mahtavaa :D

Maalin jälkeen mennään leiman tarkastukseen ja elämäni toisen kerran ilmoitettiin, että oli jotain häikkää (ensimmäinen kerta on rastireitti ajoilta Vaasasta). Hiukan jo säikähdin ja pelästyin, että mitä nyt. Jossain kohdassa emit-kortin tarkistuslappo oli pudonnut, voi hitsi! Toimitsija tarkisti kaikki uudestaan ja sanoi, että 5. rastin leima puuttuu. Vakuutin, että kaikki löytyy ja pyysin nähdä kartan. Heti nähtyäni 5. rastin kartalla tiesin, että tuolla en tosiaankaan ole käynyt! Ei mitään muistikuvaa koko rastipisteestä! Ei mitään! En voinut uskoa tätä! Suoritus oli HYLÄTTY. Kaikki ilo tömähti maahan ja mä kuvainnollisesti halvaannuin. Miten mä olin mennyt tekemään tuollaisen virheen?! Hävetti ihan hirveästi, olin niin pahoillani joukkueeni ja kaikkien ilmajokisten puolesta.

Kohtalokas 5. rasti...

Pesupaikalla tuli jo itku. Sieltä suoraan lähdin kävelemään autolle, mutta toimittaja ehti pysäyttämään ja kysyä mitä tapahtui. Autossa kotimatkan itkin. Kotona oli tarkoitus nukkua ennen seuraavaa yövuoroa, mutta siitä ei tullut mitään. Kropassa oli liikaa adrenaliinia ja pahaa oloa. Yövuoron sinnittelin päänsäryn kanssa ja puhuin asiasta vähän, sillä en halunnut itkeä siellä. Maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin huolenaiheita ja epäonnistumisia kuin mun hylsy. Tämä vaan meinasi musertaa mut täysin. Oli pakko laittaa facebookiin henkilökohtaiselle sivulle lyhyt tilitys, sillä seuraavan päivän lehdessä kuitenkin tulisi olemaan jotain juttua. Halusin jo tunnustaa typerän virheeni. Sain ihania ja tsemppaavia kannustuksia. Toki arvaan, että moni myös pyöritteli silmiään.

Lehtijuttu oli onneksi todella lempeästi kirjoitettu ja omassa säälissäni olin kokonaan sivuuttanut sen, että miesten viestin voittajille kävi samalla tavalla, yksi rasti oli jäänyt leimaamatta! Nyt vasta kiinnitin huomiota, että hylättyjä joukkueita oli useita. Harmitusta oli siis puhkunut moni muukin, en yksin minä. Ja tätähän tämä suunnistus on ja virheitä voi tehdä monella tavalla ja kaikille niitä tulee, isompia ja pienempiä. 

Ilkka-lehden juttu

Mutta mitä siis tapahtui, miksi 5. rasti jäi leimaamatta? Mielestäni oon koko ajan ollut kartalla, rastit löytyivät hyvin. Ehkä epähuomiossa neloselta lähtiessä otin suunnan vitoselta kutoselle. Kuitenkin muistan lukeneeni polun ihan 5. rastin vierestä. Mä oon ollut rastiympyrässä, alle 20 metrin päässä rastista! Mä en vaan ymmärrä miten mä en ole nähnyt tuota rastia. Aivan kuin siinä olisi musta aukko, mutta silti muistan kalliot ennen vitosta, sen polun, suon ja hakkuuaukon. Tähän en koskaan saa vastausta selville. Ohi menin ja viesti oli sillä selvä.

