Virallisesti valmis!

Viime vuoden kesäkuussa ajelin ensimmäisen kerran Kuortaneen Urheiluopistolle opiskelujen merkeissä. Silloin oli pääsykokeet liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Silloin jännitti ja olin kovinkin epävarma, onko tämä mun juttu ja onko tässä mitään järkeä. Pääsin opiskelemaan ja tämä tiedon jälkeen pohdin asiaa vielä monelta kantilta, ennen kuin otin opiskelipaikan vastaan. Nyt vuosi ja vajaa neljä kuukautta myöhemmin en kadu yhtään tuota päätöstä. Takana on yksi ikimuistoisimmista vuosistani. Ei se helpoin eikä aina niin mukavaa ollut, mutta uurastus palkittiin ja opin itsestäni paljon uutta ja ny tiedän selkeämmin mitä todella haluan tehdä tästä eteenpäin. Liikunta on aina ollut erittäin tärkeä osa elämääni ja tämän vuoden aikana olen nähnyt valtavan lajikirjon ja liikunnan monet mahdollisuudet. Ilolla jaan tätä kokemustani ja oppimaani kohtaamilleni ihmisille.

Laktaattitestissä sormenpäästä verta kilometrin välein.

Tänään ajelin viimeisen kerran LAT8-ryhmäläisenä Kuortaneelle. Meillä oli toivomamme viimeinen tapaaminen ja pieni valmistujaishetki. Meitä oli 5, jotka olimme kesäkuussa määräpäivään raportit palauttaneet ja ne olivat hyväksytysti tutkintolautakunnasta palautuneet.

Ennen todistusten jakoa mä ja Sari käytiin vielä juoksemassa laktaattitesti. Huhtikuussa juoksin ko testin suoraan yövuoron jälkeen ja olin kieltämättä silloin hiukan takussa. Tästä pääset lukemaan tuon huhtikuisen kokemuksen. Oli hienoa päästä testi tekemään nyt uudestaan virkeämmällä kropalla. Kirjoitan tästä testistä sitten myöhemmin kun saan tulokset.

Vauhdikkaat halaukset ;)

Todistukset oli jakamassa vastuuopettajamme Ville, Kuortaneen Urheiluopiston johtaja Atte ja rehtori Tapio. Lyhyiden puheiden jälkeen saimme hienot todistukset halauksineen käteen. Oli mitä mahtavin tunne :D

Meistä puolet saivat nyt todistukset ja lopuilla viimeiset puristukset vielä.

Virallisen osuuden jälkeen saatiin omalla porukalla jatkaa yhteistä rentoa päivää. Pääsimme kickbike -menopeleillä huristelemaan pitkin Kuortaneen raittia. Tsekkasimme muun muassa tervahaudan ja kirkon aidan. Mukavaa puuhaa ja sopivan lämmin tuli potkutellessa. Hyvää treeniä reisille ja pakaroille!

Olimme toivoneet myös sumoasuilla peuhaamista ja saamamme piti :D Kannoimme ensin nuo edustavat tamineet ylämäestä alas (ja myöhemmin raahasimme vielä tietysti alamäestä takaisin ylös..). Mä en ole ennen leikkisää sumoasua pukenut päälleni ja se olikin todella hauska kokemus. Meillä oli lajeina sukkulaviesti, pituushyppy ja paini. Ai että tuli naurettua ja puvut olivat karmean hikiset leikkimisen jälkeen... Ei siis todellakaan mitään kevyttä treenailua, vaan kunnon hiit.

Varokaa :D!

Meidän joukkue voitti sukkulaviestin!

Kaatumista ja ylösnousua piti harjoitella ;) Pyörähtäen ylös.

Päivän päätteeksi otettiin vielä tunti keilailua. Mukavaa puuhaa tämäkin, vaikka keilahallissa on aina mun mielestä aivan liian kova meteli johtuen kaatuvista keiloista ja pallojen kolisemisista. Oikean käden ranteessa taas tuntuu oudoksuksesta keilapallon heitot.

