Jäätävä vuoden aloitus

 Hyvää alkanutta vuotta 2024 kaikille!

Onhan ollut kylmä vuoden alku, sillä Etelä-Pohjanmaalla on paukutellut pakkaset viisi päivää -30 asteessa läpi vuorokauden. Mekin pakon sanelemina laitoimme kotona yölämmityksen päälle, mutta siitäkin huolimatta on saanut heittää puita tulipesiin ja kulkea villavaatteet päällä. Mä en tykkää paukku paukkasista, yksi tai kaksi päivää menee, mutta tämä ei ole enää kivaa. Joutuu jännittämään miten talo kestää moisen rutistuksen ja käynnistyykö auto, eikä ulkona liikkuminen ole ihan riskitöntä.

Hyvää pakara treeniä tuo potkukelkkailu.

Vuosi onkin alkanut mm potkukelkkailemalla rauhallisesti lyhyitä aikoja kerrallaan. Samalla on kokeillut millä vaatetuksella itse pärjää ja miltä keuhkoissa tuntuu. Herkimmät paikat mulla ovat ehdottomasti alussa sormet ja myöhemmin reidet ja varpaat.  

Niin kaunista.

Ja vaikka keli on raaka, on ulkona kuitenkin uskomattoman kaunista, kun aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta. Kuvia on pitänyt pysähtyä ottamaan nopeasti ennen kuin sormet jäätyy. Aurinko on kuitenkin lupaus lähenevästä keväästä, kyllä se aikanaan sieltä tulee.

Kerrospukeutumista.

Pitkien vapaiden jälkeen oli kuitenkin lopulta töihinkin palattava ja mietin miten ihmeessä matkani taitan. Pyöräillä en vain tarkene eikä auto välttämättä lähde käyntiin, ainakaan työpaikan parkkipaikalta, kun ei ole lämmitys tolppaa. Lopulta päädyin juoksemaa.

Nyt olin jo testannut millä vaatetuksella potkukelkkaillessa tarkenen, joten uskoin onnistuvani juoksuvaatteissakin. Eka työvuoro oli aamuvuoro, joten herätys oli klo.05 ja matkaan lähdin ennen puolta kuutta. Pukemiseen meni oikeasti ainakin 10 minuuttia. Äänikirja korville ja tyttären laskettelulasit silmille. Oli todella kaunis kuunsirppi ja teki mieli ottaa siitä kuva, mutta en viitsinyt heti kaivaa puhelinta esille. Kolmen kilometrin jälkeen lasit alkoivat huurtua ja lopulta kolmisen kilometriä ennen työpaikkaa ne oli pakko riisua kokonaan pois, koska en oikeastaan enää nähnyt niiden läpi mitään. Suojasivat siis hyvin silmiä, mutta jostain rakosesta pääsi hengitysilmaa sisälle. 

Tarkenin todella hyvin ja oikeastaan olin ihan hiki märkä työpaikalle reilun tunnin juiksemisen jälkeen. Oli virkeä olo ja työpäivä sujui kivasti. Kotiin päin pääsin juoksemaan auringon laskiessa taivaanrantaan. Oli niin kaunista ja rauhallista ja oli tosi kiva fiilis. Olin kyllä melko kuurapää, kun kotiin pääsin.

Pakkasista huolimatta oon siis päässyt kevyesti liikkumaan ja oikeastaan on ollut hyvä vuoden startti. Itselleni asetin pieniä lihaskunto haasteita, kuten haluaisin jaksaa vetää 10 leukaa ja pyrin kiinnittämään huomiota syömiseeni, sillä yleensä syön aivan liian vähän.

Talven aikana haluan hiihtää paljon ja tähtäimessä on osallistua retkimielessä helmikuussa Kauha-hiihtoon 60km ja maaliskuun alussa Pirkan hiihtoon 90km. Tälle talvelle viime vuoden puolella sain hiihtokilometrejä kasaan jo 460, mikä on ihan ennätys kauden aloitus.

Juoksun pidän viikottaisessa ohjelmassa läpi vuoden. Nyt talvella pakkasissa pidetään rauhallista tahtia ja kevättä kohti ja toukokuun suunnistuksen sprinttikisoja silmällä pitäen nostetaan sitten sopivasti vauhteja. Toukokuun lopussa on osallistuminen NUTS Karhunkierroksen 55 kilometrille ja sinne tavoite on juosta mukava juoksu. Kesällä on sitten pyöräsuunnistuskisoja ja tietysti tossusuunnistusta. Syyskuun alussa tähtäimessä on Lost In Kainuu seikkailukisa ja sitä varten tavoite on treenata mm melontaa rutkasti enemmän.

Urheilun lisäksi alkaneelle vuodelle on luvassa lasten kanssa touhailuja, perhejuhlia, ehkä jotain matkustelua, vaikka pääosin varmasti urheiluun liittyen ja lisäksi töitä ja kotihommia.

~Eija~

Mietteitä vuodelle 2023

 Hyvää alkanutt vuotta 2023

Kehonhuoltoa tähänkin vuoteen.

Vuosi vaihtui ja kun kellon viisarit konkreettisesti pyörähtivät uuden vuoden puolelle, olin jo unessa. En siis jäänyt valvomaan puoleen yöhön, vaan menin nukkumaan jo senkin vuoksi, että vuoden ensimmäisenä päivänä mulla oli aamuvuoro. 

Edeltävästi vuoden 2022 viimeisenä päivänä työvuoron jälkeen olin huoltamassa tytärtäni Seinäjoen Uudenvuodenjuoksussa. Itse en juossut, sillä nyt ei yhtään ollut sellainen tuntuma, että olisi irronnut. Mutta huoltajan roolissakin on mukavaa ja josko sitten ensi kerralla itsekin olisi viivalla. Juoksun jälkeen kävimme katsomassa kaupungin ilotulituksen ja sitten kotiin. Aikaisemmin oli suunnitelmissa lähteä perinteisesti koko perheellä metsään eväiden kanssa vuosi vaihtamaan, mutta koska osalla oli flunssaa, päädyimme kipaista omalle takapihalle kotaan. Se oli ihan sopiva tähän kohtaan ja mä tosiaan pääsin ajoissa nukkumaan.

Metsäretkellä.

Vuosi lähti mukavasti liikkeelle ja heti ekalle päivälle saatiin sovittua kiihtyvävauhtinen 15 kilometrin lenkki Ninnin ja Hannan kanssa. Seuraavana päivän Niinan kanssa tehtiin pitkä koiran ulkoilutuslenkki. Saimme ystäviä pariksi päiväksi meille ja heidän kanssa retkeiltiin otsalamppujen valossa metsässä, käytiin uimahallissa ja pelattiin useita lautapelejä. Oli ihana nähdä muita, tehdä yhdessä, sillä edessä on kuitenkin taas pitkät viikot ja mahdollisesti kylmiä tammi- ja helmikuun pakkaskausia.

Mä ja 11 vuotias tyttäreni pääsimme paikalliseen Ilmajoki-lehteen kannustamaan kaikki liikkumaan. Samassa jutussa pureskeltiin mun menneiden vuosien kokemuksia ja kyseltiin alkaneen vuoden urheilullisia tavoitteita. Tuo kysymys on pyörinyt omassa päässä paljon ja toisinaan jopa tuntuu pahalta, etten mitään kunnollista ole saanut asetettua näköpiiriin. Aina ei tarvitse olla mitään kisaa tai tapahtumaa tavoitteena, mutta joitakin se motivoi tekemiseen ja mä taidan kyllä vahvasti kuulua tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Kyllähän mä aina liikun ja teen, mutta se viimeinen puristus ja itsensä koville laittaminen vaatii jonkin siellä horisontissa.

