Hiihtopitkis Kauhahiihdossa

 Viime viikolla tuli pariin otteeseen ihan kunnolla lunta, niin paljon että omakotitalo asujalla oli taattu lihaskuntotreeni omassa pihassa. Iloksemme kerran naapuri kävi useamman pihan, mm meidän konevoimin siistimässä, mutta jäihän sitä hommaa vielä itsellekin. Kotihommien lisäksi loman jälkeen palasin töihin ja tottakai työmatkan kuljen pyörällä.

Työmatkapyöräily on toisinaan ihan kunnon treeniä.

Olinkin fyysisesti melko väsynyt raskaaseen polkemiseen osittain auraamattomilla ja muhjuisilla teillä ja välillä tuulikin osui ikävästi vastaan. Perjantaina hain perinteisen sukset perusteellisesta huollosta ja kävin niitä heti testaamassa sillä seurauksella, että lonkankoukistajat kipeytyivät.

Ei ehkä ollut paras valmistautuminen sunnuntain Kauhahiihtoon, mutta onneksi en ollut tänäkään vuonna lähdössä sinne kisamielessä.

Neljä vuotta (muistaakseni) vanhoihin karvapohja suksiin tehtiin kunnon huolto pohjia myöten.

Järjestyksessään 49. Kauhahiihto järjestettiin  Lauhanvuoren kansallispuistossa Kauhajoen ja Isojoen alueella. Tyylinä perinteinen. Viime vuonna olin hiihdossa ensimmäisen kerran ja tykkäsin. Koska tämä talvi on ollut niin hyväluminen ja olen päässyt mukavasti hiihtämään, tein jo melko aikaisessa vaiheessa päätöksen osallistua tänäkin vuonna. Haaveena oli parantaa Viime vuotista aikaani, mutta se ei olisi mikään elämää suurempi harmitus jos näin ei tapahtuisikaan.

Ennakkoon edullisemmalla hinnalla pystyi vielä ilmoittautumaan perjantaina ja näin tein, kun totesin pysyneeni terveenä ja vaikka fyysistä kuormaa tosiaan oli kropassa, en pyörtänyt ajatusta lähteä. Lopulta itse tapahtumapäivälle osui mielettömän kaunis talvikeli. Aamusta oli pakkasta paikoin -15, mutta se lauhtui -10 ja myöhemmin -5 hujakoilla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli uskomattoman kaunista. Hiihdon aikana en kaivanut kännykkääni taskusta, mutta painoin kauniit mäntymetsät kimaltelevine hankineen muistoihini.

Sarin kanssa lähdössä.

Sarin kanssa oltiin spekuloitu etukäteen varusteita, energioita ja aikatauluja. Lähdettiin peräkanaa ja vaikka hiihdimme omia vauhtejamme, koin että yhdessä hiihdimme. 

Niin ja itse hiihto, ~60km (mun kello näytti matkaksi 55,5km) meni hyvin. Etukäteen jännitin kuinka sormet tarkenee ja mitä jalkaterieni jalkaholvit pärjää, niistä kun on ollut kipuilua hiihtäessä. Lopulta lämpöisessä hanskat oli tosi hyvät ja niissä oli sen verran hyvin pitoa, että sain melko helposti napattua taskustani suklaata, jota mulla oli energiana. Juomapisteitä oli 60km matkalla 7, joten omia juomia en kantanut mukana. Saapuessa juomapisteelle, kysyttiin "mehua vai urheilujuomaa?" ja lämmin kuppi tuli käteen. Sanoisin erittäin hyväksi palveluksi.

Molempien jalkojen jalkaholvit tuntui hiihtäessä, mutta ei niin pahasti kuin viime vuonna. Oikean jalan lonkankoukistaja tosin vihoitteli, mutta loppuun asti sain hyvin potkittua vauhtia. Suksi oli hyvä ja mäet pääsin suorilla suksilla ylös. Nousut olivat vahvuuteni, mutta alamäissä aina miehet, jotka olin ylämäessä saavuttanut tai jopa ohittanut, tulivat ohi. Olisin kuulemma tarvinnut 35kg lisää painoa😁

Matkalla jo laskeskelin, että taidan parantaa aikaani. Viimeisellä 2 km:llä tajusin, että taidan pystyä hiihtämään alle 4 tuntiin. Ja näin tapahtui. Maaliin saavuin ajassa 3:57 (viime vuonna aikani oli 4:41).

Sijoituin naiset 40 sarjassa 2. Mitä nyt voittajalle jäin sellaiset 20 minuuttia, mutta eipä tuo sijoitus se tärkein ollut. Mukava arvontapalkinto (hylsysarja) ilahdutti kotona.

Pitää sanoa, että tosi hiihtäjät hiihtää aivan tolkuttoman kovaa vauhtia. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella.

Oli todella kiva hiihto ja mukava onnistuminen. Avaimet onnistumiseen oli huolletut sukset ja hyvä keli, unohtamatta talven aikana hiihdettyjä kilometrejä.

Kahden viikon päästä on Pirkanhiihto 90km perinteisellä. Kauhahiihto antoi itseluottamusta, mutta keli voi olla taas ihan mitä vaan ja hiihtäjän pitää yrittää pysyä terveenä. Hiihtopohjat on tehty, joten nyt vaan sopivasti nautiskellen talvesta ja yrittää myös levätä.