Haikein mielin, mutta ihania muistoja taskut täynnä lähdimme ajelemaan kotiin päin. Vuosi meni nopeasti, toisaalta aivan liian nopeasti. Viime vuoden elokuusta lähtien kokoonnuimme joka kuukausi 3-4 päivää peräkanaa lähijaksoille Kuortaneelle ja muu aika oli itsenäistä opiskelua, tehtävien tekemistä, harjoittelua ja raporttien rustaamista. Kaikki tämä vaati, toisinaan kovin tiukkaakin aikatauluttamista, että kaiken ehti tehdä. Oon kärsinyt päänsärystä johtuen univelasta, stressistä kun olisi pitänyt olla useassa paikassa yhtä aikaa ja tehdä monta asiaa samaan aikaan. Lisäksi oon ollut välillä todella kiukkuinen asioista joille itse en ole voinut mitään ja joidenkin näiden asioiden on vain ollut pakko antaa mennä menojaan. 

Opin liikunnan monipuolisuuden tärkeyden meillä "taviksilla" ja täten tämän kiireisen vuoden aikana oma kestävyys- ja vauhtikuntokin on kehittynyt valtavasti. Ymmärrän ja yritän keskittyä omassakin treenailussani enemmän lepoon ja kehonhuoltoon. Aina ei tarvitse ja hyödytä mennä sata lasissa. Itseään ei saa rikkoa.

Olen tavannut aivan mahtavia ja ainutlaatuisia ihmisiä kuluneen vuoden aikana, joiden kanssa matka jatkuu edelleen. Opin heiltä ja itsestäni koko ajan uutta ja arvokasta.

Valmis :D!

Viralliset todistukset.

Meidän ryhmä sopi seuraavan tapaamisen keväälle. Yhteyttä pidetään kuitenkin aktiivisesti koko ajan. Ikävä tulee silti.
Kiitos LAT8 -ryhmäläiset <3

~Eija~

Elämä kesäloman jälkeen

Mulla oli kesäloma tänä vuonna heinäkuussa ja nyt se on sitten ohi. Paluu työarkeen tapahtui tällä viikolla. Onnistuin kuitenkin lomallani sen verran hyvin irrottautumaan työ ja arkikuvioista, että töihin oli oikein mukava mennä. Päätyökseni toimin sairaanhoitajana kolmivuorotyössä, mikä sopii mun elämään tällä hetkellä (ja kuluneet yli 14 vuotta) paremmin kuin hyvin. Kyllähän se toisinaan vaatii aikamoista säätämistä, mutta niin vaan kuluneen viime vuodenkin aikana hoidettiin kaikki asiat vaikka työn, perheen ja omien harrastusten ohella opiskelin liikunta-alan ammattitutkintoa Kuortaneen urheiluopistolla.

Töiden taas alkaessa mukavaa oli se, että tulee taas pyöräiltyä aina kun mahdollista työmatkat. Siitä tulee edestakaisin sellainen 27 km. Kesälomalla heinäkuussa pyöräilykilometrit jäivät alle 200 kilometriin! Arvasin tämän jo etukäteen, sillä lomalla tulikin sitten juoksukilometrejä enemmän. Töiden alettua ja se tosiasia, että syksy lähestyy aiheuttaa sen, että on pitänyt miettiä taas syksyn kuvioita. Lähtökohtaisesti lokakuun puoleen väliin asti on taas melkoisen työntäyteistä aikaa ja kisakalenterikin on mukavan vilkas :) Enkä yhtään epäile eikö loppu vuodenkin päivät täyty kun aika tässä kuluu. Tässä pieni ote eilisestä päivästäni ->

Aamulla klo.05.30 herätys, edessä aamuvuoro. Aamujuoma alas, vaatteet päälle, hampaiden pesu, eväät reppuun, kypärä päähän ja menoksi. Yöllä oli satanut oikein kunnolla ja mäkin kerran heräsin siihen valtavaan ukkosen paukkeeseen. Maa oli siis märkä ja ilma ihanan raikas.

Klo.06 lähtö kohti työpaikkaa.

Töissä oli normaali reipas työvuoro. Töihin paluussa oli sekin mukava seikka, että näki taas hyviä työkavereitani, kuuli viimeisimpiä kuulumisia ja ihania yllätyksiä. 

Töissä.

