Nasta kokemukset

 Viime syksynä ostin uudet nastalliset talvijuoksukengät. Jo pitkään olin tiennyt, että ne tulee olemaan VJ Sportin, tutummin Sarvan Xero 5W. Olin kuullut niistä niin paljon hyvää ja mulla itsellä on saman valmistajan suunnistuskengät ja ne ovat olleet hyvät mun jalkaan. Iso plussa oli se, että VJ Sport on suomalainen yritys.

Mä oon juossut nyt monet talvet nastoilla, enkä ole kokenut että se olisi aiheuttanut ongelmia, päinvastoin oon pystynyt suht rennosti antaa mennä pelkäämättä kaatumista. Näin keväällä tiet alkavat olemaan jo sulat ja kuraiset eikä nastoja enää tarvitse, mutta lumiset polut ovat muuttuneet paikoin kovin jäisiksi. Poluille valitsen vielä alle  nastat, mutta tällä vauhdilla ehkä jo parin viikon päästä talvikengät saa pestä ja laittaa lepäämään.

Mun nastallisilta kengiltä vaadin kestävyyttä, sopivasti joustoa ja sen että nastat pysyy myös metsän puolella kengässä kiinni. Mun edelliset, Icebugin nastalenkkareiden plussaa oli kosteuden kestävä pinta ja hyvä istuvuus jalkaan. Nastat pitikin hyvin jäällä, mutta jo ensimmisenä talvena niitä irtosi useampi. Lopussa yli puolet oli lähtenyt irti ja sitten meni jo päällykangaskin rikki. Kaivellessa blogia yllätyin, kuinka monta talvea ötököillä juoksinkin.

Sarvoissa ovat pysyneet kaikki nastat kiinni ensimmäisen talven. Murtumia ei näy. Kangas on pysynyt ehjänä. Sarvat ovat ehdottomasti kevyemmät kuin icebugit, mutta kangas on ohuempi ja sukat kastuvat heti lumessa.

Sarvat vasemmalla ja vuonna 2016 ostetut Icebugit oikealla.

Tänä viikonloppuna juostaan kuitenkin sulalla asfaltilla. Ylistarossa on Komian Kirkon Omatoimihölkkä ja reitit merkattuna sunnuntai iltaan asti. Lisää infoa löytyy ykv-suunnistus nettisivuilta ja Facebookissta.

Sulat tiet Ylistarossa.

~Eija~

P.S. Postauksessa esitellyt kengät olet itse ostanut ja maksanut.

Hölkässä kuitenkin olen vahvasti mukana kilpailunjohtajan roolissa :)

Uusi pyörä ja lukkopolkimet

Mulla on uusi maastopyörä, jonka itse asiassa ostin jo helmikuussa, mutta tosi ajoihin pääsin vasta maaliskuun lopussa ja vasta nyt huhtikuussa kilometrejä oon saanut paremmin alle. Vanhassa Trekissä ei ollut mitään muuta vikaa, mutta se oli raskas ja se oli hiukan pieni mulle. Tämä kaikki on kerrottu mulle, sillä mä en ole tiennyt paremmasta. Eikä Trek ole tallista minnekään lähtenyt vaan silläkin ajelen edelleen, aina tilanteen mukaan.

Helmikuussa 2020

Mun uusi Augment on jäykkäperäinen ja hiilikuiturunkoinen, aivan älyttömän kevyt. Sen pitäisi olla mulle nyt just sopivan kokoinen, vaikka tuntuikin aluksi isolta. Siinä on vaikka mitä hienoa ja kaikki jutut mulle esiteltiin, mutta kaikki ei vielä ihan jäänyt päähän. Opettelemista on jo ihan vaihteiden vaihdossa, koska ne ovat erilaiset kuin Trekissä. Uuteen laitatin heti lukkopolkimet, koska mun on vaan pakko opetella niillä polkemaan. Melko paljon olen äimistelyjä saanut niiden puuttumisesta. Onneksi kuitenkin lukkopolkimilla voi polkea lenkkareillakin, joissa on hiukan uria pohjassa ja näin aloitin tutustumisen pyörään. 

Kyrkösjärven rannalla.

Vasta tällä viikolla puin ostohousut jalkaan ja hain lukkopolkimiin kuuluvat kengät kaupasta. Neljää erilaista mallia kokeilin ja lopulta mukaan lähti tyylikkäät Bontrager-merkkiset kengät. Napakat olivat jalkaan ja näin lenkkarityyppinä jalan liikkumavaran puute tuntui oudolta. Viisaampia kuunnellen kuitenkin mennään ja parempi vaan luottaa kokeneempiin. Kaupasta poljin uudet kengät jalassa ja kengät kiinni polkimissa kotiin asti ja ihan ehjin nahoin.

Uhka vai mahdollisuus?

Tosi testi olikin sitten eilen lauantaina kun sain Ninnin kaveriksi Jurvaan pyöräsuunnistusrogaining (kisa)harjoitukseen. Kyseessähän on omatoimirasti malli, jossa rastit ovat metsässä useamman päivän, kartat saa tulostaa tai noutaa ohjeiden mukaan ja sitten vain oman aikataulun sallimissa rajoissa metsään. Kilpailun tuntua teki se, että oman tuloksen sai ilmoittaa järjestäjien sivuille. Mä ja Ninni ollaan molemmat kilpailuhenkisiä, joten kävi selväksi että kaikkia rasteja lähdetään hakemaan ja asetetun kolmen tunnin aikarajan sisällä tottakai.