Lehden toimittajan haastattelussa puhuin paljon ja jännityksellä luin jutun lehdestä, että mitä lopulta paperille asti tuli. Juttu oli tosi kiva ja sieltä bongasin yhden tavoitteeni ja hiukan innostuin siitä. Se on eri asia onko se vielä tänä vuonna. Seuraavat pari kuukautta osoittaa ehdinkö tavoitteeseeni.

Ilmajoki-lehdessä tyttären kanssa.

Tulin nimittäin kipeäksi. Meillä on kaikki muut joulunaikana sairastaneet flunssan, parin päivän kuumeilulla. Mä olin viimeinen joka sairastuin. Kurkun karheutta, tukkoisuutta ja lievää yskää. Sairaanhoitajana päivystyksessä hommaan kuuluu edelleen käydä tikulla, jossa nykyään covid-19 lisäksi testataan influenssa A ja B sekä Rs-virus. Sieltä kohdalle osui influenssa A. Eli kaikilla muillakin perheenjäsenillä on se melko varmasti ollut.

Rasittunut.

Oon nyt ollut kaksi viime päivää sairaslomalla ja on tullut istuttua sohvalla tunti tolkulla ja samalla oon kutonut villasukkia ja katsonut tv:tä. Hunajalla aloin heti lääkitä itseäni, kun yskä antoi merkkejään ja joko siitä johtuen tai ihan silkasta sattumasta, yskä helpotti reippaassa vuorokaudessa. Pahin on ollut tukkoisuus ja väsy, mutta ei mitään normaalia flunssaa kummempaa. Joka päivä oli pakko päästä haukkaamaan raitista ilmaa ja uskalsin sen tehdäkin, koska kuume ei missään vaiheessa noussut. Hidas, yli 11 minuutin kilometrivauhdilla, kolmen kilometrin lenkki ja kello ilmoitti rasittunutta tilaa. Eilen alle 10 minuutin kilometrivauhdilla kuuden kilometrin lenkki ja kello ilmoitti palautunut ja siltä se tuntui kropassakin. Viime kesäkuussa sairastetun koronankin aikana tein ensin kevyitä puutarhahommia ja sitten rauhallista kävelyä, kun ei kuumetta enää ollut. Mun kroppa ei vaan jaksa pitkään paikalla oloa ja pienikin liikkuminen kohentaa mielialaa.

Edelleen on lievää tukkoisuutta ja limaa nousee, mutta tänään meen töihin. Ensi viikon otan vielä melko rauhallisesti, mutta jospa sitten saisi taas nostettua tekemiseen meininkiä.

Loppiaisena lähti kuusi ulos ja puikoilta putosi sukat.

Niin ja niistä tämän vuoden tavoitteista...

Yksi iso haaveen toteutuminen on heinäkuun lopulla juoksuvaellusreissu Pohjois-Italiaan, Aostanlaaksoon. Tästä olen haaveillut vuosia ja nyt reissuun on ilmoittauduttu. Ei se ihan simppeli juttu ollut, kun omasta kesäloman ajankohdasta ei vielä tiedä ja paikat meni niin hirmu nopeaa, että kun päätöksen aika tuli, se piti vain tehdä ja nyt sormet ristissä toivon, että kaikki järjestyy. Kaveriksi lähtee Hanna ja meidän porukan ensimmäinen tapaaminen on nyt parin viikon päästä Espoossa. Uskon, että tulee mielenkiintoinen ja innostava matka.

Oon ilmoittautunut vasta yhteen polkujuoksukisaan ja se on Nuts Karhunkierros toukokuun lopulla. Matkaksi valitsin 55km. Olisi hienoa yrittää parantaa omaa aikaani vuosien takaa, mutta saa nähdä. Ehkä tuo reissu olisi jäänyt väliin tänä vuonna, mutta tytär haluaa jälleen 13 kilometrin matkalle, niin toki sinne sitten lähdetään. Harmillisesti samalle viikonlopulle osuu suunnistuksen SM-kisat Vaasassa ja vaikka siellä en mitenkään menestyisi, olisi kiva ollut mennä, kun ne olisi niin lähellä kotoa. 

Suunnistuskisoissa haluan menestyä sprintissä, jonka SM-kisat on tänä vuonna syyskuussa. Valitettavasti se osuu täysin Lost in Kainuu seikkailukisan kanssa päällekkäin. Seikkailukisa olisi myös ollut vuoden yksi odotetuimmista reissusta. Edessä on siis isoja henkilökohtaisia valintoja.

Pyöräsuunnistuskisoihin pyrin taas mahdollisimman usein osallistumaan. Viime vuonna pääsin kaikkiin järjestettyihin SM-kisoihin ja se olisi hyvä tavoite tällekin vuodelle. Viesti kulta D80 sarjassa on se, mitä mä ja Ninni lähdetään hakemaan. Katsotaan, olisiko tänä vuonna meidän vuoro.

Palatakseni Ilmajoki-lehden juttuun ja mitä sieltä oivalsin. Nimittäin vuoden 2021 UTTF:llä rankin reissu oli ehdottomasti 160km Ylläksellä. Haastattelussa sanoin, että se on matka, joka vaatinee revanssia. Siitä lähti ajatus, että olisiko revanssin paikka tänä vuonna. Miksi ei, mutta nyt pitää saada rutkasti juoksua alle, nousumetrejä mittariin ja pääkoppa kuosiin. Kevään aikana teen päätöksen starttaanko heinäkuussa Ylläksellä vai siirränkö revanssia vielä hiukan.

Tällä mennään ja vajaan 12 kuukauden päästä katsotaan minne asti päästiin.

Antoisaa vuotta meille kaikille!

~Eija~

Tervetuloa vuosi 2022

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2022!

Paukanevalla.

Meidän perheen vuosi vaihtui toista vuotta peräkanaa luonnossa. Vuosi sitten oltiin kotimme läheisellä laavulla ja tänä vuonna suuntasimme Paukanevan pitkospuille ja näköalatorniin, josta oli hienot näkymät kohti Seinäjokea ja Nurmoa. Puolilta öin ilotulitteiden muutaman minuutin nauha taivaanrannassa oli näyttävä. Meillä oli mukana sädetikkuja lapsille ja tiestysti asiaan kuuluvat herkkueväät. Ihanaa, että lapset vielä ovat sen ikäisiä että lähtevät tällaisille retkille ja innostuvat niistä lähes yhtä paljon kuin minä.

Saimme olla nevalla ihan omalla porukalla. Muita autoja ei parkkiksella näkynyt ja tämä oli toki erittäin odotettua. Pitkospuut suon yli olivat lumen peitossa ja meitä ennen joskus aikaisemmin päivällä oli pari ihmistä jälkien mukaan tornille kävellyt. Oli jälleen kerran mieleenpainuva retki.

Vuosi vaihtuu 🎆

Perheretki Valkelammella.

Lapsilla on ollut pitkä joululoma, joten vuoden vaihtumisen jälkeen yhdessä tekeminen on jatkunut. Loppiainen oli mullakin vapaata ja lähdimme hiihtoretkelle Valkealammelle, Alajärvelle. Halusimme jonnekin missä harvemmin tulee käytyä ja minne on kuitenkin ok matkaa lähteä. Ajattelimme, että Valkealammella on ladut ajettu, mitä ei suurella todennäköisyydellä monessa muussa paikassa ole, paitsi vilkkaimmilla hiihtoladuilla. Kaikkia latuja ei sitten kuitenkaan oltu ajettu ja myöhemmin kuulimme että näin oli rikkoutuneen latukoneen vuoksi. Toisaalta tämä ei nyt kovasti haitannut, koska olimme lähteneet retkihiihtelemään ei hikihiihtämään.

