Talviloma

Ehkä on paikallaan heittää kuulumisia, miten täällä menee ja kuinka kulkee. Jostain ihmeen syystä blogiin kirjoittelu jää muiden asioiden jalkoihin, vaikka useita ideoita syntyy, erityisesti lenkeillä. Mutta ei ne ideat enää sohvalla istuessa niin hyviltä kuulosta ja sitten jo väsyttääkin ja haluaa mennä nukkumaan. Ei täällä mitään erikoista ole, mutta mä heräilen pikku hiljaa, samaa vauhtia kun valon määrä lisääntyy.

Aamupäivä lenkillä. Aurinko jo lämmittää!

Kaikki perusasiat siis on hyvin, normaalia arkea ylä- ja alamäkineen, iloa ja toisinaan hiljaiseksi vetävää murhetta. Sitä elämää, jota kaikki elää, mutta silti erilaista ja jokaisella ainutlaatuista ja erikoista. Ei onnea koe, jos ei joskus harmitakin. Toisinaan hammasta purren ja leuka rintaan painaen eteenpäin, kun taas joinain päivinä ei voi olla ilosta hyppimättä ja innostustaan läheisille jakamatta. Aina se innostus ei tartu läheisiin, sen verran älyttömyyksiä ja päättömiä haasteita ja unelmia itselleen keksii. Sillä jotain on mielessä ja katsotaan kuinka vahvaksi ajatus kasvaa.

Iltalenkillä.

Viime vuoden lopun alavireinen olo kropassa ja vuoden alun influenssa pakotti huilaamaan ja istumaan sohvalla kutimet käsissä. Tuntui vaikealta päästä taas vauhtiin, mutta nyt muutaman viikon ja erityisesti viime viikon loman jälkeen voin todeta, että vauhtiin on päästy. Tavoite on ollut saada juoksu taas sujumaan ja ajatus NUTS Ylläs-Pallaksen satamailiselle elää edelleen. Oon tehnyt pitkiä pk-lenkkejä, pari kertaa lyhyitä rentoja vetoja ja välillä ihan vaan mukavaa fiilistelyä poluilla tai saunalenkillä omalla kylällä. On ollut tosi kivaa äänikirjat korvilla ja välillä ystävien seurassa. Juoksemisen lisäksi on tullut käveltyä paljon, jota oon aina pitänyt hyvänä palauttavana tekemisenä.

Ilmajoella on tilaa juosta ja hengittää.

Tänä talvena on hiihdeltyä tullut todella vähän. Kuitenkin lomalla tuli käytyä muutaman kerran ja hiihto kilometrit on nyt lähes 200. Kahteen viime talveen verrattuna ollaan siis huimasti takana, mutta näin mennään tällä kertaa. Vähäisistä hiihtokilometreistä huolimatta innostuin ajatuksesta osallistua usean vuoden tauon jälkeen "hiihtokilpailuun". Heh, kuulostaa komealta, mutta onnekseni oikeasti kyseessä on enemmänkin retkeilyhiihto numerolappo rinnassa. Kyseessä on Kauha-hiihto ensi viikon sunnuntaina. Hiihtopäivälle alunperin ohjelmoitu yhteistreeni Etelä-Suomessa peruuntui, joten oli hienoa löytää tilalle jotain yhtä innostavaa ja se, että saan ainakin Sarin kaveriksi, on ihanaa.

Poluilla :)

Ekan kerran sain aikaiseksi lähteä Lapua-Kauhava välille hiihtämään.

Viime viikon loma kului siis juosten ja hiihtäen, pari kävelylenkkiä ystävien kanssa ja lisäksi oli sulkapalloa lumisella pihalla tyttären kanssa, kävin talvirasteilla ja kylän naisten kanssa pelattiin sählyä. Palautteluna tein venyttelyjä, pilatesta ja useampi kerta suoraan lenkiltä pulahdin avantoon. Iltaisin oli todella väsy ja meninkin samaan aikaan nukkumaan kuin muukin perhe. Loma oli mun näköinen ja kieltämättä olisin voinut jatkaa toisen samanmoisen perään.

Kalajaisissa oli lunta enemmän kuin Ilmajoen kaakkoisosassa.

Mutta töihin paluu on ollut takkuinen ja on ollut hakemista työfiilikseen pääsemisen kanssa. Aikaiset aamuheräämiset, jos ei kyse ole lenkille tai kisoihin lähtemisestä, on mulle vaikeita. Tänään on vasta iltavuoroon meno, joten oon heti aivan kuin toinen ihminen, kun saan nukkua aamu kahdeksaan asti. Todella harvoin vapaapäivinä nukun myöhään ja kello 10 on mun mielestä jo myöhään. Tänään tarkoitus on polkea pyörällä ensin salille tekemään voimatreeni ja sieltä suoraan töihin. Illalla klo.22 sitten kotiin ja todennäköisesti suoraan nukkumaan. Huomenna perjantaina on vapaapäivä ja jos vaan jalat on ihan ok, teen parin tunnin juoksulenkin. Jalat, varsinkin tuo oikean jalan pohje, oikuttelee isosta rasitus kuormasta. Tänään aamulla teinkin taas täsmä iskun jalkoihin venyttelemällä oikein kunnolla. Hierontaan pitää varata pian aika.

