Tavoitteita vuoteen 2021

 Vuosi 2021 on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Parasta ovat olleet aurinko ja pakkaset, ihan ehdottomasti. On niin ihanaa siristellä silmiään auringonvalossa ja saada upea kuura poskille ja pipon reunaan pitkien pimeiden ja kuraisten viikkojen jälkeen. Luonto on kaunis ja narske askelten alla niin ihanaa.

Tammikuun aurinko "kuurankukkaretkellä".

Tämän vuoden liikunnallinen tavoite on liikkua niin paljon kuin hyvältä tuntuu, retkeillä perheen ja ystävien kanssa, nauttia luonnosta ja yrittää pysähtyä hetkiin. Tavoite on pitää kroppa toimivana, ehjänä ja ehdottomasti terveenä. Annan itselleni välillä levätä ja muistan syödä hyvin ja tarpeeksi.

Toivon, että niin arjessa kuin huvituksissa pääsisimme siirtymään edes muutaman askeleen lähemmäs entistä normaalia. Haluaisin nähdä ihmisten kasvot ja päästä lähemmäs tärkeitä ihmisiä. Kunpa kaikki pääsisivät harjoittamaan elinkeinoaan, erilaisia tapahtumia pystyttäisiin järjestämään ja vastakkainasettelu laantuisi. Toivon, että moneen asiaan liittyvä epävarmuus helpottaisi.

Toivon ehkä liikoja, mutta luotan siihen, että aina voi kuitenkin toivoa.

Urheilulliset tavoitteet ovat melko selkeät. Viime vuoden tapaan tavoitteena on päästä läpi Ultra Trail Tour Finland (UTTF). Se on polkujuoksukiertue, jossa juostaan 166km toukokuussa Rukalla, 160km heinäkuussa Ylläksellä ja 130km lokakuussa Kolilla. Kahdelle ensimmäiselle on jo lähtöluvat odottamassa ja Kolille ilmoittautuminen aukeaa tammikuun lopussa. Jos Rukalla tai Ylläksellä menee jotain pieleen, enkä pääse maaliin asti, en vielä tiedä lähdenkö Kolilla perusmatkalle kuitenkaan. Sen taapersin läpi viime lokakuussa ja se oli rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onneksi kuitenkin menin, sillä oli ihan huippua löytää ne voimat itsestä ja toteuttaa pitkällinen haave. UTTF:n läpi pääseminen on sitten yksi iso oma haaveensa.

Niin kaunista.

Ultrajuoksuun liittyy toinenkin tavoite, jonka asetan itselleni ihan mielenkiinnosta. Nimittäin pystyisinkö juoksemaan vuoden aikana kasaan 3000 kilometriä. Viime vuonna juoksin 2500km ja se tuli melko helposti. Laskin, että tavoitteeseen pääsemiseksi joka kuukausi pitäis tulla kasaan 250km. Ei paha ollenkaan. Kuitenkin jos kisoja pystytään järjestämään suht entiseen tapaan, on pakko pitää lepopäiviä ja pitkät lenkit saattavat olla harvassa eikä kilometrit kerry niin helposti. No tämä ei ole mikään kiveenhakattu juttu, mielenkiintoista vain.

Juoksu kulkee ja polutkin ovat hyvässä kunnossa.

Muissakin kisoissa tulee ihan varmasti käytyä. Suunnistus, pyöräsuunnistus, seikkailukisat ja rogaining nyt ainakin. Suunnistuksessa tavoite on SM-sprintissä päästä naiset 40-sarjassa kymppisakkiin, joten kestävyyskunnon lisäksi nopeuttakin on ylläpidettävä. Muuten suunnistuskisoissa käyn rakkaudesta lajiin ilman sijoitus toiveita ja odotuksia ja sormet ristissä toivon, että Jukolan- ja Venlojenviestit pystytään kesäkuussa pitämään. 

Oikealla pukeutumisella ja asenteella pakkaseen ulkoilemaan.

Uuden vuoden alku on aina niin kuin uusi kirja tai puhdas paperi. Innostuneena sitä aina lähtee kohti kevättä, kuuraa ripsissä ja isoja ajatuksia päässä.

Tulkoon vuodesta 2021 ihan mahtava!

~Eija~

Joulun valoja :)

Täytyy sanoa, etten ole mikään syksy ja alkutalven ihminen ollenkaan. Erityisesti loka- ja marraskuu ovat vuoden haasteellisimmat kuukaudet henkisesti. Inhoan syvää pimeyttä, päivien harmautta, koleutta ja kuraa. Olinkin niin onnellinen kun joulukuu vihdoin taas koitti! Jouluvalot, joulunodotus ja tulevat pyhät piristävät hurjasti. Joulun jälkeen päivät taas alkavat pitenemään ja mennän kohti kevättä! Selvisin tänä vuonna loka-marraskuusta todella hyvin - kiitos pitkä sateeton ja aurinkoinen syksy lokakuussa ja aikaisin tullut lumi marraskuussa. 

Sitä ammentaa voimia arjen isommista ja pienemmistä asioista. Mun voimavaroja ovat muun muassa läheiset ihmiset, ne joiden seurassa voit olla oma itsesi vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sopivan haasteellinen työ pitää liikkeessä ja aktiivisena, se toki ottaa mutta myös antaa paljon. Lisäksi nostan kolmen kärkeen ehdottomasti liikkumisen. Liikunta sen monissa muodoissaan auttaa mua syömään ja nukkumaan paremmin, antaa hyvää oloa, terveyttä ja upeita kokemuksia sekä asettaa tavoitteita tulevaisuuteen. Tavoitteet muuttuvat ajan kuluessa ja vuosien vaihtuessa, mutta ainakin toistaiseksi kunnianhimoisesti jatkan matkaani.

