Helmikuun huhkimiset

Helmikuu on vuoden lyhin kuukausi ja nyt, helmikuun viimeisenä päivänä tuntuu, että kuukausi meni todella nopeasti. Toivuin tammikuussa viisaudenhampaan poistoleikkauksesta oikein hyvin ja enää vaivana on vain kolo entisen hampaan paikalla, jonne syödessä aina menee ruokaa. Se hyvä puoli tuossa on, että nyt tulee joka ruokailun jälkeen purskuteltua suu vedellä kunnolla että saa muruset kolosta pois. Ennakko-odotukset koko toimenpidettä kohtaan olivat pelokkaat, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja pääsin nopeasti takaisin normaaliin liikkumiseen.

Juhlavuoteni 40 kisan kerääminen pääsi alkuun, kun osallistuin kaksiin aluemestaruus hiihtosuunnistuskisoihin alku kuusta. Ei ihan mun lajini suksien, sauvojen ja karttatelineiden sekamelskassa, mutta mukavaa puuhaa kuitenkin. Komiaflown talvijuoksusarjassa sai myös numerolapon rintaan, joten siitä napsahti kolmas kisa. Olisi pitänyt keksiä vielä jokin muukin sopiva kisastartti helmikuulle, mutta aikataulullisesti se oli mahdotonta, sillä vuorotyöläisenä oon monet viikonloput töissä eikä siitä noin vaan lähdetä kovin kauas joka viikonloppu kisaamaan. Oon laskeskellut että 30 kisaa tulee melko helposti vuoden aikana, mutta ne loput kymmenen vaatii kekseliäisyyttä..

Kuukauden pisin lenkki, 30km.

Vaikka helmikuu on talvikuukausi parhaasta päästä, jäi hiihtokilometrit tosi vähäisiksi. Ainoastaan sellaiset reilu 60 kilometriä! Se on vähän. Suurin syy tähän olivat kelit. Viime ja tämän viikon vesisateeseen ei ole huvittanut lähteä suksiaan pilaamaan, vaan on ollut helpompi heittää nastalenkkarit jalkaan ja lähteä suoraan kotiovelta juoksemaan. Juostessa kun ei vesisadekaan oikeastaan haittaa yhtään. Juoksukilometrejä kertyikin 185. Ehdin tehdä yhden kunnon pitkiksen, jolle sain pituutta tasan 30 kilometriä ja näitä toivon ehtiväni tehdä tulevien viikojen aikana useamman lisää. Ninnin kanssa juostiin kevyt puolimaraton sulilla pyöräteillä, mutta muut lenkit ovat jääneet alle 20 kilometriä. Edelleen vetojen teko jäätiköllä ja lumipöperössä tökkii ja siirrän ja niitä koko ajan tuonnemmaksi. Jalat voivat hyvin, mitä nyt oikean jalan pohje on kireän tuntuinen ja samaten vasemman jalan lonkankoukistaja. Niiden kanssa teen töitä.

Juoksu on ihan parasta!

Kuukauden puolen välin paikkeilla sain pienen flunssan. Kurkku oli vajaan viikon kipeä ja karhea sekä pienesti piti köhiä. Tuossa kohdassa tuli juoksutaukoa, mutta kelit sallivat työmatkapyöräilyn. Pyöräily kilometrejä kertyikin helmikuussa 217. Kaikki työmatka polkemista. Aamu- ja iltavuorot onnistuu hyvin pyöräillä, mutta talvisin myöhäiset iltavuorot (kotiin pääsee keskiyöllä) ja yövuorot kuljen autolla. Toukokuussa, kun valoa ja lämpöä on selvästi enemmän, kehtaa yösydännäkin yksin polkea. Kunpa vielä olisi hiukan enemmän tilaa kuivatella kastuneita vaatteita työpaikan pukuhuoneissa, niin sitten olisi tosi hyvä. 

Pyörällä töihin.

Pieni flunssa, vuorotyön epäsäännöllisyys ja helmikuussa niskaan kaatuneet työstettävät asiat ovat vieneet energiaa. Joitain treenejä on jäänyt tekemättä, kun ei ole jaksanut. Tavoite viikkokilometreihin en ole päässyt, mutta ei voi vain sokeasti tuijottaa esimerkiksi kilometrejä vaan usein treenien sisältö on tärkeämpää. Oon halunnut panostaa hyviin uniin ja olenkin nukkunut muutamaa yötä lukuunottamatta todella hyvin. Nukkuminen on ihanaa. Mun ehdottomat rentoutumisniksit ovat piikkimatto, jolla makaan aina nukkumaan mennessä ja toisena on avannossa pulahtaminen. Niina on opettanut mut avantoon ja oonkin pyrkinyt siellä käymään kerran viikossa. Huomenna taas mennään kun mun 7 työvuoron putki loppuu.