Sulkkis onnistuu talvellakin :)

Pojan synttäriaterialla.

Kuten huomasitte, perus meininkiä on täällä suunnalla.

Hyvää helmikuuta kaikille!

~Eija~

Kisailuputkesta sairastumiseen

 Norjan reissulla tuli istuttua auton ratin takana useita kilometrejä, lähemmäs 3000, joten paluu kotiin ja mun normi arkeen oli oikein tervetullut. Kesälomaakin oli vielä viikko jäljellä ja itselleni tuttuun tapaan sain sen melko täyteen ohjelmoitua, Kuuteen päivään sain mahtumaan kotiin paluun, kolmen tunnin maastopyörä rogaining, viisi suunnistuskisaa ja nuorimman lapsen synttäjuhlintaa kahteen otteeseen.

Kesäillan rogaining.

Rogaining kisaan lähdin lähes heti kun pääsin kotiin. No sellaiset 50 minuuttia ehdin kotona olla, eli heitin reissu kamat sisälle taloon, vaihdoin vaatteet, kaivoin pyöräily varusteet esille, söin ja vaihdoin pikaiset kuulumiset perheenjäsenten kanssa. Ninni ja Hanna tulivat hakemaan mut, onneksi mun ei tarvinnut ajaa.

Kyseessä oli kesäillan rogaining Ikaalisissa. Uutena mahdollisuutena oli osallistua pyöräillen ja meidän seikkailujoukkue, Suo, Säntti ja Pää, tarttui tähän. Otettiin tämä loistavana treeninä kohti Lost In Kainuu seikkailua. Saatiin kartat ja reittisuunnittelu alkoi. Mun on hirveän vaikea arvioida kuinka kauan pyörällä rastien haku kestää ja tehtiinkin joitain eri reittivaihtoehtoja, erityisesti loppu päähän. Heti alkuun mulla tuli suunnistusvirhettä, kun jouduin niin hakemaan mittakaavan kanssa enkä ollut tarpeeksi tarkkana polkujen kanssa. Yritettiin kommunikoida enemmän, että jos joku epäilee että mennään väärästä kohdasta, sanoo sen heti ääneen. Silloin muutkin terästäytyy tarkistamaan. Homma lähti pyörimään. Joitain rastinhakuja epäilimme vähemmän järkeviksi, kun joutui jalkautumaan aika kauas metsään ja pyöräilykengät jaloissa se on todella epämiellyttävää. Helpohkolta näyttävä rastipiste 100 metrin päässä metsässä ei välttämättä olekaan helppo ja on ehdottoman tärkeää aina ottaa kartta mukaan kun lähtee metsän puolelle jalkaisin harppomaan.

Suo, Säntti ja Pää.

Kahden tunnin suunnistamisen jälkeen tehtiin ensimmäisiä muutoksia reittiin ja viimeisellä kymmenellä minuutilla laitettiin vielä yksi vaihde silmään ja haettiin yksi suunnittelematon rasti. Oltiin kolmen tunnin aikarajoissa maalissa ja pisteitä saatiin kerättyä 2759. Tämä oikeutti kolmanteen sijaan. Voittaja porukalle jäätiin tasan 300 pistettä. Vielä hiotummalla reittisuunnittelulla olisimme varmasti saaneet tuon eron kurottua pienemmäksi, mutta hienosti meni näinkin. Oli tosi hyvä treeni, keli oli hyvä ja seurasta nyt puhumattakaan.

Joka kisapäivä kaikki saivat palkinnon. Ekana päivänä saatiin tomaatteja.

Viikko jatkui tossusuunnistuksen parissa, kun keskiviikosta perjantaihin oli Merenkurkun Rastipäivät. Kolme iltakisaa, joista kaksi ensimmäistä oli Maalahden Åminnessa ja kolmas Vaasan Långskäretissä. Tuo Vaasan seudun maasto ei ole mun lempparia, mutta nämä rastipäivät muuten on kiva tapahtuma ja sinne sain mukaan molemmat tyttäreni. Yhtenä päivänä myös poika lähti kannustajaksi mukaan.

Keskiviikkona oli lämmin kisa päivä ja metsässä mulle tuli yksi kunnon pyörähdys. Helpolta näyttävä rastipiste kartalla, mutta paikan päällä oli niin tiheä kuusikko, että ei meinannut näkyä iso kivikään, joka oli rastipisteenä olevan pienemmän kiven vieressä. Piti ottaa vauhtia läheiseltä polulta ja sieltäkin tulin suunnalla hitaasti. Otin takkiini tuossa monen monta minuuttia, mutta silti irtosi voitto D40 sarjassa muutamalla sekunnilla.