Vaikka vuotta on vielä viikkoja jäljellä, sitä tulee jo hiukan vilkuiltua taakseen ja menneeseen vuoteen. Olen valtavan kiitollinen taas kaikesta kokemastani, vaikka kaikki eivät ole menneet niin kuin olen suunnitellut. Ikimuistoisia hetkiä nousee mieleen, niitä onnistumisia ja kasvunpaikkoja. Katseen kääntäminen tulevaan uteliaalle ihmiselle on myös niin herkullista ja ensi vuoden suunnitelmia olen jo kalenteriini piirtänyt. Yhteen kisaan olen itseni jo ilmoittanut (ja yöpyminenkin hoidossa ;) ) ja useampi sellainen varma tapahtuma päätetty. Kunhan vielä hetken huilailen, niin sitten aloitan taas määrätietoisemman treenaamisen kohti asetettuja tavoitteita :)

Kaikesta menneestä ja tulevasta tulen kirjoittamaan myöhemmin joulukuussa oman postaukseni. Ja kovasti kiinnostaa, miten teillä tämä vuosi 2016 on mennyt ja millaisia tavoitteita vuodelle 2017 asetatte :D

Lumitöitä valojen välkkeessä :)

Joulukuun alku on tarjonnut meidän perheelle ihanat synttärijuhlat, kun tytär täytti 7 vuotta <3 Tiukka työ- ja ohjausviikko ei päästänyt kovin helpolla, mutta jotenkin sain järkättyä juhlat kun salli itselle jotkut asiat katsoa läpi sormien. Sankari ainakin oli ikionnellinen :)

Kelit ovat vaihdelleet kunnon pakkasista vesisateeseen, joten olemme tehneet hymyssä suin lumitöitä ja sen päälle vesisateessa pyöritelty lumipalloja. Tänään koko perheen vapaapäivänä kävimme hiihtämässä jäisillä laduilla. Ihanaa puuhaa, kunhan jokainen vuorollaan sai hiihtää kärjessä ja näin sopu säilyi.

5 vuotias vetää ja äiti tulee kiltista peesissä ;)

Tänään illalla oli vielä kahvakuulatunti Jalasjärvellä. Joulukiireet verotti porukkaa, mutta sitäkin sisukkaampaa oli paikalle saapunut! Oli meinaan sen verran jäiset pihat ja tiet, että koko kropan hallintaa tarvittiin liikuntasalin ulkopuolellakin. Naiset veti voimalla aikasta kovan treenin, 

HYVÄ ME :D!

Naisenergiaa Jalasjärvellä!

Huomenna juhlitaan Suomen 99 vuotis Itsenäisyyspäivää :D!

Sopiva happihyppely ja kehonhuolto voisi olla paikallaan ja sitten illalla alkaa yövuorot.

Valoisaa mieltä kaikille :D

~Eija~

Onnistunko vai epäonnistunko?

Kesäolympialaiset Riossa ovat päättyneet, mutta syyskuussa kisat saavat vielä jatkoa, kun paralympialaiset kisataan samoilla areenoilla kuin elokuun kisat. Harvat meistä suomalaisista ovat päässeet paikanpäälle kannustamaan ja nauttimaan kisatunnelmista, mutta televisiosta kisoja tuli 24  tuntia vuorokaudesta. Hieno homma, vaikka joillakin se taisi sotkea pahasti päivärytmin kun keskellä yötä piti herätä ihailemaan Usain Boltin menoa radalla tai jännittämään keihäsmiesten kaaria. Itse olen tätä nykyä valtavan huono penkkiurheilija. Jos vaihtoehdot on istua television ääressä vääntelehtimässä jänityksestä tai lähteä omalle pään nollaus lenkille iltahämäriin, lenkki vie voiton sata nolla. Miksi näin..? No sillä omalla lenkillä on mulle paljon suurempi merkitys kuin sillä jääkiekkojoukkueen voitolla, Räikkösen shampanjasuihkutuksella tai Suomen ennätysajalla altaassa. Suomalaisten onnistumisista ja toisaalta myös epäonnistumisista kyllä kuulee koosteissa ja saa lukea seuraavan päivän lehdistä. En myöskään jaksa sitä jännittämistä, sillä oli sitten kuka tahansa kyseessä, aina joku/jotkut kisailijat saavat sympatiani ja sitten jännitän kämmenet märkinä heidän puolestaan. Eniten mua kiinnostaa ne tarinat urheilijoista, heidän matkasta juuri tähän kisaan ja miten itse koki suorituksen menneen tulokseen ja odotuksiin nähden. 

Vaikka en ole Rion olympialaisia silmätarkkana seurannut, tiedän Suomen saaneen yhden pronssisen mitalin. Nainen ja nyrkkeilystä, lajista josta en ymmärrä mitään. Hienoa Mira Potkonen!
Kaikille muillekin Suomen huippu-urheilijoille haluan nostaa hattua hienoista suorituksista!

Julkisesti odotukset ja toiveet Suomen kansalla ja urheilijoilla oli saada useampikin mitali, neljästä ainakin olen kuullut puhuttavan. Tavoite ei täyttynyt ja siitäkös suomalaiset veronmaksajat ovat suutuksissaan, kun meidän verorahoilla matkustetaan niin kauas vain hakemaan kokemusta ja nauttimaan Cobakapanan lämmöstä. No huhhuijaa ja mietitääs nyt! Varmasti urheilijalla itsellään on ne kovimmat odotukset ja paineet. H-hetkellä pitäisi onnistua, kun tähän on satsattu useita kuukausia. On koettu kipua, on ollut luopumista ja loukkaantumisia. On onnistuttu kehittymään, antamaan tuloksia ja kannustettu sitä kaveriakin. Jokainen Suomea tai ihan mitä maata tahansa edustamaan valittu on tehnyt valtavasti töitä, juuri niin TÖITÄ. Kunto on huippu juuri siinä omassa lajissa. Ja kuten jokainen meistä, emme me aina ole töissämme täydellisiä vaan pyrimme panostamaan tiettyihin tärkeisiin palavereihin, esittelyihin tai työsuorituksiin. Ja aina se "huippukunto" ei vaan osu oikeaan kohtaan, vaikka olisit kuinka tehnyt hyvän pohjatyön. 

