Tammikuun eka

Meillä täällä keskisessä Suomessa, Pohjanmaalla on lunta ja vaikka välistä on tippunut vettä maahan asti, on lumikerros pitänyt pintansa. Ulkoilu kelit ovatkin olleet mitä parhaimmat ja tänään sunnuntaina näkyi tuota ihanaa aurinkoakin. Päivät pitenevät, valoa kohti mennään :)

Ja mun tammikuun haaste KPK-ryhmäläisten kanssa etenee mukavasti. Vielä tämä on helppoa. Tästä aikaisemmassa postauksessa jo kerroinkin. Kyseessähän on vähintään 30 minuuttia liikkumista päivittäin lihasvoimalla ja ympäristön havainnoimista ja siitä kuvin tai sanoin raportoimista. Havaintojen aiheina olivat ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Näistä vastaantulijan tervehdys tuli kuvattua jo 1. päivänä.
Tämä kuvapläjäys olkoon samalla pieni otos siihen, miten tammikuun ekalla viikolla on tullut liikuttua;

Kellonaika.

2. päivä kirjautui kellonaika. Kello kuusi aamulla lähdin polkemaan pyörällä aamuvuoroon. Ihana keli ja vaikka oli paikka paikoin liukasta eikä ole tullut vaihdettua vielä nastarenkaita pyörään, pysyin pystyssä. Eestaas matkaa tuli 27km.

Latu.

3. päivänä kirjautui latu. Meidän perheen koululaisilla alkoi koulu ja mies oli töissä, mutta mulla ja eskarilaisella oli vapaata. Lähdimme hiihtämään lämpömittarin näyttäessä paria astetta plussaa. Kunnan ladunhuoltajat olivat kuitenkin taas tehneet aivan huippu työtä ja ladut olivat ihan priima kunnossa ja me tytöt hiihdettiin 5 kilometriä iloisilla mielin.

Savuava savupiipu.

4. päivänä kirjautui savuava savupiippu. Iltavuoroon poljin pyörällä kovinkin hämärässä kelissä, lämpötila nollassa. Pikku pikku koukun tein, että sain kuvattua piipun. Joskus tuo lämpölaitoksen (vai mikä lie onkin) piippu savuineen ja valoineen näyttää erityisen hienolta, mutta juuri tänään ei todellakaan. Illalla pimeällä kotiin polkiessa sateli lumiräntää ja oli valtavan kaunista. Mielelläni kulkisin pyörällä töissä aina, jos se vaan olisi mahdollista ajallisesti.

Koulu.

5. päivänä kirjautui koulu. Viimeinen päivä kun mä ja eskarilainen saatiin kahden keskistä rauhaa kotona muiden ollessa muualla. Nukuttiin pitkään, syötiin hitaasti aamupalaa eikä sitten jaksettukaan enää lähteä hiihtämään. Lopulta tytär menikin kaverin luo ja mä lähdin yksin potkukelkalla koukaten hakemaan vanhempaa tytärtä koulusta. Luisto oli hyvä ja tekipä hyvää pakaroille tuo potkuttelu. Reilu 6 kilometriä :)

6. päivänä kirjautui liikenneympyrä. Yövuorojen välissä on vaan päästävä haukkaamaan raitista ilmaa, muuten alkaa särkemään päätä ja paras terä kaikkeen tekemiseen häviää. Joten koko aamu- ja iltapäivän nukuttuani ja aamupalan syötyäni puin ja läksin juoksemaan parin asteen pakkaseen. Tuttuja reittejä rennosti rullailin ja osuihan sinne matkan varrelle liikenneympyräkin. Kun 8 kilsan kohdalla ei vielä millään malttanut kääntyä kotiin, jatkoin vielä matkaa 12 kilometriin asti. Ai että oli sopiva keli.