Lumiset metsätiet.

Meillä olikin hyvä suunnitelma. Yksi oikaisu metsän läpi arvelutti ja loppuun jätettiin helpohkoja lähirasteja tarvittaessa poisjätettäväksi. Mutta heti ensimmäinen metsätie oli järkytys, sillä siellä oli lunta, aika paljon lunta! Jonkin verran hanki kantoi, mutta enemmän se petti alta. Pieni pelko pisteli ajatuksissa, että onko kaikki metsätiet ja -polut tällaisia. Alettiin jo tekemään varasuunnitelmia, vaikka mä itsepintaisesti yritin pitää toivoa yllä että muualta on sulanut. No ei ollut sulanut, vaan pahimmillaan rämmittiin useampi kilometri nilkkoja myöten lumessa. Ei siinä polkemaan päässyt ja mä olinkin sitten lähes yhtämittaa kumossa, kengät kiinni polkimissa. Lumi toki oli pehmeää, joten tuossa vaiheessa ei vielä edes sattunut.

Rastilla.

Haettiin mun mieliksi 10 pisteen rasti keskeltä metsää, mutta sitten piti ottaa järki käteen ja lyhentää matkaa. Aika ei millään riittäisi. Ja hetken päästä muutettiin suunnitelmaa taas, kun nähtiin miten lumisia reitit olivat. Onnistuin sitten kaatamaan Ninninkin yhdessä kurakossa ja siinä hötäkässä teloin polveni ja särjin Ninnin karttatelineen.

Haettiin vielä yksi 9 pisteen rasti isoja teitä pitkin koukaten ja sitten piti luovuttaa kartan lännen puoleiset rastit. Kovassa vastatuulessa ei olisi mitään saumaa tai järkeä lähteä vielä pitkälle kauas. Lopulta poljettiin armotonta vauhtia ja haettiin loppuun varalle jätetyt helpot rastit ja ajassa 2:56 maaliin. Miinus pisteiltä vältyttiin, joita olisi tullut yksi piste per alkava ylittynyt minuutti. Pisteitä saatiin kasaan 68 ja 116 olisi ollut kaikki. Hurjaa vauhtia ovat ne polkeneet, jotka ovat kaikki rastit ehtineet hakea. 

Maalissa.

Kuraisina, väsyneinä, nälkäisinä ja hiukan harmistuneina kotia kohti. Aika märkiäkin oltiin. Kotona odotti pyörän pesu ja puunaus, jossa olen nyt yrittänyt tsempata. 

Kyllähän se fiiliskin sitten koheni kun sai kuivaa päälle ja ruokaa suuhun. Eihän mikään voita kunnon rämpimistä metsässä ja aika todella lensi. Olihan tämä taas yksi kokemus - heti syvään päähän kengät kiinni polkimissa.

Kiitos Ninnille rymyseurasta :)

~Eija~

Tuomio toppahameesta

Lenkillä hiihtäen tai juosten talvipakkasessa nipistelee kylmästä reisissä ja pakaroissa. Sisälle lämpöiseen päästyä nipistely jatkuu ja iho saattaa punoittaa hyvän tovin. Muuten lenkillä tarkenisi aivan hyvin, kädetkin hikoilee ihan märkinä tumpuissa ja paita on selästä ihan märkä. Tätä se on ollut monet talvet, kunnes monien vertailujen ja pohtimisen jälkeen ostin itselleni toppahameen. En varsinaisesti ole mikään "hame-ihminen", mutta toppashortsit viehätti vielä vähemmän ja juoksuhousujen alle lisätyt parit kerrastot eivät estäneet kylmän viiman osumista jalkojen isoihin lihaksiin. Joten siksi hame ja vielä sellainen hame, mikä taipuisi moneen käyttöön, mutta erityisesti juoksuun.

Viime vuoden puolella pakkasten saapuessa sijoitin reisien ja pakaroiden talvilenkkien aikaiseen hyvinvointiin ja ostin Haltin Olos toppahameen. Pikkuisen nipisti maksaa 90€ hameesta, mutta jospa sitten ei nipistelisi enää lenkillä. Ja tyytyväinen olen ollut, sillä hame on ollut joka euron arvoinen! Oon käyttänyt hametta aina kun on ollut enemmän kuin 10 astetta pakkasta tai erityisen kylmä viima. Se on toiminut niin juoksu kuin hiihtolenkeillä ja on se ollut myös työmatkoilla pikku pakkasessa kevyiden sisähousujen päällä. 

Tyyliä tai ei, mutta lämmin ainakin.

Hame on huomaamaton päällä, ei paina tai kiristä mistään, eikä myöskään valu liukkaiden juoksuhousujen päältä. Toisella puolella kyljessä on koko hameen pituusmitan yltävä vetoketju, joten hame on helppo pukea ja riisua, vaikka toki hyppäämällä suoraan hameeseenkin onnistuu. Toisella puolella taas on lyhyempi vetoketju halkio, joka mahdollistaa jalkojen vapaan liikkeen liikkuessa. Hameen pituus yli reisien puolen välin on just hyvä ja pitää reidet ja pakarat lämpöisinä.

Hameen sivuhalkio.

