Kohti Aostanlaaksoa

Vuodelle 2023 en asettanut mitään isoja kilpailullisia tavoitteita, koska menneinä vuosina olen saavuttanut niin monia sellaisia, joista osasta en osannut edes haaveilla. Tänä vuonna onkin enemmän elämyksellisten haaveiden toteuttamista ja joukossa on uusia ja tuttujen turvallisten tapahtumien tunnelmaa. Yksi iso haave on ollut päästä hyvässä ja turvallisessa ryhmässä Alpeille seikkailemaan. Rohkeus ja sujuvan kielitaidon puute ei riitä lähtemään yksin ulkomaille.

Suomessa mm Alppimentorit, Anna ja Janne järjestävät ryhmiä vuoristomaisemiin. Heidän Aostanlaakson juoksuvaellus ryhmään ilmoittauduin viime vuoden lokakuussa. Kaveriksi sain Hannan.

3D kartta reissumme kohteesta.

Aostanlaakson reissu on heinäkuun lopussa ja sain kuin sainkin yhden kesälomaviikon siihen sopimaan, kiitos työkaverin joustamisen. Lennämme Milanoon ja sieltä bussilla maateitse Courmayeuriin, josta juoksuvaelluksemme lähtee. Juoksemme kuuden päivän ajan huiputtaen mm Monte Emeliuksen ja Taou Plancin, jotka ovat yli 3000 metrissä. Arviolta matkaa kertyy 175km ja 13 500 nousumetriä. Mont Plancille, Alppien korkeimmalle huipulle (4 800m) emme nouse, mutta on luvattu, että tulemme sen etäältä näkemään. Mulla on unelma joskus päästä Mont Blancille, mutta se on sitten toinen reissu joskus.

Nuuksiossa tammikuussa 2023

Ryhmämme valmistautumiseen on kuulunut yhteislenkit etelä Suomen "Alpeilla" Nuuksion kansallispuistossa. Tammikuussa meillä oli ensimmäinen, kun näimme ryhmän muut osallistujat ja teimme lyhyen lenkin lumisilla poluilla. Tuli paljon infoa, hankittavien tavaroiden lista piteni ja innostus reissuun kasvoi. Kuvat edellisiltä reissulta kasvatti nälkää nähdä nuo maisemat omin silmin, kokea vuoriston ilma keuhkoissa ja tuntea vuoristolampien puhdas vesi iholla.

Nuuksiossa maaliskuussa 2023

Helmikuun yhteistreeni peruuntui järjestäjien taholta, mutta maaliskuussa järjestettiin sitten kahden päivän yhteistreenit. Ryhmässämme on 12 ja mentorimme Anna ja Janne. Paikalle pääsi vain puolet, mutta itse toki tykkään olla pienemmässä ryhmässä kuin kovin isossa. Tutustumista se toki haittaa.

Meillä oli sekä lauantaina että sunnuntaina kolmen tunnin kalliorymyämistä Nuuksiossa. Lauantaina oli kalliot lumettomia, mutta yön aikana satoi kunnon kerros lunta ja jotkut testasivat kenkiin kiinnitettäviä jäärautoja. Itse menin talvinastareilla ja ne toimi paremmin kuin raudat, jotka keräsivät komeat kerrokset suojalunta. Molempina päivinä saatiin rauhallisella tahdilla tonnin verran nousumetrejä.

Kuva: Janne

Mentiin todella jyrkkiä ja märkyyden vuoksi liukkaita rinteitä ylös ja alas. Yhteen nousuun tuli sellaiset 50-60 nousumetriä, joten aivan saman verran kuin kotona Joupiskallakin. Vitsinä oli Jannen lohkaisu, että kaikki mäet ovat ihan juostavissa. No nelivedolla mentiin useampikin kohta. Reissussa Italiassa tulee olemaan pätkiä, kun köyttä on vuoren rinteellä tukena. Pitkää tiukkaa alamäkeä on luvassa ja vastapainoksi pisimmillään on arviolta tonnin yhtenäistä nousumetriä. Sää sanelee sen, pääsemmekö suunnitellun reitin kulkemaan, vai joudutaanko muuttamaan reittiä. Mä toivon kirkasta keliä ja mukavaa lämpötilaa, ei missään tapauksessa hellettä. Ja sitten jos sataa koko viikon, niin sitten mennään nautiskellen sadetakin hupun alta vilkuillen.

Yöllä satoi lunta ja maisema hetkellisesti kirkastui. Kuva: Janne

 Reissua varten on joutunut päivittämään varustevarastoaan. Ei ole mitään halpaa hommaa ja aikaakin on saanut ihan kiitettävästi kulumaan, kun on surffaillut erinäisissä nettikaupoissa. Nyt on kuitenkin juoksusadehousut, jääpiikit, kuivapussia ja uusi juoksureppu ostettu. Toivon, että pystyn hyödyntämään varusteita joskus toistekin. Käyn varusteita läpi jossain toisessa postauksessa lähempänä reissu.

