Puuterilumimetsissä

On ollut todella kiva viikko ja suurin hyvän mielialan ylläpitäjä on ollut tuo taivaalta satanut lumi!! Kyllähän tätä on odotettu ja mun puolesta voisi tulla vielä samanlainen satsi lisää. Sattui meidän koululaisille aikasta loistava hiihtoloman aloitus keli :D!

Viikon aikana oon saanut taas liikkua myös mahtavien ihmisten kanssa ja se jos mikä nostattaa omaa fiilistä :) Kiva-juoksukoulussa lenkkeiltiin rytmiikkaa vaihdellen, Neiron treeneissä palloiltiin ja Ahonkylässä liikuteltiin kahvakuulia kuntopiirissä. Yksilöasiakkaiden kanssa nautittiin lumesta ja liikunnan tuomasta punaisista poskista. Ennen lumipyryä ehdittiin EnergiA talvijuoksuryhmän kanssa juosta poluilla nastat rouskuen. Mukavaa menoa ja seuraa, kiitos teille kaikille :) Osan kanssa pidetään hiihtoloman ajan taukoa, mutta viikolla 10 ryhmät taas jatkuvat.

EnergiA talvijuoksuryhmä poluilla.

Nyt kun tuota lunta saatiin, on metsään, puoli tuntemattomaankin hiukan turvallisempaa lähteä. Jos ei ole puhelimeensa ladannut jotain gbs-reitti ohjelmaa turvaksi, on kuitenkin aina kätevää palata omia jälkiä takaisin. Toki tämä edellyyttää sen, että kukaan muu ole samaisessa metsässä juuri kulkenut. No metsiähän Suomessa riittää ja jokamiehenoikeuksiin kuuluu saada kulkea niissä vapaasti turmelematta luontoa. Tarkoittaen ettei puita revitä eikä roskia jätetä jälkeen. 

Meidän leveysasteella metsässä pystyy juuri nyt hyvin kulkemaan perus talvikengillä. Jos lisää lunta saataisiin, olisi parempi vaihtoehto lumikengät. Oon niitä suunnitellut ostavani, vaikka ehkä tälle talvelle en ehdi.

Kutsuva luminen metsäpolku.

Valoakin riittää päivä päivältä enemmän, joten työpäivän jälkeen on hyvä haukata happea ja ladata aurinkoenergiaa. Tällä hetkellä Keski-Suomessa valoisa aika pitenee noin kuudella minuutilla päivässä. Ulkoilu luonnon helmassa, hiljaisuudessa irrottaa päivän kiireistä ja rentouttaa niin mielen kuin kropan. Jokaisella varmasti on hetki aikaa, puoli tuntia tai vartti. Se on sitten itsestä kiinni käyttääkö tuon ajan itselleen vai tv-viihteelle tai muulle vastaavalle. 

Mä olen kuljeskellut metsässä kahlaten lumessa ja ihaillen luonnon kauneuta. Metsässä voisi samoilla loputtomiin. En muista koskaan varsinaisesti pelänneeni metsässä, en varsinkaan villieläimiä. Ihmisten lemmikkieläimiä tosin pelkään lähes viikottain. Joitakin tienpätkiä omalla kylällä tulee välteltyä vapaana kulkevien koirien vuoksi. Ei sen kamalampaa voi ollakaan kuin puolen metrin päässä jolkotteleva ja räksyttävä koira, etkä voi olla varma mitä se seuraavaksi tekee. Toistaiseksi pohkeet ja housunpultut ovat säästyneet.

Luonnon lumi paanaa :D

Niin ja pääsinhän mä vihdoin luonnon lumillekin, metsän siimekseen! Seinäjoella saatiin viimein 5 kilometrin kuntorata auki ja reilu 7 kilometrin siivu Ilmajoen Ahonkylään. Lauantaina hiihtelin perinteisellä tyylillä ja tänään, sunnuntaina luistellen. Ai että oli mukavaa vaihtelua sen 1,5 kilsan kiekan kiertelyn jälkeen :)

Talvista viikkoa kaikille lomalla ja töissä ahertaville :D

~Eija~

Pitkin mettiä

Sitä junnaa, ravaa, hölkkää ja joskus ihan juoksuksikin sanottavaa kiertelyä tekee samoilla reiteillä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Menneen viikonlopun tavoitteena mulla oli hakea uusia polkuja mun ja ystäväni yhteiselle metsälenkille. Pariakin vaihtoehtoa siinä pyöriteltiin ja lopulta päädyimme hyvinkin etuiseen maastoon. Parasta olisi kun saisi maastoista kunnon suunnistuskartat, jotka kourassa olisi ylellistä ja turvallista kulkea, mutta eipä niitä nyt yleisesti jaella. Nyt googlettelin karttapohjan bittiavaruudesta ja varoiksi kerroin ja näytin kotona kartan retaleesta minne olemme menossa, jos vaikka sattuisi jotain.