~Eija~

Huilia ja kompurointia

Nyt oon toista viikkoa huilaillut (eiliseen asti), siis tehnyt lenkkini tosi rauhassa ja pyrkinyt keskittymään kehonhuoltoon ja palautumiseen. Lenkit ovat olleet 8-14 kilometrin pituisia, matala sykkeisiä fiilistelyjä. Valitettavasti omissa ajatuksissa juostessa lenkkivauhdit usein loppua kohden ihan huomaamatta kiihtyy, mutta oon yrittänyt jarrutella. Viime viikon iskän synttärijuhliin lupaamani puheen miettiminen aiheutti pientä itse asettamaa stressiä, mutta parasta palautumista oli tehdä lenkkiä ja antaa ajatusten hiukan harhailla. Pääosin oon juossut sora- ja metsäteillä, mutta yksi pitempi lenkki tuli tehtyä ihan asfaltilla. Tuntuu että jalat kestää asfaltin kovan iskutuksen - kiitos hyvien kenkien.

Töihin ja vaatteiden vaihtoon.

Osittainen työaika on ollut ihan mahtava! On paremmin aikaa olla lasten kanssa, tehdä perusteellisemmin kotitöitä, nähdä ystäviä ja liikkua. Edelleen hyödynnän työmatkojani pyöräillen ja juosten ja näin ollen ei tarvitse välttämättä enää toiseen kertaan lähteä kotoa hikiliikkumaan. Lasten ollessa koulussa tai mentyä nukkumaan on aikaa kehonhuollolle. Se on lopulta niin pienestä kiinni, että tulee tehtyä rauhallisia venyttelyjä tai pallolla lihasten pyörittelyä samalla kun katsoo tv:tä. Hetkenkin aktivoituminen tässä asiassa tuntuu seuraavan päivän olossa ja jalkojen vireydessä. Suosin ennen lenkkiä lyhyitä avaavia liikkeitä ja päivän päätteeksi pitempi kestoisia ja rentouttavia liikkeitä. Lähes joka yö, jonka nukun kotona (eli kun en ole yövuorossa) aloitan makaamalla x-pitkän ajan sängyssä piikkimatolla. Usein nukahdan siihen, mutta joskus ajatusten liikaa pyöriessä en pääse toivottuun rentouteen. Joka tapauksessa aikaisemmin mua vaivannut alaselkä kipu on ollut jo pitkään poissa. Suurimpana apuna olen pitänyt tuota piikkimattoa.

#pukuhuoneselfie 😃

Aamut ja illat ovat pimentyneet ja lamppu on tullut taas keikkumaan otsalle. Syksyn värit ovat mahtavat ja ihana sade on ropissut muutamina päivinä maahan. Helteisen kesän jälkeen tykkään niin näistä lämpöisistä alku syksyn keleistä. Tiedostan kyllä, että mulle vuoden synkimmät kuukaudet loka- ja marraskuu ovat edessä, mutta kunhan pysyy liikkeessä tulee ne menemään kuin huomaamatta. 

Rauhallinen metsäreitti.

Rauhallisten lenkkien jälkeen oli aika taas laittaa jalkoja liikkeelle vinkeämmin ja eilen siihen tuli mahdollisuus KomiaFlown syksyn polku cupin toisessa kisassa. Reittinä oli Kyrkösvuoren polkuja 6,1 kilometriä. Metsä oli melko märkä ja tästä johtuen pitkospuut, kalliot ja juurakot olivat erittäin liukkaita. Tästä kaikkia varoiteltiinkin. Yhteislähdöllä jälleen kaikki lähdimme metsään. Otin yhden selän jonka perässä päätin roikkua niin pitkään kuin mahdollista. Tiedän siis, että hän on mua kovempi juoksija. Mun kellon mukaan napsuteltiin noin 4:40 kilometrivauhtia ja pysyin kyydissä hyvin. Kengät kastui nopeasti ja tarkkana sai olla mihin jalkoja asetti. Oli mukavan teknistä reittiä. Kolmen ja puolen kilometrin jälkeen pienessä alamäessä ohitin tuon selän. Ei ollut tarkoitus yrittää ohitusta vielä tuossa vaiheessa, mutta mun vauhti alamäissä oli selvästi joutuisampaa. Päätin sitten jatkaa omaa vauhtiani. Pian ohituksen jälkeen astuin hiukan huolimattomasti kovassa vauhdissa pitkospuulle ja vasen jalka liukui alta. Rojahdin vasemmalle pakaralle ja vasemmalla kädellä otin vastaan. Kello lensi kädestä - remmi meni rikki. Nappasin kellon ja heti ylös ja menoksi. Kättä jomotti heti. Takaa en kuullut toisen hengitystä ja pari vilkaisua todisti sen ettei ketään näkynyt. Sen sijaan edessä oli parikin selkää, joista toisen saavutin viimeiselle kalliolle noustessa.

Aika oli 30:20. Mukava reitti oli, hyvä haasteellinen polku ja keli taas ihan huippu. Kelloon pitää nyt hommata uusi remmi. Kaatumisesta tulleet vammat vaikuttavat ainakin toistaiseksi pehmytkudosvammoilta, jotka parantuu nopeasti. Tänään aamulla toki kävellessä vasemman jalan kantapään sisäsyrjällä tuntuu kipua. En tiedä olenko senkin jotenkin lyönyt, ulkoisia vamman merkkejä ei näy. Mutta näitä kompurointeja tulee, kunhan nyt pahemmilta vältyttäisiin. Eilenkin jalkaan osuvampi valinta olisi ollut nastalliset kengät. Inovit ilman nastoja olivat pitkospuilla kuin luistimet.

Garminin remmi poikki.

Reilu kaksi viikkoa Kolille (en yhtään laske päiviä 😏). Rauhallisia lenkkejä ja kehonhuoltoa jatketaan kolin H-hetkeen asti.
Pysykää kyydissä.