En olisi ikinä uskonut että nousen 10 minuutin takaa kärkeen! Mä yllätin kaikki. Olin lähellä jotain sellaista, minkä todella olisin halunut. Nyt ei vaan ollut sen aika...vielä ;)

Pikku hiljaa oon kerännyt sisu rippeitäni ja jutellut ja viestitellyt ystävieni kanssa. Kiitos kun olette jaksaneet kuunnella purkauksiani. Tästä noustaan, vaikka tapahtunutta en koskaan tuu unohtamaan. Yritän ottaa tästä opikseni ja ainakin nöyryyttä tämä toi hurjasti lisää. Ja suunnistusta rakastan edelleen, juuri kaiken tämän takia mitä se antaa ja ottaa.

Kuva Iivo Kotamäki

Olin jo ennen viikonlopun katastrofia ajatellut meneväni Komia Flown polkujuoksu cupin 7 kilometrin juoksuun. Ensimmäisessä osakilpailussa en ollut, kun olin töissä. En ollut varma saanko itsestäni irti mitään, mutta päätä oli hyvä päästä kunnolla tuulettamaan. Jospa oksennus kurkussa juoksu auttaisi saamaan pahan olon ulos. Kaksi ensimmäistä kilometriä meni aivan hyvin, mutta puolessa välissä toivoin matkan jo loppuvan. Yksi reitiltä ulosjuoksu ja yksi kaatuminenkin kertoo, etten aivan ollut skarppina. Mutta hyvää teki ja tuttujen näkeminen piristi :)

Hallilanvuoren liukkaat kalliot.

Hallilanvuoren kalliot olivat todella liukkaat, mutta nastallisilla suunnistuskengillä pitoon pystyi luottamaan. Viimeisellä kilometrillä jalat eivät vaan enää nousseet, mutta maaliin laskettelin naisten sarjan kolmantena. 

Juoksun jälkeen ehti tulla pieni vilu ja ennen nukkumaan menoa jo kurkussa tuntui köhä. Tänään kurkku on ollut han raastinrautaa ja olo on tosi nuutunut. Yritän torjua flunssaa, mutta katsotaan kuinka käy. Joka tapauksessa tämä loppu viikko otetaan rauhallisesti, huolletaan kehoa ja nautitaan elämän pienistä ja suurista iloista. 

Itävaltalaisittain pidetään korvat ylhäällä, vaikka ne hetkellisesti kovin riiputtivatkin :D!

~Eija~

Miksi kävellä kun voi juosta 😉

Ensi viikon maanantaina (15.8.) starttaa EnergiA juoksuryhmä.  Ja nyt viimeistään on aika ilmoittautua iloiseen porukkaan mukaan. Tapaamiset ovat maanantaisin klo.18-19 Ilmajoella. Täältä lisä infoa mistä on kyse :)
Osallistujat saavat tällä viikolla sähköpostitse "lukujärjestyksen", josta selviää mitä kullakin tapaamiskerralla on ohjelmassa. Sen verran paljastan teille kaikille, että ensimmäisellä kerralla aloitamme lämmittelyn merkityksestä ja tekniikka harjoituksista. Tarkoitus ei ole, että jokainen juoksee samalla tavalla ja tyylillä, vaan että jokainen löytää itselle sen parhaimman tekniikan juosta. Kaikilla meillä on luontainen kyky juosta, joten neisot ja pienet tekniikka muutokset tehdään pitkän ajan kuluessa. Tiettyihin tekniikka seikkoihin keskittymällä saavutamme taloudellisemman juoksun ja ennaltaehkäisemme vammoja.

Itse olen vuosia keskittynyt hartioihini ja käsiini. Muistan toisen täyden maratonini jälkeen olleeni todella kipeä! Jo maratonilla joku vieras kannustaja huusi loppu matkasta, että rentouta hartiat jaksaaksesi maaliin asti. En osannut ja seuraavat päivät olinkin kaulasta ja ranteista varpaisiin asti kipeä. Voihkin nukkuessanikin kun vaihdoin asentoa.
Enää ei ranteet ja kaula tule juostessa kipeäksi, mutta edelleen mun pitää väsyessäni muistutella itselleni, että pidän hartiat rentona.

