Yksi päivä elämästäni

Takana on hiukan huonosti nukuttu yö, vaikka Garmin Connect näyttää mun nukkuneen 8 tuntia ja 47 minuuttia. Syvää unta yli kolme tuntia ja REM-untakin melkein kaksi tuntia. Silti koen yön olleen huono. Viikon monenmoiset rasitukset painaa, eikä yhdet pitkät yöunet vielä korjaa kertynyttä univelkaa. Kello herättää lauantai aamulla puoli yhdeksältä ja nousen meidän perheestä ensimmäisenä ylös. Aamupalaksi syön kaurapuuroa, mustikoilla ja raejuustolla, näkkäriä ja teetä. Avaan läppärin lukeakseni päivän lehden samalla kun syön. Hetkeksi pysähdyn tuijottamaan näytön vuoristokuvaa ja ajaudun haavailemaan josko kesällä mun ja ystävän suunnittelema reissu Keski-Euroopan vuorille onnistuisi. Toivottavasti onnistuu.

Aamulla.

Digi-lehteä en ehdi lukea kuin puoleen väliin ja sitten onkin jo mentävä, sillä tyttärillä alkaa treenit Kurikassa kympiltä ja meiltä menee sinne ajaessa puolisen tuntia. Kaksi tuntisten harkkojen aikana päätän itse juosta viikon pitkikseni. Sataa räntää ja vettä, etelän puoleinen voimakas tuuli siivittää matkaan. Jalat tuntuvat melko raskailta, mutta tiedän niiden aukeavan kun nyt vaan jatkan eteenpäin. Toisen kilometrin aikana pääsen jo vajoamaan omiin ajatuksiini ja kilometrit alkavat kertyä ihan huomaamatta. En tervehdi vastaantulevia, koska he eivät katso mua päinkään, ainakaan suoraan. Oon tullut myötätuuleen ja reitti kääntyy vastatuuleen. Jalkoja painaa entisestään, mutta pusken eteenpäin. Sykkeet nousee muutaman pykälän verran, mutta vauhti pysyy hyvänä. Armoton pitkä suora ja räntä hakkaa naamalle, tämä jos mikä kasvattaa sisua!

Nuts Karhunkierrokselle on vajaa 100 päivää aikaa ja sielläkin voi sataa räntää ja ainakin tuulla voi ihan armottomasti. Voi olla kylmä ja kurjaa. Siitäkin huolimatta että edellisillä kerroilla on aina ollut aivan huippu keli. Hetkellisesti jo toivon, että olisi toukokuun h-hetki, että pääsisi matkaan. Mutta eihän tässä olla vielä lähellekään valmiita 100 mailin matkalle. Onkohan sitä koskaan. Pakko pysäyttää tuollaiset ajatukset ja jatkaa tätä lenkkiä eteenpäin.

Vessaselfie lenkin jälkeen.

Parin koukun jälkeen saan 20 kilometriä täyteen ja kurvaan harkkapaikan parkkikselle. Lenkin keskivauhti oli 4:55 ja aikaa meni 1:40. Keskisyke oli 140, mikä on mulle ihan sopiva vauhtikestävyys lenkin sykkeiksi. Riisun heti läpimärän takin, pipon ja hanskat. Nappaan vaihtovaatteet ja pujahdan vessaan vaihtamaan koko vaatekertani. Olo on hurjan hyvä. Kuivat vaatteet lämmittävät. Ehdin hetken seurata tyttöjen tekemistä, ovat hurjan taitavia ja iloisia.

Niin, iloisia siihen asti kunnes pääsemme autoon ja ajamaan kohti kotia. Kaikilla alkaa olla kova nälkä ja sehän pistää kiukuttamaan. Onneksi kotona odottaa valmis, lämmin ruoka. Iso kiitos miehelleni ja tyttöjen isälle!

Lounas kotona.

Suihkussa käyminen jää välistä, sillä nakkaan eväitä laukkuun ja hyppään takaisin autoon. Pitää ehtiä sairaalalle iltavuoroon. Yleensä menen aina kun mahdollista pyörällä noin 13 kilometrin matkan töihin, mutta nyt ei ehdi. Aamullinen räntäsade on muuttunut vesisateeksi, joten autolla meneminen on tänään ihan ok. Maisemat ovat todella kurjat helmikuuksi.

Töihin.

Töissä oli pitkästä aikaa rauhallisempi vuoro, tuli tarpeeseen. Mun työnkuva iltavuorossa oli koneen ääressä ja se alkoi tuntua loppu vuorosta vasemman lavan seudun kivuilla. Se on jumissa ja tuo hiiren siirtely ja napsuttelu saa sen aina pahenemaan. 