Sattuikin sitten aivan älyttömän kaunis aurinkoinen keli ja pakkasta noin 10 astetta!

Ehdimme hyvin hiihdellä valoisalla, vaikka lähtö kotoa vähän venähti. Kunnon evästauon pidimme kodalla, joka oli harvinaisen siisti ja hyvin hoidettu. Ei ollut töherryksiä seinillä, sisällä oli valmiiksi polttopuita (täydennimme laatikon jälkeemme ja omiakin puita oli mukana) ja iso roskapussikin oli ovensuussa. Kodassa kävi muitakin hiihtäjiä tulen ääressä lämmittelemässä ja kovin oli leppoisan mukava tunnelma. Kokonaisuudessaan ulkoilimme kolmisen tuntia ja siitä vajaa kaksi tuntia hiihtelimme. Meidän perheen retkeilyhaaste korkattiin tällä. Tarkoitus on tänäkin vuonna tehdä yhdessä eri teemaisia retkiä retkihaasteen aiheiden ympärillä. Viime vuonna retkiä kertyi 18, mutta joskos tänä vuonna saisimme muutaman enemmän.

Ihana valo.

Uudelle alkaneelle vuodelle, kuten en monelle edellisellekään ole tehnyt mitään lupauksia, mutta aina mietin joitain tavoitteita. Viime vuoden itselle isojen tavoitteiden ja niiden saavuttamisen jälkeen on ollut hiukan tyhjä ja päämäärätön olo. En oikein ole osannut ajatella mitä urheilullisia tavoitteita nyt asetan. Useampi mennyt vuosi on menty koko ajan eteenpäin Suomen pitkät ultrat tähtäimessä kiiluen. Nyt ne on kierretty ja Suomen tämän hetkisistä pisin, viime vuonna ensimmäisen kerran järjestetty NUTS Distance 300 ei ole mua varten. Tuo matka on liian pitkä yksin taivallettavaksi merkkaamattomalla reitillä.

Mulla oli haave hakea UTMB, ultra trail Mont Blanc tapahtumaan jollekin matkalle. OCC 55 kilometriä tai CCC 100 kilometriä. Viime lokakuussa Kolin Vaarojen maratonilla väsyneenä tein päätöksen, että en sinne lähde kisaa juoksemaan, vaan lähden sinne juoksuvaeltamaan omana reissuna. Tämä juoksuvaellus on alustavasti sovittu ja se toteutuisi kesällä 2023. Juoksuvaelluksella ehtii paremmin ihailla maisemia, hengittää vuoristoilmaa ja palautuminen on nopeampaa, mutta kuitenkin pääsee juoksemaan. Nyt haku UTMB:lle on auki. Tämä asia hiukan kaihertaa ja pyörii mielessä. Kisojen nettisivuilla oon käynyt silmäilemässä reittiprofiileja ja yrittänyt tajuta englanninkielisiä ohjeita. Annan asian vielä muhia ja nukun muutaman yön yli.

Oon ilmoittautunut kahteen polku-ultraan; Nuts Karhunkierros 83km toukokuun lopussa ja Kainuu Trail 55km heinäkuun alussa. Heti Kainuun juoksun jälkeen alkaa Kainuun Rastiviikko ja siellä on ilmoittautumiset sisällä niin metsä- kuin pyöräsuunnistukseen. Siinä tulee tiivis kisailupätkä ja samalla koko perheen kesälomareissu. Toki kaikkiin noihin kisoihin lähdetään hakemaan omaa hyvää suoritusta, ei niinkään kärkipaikkoja ja Karhunkierroksella olisi hienoa parantaa omaa aikaa vuodelta 2019. Silloin viileässä kelissä aikaa meni 10:16.

Muita ilmoittautumisia en ole vielä tehnyt. Tavoitteena on ehtiä mahdollisimman paljon suunnistamaan ja kiertää pyöräsuunnistuksessa myös SM-kisoissa. Sileä maraton oli ajatuksissa juosta jo viime vuonna, mutta se sitten jäi. Viimeisestä sileän maratonista on hurjan monta vuotta ja olisi kiva tehdä oma ennätys. Sileän maratoneja järjestetään paljon, joten pitää vain valita itselle sopiva. Iso mörkö on edelleen tuo korona, joka heittää valtavasti esteitä ja hidasteita kisatapahtumien kiusaksi, joten aika näyttää millainen urheilu vuosi tästä tulee.

Maisema kodan ikkunasta.

Tavoitteita mietin myös urheilun ulkopuolelta, vaikka onhan niillä merkitystä urheilemiseenkin. Yksi on syöminen. Kulutan paljon, mutta tiedän syöväni liian vähän ja toisinaan täytän energiavajetta sitten herkuilla. Tavallaan tykkään laittaa ruokaa, mutta en tykkää tehdä sitä päivästä toiseen ja erityisesti eväät töihin jää monesti melko kehnoiksi. Tämän tavoitteen kohdalla alku vuosi on mennyt samaan tahtiin kuin viime vuonna, eli en ole toistaiseksi onnistunut.

Toisena tavoitteena yritän olla stressaamatta asioista joille en voi mitään. Esimerkiksi tällä hetkellä odotan vastausta kahteen sähköpostiin, mutta mitään ei kuulu. Ihan turhaan asiaa mielessä pyöritän. 

Näillä mietteillä tähän vuoteen. Katsotaan sitten loppu vuodesta kuinka kävi.

~Eija~

Tavoitteita vuoteen 2021

 Vuosi 2021 on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Parasta ovat olleet aurinko ja pakkaset, ihan ehdottomasti. On niin ihanaa siristellä silmiään auringonvalossa ja saada upea kuura poskille ja pipon reunaan pitkien pimeiden ja kuraisten viikkojen jälkeen. Luonto on kaunis ja narske askelten alla niin ihanaa.

Tammikuun aurinko "kuurankukkaretkellä".

Tämän vuoden liikunnallinen tavoite on liikkua niin paljon kuin hyvältä tuntuu, retkeillä perheen ja ystävien kanssa, nauttia luonnosta ja yrittää pysähtyä hetkiin. Tavoite on pitää kroppa toimivana, ehjänä ja ehdottomasti terveenä. Annan itselleni välillä levätä ja muistan syödä hyvin ja tarpeeksi.

Toivon, että niin arjessa kuin huvituksissa pääsisimme siirtymään edes muutaman askeleen lähemmäs entistä normaalia. Haluaisin nähdä ihmisten kasvot ja päästä lähemmäs tärkeitä ihmisiä. Kunpa kaikki pääsisivät harjoittamaan elinkeinoaan, erilaisia tapahtumia pystyttäisiin järjestämään ja vastakkainasettelu laantuisi. Toivon, että moneen asiaan liittyvä epävarmuus helpottaisi.

Toivon ehkä liikoja, mutta luotan siihen, että aina voi kuitenkin toivoa.

Urheilulliset tavoitteet ovat melko selkeät. Viime vuoden tapaan tavoitteena on päästä läpi Ultra Trail Tour Finland (UTTF). Se on polkujuoksukiertue, jossa juostaan 166km toukokuussa Rukalla, 160km heinäkuussa Ylläksellä ja 130km lokakuussa Kolilla. Kahdelle ensimmäiselle on jo lähtöluvat odottamassa ja Kolille ilmoittautuminen aukeaa tammikuun lopussa. Jos Rukalla tai Ylläksellä menee jotain pieleen, enkä pääse maaliin asti, en vielä tiedä lähdenkö Kolilla perusmatkalle kuitenkaan. Sen taapersin läpi viime lokakuussa ja se oli rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onneksi kuitenkin menin, sillä oli ihan huippua löytää ne voimat itsestä ja toteuttaa pitkällinen haave. UTTF:n läpi pääseminen on sitten yksi iso oma haaveensa.

