Kesä 2024

 Voiko jo sanoa, että ulkona tuoksuu syksy, vaikka lämpötila näyttää kesälukemia, hyttysiä pyörii ympärillä ja kesäkukat kukkii. Syksyn puolesta puhuvat kellastuvat koivun lehdet, omenoiden painosta taipuvat oksat, puimurit pelloilla, hirvikärpäset ja pimenevät illat. Joo, enemmän tuli juttuja syksyyn, se on ihan just täällä.

Sateenkaari kesän alussa.

Mulla on toki vielä yksi kesälomaviikko edessä, joten ihan vielä en suostu kääntämään vuodenaikaa syksyyn. Itse asiassa tuli palattua kännykän kuvagalleriaan ja plarattua miten tämä kesä menikään. Oli ikimuistoisia hetkiä, rauhallisia pysähtymisiä, joka solulla elämistä ja nauttimista sekä iloa. Valitettavasti myös kiire, riittämättömyys, murehtiminen ja suru olivat läsnä. Pariin otteeseen toivoin, että kesä olisi nopeasti ohi, niin väsynyt välillä olin. Mutta syvemmissä vesissä välillä kahlaaminen antaa näkökulmaa, kunhan sieltä pääsee rannalle.

Joskus lenkeillä maltoin pysähtyä hengittelemään hetkeen.

Aina sitä ajattelee, että kesällä juoksen ja pyöräilen paljon, kun on niin valoisaa ja lämmintä. Tulihan sitä jonkin verran tehtyä, mutta tunnit ja kilometrit jäivät melko maltillisiksi. En ole hellejuoksija, joten kuumina päivinä lenkit olisi pitänyt ajoittaa aikaisiin aamuihin tai iltoihin, mutta jos oli mahdollisuus nukkua, niin nukuin, koska tarvitsen unta. Sain kuitenkin tehdyksi joitain sellaisia asioita, mitä on ollut jo pitkään suunnitelmissa. Esimerkiksi nuorimmaiseni kanssa nukuttiin yksi yö laavullamme. Laavun olen mieheni kanssa rakentanut yli 20 vuotta sitten isäni metsään Ylistaroon. Meillä oli ikimuistoinen ilta yöttömässä yössä. Käytiin iltauinnilla läheisellä louhoksella, grillattiin lämpöiset leivät nuotiolla, luettiin kirjoja ja juteltiin. Yö nukuttiin valtavan hyvin. Oli yksi parhaimmista jutuista tänä kesänä 💗

Uin kesällä aina kun mahdollista. Muutamien minuuttien pulahdus teki aina hyvää.

Mun lempipaikka, laavu iskän metsässä.

Toinen kauan suunnitelmissa ollut juttu oli pyöräillä ystäväni Helenan mökille Virroille. Se oli meiltä Ilmajoelta reipas 90 kilometriä suuntaansa. Ja perillä Helena odotti valmiine ruokineen ja sitten lämmitettiin sauna ja uitiin ja saunottiin pitkän kaavan mukaan. Olin yön mökillä ja aamulla lähdin polkemaan takaisin kotiin. Oli ihanaa, joten kiitos Helena 💗

Matkalla Virroille.

Puutarhasta.

Puutarhassa puuhailu on mulle palautumista, rentoutumista, äänikirjan kuuntelua tai omissa ajatuksissa sukeltelua. Tänä kesänä saatiin miehen kanssa kaksi retuperällä olevaa murheenkryyniä hoidettua kuntoon ja siitä tuli hurjan hyvä fiilis. Kuitenkin puutarhan hoito kävi tänä kesänä hetkittäin työstä, kun yritti pitää sen kunnossa loppu kesän juhlien vuoksi. Itse näki joka puolella rikkaruohoja ja siistimistä vaativia kasoja. Muu perhe huoltomaalasi ja kärräsi multaa, kun mä kesäloman loputtua painoin töissä pitkää päivää ja vielä livahdin pitkillä vapaapäivillä Alpeille.

Niin, Alppireissu Chamonixin maisemiin oli aikataulullisesti haastavaan hetkeen, mutta tarvitsin sitä kyllä juuri siihen. Myös tämä reissu nousee ikimuistoisiin hetkiin tältä kesältä. Hirveä jännitys miten osaan yksin matkustaa ulkomaille ja siitä selviäminen ja ystävien ja kummitytön kanssa lomailu upeissa maisemissa oli ihanaa. Alppituulien hengittely teki hyvää ja onnistuin pysähtymään hetkeen.

Coldplayn keikka oli VAU!

Sitten elokuun alussa tilanne tiivistyi, kun aika oli kortilla. Vuotta aikaisemmin onnistuttiin saamaan liput Coldplayn keikalle ja vaikka stressi puski päälle, keikalle lähdettiin. Samalla viikolla oli tyttären rippijuhlat ja mulla pitkiä työvuoroja. Alun perin haettiin ykkös ja kakkos vaihtoehtoina ihan toisille ripareille, mutta kolmas vaihtoehto osui meidän kohdalle. Stressiä tosiaan pukkasi ja tuolla viikolla omat liikkumiset jäi minimiin ja Garmin näytti korkeaa stressiä ja huonosti nukuttuja öitä.

Mutta Coldplayn keikka oli upea ja meillä oli tyttären kanssa mukava reissu 💗 Ihanaa, että äiti hyväksytään kaveriksi, eikä vain maksajan ominaisuudessa.

Ja rippijuhlat meni hyvin, oli ihana päivä. Murehdin etukäteen kuinka tarjottavat riittää ja maistuuko ne miltään. Kaikki riitti ja oli hyvää. 