Ulkonäöllisesti hame on siisti ja katseen kestävä. Jokainen voi sitten olla omaa mieltä kenelle hame sopii ja kenelle ei. Näissä asioissa mukavuus kuitenkin menee makuasioiden edelle, joten kehtaan jatkossakin hame päällä juosta ja hiihdellä kipakat pakkaskelit. Nyt tämä hame on Haltin nettisivuilla alennuksessa, vaikka kokoja on melko rajoitetusti saatavilla. Uskallan kuitenkin suositella merkin kuin merkin toppahametta pakkasta vastaan ja tämä Haltin hame ainakin toimii mulla.

Loppu talven aurinko.

Pekka Pouta toki ennusti, että talven kunnon pakkaset olisi nyt nautittu. Ja aivan ihanan keväisiä päiviä on ollutkin! Kuukausi liian aikaisin vaan. Viime viikonloppuna pääsi juoksemaan sulilla ja melko kuivilla pyöräteilläkin jo. Vaatetusta on saanut keventää, vaikka torstai perjantai välisenä yönä vielä saatiin yli 20 asteen pakkasia. Kovat on lämpötila vaihtelut.

Mukavia lenkkejä loppu talven hangille! Toivotaan pikku pakkasten vielä hetken jatkuvan ja sitten ryminällä kevääseen!

~Eija~

Aktiivinen viikko päätökseen

Viime viikon suunnistuksen am-sprintin lisäksi starttasin viikolla periaatteessa vielä kaksi muutakin kertaa kisaan. Ensimmäinen niistä oli keskiviikko illalla, kun Komia Flown porukka järjesti syksyn Komia Trail cupin avaus kisan Seinäjoen Pajuluomalla. Oon reilu 10 vuotta sitten muuttanut Pajuluomalta rivitalosta, mutta kaupunginosa oli kokenut sellaisen muodonmuutoksen...tai sanoisin kasvun, että ei paikkoja meinannut tuntea. Vanha rivarikämppämme oli puskien takana piilossa ja sen taakse metsikköön, jossa silloin paljon juoksin ja hiihdin, oli rakentunut valtava määrä uusia taloja. Paljon hyviä muistoja tuli mieleen 😊

Illan matkana oli 5 kilometrin lenkki, joka sisälsi noin 1/3 kuntorataa ja 2/3 metsäpolkuja. Ei nimeksikään nousua, mutta sitäkin enemmän tiukkoja kurveja. Oma idea juoksuun oli lähteä tekemään oma kova vauhtinen treeni. Yksin kun en oikein saa vastaavaa, tarpeeksi kovaa tehtyä, mutta kisassa sitä aina saa napsun verran kiristettyä. Ja omaa kovaa menin aikaan 20:54. Tyytyväinen olin vetoon.

#komiaflow

Seuraavana päivänä, eli torstaina käytiin Niinan kanssa heti aamusta Jouppiskalla hiihtohissin alla mäkeä ylös-alas ravaamassa. Alkulämmittelyjen jälkeen omaan tahtiin semmoiset puoli tuntia. Juoksin yli puolen välin ja jyrkimmän kohdan kävelin ja taas juosten alas. Tuossa ajassa ehdin kuusi kertaa mäen päälle kivuta. Hapotti niin mahtavasti 👌!

Samalla testissä oli tilaamani Nonamen suunnistussukat, joita monet suunnistaessakin käyttävät. Itse suosin enemmän perinteisiä säärisuojia ja nämä sukat olisikin enemmän juoksuun rospuutto keleille. Eniten mietitytti vaan tuo sukkien koko, sillä jalkaan vetäessä ne vaikutti todella isoilta. Varpaiden kohdasta jäi paljon tilaa ja kantapää nousi ylös. Varret sain vedettyä polvien yläpuolelle asti, mutta ikävästi kävellessä valuivat alas ja sitten tottakai menivät kasaan nilkan kohdasta. Yllätyksekseni jalkojen hiotessa pysyivät kuitenkin juostessa polvien päällä eikä sukat hinkanneet kengän sisällä yhtään. Katsotaan nyt miten reagoivat pesuihin ja pitemmillä matkoilla jalan liikkumiseen kengässä.

Nonamen suunnistussukat

Niinan kanssa huipulla.

Ja sitten viikon toinen...ei kun jo kolmas kisa oli perjantai illalla pimeyden laskeutuessa. Suunnistuksen aluemestaruus yökisat järjestettiin Teuvalla. Omalta osalta ei oikein kisasta voi puhua, kun olin sarjani ainut osallistuja 😐 Ens vuonna vaihtuu sarja, joten ehkä myös osallistujia on silloin enemmän. Päätin ottaa matkan rauhallisesti, sillä koko päivän oli ollut tukkoinen olo ja pelkäsin flunssan iskevän niskaan. Kuitenkin kosteassa ja lämpöisessä syyskuun yössä lima irtosi aivan mahtavasti kurkusta ja ilma kulki aivan loistavasti.

Lähdin koko kisan alkupäässä, joten oli helpottavaa tietää että takaa kyllä tulee valon näyttäjiä. Ei sillä että varsinaisesti pimeää pelkäisin, mutta kunnioitan ja paljon haasteellisempaahan pimeässä metsässä on asetella jalkojaan kuin päivänvalossa. Helpolta näyttävälle nelos rastille tuli kunnon pyörähdys, kun en vaan metsätieltä osannut oikeasta kohdasta nousta rinteeseen. Uudelleen vauhtia ottaessani heijastin vilahtikin puiden oksien takaa. 

AM-yökisoissa.

