Tälle talvelle ei ole hiihtokilometrejä parin viime vuoden tapaan kertynyt. Mutta kuitenkin 450 kilometriä näytti urheilusuoritusmerkintöjen mukaan sivakoitu. Oon positiivisesti yllättynyt, sillä nämä kilometrit on todellakin tullut ihan huomaamatta, ilman urakoimista. Viime talven yli 1000 kilometrin hiihdoissa oli osittain urakoimisen makua, koska halusin vain päästä hienoon kilometri määrään. Erilaisten tavoitteiden vuoksi myös huomio juoksukilometrien määrässä on enemmän siinä mitä teen. Aika paljon treenit mennään koko elämä huomioiden ja hyötyliikunta hyödyntäen. Muutaman kuukauden jälkeen motivaatio tehdä on löytynyt ja tiedän myös miksi teen. Yritän oppia nauttimaan myös niistä täsmätreeneistä, joista en niin pidä. Tästä jossain postauksessa enemmän.
 |
| Hiihtosuunnistuksessa tarvitaan karttatelinen rintakehälle ja tietysti sukset. |
Minä sunnuntaihiihtelijä osallistuin siis tänä talvena hiihtokilpailuun ja tietysti myös alueellamme järjestettyihin hiihtosuunnistuskilpailuihin. En koskaan ole varsinaisesti nauttinut hiihtosuunnistuksesta suksien ja sauvojen vuoksi. Koen niiden olevan tiellä enkä osaa hiihtää kauniin näköisesti. Mun hiihtotekniikka on ihan hirveä, mutta sillä on menty lapsuudesta asti ja näemmä eteenpäin kuitenkin pääsen. Parasta hiihtosuunnistuksessa on kartta ja sillä suunnistaminen. Laji muistuttaa paljon tai oikeastaan täysin pyöräsuunnistusta, josta taas pidän. En ole taitava pyöränkään kanssa ja oikeasti olen sattuneesta syystä hiukan arkakin pyöräillessä teknisissä maastoissa, mutta pyörän selästä pääsen aika nopeastikin pois ja olen ilman perusteellisempaa opetusta oppinut valtavan paljon. Silti en välttämättä osaa laittaa pudonneita ketjuja takaisin rattaisiin saatikka tehdä rikkoutuneelle renkaalle mitään. Tästä yhteenvetona se, että parasta suunnistus on kartta kädessä ja nastarit jaloissa.
Silti suunnistus kuin suunnistus ja on aina hienoa osallistua, kun jotain järjestetään.
 |
| Yleensä kisoissa on käytössä EmiTag-leimausjärjestelmä. Siinä valo vilkkuu, kun on tarpeeksi lähellä rastia. |
Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu oli hiihtosuunnistuskisat Alajärven Valkealammella. Siellä järjestetään joka vuosi ALUN talvirastit ja samoissa maastoissa voitin viime vuonna elämäni ensimmäisen
suomenmestaruuden pyöräsuunnistuksessa ja törmäsin myös mäntyyn. Maasto siis on tutuhko. Nyt talven kisamatkoina oli keskimatka ja pitkämatka. Lauantaina keskimatka oli sellaiset 7 kilometriä ja sunnuntaina pitkämatka tuplaten. Molempina päivinä oli omaa hyvää menoa, ei mitään isoja virheitä. Jyrkissä, lyhyissä alamäissä sai peljätä ja kahdesti ylämäet jalkauduin ja juoksin ylös. Molempina päivinä käsivarret ja hartiat olivat tulessa, ihan voimattomat kun maaliin pääsin. Rankkaa tasatyöntöä pienillä urilla ja leveillä baanoilla luisteluhiihtoräpiköintiä. Hyviä ulkoilupäiviä.
 |
| Pariviestin lähtö. Osuuksia on molemmilla kaksi. Mä aloitin ja Päivi jatkoi. |
Viime sunnuntaista myös tuli hyvä ulkoilupäivä, kun Jurvassa järjestettiin hiihtosuunnistuksen sprintit. Aamun kireähkössä pakkasessa hiihdettiin henkilökohtainen kisa ja lauhtuneessa kelissä iltapäivällä pariviesti. Aurinko paistoi koko päivän ja lämmitti jo niin ihanasti.
 |
| Oli aivan mielettömän kaunis keli. |
Sprinttimatkat olivat vain sellaisia 2 kilometrin rykäisyjä ja ne sprinttityyliin vedetään täysillä lähdöstä maaliin. Ei virheitä ja hiihdossakin sain kaiken itsestäni irti. Olihan se kivaa ja parasta oli kun tytärkin oli mukana ja onnistui omalla reitillään. Myös seurakaverien seura on niin hauskaa, että ei näistä pois voi olla. Mestaruuksia napsittiin urakalla, mutta lajin pienen osallistujamäärän vuoksi itse tekeminen nousee mestaruuksien ohi.
 |
| Seurakaverit on parhaita. |
Talven hiihdot ei vielä taida olla tässä, vaikka kovasti jo toivoisin lumien sulavan ja pakkasten väistyvän. Haluaisin juosta sulilla teillä ja päästä eroon nastalenkkareista ja piposta. Malttia nyt kuitenkin vielä.
~Eija~