Niin kaunista.

Ultrajuoksuun liittyy toinenkin tavoite, jonka asetan itselleni ihan mielenkiinnosta. Nimittäin pystyisinkö juoksemaan vuoden aikana kasaan 3000 kilometriä. Viime vuonna juoksin 2500km ja se tuli melko helposti. Laskin, että tavoitteeseen pääsemiseksi joka kuukausi pitäis tulla kasaan 250km. Ei paha ollenkaan. Kuitenkin jos kisoja pystytään järjestämään suht entiseen tapaan, on pakko pitää lepopäiviä ja pitkät lenkit saattavat olla harvassa eikä kilometrit kerry niin helposti. No tämä ei ole mikään kiveenhakattu juttu, mielenkiintoista vain.

Juoksu kulkee ja polutkin ovat hyvässä kunnossa.

Muissakin kisoissa tulee ihan varmasti käytyä. Suunnistus, pyöräsuunnistus, seikkailukisat ja rogaining nyt ainakin. Suunnistuksessa tavoite on SM-sprintissä päästä naiset 40-sarjassa kymppisakkiin, joten kestävyyskunnon lisäksi nopeuttakin on ylläpidettävä. Muuten suunnistuskisoissa käyn rakkaudesta lajiin ilman sijoitus toiveita ja odotuksia ja sormet ristissä toivon, että Jukolan- ja Venlojenviestit pystytään kesäkuussa pitämään. 

Oikealla pukeutumisella ja asenteella pakkaseen ulkoilemaan.

Uuden vuoden alku on aina niin kuin uusi kirja tai puhdas paperi. Innostuneena sitä aina lähtee kohti kevättä, kuuraa ripsissä ja isoja ajatuksia päässä.

Tulkoon vuodesta 2021 ihan mahtava!

~Eija~

Kohti lomaa

Tällä viikolla on saanut jälleen kokea niin takatalven ankaruuden kuin lupauksen lempeästä keväästä. Se ei nyt oikein millään tahdo kunnon kevät päästä tänne Pohjolaan.

Alku viikosta meillä oli luminen maisema. Eikä siis mikään kuura kerros, vaan useampi sentti lunta. Kaikki lumi ei edes sulanut päivässä, vaan sitä löytyi varjopaikoista vielä seuraavanakin päivänä. Moinen lumimäärä teki hiekkatiet kuraisiksi ja metsät todella märiksi. Maanantain yhteensä reilun 20 kilometrin polkujolkottelut eivät olleet mitään kevyttä menoa, sillä märkä maapohja imi jalat välillä nilkkoja myöten syleilyynsä. Ja kylmääkin se oli, tai olisi ollut, mutta onneksi vedin jalkaani Sealkinzin sukat ja johan pysyivät jalat neljän tunnin ulkoilun aikana kuivina ja suht lämpöisinäkin.

Nilkkoja myöten sukat märkänä mutta varpaat kuivina.

Alkuviikon lumishokin jälkeen on yöpakkasista ja hyytävästä tuulesta huolimatta ollut välillä ihan kuumakin. Tyttärien kanssa suunnistaessa ja rullaluistellessa on saanut riisua takkia pois ja ainakin hetkellisesti heittää kintaiden tilalle ohuemmat hanskat. Mutta pitkät kalsarit kyllä palasivat mun jalkaani. Hetkellisesti ne voivat ahdistaa, mutta käännyttäessä vastatuuleen reidet tykkää.

Viikko on sisältänyt maanantain jälkeen kevyttä lenkkiä, tai ainakin kevyttä yritystä. Parhaillaan olen aamuvuoroputkessa ja työpäivän jälkeen kun matkat on kulkenut pyörällä, on todella väsynyt olo lähteä vielä juoksemaan. Kyllähän lenkki hetkellisesti piristää, mutta oon niin väsynyt iltapäivästä iltaan, että lenkilläkin olo on ollut aika raskasta. Eilen olin sängyssä ennen lapsiakin ja oon nukahtanut heti. Onneksi ensi viikko on lomaa! Vielä pitää huominen 14 tunnin työpäivä vaan jaksaa.

Hetkellistä aurinkoa ja lämpöä.

Ensi viikolla olisi ollut myös NUTS Karhunkierros, jos ei olisi koronaa. Siksi myös olin tähän kohtaan lomaviikon järjestänyt. Tarkoitus oli lähteä aikuisporukalla viime vuotiseen tapaan jo keskiviikkona, mutta nyt emme lähde. Majoituksen varaus kuten osallistuminen juoksuunkin on siirretty ensi vuoteen. Tästä kaikesta olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut miten paljon tämä harmittaa, joten ei siitä nyt tämän enempää. 

Ei auta, eikä kannata jäädä liian pitkäksi aikaa suremaan ja harmittelemaan! Niinpä päätin kaikesta huolimatta juosta ensi viikolla aikomani 166km matkan. Sillä suurella eroavaisuudella, että kilometrit juoksen kotona lähimaisemissa ja jaan kilometrit useammalle päivälle. Yksinkertaisella laskutoimituksella se tarkoittaa vajaa 23,8 kilometriä jaettuna lomaviikkoni jokaiselle päivälle. Yksittäisenä päivänä ei kuulosta pahalta, mutta seitsemänä peräkkäisenä päivänä hiukan pahemmalta. Mitään oikeita kisoja ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa, joten palautumisen puolesta ei mitään huolta. Nuo kilometrit olisin oikeasti tähän saumaan yrittänytkin taivaltaa, mutta Rukalla reiluun vuorokauteen. Nyt onneksi aikaa on useampi päivä.

Metsässä.

Pääsette mukaan ensi viikon juoksu tunnelmiin, jos ei nyt ihan joka päivä, niin kuitenkin useampana päivänä yritän jaksaa ja juoksemiseltani ehtiä kirjoittaa miten kilometrit kertyy. Toivon lämpenevää keliä, että voisin jättää pitkät kalsarit kotiin, poutaa, että en retkilläni vilustuisi ja kropan joka ottaa hyvin energiaa vastaan ja jaksaa kilometrien iskutukset.

Vierivä kivi ei sammaloidu.

~Eija~

Tavoitteita vuodelle 2020

Viime vuoden yhteenvedon jälkeen on aika lausua ääneen vuoden 2020 suunnitelmat ja tavoitteet, jotka ovat muhineet ja muotoutuneet jo viikkoja ajatuksissa. Lähtökohtaisesti koen 40 ikävuoden olevan jonkinlainen taitekohta, sillä tiedostan iän tuomat hidastumiset ja rajat...sitten aikanaan. Vielä en kuitenkaan anna itseni hidastua ja täysin en pysähdy toivottavasti koskaan. Omat ennätykset ovat vielä mahdollisia, minuutti tuolta ja toinen tuolta. Toki pohdin, olinko viime vuonna elämäni kunnossa, vai voinko vielä piirun verran paremmin suoriutua. Toki merkitystä on sillä mihin juttuihin tähtää, urheilurintamalla kun mahdollisuudet ovat niin valtavat. Lajeja on niin paljon ja vaikka moni kiinnostaisi, kaikkiin ei valitettavasti ehdi. Kuitenkin asiaa kovasti pohdittuani, nyt tiedän mitkä asiat ovat tämän vuoden isot tavoitteet, pienemmät tavoitteet ja suunnitelma B:kin on olemassa.