Taivaalta sataa tihrusti jotain vesiräntää, mutta puolta tuntia aikaisemmin tehdyt pikku lumityöt (siis edellisenä yönä satoi ihan oikeasti lunta...tai no räntää!) olivat sopivasti lämmitelleet jo kropan. Polkaisimme pyörillä muutaman kilometrin päähän metsätien varten, jossa olen aikaisemminkin juoksennellut mutta nyt heti ekasta mutkasta kurvasimmekin toiseen suuntaan kohti tuntemattomia reittejä.

Valtavat kivenlohkareet keskellä metsää.

Pidimme heti alkumatkasta juttelua yllä ja vauhdin sen mukaan. Useimmiten sitä lenkkeilee yksin, joten molemmille oli haasteellista olla hengästymättä, mutta tämä teki oikein hyvää. Välillä vauhti meinasi kiihtyä liikaa kun kuunteli vain toista, mutta sitten hidastettiin. 

Yllätyin miten mahtavat reitistöt opaspaaluineen tuolla metsässä oli! Laavujakin oli useampi. Oikein harmittaa etten ole aikaisemmin tätä mahdollisuutta löytänyt. Ilman kartanretalesta olisi ollut haasteellista vain juoksennella, mutta mulle se kädessä pehmenevä retales oli iso tuki. Mitään karttamuoviahan en tietenkään muistanut ottaa...

Sopiva, koskematon ja märkä lumikerros antoi kivaa lisävastusta menemiseen. Mä oon aina tykännyt jättää jälkeni lumeen (en osaa avata tätä asiaa sen enempää ;) ) ja nyt se tuolla metsässä tuntui hienolta. Joku oli fatbikella jo meitä ennen poluilla ajellut ja Seinäjoen päässä tuli kaksi polkujuoksijaa iloisesti tervehtien meitä vastaan. Niin ja yksi ratsastajakin nähtiin. Uskon, että päivän mittaan jälkiä metsään jätti useampi muukin :)

Koskematonta hankea poluilla.

Talvinen suo

Tämä oli ensimmäinen mun ja Niinan yhteinen treeni kohti Vaarojen maratonia. Meidän lenkeiltä kun mäet puuttuu, niin ne treenit tehdään sitten erikseen. Nyt löysin netistä infon, että ilmoittautuminen Vaaroille aukeaa vasta toukokuussa. Tympeää, kun pitää jännittää niin kauan. Silti pidämme lippua korkealla ja katse kohdistettuna eteenpäin. Tässä nyt pitää harjoitella jalkojen voimakestävyyden lisäksi tankkaamista juoksua ennen ja sen aikanakin. Niin ja tietysti nauttia siitä hienosta fiiliksestä keskellä metsää :D

Taivaalta tuli koko lenkin ajan jotain vesituhrua. Aika hyvin se kasteli läpimäräksi. Onneksi vauhti oli sen verran hyvä, että kylmä ei ehtinyt tulla. Kotona odotti onneksi valmiina lämmin ruokakin <3

Juoksun jälkeen Niinan kanssa. Pyörillä palautellen kotiin.

Kiitos Niinalle mukavasta sunnuntai lenkistä :)

Ja nyt kaikille hyvä alkanutta uutta viikkoa! Joillakin on nyt hiihtoloma, meidän koululaisilla se on ensi viikolla ja parin viikon päästä pohjoisessa!

~Eija~

Ystävälle

Me tarvitsemme jonkun meitä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Kulkemaan kanssamme ja puhumaan kanssamme ja ojentamaan meille auttavan kätensä. Jakamaan kanssamme elämän ilot ja surut, päivittäiset seikkailumme. Nauramaan ja itkemään kanssamme ja sanomaan lohduttavat sanat.

Me tarvitsemme jonkun joka näkee meissä vain hyvää ja ylenatsoo kaiken muun. Joka pitelee meille peiliä kun olemme parhaimmillamme. Niin. Me tarvitsemme arkipäivää piristämään ystävän, joka tekee maailmasta lämpimämmän.
~Positiivarit

Ystävää voi muistaa vuoden jokaisena päivänä, mutta tänään helmikuisena tiistaina ystävien merkityksestä muistutellaan kaikkia. Toivon, että jokainen saa tänään hymyn, halauksen tai lämpöisen ajatuksen. Jotkut saavat kortin, tekstiviestin tai puhelun. Toivon, ettei kukaan tahtomattaan olisi yksinäinen.