Rippijuhlien jälkeinen viikko oli hyvä. Sain nukuttua taas paremmin, ehdin liikkua, töissä pystyin keskittymään ja sellainen jatkuva hoppu oli poissa. Sopivan lämpöiset kelit hellivät ja vapaapäivinä sain tehtyä kesän kutomistyön loppuun, niin ja ehdin istua sohvalla ja katsella olympiakisoja. Nyt nousee taas uutta painetta, kun vajaan kahden viikon päästä on lasten suunnistuskisat joissa olen elämäni ensimmäisen kerran ratamestarina. Homma on sinänsä hanskassa, mutta ei sitten kumminkaan. No pysyn rauhallisena ja tiedän saavani apuja jos en pystykään. Todennäköisesti kaikki menee hyvin, vaikka jännitysmomentteja riittää.

Jännityksestä puheen ollen, ensi viikonloppuna on tämän kauden viimeiset pyöräsuunnistuksen SM kisat. Keskimatka ja viesti kisataan Harjavallassa. Mukavasti on osallistujia ja ehkä kohta alkaa jännittämään, mutta toistaiseksi oon rauhallisilla fiiliksillä lähdössä viivalle.

~Eija~

Kisailuputkesta sairastumiseen

 Norjan reissulla tuli istuttua auton ratin takana useita kilometrejä, lähemmäs 3000, joten paluu kotiin ja mun normi arkeen oli oikein tervetullut. Kesälomaakin oli vielä viikko jäljellä ja itselleni tuttuun tapaan sain sen melko täyteen ohjelmoitua, Kuuteen päivään sain mahtumaan kotiin paluun, kolmen tunnin maastopyörä rogaining, viisi suunnistuskisaa ja nuorimman lapsen synttäjuhlintaa kahteen otteeseen.

Kesäillan rogaining.

Rogaining kisaan lähdin lähes heti kun pääsin kotiin. No sellaiset 50 minuuttia ehdin kotona olla, eli heitin reissu kamat sisälle taloon, vaihdoin vaatteet, kaivoin pyöräily varusteet esille, söin ja vaihdoin pikaiset kuulumiset perheenjäsenten kanssa. Ninni ja Hanna tulivat hakemaan mut, onneksi mun ei tarvinnut ajaa.

Kyseessä oli kesäillan rogaining Ikaalisissa. Uutena mahdollisuutena oli osallistua pyöräillen ja meidän seikkailujoukkue, Suo, Säntti ja Pää, tarttui tähän. Otettiin tämä loistavana treeninä kohti Lost In Kainuu seikkailua. Saatiin kartat ja reittisuunnittelu alkoi. Mun on hirveän vaikea arvioida kuinka kauan pyörällä rastien haku kestää ja tehtiinkin joitain eri reittivaihtoehtoja, erityisesti loppu päähän. Heti alkuun mulla tuli suunnistusvirhettä, kun jouduin niin hakemaan mittakaavan kanssa enkä ollut tarpeeksi tarkkana polkujen kanssa. Yritettiin kommunikoida enemmän, että jos joku epäilee että mennään väärästä kohdasta, sanoo sen heti ääneen. Silloin muutkin terästäytyy tarkistamaan. Homma lähti pyörimään. Joitain rastinhakuja epäilimme vähemmän järkeviksi, kun joutui jalkautumaan aika kauas metsään ja pyöräilykengät jaloissa se on todella epämiellyttävää. Helpohkolta näyttävä rastipiste 100 metrin päässä metsässä ei välttämättä olekaan helppo ja on ehdottoman tärkeää aina ottaa kartta mukaan kun lähtee metsän puolelle jalkaisin harppomaan.

Suo, Säntti ja Pää.

Kahden tunnin suunnistamisen jälkeen tehtiin ensimmäisiä muutoksia reittiin ja viimeisellä kymmenellä minuutilla laitettiin vielä yksi vaihde silmään ja haettiin yksi suunnittelematon rasti. Oltiin kolmen tunnin aikarajoissa maalissa ja pisteitä saatiin kerättyä 2759. Tämä oikeutti kolmanteen sijaan. Voittaja porukalle jäätiin tasan 300 pistettä. Vielä hiotummalla reittisuunnittelulla olisimme varmasti saaneet tuon eron kurottua pienemmäksi, mutta hienosti meni näinkin. Oli tosi hyvä treeni, keli oli hyvä ja seurasta nyt puhumattakaan.

Joka kisapäivä kaikki saivat palkinnon. Ekana päivänä saatiin tomaatteja.

Viikko jatkui tossusuunnistuksen parissa, kun keskiviikosta perjantaihin oli Merenkurkun Rastipäivät. Kolme iltakisaa, joista kaksi ensimmäistä oli Maalahden Åminnessa ja kolmas Vaasan Långskäretissä. Tuo Vaasan seudun maasto ei ole mun lempparia, mutta nämä rastipäivät muuten on kiva tapahtuma ja sinne sain mukaan molemmat tyttäreni. Yhtenä päivänä myös poika lähti kannustajaksi mukaan.

Keskiviikkona oli lämmin kisa päivä ja metsässä mulle tuli yksi kunnon pyörähdys. Helpolta näyttävä rastipiste kartalla, mutta paikan päällä oli niin tiheä kuusikko, että ei meinannut näkyä iso kivikään, joka oli rastipisteenä olevan pienemmän kiven vieressä. Piti ottaa vauhtia läheiseltä polulta ja sieltäkin tulin suunnalla hitaasti. Otin takkiini tuossa monen monta minuuttia, mutta silti irtosi voitto D40 sarjassa muutamalla sekunnilla.

Torstaina oli helteinen päivä. Taas yhtä rastia hiukan sivuun, mutta ei niin paha kuin edellis päivän virhe. Tuo ekan päivän kuusikko rasti oli meillä kakkos päivänäkin ja tällä kertaa tultiin sieltä suunnasta josta edellis päivänä otin vauhtia. Tulin hitaasti ja löysin rastin. Sarjan voitto.