Vuoden 2020 isoin haaste ja tavoite on päästä maaliin kaikki UTTF-kisat. Ultra Trail Tour Finland on kolmesta ultrajuoksusta koostuva kiertua, jossa taivalletaan yhteensä 456 kilometriä Suomen kauneimmissa kansallispolkumaisemissa. Toukokuun lopulla Rukalla on 166 kilometriä, heinäkuussa Pallas-Ylläksellä 160 kilometriä ja vielä lokakuussa Kolilla 130 kilometriä. Ilmoittautumiset Rukalle ja Ylläkselle on jo tehty ja Kolin ilmoittautuminen aukeaa tammikuussa. Helpoin homma on siis kohta tehty, miellyttävin (treenaaminen) ja rankin (itse matkan juokseminen) ovat edessä. 

Pisin jalan taivallettu matka tähän mennessä on ollut viime vuotinen Ylläksen reissu 105 kilometriä. Toiseksi pisin Rukalla 86 kilometriä. Molempien matkojen maalissa olo on ollut, etten ottaisi enää askeltakaan. Niinhän sen pitääkin olla, että matkalla on annettu kaikki. Nyt sitten vaan lähdetään viemään sitä viimeistä askelta useampi kilometri myöhemmäksi. Fyysisen treenin lisäksi pääkopalla on paljon hommia, hurjan paljon hommia.

Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että todella tämmöistä suunnittelen. Ajatus yli 100 kilometrin matkoista tuntui niin hurjalta, puhumattakaan maili, joka on 160 kilometriä. Mutta en voi kieltää, etteikö nuo matkat kiehtoneet. Viime keväänä ihaillen, päätä pudistellen katsoin Rukalla sisukkaiden ultraajien lähtöä. Ehdimme heitä kannustamaan myös pienen karhunkierroksen varrelle. Arvostin niin suuresti sitä asennetta millä vahvat naiset ja miehet matkalle olivat lähteneet ja seuraavana päivänä maaliin selvisivät. Kaikki toki eivät selvinneet, vaan jättivät matkan syystä tai toisesta kesken. 

Omat rajat eivät ole vielä tulleet vastaan. Haluan kokeilla vielä tämän, että onko musta tähän. Nyt on sen aika jos meinaan. Ja jos tänä vuonna jotain menee pieleen, annan itselleni mahdollisuuden yrittää vielä kerran ensi vuonna, mutta sitten tämä kiertua on omalta osaltani ohi.

Kuinkahan lipoisia polkuja vastaan vielä tuleekaan?

Ylipitkien ultrajuoksujen ohella on iso haaste saada pidettyä myös jalat ja pää suunnistuksen sprintti kunnossa. Viime vuonna meni niin hyvin, että haluan kovasti pysyä menossa vielä tämänkin vuoden mukana. En tiedä miten onnistuin ultra- ja sprinttikunnon sovittamaan viime vuonna, mutta ehkä se vaan on monipuolisessa ja täsmäharjoittelussa se juttu.

Viime vuonna suunnistuksen SM-kisoissa ja rastiviikolla sijoitukseni oli ikäsarjassani suurinpiirtein 10. SM-sprintin neljäs sija oli yksittäinen valopilkku. Tälle vuodelle tavoite olisi nostaa omaa tasoa sijalla tai kahdella, reilusti kymppisakkiin. Toki en tiedä vielä kuinka hyvin ehdin suunnistuksen SM-kisoihin osallistua, joitain päällekkäisyyksiä muiden menojen vuoksi on joka tapauksessa tulossa.

Pyöräsuunnistuskisoihin yritän myös parhaani mukaan osallistua. Lahti-Heinolassa järjestetään senioreiden pyöräsuunnistuksen MM-kisat syyskuussa ja sinne ei olisi osallistumis rajoitteita. Houkuttelisi osallistua, vaikka laji kokemusta on vielä todella niukalti. Ennen sitä pitäisi ainakin uusi kevyempi pyörä löytää alle. Katsotaan nyt...

Suunnistaja naisten kanssa polkulenkillä.

Polkujuoksu- ja suunnistuskilpailujen lisäksi aikomus on liikkua paljon luonnossa lasten kanssa. Joitain ohjauksia edelleen jatkan ja suunnistusseuramme järjestämien tapahtumien puuhailuissa olen mukana. Ensimmäisen kerran olen kilpailunjohtajana, kun järjestämme Komian Kirkon Hölkän Ylistarossa huhtikuussa. Tästä tulen kertomaan myöhemmin lisää, mutta jos nyt jo kiinnostus heräsi, niin facebookista löytyy oma tapahtumasivu. Käykää katsomassa.

Mielenkiintoinen ja haastava vuosi tulossa. SM-mitalin saaminen olisi taas iso juttu, mutta se vaatisi onnistumista juuri oikeassa paikassa ja hiukkasen hyvää tuuria. Uskon kyllä, että jos ei vielä tänä vuonna, niin joku vuosi sekunnit ovat puolellani.

Hyvää alkanutta vuotta 2020 kaikille!
Mukavaa, että kuljette mukana!

~Eija~

Menneiden ja tulevien mietteitä

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 🎉

Toivottavasti mahdollisimman moni sai jättää viime vuoden hyvillä mielin ja aloittaa uuden ilolla ja mielenkiinnolla. Itsellä menneestä jäi hyvät fiilikset, monia hienoja kokemuksia ja kohtaamisia, iso läjä karttoja ja jokunen palkinto sekä sopiva nälkä jatkaa eteenpäin. Kisatauko marraskuun alkupuolella olleen Ilkanpolku juoksun jälkeen tuli tarpeeseen ja kisoissa "toppatakki"-tyyppinä oleminen on ollut mukavaa. Toisaalta säikähdinkin, että katosiko oma kilpailuhalu jonnekin, mutta kyllä se sieltä takaisin kuoriutuu, kun nyt olen rauhassa antanut itseni levätä. Liikunnan ohjaus juttujakin olen miettinyt, että kuinka isosti jaksan ja ehdin jatkossa niitä tehdä. Neiron sporttiporukka jatkaa ja yksilöasiakkaiden kanssa jatkan. Lisäksi olemme suunnistusseurani porukalla suunnitellut keväälle suunnistuskoulua, johon haluan oman panokseni antaa. Muu vielä mietinnässä, sillä töissäkin on nyt isoja muutoksia mitkä vievät paljon energiaa ja iltapainotteisuus vain kasvaa. Tuntuu, ettei aika oikein riitä kaikkeen, vaikka tahtoisi. Samanlaista ongelmaa on aika monella muullakin, joten varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vuoden 2018 "saalista".

Myös blogin jatkoa olen miettinyt. Tämä kirjoittelu vie paljon aikaa enkä siltikään ehdi aivan niin hyvin tätä tehdä kuin haluaisin. Uskolliset lukijat pysyvät ja jaksavat antaa palautetta ja se merkitsee mulle paljon. Kiitos niistä 😊 Aika oma napaista kirjoitteluahan tämä on, mutta toisaalta on kiva jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksia ja samalla ne jäävät itselle kuin päiväkirjana talteen tänne bittimaailmaan. Tiedoksi nyt, että ainakin toistaiseksi jatkan kirjoittelua, ainakin yli 100 kilometrin polku-ultraan asti.

Vuoden 2018 luetuimmat blogijutut olivat:
1. Nuts Karhunkierros 55,5k eka ultamatkani
2. Kauhea ihana vuorotyö
3. Puoliska Kyrönjoella

Vuoden 2019 tavoitteita on pysyä liikkeessä, kehittyä kestävyys urheilijana, kokea uusia juttuja, nauttia ja toteuttaa itseäni. Haluan olla ja liikkua entistä enemmän lasteni kanssa. Haluan kannustaa, ohjata ja tsempata kun sitä tarvitaan. Haluan että hymy ei katoa tai putoa matkalla ja että pettymykset osaisi kääntää kasvuksi ja opetukseksi.