Yösuunnistuksessa rastit on ripoteltu metsään ihan samalla tavalla kuin päiväsuunnistuksessa, mutta näkyvyyttä helpottamaan joka rastille on laitettu heijastin. Kovin taitavasti oli rastit kyllä Teuvan Parran metsään "piilotettu", että kohdille oli osuttava melko tarkasti että sen rastin kuopasta tai kiven takaa löysi.

Hyväksytyn suorituksen sain ja kaikki muut, paitsi tuo nelos rasti löytyi aivan hyvin. Mukavaa puuhaa jälleen kerran ja tällä kertaa keli tosiaan oli aivan loistava.

Pimeää oli!

Vaikka viikko oli ollut liikunnallisesti hyvin aktiivinen ja korkea sykkeinenkin, ei se onneksi kropassa merkittävästi tuntunut. Torstain mäkitreenin pelkäsin enemmänkin kipeyttävän jalkoja, mutta lievän etureisi tuntemuksen lisäksi ei tullut muuta ja etureidetkin antoivat hyvin periksi kun vaan jatkoi liikkumista. Kuitenkin halusin lauantaista kevyemmän päivän ja niinpä lähdimme koko perhe Nurmon Paukanevalle retkelle. Reppuun pakattiin lapsille motivaatio pipareita ja mehua sekä nuotiolle paistettavaksi makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ollaan ennenkin lasten kanssa oltu Paukanevalla ja tykätään paikasta. Paljon tutkailtiin luontoa (nähtiin elävä kyykäärmekin), juteltiin, juostiin ja naurettiin. Hulvattomia tyyppejä nuo pikku ihmiset 😊

Piparien voimalla lasten kanssa Paukanevalla

Lauantai illalla aloitin kolmen yövuoron putken, mutta se ei mulla tarkoita etten voisi kuitenkin liikkua. Olinkin sunnuntaina lupautunut Ninnin seuraksi 30 kilometrin juoksulenkille, kunhan ensin olin saanut muutaman tunnin nukuttua. Sainkin nukuttua tosi hyvin ja lenkki parinkymmenen asteen auringon paisteessa kulki oikein hyvin. Matalilla sykkeillä, litran verran vettä nauttien ja suklaata suuhun ettei energiat loppuneet kesken.

Pitkis hiet otsalla.

Nyt edessä on uusi viikko. Kisaton viikko, kun viikonloppuna on luvassa juhlat.
Iloisen liikunnallista viikkoa kaikille 😊!

~Eija~

Uudet lenkkarit

Mulla on ollut kolmet New Balancen lenkkarit, joista kahdet ensimmäiset ovat olleet ihan huiput mun jalkaan ja viime syksynä ostetut hiukan huti. Tämä huti ostos oli NB:n Vazee pace, jonka ostin kevyeksi ja nopeaksi asfalttikengäksi. Tätähän se varmasti onkin, mutta ei vaan istu mun vauhdissa kantapään kohdalta. Sain heti rakot ja vaikka useamman kerran kenkiä lenkille jalkaan kiskoin, ei ne tuntuneet hyviltä. Ovat jääneet kaappiin, kunnes kaivoin ne muutama päivä sitten esille pieneen testiin. Hyvin hitaalla vauhdilla kantapää pysyi paikoillaan eikä hiertymiä tullut, mutta en silti vieläkään lämmennyt. 

Mun toiset NB:n kengät 880v4-mallit, ovat todella tykätyt ja tästä johtuen todella käytetyt. Vaimennusta ei varmaan ole enää nimeksikään ja urheilukaupan mainoksen mukaan siellä oli perjantaina NB:n edustaja paikalla, joten mä kurvasin sinne. Mukaan otin molemmat edellä mainitut kengät ja kerroin saman stoorin. Kaupasta lähdin uudet NB:t kainalossa kotiin.

New Balance 880v7

Vaikka uudessa kengässä vanhaan tykättyyn on eroa vain viimeinen numero, on kenkä edustajan kertoman mukaan ihan eri. Pohja on erilainen, kengän pintakangas on erilainen ja monta muuta kohtaa. Profiili silti 880-mallinen ja mun kantapää asettuikin heti mukavan tuntuisesti paikoilleen. Muutaman metri kävely urheiluliikkeessä ei kerro kengästä vielä paljon, mutta ensituntuma sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi.

Uusi ja vanha.

Halusin päästä testaamaan kenkiä mahdollisimman pian, mutta perjantaina ja lauantaina reisissä edelleen tuntui alkuviikon mäkinousut ja jalkatreeni ja toisaalta mulla oli jo muuta menoa. Mutta sopivasti sunnuntaille oli luvassa pitkä lenkki Ninnin kanssa. Ehkä suositeltavampaa olisi aloittaa kenkien sisäänajo lyhyemmällä pyrähdyksellä, mutta nyt mentiin tällä. 

Asfaltilla mentiin.

Ensimmäisen viiden kilometrin aikana oikean jalan ulkosyrjään sattui. Yritin kääntää askellusta sisäsyrjälle, mutta eihän se vääntämällä auta. Onneksi kipu lakkasi eikä loppu lenkillä ollut minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin lenkki oli aivan ihana, olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkälle, mutta lopetimme 27 kilsan jälkeen.

Uusien kenkien vaimennuksen tunsi, kantapää ei päässyt turhia nousemaan eikä ongelmallinen oikea jalkani puutunut yhtään. Toivottavasti tämän ensimmäisen lenkin fiilis ja tuntuma kenkään pysyy 😊

Evästauko.