Tänään 7. päivänä kirjautui ryhmäkuva (vähintää 5 osallistujaa). Herättyäni yövuoron jälkeen lähdin pikku trioni kanssa hiihtämään. Jälleen kerran ladut todella hyvässä kunnossa ja luisto ihan huippu. Meidän lisäksi kuvaan kaappasin tunetmattoman ohikulkijan, joka kyllä näkyy kuvassa ladulla kauimmaisena tummana pisteenä.

Illalla alkoi sitten sataa lunta ja siellä kävin vielä juoksemassa reilun 15 kilometrin lenkin. Viikon aikana tuli yhteensä reilu 50 kilometriä juoksua ja työmatkapyöräilyä 79 kilometriä. Päälle nämä kevyet hiihtelyt, lumityöt, venyttelyt ja siivoilut. Mukavasti alkoi tämä ensimmäinen viikko uuden vuoden puolella :)

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)

~Eija~

Unelmien liikuntapäivä pyöräillen naisporukalla :)

Tiistaina 10.5. vietimme Unelmien Liikuntapäivää pyöräillen. Keräsimme kokoon pienen, pippurisen tehojoukon Ahonkylästä ja Neirosta. Yhteinen suuntamme oli Mallanmakeat satumainen herkkupuoti Ilmajoen keskustassa. Matkaa molemmille ryhmille kertyi yhteensä noin 22km, joten ei tämä reissu pelkkää herkuttelua ollut, vaan ihan liikunnastakin tämä kävi ;)

Vierailu Mallanmakeissa oli poikkeuksellinen, koska kahvila oli auki vain meille MEtrainingin tiimille. Tarjolla oli Vohveleita, jotka sai itse täyttää suolaisella tai makealla täytteellä. Täytteissä oli paljon valinnanvaraa, joten kaikkien makuun löytyi kyllä syötävää. 

                                                                Oi miten herkullista :)
Mallan kahvilassa on myynnissä pientä sisustustavaraa ja ainakin meidän tytöt ovat haltioissaan kaikesta mitä Mallalla on myynnissä. Jos meidän tytöt saavat valita mihin mennään kahville on aina vastaus selvä: "Mallanmakeisiin". Suosittelen teitä kaikkia tutustumaan tähän tunnelmalliseen herkkukahvilaan Ilmajoella!

Ennen kotimatkaa vielä yhteispotretti ja tästä osa porukkaa jatkoi takaisin Ahonkylään, osa lähti kotikonnuille Neiroon. Kiitos kaikille mukana olleille <3

Eijan kanssa olemme avoimia ehdotuksille koskien yhteisiä pyöräretkiä. Jos tiedät jonkun lähiseudulla olevan paikan, missä voisi pyörällä kesäiltana käväistä, vinkkaa meille niin kerätään porukka ja lähdetään tutustumaan :)

                                                                            Marjut

Pakkasakka

Onpa pakkasta pidellyt!!!!

Mä en tykkää kylmästä, en varsinkaan kun pakkanen paukkuu yli 20 astetta! Tällä viikolla yksi aamu auton mittari näytti -32 astetta - hyi se! Saa jännittää ja peljätä lähteekö auto työpaikan parkkipaikalla käyntiin, kuinka lapset tarkenee koulumatkan ja ehtiikö kotona heittää puuta takkaan, että koti pysyy sopivan lämpöisenä. Toistaiseksi selvitty ja onneksi pakkanenkin hiukan lauhtunut.

Monet käyvät lenkillä paukku pakkasillakin, itselle tuo 20 astetta on testattu raja. Yli 20 astetta pakkasta kun mennään mulla kädet ei pysy enää lämpöisenä ja reisiä ja pakaroita pistelee jo matkatessa. Puhumattakaan miltä se tuntuu keuhkoissa. Onneksi vaihtoehtona on harrastaa sisäliikuntaa.

Eilen pakkasasteita oli 15, päivällä oli satanut lunta, ei tuulta laisinkaan, joten aivan mainio talvikeli juoksulenkille. Lenkki ajoittui taas iltaan, joten lamppu päähän ja heijastinliivi päälle. Lisäksi kolme kerrosta vaatetta niin ylä- kuin alavartalossa. Nilkkoihin edesmenneen mummani tekemät villasäärystimet, käsiin tumput ja päähän tietysti pipo.