Joten ei mollata meidän huippu kuntoisia edustajiamme!

Epäonnistuessaan suurin sättijä on urheilija itse itselleen.

Petra Olli edusti Suomea painissa ja hänen pettymyksensä hävityn matsin jälkeen oli sydäntä riipaisevaa.
Kuva netistä.

Marika Taini kirjoittaa hyvin blogissaan fiiliksistään viime viikonlopun suunnistuksen MM-kisojen alla ->  "Fiilikset ovat ristiriitaiset; olo on odottava, vähän jännittynyt ja epävarma, mutta silti tietoinen siitä, että viimeinen harjoitusjakso sujui suunnitellusti. Onko se kuitenkaan tarpeeksi? Pystynkö olemaan tarpeeksi keskittynyt, sujuva, kovavauhtinen ja nöyrä, mutta kuitenkin itsevarma, kun asetun sprintin ja keskimatkan starttiviivalle?"

MM-sprintissä Marika oli 9. MM-keskimatka suunnistetaan alkavalla viikolla. Hyvä sprintti sijoitus, uran paras, mutta pettymys paistoi kisojen jälkeisessä tweetissä. Omat toiveet ja odotukset olivat urheilijalla itsellään ja valmentajalla korkeammalle. Tavoitteiden asettaminen ohjaa määrätietoista treenaamista ja epäonnistumisen kohdatessa se käännetään pohdiskelujen jälkeen taas voimavaraksi. Siinä penkkiurheilijan some turhautumiset jäävät toissijaisiksi lausujan pahan fiiliksen purkauksiksi.

Itse aina onnistuakseen tarvitsisi olla niin ylivoimainen, että tuntuisi lähes yksinäiseltä tai että joku toinen huippu kunnossa oleva epäonnistuisi juuri tällä tärkeällä hetkellä. Oma voitto tarkoittaa toiselle aina häviötä.

Akkujen latausta samaan aikaan kun Riossa joillakin oli satalasissa.

Ammattiurheilijan elämästä, siitä raa'asta työnteosta en oikeasti ymmärrä mitään. Kuntourheilijana kuitenkin tiedän miltä tuntuu kun itselle asetetut tavoitteet eivät täyty tai hyvän suorituksen pilaan jollain pienellä omalla virheellä. Kilpailuhenkisenä ja itselle toisinaan melko armottomana ihmisenä pettymyksen tunteet jättävät muistijäljen pitkäksi aikaa. Virheistäni pyrin oppimaan, erityisesti etten tee samaa virhettä enää toista kertaa.
Kukaan toinen ei mulle tavoitteita tai paineita aseta. Mitä nyt ehkä äiti ja iskä jännittää toisinaan mun puolesta. Ja tietysti lapsilleni olen toistaiseksi vielä aina voittaja :D

Parasta urheilussa ja ylipäätänsä liikunnassa on riemu siinä itse tekemisessä. Rehellinen ja reilu peli toisia kunnioittaen. Toisille se on ammatti, toisille elämän ilo. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja urheilijan ja harrastelijan tehdä työnsä ja suorituksensa niin hyvin kuin pystyy,

~Eija~

Maraton palauttelua

Helsinki City Maraton oli viime viikonloppuna ja tämä kulunut viikko on mennyt palautellessa. Heti maaliin päästyä olo oli hyvä, paras mitä koskaan aikaisempiin juostuihin maratoneihini verrattaessa. En jäänyt juoksun jälkeen minnekään makailemaan vaan jatkoin heti kävellen juomaan ja merkittyä reittiä pitkin pois maalialueelta ja kohti linja-autoa. Siellä nappasin heti jotain suuhuni koska oli nälkä. Siis todellakin nälkä! Edellisten maratonien jälkeen pelkkä ajatus ruuasta on saanut voimaan pahoin, mutta nyt halusin heti jotain suuhun. Jogurtin ja pähkinöitä syötyäni käveleskelin rauhallisesti pesupaikalle tarkistamaan mahdolliset hiertymät. En osaa sanoa enää mistä asti reitillä olin tuntenut jonkun pienen kiven oikean jalan päkiän kohdalla. Oletin sieltä löytäväni kunnon ihorikon, mutta olikin odotettua pienempi. Vasemman jalan isovarvas oli hiukan hinkannut kenkään, mutta ulkoisia vaurioita ei ollut. Housujen vyötärö oli tehnyt punaisen jäljen kylkeen. Ilmeisesti olin vain kiristänyt liian kireälle. Ei pahat vammat ollenkaan, kun vertaa viime vuoden takaiseen kun yksi varpaankynsi ilmoitti irtoamisestaan.
Ennen kuin linja-auto lähti takaisin kotiin päin, pysyin pienessä liikeessä. Sen jälkeen olikin sellaiset viisi tuntia istumista pienessä tilassa. Toki ojentelin jalkojani parhaani mukaan. Kotimatkalla pysähdyttiin kerran syömään. Helposti upposi juustoateria limsan kera.