Työpäivän päätteeksi mies ja lapset noukkivat mut työpaikan ovelta ja suuntasimme Ylistaroon, jossa olin yhdessä toisen perheen kanssa iltarastien järjestämis vuoro. Muutama päivä sitten olimme jo vieneet rastit metsään, kartat oli tulostettu ja muutenkin työjako selvä. Sadekuurojen riski oli suuri ja taustalla jytisi koko ajan, mutta lopulta yhtä pientä sadekuuroa lukuunottamatta paistoi aurinko koko ajan :)

Malliradat.

Kun iltarasteille osallistuvat olivat radat kiertäneet, lähdimme hakemaan rasteja pois metsästä. Mä noukiin A-radan kauimmat rastit, kun olin ne metsään vienytkin ;) Kompassi oli jäänyt kotiin ja kiersin rastit eri järjestyksessä, niin sai olla melko tarkkana kartanluvun kanssa että osui oikeaan kohtaan. Oli haasteellinen maasto, mutta kaikki kuitenkin löysin. Hyvä kartanluku harjoitus!

Kotimatkalla perhe pudotti mut pyynnöstä työpaikan pihalle ja siitä polkaisin loppu matkan kotiin. Kauniisti päivä alkoi hämärtyä, usva laskeutui ja ilma viileni. Oli jo selvästi syksyn tuoksua. Hyvä päivä :)

Auringon laskiessa.

Nyt elokuussa alkaa taas ryhmätreenit ->
Tänään keskiviikkona 3.8. kahvakuulatreenit Neiron koululla klo.18.30-19.30
Ensi viikosta lähtien vaihdamme tutulle tiistai päivälle, kellonaika pysyy samana.

Ahonkylässä kahvakuulatreenit alkaa ensi viikolla keskiviikkona 10.8. koulun pihalla klo.17.30-18.30. 

Lopullinen syksyn aikataulu varmistuu, kun koulujen salivuorot on jaettu. Mutta näillä lähdetään nyt liikkeelle. Jos sulta tai sun ryhmältä vielä puuttuu ohjaaja, laita viestiä. Vielä on tilaa kahdelle yksilö- tai pariasiakkaalle sekä 5-10 henkilön pienryhmäohjaukselle. Ota rohkeasti yhteyttä!
Ja muistathan 15.8. alkavat EnergiA juoksutreenit !

Mukava syksy on tulossa ja oon niin helpottunut, kun eilen vihdoin tuli tieto, että olen valmis Liikunta-alan ammattilainen ja personal trainer :D Jihuu!

~Eija~

Viimeistä vietiin Kuortaneen tuulissa

Meidän jokaisen elämä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Se vie meitä vahvasti eteenpäin ja poimimme mukaamme niitä kultahippusia arjesta ja juhlasta. Teemme valintoja, joiden merkityksen parhaiten näemme sitten myöhemmin joskus.

Viimeisin oma poimintani on opiskelu Kuortaneen Urheiluopistolla. Vuosi sitten pohdin kovastikin haenko lukemaan Liikunta-alan ammattitutkintoa, monimuoto-opiskeluna. Viimeisenä päivänä täytin hakupaperit ja hups, pääsykokeisiin tuli kutsu. Vatsa väänteessä läpi kävin pääsykokeet ja siitä viikon päästä tuli tieto valinnasta opiskelijaksi. Tästä vielä pari viikkoa mietin mitä teen, onko musta tähän ja miten tämä vaikuttaa lähimpiini. Joku ilta saatoin olla sitä mieltä että en lähde ja kun aamu koitti, olinkin sitä mieltä että otan härkää sarvista kiinni ja lähden. Lähimpien tuella ja kannustuksella sekä useiden juoksulenkkien aikaisella itsensä tutkiskelulla päädyin hyväksymään opiskelupaikan ja voi että olen onnellinen ratkaisustani :D!

Viime vuoden elokuussa matka alkoi 9 muun liikunnasta kiinnostuneen kanssa ja tällä viikolla oli viimeiset lähijaksopäivät Kuortaneella. Tuntemuksia on vaikea kuvata, sillä ne olivat ääripäästä toiseen. Muun muassa helpotusta ja haikeutta, riemua ja surua sekä malttamattomuutta ja tulevaisuuden haaveilua.