Torstaina oli helteinen päivä. Taas yhtä rastia hiukan sivuun, mutta ei niin paha kuin edellis päivän virhe. Tuo ekan päivän kuusikko rasti oli meillä kakkos päivänäkin ja tällä kertaa tultiin sieltä suunnasta josta edellis päivänä otin vauhtia. Tulin hitaasti ja löysin rastin. Sarjan voitto.

Perjantaina olikin sitten viileämpää ja sateen uhka. jälleen yhtä rastia typerästi oikealta sivuun. Jännä, miten jo metsätieltä metsään mennessä tunsin, että en mene ihan suunnitellusti ja olin epävarma, mutta jatkoin matkaani silti. Jouduinkin sitten kunnolla pysähtymään ja paikallistamaan itseni . Onneksi siinä oli helppo kulkuista ja harvaa metsää, että erotin kunnolla metsäpolut, kuviorajaa ja lopulta rastin suolla. Sarjani voitto ja täten yhteistuloksissa myös voitto. Tytöilläkin oli hyvä viikko ja saatiin kaikki taas tärkeää oppia.

On se vaan niin ihanaa, kun molemmat tyttäret käy mun kanssa suunnistamassa.

Sitten olikin viikonloppuna lauantaina suunnistuksen aluemestaruus pitkämatka vesisateessa. Ihan jees meno. Yksi koukku, jota en vielä varsinaisesti virheeksi itselleni laske, kun hoksasin melko nopeasti että olin menossa liikaa vasemmalle. Aika yksin sai metsässä mennä, kun sarjamme lähti ihan loppu päässä. Voitto tuli, mutta osanottajiakin oli vain kolme.

Sunnuntaina viikon kruunasi suunnistuksen aluemestaruusviestit. Niin sanottuna koukkupolvena (ikäsarjalaisena) pääsin seuran nuorten naisten kanssa naisten pääsarjaan. Aloitusosuudella meitä oli neljä joukkuetta, Kurikka, kaksi seinäjokista ja mä, jotka mentiin lähes koko ajan toistemme näköetäisyydellä. Hajontarasteja taisi olla kolmessa kohdassa ja ne meni kaikilta sutjakkaasti ja taas oltiin porukassa. Pientä kaarrosta välillä ja hiukan erilaisia reitinvalintoja, mutta loppukiriin päästiin. Se on aina hauskaa. Mä tikkasin jaloilla tällä kertaa nopeampaa ja kärjessä vaihtoon. Tekipä hyvää otattaa niin metsässä kuin loppusuoralla. Täällä Kauhavan maastossa pari vuotta sitten keskimatkalla tein virhettä ihan huolella. Nyt paikattiin se pörrääminen.

AM-viestin aloitusosuuden loppukiri.

Tyttären kaverisynttärit ja sukulaissynttärit kakuteltiin samalla viikolla ja olo olikin viikon päätteeksi hiukan väsynyt. Kesälomakin loppui tähän. Onnekseni olin suunnitellut työvuorolistaani heti kärkeen useamman päivän vapaan, niin ehdin lepäilläkin.

Neitin kanssa lenkillä.

Vapaista huolimatta töiden aloitus loman jälkeen oli jotenkin uuvuttavaa. Lopulta syykin selvisi, kun tulin kipeäksi. Paheneva kurkkukipu oli monta päivää ja äänikin on ollut möreä neljättä päivää. Välillä pystyin vain kuiskaamaan. Olin jo varma, että oon saanut elämäni ensimmäisen angiinan, mutta nieluviljelyn tulos oli negatiivinen. Nyt on tauti jo toipumisvaiheessa, mutta otan vielä rauhallisesti, että ei tulisi mitään lisätauteja. Ensi viikolla olisi pyöräsuunnistuksen SM-kisat Alavudella ja sitä ennen tulevana viikonloppuna meidän seuran järjestämät pyöräsuunnistuskisat Ylistarossa. Onneksi omissa kisoissa mulla on vain pieni rooli järjestelyissä, niin pystyn ottamaan melko hyvin levon kannalta.

Ystäviä ja koirakavereita.

Oma kesäloma meni hurjan nopeasti. Paljon tuli tehtyä ja maailmaa nähtyä, mutta kesä voisi vielä jatkua. Ja onhan tässä toki melkein koko elokuu vielä edessä, mutta lapsilla alkaa koulu jo ensi viikolla ja pakko on jo nyt silmäillä syksyn kalenteria. Sairastelun jälkimainingeissa tuntuu olo väsyneeltä ja vaikka tiedän ettei peruskunto mihinkään ole kadonnut, on sellainen terävin taisteluhenki poissa. Olisi hyviä treenejä ja kisoja tulossa, mutta pelkään etten saa itsestäni nyt parasta irti. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, että jos elokuu menee itseään keräillessä, niin toivottavasti syyskuussa ollaan taas iskussa.