HCM 2016;  ei voi kuin hymyillä :)

Maratonia seuraavana päivänä kävin suunnistuskisoissa. Matkana oli 3,7 km avokalliota ja väliin märkää suopursu maastoa. Edellispäivän juoksu tuntui jaloissa, mutta mukavan helposti jalka silti nousi varvikossa. Rennosti menin, ylimääräiseen väkisin vääntämiseen en lähtenyt. Kisojen jälkeen loppu päivä meni kotona puuhastellessa ja lasten kanssa elokuvaa katsellessa. Niin ja tuli syötyä koko ajan! Hirmuinen nälkä oli.

Seuraavat työpäivät meni lievissä jalkojen lihassäryissä. Portaita alaspäin mennessä tuntui. Etureidet, erityisesti ulompi reisilihas oli hapoilla. Sopivaa venyttelyä tein sopivissa väleissä. Pumppaavia liikkeitä, etten liiaksi venyttänyt jo ärtynyttä lihasta.
Mulla oli kolme kahvakuulatuntia ohjattavana viikon aikana ja ne tuntui mukavalta liikkumiselta tähän väliin. Olisihan sitä voinut kyykky sarjan siirtää tuoreemmille jaloille jollekin toiselle viikolle, mutta näin olin ohjaukset suunnitellut, joten sillä mentiin ja ohjaajakin selvisi ;)

Yöunet jäivät töiden ja muiden kiireiden vuoksi liian lyhyiksi. Mulle kuuden tunnin yöunet ei riitä. No kyllä yksi yö menee, mutta useampi peräkanaa kostautuu päänsärkynä ja ärtyisyytenä. Nuo muutamat päivät menin sinnillä, kun tiesin että vapaapäiviä on tulossa. Unella on valtava merkitys palautumisessa. Mulla vaan on paha tapa repiä lisää aikaa vuorokausiin juuri yöunista. Tähän pitää panostaa tulevaisuudessa.

Maratonin jälkeen mun tämän hetken ykkös lenkkarit oli karmeassa kunnossa. Juoksun alussa satoi vettä sen verran. että kengät kastuivat ja koko loppu lenkin piti juosta märät sukat kengissä lotisten. Juoksun jälkeen lenkkarit piti heittää heti muovipussiin ja vaikka yöllä kotiuduttuani heitin ne heti ulos tuulettumaan, haju oli jotain hirveetä! Ajattelin ensiksi heittää vain pohjalliset pesukoneeseen, mutta lopulta päädyin nakkaamaan kengät perässä. Jännityksellä kaivoin ne pesukoneesta linkouksen jälkeen ja odottelin pari päivää että pääsin niitä testaamaan. Eniten jännitin kuinka hyvin ne istuu pesun jälkeen jalkaan ja toiseksi irtoaako/repeääkö jokin sauma, Turhaa jännitystä, sillä lenkkarit istuivat kuin valettu mun jalkoihin eikä yhden yksi sauma irvistänyt. Näiden lenkkareiden ja mun yhteinen tarina siis saa jatkoa :)

Pesukoneesta löytyi kuin uudet lenkkarit :)

Puhtaiden lenkkareiden pohjista näkyi selvästi miten askellan. Molemmat kärjet ovat kuluneet ekan kerroksen puhki ja pohjan kuviointi kulunut sileäksi. Astun selvästi ulkosyrjälle kantapään kohdalta, erityisesti oikealla jalalla. Torstaina lähdinkin tunnustelemaan juoksufiilistä. Askel tuntui raskaalta, mutta lihasmuistista juoksu sujui kuin aina. Välillä oikean jalan kantapäästä, ulkosyrjältä vihlaisi. Kantapää oli ottanut hiukan nokkiinsa reilusta 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Välttelin kuoppiin astumista.

Lasten kanssa kävin vapaapäivän ilona vielä uimahallissa. Mukavia vesijumppaliikkeitä, poreita ja lasten kanssa polskimista. Vesi on kyllä yksi mukavimmista elementeistä palautumisessa.
Ja kaverien kanssa tehtiin leppoisa kävelylenkki elokuisen auringon paistaessa viljapeltojen keskellä.

Sopivasti liikkuvuutta, lihasharjoitusta, aerobista lenkkiä, lasten ja kaverien kanssa yhdessä oloa, ruokaa ja lepoa. Näistä oli mun palauttava viikko koottu. Fiilis on edelleen hyvä ja katse on syksyn liikunnallisiin haasteisiin suunnattu.

~Eija~

Palautetta, ajatuksia, toiveita...?

Tässä menneen syksyn, talven ja orastavan kevään aikana on tullut ohjattua useampi vesijumppa, kahvakuula, toiminnallinen ja kehonpainolla tehtävä treeni erilaisille kuntoilijoille. Haasteellisinta on koota sellainen paketti, mikä sopii kaikille vaativuudeltaan ja vaihtelevuudeltaan. Harvoin keskityn vain yhteen lihasryhmään, vaan koko kroppa pistetään liikkeelle. Oma tyylini on tarjota aina kunnon treeni, jossa hiki nokkuu ja mieli virkistyy. Pyrin aina painottamaan, että jokainen tekee omaan tahtiin ja tarjota myös keveämpiä vaihtoehtoja/liikkeitä. Me kaikki kun ollaan erilaisia, jokaisella on omat vahvuutensa ja taustansa. 

Jossain mielessä olen onnistunut, koska näen treeneissä vakikävijöitä, mutta samalla pohdin minne pari kertaa käyneet ovat jääneet. Palautetta on todella vaikea saada ja juuri sitä ohjaajana kaipaisin, että tietäisin mikä on hyvää, mikä huonoa ja mitä osallistujat toivovat.