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

Parhaita hetkiä ystävän kanssa ovat ne hetket kun saamme olla yhdessä tai tehdä jotain yhdessä.  Tänään Neiron koululla onkin ystävätreenit klo.18.30-19.30. 

Ota siis ystäväsi mukaan ja tulkaa tekemään hymyssä suin yhdessä kiva treeni. Jos ystäväsi onkin estynyt, tule kuitenkin sinä, sillä paikan päältä varmasti löytyy jokaiselle ystävä <3
Kertamaksu 4€, tervetuloa!

~Eija~

Jääprinsessana

Viikko kului jälleen nopeasti, tuntuu että normaalia nopeammin kun oli vielä lomakin. Viikon kruunasi viikonloppu reissu ystävien luokse Etelä-Suomeen omien prinsessojeni kanssa. Luvassa oli leikkejä, mukavaa ulkoilua, juna-ajeluja ja tietysti Disney On Ice - jääshow Frozen teemalla. Tätä oli odotettu pitkään ja odotus kannatti, sillä esitys oli hieno ja vei mukanaan jäiseen rakkaus tarinaansa. Tämä tarina todella on tämän hetken pienten tyttöjen, ja miksei poikienkin ehdoton suosikki.
Luistelijat olivat taitavia, lavastus ja asusteet olivat kuin suoraan elokuvasta ja vajaan kahden tunnin esitykseen oli taitavasti saatu sovitettua kaikki tarinan huippu hetket. Hieno elämys äidillekin :D

Anna ja Elsa jäällä

Vaahtokarkkihirviö ;)

Jos meille tytöille oli prinsessa tarinaa, niin kummipojallani oli kuitenkin kunnon koripallotreenit. Hetken mietinnän jälkeen sain luvan lähteä seuraksi ja meillä olikin oikein mukavaa :) Yli kolmivuotiaiden ryhmässä harjoiteltiin leikin varjolla pallon hallintaa, heittoja, tasapainoa ja liikkumista. Lopuksi lapset pääsivät kiertämän temppurataa. Oma kummipoikani oli todella reipas ja taitava. Oli ihana päästä treenejä seuraamaan ja sainpa sieltä vinkkejä aikuistenkin ohjaukseen ;)

Reippaat koripallotreenaajat ohjaajien kanssa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme ystäväni kanssa läheisen pikku järven jäälle retkiluistelemaan. Yksityishenkilö pitää siellä 6 kilometrin rataa luistelukunnossa ja arvostan tällaisia tekoja suuresti. Tänään rata oli ok kunnossa, muutamia railoja ja röpelöisiä kohtia lukuunottamatta. Mutta mun melko tylsille luistimille rata kelpasi oikein hyvin. Kierrettiin lenkki kahteen kertaan välillä pysähtyen kuvaamaan ja ihastelemaan maisemia. Aurinkokin hetkellisesti pilkahteli ja rannalta tuoksui hernekeitto :)

Retkiluistelubaanaa.

Sunnuntaiseen, leppoisaan tyyliin jäällä oli liikkeellä mukavasti porukkaa - pariskuntia, perheitä, koirien ulkoiluttajia ja omin päin liikkujia. Kuka oli luistellen, kuka, hiihtäen ja kuka kävellen. Harvoin on itsellä mahdollisuus sunnuntai aamupäivällä kirmata ulkoilemaan, ainakaan ihmisten ilmoille, joten tämä oli oikein kiva fiilis lenkki tähän kohtaan. 

Vauhdin hurmaa.

Luistimet pitäisi kyllä teroittaa ja terävämpi piikkiset sauvatkin olisi parempi olla käytössä, sillä mulla mukana olleet perinteisen sauvat ovat ikivanhat ja terät ovat todellä kuluneet ja tästä johtuen lipsuivat lähes joka työnnöllä. Suurimman osan matkasta meninkin vain potkien käsien kannatellessa sauvoja ilmassa. 

Fiilistely hetki saunan terassilla.

Uusi viikko jälleen edessä ja sitä kohti lähdetään taas täysi höyry päällä :D

Muun muassa ystävänpäivänä, tiistaina luvassa mukava ystävätreeni Neiron koululla, joten pysykää kuulolla :D!

~Eija~

Voiko juoksija hyötyä crossfitistä?