Perjantaina olikin sitten viileämpää ja sateen uhka. jälleen yhtä rastia typerästi oikealta sivuun. Jännä, miten jo metsätieltä metsään mennessä tunsin, että en mene ihan suunnitellusti ja olin epävarma, mutta jatkoin matkaani silti. Jouduinkin sitten kunnolla pysähtymään ja paikallistamaan itseni . Onneksi siinä oli helppo kulkuista ja harvaa metsää, että erotin kunnolla metsäpolut, kuviorajaa ja lopulta rastin suolla. Sarjani voitto ja täten yhteistuloksissa myös voitto. Tytöilläkin oli hyvä viikko ja saatiin kaikki taas tärkeää oppia.

On se vaan niin ihanaa, kun molemmat tyttäret käy mun kanssa suunnistamassa.

Sitten olikin viikonloppuna lauantaina suunnistuksen aluemestaruus pitkämatka vesisateessa. Ihan jees meno. Yksi koukku, jota en vielä varsinaisesti virheeksi itselleni laske, kun hoksasin melko nopeasti että olin menossa liikaa vasemmalle. Aika yksin sai metsässä mennä, kun sarjamme lähti ihan loppu päässä. Voitto tuli, mutta osanottajiakin oli vain kolme.

Sunnuntaina viikon kruunasi suunnistuksen aluemestaruusviestit. Niin sanottuna koukkupolvena (ikäsarjalaisena) pääsin seuran nuorten naisten kanssa naisten pääsarjaan. Aloitusosuudella meitä oli neljä joukkuetta, Kurikka, kaksi seinäjokista ja mä, jotka mentiin lähes koko ajan toistemme näköetäisyydellä. Hajontarasteja taisi olla kolmessa kohdassa ja ne meni kaikilta sutjakkaasti ja taas oltiin porukassa. Pientä kaarrosta välillä ja hiukan erilaisia reitinvalintoja, mutta loppukiriin päästiin. Se on aina hauskaa. Mä tikkasin jaloilla tällä kertaa nopeampaa ja kärjessä vaihtoon. Tekipä hyvää otattaa niin metsässä kuin loppusuoralla. Täällä Kauhavan maastossa pari vuotta sitten keskimatkalla tein virhettä ihan huolella. Nyt paikattiin se pörrääminen.

AM-viestin aloitusosuuden loppukiri.

Tyttären kaverisynttärit ja sukulaissynttärit kakuteltiin samalla viikolla ja olo olikin viikon päätteeksi hiukan väsynyt. Kesälomakin loppui tähän. Onnekseni olin suunnitellut työvuorolistaani heti kärkeen useamman päivän vapaan, niin ehdin lepäilläkin.

Neitin kanssa lenkillä.

Vapaista huolimatta töiden aloitus loman jälkeen oli jotenkin uuvuttavaa. Lopulta syykin selvisi, kun tulin kipeäksi. Paheneva kurkkukipu oli monta päivää ja äänikin on ollut möreä neljättä päivää. Välillä pystyin vain kuiskaamaan. Olin jo varma, että oon saanut elämäni ensimmäisen angiinan, mutta nieluviljelyn tulos oli negatiivinen. Nyt on tauti jo toipumisvaiheessa, mutta otan vielä rauhallisesti, että ei tulisi mitään lisätauteja. Ensi viikolla olisi pyöräsuunnistuksen SM-kisat Alavudella ja sitä ennen tulevana viikonloppuna meidän seuran järjestämät pyöräsuunnistuskisat Ylistarossa. Onneksi omissa kisoissa mulla on vain pieni rooli järjestelyissä, niin pystyn ottamaan melko hyvin levon kannalta.

Ystäviä ja koirakavereita.

Oma kesäloma meni hurjan nopeasti. Paljon tuli tehtyä ja maailmaa nähtyä, mutta kesä voisi vielä jatkua. Ja onhan tässä toki melkein koko elokuu vielä edessä, mutta lapsilla alkaa koulu jo ensi viikolla ja pakko on jo nyt silmäillä syksyn kalenteria. Sairastelun jälkimainingeissa tuntuu olo väsyneeltä ja vaikka tiedän ettei peruskunto mihinkään ole kadonnut, on sellainen terävin taisteluhenki poissa. Olisi hyviä treenejä ja kisoja tulossa, mutta pelkään etten saa itsestäni nyt parasta irti. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, että jos elokuu menee itseään keräillessä, niin toivottavasti syyskuussa ollaan taas iskussa.

~Eija~

Kainuu Trail 55km

 Mulla alkoi kesäloma ja jo talvella varattu ja suunniteltu koko perheen lomareissu Kainuuseen oli edessä. Kainuuseen meidät toi Kainuun rastiviikko, mutta silmiin osui myös toista kertaa järjestettävä Kainuu trail-polkujuoksutapahtuma, joka juostaan Hossan kansallispuistossa. Matkavaihtoehtoina oli 78km, 55km, 34km, 21km ja 10km. Itseä houkutteli ultramatkat, mutta järkevää oli säästellä virtaa suunnistamiseenkin ja valitsin pisimmän sijaan 55km. 

Me oltiin ajeltu jo perjantaina Ukkohallaan, Hyrynsalmelle majapaikkaan ja lauantai aamulla aikaisin siirryimme Hossaan. Oli luvattu kuumaa keliä, mutta myös vesikuuroja. Itseä mietitytti tuo kuumuus, mutta yksi tavoite oli selättää helle.

Kainuu trail 2022

Tavoitteena oli myös, ehkä tärkeimpänä, testata energioiden ottamista. Kokemuksesta makean puoleinen energia pökkää jossain kohdassa ja pahasti, joten suunnitelmana oli ottaa tasaisesti suolaa ja juoda oikeasti kunnolla. Halusin mukavan, leppoisan juoksun

Lähtö.

Meitä 55 kilometrin matkalle lähtijöitä oli reilu 40. Tilaa siis oli ja heti pääsi helposti juoksemaan omaa vauhtia. Meitä irtosi kolmen juoksijan porukka ja ihanalla, melko tasaisella neulaspolulla keskivauhti asettui 5:30-6:00 min/km. Hiki tuli heti ja juotavaa hörpin heti alusta asti tiheästi.