Lähijakso alkoi Personal Trainer-kokeella. Jännitti hirmuisesti. Kokeessa kysyttiin tiettyjä lihaksia, oli kinkkisiä ja moni tulkintaisia monivalintakysymyksiä, käyrien piirtelyä ja essee tyyppinen tehtävä asiakkaan ohjaamisessa huomioon otettavista asioista. Ajattelin ennen koetta olevani helpottunut kun koe on tehty, mutta jäikin epävarmuus, että mitenköhän se nyt sitten meni. Koe oli odotettua vaikeampi.

Useampi meistä pähkäili kokeesta ja arvailuja oikeista vastauksista heiteltiin ja kohta oli jo niin sekaisin mitä tuli vastattua ja menkiö sekin väärin. Piti oikein pinnistellä että pääsi irti kokeen tuomasta hermostumisesta ja yrittää nauttia tästä viimeisestä yhteisestä viikosta.

Meille olikin rakennettu taas huippu viikko, jossa pääpaino oli elämyksissä, yhdessä ololla ja rentoutumisella. Alkuun päästiin kiipeämään Kuortaneen 13 metriä korkealle ulkokiipeilyseinälle. Hitsi kun hieno kokemus ja vaikka  polvet ja kädet lopussa tärisi, huipulle asti mentiin! Mahtavat näköalat puiden lomitse pelloille ja järvelle.

Oltiin toivottu pesäpalloa ja sitä sitten saimme. Mun osumatarkkuus on aina ollut heikko, eikä se siitä ollut mihinkään muuttunut. Sain kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä tekniikkaan ja ideoita mukaviin viitepeleihin, joita voisi olla hauskaa kaveriporukalla tai lasten kanssa tehdä.

Kuortaneelta valmistui tällä viikolla hieroja ja liikunnan ohjaaja ryhmät. Me pääsimme vastavalmistuneiden hierojien käsittelyyn :D Mä valitsin jalkojen käsittelyn ja vaikka jalat eivät ole hetkeen mitenkään oireilleet, olivat ne valtavan kireät! Kestän kovaakin hierontaa pitkään, mutta nyt piti pari kertaa pyytää hölläämään. Hyvä muistutus, että pitää rullailla useammin ja edes kerran kuussa käydä hierojalla pehmittämässä koivet.

Olin suunnitellut tekeväni kevyen juoksulenkin, mutta hieronnan seurauksena jalat olivat niin arat, että vaihdoin juoksemisen rauhalliseen maisema lenkkiin Helenan kanssa.
Helena on ollut mun kämppis Kuortaneella ja muistan hänet hyvin jo pääsykokeista. Istahdin silloin hänen viereensä ja juttu lähti heti luistamaan. Hyväksyttyäni opiskelupaikan, toivoin koko kesän että Helenakin olisi tulossa. Satuimmekin ensimmäisellä lähijakso viikolla yhtäaikaa hakemaan huoneen avaimia ja ruokalippuja ja kaappasimme toisemme kämppiksiksi. Helenan kanssa on juteltu ja viestitelty asiasta ja asian vierestä ja olen onnellinen että sain ihanan ystävän, jonka kanssa varmasti pidetään yhteyttä tulevaisuudessakin <3

Hehee, me päästiin myös tanssimaan :D Tanssiminen ei todellakaan oo mun juttu, mutta tämä tanssiliikunta mitä meille ohjattiin oli hurjan hauskaa. Lyhyellä harjoittelulla väsättiin esitykset ja sitten ne kuvattiin. Aivan huippua kun antoi mennä vaan ja veti suupielet korviin :D

Hiphoppia :D

Lappajärvellä vierailimme Joogakellarissa, jossa Jutta Dinga ohjaa erilaisille ryhmille joogaa. Olin ensimmäistä kertaa oikealla kunnon joogatunnilla ja se oli positiivinen kokemus. Yllättävän fyysistä ja siinä tuli lämmin. Kroppa sai hyvää liikkuvuutta ja mieli rentoutumista. Melkein nukahdin loppu rentoutuksessa.