~Eija~

Vapaapäivän kökkähommia

Viikon ainut vapaapäivä ja mä laitan kellon herättämään ennen kuutta! Joo, olisi nukuttanut ihan kamalasti ja olisi todellakin tehnyt hyvää nukkua pitkään, univelkoja pois, mutta olin päättänyt lähteä ajoissa polkemaan Ylistaroon. Mulla oli suunnistusseurani kökkävuoro klo.9-12 Pohjanmaan Peltopäivässä. Joudun niin usein jäämään pois erinäisistä kökkä tms hommista, niin tänne halusin yrittää päästä ja erityisesti sen vuoksi ettei se veisi koko päivää. Onneksi työvuorot meni suunnitelmien mukaan 👍

Selkä märkänä Pelman myllyllä.

Kaunis keli houkutteli lähtemään pyörällä, vaikka tiesin että takaisin tullessa tulee tuska ja hiki. Aamusta kuitenkin nautin! Aurinko paistoi, mutta ei polttavasti. Puolen tunnin polkemisen jälkeen riisuin ohuen pitkähihaisen paidan pois, sillä hihattomalla paidalla tarkeni oikein hyvin. Aamun työmatkaliikenne oli vielä maltillista vaikka lopussa 10 kilometrin pätkä maantien viertä on aika kurjaa. Matkaa kertyi reilu 40 kilometriä ja aikaa kului reilu puolitoista tuntia. Pysähdyin Pelman myllyllä syömään, kuivattelmaan paitaani ja ihastelemaan kosken kuohuja. Matalalla on vesi ja kiveltä kivelle hyppien olisi päässyt toiselle puolen jokea. En kuitenkaan lähtenyt hyppimään, vaan viruttelin jalat ja kädet lämpöisessä vedessä.

Pelman mylly.

Kökkävuoro alkoi Leenan kanssa tien päässä puomivahtina. Rauhallista ja leppoisaa touhua opastaa autoilijoita oikeaan paikkaan ja vaihtaa muutama sana pyörällä tai jalkaisin liikenteessä olevien kanssa. Reilun tunnin jälkeen toista pyydettiin jakamaan lehtisiä ja toivottamaan osallistujat tervetulleeksi parkkipaikan viereen. No mä hilppasin sinne. Mukavaa puuhaa, vaikka työ keskellä peltoa ja helteessä ei ollut aivan viileintä hommaa. Oli kiva nähdä tuttuja ja vaihtaa muutama sana. Ja sen opin, että kannattaa aina ensin silmäillä mitä jakaa, että osaa kyselijöille sanoa mitä lehtisessä on 🙈 Ja muutenkin hyvä perehtyä missä on vessat, ruokaa tarjolla ja jotain hajua tapahtuman ohjelmasta. Ensikertalaisella nämä olivat hiukan hakusessa alkuun.

Peltopäivän lehtinen.

Kökkä hommilla urheiluseurat saavat merkittävän osan tuotoista, joilla taas mahdollistetaan harrastaminen ja osallistuminen kisoihin. Toisaalta myös ilman aktiivisia kökkäläisiä moni tapahtuma olisi pulassa. Haasteellisinta ehkä tässä kiireisessä elämänrytmissä onkin saada tarpeeksi kökkäläisiä, vaikka se pienenkin hetken apuina oleminen on merkittävää. Parasta hommassa on voida olla avuksi, unohtamatta kökkäläisille tarjottavaa ruokaa 😋 Nytkin oman vuoroni jälkeen pääsin syömään herkullista lihakeittoa, jota maatalousnaiset hiki päässä (kirjaimellisesti) tarjosivat. Seuraava vuoro jatkoi ja pääsin polkemaan takaisin kotiin päin.

Isäntiä ja emäntiä pellolla.

Juotavaa oli päivän aikan kulunut jo parisen litraa ja koti matkalle jäi vajaa litra. Eihän se riittänyt 30 asteen helteessä, yli 40 kilometrin matkalla, joten viimeiset kilometrit olivat aika tuskaista. Ja vielä vastatuuli! Kotimatka kestikin melkein 2 tuntia useammalla pysähdyksellä. Kotona kylmä suihku, ruokaa ja tunnin lekottelu riippumatossa. Illemmalla lähdin vielä lasten kanssa uimarannalle uimaan ja johan alkoi yli kuumentunut olo helpottamaan. Ja nyt pitkien yöunien jälkeen jaksaa taas hypätä pyörän selkään ja pian nokka kohti työpaikkaa.

Mun Nishiki ja Vichy.

Aamuvarhaisen ja iltamyöhäisen kelit ovat ihan loistavia kesäpyöräilylle. Tulevaksi illaksi on lupailtu punaista superkuuta, joten siinä on hyvä syy lähteä peltoaukealle tai järven rantaan pyöräilemään. 

Ja muuten, ootteko ottaneet heinäkuun alussa heittämääni haastetta vastaan polkemalla vähintään kerran viikossa töihin? Kelit ovat nyt ainakin pyöräilylle todella suotuisat!

~Eija~

Kauhea ihana vuorotyö

Reilu viikko sitten palasin töihin ja työpaikan kiivas rytmi imaisi mut pyörteisiinsä. Sanotaanko näin, että sairaanhoitajana 24/7 auki olevassa päivystyksessä kesällä ei montaa rauhallista hetkeä ole. Hyötyliikuntaa tulee työvuorossa tuhansien askelien verran, mutta pään tuuletus ei siinä samalla hoidu. Töihin loman jälkeen palatessa tuntuukin, ettei aikaa jää oikein mihinkään muuhun, mitä nyt muutaman rikkaruohon ehdin puutarhassa käydä nyppäämässä, pyöräyttää jauhelihakastikkeen ja lukea haukotusten lomassa lapsille iltasatua. Tätähän tämä arki on, mutta en kyllä helposti suostu luopumaan omista lenkeistäni, siitä omasta ajastani. Joten jos työvuoron jälkeen kotiin päästyä ei jaksa lenkille lähteä, on lenkki tehtävä jo kotimatkalla tai töihin meno matkalla. Eikä kesällä mitään tekosyitä kannata keksiä, sillä nyt on valoisaa (oikeasti keskellä yötäkin!), lämmin (pukeutumis kysymys jos pohjoisesta tuulee), kesä kuivaa minkä kasteleekin ja repussa kulkee kaikki oleellinen mukana.