55 kilometrin reitillä huoltopisteitä oli jopa viisi, joten turvallisin mielin sai juoda omista lötköpulloista sen minkä kerkesi. Ekalle juomapisteelle, joka oli 8,5 kilometrin kohdalla, olin juonut puoli litraa ja pisteellä kulautin toisen samanlaisen vettä ennen kuin jatkoin matkaa. Suolaa ja energiaa naamaan. Meidän kolmen hengen porukasta yksi lähti hiukan aikaisemmin jatkamaan matkaa ja menikin sitten menojaan. Mä jatkoin Marcon seurassa. Olemme aikaisemminkin juosseet yhdessä, mutta meni tovi ennen kuin tunnistin. Ollaan menty yhdessä Kolin 65 kilometrin yössä vuonna 2019.

Hossan kansallispuistossa en aikaisemmin ole käynyt, mutta jo reittikartan tutkiminen ja edellisvuosien kuvien katsominen lupasi hyvää. Ja oli muuten kaunista! Polut kiemurtelivat vesistöjen lomassa ja rannoilla, välillä noustiin harjuille ja polku halkoi vihreät mättäät. Pyöreä reunaiset kivikot olivat haasteellisempia pätkiä ja Julma-Ölkylle mennessä oli teräväreunaisia kiviä ja muutenkin teknisempää pätkää. Siellä sitten kaaduinkin polvilleni ja vasempaan polveen sain vuotavan haavan. Mutta ei mitään vakavaa ja matka jatkui. 

Perhe kannustamassa 30 kilometrin kohdalla.

Energiaa upposi ihan hyvin ja lötköpullotkin tyhjeni hyvää vauhtia ennen huoltopisteitä, vaikka välillä ne tuntui tulevan niin nopeasti, että hörpin loput pysähtyessäni. 30 kilometrin paikkeilla perhe oli kannustamassa ja juoksivat seurana kilometrin verran. Kyllä piristi, vaikka olo ja meno tuntui ihan hyvältä.

Oli tarkoitus laskea paljonko saan juotua reissun aikana, mutta ennen puolta väliä olin jo mennyt laskuissa sekaisin. Aakkos-karkit upposi, erityisesti ne missä on salmiakkiakin. Huoltopisteillä otin aina suolakurkkuja ja suolaa. Viimeisen miehitetyn huoltopisteen jälkeen alkoi vatsassa tuntua hölskymistä. Matkaa maaliin oli 13 kilometriä, ei siis paljon mitään. Vatsassa tuntui nälkämurinaa ja silti hölskyi. Jatkoin juomista ja hidastin mielelläni lisää vauhtia. Pakaroissa ja reisissä tuntui väsyä. Keskityin nauttimaan vielä maisemista. Silti viimeisen kolmen kilometrin kiemurat, nousut ja laskut kuulutuksen kuuluessa jo metsän takana, laittoi haaveilemaan kylmästä kokiksesta.

Maalissa :)

Kuitenkin hyvissä voimin ja iloisena pääsin maaliin ajassa 6:29. Naisten sarjan voittajana ja kokonaistuloksissa toisena.

Jälleen kerran juoksuliiviin jäi evästä, mikä oli huono, sillä olin laskenut kaikki syöväni. Juotua sain melko hyvin ja vessaan sai juoksun jälkeen mennä. Toinen lötköpullo muuten hajosi 42 kilometrin huollon jälkeen. Join sen parin kilsan aikana ja pari kourallista heitin naamalleni. Naamaa tuli kasteltua matkan aikana useamman kerran ja uimassakin olisi ollut monta paikkaa käydä, mutta toisella kertaa sitten. Polven haava osoittautui pintaruhjeeksi. Rakkoja ei jalkoihin tullut ja alaselkään vain pieni hiertymä. Eikä sitten satanut pisaraakaan.

55km palkintojen jako

Suosittelen Hossan kansallispuistoa ehdottomana polkujuoksukohteena! Voisin jopa nostaa kauneimmaksi paikaksi missä olen koskaan juossut.

~Eija~

Paluu liikkumaan

Juoksun ja muun liikkumisen pariin on kulkutaudin jälkeen palailtu. Vielä otan melko rauhallisesti, sykkeet pidän maltillisina, mutta oli ihanaa juhannuksena alkuyöstä juosta töistä kotiin ja huomata, että kyllä tämä tästä. Edelleen limaa nousee ja satunnaisesti liman vuoksi joutuu yskimään, mutta muuten tuntuu ihan ok:lta.

Tämä juhannus viikonloppuna alkanut helle ei sovi mun kropalle. Juhannuspäivän illalla kun juoksin yövuoroon ja lämpötila oli vielä lähellä 30 astetta, tuli todella hankala olo. Hikosin ihan valtoimenaan ja henkisesti tuskailin. Mieleen palasi viime kesän NUTS YlläsPallas ultrajuoksu, kun helle oli nujertaa mut. Todella epämiellyttävä tunne, enkä kovin mielelläni palaa noihin fiiliksiin. Helle juoksu ei ole mun juttu. Haastetta on juoda tarpeeksi. Onneksi työmatka ei ole kuin 14 kilometriä ja perillä odotti viileä suihku ja ilmastoidut työtilat.

Eka juoksu koronan jälkeen auringon laskun aikaan.

Kulkutaudista johtuva himmailu veti mun kropan melko jumiin. Ensiksi luulin alaselkä kivun johtuvan puutarhassa kyykkimisestä, mutta kyllä se olikin kireääkin kireämmästä takaketjusta johtuvaa. Pakarat, takareidet ja pohkeet olivat kuin viulunkielet. Tehostin taudin loppuvaiheessa venyttelyjä ja kevyitä kehonhuolto juttuja ja nyt ollaan jo voiton puolella. Kuitenkin alaselkä välillä ilmoittelee, erityisesti pitkän istumisen jälkeen, että liikettä kroppaan.

Paikalla olo ei sovi mun kropalle.