Työvuoro hoidettu.

Hurautin kotiin ja perheen päivän kuulumiset kuunneltuani lompsin tossut jalassa avannolle. Meidän takapihalla on lampi ja sateisen talven johdosta vedenpinta on sen verran korkealle noussut, että sinne on saatu mulle avanto. Muutaman minuutin iltapulahdus tekee yleensä niin hyvää ja niin teki tänäänkin. Pulahduksen jälkeen lämmin suihku, yövaatteet päälle ja villasukat jalkaan ja sitten hetkeksi sohvalle viltin alle teekupposen kanssa. Arjen ylellisyyksiä.

Pulahdus lammella.

Yksi päivä mun elämästä alkaa taas olemaan koettu. Istun vielä sohvalla, teekupposen haen ihan kohta ja jonkun tovin päästä sitten nukkumaan. 

Huomenna on Komian Kirkon Hölkän yhteistreenit Ylistaron koulukeskuksen pihalla klo.10. On luvattu kaatosadetta ja myrskyn tapaista, joten tulee siis aika ikimuistoista ja mielenkiintoista näin vetäjän näkökulmasta. Tervetuloa tsekkaamaan mitä Päivin kanssa ollaan suunniteltu!

Ei ennakkoilmoittautumisia. Osallistumismaksu 2€.

Nyt kaikille hyvää yötä!

~Eija~

Hyviä harmaita hetkiä

Olipa mukava viikonloppu, kaikesta harmaudesta ja lumi-räntä-vesisateesta huolimatta. Mun oli tarkoitus olla lauantaina juoksemassa Eurajoelta Poriin yksi pätkä Karhuviestissä työpaikkajoukkueessa, mutta musta riippumattomista syistä johtuen lenkit teinkin sitten omilla kotinurkilla. Eikä muuten harmita enää yhtään :) 

Lauantaina meillä oli suunnistuseurani naisten yhteislenkki heti aamutuimaan. Jotenkin nämä aamulenkit tuntuu nykyään niin parhailta ja niillä saa päivän vauhtiin iloisesti. Loppu päivän ehtii tehdä vaikka mitä ja virtaakin riittää, kunnes toki ilta kympiltä on jo ihan valmis nukkumaan. 

No se meidän lenkki suuntautui Kyrkösjärven rantoja pitkin metsäpoluille. Edellispäivän lumisade oli tehnyt metsän todella märäksi ja peittänyt jäätiköt tehokkaasti. Nastat jalassa eivät olleet yhtään huonot. Kierrettiin reilu 8 kilometriä veto- ja kartanlukuvastuuta kilometrin välein vaihdellen. Ehti mukavasti jutella jokaisen kanssa, menneitä, tätä hetkeä ja tulevaa. Kiitos jokaiselle seurasta :)

Suunnistajanaisten yhteyslenkki.

Lenkin jälkeen ilokseni kotona odotti maittava ruoka valmiina, jälleen kerran. Vaikka se on äärettömän kurjaa, että mieheni toipuu parhaillaan katkenneen akillesjänteen korjausleikkauksesta ja on melko sidottuna vielä toistaiseksi kotiin, ei mun ole tarvnnut parin viime viikon aikana kovinkaan montaa kertaa ruokaa laittaa. Ja mieheni tekee vielä oikein hyvää ruokaa ja sitä on riittävästi. Kodin siivoaminen, pyykinpesu ja lasten kuskaus onkin sitten jäänyt täysin mun hoidettavaksi, kun yhdellä jalalla konkkaamalla ne olisivat turhan työlästä ja vaarallistakin.

Lauantain lounas :)

Tänään sunnuntaina päätin aamutuimaan lähteä taas metsään, joten kello vaan ajoissa herättämään ja hetken venyttelyn jälkeen ylös. Lauantaina oli avoin polkujuoksuporukka käynyt Ilmajoen Santavuorella juoksemassa lenkin ja tiesin, että siellä on reitti merkattu huomionauhoin. Kaivelin vanhan suunnistuskarttani ko alueelta ja hahmottelin siihen itselleni reitin.

Santavuoren jäisiä polkuja.

Omassa rauhassa sain mennä. Lumessa oli edellispäivän lenkkeilijöiden lenkkareista jälkiä ja joku oli ollut koiran kanssa liikkeellä. Oli ihanan hiljaista, jonka rikkoi vaimea, mutta selkeästi kuuluva tuulivoimamastojen propellien humina ja satunnainen kolina. Hengästyi oikein kunnolla kun kiipesi Isollesantavuorelle mennessä ja tullessa. Maisemia ei paljon näkynyt, kun oli niin valtava sumu. Polut olivat jäiset ja märät. 13 kilometrin lenkin sain tehdyksi ja kropassa tuntui ihanalta. Epätasainen, jopa liukaskin maasto vaatii tarkkaavaisuutta aivan toisellalailla kuin maantiellä juoksu. Vaikka vauhti on paljon hitaampaa, on matkan teko paljon mieluisempaa.