Lenkille lähdössä.

 Tarkeni ja hiki tuli. Oikein sopiva lenkki ennen saunaa. Kotona vasta hetken päästä pakaroita alkoi pistellä, joten sinne tarvitsee lisää kerrosta seuraaville lenkeille.

Lenkiltä tullessa.

Tänään oli aivan mielettömän kaunis ilma. Aurinko paistoi, pakkanen kuurasi puut ja eilen satanut pieni lumikerros kirkasti entisestään maisemaa. Onneksi tuo aurinko paistaa joka päivä hiukan pitempään ja pitempään, sillä ihanaa kevättä kohti mennään!

Oon tänä talvena jo kolmasti pakannut sukset autoon ja aikomuksena ollut mennä hiihtämään, mutta vasta tämä kolmas kerta todensanoi ja pääsin tosi toimiin. Arvelutti miten homma taas tapahtuu, mutta lähtihän se heti selkärangasta se hiihtäminen. Perinteistä ehdottomasti ja suksilla joilla on Pirkan hiihto hiihdetty kaksi kertaa (vuosina 2004 ja 2014). Madshusit pelittää edelleen mallikkaasti :)

Jeah, reipas 23 km takana ja hiihtokausi avattu!

Lenkin jälkeen ladun varrella oleva lämpömittari näytti -17 astetta. Mulle sopivissa asteissa vielä. Kolmannella kierroksella (vajaa 2km yksi kierros) lämpeni kädet ja viidennellä varpaat. Hiki ei varsinaisesti tullut, muta kroppa sai mukavasti liikettä.
Tykkäsin :D

~Eija~

Alkutalven heijastukset kurassa

Tämä talven alku ei taaskaan näytä oikein lupaavalta hiihtämisen suhteen, valitettavasti. Mieli tekisi lumisille luonnon laduille pitkää lenkkiä pökkimään, mutta niiden perässä pitäisi lähteä melko kauas, joten tyydyttävä hiihtämään lenkkarit jalassa melko pimeissä ja kuraisissa oloissa. Eipä se juokseminen kuitenkaan paha vaihtoehto ole, kun on varusteet kunnossa, seura laadukasta ja että on kiinnittänyt huomiota näkemiseen ja näkymiseen. Nämä kaikki asiat loksahti viimeisimmällä lenkilläni nappiin!

 Meillä oli testissä Albedo 100 Reflective Sprayn Invisible Bright. Tämän heräteostoksena ostin viime viikolla. Tuotteen edustaja ja purkin kyljessä luvattiin, että suihke on valoa heijastava lampun siihen osuessa ja päivänvalossa väritön ja näkymätön. Sopii tekstiileille ja lähtee pesussa pois. Sain myös sapluunan, jolla voi tehdä sydämen kuvion. Näitä sapluunoita voi tehdä itsekin vaikka mitä.

Tuoteperheeseen kuuluvat myös Sparkling Grey (suihkeesta jää vaaleanharmaa sävy, joka sopii hyvin esimerkiksi kenkiin, reppuihin...ja tämäkin häviää peussa), Horse and pets (on läpikuultava, jota voi suihkuttaa eläimen turkkiin ja häviää pesussa) ja Light Metallic (on pysyvä, harmaa ja sopii metallille, puulle, betonille, muoville jne).

Koko idea kuulosti hauskalta ja tottakai sitä piti sitten testata tosi tilanteessa!

Testikaveriksi sain tyttäreni. Puimme keliin sopivat puolikevyet vaatteet, lamput päähän ja suihketta sinne tänne ;)

 Ilman heijastinliiviä en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sillä täälä meillä on todella pimeää. Tyttärellä oli vaatteissa jo kiitettävästi heijastimia, joten pääsi tällä kertaa ilman omaa heijastinliiviään. Valokuvista näkee, että kyllä se suihke heijastaa, vaikka näyttää hiukan sotkuiselta. Tyttärelle tehtiin sydämet takin selkään ja mulle housuihin takareisien kohdalle. Tuossa alla olevassa kuvassa mun käden takana hiukan näkyy tuo toinen sydän mun reidessä. Käsivarsiin takkiin suihkutettiin ilman sapluunaa ja kuva osoittaa miten suihke on levinnyt koko käsivarteen. 