Juoksuvammat ovat valtavan yleisiä, mutta aika monet niistä olisi estettävissä kiinnittämällä huomio oikeanlaiseen ja tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun ja tekniikkaan. Yksi merkittävimmistä asioista on ennen jokaista lenkkiä ja treeniä lämmitellä kroppa sitä varten. Mitä lyhyempi ja nopeampi harjoitus on kyseessä, sitä pitempi ja perusteellisempi lämmittelyn tulisi olla. Pitkäkestoiselle ja hitaammalle harjoitukselle sopii lyhyempikin lämmittely.

Tulemme myös kiinnittämään huomiota juoksu varusteisiimme. Niistä merkittävimmät ovat tietysti kengät. Onneksemme ja epätoivoksemme valikoimaa on hyllytolkulla! Kokeilemalla se oma toimiva toveri löytyy. Mun jalalle on toiminut toistaiseksi parhaiten New Balance tossut. Edellisissä varpaat tuli päällikankaasta läpi (pari kertaa parsin niitä, että pystyin niillä vielä juoksemaan) ja näistä nykyisistä kuluu pohja puhki. Mulla menee suurin piirtein vuoden yhdet lenkkarit.

Vaikka tämän hetken lemppari lenkkareista pohjat alkavat pettämään, meinaan silti näillä tulevana lauantaina Helsinki City Maratonilla juosta. Ne istuvat jalkaani niin hyvin, eikä hiertymän hiertymää ole koskaan tullut, vaikka terävä kantapääni on näihinkin jo kunnon reiän sisäpehmusteisiin tehnyt. Mutta onhan se kiva taas alkaa katselemaan uusia kumppaneita ;)

Kärjet melko kuluneet ;)

Oma valmistautuminen HCM:lle on sujunut suunnitelmien mukaan, ilman tarkkaa ohjelmaa. Olen pyrkinyt juoksemaan omia maraton vauhtisia lenkkejä, sopivasti lihaskuntoa ja tämän viikon erityisesti keskityn kehonhuoltoon. Hyvillä fiiliksillä olen menossa. Nyt on luvattu plus 15astetta lämmintä ja ehkä vesisadetta. Hellettä en missään tapauksessa toivo, joten parempi ehkä näin.

Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedustelut EnergiA juoksutreeneistä -> eija.anne@gmail.com.
Nähdään :D!

~Eija~

EnergiaA juoksusta

EnergiA juoksutreenit alkaa :D!

Jos olet miettinyt juoksemisen aloittamista, mutta et vain pääse alkua pidemmälle...
Jos olet jo jonkun verran juoksulenkkejä tehnyt, mutta motivaatio jatkaa on hukassa...
Jos olet juossut jo enemmänkin, mutta kehitys on pysähtynyt...

...olisi nyt juuri sinulla mahdollisuus kokeilla saisitko kipinän juoksemiseen ja omat henkilökohtaiset tavoitteet lähemmäksi totta!

Metsässä juoksu tuo mukavaa vaihtelua maantien reunalla kirimiseen.

EnergiA juoksutreeneissä treenataan yhdessä pienessä ryhmässä jokaisella omat tavoitteet tähtäimessä. Voit tulla juuri sellaisena kuin olet ja tehdä oman treenisi päivän teeman mukaan. Emme kilpaile toisiamme vastaan, vaan tuemme toisiamme kehittyäksemme ja nauttiaksemme juoksemisesta. 

Pääteemana siis on JUOKSU ja toisena MONIPUOLISUUS. 

Tottakai juoksuharrastus on suurimmaksi osaksi sitä tasaisen tappavaa askeltamista tutuilla nurkilla tuttuun vauhtiin. Siitä ei pääse mihinkään, etteikö juoksemaan opi juoksemalla ja kroppa tarvitsee toistoja sopeutuakseen juoksun aiheuttamaan iskutukseen. Mutta miksei tekisi siitä hauskaa ja motivoivaa yhdessä hyvällä porukalla!