Viime vuoden marraskuussa pääsin kokeilemaan seinäjokiselle salille crossfittiä ja tykästyin juttuun oitis. Just mun juttu, jossa saa laittaa itsensä likoon, niin teknisesti kuin fyysisestikin ja treenin jälkeen tiedät tehneesi kunnon treenin. Marraskuiseen kokemukseeni pääset tästä. Tällainen yksittäinen tunti antaa vain pienen aavistuksen tuosta maailmasta, mutta valitettavasti lähitulevaisuudessa mulla ei ole mahdollisuutta harrastaa tätä säännöllisesti tietyllä salilla tiettyyn kellonaikaan. Mutta saisinko nipistettyä itsestäni jotain omin päin kotona...ehkä en...tai ehkä kuitenkin jotain..

Crossfit-harjoittelu, tai tarkemmin CrossFit Endurance (lyhenne CFE) -harjoittelusta luin, kun kirjastosta käsiini osui T.J. Murphyn & Brian Mackenzien "Särkymätön juoksija"-kirja (2016). Takakannen teksti; "Oletko kyllästynyt toistuviin loukkaantumisiin lenkkipolulla? Tai haaveiletko maratonista mutta nostat mieluummin painoja? Särkymätön juoksija kertoo, miten tehdä juoksusta elinikäinen harrastus". Ei, mulla ei ole ollut toistuvia loukkaantumisia, enkä mä mieluummin nosta painoja kuin juokse, mutta tahdon juoksun pysyvän mun elämässä mahdollisimman pitkään. Kiinnostuin miten juoksija, millä tahansa matkalla, voi hyötyä crossfitistä. Mitä mä voisin tehdä kehittyäkseni eteenpäin, muutakin kuin juoksemalla?

Brian Mackenzie on perustanut CrossFit Endurancen ja siinä on kyse lajispesifistä harjoittelusta. Nämä harjoitukset ja ohjelmat valmistavat juoksijaa eri pituisten matkojen suorituksiin yhdistämällä tiettyjä juoksuharjoituksia, voimaharjoittelua ja crossfitin harjoituksia. Greg Glasman on taas luonut Crossfitin, jossa on tarkoitus edistää kovaa kuntoa ja terveyttä  sekä yleistä urheilullisuutta, mutta se ei ole lajispesifiä. Ahaa, selkeä ero ja jatkoin lukemista.

Yleisesti tiedetään, että juoksemaan oppii juoksemalla ja luonnollisesti ajatellaan, että pitää juosta paljon kilometrejä, että kehittyy. Tämäkin vie eteenpäin, mutta kuinka kauan kroppa kestää sitä samaa iskutusta, samaa vauhtia ja samoja maisemia. Juoksemmeko tyhjiä kilometrejä?

Tästä kaavasta olen itsekin jo vääntäytynyt pois ja mietin enemmän mitä lenkillä tavoittelen. Eikä onneksi kuitenkaan ole tarvetta luopua koskaan niistä pään tuuletus lenkeistä, kun antaa mennä vain fiiliksen mukaan, sillä omalla mukavuusalueellaan.

Juoksijat usein vertailevat juoksukilometrien määriä, vaikka kilometrejä tärkeämpää on lenkin tavoite. Mackenzien kokemuksen mukaan suuret juoksukilometrimäärät voivatkin heikentää liikkuvuutta, liikeratoja ja räjähtävää voimaa, mikä johtaa lihasepätasapainoon ja heikkoon asentoon. Ajan kuluessa nämä puolestaan voivat johtaa loukkaantumisiin, etenkin jos aikaa ei käytetä myös näiden osa-alueiden treenaamiseen. Kovatehoinen ja juoksua ajallisesti lyhyempi CFE-harjoittelu voi tuoda samanlaisia tuloksia kuin isot juoksukilometrit, mutta pienemmällä loukkaantumismäärällä.

Kirjassa on hyvät kuvaliset ohjeet tekniikka- ja kehonpainoliikkeistä.

Oma kohtaisesti viime vuonna juoksukilometrejä tuli edellis vuotta selvästi vähemmän, mutta liikunnallista harjoittelua oli muutoin runsaasti enemmän ja monipuolisemmin. Harjoittelu oli sekä kovatehoista että rauhallisempaa kehonhuoltoa, josta jälkimmäistä tulisi lisätä entisestään. Tästä huolimatta, tai kenties kuitenkin juuri tämän vuoksi ajat juoksumatkoilla paranivat selkeästi :)
Mackenzien ajatuksissa on perää ja tämä voisi toimia monella muullakin. Ainakin vaihtelevalla harjoittelulla mielenkiinto, uteliaisuus ja itsensä haastaminen pysyvät aktiivisesti yllä.

Ote kirjasta aloittelijan harjoitusohjelmasta.