Mutta siis jes, heijastaa ja tällä voisi lasten reput ja takin hihat "maalata".

Lähdimme saunalenkille, minä juosten ja tytär pyörällä vieressä :) 

Suurimman osan lenkeistäni juoksen yksin, mutta aivan huippua on saada silloin tällöin seuraa! Mikä sen parasta, kun oma tytär haluaa lähteä kaveriksi <3 Haaveeni ja toiveeni on, että joku lapsistani innostuu yhtä paljon liikkumisesta ja vaikka vielä samoista lajeista kuin itsekin ja näin saisin todella läheisen treenikaverin. Lapset kuitenkin jokainen tekevät nyt ja aikanaan omat valintansa ja pyrin tukemaan niissä parhaalla mahdollisella tavalla.

 Kura loiskui jalkojen alla ja pitkin pohkeita. Mun ihanat maastojuoksukengät; Salomon speedcross 3 GTX oli mainiot tähän kura keliin! Eivät lipsu kurakossa ja antavat muutenkin hyvän tuntuman tiehen. Lyhyen pikitiepätkän juoksin ojanpenkalla säästääkseni pohjien kuvion kulumista.

Kotiin ehdittyämme kengät olivat kuraiset (mitä muutakaan olisi voinut odottaa!), mutta jalat kuivat. Kosteutta hylkivä pinta pelittää hyvin ja sopii mun jaloille ja käyttöön todella hyvin. Voi että mä tykkään!

Otsalamppuna mulla on laadukas LumiLight, mikä on myös ollut hyvä ostos muutama vuosi sitten. Käytän sitä juoksulenkeillä, yösuunnistuksessa, pyöräillessä ja joskus puutarhassa hämärässä puuhaillessa (niin mitähän mä siellä puuhailen... ;)?!! ). Toimii ladattavalla akulla, on sopivan kevyt ja näppärä viiden eri valon kirkkaus säädön ansiosta.

Tällainen lenkki tällä kertaa, ei paha ollenkaan :D
Kunpa pian pääsisi tyttären kanssa sitten hiihtämään...

Jännittävää ja liikunnallista joulun odotusta kaikille :D!

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos.

Matkana 42,195 kilometriä

Maraton...tuo kuntojuoksijan kuninkuusmatka. Lähes kaikkien saavutettavissa, jos vain päättää yrittää. Ei ajalla niin väliä, mutta se tunne kun ylität maalilinjan, kaulaasi ripustetaan tapahtumamitali ja vannot syöväsi seuraavan viikon ajan kaiken vastaan osuvan ja löhötä sohvalla tekemättä mitään.

Niin ja ennen kuin viikko on kulunut, löydät itsesi jo palauttavalta lenkiltä hymy naamalla :)

Toisille riittää kerran läpi pääseminen, toisille jää kaasupohjaan ja omaa ennätystään pitää saada päivitettyä. Omalla kohdalla ensin riitti se läpi pääsy, esikuvana oma isä, joka 50 vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa ja ehti niitä toistakymmentä juosta ennen kuin terveydelliset syyt pakotti hidastamaan. Minäkin hidastin, yli kymmenen vuotta, mutta maraton taukoni aikana tiesin. että minä vielä palaan. Yli viiden tunnin aika maratonilla ei miellyttänyt, kun vielä tiesin kuinka huonosti olin siihen aikoinani valmistautunut. Sen alle ja vielä paremmin asetin tavoitteeni ja joillekin uskalsin sen ääneenkin sanoa. Pikku hiljaa aika alkoi olla kypsä ja kahden vuoden ajan tein hitaasti mutta varmasti nousu tahtista harjoittelua perheen ja työn ehdoilla. Muutama puolimaraton kokemus valoivat uskoa, että haaveet voivat olla joskus totta.