Ärsykkeitä ja koordinaatiota.

Yhteisissä treeneissä on muun muassa tekniikka- ja sykeharjoittelua, voima- ja oheistreenejä, kehonhuoltoa sekä ohjausta palautumiseen ja kehittymiseen.
Treeneissä kiinnitetään huomio tehokkaisiin ja palauttaviin viikkoihin, ärsykevaihteluihin ja kehonhallinnan parantamiseen. Juoksuharrastus sulautetaan mukaan kiireiseen arkeemme tuomaan hyvää oloa ja energiaa. 

EnergiA treeni ryhmä kokoontuu 8 kertaa maanantaisin kello 18-19 pääsääntöisesti Ilmajoella. Koko treeni paketti maksaa 130€, johon kuuluu kaikki treenikerrat ja henkilökohtaista opastusta. Ensimmäiset treenit ovat 4.7. joten ilmoittaudu heti! HUOM! aloitus muuttunut 15.8.!!

Venyttelyä ja kehonhuoltoa ei tule unohtaa.

Ohjaajana toimin minä, Eija. Olen harrastanut urheilua vuosia, päälajina suunnistus ja kohta 20 vuotta myös tavoitteellisesti juoksua. Erityisen lähellä sydäntä on kestävyysjuoksu, mutta nykyään olen löytänyt itseni myös lyhyemmiltä matkoilta. Luonto on aina ollut minulle tärkeä ja sen vuoksi pääosa treeneistäkin tehdään ulkosalla.

 Viime vuoden olen opiskellut Kuortaneen Urheiluopistolla liikunnan ammattilaiseksi ja personal traineriksi ja tämä vuosi on opettanut paljon ymmärtämään monipuolisesta, tavoitteellisesta ja energiaa antavasta treenaamisesta. Haluan välittää liikunnan tuomaa energiaa toisillekin ja parasta mitä voin nähdä, on kanssa treenaajien hikiset kasvot ja kaikkensa antaneet hymyt :)

EnergiA treeneistä voi kysyä lisää multa -> eija.anne@gmail.com.

Tervetuloa juoksemaan :D!

~Eija~

Kyläkierroksella

Ilmajoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoen ja Kurikan puristuksessa itsenäisenä kuntana. Asukkaita on reilu 12 000 ja pinta-alaa kunnalla on 580 neliökilometriä. Kuntaa halkoo Kyrönjoki ja kauniit, laajat pellot hallitsevat maisemaa. Kunnasta löytyy kulttuuria esim parhaillaan käynnissä olevilta Ilmajoen Musiikkijuhlilta ja urheilussa pärjätään mm painin, pesäpallon ja yleisurheilun saralla.

Vuonna 1516 perustettiin Ilmajoen kappeliseurakunta. Tämän johdosta Ilmajoella on tänä vuonna juhlavuosi ja tämä näkyy erilaisin tempauksin ja tapahtumin joihin kaikki kuntalaiset voivat osallistua. Ilmajoen kunta on perustettu vuonna 1865.

Itse olen asunut Ilmajoella vuodesta 2004. Täällä on mukava asua, palvelut toimii, lapsilla on hyvä olla, itsellä on töihin Seinäjoelle sopiva matka, on tutustunut ihaniin ihmisiin ja oppinut itselle aivan vieraasta kunnasta paljon uutta. Nyt juhlavuoden kunniaksi viime viikolla käynnistyi kyläpyöräilyt, jossa joka viikko vieraillaan eri kylien keskeisellä kokoontumispaikalla. Eipä ole tullut läheskään kaikissa kunnan kylissä vierailtua, joten tämä oli mielestäni mainio idea ja vielä kun siihen on liitetty liikunnallinen pointti :)