Konkreettisia omia tavoitteita ovat kisat ja kilometrit. Nyt oon ilmoittautunut jo polkujuoksukarkeloihin toukokuun Karhunkierrokselle 83 kilometriä ja heinäkuun Pallas-Ylläs 105 kilometriä, joka on vuoden ehkä ehdottomasti tärkein tavoite. Tammikuussa aukeaa "nopeat syövät hitaat" -ilmoittautuminen lokakuun Vaarojen maratonille ja juuri Niinan kanssa pohdittiin lähestymis strategiaa asiaan. Uutena matkana siellä on 65 kilometriä yöllä, mikä houkuttaa mutta myös hiukan pelottaa. Osallistumisten arvonta oli mielestäni reilumpaa kuin nopeus kisa, joten tämä paluu vanhaan ei saa mun osalta yhtään kiitosta. Katsotaan miten tuon kanssa käy, mieli vaaroille kuitenkin tekisi.

Muitakin polkukisoja tulen käymään ja mahdollisimman monissa suunnistuskisoissa, jopa SM-kisoissa jos aikataulullisesti vaan ehdin. Kainuun rastiviikolle kesä-heinäkuun vaihteessa olisi tarkoitus koko perheenä mennä ja samalla lomailla jos vaan siihen kesäloman saan. Lisäksi haaveissa olisi juosta sileät puoli- ja täysmaraton, mutta en ole vielä päättänyt mitkä tapahtumat ne olisivat.

Parin vuoden tauon jälkeen toivon että jospa tänä vuonna saisimme joukkueen huhtikuussa Karhuviestiin. Rogaining kisoihin olisi kiva taas ehtiä ja multisport seikkailukisaan myös. Patikointia ja retkeilyä perheen ja ystävien kanssa vaikka ihan lähimaastoissa.

Juoksu vuosi on aloitettu rauhallisesti. 

Numeroina tavoitteena on osallistua vähintään 40 kilpailuun (tämä on mun juhlavuosi, sillä täytän pyöreät 40 vuotta 😊) ja saada kasaan vähintään 2019 juoksukilometriä. Näiden tavoitteiden kimppuun käyn joustavalla treeniohjelmalla. Joustava tarkoittaa sitä, että suuret kokonaisuudet pyrin tekemään, mutta arkikiireiden, väsymyksen tai työvuorojen vuoksi jokunen merkattu treeni voi jäädä tekemättä ja siitä stressiä en ota. Pääpaino on juoksemisessa. Rauhallisia pitkiä ja reippaita vetoja. Rasitukset tuntemusten mukaan, ei niinkään sykkeitä seuraten. Juoksukilometrejä lisään neljän viikon sykleissä ja talvella osan kilometreistä kerään hiihtäen mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi lihaskuntotreenejä kotona ja kuntosalilla.

Paljon on siis mielessä, monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Mikään ei ole kiveen hakattua, joten katsotaan miten käy. Tervetuloa seuraamaan mun vuotta 2019!

~Eija~

Aukko marrasputkessa

 Viime viikon perjantai lähti heti aamusta ihan sivuraiteilleen, kun nukuin lasten kanssa pommiin. En ollutkaan laittanut illalla kelloa herättämään ja nukuimme sitten tyytyväisinä melkein tunnin pitempään. Noin viidessätoista minuutissa kaikki oltiin noin suurin piirtein pukeissa, lapset ehti syödä banaanit ja mä kuljettaa lapset kouluun. Eihän tuollaisesta herätyksestä meinaa toipua koko päivän aikana. Paksun pilviverhonkin oli ennustettu repeileävän, mutta ei osunut tuo aukko mun marrasputki lenkilleni, joka oli jotenkin tihkoista menoa. Aurinkoa ei näkynyt polkiessani töihinkään ja illalla harmaus olikin muuttunut pimeydeksi.

16. päivä

On tuolla auringolla vaan niin suuri merkitys, ainakin mulle! Lauantaina näin auringon valon pilkahduksia työpaikan ikkunoista ja malttamattomana odotin pääsyä ulos. Marjon kanssa oltiin sovittu kevyt polkulenkki heti mun työvuoron jälkeen ja mehän mentiin. Noin 8 kilometriä samalla jutellen kuulumisia. Oli mukava lenkki ja aurinko paistoi!

17. päivä

Sunnuntaina aurinko paistoi edelleen. Marrasputkeen oli siis tullut kunnon aukko ja sitä riitti iloksemme moneksi päiväksi 😊 Aamusta oli suunnistusseurani naisten yhteistreenit ja iltapäivällä hoputin lapset kaveriksi auringonlasku lenkille. Yritimme ehtiä Kyrkösjärven vallille auringonlaskua ihailemaan, mutta yhden polkupyörän tyhjähkö takarengas, toisen väsyneet jalat ja kolmannen jäätyvät sormet hidastivat matkaa sen verran että parhaat hetket meni ohi. Kuitenkin 14 kilometriä on ihan reipas suoritus lapsiltakin polkea juoksevan äidin vierellä.

18. päivä

Monelle maanantai tarkoittaa vapaiden jälkeen töihin paluuta, mutta mullapa oli taas vapaata. Ja arki-vapaa taas tarkoittaa lenkkiä heti aamusta. Ja mikäs kumma siellä ulkona taas odottikaan! No ensiksikin 7 asteen pakkanen ja toiseksi AURINKO! Aivan ihanaa! Pakkanen nipisteli reisiä ja aurinko lämmitti sen minkä pystyi. Aivan ihana keli kun kiersin Kyrkäsjärven samalla Kohtaamisia-keskusteluja kuunnellen.

19. päivä

Tiistaille pakkanen oli lauhtunut nollaan, mutta paikka paikoin maa oli ihanassa kuurassa. Lenkillä jaloissa tuntui edellis päivän 26 kilometrin pitkis, mutta en niinkään kiinnittänyt huomiota niihin kun ajatukset olivat ihan muualla. En kuunnellut mitään, vaan tällä kertaa järjestelin omia ajatuksiani. On tämä kuitenkin enemmän mun oma juttu - juosta omissa ajatuksissa. Lauran kommentista facebookissa tajusinkin miksi tykkään ennemmin juosta ilman musiikkia, sillä olen ennen säännöllistä lenkkeilyä suunnistanut, eikä suunnistaessa mitään kuunnella vaan keskitytään tekemiseen. Kivaa vaihtelua tuo välillä kuunella just äänikirjoja tai hyviä keskusteluja, mutta useammin mennään ilman.

20. päivä

Hiukan väsyttää. Ei niinkään juokseminen, mutta moni muu asia ja tekeminen. Toki oon huomannut, että marraskuussa oon ollut normaalia väsyneempi, sillä juokseminen vie energiaa eikä päiväunille paria kertaa useammin ole päässyt. Ruoka maistuu ja kieltämättä herkkujakin on mennyt. Päivä kerrallaan on menty ja jatketaan kohti tulevia haasteita. Ensi kesän tai oikeastaan koko ensi vuoden ehkä suurin tavoite on myös asetettu, kun ilmoitin itseni NUTS Ylläs-Pallas polkupippaloihin 😄 Heinäkuun yössä 105 kilometriä, toivottavasti!

~Eija~

Ja sitten alkoi vuosi 2018

Hienosti hyvästeltiin vanha vuosi ja toivotettiin uusi vuosi 2018 Seinäjoella vastaan. Paikalliset yrittäjät tarjosivat ilotulituksen, kaikki 5 minuuttia ja hienohan se oli. Savun hajun joukossa leijaili myös hivenen haikeutta ja hymyn nostattavaa huokausta. Oli hienoa päättää taas yksi eletty vuosi ja aloittaa uusi. Uusi kalenteri ei hetkeen aivan tyhjä enää ole ollut, mutta kaikki treenit ja ohjaukset ovat edessä, vain tekemistä vaille. Paljon mahdollisuuksia sekä vanhoja ja uusia kohtaamisia.