Kesäsateen kastelemana töistä kotiin.

Työvuoroja on ollut nyt aamuja, iltoja, pitkää päivää, pätkä yötä ja täyttä yötä. Viikon sisällä olen kerran tullut autolla töihin (silloin kun työvuoro loppui yöllä klo.04, mutta kotiin ajaessa harmittelin kun en vaan lähtenyt pyörällä...), muutoin oon polkenut pyörällä tai juossut. Mulla on mukavasti kaksi suht yhtä pitkää reittiä töihin, toinen nopeaa asfalttia ja toinen maisemareittiä järven rantaa mukaillen. Yhteen suuntaan 13 kilometriä, joten mun mielestä oikein sopiva.

Ilta-auringon paisteessa ja provinssi bassojen takoessa tahtia kotiin juosten.

Meillä on töissä ihan hyvät sosiaaliset tilat, joissa on suihkut. Oma pukukaappi toki voisi olla isompi, että sinne mahtuisi vaihtovaatteita enemmänkin ja märkien vaatteiden kuivatus tilaakin saisi olla enemmän. Ja kenkiä ei saisi siivoamisen vuoksi jättää kaapin ulkopuolelle, mutta kosteita kenkiä en todellakaan halua suljetussa kaapissa 8-14 tuntia säilyttää, joten kengille pitäisi myös olla oma paikkansa. Mutta pyörille on hyvä, sateen- ja katseilta suojassa oleva parkki. Työvaatteet tarjoaa työnantaja ja ruokaakin saa kaikkiin työvuoroihin jos vaan on ajoissa asialla.

Joten mielestäni aika hyvällä mallilla on asiat, että pystyy työmatkat hyödyntämään treenaten. Ei selityksiä vaan oikeaa asennetta ja tahtoa 😊

Mutta millaista on tehdä vuorotyötä? Ja miten pystyy samalla treenaamaan tavoitteellisesti?

Iltavuoroon juosten. Hiki otsalla.

Mä olen valmistunut sairaanhoitajaksi toukokuussa 2002, joten takana on jo yli 16 vuoden työura. Noiden vuosien aikana on valvottu lukuisia öitä, myös kolmen äitiyslomani aikana, mutta silloin toki herätyksen jälkeen sai laittaa takaisin maate. On ollut aamuja kun ylös nouseminen on ollut ihan mahdoton ajatus, mutta niin vaan on noustu ja hommat hoidettu. Noiden vuosien aikana muistan nukkuneeni pommiin kolmasti ja sairaslomalla myös olen ollut kolmasti.

Jo opiskeluaikana löysin paikkani päivystyksestä, vaikka se ei aina niin helppoa ole ollut, mutta en osaa kuvitella työskenteleväni muuallakaan. Parasta työssä sairaanhoitajana päivystyksessä on saada hymy lapsipotilaalta, istua potilaan sängynlaidalla ja kuunnella, kanyloida onnistuneesti huono suoninen potilas, olla osa toimivaa traumatiimiä, saada tehdystä työstä kiitos ja pitää kiinni kuolevan kädestä hänen viimeisellä hengenvedollaan kun omaiset eivät ole ehtineet paikalle. En voi olla myöskään mainitsematta työkavereita, joiden kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin sukulaisten. Osan kanssa olemme hyvinkin läheisiä ja työtilanteissa pystyn luottamaan heistä jokaiseen. Olemme alamme ammattilaisia ja silti emme koskaan ole täysin valmiita.
Työn varjopuolia en lähde listaamaan, vaan on parempi takertua niihin positiivisiin. Oikeasti yksi positiivinen palaute kuittaa kaikki kymmenen asiatonta "sylkäisyä".

Suihkun jälkeen työvaatteet päälle ja hoitajan rooliin.

Julkisestihan päivitellään vuorotyön raskautta ja terveyshaittoja ja näistähän on tutkimuksia tehtykin. Me vuorotyöläiset taidamme kuolla tilastollisesti aikaisemmin. MUTTA, jos pidät fyysisestä ja henkisestä kunnostasi huolta ovat nuo eletyt vuodet terveellisempiä ja rikkaampia. Mieluummin hyvä elämä kuin pitkä elämä hinnalla millä hyvänsä. Omilla valinnoilla on suuri merkitys, itsestä vastuun ottaminen ja asioiden hyväksyminen. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Vuorotyöläisenä et voi elää säännöllistä elämää, eikä sun sisäinen kello mene sekaisin kun valtakunnassa käännetään kelloja talvi- tai kesäaikaan. Vuorotyöläisenä et pääse kaikkiin pippaloihin (tai kisoihin 😩), "lauantai-sauna" voi olla vaikka maanantai illalla ja saatat syödä lounaan klo.24.00. Vuorotyöläisenä saat kääntää kylkeä sängyssäsi tiistai aamulla muiden heräillessä töihin, käydä hammaslääkärissä keskellä arkipäivää ilman työtuntien menetystä tai paeta kodin hässäkästä jouluaattona töihin. Meillä töissä on aina joku ja enenevässä määrin myös kaupoissa ja huoltoasemilla, mikä ei mielestäni ole ihan järkevin suuntaus.

Työnkuvaan kuuluu paljon koneellakin naputtelemista.