Meillä on täälä Pohjanmaalla valtavat keväiset tulvat. Teitä on poikki ja joet tulvivat pitkälle rannoille. Hiekkatiet routivat ja ovat paikka paikoin todella huonossa kunnossa. Kaikkine ongelmallisine ja ikävine tilanteineen, ovat tulvat myös omalla tavallaan hienoja luonnon tapoja osoittaa voimaansa. Lenkillä ihailtiin veden virtaa ja kosken pauhua, kuivin jaloin.

Pohjanmaalla tulvii.

Pauhuntaa pienessä joen uomassa.

Lenkin jälkeen kotona nopeat suihkut ja ruokaa suuhun. Sitten Jaana tulikin mua hakemaan tankotanssin tutustumistunnille 😏 En sitten koskaan ole ko lajia kokeillut, eikä muuten ollut kukaan muukaan kahdeksasta osallistujasta. Oli hauskaa, haastavaa ja voimaa vaativaa touhua. Joko puristin tankoa liikaa tai liian vähän, en vain ymmärtänyt mihin suuntaan pitää lähteä tai vauhti loppui kesken. Mutta iloisia onnistumisia, oivalluksia ja naurua riitti myös!

Jee, mä pysyn tässä 😄

Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

~Eija~

Hylkeen nahat jalkaan

Lenkin ja treenin jälkeen, on se sitten ulkona tai sisällä, on mun jalat yleensä aina ihan märät. Useimmiten se johtuu vain hikoilevista jaloista, mutta tähän vuodenaikaan, tällä asuinalueella jolla asun ja tällaisen lumitalven jälkeen syy löytyy myös kengän ulkopuolelta. Takin helmasta kengänpohjiin asti olen ravassa ja mitä alemmaksi varpaita kohti mennään, sitä märemmät varusteet ovat. Eihän märät varpaat mitään haittaa perus tunnin lenkillä ja lähellä kotoa tee, mutta annas olla jos matkaa taitankin useamman tunnin ja en aivan heti pääse kotiin. Kengät eivät voi olla vesitiiviit, paitsi tietysti jos lähden Nokian kumppareilla, mutta niillä juokseminen ei tosiaankaan innosta. Joten on syytä investoida sukkiin!

Tältä mun jalat näyttää perus lenkin jälkeen, normisukat jalassa...

Sukka asiaa oon pohtinut jo pitkään, tarkemmin ja vakavemmin ehkä tuolta viime syksyn Jämin suunnistusmaratonilta ja Komia Ilkanpolku tapahtuman ajoilta. Noiden tapahtumien aikana oli todella märkää, kylmää ja luntakin. Kuivin jaloin ei voinut selvitä ja kylmäkin tuli vaikka liikkeessä pysyi koko ajan parhaansa mukaan. Tässä olen nyt kuulostellut ja lueskellut erilaisia kokemuksia eri sukka vaihtoehdoista ja lopulta päädyin Sealskinzin ohuimpiin juoksusukkiin. Sukka kuvattiin vedenpitäväksi kalvosukaksi, joka sopii esimerkiksi vaellukseen, pyöräilyyn, juoksuun ja kävelyyn. Eli juuri sellaisiin tilanteisiin missä mä kuivia jalkoja tarvitsen!

Sealskinz Walking Thin Mid -kalvosukat

Sukkien sisäpinta on merinovillaa, sitten tulee vedenpitävä kalvo ja uloin kerros on polypropyleenia. Strechdry-materiaali tekee sukista joustavan ja silti pitää veden ja tuulen ulkopuolelle. Hinta posteineen oli yli 50€, joten todella toivoin niiden toimivan.

Sisäpinta miellyttävää merinovillaa.

Käteen sukat tuntuivat jäykiltä ja paksuilta. Niin ja ne näyttivät todella pieniltä! Ensiksi mietin kuinka saan ne jalkaani vedettyä, mutta mitä vielä, helposti sujahti. Varpaiden kohdalta tuntui melko napakalta ja sukka kuin puristi varpaita suppuun. Varret ulottuivat pohkeen puoleen väliin ja tuntuivat napakoilta kuitenkaan puristamatta. Sisäpinnan merinovilla oli todella miellyttävä paljaalle jalalle. Testilenkille mars! 

Viileässä kelissä varpaita ei palellut yhtään, ei puristanut, ei hinkannut eikä myöskään ahdistanut. Varpaiden välissä ei vesi lotissut ja muutenkin tuntui oikein hyvältä. Kotona vedin märät kengät jalasta ja kuulostelin miltä jaloissa tuntuu. Sukat rapisivat kuin jalassa olisi ollut muovipussit. Jalat eivät yhtään tuntuneet märiltä. Rullasin sukat jalasta ja yllätyksekseni jalkojen iho tuntui kostealta ja sukkien sisäpinta oli kostea, mutta merinovillan ansiosta kosteus ei ennen sukkien pois ottamista tuntunut. Ja vaikka jalat olivat hikoilleet, sai sukat kuitenkin nätisti pois jaloista, kun märkien normisukkien riisuminen on yhtä kiskomista. Käänsin sukat nurja puoli ulospäin kuivumaan ja tuulettumaan ja parin tunnin päästä takaisin toisin päin. 

Lenkin jälkeen edelleen lämpöiset jalat.