Vuoden vaihteen räiskintää.

Omia tavoitteita alkaneelle vuodelle on liikkeessä pysyminen; 

• Vähintään 120 juoksukilometriä joka kuukausi (yli 2000 kilometriä vuodessa).
• Pyörällä ja juosten töihin mahdollisimman usein.
• Hiihtoa fiiliksen mukaan yksin ja lasten kanssa.
• Säännölliset lihaskuntotreenit ja voimatreenit että jaksaa tunkata poluilla ja muutenkin elämässä.
• Säännöllisesti kehnhuoltoa ja rentoutumista.

Alustavia kisasuunnitelmia ovat;

• Karhuviesti huhtikuussa (toivottavasti saadaan tänä vuonna työpaikkajoukkue..)
• NUTS Karhunkierros 55k toukokuussa (ensimmäinen ultramatkani!)
• Venlojen- ja Jukolanviestit kesäkuussa (kuinkahan monta osuutta tänä vuonna..)
• FIN5 -suunnistusviikko heinäkuussa
• Tunturisuunnistus elokuussa (toivon saavani jonkun kaveriksi..)
• Vaarojen Maraton lokakuussa (matka vielä mietinnässä..)
• Kansallisia, AM- ja SM-suunnistuskisoja mahdollisuuksien mukaan helmikuulta syyskuulle

Lisäksi haavailen pääseväni jossain juoksemaan sileän puolimaratonin, kun en ole sitä pariin vuoteen juossut. Mutta aika näyttää löytyykö sopivaa kohtaa. Meijun kanssa varmasti retkipyöräilemme taas kesällä ja muutenkin olen melko avoin kaikille uusille ja vanhoillekin kokemuksille mitä sopivasti kohdalle tulee. Toivottavasi pysyn terveenä ja vältyn vammoilta sekä saan työvuoroni ja muut kinkerit sumplittua. Asiat tärkeysjärjestyksessä mennään ja huilatakin pitää muistaa.

Ilman säntillistä treeniohjelmaa mennään. Kevyempiäkin viikkoja teen muu elämä huomioiden. Nousujohteisesti kuitenkin tarkoitus mennä kohti kevättä. Nopeuskestävyyttä ja kestävyyskuntoa treenaten. Haluan jaksaa edetä pitkään, sillä ultramatkat kiinnostaa, ei voitto mielessä vaan itsensä haastamisessa.

Kaikkea mielenkiintoista siis olisi luvassa :) Ei malttaisi odottaa!

Anun ja Rexin tervehdys kävelylenkillä.

Kuten tiedätte, tykkään haasteista. Marrasputki (juoksua joka päivä marraskussa vähintään 25min) oli oiva esimerkki siitä. Nyt KPK-ryhmässä (Kestävyyttä PintaKaasulla 24/7) alkoi tammihaaste, jossa tulee liikkua lihasvoimalla vähintään puoli tuntia joka päivä ja havannoida ympäristöä ja kertoa havainnoista sanoin tai kuvin. 

Aiheet ovat -> 42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).

Tähän mä lähdin. Osa aiheista vaikuttaa helpoilta, osa haasteellisemmilta. Tekemiset ja menemiset pitää tarvittaessa miettiä niin, että treenin aikana jokin aina tulisi havainnoitua. Loppua kohdenhan tämä sitten tulee vaikeutumaan. Tänään kuitenkin starttasin ystäväni Sannan kanssa aamulla kävelylenkille ja siinä matkatessa ja tuttuja moikkaillessa päätin kuvauttaa vastaantulijan tervehdyksen. Anu ja Rexi tulivat kuin tilauksesta vastaan ja Sanna kuvasi. Kiitos osallistumisestanne mun haasteeseen :) Tulen teille raportoimaan kuinka haaste tammikuun kuluessa etenee.

Ja tekin ehditte vielä haasteeseen halutessanne mukaan!

Hienoa alkanutta vuotta kaikille!

~Eija~

Taas on joulu

Vuoden kiireet pikku hiljaa taas rauhoittuu, talven selkä on taittunut kohti valoa ja on aika pysähtyä nauttimaan joulun tunnelmista. Meillä jouluun kuuluu aito joulukuusi koristeineen, perinteisiä suomalaisia jouluruokia, suklaata, lautapelejä, ulkoilua ja saunomista. Joulukortteja lähetimme ja niitä myös ihanasti saimme (kiitos), lahjoja jaamme läheisille ja aattona käymme vielä hautausmaalla. Ihanaa, että ulkonakin näyttää niin kauniilta.

Talvipäivänseisaus.

Talven taidetta.

Tänään lauantaina pienellä porukalla vielä ehdimme käydä lenkillä Paukanevan pitkospuilla. Viileähkö tuuli ei haitannut yhtään ja loppu lenkistä voimistunut lumisade vain kruunasi hyvän fiiliksen. Joulunpyhinä suunnitelmissa on käydä lasten kanssa hiihtelemässä, tehdä pari juoksulenkkiä ja jotain muuta kevyttä treeniä. Syöminen pysyy suht samanlaisena kuin muutenkin arjessa, mitä nyt suklaata ja muita herkkuja tulee naposteltua hiukan enemmän. Tarkoitus on toki kuluttaa ne saman tien pois.

Aamun hämyssä lenkillä.

Edessä on yhteenvedon tekeminen kuluneesta vuodesta. Onnistumisia ja epäonnistumisia, eteenpäin menemistä, saavutettuja ja saavuttamattomia tavoitteita. Samalla on pikku hiljaa aika asettaa alkavalle vuodelle uudet tai saavuttamattomat tavoitteet. On niitä tavoitteita joita uskaltaa sanoa ääneen ja on niitä joita vain pyörittelee itsekseen omassa päässään. Kutkuttavan mukavaa :) Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt rauhoitutaan joulun viettoon.

Hiljaa hiihteli enkeli kuutamolla,

säde näkyi ikkunalla.

Kauniin ajatuksen sulle suo,

joulurauhan viestiä perille tuo.

Hyvää Joulua kaikille!

~Eija~

Askeleita kohti Vaarojen haavetta

Kuun alun flunssan jälkeen olen päässyt hyvin liikkumaan ja tavoite juosta joka kuukausi vähintään 100 kilometriä tulee toteutumaan tässä tammikuussa, jos ei nyt sitten jotain maata mullistavaa tapahdu. Juoksulenkit ovat olleet pääsääntöisesti rauhallisia lyhyitä ja keskipitkiä pyrähdyksiä. Kevättä kohden intervallit ja mäkivedot tulevat mukaan, samalla kun pyrähdysten pituudet kasvavat. Lihaskuntoa, kropan hallintaa ja liikkuvuutta tulee treenattua kotona ja ohjaamillani tunneilla joka viikko. Omilla kevyemmillä viikoilla päästän itseni ohjaajana helpommalla ja tuntien ohjaus menee enemmän kellottamisena. Monipuolisella treenaamisella tavoittelen ehjää ja vammatonta vuotta. Ilman kehonhuoltoa se ei onnistu, joten kotivenyttelyn ohelle varasin itselleni säännölliset hieronnat kalenteriini.

Tällä reseptillä tähtään vuoden 2017 päätavoitteeseeni; Vaarojen maratonille.

Vaarojen maraton on ehkä Suomen vaativin polkujuoksukisa Kolin kansallispuistossa. Se tullaan järjestämään lokakuun alussa 11. kerran. Jo ajankohta asettaa haasteen, puhumattakaan maastosta. Matkoja löytyy 14 ja 43 (joissain lähteissä mainitaan 44), sekä ultramatkat 87 ja 131 kilometriä. Kaikissa aikaisempien vuosien kisarapsoissa mainitaan nuo monet nousut vaarojen päälle ja alas valmistautuakseen jälleen seuraavaan nousuun. Matkatessa on syötävä säännöllisesti, järkevästi ja alusta asti. Varusteet tulee olla just eikä melkein säästyäkseen hiertymiltä ja paikkojen hajoamiselta. Maaliin saapuminen...hmmm...uskon sen olevan sanoinkuvailematonta.