Mahtavia jyrkänteitä.

Nilkat saivat mukavaa treeniä ja itse nautin kun sai pitää karttaa kädessä ja herätellä kartanluku herkkyyttä kesän suunnistuksia ajatellen. Santavuori on kyllä lähialueen yksi haastavimmista suunnistusmaastoista kaikkine kivineen, jyrkänteineen ja korkeuskäyrineen. Pari kertaa olen siellä kunnolla pyörinyt ja hakenut oikeita koordinaatteja ;) Oikeasti aivan hyviä ja huvittavia muistoja jo näin vuosien takaa.

Eivät päässeet talvinastalenkkarit vielä lomalle.

Uusi viikko uusine polkuineen taas edessä.

Mukavia ja mieluisia polkuja kaikille :D

~Eija~

Juhannus taikoja

Juhannus tarkoittaa monelle useamman päivän vapaata, rentoutumista, lepoa, juhlia ja pään nollausta, kuka sen mitenkin sitten toetuttaa. Mulle se on valoisista öistä nauttimista ulkoillen, perheen ja ystävien kanssa olemista, hyvää ruokaa, saunomista ja uimista sekä töissä olemista (mun päätyöpaikan ovet kun ovat aina auki). Tämän vuoden juhannuksesta päällimmäisenä jäi mieleen mahtava keli, vaikka sataakin taisi jossain välissä ;) ja liikkumisen ilo!

Juhannuksen aloitin ystäväni Meijun kanssa "perinteisellä" (vuosi sitten oltiin ensimmäisen kerran) pitkällä pyörälenkillä. Porukamme kolmas polkija estyi ja vettäkin satoi reilusti ilta seitsemään asti, mutta lähdimme silti ja sadekin loppui suunnitellusti juuri kun reissu alkoi. Tavoitteena oli 100 km (viime vuonna reilu 120km), suuntana täältä Ilmajoelta Ylistaroon, Lapualle, Nurmoon ja Seinäjoen kautta kotiin. Keli oli hiostava, ei tuullut yhtään ja aurinkokin ehti pilkahdellen keskiyön tunneilla. Evästimme kolme kertaa reissun aikana ja teimme pysähdyksiä tarvittaessa. Näin pitkässä pyöräilyssä tällaisella harrastelijalla väsyy reidet ja puutuu takapuoli. Poljimme silti hyvävoimaisina ja tyytyväisinä kotiin asti. Aikaa meni 4 tuntia ja 50 minuuttia, tauot eivt ole tuossa mukana. Ei parempaa juhannuksen aloitusta yhtäkkiä tule mieleenkään. Ens vuonna sitten taas.

Ylistaron Malkakoskella 

Petomaisemaa yöllä Nurmossa

Perjantana jaloissa tuntui pitkä pyöräily, joten päätin ottaa ihan rennosti nurmikkoa leikaten ja tyttärieni kanssa käytiin lyhyellä lenkillä. Työt polki pyörällä ja minä kävely-hölkkäsin vierellä ja perässä.
Naapurissa käytiin nostamassa Suomen lippu salkoon ja nautittiin rennosta yhdessä olosta :)

 Niin ja sitten sitä tuli syötyä kunnolla joka päivä. Olin jo torstaina käynyt kaupassa hakemassa jääkaapin täyteen ruokaa. Meiltähän ei kesken pyhien kauppaan lähdetä ja vielä parempi jos pärjätään pyhien jälkeenkin pari päivää ilman kaupassa käyntiä ;)
Mun lempparia grillistä on broileri ja juurekset. Toki pari makkaraakin tuli herkuteltua ja jälkkäriksi useasti jäätelöä ja kesän ensimmäiset mansikat.

Me ei hevin luovuta kunnon hiiligrillistä ;)

Tietysti juhannukseen kuuluu myös sauna ja uiminen. Vesi kyllä tuntui hurjan kylmältä, mutta kunhan kastautua uskalsi, niin sitten sitä pystyi palan matkaa kunnolla uimaankin. Viileä vesi ja saunan lämpö teki hyvää väsyneille jaloille.