Joogakellarissa

Lopulta meille avattiin PT-kokeen vastauksia ja pystyi hiukan rentoutumaan. Vaikka joitain ihan tyhmiä virheitä oli tehnyt, vaikutti siltä että enemmän siellä oli oikein mennyt! Lopullisia tuloksia saatiin kuitenkin edelleen odottaa...

Atk-luokassa palautteen kirjaamista ja kokeen läpi käymistä.

Soveltavassa liikunnassa viime jaksolla saimme kokeilla maalipalloa ja puhallustikkaa. Innostuimme näistä koko ryhmä, joten odotukset aiheen jatkuessa olivat korkealla.
Eikä tarvinnut pettyä! Saimme kokeilla liikkumista kuuro-sokeana ja olla ohjaajana hänelle sekä tehdä erilaisia harjoituksia ja treenejä pyörätuolissa istuen. Liikunta- ja aistirajoitteisilla ihmisillä on yhtälailla oikeus liikkumiseen ja harrastamiseen. On tärkeää ohjaajana kiinnittää huomio kaikkiin mahdollisuuksiin ja ratkaista esteitä niiden kautta.

Kisaaa!! Sen verran kilpailuhenkistä porukkaa, että aina me kisataan kun siihen löytyy tilaisuus ;)

Syyskuussa, opiskelujen toisella lähijaksolla teimme retken Torpalle, seurakunnan leirikeskukseen. Silloin meidät tuupattiin vain vesille kajakeilla ja nakattiin kartta mukaan. Löysimme perille silloin ja nyt pääsimme uudestaan fiilistelemään Kuortanejärvelle. Myös inkkarivenettä pääsimme parin kanssa kokeilemaan. Tuulta oli ihan kiitettävästi ja näin ollen aallokkoa. Keli muuten oli oikein mainio.

Saimme OSALLISTUMISTODISTUKSEN tähän astisesta urakasta :)
Lopullinen todistus tulee toivottavasti kesäkuussa, kun saan puristettua tuon viimeisen osion loppuun. Oikeasti aikaa on tämän vuoden loppuun asti, mutta haluan saada tämän suoritettua loppuun nyt.

Eka todistus Kuortaneelta (anteeksi kun on vinossa!)

Viimeisenä iltana koko ryhmä tankkasimme herkuilla, jännitimme Suomi-Tanska jääkiekkopeliä, muistelimme yhteistä aikaamme, saunoimme, uimme Kuortanejärvessä, juttelimme ja sovimme seuraavan tapaamisen syyskuulle Kuortaneelle. Käsi sydämellä lupasimme pitää yhteyttä ja tavata pari kertaa vuodessa.
Mahtava ja ihana porukka, oli ilo tutustua teihin jokaiseen <3

~Eija~

p.s. PT-koe meni läpi, JIHUU :D!

Kevät kuulumisia

On ollut melkoinen kevät! Kiireinen, antoisa, mielenkiintoinen, innostava, uuvuttava, haasteellinen... kuvaavia sanoja voisi löytyä vielä pitkä rimpsu. Huhtikuu oli elämän tähän astisista rankin, koska sinne osui niin monta itselle tärkeää ja merkityksellistä juttua ja ne jokainen vaati multa omanlaisen panostuksensa. Parasta tässä on se, että mä hoidin ne kaikki *tuulettaa* :D
Sen jälkeen olikin takki todella tyhjä. Väsytti henkisesti ja fyysisesti. Annoin itselleni mahdollisuuden huilata ja kropan rentoutua.

Sattuipa sitten tuohon toukokuun alkuun aivan mainiot lämpöiset kevätkelit! Ja parasta pään nollausta on puutarha terapia. Meillä on kiitettävästi puutarhaa. Onneksi on halua sitä laittaa, mutta vähemmän aikaa eikä millään ilveellä taitoa. Mutta kunhan jotain rapsutellaan ja aina voi ostaa uusia taimia taimimyymälästä ;)

 Mä sitten rapsuttelin ja kuopsutin, kärräsin ja kannoin monen monta tuntia puutarhassa. Aurinko helli ja linnut lauloi, luonto heräsi ja mä nautiin.
Ei voi parempaa vuodenaikaa olla!

