Vuosi 2022

Vuoden 2022 alussa oli hiukan epävarma olo mitä tuleva vuosi toisi tullessaan. UTTF edellisenä vuotena oli vienyt mehut. Nyt jälkeen päin postauksia ja kännykän kuva-albumia rullatessa läpi, voi todeta, että vuoteen mahtui kuitenkin taas kaikenlaista.

Itselle henkilökohtaisesti tärkein onnistuminen oli suunnistuksen SM-sprintin hopea sarjassa D40. Kaikesta jännittämisestä huolimatta onnistuin ja haave tossusuunnistuksen SM-mitalista toteutui. Pystyn vieläkin muistamaan sen tunteen. Pieni asia muille, mutta itselle niin merkityksellinen.

Ensimmäinen tossu suunnistuksen SM mitali.

Myös pyöräsuunnistuksessa, jossa osallistujia toki on paljon vähemmän kuin tossusuunnistuksessa, sain veteraanisarjassa SM-mitaleja, ensimmäisen henkilökohtaisen kultaisenkin keskimatkalla. Lisäksi hopeaa tuli erikoispitkillä ja pronssia sprintissä.

Pyöräsuunnistuksen kisareissut ovat olleet mukavia Ninnin kanssa. On niin paljon mukavampaa ja opettavaisempaa jakaa kokemuksia sellaisen kanssa, joka elää ja hengittää samaa juttua. 

Kolikon kääntöpuolena kuluneen vuoden kurjimmat asiat kuitenkin liittyvät osittain ja suoraan pyöräsuunnistukseen. Nimittäin kesäkuun Heinolan sprintti- ja pitkänmatkan reissulla sairastuin koronaan ja tartutin sen myös Ninniin. Ja sitten elokuussa Alajärvellä viestissä ankkuriosuudella ajoin puuta päin ja näin hetken tähtiä. Kädet täristen jatkoin matkaani ja vedin vielä kerran sarvien yli pehmoisella pururadalla. Olo oli niin lyöty ja itketti, sillä pää oli ihan pyörällä ja olin tyrinyt meidän johtoaseman. En tiedä miten se oli mahdollista, mutta kuitenkin nousin vielä loppukiriin ja hävisin puolen renkaan mitalla viestikullan.

Nämä muistot riipaisevat edelleen.

Pyöräsuunnistus koukuttaa.

Kaikkea onnistumista ei mitata mitaleissa tai voitoissa, vaan myös hienoissa kokemuksissa ja yhdessä tekemisessä ja toisenlaisissa onnistumisissa. Yksi ehdoton elämys tänä vuonna oli Lost in Kainuu, extremely lost yhdessä Ninnin ja Hannan kanssa. Seikkailimme kisan 24 tunnin sarjassa ainoana naisjoukkueena. Yhteensä seikkailuun kului 26 ja puoli tuntia. Oli hieno reissu, ihan kaikessa mielessä. Jopa sen löytymättömän rastin ympärillä pyöriminen oli just paikallaan. En unohda sitäkään koskaan ja nyt koen sen positiivisena asiana.

Meidän seikkailusta Ninni koosti huikean hienon videon. Video löytyy täältä -> Lost in Kainuu: Suo, Säntti ja Pää. Videota katsellessa tulee niin hieno fiilis. Kiitos naiset 💓

Lost In Kainuu, Extremely Lost Suo, Säntti ja Pää.
Kuva; Anni Heikkinen

Polkujuoksun puolella mitään suuria tavoitteita ei tänä vuonna ollut. Nuts Karhunkierrokselle toukokuun lopussa menin, koska en osannut poiskaan olla. 83 kilometrin reissu oli jälleen rankka. Energioiden kanssa oli ongelmia. Naisten neljäntenä selvisin maaliin, jossa vastassa olivat tyttäreni ja vanhempani sekä Ninni, joka koko yön huolsi mua. Jälleen kiitos Ninnille.

Itse hyppäsin huoltajaksi tyttärelleni, kun hän osallistui 13 kilometrin uutuus matkalle. 12 vuotias tyttäreni juoksi kolmanneksi ja tämä äiti oli äärettömän ylpeä.

Lievästi sairastetun koronan jälkeen ensimmäinen kisa oli Kainuu Traililla 55km. Koskaan aikaisemmin en Hossan kansallispuistossa olllut ollut, mutta polut, vesistöt ja maisemat todellakin lumosivat ensikertalaisen. Oli kaunista ja juoksukin meni aivan ok, kuumasta kelistä huolimatta.

Nuts Karhunkierros, 83km lähtö. Kuva; Reijo.

Lokakuun alussa juoksin Vaarojen maratonilla ihan hyvän 65 kilometrin retken. On haasteellista jättää haastamatta itseään kunnon kisaan toisia vastaan. Tai no kropan puolesta helppo, mutta ei pääkopan. Jäi kuitenkin hyvä fiilis reissusta ja oli hienoa olla ihan hyvävoimainen juoksun jälkeen.

Kainuu trail. kuva; Hannu Huttu

Hossan polkujuoksun jälkeen jatkoimme koko perheen lomailua Kainuun Rastiviikoilla Puolangalla ja Luhtakankaalla. Ohjelmassa oli niin tossu- kuin pyöräsuunnistusta. Oli mukava koko perheen lomaviikkoa. Tiukasti kisastartteja joka päivä, mutta ei tiukalla väännöllä.