Mä tykkään vuorotyöstä juuri tällä hetkellä ja se sopii meidän perheen elämään. Tarkkaa treeniohjelmaa ei mulla ole, vaan treenit muotoutuu fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan. Viikko kerrallaan meen eteenpäin ja mietin valmiiksi mitä missäkin kohdassa voisin tehdä. Pyrin monipuolisuuteen, vaihteleviin rytmityksiin  ja yritän muistaa myös pitää kevyempiä viikkoja, erityisesti silloin jos on tiukka työputki. Työvuorojani suunnittelen kisakalenteri vieressä, enkä voi välttää sitä että useammin kuin usein suoraa kisoista porhallan työvuoroon tai yövuoron jälkeen vedän suunnistuskenkiä silmät ristissä jalkaan. Joku varmasti antaisi olla, mutta mulla palaa sisällä vielä se valtava halu kisata ja kokea. Tämän on mun valintani.

Ja kyllä mäkin väsyn, valitettavasti. Onneksi oon ymmärtänyt hidastaakin ja se on tapahtunut napsauttamalla työtunteja pois. Koko tulevan syksyn teen taas osittaista, että ehdin pyörittää perheemme arkea ja harrastaa liikuntaa. Liikkuminen vain on mulle suuri intohimo ja ilman sitä mä varmaan masentuisin. Lenkillä akut latautuu, stressi vähenee ja mieli virkistyy 😊 Joten kyllä vuorotyö ja tavoitteellinen treenaaminen yhdessä onnistuu. Pitää vaan olla itselleen armollinen ja muistaa nukkua aina silloin kun se mahdollista on ja antaa sitten mennä kaikki muu aika.

Olit sitten vuorotyöläinen tai jotain muuta, haastan teidät kulkemaan vähintään yhden työvuoron viikossa kävellen, juosten, rullaluistellen tai pyöräillen. Onnistuisiko?

~Eija~

Työmatka maisemaa ja polkujen viemää

Olipa ihanan lämmin päivä eikä harmittanut yhtään niin paljon, vaikka siitä joutui 8 tuntia viettämään töissä, kun matkat mennen tullen hyödynsi pyöräillen. Mulla on todella ihana työmatka lumettomaan aikaan pitkin metsiä ja Kyrkösjärven rantaa. Aikaisemmin koko järven pääsi kiertämään leveähköä baanaa pitkin, mutta nyt on jonkun metsänomistajan kanssa erimielisyyksiä ja yleinen, kaupungin ylläpitämä ja huoltama reitistö on osittain suljettu. Pienen pätkän vuoksi joutuu kiertämään ison tien kautta. Harmillista ja typerää, mutta tämä kiista ei varsinaisesti mun työmatkaa häiritse mitenkään.

Neulasmattopolkua,

Reitti on hyvin suosittu ja aikaisia aamuja lukuunottamatta, aina näkee muitakin kulkijoita. Polkupyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, retkeilijöitä, kalastajia ja jokunen nuorisojoukkokin. On metsätietä, järven rantaa, pyöräiltävää leveää pitkospuuta ja kuntorataa. Voittaa asfalttitiet helposti!

Järvimaisemaa.

Työpäivän jälkeen kävin kotona kunnolla tankkaamassa energiaa ja päivän aktiviteetit jatkui metsässä. Lähdin mukaan Rasti-Jussien järjestämään polkujuoksukouluun ja tänään meillä oli toinen tapaaminen. Osallistujilla on mahdollisuus valita useammasta eri vauhtisesta ryhmästä itselle sopivin porukka, jota voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan eri kerroilla. Tänään alkuun oli lyhyet yhteis tekniikkaharjoitukset ja sitten startattiin metsään. Meitä on kovin pieni porukka vauhdikkaammassa ryhmässä, mutta sitäkin mukavampi ja tutustuminen ainakin käy vikkelään :) Nyt jo suunnittelin Sarin kanssa suunnistustreenejä ensi viikolle.

Jukan ja Sarin kanssa tänään 8,8km.

Tämän päivän lenkillä käväistiin Kyrkkärin rannalla, hypittiin suolla mättäältä mättäälle, rullailtiin pitkospuilla ja avokallioilla. Kilometrivauhti oli melko tarkasti 7 minuuttia ja sykkeet pysyivät alle 130. Juttelu onnistui ongelmitta ja matka taittui ihan huomaamatta. Näistä treeneistä haenkin sitä yhteisöllisyyttä, vaihtelevia lenkkimaisemia, uusia vinkkejä omaan harjoitteluun ja toivottavasti tulevilla kerroilla myös kunnon sykkeen kohotustakin.

Metsä <3

Omat ohjaukset ovat nyt kesätauolla. Otan kesän hieman rennommin, nautin kaikesta mitä mulla on, lataan akkuja ja ideoita taas elokuussa alkaviin treeneihin ja ohjauksiin. 

Kisojakin on tulossa, joista ensimmäinen isompi on ensi viikolla, kun Jukolan- ja Venlojen viestit järjestetään Joensuussa.

Aurinkoista alkanutta kesäkuuta kaikille!

~Eija~

Uutta lenkkidataa

Oon jo pariinkin otteeseen maininnut, että haluaisin uuden sykemittarin ja tämän vuoden Jukolasta sellaisen kävin nappaamassa, kun osui mielestäni hyvä tarjous kohdalle. Etukäteen olin jonkin verran netissä kokemuksista ja mielipiteistä eri merkkien välillä tutkaillut ja tuntui, että kaikilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Montaa sataa euroa en halunnut maksaa, vaan halusin perus menopelin muutamalla tietyllä ominaisuudella järkevään hintaan. Yksi vahva vaihtoehto merkki oli Garmin ja sellaisen sitten sainkin :) 

 Edellinen sykemittarini on Polarin karvalakkimalli, jossa näkyi sen hetkinen syke ja aika. Halutessaan pystyi valitsemaan myös sen hetkisen kalorikulutuksen, mutta sen koin melko turhaksi. Lenkin jälkeen sai keski- ja maksimisykkeen, kulutetun ajan ja kalorit. Mukavaa Polarissa oli joka maanantai tullut kooste edellis viikon liikkumisista. 