Kuortaneelta lähijaksoilla olen saanut hurjasti uusia ideoita, tietoa ja taitoja sekä hauskoja ajatuksia, mitä kaikkea teidän kanssa voisikin tehdä. Maailma on täynnä erilaisia liikuntalajeja ja treenimuotoja, että olen aivan satavarma, että kaikille on olemassa se oma lajinsa kunhan sen vain ensin löytää. Toivon, että voin olla auttamassa teitä sen oman lajin löytämisessä ja tarjota monipuolisia ja virikkeellisiä treenejä jatkossakin :)

Laittakaa rohkeasti ajatuksianne, toiveitanne ja kaikkea palautetta allekirjoittaneelle!

Lämmittelyt hyppynarulla.

 Mä olen treenaillut aina silloin tällöin käsillä seisontaa. Haaveena olisi joskus ilman tukea siinä pysyä ja luonnollisesti jatkaa siitä käsilläkävelyyn. Koulussa saimme tähänkin lyhyesti treenailuvinkkejä, joten hyvään vauhtiin olen päässyt. 

En edes tiennyt, että pystyn seisomaan päälläni ennen kuin vaan kokeilin ja sain siihen pari vinkkiä :)

Äiti ja tytär 6 vee ylösalaisin :D

Vielä ei ilman seinän turvaa uskalla yrittää.

Eilinen päivä meni sängyssä pyöriessä vatsataudin kiusatessa :/ Onneksi tänään paistaa aurinko (ulkonakin) ja olo on melkein normaali. Lenkin kuitenkin jätin väliin ja pienet puuhastelut kotona saa riittää. Yhtenä tuskallisena rästihommana oli veroilmoituksen tekeminen... Ei se niin tuskallinen olisi jos tietäisi mitä mihinkin pitää kirjata ja mitä kaikkea voi vähennyksiin laittaa jne. No perästä oletettavasti kuuluu menikö yhtään sinne päinkään. Ensi vuonna osaan sitten taas paljon paremmin :)

~Eija~

Iloliikuntaa

Arkiliikunta, hyötyliikunta, perusliikunta...rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)
Se on siivoamista, työmatkapyöräilyä tai kävelyä, haravointia, halon hakkuuta, leikkimistä lapsen kanssa, portaiden nousemista, kävelemistä kotoa kauppaan ja lumitöiden tekeminen, näin joitain mainittuna. Suurin osa meidän liikunnasta kertyy päivittäisten askareiden yhteydessä. Puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin parantaa kestävyyskuntoa ja on isona apuna painonhallinnassa. Terveyshyötyjä on mm. että tyypin 2 diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymisen riskit laskee puolella. Näin jotain mainitakseni.

 

Terveysliikunta suosituksen tavoite on harjoittaa kestävyyskuntoa reippaalla teholla 2 ja puoli tuntia viikossa. Tätä pystyy kerryttämään juuri esimerkiksi työmatkoilla kulkemalla ne kävellen tai pyörällä. Jos ei aika anna myöden koko työmatkaa hyötyliikkua, suositettallaan edes osan matkaa hyppäämään ratin takaa pois. Tarvitseeko aina saada se auto työpaikkaa lähimmälle parkkipaikalle? Voisiko auton jättää parin kolmen kilometrin päähän työpaikalta ja reippailla loppu matkan?
Erityisesti he joiden on vaikea päästä työpäivän ulkopuolella liikkumaan, kannustaisin käyttämään työmatkat hyödyksi. Se vaati pientä suunnittelua ja hiukan enemmän ajan varaamista kulkemiseen, mutta aamu reippailulla työpäivä lähtee hyvin käyntiin ja illalla kotiin palatessa päivän liikunnat on tehty.

Lisäksi suosituksissa on rasittavaa liikuntaa tunti ja 15 minuuttia viikossa. Tätä voi olla vesijuoksu, aerobic, juoksu, hiihto...
Lihaskuntoa ja liikehallintaa 2 kertaa viikossa käsittää mm. pallopelit, luistelu, kuntosali ja venyttely.

Valtakunnallinen "liikuntapiirakka"-suositus. Lähde: www.ukkinstituutti.fi

Miten on, tuleeko sinun nautittua kaikkia liikuntapiirakan paloja?

Itse suosin monipuolisuutta, rohkeutta kokeilla uusia juttuja ja siitä mistä nauttii, keskittyy siihen vielä suuremmalla tarmolla. Kuitenkin kun se ykkös laji löytyy, ei saa unohtaa monipuolisuutta. Esimerkiksi juoksuharrastuksessa pelkällä juoksemisella ei kehity toivotulla tavalla, vaan on muistettava eri temmolla harjoittelu, juoksua tukeva lihasten voimaharjoittelu, lihashuolto ja venyttely ja arkiliikuntaa unohtamatta.

Etelä-Pohjanmaalle saatiin vihdoin lunta mainitsemisen arvoisesti, eli pääsi lumitöihin! Se onkin yksi lempihyötyliikuntamuotoni. Ruohonleikkuun (sellaisella lykättävällä koneella) ja metsätöiden lisäksi ;)

Voi miten sisällä hypähti kun eilen aamulla olin eskarilaista lähdössä viemään kouluun! Ulko-ovelta avautui lähes koskematon, nilkkaan asti ulottuva hanki pihallamme! Tuli kiire kuljettaa lapsi kouluun, syödä aamupala ja saada itselle ja nuorimmaiselle ulkoiluvaatteet päälle ja intopiukeena kolan puikkoihin!

Lunta olikin satanut yön aikana mukava kerros ja pehmeää kevyttä lunta oli ilo lykkiä sivuun. Hyvää tehoa hyötyliikunta pläjäykseen sai kun nuorimmainen hyppäsi välillä myös lumikuljetuksen kyytiin ;) Oma piha ei vielä riittänyt mulle, joten kävimme vielä lykkimässä naapurinkin piha, Oli ilo auttaa!