Mun kesälomaan on vielä kaksi työvuoroa. Ei paljon mitään siis, mutta tähän samalle viikolla osuu kaikkea muutakin, niin hommaa lomafiilikseen pääsemiseen on vielä. Huomenna tiistaina Sarin kanssa pidetään iltarastit Ylistarossa. Tervetuloa siis Ylistaron Kilpa-Veljien iltarasteille! Keskiviikkona on suunnistuskisat, jonne päätin osallistua ja sitten pitää pakkailla hurja määrä tavaraa viikon lomareissullemme Kainuuseen. Perjantaina aamulla lähdemme liikenteeseen. Kolmen viikon loma onkin mulla melkoista menoa ja yritän ehtiä kirjoitella siitä tänne blogiin. Jääpä sitten itsellekin muistiin fiilikset ja mielen maisemat.

Maaseudun rauhaa.

Hellekelit ei ole mun juttu, mutta tästäkin selvitään.

Tsemppiä ja nautiskelua kaikille helteeseen, kuinka kukin sen pystyy vastaan ottamaankin. Parasta kuitenkin on mun mielestä tämä läpi yön riittävä valoisuus. Unet jäävät hiukan vähille, mutta nukutaan sitten talven pimeydessä.

~Eija~

Kesäkuu oli ja meni

 Muistan kesäloman fiiliksen, rauhalliset aamut, hiukan pitempään valvotut illat, päiviä kun ei ole mitään sovittua ja päivät jolloin ehtii tehdä vaikka mitä. Kesälomalla ehti lukea, retkeillä, tehdä kyykkytreeniä kukkapenkin vierellä, syödä jäätelöä ja pyöräillä lasten kanssa.

Kesäkuun illassa geokätköilemässä lasten kanssa.

Nyt on takana jo 9 työvuoroa tämän vuoden kesälomani jälkeen. On ollut herättävää nähdä lomaansa vielä odottavia työkavereita. Itsellä on akut ladattuna, mutta vierellä töitä tekevällä kollegalla ei välttämättä. Onneksi kesää on vielä pitkästi jäljellä ja kyllä jokainen on niin lomansa ansainnut. Olisinhan minäkin vielä voinut vapailla viivähtää, mutta ei se töihin paluu niin paha asia ollut. Ja kohta on pitkä viikon vapaa edessä. Sitä ennen on kaksi tiukkaa työviikkoa.

Kesäillan lenkit ovat ihan parhaita.

Töihin palattua, on tullut huristeltua ihan ennätysaikoja työmatkoja pyörällä metsäteitä pitkin. Pari kertaa olen juostenkin töissä käynyt, autolla en kertaakaan. Voimatreenillä oon käynyt pari kertaa sitten Rukan reissun. Tavoitteena oli herätellä kroppaa, mutta niin ettei lihakset kipeydy. Onnistuin. Pitkiä juoksulenkkejä ei ole kesäkuun kalenteriin mahtunut, eikä mäkitreeniä. Tuleviin koitoksiin mennään sitten vanhoilla pohjilla ja mahdollisuuksien mukaan palautuneella kropalla. Ensi viikolla tähän aikaan olemme Ylläksellä. Kunhan nyt pysytään terveinä.

Voimatreenillä T2M-salilla.

Ensi viikolla on NUTS Ylläs Pallas. Mä en oikein osaa sanoa mitä siitä ajattelen. Toukokuun Rukan Karhunkierrokselle oli niin kovat odotukset ja panokset, että nyt en oikein osaa koota ajatuksia. Kiireet töissä ja siihen oravanpyörään hyppääminen on vienyt ajatuksia ja keskittymistä. Tuo ei välttämättä ole huono asia ja onneksi ensi viikolla on monta vapaapäivää ennen starttia, niin ehkä saa pääkopankin kasaan.

Juhannuksena pyörärasteilla Jalasjärvellä tyttären kanssa.

Monet ovat kysyneet kuinka oon palautunut Karhunkierrokselta.

Mä uskon, että kroppa ei ole vielä täysin entisellään. Näin arjessa ja perustreeneissä ei huomaa mitään erikoista, sykkeet on ok ja kulku tuntuu suht normaalilta. Mutta miltä tuntuu Lapissa ensimmäisen 30 kilsan aikana, miltä tuntuu 60 kilsassa, entä Ylläksen rinteen nousussa...en tiedä. Se jopa taas pelottaa. On niin suuri halu päästä retki taas maaliin asti, ehjänä ja itsensä sopivasti likoon laittaneena. Alustavat ennustukset ennustaa hellettä juoksun ajalle. On siis pakkoa ottaa järki mukaan. Juoksun jälkeisenäkin päivänä pitää pystyä omin jaloin liikkumaan.

Perinteisillä iltarasteilla Ilmajoella nuorimman tyttären kanssa.

Vuotta 2021 on menty nyt puoli vuotta.

Juoksukilometrejä on kertynyt 1381 kilometriä, suunnistusta 73 kilometriä, pyöräilyä 1494 kilometriä ja kävelyä 321 kilometriä, sekä monen monta tuntia kaikkea muuta liikkumista. Tästä on hyvä jatkaa toiselle puoliskalle.

~Eija~

Salamajärven kansallispuiston kesä

Tällä viikolla, kesälomani viimeisellä viikolla, oli kalenterissa merkintä "yön yli -retki" Niinan kanssa. Valitsimme kohteeksi meitä lähellä ja mulle osittain tutun Salamajärven kansallispuiston. Mieheni käy näillä kulmilla usein kalastamassa ja meidän perhe vietti täällä viime joulukuussa pari ihanaa talvista retkeilypäivää. Päiväretkeilyä tulee harrastettua ja iltapalalle lähiluontoon lähdettyä useinkin, mutta rutiinia yöksi metsään lähtemisessä ei ole. Otettiin sitten sellainen harjoittelu retki, mahdollisimman vähillä tavaroilla ja kantamuksilla, mutta silti eri juttuja testaillen.

Valmiina retkelle.