Huonoa Polarissa oli sykkeen epävarmuus. Usein lenkillä maksimit näytti yli 200, vaikka pk-vauhtia mentiin, eikä mulla sitä paitsi koskaan syke mene yli 200! Tätä ongelmaa on ollut alusta asti ja pari kertaa huollossakin kello kävi ja kaikenmaailman osia ja sykevyökin on vaihdettu, mutta ongelma ei korjaantunut. En sitten viitsinut enempää vaivaa asian eteen tehdä, koska alunperin sykemittari on saatu työpaikan kautta ilmaiseksi yli toistakymmentä vuotta sitten. Aivan hyvin on toki siis palvellut nämä vuodet. Nyt olen muutaman vuoden odotellut Polarin menevän rikki, että voisin hyvällä syyllä ostaa uuden, mutta ei se mene rikki sitten millään ;) Sykevyö on venynyt niin, että ei pysy kovasssa vauhdissa päällä, vaan valahtaa vyötärölle, mutta periaatteessa toimii kuitenkin. 

Päätin nyt sitten käyttää tätä vanhaa edelleen töissä ja pyöräillessä ja uutta Garminia aina juostessa.

Nätti on :)

Uudelta mittarilta toivoin selkeää näyttöä, jossa on myös normi kello näkymä. Syke, kuluva aika, gbs ja näin ollen vauhti, keskivauhti joka kilometrille ja loppuun lenkin yhteenveto. 

Garmin Forerunner 220 sisälsi nämä ominaisuudet :D 

Lisäksi sieltä löytyy kalorikulutus, omat ennätykset, sinne voi syöttää omat sykerajat eri harjoituksille ja kaiken tiedon voi siirtää lenkin jälkeen tietokoneelle ja tutkailla niitä tarkemmin siellä. 

Sykevyö suositellaan pyöritettävän pesukoneessa joka 7. käyttökerran jälkeen ilman tuota irrotettavaa mokkulaa. Todella hyvä juttu, koska näin vyö pysyy puhtaampana.

Mittari ei todellakaan ole painava ja sitä on helppo käyttää lenkin aikana. Iso iso plussa on mittarin akku, joten sitä on kätevä ladata aina kotosalla. Aika näyttää kuinka hyvin akku kestää ja koska tehot alkaa hiipumaan.

 Nyt olen kohta kolme viikkoa Garminia juoksulenkeillä testaillut ja ainakin toistaiseksi oon ollut erittäin tyytyväinen. Tuota tietokoneohjelmaa en ole ladannut, sillä koen toistaiseksi pärjääväni ilman sitä. Lenkit jäävät kuitenkin kellon muistiin ja merkkaan ne myös Heiaheia-palveluun. 

Mokkula on neppareilla kiinni vyössä, eikä paina kyllä yhtään.

Perjantain kevyen pikku iltalenkin yhteenveto näytöllä.

 Ja ohhoh, ensimmäinen lomaviikkokin meni että vilahti :) Oon lasten kanssa nukkunut aamuisin pitkään. Parina viime päivänä piti jo ryhdistäytyä, ettei aivan mahdottomaksi mene ja onhan taas saanut ryhtiä touhuun. Vaikka keli ei aivan ole ollut aurinkoisinta ja lämpöisintä, on kotona tullut puuhattua kaikkea hyödyllistä. Puutarhassa oon taistellut rikkaruohoja vastaan, istuttanut talven tappamien kasvien tilalle uhmakkaasti uusia kasveja ja sisällä talossa oon siivonnut ihan yläpölyjä myöten. Tänään aloitin myös ison maalausurakan, kun on tarkoitus tehdä lähes koko talon kattava sisäpintojen uudelleen maalaus. Kivaa puuhaa ja työn jälki näkyy heti :)

Melko siistit maalarin kädet :)

Lauantaina tarkoitus tehdä pitempi aamupäivälenkki ja illalla pääsee ystävän synttärijuhlille :)

Ja sunnuntaina jatkuu taas maalaaminen.

~Eija~

Kireenä

Huh, miten hieno kevään loppu ja kesän alku tällä viikolla ollut! Kelit ovat hellineet auringon paisteella ja lämmöllä. Oon laittanut kesäkukkia, pyllistellyt hiukan puutarhassa ja siivonut terassit. Toki jälkimmäinen ihan turhaa, koska kohta on taas keltainen kerros männyn siitepölyä jokaisella pinnalla. No näyttipä hetken siistiltä ;)

Tälle viikolle sattui vain yksi vapaapäivä päätyöstä, mutta eipä harmita yhtään, sillä mies on ollut lomalla ja kotona on näin ollen tapahtunut koko ajan jotain. Ja mä oon fillaroinut työmatkat koukaten vähän ylimääräistäkin. Mä ja ihanat kolleegani töistä ollaan mukana kilometrikisassa, jossa hyvällä fiiliksellä poljetaan pyörällä ja kerätään pyöräily kilometrejä yhteiseen "pottiin". Mua motivoi aina tällaiset hauskat pikku kisailut ja nyt onkin ollut niin päivän selvää hypätä pyörän kyytiin ja antaa mennä. Olisin toki todennäköisesti kulkenut työmatkat muutenkin pyörällä tässä kelissä, mutta ehkä nuo extra koukut olisi jäänyt tekemättä.

Myöhään illalla ja yöllä on uskomattoman valoisaa! Lamppua ei todellakaan tarvitse!