Lopuksi lumipesu ;)

Tänään lunta on lasketellut taivaalta lisää :) Itse kävin jo 2 tuntia hiihtämässä, joten tällä kertaa mies pääsi hyötyliikkumaan. Meillä yleensä on kisaa kumpi pääsee lumitöihin, joten en mä tätä kovin tylsäksi arkipuuhaksi luokittelisi, vaan todelliseksi ILOLIIKUNNAKSI :D
Ihanaa lumista viikonloppua kaikille!

~Eija~

Valmiina vuoteen 2016 :)

Onkin kulunut jo tovi siitä kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Onneksi Eija päivittää blogiamme ahkerasti. Liikunnan saralla Eijalle tapahtuukin paljon ja hänellä riittää motivaatiota kurkottaa kohti uskomattomia tavoitteita. Minulla taas on ollut syksyn aikana ihan muut asiat mielessä ;)
Olemme kaksi naista niin erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia.

                                                          Kuva otettu heinäkuussa 2015

Viime vuosi 2015 oli osaltani ainutlaatuinen. Liikunnallisesti pääsin tekemään asioita, joista en aiemmin olisi edes uskaltanut haaveilla. Ryhmäliikuntatunneilla olen käynyt paljon aina, mutta nyt siirryin harrastajasta ohjaajaksi. Ohjaajan työ onkin ollut mukavaa vastapainoa varsinaiselle päivätyölleni. Kahvakuulaohjaajana toimiminen on tällä hetkellä antoisa harrastus ja pitää osaltaan huolen siitä, että tulee itsekin liikuttua säännöllisesti. Kahvakuulatuntia ohjatessani ei ole mahdollisuutta miettiä mitään muita asioita ja se onkin erinomainen nollauskeino :) Suosittelen, että kokeilet! Toinen uskomaton asia oli personal trainer opintojen aloittaminen Tampereella Fitfarmilla. Minulla on omia asiakkaita, joiden onnistumisen ilo saa energiaa ja motivaatiota minullekin. On hienoa nähdä miten ruokavalio- ja liikuntasuunnitelmani tehoavat käytännössä. Asiakkaani ovat kaikki olleet hyvin motivituneita elämäntapamuutokseen ja heitä on ollut ilo ohjata :) Kiitos teille ihanat asiakkaat,työmme jatkuu vielä!

''

Muistoja kesän kahvakuulakurssin suunnitelusta

Ehkäpä kuitenkin tärkein saavutukseni vuodelle 2015 oli valmistumiseni Tampereen yliopistosta Terveystieteiden Maisteriksi. Olen aloittanut opinnot jo silloin kun nuorin lapseni oli vähän yli 1-vuotias. Opinnot veivät kaikkiaan 6 vuotta. Kuusi tärkeää, työlästä mutta todella antoisaa vuotta. Gradua tein kaksi vuotta, josta 10 kuukautta keräsin aineistoa. Kolmesta lapsestani kahdella on ollut vauvana koliikki ja kiinnostuinkin keräämään aineiston haastattelemalla koliikkivauvojen vanhempia. Kiinnostukseni kohdistui siihen millaisia tunteita äidit kokevat vauvan koliikin aikana ja millaisia kokemuksia vanhemmilla on kohtaamisista terveydenhuollossa vauvan koliikin aikana. Oli hienoa tavata vanhempia, jotka olivat halukkaita avaamaan ovensa tällaiselle tutkijalle ja kertomaan kokemuksistaan koliikista kärsivän vauvan vanhempina. Samalla sain tilaisuuden käydä läpi omia kokemuksiani kahden koliikkia itkevän vauvan äitinä. Keskustelut vanhempien kanssa kestivät pitkään ja olivat tunteellisia tapahtumia. Kiitos haastateltavilleni! Olette tärkeä osa opintojani ja ilman teitä en olisi valmistunut.

Syksy 2015 kuluikin sitten suurelta osin tietokoneen ääressä. Päätin, että saan gradun valmiiksi ennen Joulua ja onnistuin tavoitteessani. Monesta asiasta jouduin tinkimään gradun valmistumiseksi. Lähinnä omasta vapaa-ajastani eli liikunnasta, sillä kaikkeen ei aika riitä millään. Mutta nyt on kevät 2016 edessä ja Eijan kanssa jo suunnittelemme tulevaa. Mitähän kivaa sitä kevääksi keksii. Se on ainakin varmaa, että yhteistyömme jatkuu ja haluamme jatkossakin olla mukana asiakkaidemme hyvinvoinnissa. Tavoitteemme on saada mahdollisimman monta naista ja miestä innostumaan liikunnasta ja panostamaan omaan hyvinvointiin. Päämme on täynnä ideoita ja niistä parhaita jalostamme eteenpäin teidän ja meidän iloksi :) Eijan kanssa tulemme tekemään myös yhteisiä vapaa-ajan reissuja liikunnan parissa. Näist yksi on osallistuminen Extreme Runiin. Paikkakuntaa emme ole vielä päättäneet. Viime toukokuussa pulikoimme Vantaan joessa, pitäisikö tänä vuonna kokeilla jotain muuta?

           
                                                                        Marjut 

Elämäni lyönnit

Hyvinvointi teemana on nyt kovasti tapetilla, eikä suotta. Elämämme on kiireistä, vaadimme toisiltamme ja itseltämme valtavasti ja vielä enemmän. Pitäisi ehtiä joka paikkaan ja kaikessa pitäisi ehtiä olla mukana. Sukulaisia, ystäviä ja naapureita olisi mukava nähdä, lasten kanssa leikkiä ja puolison kanssa istua rauhassa sohvalla ja jutella.  Haluaisi treenata, opiskella, käydä puutarha kurssilla ja valmistaa terveellistä ruokaa. Ai niin ja töissä pitää käydä ja nukkuakin jossain kohdassa. 