Kuva: Janne

Alku vuoden innostuksen jälkeen on hiukan fiilis tasaantunut. Ei toki itse reissua kohtaan, mutta yhteistreenien peruuntuminen ja siirtäminen toiseen ajan kohtaan hyvin lyhyellä ajalla harmitti yllättävän paljon. Toukokuun ja kesäkuun yhteistreeneihinkään en pääse, koska toukokuulle oli jo työvuorot suunniteltu ja kesäkuussa päällekkäin osuu juhlat ja pyöräsuunnistusta. Eli isosti odottamani mentorointi maastossa ja porukalla tekeminen typistyi kahteen erilliseen kertaan. Nyt toki teen omalla aikataululla ja itseäni mentoroimalla treeniä ja säästyn matkustamiselta etelä Suomeen. Kotosalla saan onneksi kavereita mukaan keräämään nousumetrejä ja aina on hyviä äänikirjoja ja podcasteja mitä kuunnella.

Ilmajoella huhtikuussa 2023.

Just nyt parasta on kevät 💗

Huhtikuun lopusta kesäkuun alkuun aika voisi madella, sillä haluaisin nautiskella joka ikisestä valoisasta aamusta ja kirkkaasta illasta. Lempeä aurinko kasvoilla ja maasta puskeva kevään vihreä ruohonkorsi saa mut hymyilemään. Katupölyn tainnuttava kevätsade innostaa lähtemään kevyelle lenkille ja lupaus, että syksyyn on vielä pitkä matka, tekee olon levolliseksi. Just nyt eletään mun ehdottomasta lemppari vuodenaikaa.

Nautinnollista kevättä ihan jokaiselle!

~Eija~

KKH järjestäjän silmin

 Viime viikon sunnuntaina juostiin suunnistusseuramme järjestämä Komian kirkon hölkkä Ylistarossa. Päivin kanssa tehtiin päävastuussa iso homma talkootyönä seuramme lasten ja nuorten hyväksi. Pienelle seuralle iso ponnistus, sillä pitää sanoa että kökkäporukan kasaaminenkaan ei ole niin yksinkertaista. Osa hoidettavista asioista meni rutiinilla, esimerkiksi hölkkää edeltävänä iltana opasteiden vieminen paikoilleen ja päiväystarrat muistomitalien pohjiin läiskiminen. Sitten on asioita, joiden kanssa aina tulee jotain lisätyötä, esimerkiksi pelastusviranomaiset jälleen kerran keksivät kysyä lisäselvityksiä, vaikka viimeisten vuosien jälkeen oon osannut varautua jo moneen. No kaikki saatiin valmiiksi ja kuntoon aivan ajoissa.

Tapahtumaa edellisenä iltana kävin juoksemassa oman reippaan kympin hölkän reitillä. Aika ihanaa kesälenkkarit jaloissa.

Pitkittynyt talvi aiheuttaa aina henkilökohtaista harmitusta, koska haluaisin mahdollistaa juoksijoille kuivan ja hyvän juoksuelämyksen. Tänäkään vuonna reitit eivät olleet läheskään kokonaan sulat, mutta suurimmalta osin toki. Joillekin tämä ei ole ongelma ja kevään kisajuoksustartti juostaan sellaisilla pelimerkeillä kun osuu kohdilleen ja tekee vielä oman ennätyksen. Harmittaahan se, jos juoksu menee pieleen jäätiköllä kaatumisen tai kengän lipsumiseen lumella vuoksi. Kelille emme voi mitään ja mahdollisuuksia reittien hiekoittamiseen ei ole. Ilokseni päivän keli oli muuten aivan huippu, sillä aurinko paistoi ja pohjoisen puolen tuuli oli siedettävä.

Sulaa ja jäätä.

Parasta kaikessa järjestelyssä on itse pääpäivä ja se muutaman tunnin hetki, kun osallistujat saapuvat paikalle ja homma pyörii. Se on kiireistä ja yrittää hoitaa monta asiaa yhtä aikaa. On ihana nähdä juoksututtuja, vaihtaa nopeasti kuulumisia, jutella itselle tuntemattomien kanssa ja aistia osallistujien fiiliksiä. Omat tyttäret kommentoivat tapahtumapäivän illalla, etten paikan päällä ollenkaan ehtinyt kysellä heiltä miten heidän juoksut meni. Onneksi tämän asian saimme korjattua illalla kotona.

Kuva: Juha-Matti Nivukoski

Illalla klo.16 olin saanut kerättyä kaikki opasteet pois ja vietyä seuramme varastoon osan tavaroista. Oli kova nälkä ja vessaankin olisi ollut kiva päästä. Söin proteiinipatukan kotiin päin ajaessani ja matkalla koukkasin äänestämässä eduskuntavaaleissa. Lopullisen päätöksen puolueesta (ja henkilöstä) jolle ääneni annoin, tein matkalla. Kotona purin vielä auton ja lopulta vessaan, suihkuun, syömään ja sohvalle. Pää kävi kierroksilla. Askeleita päivään oli kertynyt 12 000.

Kuva: Juha-Matti Nivukoski

Tarkoituksella olin maanantaille suunnitellut itselleni vapaapäivän, koska tiesin edellisvuosista olevani tapahtuman jälkeen väsynyt. Nukuinkin aamulla normaalia pitempään ja otin ihan rauhallisesti. Oli helpottunut olo ja somen perusteella osallistujat olivat tyytyväisiä ja se riittää.

Kiitos juoksijoille, huoltajille, kökkäporukalle ja Päiville 😊

~Eija~