~Eija~

Kevät kuulumisia

 Äkäslompolon talviloman jälkeen mun hiihto innostus lopahti ihan täydellisesti enkä kotosalla käynyt enää kuin muutaman kerran suksilla. Monet tutut ovat päivittäneet upeita latukuvia, mutta mä kannoin meidän perheen monot kesäsäilöön jo pari viikkoa sitten, enkä niitä enää innostunut kaivamaan esiin. Mua on poltellut muut välineet, nimittäin kesälenkkarit. Valitettavasti pitkää lämmintä kevättä emme saaneetkaan ja takatalvi heilahti niskaan. Ihan rehellisesti sanottuna en tykkää, mutta onnekseni se ei estä juoksemista. Se vaan tarkoitti sitä, että vielä tällä viikollakin on joutunut osan lenkeistä juoksemaan nastoilla.

Lumiset polut.

Tämä alku kevät, eli maaliskuu ei ollut muutenkaan ihan parasta aikaa eikä sää ollut se suurin syy. Päälle vaan painoi paljon asioita, oli niin monta asiaa mitä piti hoitaa eikä kaikkien asioiden sujuminen ollut täysin itsestä kiinni. Oli väärinymmärryksiä, turhautumista ja ärsytystä, niin töissä kuin vapaa-ajalla. Asiat toki lutviintuu kun osaisi olla stressaamatta asioista joille ei voi mitään ja usein omat mielipiteet on parempi pitää ominaan tai jakaa ne hyvin harkitusti. No ei mitään maata mullistavaa, mutta ymmärrätte varmaan.

Komian kirkon hölkän maaliin 1km.

Yksi iso ponnistus ja osittain yöunia häiritsevä asia oli suunnistusseuramme järjestämä Komian kirkon hölkkä huhtikuun ekana viikonloppuna. Päivin kanssa ollaan pääjehuina se jo kahtena edellisenä korona vuonna vedetty onnistuneesti maaliin, mutta aina tulee uusia juttuja ja ne rutiininomaiset jututkin pitää muistaa hoitaa. Meillä toimii yhteistyö Päivin kanssa loistavasti, ilman toista ei tulisi mitään. Isona ehdottomuutena on seuran kökkäporukka, jossa on osaamista laidasta laitaan. Porukalla saatiin hieno hölkkätapahtuma ja päivän päätteeksi olin niin helpottunut. Tapahtumia on hienoa ja innostavaa järjestää, mutta on niissä vaan hommaa. Moniin erilaisiin tapahtumiin osallistuessa en sitä ennen ole ymmärtänytkään. 

Kilpailunjohtajan hommiin kuului mm lumen ja jään hakkaamista juoksureitiltä.

Tällä viikolla olin lomalla. Työrupeamasta ja hölkästä johtuen olin todella väsynyt ja maanantaina piti ottaa oikein päikkärit. Pari ensimmäistä yötä nukuin pitkään, mutta uni oli laadultaan heikkoa. Asiat pyörivät vielä mielessä. Viikon loput yöt oon nukkunut hyvin ja olokin on ollut virkeä, mutta tokikaan en ole valvonut myöhään. Nukkuminen vaan on niin ihanaa ja lomalla saa halutessaan nukkua kaikki yöt. Ja mähän pääsääntöisesti nukun. Niin jokunen asia tekee poikkeuksen, kun esimerkiksi pääsee seikkailemaan.

Salillakin on käyty.

Lomaviikolla nukkumisen lisäksi sai paljon kotihommia tehtyä. Meillä on kahden viikon päästä rippijuhlat kun on esikoisen konfirmaatio ja juhlia varten oon halunnut siivota ja järkätä kotia kuntoon. Tiedän, ettei kaappeja ja kodinhoitohuonetta kukaan vieraista sillä silmällä tarkista, mutta onhan nekin joskus mentävä läpi, joten miksipä ei nyt. On ollut ihanaa tehdä inventaariota ja päivitellä mitä kaikkea sitä tulee laitettua säilöön tai kuinka paljon pölyä kaappien päälle voi vuosien saatossa kertyä.

Kotihommiin tällä huhtikuun viikolla kuului myös lumitöitä. Joo, lunta on tullut aivan tarpeeksi. Kestää hetki ennen kuin ne sulavat. Hyötyliikunnan lisäksi on ollut aikaa tehdä kehonhuoltoa melkein joka päivä ja sopivasti myös lihaskuntotreeniä ilman että oon vetänyt kroppaa hapoille. Mun päätavoite oli saada hyvä juoksun määräviikko ja siinä onnistuin. Joka päivä kävin juoksemassa. Kahdesti olin lumisilla poluilla ja muut asfaltilla. Kahdesti juoksin kesälenkkareilla, muuten nastat jalassa. Matkat olivat kahdeksasta kilometristä 25 kilometriin. Kerran pääsin sprinttikartalla suunnistamaan. Yhteensä juoksua kertyi 135 kilometriä. Kropassa tuntuu hyvältä, pohkeet hiukan tukossa, mutta ei paha kunhan muistaa jatkaa huoltotoimia.