Askeleet avantoon.

Näillä eväillä jatkan maaliskuulle. Tavoitteena on pysyä terveenä ja ehjänä.
Ja mikä parasta, päivä päivältä ollaan lähempänä kevättä 🌞

~Eija~

Tuomio toppahameesta

Lenkillä hiihtäen tai juosten talvipakkasessa nipistelee kylmästä reisissä ja pakaroissa. Sisälle lämpöiseen päästyä nipistely jatkuu ja iho saattaa punoittaa hyvän tovin. Muuten lenkillä tarkenisi aivan hyvin, kädetkin hikoilee ihan märkinä tumpuissa ja paita on selästä ihan märkä. Tätä se on ollut monet talvet, kunnes monien vertailujen ja pohtimisen jälkeen ostin itselleni toppahameen. En varsinaisesti ole mikään "hame-ihminen", mutta toppashortsit viehätti vielä vähemmän ja juoksuhousujen alle lisätyt parit kerrastot eivät estäneet kylmän viiman osumista jalkojen isoihin lihaksiin. Joten siksi hame ja vielä sellainen hame, mikä taipuisi moneen käyttöön, mutta erityisesti juoksuun.

Viime vuoden puolella pakkasten saapuessa sijoitin reisien ja pakaroiden talvilenkkien aikaiseen hyvinvointiin ja ostin Haltin Olos toppahameen. Pikkuisen nipisti maksaa 90€ hameesta, mutta jospa sitten ei nipistelisi enää lenkillä. Ja tyytyväinen olen ollut, sillä hame on ollut joka euron arvoinen! Oon käyttänyt hametta aina kun on ollut enemmän kuin 10 astetta pakkasta tai erityisen kylmä viima. Se on toiminut niin juoksu kuin hiihtolenkeillä ja on se ollut myös työmatkoilla pikku pakkasessa kevyiden sisähousujen päällä. 

Tyyliä tai ei, mutta lämmin ainakin.

Hame on huomaamaton päällä, ei paina tai kiristä mistään, eikä myöskään valu liukkaiden juoksuhousujen päältä. Toisella puolella kyljessä on koko hameen pituusmitan yltävä vetoketju, joten hame on helppo pukea ja riisua, vaikka toki hyppäämällä suoraan hameeseenkin onnistuu. Toisella puolella taas on lyhyempi vetoketju halkio, joka mahdollistaa jalkojen vapaan liikkeen liikkuessa. Hameen pituus yli reisien puolen välin on just hyvä ja pitää reidet ja pakarat lämpöisinä.

Hameen sivuhalkio.

Ulkonäöllisesti hame on siisti ja katseen kestävä. Jokainen voi sitten olla omaa mieltä kenelle hame sopii ja kenelle ei. Näissä asioissa mukavuus kuitenkin menee makuasioiden edelle, joten kehtaan jatkossakin hame päällä juosta ja hiihdellä kipakat pakkaskelit. Nyt tämä hame on Haltin nettisivuilla alennuksessa, vaikka kokoja on melko rajoitetusti saatavilla. Uskallan kuitenkin suositella merkin kuin merkin toppahametta pakkasta vastaan ja tämä Haltin hame ainakin toimii mulla.

Loppu talven aurinko.

Pekka Pouta toki ennusti, että talven kunnon pakkaset olisi nyt nautittu. Ja aivan ihanan keväisiä päiviä on ollutkin! Kuukausi liian aikaisin vaan. Viime viikonloppuna pääsi juoksemaan sulilla ja melko kuivilla pyöräteilläkin jo. Vaatetusta on saanut keventää, vaikka torstai perjantai välisenä yönä vielä saatiin yli 20 asteen pakkasia. Kovat on lämpötila vaihtelut.

Mukavia lenkkejä loppu talven hangille! Toivotaan pikku pakkasten vielä hetken jatkuvan ja sitten ryminällä kevääseen!

~Eija~

Testijuoksu räntäsateessa

Tänään juostiin Komiaflown talvijuoksusarjan neljäs ja toiseksi viimeinen osakilpailu Seinäjoella. Matkavaihtoehtoina on lapsille 2km ja aikuisille joko 5 tai 10 kilometriä. Joka osakilpailussa olen paikalla ollut huoltamassa ja kannustamassa tytärtäni, mutta itse en ole startannut. Kuitenkin tammikuussa jo alustavasti päätin että helmikuussa ollaan viivalla. Mullahan ei virallista kympin aikaa olekaan, joten oli jo korkea aika sellainen juosta.