Suoraan kuin mun elämästä, ote elämäni ruuhkavuosista.

Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunnan ammattitutkinnon viimeisimmällä lähijaksolla heti ensimmäisen päivän aamuna saimme anturit rinnalle, jotka tulisivat mittaamaan seuraavat kolme päivää sykettä. Kyseessä on FIRSTBEAT-mittaus, josta näkee melko luotettavasti stressireaktiot, palautumisen, arkiaktiivisuuden, liikunnan ja kuntoa kehittävän liikunnan. 

 Miksi meille tällainen tehtiin? No, meidän lähijakson yhtenä isona teemana oli hyvinvointi kokonaisuudessaan. Ei pelkästään se liikkuminen ja terveellinen ruokavalio, vaan tärkeää ovat myös palauttavat hetket keskellä päivää ja erityisesti unen laatu yöllä. Arkiaktiivisuudella on yllättävän iso merkitys peruskunnon ylläpitämisessä, painonhallinnassa ja painonpudottamisessa. Arkiliikunta tulee aktiivisesta työpäivästä kulkemalla mahdollisimman paljon kävellen portaat ja käytävät, pitämällä taukojumppaa ja parkkeeraamalla auto kauimmaiseen parkkiruutuun. Keinoja toteuttaa arkiliikkumista on monia, rajoitukset asetamme me itse.

 Firstbeat hyvintointianalyysin tarkoitus on auttaa hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein. Siinä analysoidaan sydämen sykevälivaihtelua. Korkeat vaihtelut unen aikana kertovat tehokkaammasta paautumisesta kuin matalat. Analyysi auttaa ymmärtämään kuinka voi päivittäisillä valinnoilla vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on ymmärtää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välillä.

Olin aivan innoissani tästä mahdollisuudesta ja vaikka en päässyt mittausta aivan todellisessa arjessani kokeilemaan, mutta sentään piipahdin kotona kesken lähijakson. Etukäteen olin aivan varma että omat yöunet eivät ole palauttavia ja stressikäyrää pukkaa päivälläkin punaisella, sen verran vääntöä ollut monen asian kanssa viime viikkoina. Erityisesti illat tuppaa venymään liian myöhälle koneen ääressä sähköposteja, raportteja ja opintosuunntelmia kirjoittaessa. Myöhään illalla nyt vaan on rauhallisinta niitä tehdä. Mutta toisaalta aamuisin olen väsynyt ja tuntui että yötkin menee paljolti pyöriessä.

 Ensimmäisenä päivänä sitä tiiraili mittaria rinnalla ja pyrki pysymään mahdollisimman rentona että saisi "hyvää" käyrää. Seuraavina päivinä sen jo unohti ja sitten kun mittari oli otettu pois, huomasi sen puuttuvan. Aktiivisen Kuortane viikon aikana mm. tutustuttiin Gymstick:iin. Aivan huippu vehje, innostuin tästä valtavasti!

Kotiin kaahailin pimeässä illassa vetämään kahvakuulatunnin ulkosalla. Kotona olikin sitten vastassa väsyneitä lapsia, pitkin taloa hajaantuneita leluja ja kaatuva pyykkivuori. Pääsin siis hetkellisesti kiinni todellisuuteen, mikä Kuortaneella täysihoidossa on vain muisto. Omaan sänkyyn oli kuitenkin ihana päästä nukkumaan, vaikka illalla taas venyi nukkumaan meno koneen ääressä ja aamulla oli aikainen herätys ja ajo takaisin Kuortaneelle.

 Kuortaneella jatkettiin taas mm. kuntopalloilla ja TRX-köysillä. Molemmista mulla hiukan kokemusta jo aikaisemmin, mutta nyt sai lisää ideoita ja innostusta. Näillä helpoilla ja tehokkailla välineillä jatketaan kotona ja asiakkaiden kanssa ;)

 Mitä sitten raportti kertoi...? 

Yllätys yllätys, mun palautuminen olikin hyvää :D! Sen koin lähijakson aikana ennen raportin saamistakin, että stressi oli helpottamaan päin, kun sain asioita hoidettua ja ratkottua ja juteltua opettajien kanssa käytännön asioista. Tämä näkyi raportissa! Kotona nukuttu yö näkyi huonoimpana yönä sen lyhykäisyyden vuoksi, mutta se aika minkä olin nukkunut olin nukkunut hyvin.

Autolla ajo Kuortaneelta kotiin ohjaamaan kahvakuulaa oli punaisella. Joo, mulla oli tiukka aikataulu ja kaikki kanssa matkustajat ajoi niin tunnollisesti nopeusrajoitusten mukaan, että mua hermostutti. Itse kahvakuula ohjaus oli tehokas treeni itsellekin ja tunnin jälkeen sotkuinen koti nosti stressi sykkeet hetkellisesti ylös. Seuraavana aamuna takaisin Kuortaneelle ajaessa olinkin ollut sitten rento,sillä lähdin ajoissa, joten tunnolliset kanssa autoilijat eivät hermostuttaneet laisinkaan.