Lumitöitä huhtikuussa ei tavatonta, mutta niin väärin.

NUTS Karhunkierrokselle on nyt vajaa 7 viikkoa. Ajatus 83 kilometrin matkasta tuntuu ihan ok:lta, pystyn siihen. Ennen Rukan reissua on suunnistuksen SM-sprintti Jyväskylässä, jonne haluan mennä. Tämä kisa mietityttää enemmän. Viime viikon reipas vauhtinen kympin lenkki teki hyvää, mutta oon niin laiska tekemään vauhtitreenejä tai vetoja. Ensi viikolla lupaan tehdä yhden, sillä jalat, keskikroppa, keuhkot ja sydän tykkäisi siitä ja varmasti tykkään mäkin - treenin jälkeen viimeistään.

Karhunkierroksella juostaan yöllä ja syyskuussa mennään sitten vuorokauden ympäri. Niin, oon aivan innoissani Ninnin ja Hannan kutsusta mukaan Lost In Kainuun Extreme Lost-sarjaan. Lähes heti olin valmis, kunhan sain muut reissut järjestymään.

Extreme Lost-sarjassa matkaa kertyy sellaiset 225 kilometriä ja aikaa saattaa mennä 30 tuntiakin. Maastopyöräilyä on noin 50km, pyöräilyä noin 100km, juoksua/trekkingiä/suunnistusta noin 50km ja melontaa noin 25km. Kolmen hengen joukkue kulkee koko ajan yhdessä, vähintään 100 metrin etäisyydellä toisistaan. Kisan aikana ei nukuta, vaan painetaan koko ajan eteenpäin rastilta rastille, tehtäviä tehden ja selviytyen eteenpäin. Tiedän että siitä tulee tosi hauskaa, vaikka myös tosi rankkaa. Tämä haaste toi hirmuisesti motivaatiota tähän vuoteen. On taas jokin uusi kokemus edessä. Ninni ja Hanna ovat olleet kahtena edellisenä vuonna voittamassa naisten Lost-sarjan, joten heiltä löytyy vahvaa seikkailukokemusta Kainuun suunnalta. Mulla on seikkailukokemusta Ykv:n Multisporti kisasta monelta vuodelta. Nyt tullaan vaan vetämään reilusti pitempään.

Joukkue Suo, Säntti ja Pää

Ensi viikolle lupaillaan lämpenevää säätä. Antaa tulla vaan 🌞

~Eija~

Äkäslompolo-Levi-Äkäslompolo noin 100 kilometriä

 Talvilomaa vietimme koko perheen voimin viikolla 9 Äkäslompolossa. Yhden päivän varasin omalle pitkälle hiihtoretkelleni ja haave hiihtää Äkäslompolosta Leville pitsalle kutkutti mielessä. Aamulla kahdeksalta kun napsautin pertsan suket monoihini kiinni, en vielä tiennyt toteutanko haaveeni vai suihkinko koko retkeni Pallas-Yllästunturin Kansallispuistossa, mikä ei myöskin olisi ollut huono asia.

Aamulla klo.09 kohti Kutujärveä.

Aamu oli valjennut kirkkaana ja pakkastakin oli kuutisen astetta. Repussa oli iso pullo lämmintä energiajuomaa kahteen villasukkaan piilotettuna, että ei liikaa jäähtyisi ja lisäksi pienessä termarissa kuumaa kaakaota. Kaksi kerrosvoileipää, energiamarmeladia, muutama vihreäkuula ja Tupla-suklaapatukka purtavaksi. Vaihto hanskat ja pitkähihainen paita olivat myös mukana. 

Pyhätunturin ja Pyhäjärven jälkeen maisema kohti Aakenustunturia ja suksien noukat kohti Leviä.

Karttana oli latukartta netistä. Lähdin Äkäslompolan rannalta kohti Navettagalleriaa. Järvenjäällä kaksi miestä luisteluhiihtäen saivat mut kiinni ja muutama sana vaihdettiin. Kutujärven kautta lähdin kiertämään pohjoisen puolelta Pyhätunturia kohti Pyhäjärveä, jossa pysähdyin nopealle tankkaukselle. Tässä kohdassa luistellen matkassa olleet miehet tulivat takaani. Olivat hiihtäneet harhaan ja lähteneet sitten seuraamaan mua. Tuo pätkä oli ollut hiukan raskas, kun latua ei oltu pariin päivään ajettu ja tuuli oli paikoin peittänyt lumella latubaanan. Sitten takaa tulikin leveä latukone ja luisto parani selvästi.