 Ei toki juhannusta ilman juoksulenkkejä. Lauantaina kävin lyhyen rauhallisen lenkin juoksemassa ja samalla testaamassa uutta Garminin sykemittariani :) Oon vähän sitä laatua, että ensin testataan ja sitten vasta luetaan ohjeet. No heh, matka taittui sitten maileissa ja taisin kerran lenkin aikana saada mittarin sammutettuakin. Mutta lenkki tuli joka tapauksessa tehtyä ja sykemittari testattua :)

Sunnuntaina oli hellepäivä, mutta Niinan ohjelmassa luki juoksu 21,1 km ja oli haastanut mua seuraksi lenkille. Johan toki lähden! Niina on kova kuntoinen triatlonisti ja tämän kesän päätavoitteena triatlonin täysmatka Kööpenhaminassa elokuussa. Ollaan muutaman kerran oltu yhdessä juoksulenkillä ja on aina mielenkiintoista kuulla määrätietoisen ja tavoitteellisen urheilijan treeneistä. Nyt mentiin Niinan aerobisella kynnyksellä tasan puoli maratonin verran. Helle tuntui kyllä heti ja mulla edelleen väsyneet jalat pyöräilystä. Välillä oli myötätuulta ja välillä vastatuulta. Kerran käytiin matkan varrella täyttämässä vesipullot ja taas matka jatkui. Mulla ja Niinalla on aivan erit sykkeet (oma maksimini kun on vain 167) ja mulla pysyi tämän lenkin ajan koko ajan 130 tietämissä. Aikaa meillä meni 2 tuntia ja 3 minuuttia. Lenkin jälkeen poljin pyörällä vielä kotiin ja kotona syömään ja taas saunaan :)

Garmin 220

Nyt maanantaina kropassa on oikein loistava fiilis kaikesta liikkumisesta, syömisestä ja rentoutumisesta. Tänään nukuttiin pitkään ja kohta taas lähden töihin. Muutama työvuoro vielä ja sitten mullakin alkaa kesäloma :D

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava juhannus :)

~Eija~

Ravinnosta hyvä olo

Hyvä paha ruoka. Mieliteot ja herkuttelut. Nii-in. Moni kokee syyllisyyttä syömisistään. Mutta miksi? Sehän on fakta, että elimistömme ei toimi mikäli emme saa riittävästi oikeanlaista ravintoa. Silloin kun mieliteot yllättävät olisi hyvä miettiä miksi ne yllättävät. Onko päivän aikana menty liian vähällä ravinnolla, joten illalla on kiljuva nälkä ja pakko saada nopeasti ja paljon ruokaa. Vai liittyykö mieliteot johonkin tilanteeseen, jossa olet tottunut itseäsi palkitsemaan ruualla?

Tarkkailemalla itseäsi ja omaa toimintaasi pääset parhaiten selville mikä syömisessäsi mättää. Jos verensokeritasosi pysyy tasaisena koko päivän eivät mieliteot yllätä iltasella.

Ota haltuusi 1 asia kerralla, äläkä koskaan laihduta nälkiinnyttämällä itseäsi. Laita ensin ruokailussasi kuntoon nämä kolme asiaa:

1. Riittäväsi vettä päivän aikana säännöllisesti nautittuna
2. Säännöllinen ateriarytmi
3. Riittävästi proteiinia

Säännöllisestä syömisestä voit huolehtia esimerkiksi erilaisten välipalasmoothieitten avulla.

Kun nämä asiat sinulla korjaantuvat saattaakin käydä niin, että paino tippuu melko helposti, koska mieliteot jäävät pois. Saat energiaa pitkin päivää, eikä elimistösi tarvitse enää käydä säästöliekillä.

                        Runsas lounas vähillä kaloreilla. Laihduttajankaan ei tarvitse nähdä nälkää :)

OIkeanlaisesta syömisestä saat lisää tietoa Ravinnosta hyvää oloa -ryhmässä, joka starttaa Marjutin johdolla 27.2. klo 11.00 Ilmajoella Ahonkylässä.
Tämä ryhmä sopii kaikille jotka ovat kiinnostuneita ravinnon merkityksestä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Ryhmässä keskustellaan ruuasta, siihen liittyvistä tunteista ja käyttäytymismalleista. Lisäksi valmistamme maistuvaa ruokaa, joka tukee sinun henkilökohtaista tavoitettasi. Ryhmän tuki auttaa onnistumaan tavoitteessasi :)

Ryhmä kokoontuu yhteensä kuusi kertaa ja hinta on 99e/osallistuja (sis alv 24%). Ilmoittautumiset ja lisätiedot metwotraining@gmail.com
Ota rohkeasti yhteyttä!

                                                                   Marjut