Toivottavasti tulen pääsemään maaliin 43 kilometrin reitiltä. Toivottavasi pääseen toteuttamaan haaveeni, jota olen kypsytellyt jo muutaman vuoden. Ensimmäinen haaste, treenaamista isompi, on saada oma nimi lähtölistalle. Koska kisa juostaan kansallispuistossa, on osanottaja määrä rajattu. Kunhan ilmoittautuminen aukeaa (tarkkaa päivää en vielä ole mistään saanut tietooni!!), ilmo laitetaan sisään, lähdetään lenkille ja odotetaan sormet ristissä että arpaonni suosisi. Ja sitä paitsi mulla on molempien kädet ristissä, sillä saan seuraksi ystäväni tälle jännittävälle reissulle.

17.1.2017 taivaanrannan värejä

24.1.2017 kuva samasta paikasta kuin yllä...

Paljon voimaa tarvitaan jalkoihin, että jaksaa nousta nuo vaarat ylös ja että osaa tulla toiselta puolelta hallitusti alas. Mun normi kotiseutu lenkeillä ei paljon korkeuseroja ole, joten mäkiin ja portaisiin pitää tietoisesti hakeutua. Maastossa poluilla juoksemalla haen kropan hallintaa ja liikkuvuutta. Näin vähä lumisena talvenakin metsässä pääsee hyvin jolkottelemaan, vaikka päivänvalon rajallisuus toistaiseksi asettaa rajat ehtiä metsään. Päivät pitenevät kuitenkin koko ajan, joten hyvää kohti mennään :)

Piiiitkä varjo vielä...

Viime viikkoina olen päässyt omasta normaalista poiketan useammin lenkille aamusta. Aamupäivällä isommat lapset ovat koulussa ja nuorimmainen on kerhossa tai jo viety hoitoon, ennen kuin itse menen iltavuoroon. Aamu lenkki todella antaa mukavan piristys ruiskeen päivään ja illan ehtii käyttää muihin asioihin. Kauniit maisemta lenkillä nostaa jalkaa huomaamattomammin ja niin tekee myös kauniit auringonnousut. Näin talvella se voi olla vain hetken pilkahdus ja joka mutkan takaa entistä maalauksellisempi näkymä. 

Viime viikot nastalenkkarit ovat rouhineet lenkkipolkuja.

Treenit jatkuu ja unelma elää :)

~Eija~

Startti ja tavoitteet vuodelle 2017

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2017 jokaiselle !

Tuokoon uusi vuosi hienoja elämyksiä, liikunnallisia hetkiä ja iloisia onnistumisia kaikille. Muistetaan kuitenkin myös levätä silloin kun sen aika on ja pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä. Näin alku vuodesta monet asettavat tavoitteita, jotkut rohkeat jopa tekevät lupauksia. Mä oon monena vuotena keskittynyt noihin tavoitteisiin, sellaisia ääneen lausuttuja ja vain mielessä pyöriviä. Usein nuo julkistetut tavoitteet motivoivat ponnistelemaan niitä kohti, joten tässäpä mun listaa;

• Juoksua joka kuukausi vähintään 100km
• Pyöräillen töihin mahdollisimman usein
• Suunnistuskisoissa ja iltarasteilla mahdollisuuksien mukaan
• Paljon lasten kanssa touhaamista
• Kisoja mm: Karhuviesti, Venlojen- ja Jukolanviestit, Nuts Pallas 30km, HCM, suunnistuksen SM-kisoja ja vuoden päätavoite on osallistuminen Vaarojen maratonille 44km. Lisäksi matkan varrelle todennäköisesti tulee muitakin, lyhyempiä juoksuja, mutta ne katson ajan kuluessa.

Tintit 20 asteen pakkasessa.

Vuosi ei alkanut aivan suunnitellusti, kun sain ahkerasta vitamiinien troppaamisesta huolimatta flunssan. Kurkkukipua ja paksua nuhaa. Kuume ei noussut eikä yskää tullut. Kireät pakkaskelit sitten vietin sisätiloissa ikkunasta käsin ihaillessa kaunista auringonpaistetta ja helmeileviä jääkiteitä. Vaikka edelleen limaa nousee, uskalsin silti pari päivää sitten uimahallille. Oli nimittäin EnergiA juoksuryhmän tapaaminen oheistreenin merkeissä. Meillä oli vesijumppaa alkulämmittelyksi ja sen jälkeen vesijuoksun tekniikkaa ja itse treeniä. Vesijuoksu onkin juoksijalle todella hyvä oheistreeni kurjille keleille ja sen lisäksi se on palauttavaa ja huoltavaa. 

Vesijuoksun jälkeen varpaat krutussa.

Tänä vuonna jatkuu useat tutut ohjaamani ryhmätreenit, sekä uusia juttuja:

• Sportti porukka Neiron koululla tiistaisin klo.18.30-19.30 vaihtuvalla teemalla
• Kahvakuulatreenit Ahonkylän koululla keskiviikkoisin klo.18.45-19.45
• Kahvakuulatreenit Luopajärven koululla joka toinen maanantai klo.19.30-20.30
• EnergiA talvijuoksutreenit jatkuvat
• Seinäjoen Voimistelijoiden Kiva-juoksukoulu alkaa maanantaina 16.1. Siitä lisää infoa löytyy täältä :)
• Lisäksi vuoden alusta lähtien olen suunnistusseurani naistenvastaava, tarkoittaen yhteistreenien vetämistä, joukkueiden kasaamista ja informointia.

Tavoitteenani on antaa parastani jokaiselle ryhmälle, jokaisella tapaamisella ja jokaisessa treenissä. Pyrin suunnittelemaan kokonaisuudet toimiviksi ja että jokainen saisi juuri itselleen sopivan treenin. Kaikenlainen palaute ja toiveet otan mielelläni vastaan.

Ryhmien lisäksi yksilöohjauksessa saan perehtyä yhteen ihmiseen paremmin ja yhdessä ohjattavan kanssa tavoitteena on löytää terveellisempi, energisempi ja iloisempi tulevaisuus.

Itse hain ja sain energiaa tammikuun alkuun avaamalla suunnistuskauden jo näin aikaisin! Nimittäin Loppiaisena Rasti-Jussit järjestivät Seinäjoki Areenassa Suomen 100rastia-tapahtuman. Eipä haitannut ulkona paukkuva pakkanen sillä sisällä areenassa tuli lämmin hiki.

Areenassa ristiin rastiin toisia väistellen.

Valittavana oli kolme eri pituista reittiä; C-rata 1,4km (33 rastia), B-rata 2,8km (66 rastia) ja A-rata 4,2km (100 rastia). Mä kiersin pisimmän, jossa täytyi kahdesti vaihtaa karttaa pitkän jonotuksen lisäksi (aika oli jonotuksen ajan pysähdyksissä). Porukkaa oli todella paljon ja emit-tarkistus ruuhkautui. Mukavasti se jonotusaika kuitenkin kului tuttujen kanssa rupatellessa.

Emit-tarkistukseen jonoa...

Oli todella mukava kokemus ja vaikka viimeisellä kierroksella jo tavallaan tiesi tuolit joissa rastileimasin on, tuli silti pari väärän tuolin kautta kiepsautusta. Tarkkana sai siis olla.

Päivän menopelit ja varusteet.

~Eija~