Jatkoin kohti seuraavaa risteystä, jossa pitäisi tehdä päätös jatkanko kohti Leviä vai käännynkö jo kiertämään Aakenuksen. Risteyksessä oli loistava kova latu kohti Leviä ja tein päätöksen kurvata sinne. Tässä vaiheessa muitakin hiihtäjiä alkoi tulla vastaan enenevässä määrin ja kun lähdin laskettelemaan Levin puolella olevan Pyhätunturin pohjoispuolella, hiihtäjiä tuli todella paljon vastaan. Jatkoin Kätkätunturin pohjoisen puolelta kiertäen ja pääsin Leville. Googletin lähimmän pitserian ja lompsin Keski-Eurooppalaisissa tunnelmissa syömään. Oli kova nälkä ja kokonainen pitsa meni helposti yhdeltä istumalta alas. Oli järkyttävän hyvää.

Levillä pitsalla 😋

Levillä todella oli erilainen tunnelma kuin Äkäslompolossa. Musiikki pauhasi, ihmisiä tuli joka suunnasta, myyntikojuja oli jos jonkinmoisia ja aurinko paistoi. Oli mukavaa syömisen jälkeen napsauttaa sukset takaisin kiinni ja lähteä paluumatkalle omissa ajatuksissa. Vaikka toki tuttujakin näkyi, kun Johanna hiihti vastaan. Pitsaa odotellessa olin vaihtanut kuivan paidan ja lähtiessä vedin kuivat hanskat käteen.

Latuverkostoa Levin puolella.

Takaisin päin ei tarvinnut hiihtää samaa latua, vaan lähdin järven poikki Kätkätunturin eteläpuolelta kohti Kätkänlaavua ja edelleen Levin Pyhätunturin ohi. Pyhätunturille on kivunnut mustaa latua, sillä laskeskelin että voisi olla mahdollisuus koukata Aakenukselle myöhemmin.

Niin tunnelmalliset autiotuvat.

Pari kertaa pysähdyin autiotuville nopeasti eväille, sillä Levillä nautittu pitsa oli melko nopeasti kulutettu. Joskus olisi ihana oikein ajan kanssa pysähtyä vaikka jopa yön yli johonkin tunnelmalliseen tupaan. Niissä oli mukavan lämmin ja kattila, kahvipannu ja vieraskirja näkyi löytyvän. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa liikaa jäädä fiilistelemään, sillä tarkoitus oli ehtiä valoisalla takaisin Äkäslompoloon. Lamppua ei ollut mukana.

Hirvikämppä

Suksi luisti ja oli sopivan lämmin vaikka pakkasen puolella pysytttin, mutta ennen Aakenuspirttiä meno alkoi tuntua puuduttavalta. Vastaantulevat väheni radikaalisti ja aurinko oli mennyt pilveen. Väsytti ja jonkin verran kolotti lantiossa. Kartan käyrien perusteella nousua oli luvassa ja aloin pohtia jaksanko ja ehdinkö Aakenukselle kivuta.

Aakenustunturi Levin suunnlta.

Lopulta en Aakenukselle noussut vaan hiihdin Totovaaralta suoraan Tammituvalle ja edelleen Karhukodalle. Latvamajalla nappasin viimeiset energiat repusta ja sitten Kesänginkeitaan ja Kesänkijärven poikki Äkäslompoloon.

Takaisin Äkäslompolassa.

97,85 kilometrin retki siitä tuli. Oli ihanaa ja niin nautin. Ai että mä todella tykkään mennä hiukan kauemmas ja tulla takaisin, laittaa kroppaa venymään ja osoittaa itselleni että kyllä mä pystyn ja voin. Siihen kuuluu välillä ne negatiivisetkin tunteet ja väsy, ärsytys ja lopulta niistä matalista fiiliksistä nouseminen. Lopulta on niin vahva ja energinen olo, että haluaisi että retki ei vielä loppuisikaan. Koko loppu päivän olin yhtä hymyä kunnes pian kömmin nukkumaan, että aamulla saisi herätä taas kohti uusia retkiä.

Palautteluna pannaria ja jäätelöä.

~Eija~

Talviloma 2022

Viime viikolla meidän perhe vietti yhteistä talvilomaa Äkäslompolossa, Ylläksen kupeessa. Ollaan vietetty lomaviikko kerran aikaisemmin talvella ja kolmasti kesällä samassa paikassa, joten paikat alkavat olemaan melko tuttuja. Kuitenkin meillä oli vielä hiihtämättömiä latureittejä ja paikkoja, joihin retkeillä ja edelleen niitä jäi. Kuitenkin on kiva käydä myös tutuissa ja muistorikkaissa paikoissa vuodesta toiseen ja näitä ovat meidän perheelle esimerkiksi Kukastunturi ja Pirunkuru. 

Lomaviikko meni nopeasti ja nyt ollaan jo oltu viikko taas arjessa kiinni. Mutta kuvien kautta on ihana palata tuohon rentoon loma-aikaan.

Kukastunturin kauneutta.

Kukastunturilla.