Viime vuonna HCM:lla oli totuuden hetki, minun paluuni maratoonariksi.

Ja tein sen :D Kiskoin itseni maaliin alittaen 4 tunnin rajan! 

Kirjaimellisesti siis kuitenkin kiskoin, se oli melkoista raastoa 30 kilometrin jälkeen. Tahtojen taistelua ja sisukkuuteni osoitus. Maalissa nippa nappa pysyin tolpillani, annoin melkein ylen, mutta kyllä, taisin hymyillä. Palo jäi, mutta jotain piti tehdä toisin.

HCM:lla elokuussa 2014. Kaikkensa antaneeni ja silti vielä irtosi hymy :)

 

Synttärilahjani mikä on ihan itse ansaittu Tukholmassa 2015 :)

 Kesällä 2014 maraton ohjelman noudattaminen ei onnistunut, mutta tiesin että suunta on oikea. En tykkää intervellitreeneistä, mutta nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä. Ohjelmassa luki näitä molempia, joten kurinalaisemmin lähdin seuraamaan ohjelmaa. Ykkös tavoitteena oli alle neljän tunnin juoksu ilman raastoa maaliin asti. Tapahtumaksi napsahti ehdottomasti Tukholma maraton keväälle 2015.

Pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan koko kevään, kunnes huhtikuussa sain flunssan. Perus nuhaa ja yskää, mutta lima velloi kurkussa pitkään. Kevään kiireet kiristi hermoja ja aikatauluja. Toukokuussa lipsuttiin ohjelmasta ja pahasti,mutta tuntuma oli hyvä. 

Matkaan lähdin jännittyneenä ja uteliaana.

Jo lähtöviivalla heitti muutaman piskon. Niin sadetta oli luvattu ja rankasti! Kylmä tuuli puhalsi Tukholman kaduilla. Lenkkarien nauhat oli kiristetty, juoksupaidaksi valittu pitkähihainen ja pään kovalevy tyhjätty. Halusin nauttia joka ikisestä askeleesta. Lähteä rennon rauhallisesti ja todella nauttia. Tunnin taivaltamisen jälkeen sade oli jo melko kovaa ja kasteli läpimäräksi. Joka juomapistellä hörppäsin urheilujuomaa ja vettä. Itsellä mukana oli energiageeliä ja särkylääkettä. 26 kilometrin jälkeen en enää kohmeisilla käsilläni saanut omasta taskustani geelejä otettua, joten loppu matka mentiin järjestäjien tarjottavilla.

Ihana pirtsakka FINISHER-paita!

 

Jännitin erityisesti 30 kilometrin kohtaa, tuleeko seinä taas vastaan vai pysyykö hyvä vire. Rauhallisesti kuitenkin mentiin ja meno maistui edelleen hyvältä siitä jäätävästä sateesta ja tuulesta huolimatta. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat parasta :D

Pystyin kiristämään vauhtia ja sain ohitella selkiä jatkuvasti. Mikä tunne!

Hillitsin vauhtiani pelolla kramppaavista jaloista, mutta tiesin että maaliin tullaan nyt koko matka hymyillen :) 

Maalilinjan ylitys nostattaa aina kyyneleet silmiin, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kello näytti 2 minuutin parannusta omaan ennätykseeni ja olo oli huippu. Kauaa ei paikalleen voinut jäätävässä kelissä jäädä, vaan samaa kyytiä kisapaitateltalle, oman kokoinen paita kainaloon, tavaroiden haku säilytyksestä ja riprap bussille. Äkkiä märät vaatteet pois päältä (joita en muuten saanut yksin omin avuin pois, koska kädet olivat niin kohmeessa!).

Ihanissa kotimaisemissa elokuussa 2015.