Testasin sukkia myös retkellä märässä metsässä, pohjasta rikkinäisillä kumppareilla. Alkuun kävelyä lumisohjossa, tunti nuotion äärellä istumista ja taas kävelyä. Sukat olivat aivan loistavat! Kylmä ei tullut, vaikka kumpparit imivätkin vettä ja sukkien ulkopinta kastui kunnolla. Kotona taas kuivumaan ja tuulettumaan molemmin päin ja odottamaan seuraavaa lenkkiä. En ole vielä näiden testilenkkien jälkeen pessyt sukkia enkä joka lenkin jälkeen lähtisikään pesemään. Mikään kalvo tai pinta ei voi kestää ikuisuuksia ja pesu on yksi pahimmista kuluttajista. 

Nuotiolla sukkien kanssa.

Nämä sukat lähtee mun mukaan Nuts Karhunkierrokselle ja sinne tulee myös Kirsi 😊 Työvuorot osuivat tällä viikolla sopivasti yksiin, että päästiin yhdessä tekemään mäkitreeniä Seinäjoen laskettelurinteen viereiselle tielle. Kunnon raasto fiilikseen päästiin tuossa pehmeässä ja märässä kurakossa. Ai että tuntui mahtavalta! Tämä viikko on muutenkin alkanut kunnon reisi ja pakara prässillä kun tein toisenkin mäkitreenin ja vielä jalkojen lihaskuntopiirin. Eilen keskiviikkona tuntui kivasti, ihan sen verran että seuraava juoksu tulee olemaan vasta perjantaina. 

Kirsin kanssa mäessä.

Kuraa ja vesilammikoita lenkeille, nähdään!

~Eija~

Lättäjalkaa ja varustepäivityksiä

Kevään ryhmät ovat hyvässä vauhdissa, onhan se tammikuun viimeinen päivä taittumassa helmikuun puolelle. On ollut mukava tutustua uusiin kasvoihin ja yhtä mukavaa tavata joulutauon jälkeen vanhoja kasvoja. Seinäjoen Naisvoimistelijoiden yhteistyössä Kiva-juoksukoulussa olemme saaneet juoksulenkit rullaamaan, askel kerrallaan sisäistetään hyvää juoksutekniikkaa ja kehonhuollolla ylläpidämme hyvää kehonhallintaa ja vältämme loukkaantumisia. 

Tällä viikolla pääsimme Intersport-urheiluliikkeeseen, jossa tsekattiin jokaisen jalan rakennetta ja sai apua oikeanlaisen kengän ja muiden varusteiden hankintaan. 

Olen kerran aikaisemmin piipahtanut vastaavalla jalkapohjan "peili-valo" tasolla ja osasin jo hiukan odottaa millainen tuomio sieltä tulee.

Jalkaholvi lässähtää ja nilkka taittuu sisään.

Mulla on lättäjalat. Ollut lapsesta asti. Erityisesti vasen nilkka taittuu ylipronaatioon, mutta ei tuo oikea jalkakaan saa puhtaita papereita. Mulle suositeltiin pronaatiotuellisia juoksulenkkareita ja lisäksi oman jalan muotoon tehtyjä erikoispohjallisia. Mulla on ollut vuosia sitten tuetut kengät ja sain niillä jalkani kipeäksi ja ne hinkkasi ja oli hankalat. Urheiluliikkeen myyjän avustuksella mulle on löytynyt viime vuosina neutraalit kengät merkeistä kuten Asics ja NewBalance, joista jälkimmäisistä olen tykännyt eniten. Viime syksyiset ongelmat kipuilevissa jaloissa pisti jo silloin harkitsemaan kunnon askeltestaukseen menoa ja nyt Interpsortin testaaja suositteli samaa. Kunhan kevät etenee ja on aika siirtyä takaisin kevyempiin kesäkenkiin, raivaan kalenterista tilaa ja tutkitutan millä kengillä ja pohjallisilla sitä jatkaisi niin, että jalat kestäisi vielä monen monta vuotta eteenpäin.

Voi tätä makoista väriloistoa :D

 Meidän jalkojen pronaatio toimii iskunvaimentajana ottaen iskuja vastaan joustamalla. Yleisin jalkatyyppi on ylipronaatio, mutta toisilla se on lievää ja toisilla taas voimakkaampaa. Ylipronaatio voi olla synnynnäistä tai kehittyä ajan myötä esimerkiksi painonnousun tai runsaan harjoittelun vuoksi. Niin sanotusti "pettävä" askel voi aiheuttaa kiputuntemuksia koko kehoon, joten ei ole yhden tekevää millaisilla kengillä juokset. Kenelle sopii paljasjalkajuoksu, kenelle erittäin tuetut kengät. Hyppy toisen mallisesta toiseen ei käy helposti, vaan rauhallisesti totuttelemalla. 

Alennusmyynnit ovat nyt parhaimmillaan, kun kauppiaat tekevät pikku hiljaa tilaa kevään uutuuksille. Me juoksukoululaiset saimme alennettujen hintojen päälle vielä lisäalennuksen. Mä en vielä satsannut uusiin juoksukenkiin, vaan odotan keväämmälle. Sen sijaan mun garderoobi kaipasi kovasti uusia juoksupaitoja. Talvella haluan ehdottomasti suojata kaulani, joten pystykaulusta piti löytyä. Vaihtoehtoja löytyikin ihanasti :)

Mun uudet juoksuvarusteet!