Meidän perheellä kertyi viikon aikana yhteensä vajaa 700 kilometriä hiihtoa, josta mun osuus oli 304 kilometriä. Tuli sellainen lievä hiihtohulluus, kun oli vaan niin välttämätöntä päästä ladulle kaksikin kertaa päivässä. Kahdesti tehtiin 30 kilometrin hiihtoretket koko perheellä ja kerran hiihtelin yksin Äkäslompolosta Leville. Tuosta omasta noin 100 kilometrin hiihtoretkestä kirjoittelen oman postauksen vielä myöhemmin. Kotiin palattua hiihto innostus on laantunut ja oon tainnut käydä vain pari kertaa suksilla. Mulla on jo kevät mielessä ja haaveilen sulista teistä.

Karhukodalla paussin paikka.

Kelit olivat melko hyvät. Alku lomasta oli pikkuisen plussalla ja aurinko möllötti ohuen pilviharson takaa. Tiistaina oli lumisadetta ja se oli mun mielestä hyvä päivä mennä lasten kanssa laskettelemaan, koska lumisateella hiihtäminen ei ole niin jees kun ladut menee umpeen ja luisto kärsii. Olihan se aika erikoinen kokemus laskea Ylläksen huipulta kun ei nähnyt kuin 5 metriä eteensä. Osa mäistä oli mulle turhan pelottavia, mutta lapsilla ei näyttänyt olevan hätää.

Pirunkuru on ihan ehdoton paikka Ylläksellä.

Kahdesti retkeiltiin jalan. Kiivettiin Pirunkurua Kesänkitunturille ja pulkat mukana Kuertunturille. Polut olivat hyvässä kunnossa. Hyvän leveät ja pohjat olivat kovat. Kerran ehdin käydä juoksemassa ja kyllä vaan oli helppoa juosta tampatuilla poluilla. Kesällä nuo polut ovat teknisempiä johtuen pyörähtelevistä kivistä, liukkaista juurakoista ja pohkeet sotkevista maa-aineksista.

Iltahiihto kaksin laskevan auringon kanssa.

Ylläksen huipulla lumisateessa.

Näkymä Kellokkaalta Ylläksen suuntaan.

Kyttäsimme revontulia ja jotain näimmekin.

Iltaisin oli niin väsynyt kaikesta siitä ulkoilun määrästä, että valvottua ei tullut. No parina iltana singahdettiin ulos bongaamaan revontulia ja iloksemme yhtenä iltana suhteellisen komeita nähtiinkin. En vain osaa niitä kuvata kännykälläni, joten kuvat eivät vastaa sitä mitä todellisuudessa näimme. Revontulet olivat kuitenkin yksi toive lomallemme ja niiden bongailu on jatkunut kotonakin.

Kuertunturilla. Pulkkakyydillä alas.

Ihana loma oli. Seuraavaa taas odotellessa keskitytään arjen tähtihetkiin. Ja yritän pitää ajatukset poissa jomottelevasta viisaudenhampaastani. Antibioottikuuri on päällä ja odottelen leikkausaikaa. Se tietää sitten taas hetken urheilutaukoa. Eikä nytkään tee mieli tehdä vetoja tai ladata tankoon maksimeja, sillä siitä jomotus vain pahenee.

~Eija~

Liiku-urheile-elä -kuplassa

 Takana on lomaviikko ja taas kerran pitää todeta, että olisin helposti pystynyt vielä leppoisaa lomailua jatkamaan. Päivät täyttyivät liikkumisesta, urheilusta, kotitöistä, lasten asioiden hoitamisesta, kirjoista ja käsitöistä. Katsoin myös rästissä odottaneita ohjelmia koneelta ja nukuin. Oli tarkoitus myös valvoa ja näin pidentää päiviä, mutta en jaksanut ja meninkin samaan aikaan tai jopa ennemmin kuin muu perhe. Oli hyvä loma.

SM-pitkämatka, Saarijärvellä.

Loma alkoi suunnistuksen SM-pitkänmatkan kisoilla Saarijärvellä ja Äänekoskella. Tein reissun yksin päiväseltään, koska ajomatkaa oli meiltä vain 2 tuntia. Tavoitteena on, kuten yleensä päästä omassa sarjassa puolen välin paremmalle puolelle. Nyt se tarkoitti 20 sakkiin pääsemistä. 

Ennen kisaa en erityisesti jännittänyt. Kisa ei ollut omalta kohdalta tärkeä, vaan oli kiva päästä hyvälle radalle ja kartalle suunnistamaan. Otin sen hyvänä treeninä. D40 sarjassa matkaa oli 6km linnuntietä, joten alle tuntiin pitäisi pystyä. Puoleen väliin menikin omalla tasolla hyvin ja pysyin hyvin kartalla. Sitten tuli iso virhe pienipiirteisemmässä mäessä. Toinen virhe vielä helpohkon näköisessä mäessä. Kivikkoista rinnettä varovasti viimeiselle rastille ja maaliin.

Lopulta sijoitus oli 23. ja aika painui päälle tunnin. En päässyt tavoitteeseen sijoituksellisesti enkä ajallisesti. Hyvä treeni kisa kuitenkin oli.