Lähdimme kantamuksiemme kanssa liikkeelle Huttukankaan parkkipaikalta, jonne jätimme auton. Lämmittelimme kantamalla tavaramme noin puolentoista kilometrin päähän Heikinjärven laavulle. Paikkoja teltalle oli hiukan huonosti, mutta siihen juurakoiden ja kivien lomaan pystytimme majamme, heitimme rinkat sisälle ja heitimme selkään kevyemmät kantamukset ja lähdimme ensimmäisen päivän taipaleelle.

Pirunpeltoa.

Niin vehreää.

Meillä molemmilla oli Salomonin juoksuliivit, jonne mahtuu hyvin tavaraa. Nyt mukaan lähti molemmilla litran verran juotavaa. Sitten oli pähkinöitä, energiakarkkeja, proteiinijuomaa ja suklaata. Lisäksi taskuissa oli purkit hyttysmyrkkyä, koska tänä kesänä ötököitä on ollut törkeän paljon. Sen verran reipas tuuli oli, että mitään merkittävää seuruetta emme peräämme saaneet.

Iso Koirajärvi.

Kiersimme Vaatimen kierroksen, mikä on lähes kokonaan kansallispuiston alueella. 

"Kansallispuisto on luonnonsuojelualue, jonka ensisijainen tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuutta, mutta niihin sisältyy usein kansallismaisemia, luonnonnähtävyyksiä ja virkistyspalveluja." Wikipedia

Ison Koirajärven ympäristö on melko kivikkoista ja hidasta maastoa. Ahvenlammen evästyspaussin jälkeen pääsimme kilometrien pituiselle neulaspolulle, jossa otimme palan matkaa juoksuksi. Oli aikasta ihanaa polkua.

Alueella on valtavasti pirunpeltoa, eli isohkoja kivilohkare peltoja. Myös soita on paljon. Molempia näitä halkoo pitkospuita, joita oli melko paljon uusittukin viime vuosina. Tuorehko puun tuoksu sekoittui kauniisti kukkivien suopursujen tuoksuun. Oon aina tykännyt soista. Niillä on yleensä niin rauhoittavan hiljaista.

Keskellä suota. Oli muuten melko märkä.

19 kilometrin leppoisan kävelyn jälkeen palasimme leiripaikkaamme ja pistimme heti trangialla veden kiehumaan ja retkieväät tekeytymään. Ruokana oli pastaa olemattomalla määrällä proteiinia, ruislastuja, viinirypäleitä ja välipalakeksejä. Kyllä ruoka kuin ruoka maistuu vaan niin hyvältä metsässä, nälkäisenä.

Ekan päivän päivällinen.

Syömisen jälkeen ei käyty vielä levolle, vaan heitettiin vielä iltalenkki Heikinjärvennevan näköalatornille. Oli kaunis näköala isolle suoalueelle. Mitään erityisiä eläimiä emme nähneet, mutta leikimme ajatuksella miten toimisimme jos edessämme tallustelisi karhu tai susi tai jokin muu melko pelottavaksi luokiteltu villieläin. Ehdottomasti olisi ollut kiva nähdä jokin, edes metsäpeura, mutta ei tällä kertaa. Toki pidimme niin paljon ääntä, että ehkä me tulimme joillekin nähdyiksi.

Heikinjärvenneva näkötornista.

Iltapala nuotiolla.

Iltalenkki oli reipas 5 kilometriä, joten yhteensä ensimmäisen päivän kilometreiksi tuli 24,3.

Alueella ei ollut metsäpalovaroitusta, joten uskalsimme kyhätä nuotion hetkeksi ja lämmittää iltapalaksi banaani-suklaa herkut. Sitten olikin mukava vetäytyä telttaan hetken unille. Kello nimittäin laitettiin piippaamaan puoli kolme. Haaveena oli käydä kävelemässä keskellä yötä ja napsia vuoden luontokuvat. Kello herätti, vilkaisimme teltan ovelta ulos, yhteistuumin totesimme ettei ole erityisesti kuvattavaa ja käperryimme takaisin makuupusseihin. Se niistä yöllisistä luontokuvista, onneksi päivällä olimme jo napsineet useamman kauniin otoksen.

Yllättävän hyvin sai yön nukuttua. Asentoa on joutunut vaihtamaan usein, kun meidän keskellä oli pitkähkö juuri ja jalkopäässä parikin kiveä. Tyynyn virkaa hoitaneet takki ja ohuen ohut pyyhe veti hartiat ihan jumiin, Yöllä tuuli melko kovaa ja teltan heilumiseen havahduin pari kertaa. Yöllä oli ilmeisesti hetken satanutkin. Kylmä ei ollut. Aamulla heräsimme suht kivaan keliin. Tuuli edelleen, mutta maltillisesti.

Ilta-aurinko.

Aamupalaksi meillä oli pikapuurot ja lasten sosetta, teetä ja välipalakeksejä. Tavarat kasaan, teltta nippuun ja kävely autolle. Siirryimme Koirasalmen parkkipaikalle, jossa oli melko paljon muitakin autoja.

Lähdimme kiertämään Vasan kierroksen ja Pahapuron lenkin. Jälkimmäinen koukkaa myös luonnonpuistoalueelle.

"Luonnonpuistot ovat tieteellisiin tarkoituksiin perustettuja luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojelun ohella ne palvelevat tutkimusta ja opetusta. Luonnonpuistot ovat luonnontilaisia vertailualoja tutkittaessa luonnon omaa muutosta. Luonnonpuistot sijaitsevat valtion mailla ja ne perustetaan lailla tai asetuksella." Wikipedia

Tuolla reitillä on yksi mun lempparipaikoista; niittylato keskellä suota. Tässä tulee pysähdyttyä aina kuuntelemaan hiljaisuutta.

Niittylato.

Toiselle päivälle kilometrejä kertyi reipas 9 ja jalkojen liottelun jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Oli ihana reissu ystävän kanssa. Kuvattiin paljon, juteltiin paljon, naurettiin, ei itketty eikä riidelty. Keli oli just hyvä, epäilyistä huolimatta tultiin juttuun hyttysten kanssa eikä muutenkaan sattunut mitään haavereita.