Lähtökohdat juoksuun olivat hyvät, sillä mulla oli melko kevyt treeniviikko takana. Sellainen ei treeniohjelmassa lukenut, mutta toisinaan elämä heittää jotain rattaisiin ja jotta homma pysyy hallussa on jostain nipistettävä ja tällä viikolla nipistin juoksu- ja hiihtolenkeistä. Ei mitään terveydellisiä ongelmia, vaan asioita jotka veivät hirmuisesti energiaa ja pyörivät ajatuksissa paljon (ja edelleenkin). Joten tein lyhyempää ja kevyempää lenkkiä sekä ehdin nukkua parina yönä ihanat pitkät unet.

Startti. (kuva @komiaflow)

Keli ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ei missään nimessä mikään tekosyy perääntyä. Räntää satoi, asteita yhden verran plussalla ja pienoinen tuuli. Edellisenä päivänä aurattu pyörätie näytti paakkuiselta ja loskaiselta polulta. Kuitenkin kostea ilma takasi hapekkaan ilman eikä kylmä ainakaan ehtisi tänään tulla. Alkulämmittelyjä tehtiin tyttären ja Sarin kanssa ja tuntui oikein mukavalta lähteä matkaan.

Alun lähdin reippaasti hakien porukassa omaa paikkaa ja kilometrin jälkeen hiukan rauhoitin vauhtia. Mun nastoja menettäneet talvijuoksukengät lipsuivat ja askeltaminen muhkuraisella alustalla teetti työtä. Mennessä pitkällä suoralla oli selvä vastatuuli, mikä toki kääntyi myötäiseksi takaisin päin tullessa. Juoksuseuraa oli edessä ja takana, mutta jokaisen askeleen piti itse ottaa. Fiilikset ja voimat lähteä toiselle 5 kilometrein lenkille olivat ok. Olisi sitä toki voinut jättää siihenkin, mutta kone vasta lähti pikku hiljaa käyntiin.

Toisen kierroksen vastatuuli tuntui rankalta. Jokaisella askeleella edellä juokseva mies repi eroa muhun, enkä saanut minkäänlaista tuulensuojaa, mutta katse kontakti selkään pysyi viimeiseen maalin mutkaan asti. Oikea jalka tuntui puutuneelta ja tönköltä viimeiset kolme kilometriä eikä ponnistus sillä tainnut aivan mennä nappiin. Edellisestä kovasta juoksusta on sen verran aikaa, että ehkä osa menee senkin piikkiin. Aivan hyvissä voimin silti maaliin.

Irvistys maalissa.

Tässä kelissä ja näissä fiiliksissä aivan hyvä juoksu. Viralliseksi ajaksi kirjautui 45:35. Itselle asetettuun tavoiteaikaan pääsin, mikä oli alle 47 minuuttia. Tuota aikaa sitten tulevaisuudessa parannellaan!

Talvinastarieni kunto tällä hetkellä...

Se oli sitten juhlavuoteni 3/40 kisa 👍

Hyvää viikonloppua kaikille!

~Eija~

Hisuttelut lumipyryssä

Täytän tänä vuonna 40 vuotta ja ikäkriisin sijaan olen ottanut tavoitteeksi osallistua vuoden aikana vähintään 40 kilpailuun. Se tarkoittaa 3,333 kilpailua jaettuna joka kuukaudelle. No tammikuussa en startannut yhdessäkään kilpailussa, joten muille kuukausille jää pikkuisen enemmän hommia. Viimeksi oon startannut numerolappo reidessä viime vuoden marraskuun alussa Komia Ilkanpolulla ja voin sanoa että kolmen kuukauden kisatauko on tehnyt hyvää. Oon sen verran kilpailuhenkinen, että vaikka nautin kisan tuomasta tunnelmasta ja jännityksestä, luo se kuitenkin sen verran stressiä ja paineita, että tauko teki hyvää. Viime lauantai illalla tavaroita sunnuntain kisaa varten tutkiessa, tuttu hermostunut jännitys nousi taas pintaan. Vielä siirtyminen uuteen sarjaan nosti fiiliksiä, sillä yli 40 vuotiaitten sarjoissa on lähes aina enemmän osallistujia kuin 35 vuotiaiden sarjassa.

Rasteja metsässä

Juhlavuoteni kisaputken korkkasin sitten Jurvassa aluemestaruus hiihtosuunnustuksen sprintti kisoilla. Kätevästi kaksi kisaa heti samana päivänä; henkilökohtainen ja parisprintti. Keli oli mielenkiintoinen... Lunta tuli jo lauantai illalla ja sunnuntaina aamulla se sakeni pyryksi. Jo ajomatka Jurvaan oli haasteellinen pöllyävän lumen vuoksi. Pakkasta miinus 10 astetta. Kisajärjestäjät olivat varanneet kovin niukasti lämmintä oleskelutilaa, joten odottelin omaa lähtöäni autossa. 15 minuuttia ennen starttia hyppäsin autosta lumipyryyn ja juoksin odottamaan vuoroani.