Lasten laittama "kukka"-asetelma

Raparperiä pukkaa

 Hyötyliikuntaa tuli monessa muodossa. Haravointia, lapiointia, repimistä, nostamista, kärräämistä... Kaikella tällaisella touhaamisella on meille ihmisille erittäin suuri merkitys peruskunnon ja kokonaisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Minäkin olin iltaisin melkoisen väsynyt ja kropassa tuntui eri paikoissa kuin normaalisti ja voi sitä mielen rauhaa ja tyytyväisyyttä!

Puutarhaan lisää valoa isoja puita kaatamalla.

Halottavaa...

Onneksi aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä oli useita, joten niistä takuuvarmasti sai jokainen nauttia jonkin pituisen siivun, eikä yhtään harmittanut mennä välillä töihin. Mä oonkin kulkenut suurimman osan toukokuun työpäivistä pyörällä. Joinain päivinä oon jopa koukannut naapurikylien kautta, että olen saanut nauttia tästä ihanasta heräävästä luonnosta pikkuisen pitempään.

Hyötyliikunnan oheen täsmäliikunta iskut ovat mainiota lisää ja kaikille suositeltavaa. Jokaiselle aivan varmasti löytyy se oma laji omien mieltymysten, taitojen tai muun ominaisuuden pohjalta. Oma lajinihan on se suunnistus ja kisakausikin on jo avattu :) Pari viikkoa sitten kisattiin auringon paisteessa ja eilen vesisateessa. Ei mennyt putkeen ilman pummeja kummatkaan kisat, mutta jos ei ole epäonnistumisia ei olisi onnistumisiakaan ja näitä jälkimmäisiäkin mahtui mukaan.

 Ai niin ja koneen äärelläkin on tovi tullut istuttua, ainakin nyt kun tämä viileämpi ja sateisempi virtaus meille löytyi. Kouluun liittyviä raportteja oon viimeistellyt ja nyt on 3/4 valmiina *tuulettaa* ! Viimeinen osioni, liiketoimintasuunnitelma on nyt työnalla ja aivan hyvällä mallilla. Kolme viikkoa aikaa palauttaa se ja ihan varmasti siihen pystyn!

Ens viikolla on meillä liikunnan ammattitutkintolaisilla Kuortaneen Urheiluopistolla PT-tentti.... Se jännittää, pelottaa, hirvittää, arveluttaa... adjektiiveja löytyisi taas useita. Vielä tarkoitus mennä päälihasryhmiä kerraten ja eri luentomateriaaleja silmäillen läpi. Ei oikein tiedä kuinka tarkkoja kysymyksiä sielä mahtaa olla ja mikä oikein vastaus prosentti pitää olla että pääsee läpi. Peukut pystyyn kiitos :)

~Eija~

Mitä kehonkoostumusmittaus kertoo mun kropasta?

Mulla oli tällä viikolla taas antoisa viikko Kuortaneen Urheiluopistolla lähijaksopäivillä. On se niin oma maailmansa hurauttaa Kuortaneelle ja yrittää imeä kaikki se energisyys ja liikunnan ilo itseensä ja tätä kautta muillekin jaettavaksi. Ryhmämme on aivan huippu, opettajat ovat huippuja ja ympäristö aivan huippu!

Tällä viikolla kävimme läpi muun muassa kehonkoostumusmittauksen periaatteita.

Kehonkoostumusmittauksessa arvioidaan kehon rasvojen, lihaskudoksen ja lihastasapainon jakaumaa sekä aineenvaihduntaa. Tämän vuoksi kehonkoostumusmittaus kertookin paljon enemmän kuin pelkkä puntari käynti.  Monet seuraavat omaa aamupainoaan ennen aamupalaa, Kehonkoostumusmittauksessakin on merkitystä mihin vuorokauden aikaan mittaus tehdään ja mitä olet tehnyt parina viime päivänä. Tämän vuoksi on tärkeää ja hyödyllistä pyrkiä tekemään seuranta mittaukset aina mahdollisimman samanlaisissa olosuhteissa.

Laitteita on hurjan monen merkkisiä ja mallisia. On tietokone ohjelmoituja, puntarin kokoisia joissa mittaus kohdat tulevat käsiin ja jalkapohjiin tai pelkkiä jalkapohjien tai käsien kautta mittaavia laitteita. Seuranta mittaukset on suositeltavaa tehdä aina samalla laitteella ja tällöin seurantakin on luotettavampi.