Sellainen retkityyny pitää hommata ja on mietittävä kannattaisiko minikokoon menevä retkipatjakin ostaa. Riippumatto yöpyminen pitää joskus kokeilla. Riippumattohan multa jo löytyy, mutta en ole sitä vielä kertaakaan kokeillut. Siinä ei ole ötökkäverkkoa, joten ei toimi ihan sellaisenaan.

Takana on neljän viikon kesäloma. Se on mennyt nopeasti, niin kuin aina. Paljon oon silti taas ehtinyt tehdä ja kokea, päivääkään en vaihtaisi pois. Kello on ollut herättämässä paria aamua lukuunottamatta, sillä en tykkää että päivä menee sivu suun. Viimeisenä lomapäivänä on ollut taas touhua. Ei meinaa ehtiä nukkumaan, mutta aamulla on hirmu aikainen herätys, joten nyt kone kiinni ja sänkyyn.

~Eija~

Väsynyttä menoa

Viime viikon sunnuntaina oli vielä heinäkuulle tyypillisen lämmin, jopa kuuma keli. Siihen osui suunnistuksen kansalliset tuplasprintit Seinäjoella, meille siis etulikiinen paikka. Tyttärien kanssa olin menossa mukana. Nuorimmainen, silloin vielä 8 vuotias (täytti tällä viikolla 9 vuotta) jännitti kovasti, koska tämä oli hänen ensimmäinen kilpailu ilman siimaa. Hänellä meni aamupäivän kisa ihan hyvin, mutta iltapäivällä tuli iso virhe josta kuitenkin selvisi aikuisen kanssasuunnistajan avustuksella (kiitos tälle henkilölle). 10 vee tyttärellä taas tuli aamupäivällä virhe, mutta iltapäivällä meni paremmin.

Mä lähes rakastan sprinttiä, erityisesti kun nykyään nämä juostaan ns kaupunkiympäristössä. Metsässä tuskin pystyisin samaan vauhtiin ja tarkkuuteen. Naiset 40 sarjassa oli ilahduttavasti osanottajiakin, joten oli ihan oikeaa kisan tuntua. Ennen aamupäivän starttia kroppa ja erityisesti jalat tuntuivat löysiltä. Rennot verryttelyt herätteli sopivasti kroppaa. Törnävän ammattikoulun pihaan oli viritelty kivasti lapyrinttia ja rata meni ristiin rastiin. Pitemmällä välillä siirryttiin kohti kilpailukeskusta ja lopussa neljä hassuhkoa rastia ihan lähekkäin. Pieniä virheitä tuli ja suorituksen jälkeen reittiä tutkiessa jonkun välin olisi voinut mennä toisinkin. Kuitenkin ihan ok suoritus.

Parin tunnin odottelun jälkeen iltapäivä startti oli Törnävän sairaalan nurkilta. Siellä puikkelehdittiin rakennusten väleissä, aika simppeleitä reittejä. Todella pitkällä välillä siirryttiin takaisin Törnävän saareen. Tässä kohdassa jaloissa tuntui aikaisempi startti ja kuumuus. Nyt ei mitään mainittavia virheitä tullut ja olihan tuo rata aika helppo. Sarjan voitto ja sen kunniaksi tyttärien kanssa nopea pulahdus järveen.

Aamupäivän karttapala.

Eilen perjantaina keli oli kaikkea muuta kuin heinäkuinen. Asteita oli hätinä 12 ja vähän väliä heitti piskoja ja tuuli. Oli oikeasti kylmä. Vuorossa oli suunnistuksen AM-keskimatka Kauhavalla. Jälleen tyttärien kanssa olin liikkeellä. Meiltä oli noin tunnin ajomatka Kauhavalle ja ilman tyttärien juttelua olisin varmaan nukahtanut rattiin. Väsytti ihan kamalasti. Ennen omaa starttia ehdin huoltaa tytöt lähtöön ja kannustaa maaliin. 10 vee voitti 12TR, mutta 9vee oli oikaissut rastireitillä liikaa ja neljäs rasti oli jäänyt väliin. Siinä nieleskeltiin kaikki kyyneleitä. Eihän se helppo rata ollut lapsilla maastossa, jossa ei pahemmin polkuja ollut. Onneksi lapsien suoritusta ei kuitenkaan hylätä, mutta kyllä 10 minuutin aikasakko pudottaa tuloslistalla viimeiseksi. 

Lyhyillä lämmittelyillä starttasin omalle reitille. Tiistaina tehty kova jalkatreeni tuntui edelleen pahasti jaloissa, mutta yllättävän vähän se menoa haittasi metsässä. Päin vastoin ravasin vähän turhankin aivottomana Kukkuran mäkeä ristiin rastiin. Jo aikaisemmin mainitsemani kamala väsy painoi päällä, mikä toki hiukan hälveni raittiissa ilmassa. Alku lähti ihan ok, mutta kakkoselta lähdin väärässä kulmassa kohti kolmosta. Ajauduin aivan liikaa vasemmalle rinteeseen. Oon tullut lähelle nelosta ja siitä korjannut oikealle, mutta vielä tovi meni ennen kuin sain itseni kartalle. En oikein voinut uskoa että menin niin sivuun, mutta aika roiskaisemalla rastilta lähdinkin, joten tässä tulos. Kyllä mua suututti. Lähdin kirimään virhettä kiinni, mutta se tyssäsi kutoselle mennessä kun taas huolimattomasti lähdin vain sinne päin. Nyt reilusti oikealta ohi kivikkoiseen rinteeseen. Siinä pyörin parin muunkin ikänaisen kanssa ja lopulta saimme kiinni yhdellä rastilla. Sitten loput rastit leuka rinnassa keräillen ja maaliin. 

Iso virhe kakkoselta kolmoselle...