Maanantaina tein 40 kilometrin polkulenkin ja sain hyvin kerättyä nousumetrejäkin kun jäin Joupiskalle tahkomaan rinnettä ylös ja alas. Samalla testasin teippauksia juoksuliivin hinkkaamisen estämiseksi ja säädin energian tankkaamista vauhdissa.

Tiistaina juoksin lisää, mutta teillä ja keskiviikkona tein 10 x 400metrin vedot urheilukentällä. Kaikki juoksutreenit sujuivat hyvin ja olisi tehnyt mieli jatkaa erilaisten treenien sarjaa. Mutta torstaina ja perjantaina himmailin ja keskityin kehonhuoltoon.

Pieksämäen hiljaisella kadulla.

Perjantaina iltapäivällä lähdin esikoisen kanssa reissuun, mun kisareissuun. Edessä oli yksi mun tämän vuoden tärkeimmistä kisoista. Tavoitteena oli saada hyvä suoritus suunnistuksen SM-srintissä, jotka kisattiin Juvalla.

Me yövyimme Pieksämäellä, rauhallisella asuntoalueella, jonka vieressä oli järvi jossa pulahtaa vielä illan hämärissä. Nukuimme hyvin ja aamulla kohti kisapaikkaa.

Ai että tuntuu mahtavalta! Kuva: Liisa

Saavutin asettamani tavoitteen ja kiilasin itseni plaketeille, 4.sijalle D40-sarjassa 😊

Karsinta oli omalta kohdalta fiasko. Ensimmäisellä rastilla ihmettelin että miksi koodi ei täsmää ja mielestäni oon oikealla rastilla. Palloilin aikani ja yritin tajuta mikä on vialla. Lopulta älysin tarkistaa kartan ja olinkin ottanut väärän sarjan kartan. Täysiä takaisin lähtöpaikalle hakemaan oikea kartta. Tässä vaiheessa tuli jo kilometri täyteen. Kyllä suututti. Mun onneksi meidän sarjassa kaikki 42 osallistujaa pääsivät finaaliin, jos vaan saivat hyväksytyn suorituksen, joten maltillisesti lähdin kiertämään oikean ratani. Se meni ihan ok yhtä rastinväliä lukuunottamatta. Karsinnan sijoitukseni oli 35., en siis kuitenkaan ollut edes viimeinen.

Odotellessa finaalia sain purettua harmitukseni ja ladattua taas itseni tsemppiin. Paljon auttoi tuttujen näkeminen, erityisesti Liisa, joka aina jaksaa iloisesti tsempata. Karsinnan tulokset kääntyivät toisin päin ja häntäpää pääsi ensimmäisenä lähtemään. Oikeastaan tämä oli mulle oikein hyvä lähtöaika, että ei tarvinnut liian pitkää jännittää. Karsinnan möhläilyt ei kuitenkaan ollut mikään taktinen veto, ei ollut edes tullut mieleen.

SM-sprintissä 4.sija!

No finaali meni hyvin. Pääsin lähdön jälkeisen alikulun hämäryyden jälkeen suht nopeasti kartalle, vaikka myöhemmin karttaa tarkastellessa olisi ollut yksi lyhyempi reitinvalinta ja tässä hävisin sekunteja. Muuten mielestäni löysin optimit reitit ja juoksuvauhtikin pysyi helposti hyvänä. Kaksi kertaa jouduin pysähtymään, että pystyin tiiraamaan tarkemmin onko aita sallittu ylittää ja pääseekö portaita pitkin ylös. Tuli siis lähes täydellinen suoritus, en tiedä voiko suunnistuksessa koskaan tulla täysin täydellistä suoritusta, aina tuntuu jäävän jotain spekuloitavaa.

Mutta mä olin niin tyytväinen! Aamupäivän möhläilyjen jälkeen vaan hymyilytti. Tätä tulin hakemaan ja sen saavutin. Plaketti sija SM-kisoissa on mulle todella paljon. Tämä oli mun kolmas neljäs sija suunnistuksen SM-sprintissä. Kyllä mä sen joskus vielä kirkastan.

Lähiluonnossakin on niin kaunista.

Lomaviikon päätti rauhallinen retkeily ystävän kanssa Ilkanpolulla täälä meidän lähellä. Viiden tunnin retken aikana käveltiin 22 kilometriä, kasteltiin kengät läpimäriksi, syötiin eväitä, nypittiin hirvikärpäsiä niskasta ja juteltiin taukoamatta. Aika lensi kuin siivillä. Ei voisi olla täydellisempää.

Mm. juteltiin sienestyksestä, mutta ei poimittu yhtäkään.

Oli märkää.

Olisipa tällaisia viikkoja useamminkin, mulle kelpaisi. Kuitenkin tiistai aamulla anivarhain polkaisen taas kohti työmaata. Mukavaahan sekin omalla tavallaan on, mutta mä niin viihdyn tässä liiku-urheile-elä -kuplassani. Viikko antoi paljon virtaa ja niin ihania elämyksiä.

Ystävät 💓

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, olitte sitten lomalla tai keskellä kiireistä arkea.

~Eija~