Kirjassa pohditaan perinteisen juoksuharjoittelun eri puolia ja sen haasteista. Eri tutkimustulosten pohjalta perustellaan CFE:n hyötyjä. Omat lukunsa ovat juoksutekniikalle, voima- ja kuntoharjoittelulle, ravinnolle ja lisäksi löytyy hyvät harjoitusohjelmat selityksineen. Löytyy aloittelijalle oma ohjelma, jota on helppo tehdä kotona ja löytyy edistyneemmälle oma ohjelmansa. On koodikieltä, mm. AMRAP; as many rounds/reps as possible tai Tabata-sprintit; töitä tehdään kovalla teholla 20s ja levätään 10s kahdeksan kierroksen ajan.

Itse päätin kokeilla, aloittaa tietysti sillä aloittelijan ohjelmalla. Ensimmäisenä olisi 5 leuanvetoa (kädet tangossa myötäotteella), 10 punnerrusta ja 20 istumaannousua. 3 kierrosta, ei aikaa vastaan. Tuumasta en päässyt kunnolla edes toimeen, koska leuanveto ei myötäotteella multa onnistu... Ei siis yhden yhtä puhtaasti! Mä oon aina tehnyt leuanvedot vastaotteella ja niitä oon saanut parhaimmillaan 8, mutta nyt pitäisikin opetella toisin. Saattaapi olla ihan tekniikasta kyse ja mä nyt sitä sitten harjoittelen. Eli ekassa harjoituksessa junnataan...

Kuurassa hiihtolenkin jälkeen.

Maanantaisen reilun 20 kilometrin vapaan hiihtolenkin jälkeen yläkroppa oli hiukan väsyksissä, mutta leuanvetoja oli taas kokeiltava. Kuvat alla kertovat karua tarinaansa, että muutaman päivän harjoittelu ei todellakaan ole vielä tuottanut toivottua tulosta. Mutta kyllä mä tämän vielä hoidan ;)

Leuanveto vastaotteella onnistuu.

Leuanveto myötäotteella ei onnistu.

Mutta olipa mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen!

Toivon kaikille monipuolista liikuntaa siitä nauttien ja välillä itseään reilusti haastaen :D

~Eija~

Sunnuntailenkki

Tulinpa vaan kertomaan, että helmikuu on kuopaistu reippaasti alkuun, niin reippaasti että ehdin omalle viikon ainoalle juoksulenkilleni vasta tänään sunnuntaina. Ei se mitään, sillä muuten on kyllä liikuttua ja toisia liikutettua tullut. Näin se vaan joskus menee. Esikoisen synttärien juhliminenkin takasi hyvän hiilaritankkauksen lenkille 😋

Harmaa keli mutta silti niin piristävää :)

Yleensä oon tykännyt enemmän myöhäisillan lenkeistä, mutta kuten jo aiemmin kerroin, tammikuussa tuli tehtyä aamupäivälenkkejä ja jotenkin ne ovat alkaneet tuntua niin mukavilta että mieluimmin valitsen tällä hetkellä aamun jos mahdollista. Aamupäivän iso etu on luonnonvalo. Ei tarvitse viritellä otsalamppua mukaan ja muutenkin näkee ympäristön paremmin ja itsekin tulee nähdyksi paremmin. Kroppa myös palautuu aamupäivälenkistä paremmin kun loppu päivän tulee liikuttua ja touhattua eikä ole mahdollisuutta lösähtää sohvalle. Tänään lisäksi iltapäivälle oli kutsu pikku neidin synttäreille, joten aamupäivä houkutteli ehdottomasti.

Tänään suuntasin askeleet metsäteille. Ja kun ei tuota luntakaan mainittavasti ole, on kaikki kesäiset polut mainiosti käytettävissä. Viikolla aikaisemmin olleet suojakelit, jäätävät tihkusateet ja pikku pakkaset olivat tehneet ohuen lumikerroksen pinnan mukavan rapsakkaaksi. Siinä sitten oli tuplarouske nastakengillä metsän rauhassa.

Rapsakkaa askelta

Melkein sain ratsastajat hevosineen kiinni ;)

Mukava lenkki ja sopivasti sai vauhtia nostettua loppua kohden. Matkaa kertyi reilu 16 kilometriä. Pitemmästikin olisi tänään voinut rullailla, mutta tämäkin hyvä. Edessä on reippaan viikon loma ja suunnitelmissa jälleen paljon liikkumista, liikuttamista ja sopiva pikku reisssukin omien prinsesssojen kanssa ystävien luokse.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa taas kaikille 😃!

-Eija-