Ei ollut mun päivä. Tunnistan sen, että en pystynyt keskittymään, eikä suunnistus lähtenyt sujumaan missään vaiheessa. Kauhea kiire oli päällimmäisenä fiiliksenä. Oon hirveän pettynyt omaan suoritukseeni. Yhteensä virhettä tuli ainakin 8 minuuttia, ehkä enemmänkin. Hyvä muistutus taas itselle, että pakottaa itsensä keskittymään siihen suunnistamiseen, vaikka kuinka jalat veisi.

Tämän hetken fiilikset eivät ole kovin korkealla. Suurin syy on tämä armoton väsy. Mä olen ollut koko kesän töissä ja edelleen 4 työvuoroa, joista kaksi on 14 tunnin pituisia, erottaa muta neljän viikon kesälomasta. Mulla ei ole ollut yhtään pitempää vapaa pätkää heinäkuussa, vaan kahden päivän vapailla on menty. Vapailla oon käynyt kisoissa (ihanaa kun kisoja vihdoin taas on kalenterissa!) ja viimeksi tällä viikolla vapaat meni tyttären synttäreitä järjestellessä ja juhliessa. Heinäkuun aikana on ollut 9 aikaista aamuheräämistä, 5 pitkää päivää (14 tuntia) ja 4 yövuoroa. Pelkkiä iltavuoroja oli vain 3. Vapaille jäädään usein iltavuorosta, joten se yhtenäinen vapaa-aika kaventuu entisestään.

Rauhallisen koronakevään jälkeen meillä on ollut kiireinen kesä ja korona rajoitteet vaikuttaa meillä vielä vahvasti, ihan työvuorosuunnitteluun asti ja tämä jos mikä haukkaa sitä henkilökohtaista hyvinvointia. Arkena kasista neljään tekevät eivät näe tässä varmaan mitään ongelmaa, mutta mä olen todella väsynyt. Kesäkuu vielä meni, mutta nyt jotenkin loman lähestyessä virta loppuu. Ja kun se ei ole yksistään tuo työ ja kisat mitkä nakertaa jaksamista, vaan taustalla on muutakin, että aivot käy kierroksilla lähes jatkuvasti. Nukun pääsääntöisesti yöni (tai päivät yövuorojen jälkeen) hyvin, mutta pää ja kroppaa tarvitsisi lepoa hereillä ollessakin.

Lomajakson ensimmäinen viikko ei tule tuomaan vielä lepoa muuten kuin että saan sentään mahdollisesti nukkua aamuisin pitkään. Muuten se viikko on suunnistusta ja hölkkää täynnä. Mutta seuraavilla viikoilla aion ottaa päivän tai kaksi, että heitän jalat kohti kattoa tai puiden latvoja, jos säät sallii, ja olla köllötellä vaan. Osaankohan 😁

~Eija~

Komian Kirkon Hölkän tarkistusmittaus

Komian Kirkon Hölkän järjestelyt ovat pyörineet mielessä jo vuoden eikä loppua näy, sillä koronan peruessa alkuperäisen hölkkäpäivän huhtikuulta, siirsimme sen elokuulle. Lähtökohdat ovat nyt siis aivan erilaiset kuin keväällä, sillä silloin olisi tultu testaamaan omaa kevätkuntoa ennen kisakautta. Nyt tullaan testaamaan ja haastamaan omaa kuntoa kesän helletreenien jälkeen. Ihmeellistä kesäkuun hellettä tosiaan on pidellyt ja eilen reittien tarkistusmittaus päivänäkin aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.

Mittanauhan tarkkaa työtä ;)

Mittauksen tuli tekemään asiansa ammattilainen, asfalttien kaveri Timo Marjomäki, joka rakastaa kuumaa keliä. Mä ja Päivi oltiin paikalla virallisina valvojina, ensimmäistä kertaa hommaa seuraamassa. Ensin tehtiin 200 metrin suoralla tarkistusmittaus ihan mittanauhan kanssa ja Timo teki siinä muutaman ajon pyörällään. Sitten lähdettiin reittejä polkemaan. Me avattiin reittiä ja yritettiin muistaa varoittaa vastaantulijoita, että takana tuleva keltapaitainen mies ei nyt väistä, sillä menossa on tärkeä tarkistusmittaus. Timo veti mutkat suoriksi, eli mittaus tehdään reitin lyhintä mahdollista kohtaa mukaillen. Itse hölkkäpäivänä jokainen juoksija on itse vastuussa juostessaan optimaalisinta reittiä, liikennesääntöjä on noudatettava.

Timo kuvasi, maalasi ja naulasi asfalttia, sekä piirteli vihkoonsa mittaukselle oleellisia kohtia. 

10 kilometrin lenkki on yksi yhteinäinen lenkki ja ½maratonille tulee pieni lisäkoukku 5 kilometrin  kohdalla. Viiden kilometrin reitti lähtee eri tietä kuin kymppi ja puoliska, mutta yhtyy samalle pyörätielle Lapuantien varrella. Kunhan Timo ehtii tehdä vielä aikaa vievät kirjalliset työt loppuun, saamme reittikartat myös nettiin nähtäville. Hölkkä päivänä kaikki reitit ovat merkitty hyvin ja näin pyrimme että jokainen juoksija väsyneenäkin pysyy omalla reitillään. Valvojia tulee myös paikkoihin, kuten tien ylityksiin ja käännöspaikoilla, joissa juoksijan tulee olla tarkkana. Reitit ovat tasaisia, joten omaa ennätystä on täällä hyvä lähteä tavoittelemaan.

Kiitos Timolle mittauksesta!

Päivi, Timo tulee takana ja mä helteisessä kelissä.

Mä, Päivi ja koko YKV:n suunnistusjaosto toivotamme kaikille juoksijoille hyvää treenikesää ja tervetuloa perjantai illalla elokuun 7. Komialle kirkolle juoksemaan!

Lisäinfoa ykv-suunnistus.net tai facen tapahtumasivulta.

~Eija~