 Mikä tahansa laite sitten onkin, on aina kuitenkin muistettava, että mittaus on arvio! Absoluuttisen totuuden meidän kehosta saa jos kroppa pistettäisiin konkreettisesti paloiksi, huh. 

Mittauksesta saadut tulokset numeroin ja havainnollistavin kuvin.

 Me olimme tehneet kehonkoostumusmittauksen Kuortaneella 27.8.2015 (hui kun aika on mennyt nopeaa!). Laitteena oli Tanita MC-180MA. Tällä viikolla teimme saman mittauksen, samalla laitteella, suurin piirtein samaan vuorokauden aikaan. 

 Ensimmäisena kiinnitin huomiota, että painoa on tullut kilo lisää! Olenhan tämän huomannut omallakin normi puntarilla ja nyt olikin syytä tarkastella lähemmin onko tämä hyvää vai huonoa painonnousua. 

Tulokset kuitenkin osoittivat, että paino oli noussut kasvaneesta lihasmassasta, JEE :D Mä en ole tietoisesti lihasmassaa kasvattanut, enkä sitä tule tulevaisuudessakaan tekemään, en käy kuntosalilla säännöllisesti, mutta heilun kahvakuulan kanssa ja teen toiminnallisia ja kehonpainoharjoittelua. Ja näillä eväillä lihasmassa oli kasvanut 7 ja puolessa kuukaudessa lähes kaksi kiloa! Rasvaprosentti oli pienentynyt puolellatoista kilolla ja mm. veden juonnin opettelu oli nostanut kokonaisvesimäärää kropassa vajaalla puolellatoista kilolla. Ei paha ollenkaan ja näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 Mulla ja Marjutilla on myös kehonkoostumuspuntari, jota on helppo kuljettaa mukana, kun menemme asiakkaita tapaamaan. Meidän oma on Tanita BC-601. Tässä mallissa on kuusi mittauskohtaa: kaksi käsissä ja kaksi jalkapohjissa. Tulokset kirjaamme manuaalisesti ja asiakas saa aina palautteen tuloksista.

 Nyt olikin hyvä tilaisuus verrata kahden saman merkkisen mutta eri mallisen mittarin tuloksia. 

Tuloksissa oli pientä heittoa. Meidän puntarilla esimerkiksi olin 300g painavampi, rasvaprosentti yhden korkeampi ja lihasmassaa oli kaksi kiloa vähemmän. No tutkin viime syyskuussa omalla puntarilla tehtyjä omia mittauksiani ja kas kummaa, kehitys oli suurin piirtein samanlainen kuin Kuortaneellakin mitatulla laitteella. Näin tulikin osoitettua, että on tärkeää seurata kehitystä sillä samalla laitteella ja suhtautua kriittisesti eri laitteilla saatujen tulosten vertailuun. Tärkeintä on seurata sitä omaa kehittymistä ja hyödyntää saadut tulokset omissa valinnoissaan.

Neljääkymppiä kohti juoksevan rouvan sisäinen ikä 21 vuotta :D!

Jos kehonkoostumusmittaus kiinnostaa, laita viestiä ja sovitaan mittauksia (10€ kerta).

Jos haluat oman kannustajan, tutummin personal trainerin, ota silloinkin yhteyttä.

Allekirjoittaneella mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita toukokuussa :D

->  metwotraining@gmail.com 

~Eija~

Koulun penkille pitkästä aikaa :D

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt sitä työtä yli 13 vuotta. Kaikki nämä vuodet olen ollut samassa paikassa, osastolla jossa olin opiskelijana viimeisellä harjoittelullani ja sitä myöden jatkoin kesäsijaisena. Myöhemmin sain myös vakinaisen toimen ja sitä rataa on menty. Pidän työstäni, mutta jo valmistuttuani tiesin etten tätä alaa jatka ura mielessä eteenpäin. Muutenkin opiskelu oli vienyt niin mehut, että oli ihana keskittyä työn tekoon ja muuhun elämään. 