Pyöräily kilometrejä tälle viikolle kertyykin lähelle 180 ja kaikki siis työmatkapyöräilyä! Jee :D! Toukokuun kilometrit olivat yhteensä  vähän yli 400, joten jos vaan kelit sallii, into pysyy ja nainen jaksaa, kesäkuusta tulee vielä parempi. Tällaiselle huvipyöräilijälle nämä ovat hyvät kilometrilukemat ja olen tyytyväinen.

Kaikella kääntöpuolensa... Koska olen ollut niin tiiviisti töissä ja päivän lenkit on taittunut työmatkalla, aikaa ja energiaa ei välttämättä ole jäänyt rakkaimmalle harrastukselleni juoksulle. Ja tuo pyöräily on laittanut reidet ja pohkeet pieneen jumiin :/ Eipä ole yllättävää. Pikaiset venyttelyt olen aina tehnyt, mutta kunnon rullailut ja toiminnalliset venyttelyt ovat jääneet sivurooliin. 

Haaveissa on tämän vuoden puolella juosta kaksi maratonia ja joku polkukisakin, mutta tällä juoksu määrällä ei ainakaan ennätyksiä tehdä! Nyt kun tällä viikolla sain viimeisen liikunnan ammattitutkintoon liittyvän raportinkin lähetettyä Kuortaneelle opettajalle, jää enemmän aikaa vihdoin myös muuhunkin. Opiskeluista ja töistä vapaan illan kunniaksi lähdin rennolle riennolle tyttären kanssa testaileen kuinka juoksu kulkee pyöräilystä kireillä jaloilla...

No joo, olihan ne melkoisen kireät. Ihme tuntemuksia jalanpohjissa ja ulkosyrjillä, mutta helpottivat lenkin aikana huomaamatta. Välillä pysähdeltiin postilaatikoille jakaessamme samalla mainoksia ja kerättiin kukkasia tien pientareilta ja tämä verrytti jalkoja loistavasti.

Lenkki maisemaa :)

Tyttären aarteet :)

Ja jollakin aukesi kengännauhat!

Kyllä juoksu kuitenkin taas niin omalta tuntui ja tähän panostetaan taas pyöräilyn rinnalla enemmän. HCM on 10 viikon päästä...hmmm, joten jos sitä pidetään silmällä nyt ensimmäiseksi...

Tänään Ruotsissa juostiin Tukholma maraton. Viime vuonna siellä vesisateessa juhlistin synttäreitäni ja sain hyvän juoksun. Tänään olen haikeana lueskellut kisaraportteja täälä kotona. Tukholmassa olen juossut elämäni ensimmäisen täyden maratonin vuonna 2000. Se on hieno tapahtuma ja sinne varmasti vielä tulen kolmannen kerrankin menemään.

Nam, raparperit ovat nyt parhaimmillaan.

Myöhemmin illalla vielä saunan, uimisen ja raparperipiirakan nauttimisen jälkeen rullailin alakroppaa. Kyllä teki kipeää, mutta jospa nuo koivet huomenna taas toimisi paremmin.

~Eija~

Kevät kuulumisia

On ollut melkoinen kevät! Kiireinen, antoisa, mielenkiintoinen, innostava, uuvuttava, haasteellinen... kuvaavia sanoja voisi löytyä vielä pitkä rimpsu. Huhtikuu oli elämän tähän astisista rankin, koska sinne osui niin monta itselle tärkeää ja merkityksellistä juttua ja ne jokainen vaati multa omanlaisen panostuksensa. Parasta tässä on se, että mä hoidin ne kaikki *tuulettaa* :D
Sen jälkeen olikin takki todella tyhjä. Väsytti henkisesti ja fyysisesti. Annoin itselleni mahdollisuuden huilata ja kropan rentoutua.

Sattuipa sitten tuohon toukokuun alkuun aivan mainiot lämpöiset kevätkelit! Ja parasta pään nollausta on puutarha terapia. Meillä on kiitettävästi puutarhaa. Onneksi on halua sitä laittaa, mutta vähemmän aikaa eikä millään ilveellä taitoa. Mutta kunhan jotain rapsutellaan ja aina voi ostaa uusia taimia taimimyymälästä ;)

 Mä sitten rapsuttelin ja kuopsutin, kärräsin ja kannoin monen monta tuntia puutarhassa. Aurinko helli ja linnut lauloi, luonto heräsi ja mä nautiin.
Ei voi parempaa vuodenaikaa olla!

Lasten laittama "kukka"-asetelma

Raparperiä pukkaa

 Hyötyliikuntaa tuli monessa muodossa. Haravointia, lapiointia, repimistä, nostamista, kärräämistä... Kaikella tällaisella touhaamisella on meille ihmisille erittäin suuri merkitys peruskunnon ja kokonaisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Minäkin olin iltaisin melkoisen väsynyt ja kropassa tuntui eri paikoissa kuin normaalisti ja voi sitä mielen rauhaa ja tyytyväisyyttä!

Puutarhaan lisää valoa isoja puita kaatamalla.

Halottavaa...

Onneksi aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä oli useita, joten niistä takuuvarmasti sai jokainen nauttia jonkin pituisen siivun, eikä yhtään harmittanut mennä välillä töihin. Mä oonkin kulkenut suurimman osan toukokuun työpäivistä pyörällä. Joinain päivinä oon jopa koukannut naapurikylien kautta, että olen saanut nauttia tästä ihanasta heräävästä luonnosta pikkuisen pitempään.

Hyötyliikunnan oheen täsmäliikunta iskut ovat mainiota lisää ja kaikille suositeltavaa. Jokaiselle aivan varmasti löytyy se oma laji omien mieltymysten, taitojen tai muun ominaisuuden pohjalta. Oma lajinihan on se suunnistus ja kisakausikin on jo avattu :) Pari viikkoa sitten kisattiin auringon paisteessa ja eilen vesisateessa. Ei mennyt putkeen ilman pummeja kummatkaan kisat, mutta jos ei ole epäonnistumisia ei olisi onnistumisiakaan ja näitä jälkimmäisiäkin mahtui mukaan.