Peltomaisemaa <3

Sain kaveriksi kylien valloitukseen ystäväni Meijun :) Eilen kauniissa ja lämpöisessä kesäillassa poljettiin Huissille. Omalta kylältämme oli ensiksi mukavaa alamäkeä ja myötätuulta ja vauhti kiihtyi huippu vauhtiin. Matka taittui mukavasti jutellen. Perille löydettiin ja vastassa oli Huissin kylän aktiiveja mehun ja pienen purtavan kanssa. Porukkaa oli käynyt todella hyvin ja meidän jälkeenkin paikalle pyörähti vielä kaksi, vaikka kello oli jo lähes yhdeksän illalla. Kylän huoltopisteillä on kylänaktiiveja ottamassa pyöräilijöitä vastaan klo.18-21 välillä.

Koska keli oli niin ihana ja molemmilla oli vielä hyvin voimia jäljellä, päätimme koukata Koskenkorvan kautta kotiin. Eipä tuollakaan suunnalla ole kovin tullut poljettua.
Yhteensä reissulle tuli matkaa 50 kilometriä ja vasta viimeisellä 10 kilometrillä nälkä iski ja reidet ilmoitti väsymistään. Aikaa meni muutama minuutti yli 2 tuntia.

Viime viikolla poljimme suurin piirtein samanlaiset kilometrit kasaan kun kohteena oli Munakka ja Munamiehen mökki. Enpä ollut tuolakaan ennen käynyt. Keli oli silloin aivan vastakohta eiliselle, sillä silloin oli hurja kesämyrsky! Tuuli 8 m/s, satoi kunnolla vettä ja lämpöasteita oli reilusti alle 10. Sinnikkäästi silti mentiin ja olipa ikimuistoinen reissu :D
Ens viikolla olisi vuorossa Tuomikylä :)

Iloisina ja läpimärkinä Munakassa!

Ottakaapa kaikki ilmajokiset osaa kyläpyöräilyyn!
Ja samanlaisen tempauksen voi tehdä ihan missä kunnassa tahansa!

Kivoja ja reippaita pyöräilyjä kaikille :D!

~Eija~

Unelmien liikuntapäivä pyöräillen naisporukalla :)

Tiistaina 10.5. vietimme Unelmien Liikuntapäivää pyöräillen. Keräsimme kokoon pienen, pippurisen tehojoukon Ahonkylästä ja Neirosta. Yhteinen suuntamme oli Mallanmakeat satumainen herkkupuoti Ilmajoen keskustassa. Matkaa molemmille ryhmille kertyi yhteensä noin 22km, joten ei tämä reissu pelkkää herkuttelua ollut, vaan ihan liikunnastakin tämä kävi ;)

Vierailu Mallanmakeissa oli poikkeuksellinen, koska kahvila oli auki vain meille MEtrainingin tiimille. Tarjolla oli Vohveleita, jotka sai itse täyttää suolaisella tai makealla täytteellä. Täytteissä oli paljon valinnanvaraa, joten kaikkien makuun löytyi kyllä syötävää. 

                                                                Oi miten herkullista :)
Mallan kahvilassa on myynnissä pientä sisustustavaraa ja ainakin meidän tytöt ovat haltioissaan kaikesta mitä Mallalla on myynnissä. Jos meidän tytöt saavat valita mihin mennään kahville on aina vastaus selvä: "Mallanmakeisiin". Suosittelen teitä kaikkia tutustumaan tähän tunnelmalliseen herkkukahvilaan Ilmajoella!

Ennen kotimatkaa vielä yhteispotretti ja tästä osa porukkaa jatkoi takaisin Ahonkylään, osa lähti kotikonnuille Neiroon. Kiitos kaikille mukana olleille <3

Eijan kanssa olemme avoimia ehdotuksille koskien yhteisiä pyöräretkiä. Jos tiedät jonkun lähiseudulla olevan paikan, missä voisi pyörällä kesäiltana käväistä, vinkkaa meille niin kerätään porukka ja lähdetään tutustumaan :)

                                                                            Marjut