Kainuun Rastiviikolla

Kainuun loman jälkeen kaiken säätämisen jälkeen sain suunnitellulle Norjan reissulle kaveriksi iskäni. Meidän reissusta voi lukea osa yksi ja osa kaksi. Siitä tuli unohtumaton reissu ja yksi parhaimmista asioista mitä olen iskäni kanssa saanut tehdä. Iskälle kiitos, että lähdit ennakkoluulottomasti mukaan ja annoit mun ajaa hurjastella kapeilla norjalaisilla teillä ja tunneleissa. Hyvin vedettiin 😁

Iskän kanssa Norjassa. Bergsbotn.

Vuoden aikana tuli osallistuttua myös useisiin suunnistuskisoihin, joissa mukana kulkivat tyttäret. Hiihdeltyä tuli mulle hyvät kilometrit, mutta juoksukilometrit jäivät edellisvuotta vähäisemmiksi. Poljin työmatkat pyörällä samaan työpaikkaan, jonne 20 vuotta sitten sairaanhoitajaksi valmistuttuani menin. Pidän työstäni ja todistetusti monivuorotyön kanssa onnistuu urheilla.

Sairaanhoitaja opiskelija 2000-luvun alussa.
kuva: Leenan arkistoista

Lukuina vuosina 2022 näyttää tältä;

- juoksu 1816km (polku, maasto, maantie ja juoksumatto. Lisäksi kilometrejä tuli seikkailukisassa, mutta niitä ei ole tässä.)

- suunnistus 198km

- pyöräily 3689km (maantie, maasto ja pyöräsuunnistus)

- kävely 693km (sauvakävely ja ilman, lenkkeily, retkeily ja geokätköily)

- hiihto 1006km (perinteinen, luistelu ja hiihtosuunnistus)

Lisäksi paljon hyötyliikuntaa, täsmä voima- ja liikkuvuustreeniä sekä yksittäisiä lajikokeiluja, kun mahdollisuus on ollut tehdä.

Kiitos vuosi 2022!

Kiitos teille blogin lukijat!

Hyvää vuotta 2023!

~Eija~

Kiitos osallistujille

 Oon tänä vuonna ohjannut kolmea juoksuryhmää, joista yksi oli aloitteleville ja kaksi polkujuoksusta kiinnostuneille. Lisäksi oon vetänyt lihaskunto "jumppaa" koulun liikuntasalissa ja yhtenä elokuisena iltana tutustutin kiinnostuneita pyöräsuunnistuksen maailmaan. Oon päässyt myös suunnittelemaan 12 vuotiaille tulevaisuuden jalkapallotähdille juoksuohjelmaa. Muutaman lihaskunto-ohjelman kokosin yksittäisille henkilöille ja tietysti oon "koutsannut" omia lapsiani.

Mielenkiintoinen ja omalla tavallaan haastava ohjausvuosi taas oli. Pääsin uusiin juttuihin mukaan ja silti oli sitä tuttua ja turvallistakin.

Kuntoportaisiin pääsee läpi vuoden, mutta talvella varovaisuutta liukkauden vuoksi.

Viime viikolla pidettiin pikkujoulut kireähkössä ja lumipöperöisessä pakkasessa Seinäjoen Jouppilanvuoren kuntoportaissa. Lupasin hikeä ja hymyä ja sitä saatiin. Porukalla tulee tehtyä reippaasti ja treeni loppuun asti.

Kiitos jokaiselle ryhmiin ja yksilötreeneihin osallistuneille 😍

On ollut ilo tutustua teihin ja päästä palan matkaa mukaan teidän liikunnallisiin ja terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävään tekemiseen mukaan.

Muista kovan treenin päälle aina hyvät palauttelut ja venyttelyt.

Treenin päälle glögiä.

Ensi vuonna liikkuminen ja liikuttaminen jatkuvat. Lihaskuntotreeneissä kylän koululla porukka on käynyt tosi pieneksi. Vaikka kylä vain kasvaa, ei yhteisöllinen treenaaminen, "jumppa" enää niin innosta. Kylän Sporttiporukan treeneissä yritän jokaiselle kerralle tehdä erilaisen kokonaisuuden. Tuttuja liikkeitä, mutta erilaisella rytmityksellä tai uusia liikkeitä, mutta tutulla rytmillä. Toiveisiin pyrin tarttumaan aina ja toteuttamaan ne parhaalla mahdollisella tavalla. Tykättyjä juttuja, joista oon saanut toiveita tai hyvää palautetta ovat kuminauhajumppa, korttipakka- ja porrastreenit. Koulun salissa muuten pystyy hyvin tekemään porrastreenin - tule joskus mukaan!

Suunnitelmia keväälle tehdään jo nyt.

Ohjaaminen on mukavaa. Luonteeltani kuitenkin oon sellainen, että aina ennen jokaista ohjausta joudun keskittymään melko paljon ja käyn suunnittelemani ohjausrungon tarkasti paperilla tai mielessäni läpi. Useimmiten laitan asiat paperille ylös, vaikka homma olisi kovinkin tuttua. Lämmittelyjen jälkeen yleensä vasta rentoudun ja luotan itseeni. Ja ohjauksen jälkeen on aina hyvä fiilis ja joskus niin siisti hiki ja lihastärinä päällä, jos olen tehnyt porukan mukana. On meinaan hyvä toisinaan tehdä hyvällä sykkeellä ohjelma läpi yhdessä osallistujien kanssa, niin tietää onko treeni yhtään sinne päin kuin oli ajatellut.

Tänään on vuoden pimein päivä.

Tänään on talvipäivänseisaus. Tänään päivä on vuoden lyhin. Ulkona sataa tihkuttaa vettä. Toivottavasti saamamme lumipeite kuitenkin säilyy. Huomenna käännytään takaisin kohti valoa, mun rakastamaani kevättä. 

~Eija~