Kari Traa-merkki on aivan ihana! Just oikeissa paikoissa hengittävää kangasta, vetoketju on suojattu ihoa vasten, tästä fleecestä löytyy taskut ja tämän menee näin talvella tuulta pitävän juoksutakin alla ja viileämmillä kesäkeleillä takkina. Väri vaihtoehtoja oli useampia ja tämä pinkki-violetti-keltainen miellytti eniten. Jos on monta hyvää vaitoehtoa, viimeisen ratkaisevan valinnan tekee väri, ehdottomasti ;)

Toinen mukaan lähtenyt paita oli Niken Dri-Fit juoksupaita. Selkeämmin kunnon paita ja tässäkin vetoketju suojattu kankaalla, ettei pääse hinkkaamaan. Aivan ihanan pehmeää kangasta ja lupaus siirtää kosteus tehokkaasti iholta pois pitäen olon kuivana, miellyttävämpänä ja keskittymisen itse treenissä. Olisin ehkä valinnut musta-harmaan, mutta siitä ei löytynyt kokoa, joten tuttu ja turvallinen pinkki kelpasi myös.

Lenkki maistuu taas pikkuisen paremmalta, kun on miellyttävät ja aivan ihanan pirteät vaatteet. 

Kiitos kuluneesta tammikuusta ja eikun nenät kohti helmikuun auringonsäteitä :D

~Eija~

Voihan karttamerkit ja kröhä

Flunssa yritti viime viikolla iskeä mun kantaan, kuivahkoa yskää ja päänsärkyä ja mä puolestani taistelin vastaan c-vitamiinein ja villasukin. Mä olin jo ilmoittautunut kolmeen suunnistuskisaan joten täysin levossa en pystynyt olemaan. Jokaisen vedon jälkeen kyllä keuhkoissa tuntui ja limaakin irtosi, mutta ei ainakaan toistaiseksi pahentaneet oloa. Suosittelen flunssaisena kaikille lepoa urheilusta, mutta on se niin vaikeaa omalla kohdalla. Kisojen lisäksi en muita omia treenejä tehnytkään, vaikka tarkoitus oli. Mutta olipa tässä jo muutenkin karttojen kahinaa :)

Suunnistaessa kädet on täynnä tavaraa :)

Ensimmäinen kisastartti oli arki-iltana sprintti veto. Sprintissä usein suunnistetaan keskellä kaupunkia tai kylän keskustassa. Kartta on hiukan erilainen kuin perus suunnistuskartta. Ennen kisaan lähtöä on syytä opetella tai edes kerrata karttamerkit, että tietää kielletyt ja sallitut ylityspaikat. Mä en sitä kiireessä tehnyt... Tämä taisi olla koko suunnistaja"urani" viides sprintti ja jo toinen hylsy. Ylitin matalan muurin ja oivalsin mahdollisen virheeni heti kun astuin muurin toisella puolella olleelle nurmikolle. Kiersin toki koko radan läpi ja kiertelin aivan älyttömiä koukkuja pohtien koko ajan saakohan tästä mennä tai onkohan tästä sallittua juosta. Epävarmuus kalvoi koko matkan ja odotetusti se sitten koituikin kohtalokseni. 

Sprintti kartta.

Juoksu kyllä kulki ja sprintti vauhdikkuudessaan on aivan huippu laji, mutta pohtimaan pisti onko sitten kuitenkaan mua varten. Tämän viikon lauantaina on SM-sprintti Vaasassa ja olin ajatellut viime viikon sprintin olevan hyvää harjoitusta. Hylsyn vuoksi epäröin kovastikin ilmoittaudunko vai en. Suunnistajakolleegan kannustamana kuitenkin ilmo lähti ajallaan ja elämäni ensimmäiset SM-kisat lähestyy...

Kohta valot päälle :)

Viime viikon toiset suunnistuskisat olivat aluemestaruus yösuunnistuskisat. Yö ja pimeys herättää aina kunnioitukseni, eikä nytkään ollut poikkeus. Oma lähtöaika oli klo.22.05 ja silloin oli jo todella pimeää. Onneksi oli mukavan lämmin, noin 15 astetta plussaa ja pieni tihkusadekin loppui juuri ennen lähtöä, joten metsässä oli kelin osalta oikein mukava tarpoa. Puhdas suoritus ei ollut tämäkään, ei sitten lähellekään. Ekalle rastille heti kiertelyä, toiselle tyhmää polun hakua ja monelle muullekin hiukan oikealta tai vasemmalta. Kolmelle rastille taisin mennä ihan nappi suorituksella. Mutta ei jäänyt mikään suuremmin harmittamaan, koska pääasia oli pysyä pimeässä metsässä rauhallisena ja saada hyväksytty suoritus ja siinä onnistuin :)

Viime vuonna olin myös sprintissä ja yökisoissa ja niistä pääset lukemaan tästä.

Yösuunnistus reittiä.

Koko viikon kruunasi vielä sunnuntaina kansalliset keskimatkan suunnistuskisat. Syyskuinen keli helli taas auringonpaisteella ja puista putoavilla keltaisilla lehdillä. Joko oon ollut niin kiireinen tai kaikki on tapahtunut niin kovin yhtäkkiä, mutta viikonloppuna huomasin miten syksy oli konkreettisesti alkanut. Auringonpaiste korosti puiden lehtien keltaisia, oransseja ja punaisia värejä ja tuuli toi viileä kosketusta muuten niin lämpöiseen ilmaan. Oli todella kaunista :)

Kisa meni aivan hyvin. Melko joutuisa, helpohko rata, mutta kiva välillä näinkin. Mitään rastia ei tarvinnut hakea, mutta osan otin varman päälle rauhallisesti karttaa lukien. Oli oikein eheyttävä kokemus alkuviikon sprintti kokemuksen jälkeen ;) 

Viikon saalis.