 Ai niin ja koneen äärelläkin on tovi tullut istuttua, ainakin nyt kun tämä viileämpi ja sateisempi virtaus meille löytyi. Kouluun liittyviä raportteja oon viimeistellyt ja nyt on 3/4 valmiina *tuulettaa* ! Viimeinen osioni, liiketoimintasuunnitelma on nyt työnalla ja aivan hyvällä mallilla. Kolme viikkoa aikaa palauttaa se ja ihan varmasti siihen pystyn!

Ens viikolla on meillä liikunnan ammattitutkintolaisilla Kuortaneen Urheiluopistolla PT-tentti.... Se jännittää, pelottaa, hirvittää, arveluttaa... adjektiiveja löytyisi taas useita. Vielä tarkoitus mennä päälihasryhmiä kerraten ja eri luentomateriaaleja silmäillen läpi. Ei oikein tiedä kuinka tarkkoja kysymyksiä sielä mahtaa olla ja mikä oikein vastaus prosentti pitää olla että pääsee läpi. Peukut pystyyn kiitos :)

~Eija~

Iloliikuntaa

Arkiliikunta, hyötyliikunta, perusliikunta...rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)
Se on siivoamista, työmatkapyöräilyä tai kävelyä, haravointia, halon hakkuuta, leikkimistä lapsen kanssa, portaiden nousemista, kävelemistä kotoa kauppaan ja lumitöiden tekeminen, näin joitain mainittuna. Suurin osa meidän liikunnasta kertyy päivittäisten askareiden yhteydessä. Puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin parantaa kestävyyskuntoa ja on isona apuna painonhallinnassa. Terveyshyötyjä on mm. että tyypin 2 diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymisen riskit laskee puolella. Näin jotain mainitakseni.

 

Terveysliikunta suosituksen tavoite on harjoittaa kestävyyskuntoa reippaalla teholla 2 ja puoli tuntia viikossa. Tätä pystyy kerryttämään juuri esimerkiksi työmatkoilla kulkemalla ne kävellen tai pyörällä. Jos ei aika anna myöden koko työmatkaa hyötyliikkua, suositettallaan edes osan matkaa hyppäämään ratin takaa pois. Tarvitseeko aina saada se auto työpaikkaa lähimmälle parkkipaikalle? Voisiko auton jättää parin kolmen kilometrin päähän työpaikalta ja reippailla loppu matkan?
Erityisesti he joiden on vaikea päästä työpäivän ulkopuolella liikkumaan, kannustaisin käyttämään työmatkat hyödyksi. Se vaati pientä suunnittelua ja hiukan enemmän ajan varaamista kulkemiseen, mutta aamu reippailulla työpäivä lähtee hyvin käyntiin ja illalla kotiin palatessa päivän liikunnat on tehty.

Lisäksi suosituksissa on rasittavaa liikuntaa tunti ja 15 minuuttia viikossa. Tätä voi olla vesijuoksu, aerobic, juoksu, hiihto...
Lihaskuntoa ja liikehallintaa 2 kertaa viikossa käsittää mm. pallopelit, luistelu, kuntosali ja venyttely.

Valtakunnallinen "liikuntapiirakka"-suositus. Lähde: www.ukkinstituutti.fi

Miten on, tuleeko sinun nautittua kaikkia liikuntapiirakan paloja?

Itse suosin monipuolisuutta, rohkeutta kokeilla uusia juttuja ja siitä mistä nauttii, keskittyy siihen vielä suuremmalla tarmolla. Kuitenkin kun se ykkös laji löytyy, ei saa unohtaa monipuolisuutta. Esimerkiksi juoksuharrastuksessa pelkällä juoksemisella ei kehity toivotulla tavalla, vaan on muistettava eri temmolla harjoittelu, juoksua tukeva lihasten voimaharjoittelu, lihashuolto ja venyttely ja arkiliikuntaa unohtamatta.

Etelä-Pohjanmaalle saatiin vihdoin lunta mainitsemisen arvoisesti, eli pääsi lumitöihin! Se onkin yksi lempihyötyliikuntamuotoni. Ruohonleikkuun (sellaisella lykättävällä koneella) ja metsätöiden lisäksi ;)

Voi miten sisällä hypähti kun eilen aamulla olin eskarilaista lähdössä viemään kouluun! Ulko-ovelta avautui lähes koskematon, nilkkaan asti ulottuva hanki pihallamme! Tuli kiire kuljettaa lapsi kouluun, syödä aamupala ja saada itselle ja nuorimmaiselle ulkoiluvaatteet päälle ja intopiukeena kolan puikkoihin!

Lunta olikin satanut yön aikana mukava kerros ja pehmeää kevyttä lunta oli ilo lykkiä sivuun. Hyvää tehoa hyötyliikunta pläjäykseen sai kun nuorimmainen hyppäsi välillä myös lumikuljetuksen kyytiin ;) Oma piha ei vielä riittänyt mulle, joten kävimme vielä lykkimässä naapurinkin piha, Oli ilo auttaa!

Lopuksi lumipesu ;)

Tänään lunta on lasketellut taivaalta lisää :) Itse kävin jo 2 tuntia hiihtämässä, joten tällä kertaa mies pääsi hyötyliikkumaan. Meillä yleensä on kisaa kumpi pääsee lumitöihin, joten en mä tätä kovin tylsäksi arkipuuhaksi luokittelisi, vaan todelliseksi ILOLIIKUNNAKSI :D
Ihanaa lumista viikonloppua kaikille!

~Eija~