 Liikuntapisteitä sain hyvin, eikä se ole ihme kun Kuortaneella aina liikumme sykettä kohottavasti lähes joka toinen tunti. Kokonaisuudessaan näiden kolmen päivän aikana mun voimavarat lisääntyivät joka päivä. Ja erityisen tärkeänä pidän sitä seikkaa, että koin tämän asian ilman tätä raporttiakin, mutta tämä tuki ja vahvisti tuntemuksiani. Tieto hyvästä palautumisesta yöllä johti siihen, että oli mietittävä mikä mua väsyttää. Yksi iso asia oli se, että talletin paljon asioita muistettavaksi päähäni, tuntui että oma kovalevy ei vedä enää enempää tietoa ja unohtelen asioita. Konkreettisena asiana tyhjäsin aikataulut päästäni kännykän kalenteriini; mitä mun pitää tehdä minäkin päivänä ja keskittyä silloin niihin ja olla murehtimatta vielä seuraavan päivän juttuja. Tämä auttoi heti ja nyt onkin päässä paljon kevyempi olo :)

 Tällainen mittaus on mahdollista ja hyödyllistä ihan kaikille, ikään, sukupuoleen, kuntotasoon ja tavoitteisiin katsomatta. Auttaa vahvistamaan omia tuntemuksia tai kenties löytää yllättäviä selityksiä omasta hyvinvoinnista. Yksi oiva työkalu oman hyvinvoinnin parantamiseen, kun se on niin monien asioiden summa.

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos tms.! Vain yksi henkilökohtainen kokemus ko mittauksesta.

Koulun penkille pitkästä aikaa :D

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt sitä työtä yli 13 vuotta. Kaikki nämä vuodet olen ollut samassa paikassa, osastolla jossa olin opiskelijana viimeisellä harjoittelullani ja sitä myöden jatkoin kesäsijaisena. Myöhemmin sain myös vakinaisen toimen ja sitä rataa on menty. Pidän työstäni, mutta jo valmistuttuani tiesin etten tätä alaa jatka ura mielessä eteenpäin. Muutenkin opiskelu oli vienyt niin mehut, että oli ihana keskittyä työn tekoon ja muuhun elämään. 

Viime keväänä yllätin itseni tutkailemasta liikunta-alan koulutuksia. Kahvakuulaohjaajan paperit oli jo takataskussa, mutta oli tunne ettei se riitä. Mua myös pyydettiin muutaman kerran vetämään juoksukoulua, mutta vaikka juoksu kokemusta itsellä on, ei toisten juoksemisen ohjaamisesta yhtään. Halusin itselleni vankemman tietopohjan ja itseluottamusta.

 Ja sitten laitoin hakupaperit vetämään Kuortaneen Urheiluopiston liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Hirvityksen ja jännityksen puristuksessa kävin pääsykokeissa kesäkuun alussa. Pääsykokeissa oli haastatteluosio, rytmiikka testi ja ohjaustuokio. Osiot menivät omasta mielestä vaihtelevan ok:sti. Oli onnistumisia, epävarmuutta ja aivan vääriä askelkuvioita. Joka tapauksessa muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että minut on valittu :)

Tätä tietoa pureskelin pari viikkoa. Juttelin perheen kanssa ja parin ystävän. Pohdin mielessäni erityisesti aikataulua, omaa jaksamista, perhettä ja tutkinnon tuomaa mahdollisuutta. Liikunta-ala on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä ajauduin sairaanhoitajaksi ja nyt olisi ovi raollaan kokeilla rakasta harrastusta ammattimaisemmin.

Päädyin hyväksymään opiskelupaikan :D!

Elokuun lopussa se sitten virallisesti alkoi ensimmäisellä lähijaksolla Kuortaneella. Meitä on 10 naista ja yksi mies. Aivan huippu porukkaa ja niin erilaisista lähtökohdista ja monenlaisin tavoittein. 

Tällä ensimmäisellä jaksolla käytiin perusteellisesti tutkinnon osioita ja laitettiin alulle ajatuksia miten itse tulee toteuttamaan tehtävät. Oli didaktiikkaa, markkinointia, myyntiä, ohjaustuokioita, kuntotestaus asiaa ja frisbeegolfia. Voin sanoa, että ensimmäisen kerran olen sellaisessa koulussa, jossa yrittää kuunnella korva tarkkana joka ikisen asian ja nautin joka hetkestä.

Polkupyöräergometritesti loppuun asti, maksimaaliselle tasolle. Arvio mun maksimaalisesta hapenottokyvystä oli 53,25 -> hyvin hyvä :D

Jos ei muuta käteen jää, niin ainakin roppa kaupalla hyödyllistä tietoa omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Ja kun ei sielä vain istuta koulun penkin takana, vaan me todella teemme näitä juttuja konkreettisesti. Kuntotestit poljimme ja kyykkäsimme, kehonkoostumusmittaukset ja tulosten tulkitseminen. Ohjaustuokiot ovat kaikille opetustilanteita, joissa annamme ja saamme palautetta toisiltamme. Aivan paras juttu minkä opin ensimmäisellä jaksolla, oli opettaja Veijo Vannesluoman opetus; Virheitä saa ja pitää tehdä, tyhmyyttä on se jos ei virheestä ota mitään opikseen.

Porukalla frisbeegolf-radalle. Oli muuten todella hauskaa vaikka haastavaa :)

Kyllä voimaa ja tyyliä löytyy, mutta suunta päin männyn runkoa ;)

Opiskeluun kuuluu siis tehdä yhteensä neljä tehtäväkokonaisuutta. Liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikunnan ohjaaminen, yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayritäjänä toimiminen. Näiden lisäksi suoritettuaan tietyt osiot hyväksytysti, saan personal trainerin paperit. Näistä osioista ainakin kaksi tulen suorittamaan Fysio2000:lla. Fysio2000 on toiminut 15 vuotta Ilmajoella, jossa on kuntosali ja fysioterapia palveluita. Nyt elokuussa on samoilla palveluilla Fysio2000 aukaissut toimipisteen myös Seinäjoella. Huikean hienot tilat ja mukavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. On ilo toimia heidän kanssaan.

Tällä viikolla on taas odotetut lähijaksot Kuortaneella. Muun muassa yön yli retki luvassa :) Omat vapaapäivät menee toteen :D!

~Eija~