Sprintti on lyhyt matka, meillä naisten 40-sarjassa lyhintä reittiä 1,8 kilometriä. Aina se lyhin reitti ei tietysti välttämättä ole se nopein. Koko reitistö tukeutui kuntoradan leveille baanoille, mutta niilläkin lunta oli melkoinen pöperö kerros. Rastit olivat helppoja, mutta niillä leimaaminen oli taas aikamoista pyörittelyä. Rastilipun vieressä roikkui omassa narussaan leimasin ja sitä yritti tukea toisella kädellä toisella yrittäessä saada emitkortin osumaan oikein päin. Ekalla rastilla sauvat vaan pyöri kun yritin ja yritin. Vielä rastilta lähtiessäkin jäi epäilys, että osuikohan se nyt kunnolla. Reitinvalinnat olivat aika simppeleitä ja reilussa 10 minuutissa suoritus oli ohi. Sormet olivat aivan jäässä ja se nipistely oli jotain aivan kamalaa. Tuntui kuin sormet tippuisivat. Nyrkissä ne pikku hiljaa sitten toipuivat.

Sijoitus toinen johon olin erittäin tyytyväinen 😊

Maali

Henkilökohtaisen kisan jälkeen pinkaisin nopeasti takaisin autolle lämmittelemään. Evästystä ja odottelua viestin alkamiseen. Aluemestaruus viesteissä sarjat menevät nykyään osanotajien iän mukaan. Pääsarjaan voi osallistua minkä ikäiset tahansa, mutta esimerkiksi sunnuntain kisoissa nuorin ikäsarja on 80 (eli viestin osanottajien yhteisikä pitää olla vähintään 80 vuotta). Mä en saanut kaveriksi ketään yli nelikymppistä, joten rokeasti ilmoittauduin Päivin kanssa pääsarjaan. Parisprintissä molemmat hiihtää kaksi osuutta. Mä aloitin, sitten Päivi, mä uudestaan ja vielä Päivi ankkuriosuuden. Startissa jäin heti jalkoihin ja tasatyöntö ylämäkeen ei aivan ole mun vahvuuteni. No omaa menoa, sillä tavoitteemme oli saada hyväksytty suoritus ilman varuste- tai henkilövahinkoja. Ykköselle oli pitkä väli ja näin edellä kärjen menoa lähes rastille asti. Sitten alkoi ihan oma meno. Raskasta, mutta reitti oli jälleen helppo ja tuttua uraa aamupäivän kisalta. Vauhti ei riitä nuorille ja näppärille, mutta perusvarma suoritus. Toiselle kierrokselleni lähtiessä kartan saatuani ihmettelin, että tämähän on sama rata kuin ensimmäinen. Pysähdyin tarkistamaan, että kartta on varmasti oikea (kartassa on aina joukkueen numero ja osuus). Kaikki täsmäsi ja jatkoin matkaani vaikka hiukan hämilläni. Samaa reittiä lykin menemään ja vielä Päivi matkaan.

Hisuttelija

Tosiaan järjestäjillä oli tullut pieni kömmähdys karttojen kanssa ja ilmeisesti kaikki hiihtivät oman saman radan kaksi kertaa. Vertailtuamme ratoja, oli lopulta vain kaksi rastia ollut eriä. Mahdollisuuksia olisi ollut tehdä vaikka minkälaisia ratoja. Mutta tällä kertaa näin ja Päivin kanssa sijoituttiin 6. Tavoitteeseen päästiin hymyssä suin 😊

Kisat 1 ja 2/40 hoidettu.

Henkkoht kisan karttaa ja mitsku

Sakeassa lumipyryssä sitten takaisin kotiin. Ja olikin vielä kamalampi keli kuin aamulla. Auraajat tekivät töitä sen minkä ehtivät, mutta lunta todella tuli ja tiellä edellä menevät ja vastaan tulevat pöllyttivät sitä vielä entisestään. Oli hetkiä kun ei nähnyt eteen eikä taakse yhtään. Onneksi kaikki ajoivat rauhallisesti, kunnon turvavälit muistaen ja kieli keskellä suuta. Somessa auraajien hommia marmattaville lähtee peukku alaspäin. Talvi on välillä tällaista - ihanaa!

Lumipyryssä kotiin.

Tänään maanantaina houkuttelee pitää lepopäivä. Viikon aktiivinen loma takana, synttärijuhlia ja kisat. Ulkona leijailee lisää lunta. Taidan odotella iltapäivään ja käydä vielä siistimässä pihaa ja jospa illalla ihan pikkuisen vaan hiihtämään 😄

Ihanaa talvista viikkoa kaikille!

~Eija~