Viime keväänä yllätin itseni tutkailemasta liikunta-alan koulutuksia. Kahvakuulaohjaajan paperit oli jo takataskussa, mutta oli tunne ettei se riitä. Mua myös pyydettiin muutaman kerran vetämään juoksukoulua, mutta vaikka juoksu kokemusta itsellä on, ei toisten juoksemisen ohjaamisesta yhtään. Halusin itselleni vankemman tietopohjan ja itseluottamusta.

 Ja sitten laitoin hakupaperit vetämään Kuortaneen Urheiluopiston liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Hirvityksen ja jännityksen puristuksessa kävin pääsykokeissa kesäkuun alussa. Pääsykokeissa oli haastatteluosio, rytmiikka testi ja ohjaustuokio. Osiot menivät omasta mielestä vaihtelevan ok:sti. Oli onnistumisia, epävarmuutta ja aivan vääriä askelkuvioita. Joka tapauksessa muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että minut on valittu :)

Tätä tietoa pureskelin pari viikkoa. Juttelin perheen kanssa ja parin ystävän. Pohdin mielessäni erityisesti aikataulua, omaa jaksamista, perhettä ja tutkinnon tuomaa mahdollisuutta. Liikunta-ala on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä ajauduin sairaanhoitajaksi ja nyt olisi ovi raollaan kokeilla rakasta harrastusta ammattimaisemmin.

Päädyin hyväksymään opiskelupaikan :D!

Elokuun lopussa se sitten virallisesti alkoi ensimmäisellä lähijaksolla Kuortaneella. Meitä on 10 naista ja yksi mies. Aivan huippu porukkaa ja niin erilaisista lähtökohdista ja monenlaisin tavoittein. 

Tällä ensimmäisellä jaksolla käytiin perusteellisesti tutkinnon osioita ja laitettiin alulle ajatuksia miten itse tulee toteuttamaan tehtävät. Oli didaktiikkaa, markkinointia, myyntiä, ohjaustuokioita, kuntotestaus asiaa ja frisbeegolfia. Voin sanoa, että ensimmäisen kerran olen sellaisessa koulussa, jossa yrittää kuunnella korva tarkkana joka ikisen asian ja nautin joka hetkestä.

Polkupyöräergometritesti loppuun asti, maksimaaliselle tasolle. Arvio mun maksimaalisesta hapenottokyvystä oli 53,25 -> hyvin hyvä :D

Jos ei muuta käteen jää, niin ainakin roppa kaupalla hyödyllistä tietoa omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Ja kun ei sielä vain istuta koulun penkin takana, vaan me todella teemme näitä juttuja konkreettisesti. Kuntotestit poljimme ja kyykkäsimme, kehonkoostumusmittaukset ja tulosten tulkitseminen. Ohjaustuokiot ovat kaikille opetustilanteita, joissa annamme ja saamme palautetta toisiltamme. Aivan paras juttu minkä opin ensimmäisellä jaksolla, oli opettaja Veijo Vannesluoman opetus; Virheitä saa ja pitää tehdä, tyhmyyttä on se jos ei virheestä ota mitään opikseen.

Porukalla frisbeegolf-radalle. Oli muuten todella hauskaa vaikka haastavaa :)

Kyllä voimaa ja tyyliä löytyy, mutta suunta päin männyn runkoa ;)

Opiskeluun kuuluu siis tehdä yhteensä neljä tehtäväkokonaisuutta. Liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikunnan ohjaaminen, yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayritäjänä toimiminen. Näiden lisäksi suoritettuaan tietyt osiot hyväksytysti, saan personal trainerin paperit. Näistä osioista ainakin kaksi tulen suorittamaan Fysio2000:lla. Fysio2000 on toiminut 15 vuotta Ilmajoella, jossa on kuntosali ja fysioterapia palveluita. Nyt elokuussa on samoilla palveluilla Fysio2000 aukaissut toimipisteen myös Seinäjoella. Huikean hienot tilat ja mukavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. On ilo toimia heidän kanssaan.

Tällä viikolla on taas odotetut lähijaksot Kuortaneella. Muun muassa yön yli retki luvassa :) Omat vapaapäivät menee toteen :D!

~Eija~