Tukholman karsea keli on vain muisto Suomen elokuun illassa kotimaisemissani. Pian Tukholman jälkeen päätin osallistua tämän vuoden HCM:lle. Koko kesä olisi aikaa harjoitella, valoisia iltoja ja yötöntä yötä. Noh, tämä määrätietoinen kesätreenailu ei taida sopia mulle, koska ohjelmassa ei ole taaskaan pysytty... Monenmoiset projektit ovat vieneet aikaa ja tarvitsen minäkin sittenkin välillä unta. Startti on huomenna lauantaina ja olo on epävarma. Viikko sitten päälle hiipinyt pieni flunssan poikanen ei helpota yhtään. Haluaisin taas rennon ja mukavan juoksun. Aikatavoitteen saan heittää romukoppaan. Sääennusteet lupaavat pikkasen päälle 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Taidanpa siis ihastella maisemia, silmäillä kanssa juoksijoiden menopelejä, kuunnella heidän juttujaan ja siinä samalla ansaita taas yhden maratonmitalin kaulaani :)

Ihanat lenkkikaverini :)

~Eija~

Lasten kanssa treenailua :)

Monet ovat sitä mieltä, että treenaaminen ei onnistu kun on pieniä lapsia. Ei ole aikaa jne... syitä on monia. Itse olin vielä reilu vuosi sitten samaa mieltä. Ajattelin ettei liikkumisesta lasten kanssa mitään tule lukuun ottamatta muutamia vaunulenkkejä. Toki on totta, että nyt kun meillä kaikki lapset jo polkevat edes jonkin verran pyörää, on helpompi lähteä lenkille lasten kanssa. Niin tehtiin tänäänkin heti aamusta. Suunnaksi leikkikenttä ja koko kolmikko mukaan. Olen ollut juuri flunssassa ja tämä oli ensimmäinen juoksulenkkini flunssan jälkeen. Tavoitteita ei tälle lenkille asetettu, kunhan päästään leikkikentälle ja saadaan vähän hikeä äidille pintaan :)

Lapset polkivat niin lujaa, että täytyi tosissaan juosta välillä, että pysyy perässä. Lasten leikkiessä leikkikentällä äiti voi tehdä vaikka pienen kuntopiirin samalla. Tänään kuntopiiriini kuului mm. seuraavat liikkeet: Askelkyykkykävely. Tämä on yksi lempiliikkeistäni. Käytän tätä paljon muutenkin lenkkeillessäni. Sopiva matka on esim. lyhtypylväitten väli. Aluksi voit tehdä vaikka 10 askelta/ jalka. Pidä selkä suorana ja katse eteen päin.

Punnerrukset ja lankutus onnistuu missä vain. Punnerruksia tein 20 kpl ns. miesten tyylillä. Tässäkin huomaa kehityksen vuoden takaisesta. Vuosi sitten sain tehtyä hätinä 20 polvet maassa punnerrusta :) Lankutus kannattaa tehdä se aika minkä puhtaasti pystyy pitämään eli vartalo suorana, takapuoli alhaalla. Itselläni aika on noin 2 minuuttia.

Mäkivedot on hyvä keino sykkeen nostamiseen. Tämä leikkipaikan pihassa oleva mäki on niin lyhyt, että tein 10 mäkivetoa yhdellä kierroksella.

Yhden jalan kyykky on toinen lempiliikkeistäni. Takana oleva jalka pienellä korokkeella. Tee 15-20 kyykkyä/ jalka.

Nämä liikkeet voit toteuttaa missä vain. Mitään välineitä et tarvitse. Jos haluat lisätä haastetta esimerkiksi kyykkyihin, voit ottaa mukaan käsipainot tai kahvakuulan. Hauskoja treenejä kaikille :) Kun aikaisin treenaa niin jää aikaa muuhunkin.... Loppuilta menikin sitten kynsihuollon merkeissä :)

Marjut hakusanat: treeni, lapset mukana, kahvakuula, sunnuntai, vinkkejä treeniin, kotijumppa, lenkkeily, juoksu, vapaa-aika