Tänään tallustelin kumpparit jalassa puutarhassa ihaillen kesän viimeisiä merkkejä ja syksyn alun väriläiskiä. Toivottavasti syksy antaisi tällaisia kauniita päiviä vielä monta monta lisää ja että tämä mun olkapäällä kiusaava flunssan poikanen putoaisi kyydistä ja päästäisi mut taas kunnolla liikkumaan. Viikonloppuna ainakin toivoisin pystyväni starttaamaan SM-sprinteissä terveenä ja karttamerkit selkeänä mielessä. Pitäkää mulle peukkuja :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille :D!

~Eija~

EnergiaA matalilla ja korkeilla sykkeillä

Elokuun puolessa välissä alkoi EnergiA juoksutreenit Ilmajoella. Nyt ollaan jo puolessa välissä yhteisiä treenejä, joten on hyvä hiukan kertoa mitä meille kuuluu :)

Värikästä porukkaa :)

Mukaan lähti hyvä porukka hakemaan tuntumaa juoksuharrastukseen, sen jatkumiseen ja siinä kehittymiseen. Jokaisella on omat henkilökohtaiset lähtökohdat ja tavoitteet, eikä missään vaiheessa kilpailla toisiamme vastaan. On ollut ilo huomata, miten kaikki kannustavat toisiaan, jakavat onnistumisia ja kokemuksia vastoinkäymisistä sekä antavat omakohtaisia vinkkejä. Kaikki saavat jotain, myös minä ohjaajana olen oppinut paljon. 

Välillä otettu ihan rennosti ;)

Joka tapaamiskerta on menty tekniikkaa eri harjoituksin. Helpointa se on lämmittelyvaiheessa, kun kroppaa herätellään alkavaan treeniin. Jokaisella meillä on luontainen kyky juosta ja pienillä tekniikkakorjauksilla pystymme tuota taitoamme kehittämään ja parantamaan kohti rullaavampaa ja taloudellisempaan juoksuun. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja vanhasta eroon pääseminen vie aikaa ja sille on annettava aikaa. Tekniikan hiomisella estämme myös vammoja, joita voi tulla niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin juoksijoille. Tärkeää on pitää ajatus mukana ja pikku hiljaa liike jää lihasmuistiin. 

Aloittelijan tai juoksuharrastajalla pitemmän tauon jälkeen into lenkkipolulle on kova. Usein innostuksissa tuleekin tehtyä virhe ampaisemalla heti liian kovaa ja liian paljon. Rauhallinen, nousujohteinen treenaaminen tuottaa toivotumpaa tulosta ja ehkäisee vammoja. Onkin hyvä aloittaa kävely-juoksu pätkillä ja vähitellen juoksu osuudet pitenee ja kävelyt lyhenee. 

Alkulämmittelyä luonnon keskellä.

Jokainen osallistuja sai juoksuohjelman, jota sovittaa oman elämänsä arkeen. Treeneissä menemme yhdessä kokeillen erilaisia juoksua tukevia harjoituksia, joista tähän mennessä on opeteltu tunnistamaan syke- ja rasitustasoja, kehonhuoltoa putkirullilla sekä voima ja nopeus harjoittelua erilaisin hypyin. Niin ja onhan osallistujat juosseet cooperintestinkin, joka oli jokaisella hieno onnistuminen ja paikkaava kokemus yläasteen ajoilta :)

Kuka ylhäällä ja kuka alhaalla, mutta kaikki liikkeessä.

Kroppa tottuu ja kehittyy juoksussa juoksemalla. Joten jos haluaa juoksuharrastuksesta pysyvää, suositellaan sitä tehtävän säännöllisesti. Missän nimessä pelkkä juokseminen ei kuitenkaan ole se avain onnistumiseen, vaan monipuolisuus takaa hyvän kehonhallinnan, kestävyyden ja ennaltaehkäisee vammoja. EnergiA juoksuryhmään osallistujat ovat yhteistreenien lisäksi käyneet ohjaamillani kahvakuulatunneilla Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä. Kahvakuulatreeneissä on keskitytty pääsääntöisesti koko kropan treeniin, vaikka välillä on tehty täsmä iskuja mm pakaroille tai yläkropalle. 

Loikkatreenejä.

Syksyn kelit ovat olleet todella mahtavat ja kaikki treenit onkin toteutettu ulkona. Entisestään pimenevät illat ja viilenevät kelit asettavat omat haasteensa ulkona juoksemiseen, mutta eivät tee siitä mahdotonta. Sopivat juoksukengät ja sukat, tuulta ja vettä hiukan pitävät housut, hengittävä takki ja sen alla paita sekä tarvittaessa päähän huivi tai pipo ja käsiin hanskat, eikä mikään estä lähtemästä lenkille. Vielä turvallisemman ja miellyttävän lenkistä tekee tarvittavan tehokas lamppu käteen tai päähän ja kaveri vierelle. Kelpaa ainakin mulle :)

EnergiA juoksuryhmä jatkaa syksyn treenejä hyvällä fiiliksellä ja kerää energiaa kohti talvea. Meistä kuullaan vielä :D

~Eija~