Piuhojen päässä

 Odotettu käynti Tampereen urheilulääkäriasemalla juoksun kynnystestiin jännitti etukäteen. Jouduin flunssan vuoksi kerran siirtämään omaa testiaikaani, mutta pääsin paria viikkoa aikaisemmin ennen omaa testiäni seuraamaan kun Ninni teki saman testin. Joten tiesin sentään mitä on suorassa maksimitestissä mahdollisesti luvassa - lähes oksennus.

Sprimoetria.

Ennen juoksumatolle astumista halutessaan sai Inbody kehonkoostumusmittauksen ja spirometria tutkimuksen, joka kertoo keuhkojen tilavuudesta ja ilman virtauksesta keuhkoputkissa. Halusin ehdottomasti nämä katsoa, kun mahdollisuus oli. Kehonkoostumusmittaus oli odotetunlainen ja spirometriakin hyvä. Vajaa pari viikkoa vaivannut yskiminen ei siis vaikuttanut tuloksiin.

Otettiin sekä lepo- että rasitus EKG.

Lisäksi mitattiin verenpaine ja otettiin lepo EKG. Verenpaine oli normaalia korkeampi. Mahdollisesti jännittäminen vaikutti. 

Sitten päästiin juoksumatolle, joka oli asetettu 0,6% kulmaan. EKG piuhat jäi paikoilleen ja naamalle sai maskin. Varoiksi vielä valjaisiin kiinni, että ei lennä peräseinään jos kovassa vauhdissa sekoaa jalkoihinsa ja kaatuu. Etukäteen oli haastateltu harrastuksista, normaalista harjoittelusta, juoksuvauhdeista ja tavoitteista. Näiden perusteella asetettiin henkilökohtaiset aloitusvauhdit. Tavoite on että testissä juostaan 20-30 minuuttia. Mulla oli mukana Kuortaneen Urheiluopistolla tehtyjen laktaatti juoksutestien tulokset, joista viimeisin oli vuonna 2016. Nämä oli hyvänä pohjana arvioimaan mihin tähdätään. Toki testi oli melko erilainen, vaikka tavoite oli sama, eli selvittää sykerajat harjoitteluun.

Ja sitten juostiin.

Suorassa maksimitestissä mitataan hengityskaasut ja laktaatit. 3 minuuttia on aina yksi vauhti ja sitä nostetaan aina 1km/tunti. Mulla aloitettiin 8 km/tunnissa vauhdilla ja sain heti alkaa juoksemaan. Rauhalliselta se vielä tuntui, kuten 9 km/tunnissakin, mutta 10 km/tunnissa vauhdissa jo aloin lämmetä ja sormen päästä otettava verinäyte laktaattia varten alkoi tulla paremmin. Mulla on niin usein sormet tosi kylmät. Kuulin 3 minuutin välein sykkeeni ja laktaattiarvon. Ikkunan reunalla oli sekuntikello, josta näin ajan kuluvan ja tällä olikin iso merkitys kun vauhdit nousivat korkeiksi.

Viimeisen 3 minuuttia juoksin 16km/tunnissa, eli 3:45min/km vauhtia. Jaksoin sen juuri ja juuri loppuun, mutta testi loppui siihen. Juoksin 27 minuuttia. Pääkoppa olisi halunnut vielä aloittaa seuraavan 3 minuuttisen, mutta hengitys oli jo maksimissa ja jaloissa tuntui voimakas väsy. En olisi enää missään nimessä jaksanut kokonaista 3 minuuttia, en ehkä edes yhtä minuuttia. Testintekijä totesi, että kyllä mä omaan maksimiini pääsin ja eteenpäin räpiköiminen ei olisi ollut merkittävä.

Juoksun jälkeen oli vielä 10 minuuttia palauttelua kävellen ja laktaattien mittaus loppuun asti. Ja heti sai ensiarvion tuloksista ja muutaman päivän päästä sähköpostiin tuli tarkemmat.

Tavoitteeni testistä täyttyivät. Sain just tämän hetken hyvinkin omanapaisen tietopläjäyksen ja vahvistuksen missä mennään. Tiesin jo etukäteen, että tykkään, niin kuin varmaan suurin osa meistä, juosta mukavuusalueellani, joka on pk2 alarajoilla. Tämähän on ihan jees, mutta osa pitkistä lenkeistä pitäisi mennä vieläkin matalammilla sykkeillä. Testin alkuun hengitystiheys oli hiukan korkealla, kuten laktaatitkin. Usein lenkin alussa huomaankin, että hengästyn heti, mutta tämä rauhoittuu kun lenkki etenee vaikka vauhti pysyisi vakiona tai jopa nopeutuisi. Sykerajat on todella lähellä kahdeksan vuoden takaisia, mutta vauhdit ovat paremmat. Tunne oli, että oon paremmassa kunnossa kuin edellisessä testissä ja tämä tunne piti paikkansa. Maksimisyke on alle 170, näin se vaan on. 

Sykerajat oon nyt ottanut käyttöön juoksuohjelman mukaisiin treeneihin. Hiukan enemmän se on nyt kellon vilkuilua, kun aikaisemmin oon mennyt enemmänkin tuntemusten mukaan. Ensimmäisissä vk vedoissa on ollut haastetta nostaa sykettä, mutta harjoitukset jatkuvat ja ehkä aikanaan saan itsestäni tarpeeksi irti.

Juoksuohjelmasta ja suunnitelmista tuun kertomaan pian lisää.

~Eija~

Cooperin lujaa

Ei ollut tarkoitus, mutta kun tyttöjä leirille kuljettamaan lähtiessä unohdin nuorimman tyttären pyörän kotiin, oli odotteluajan yhteiselle lenkille keksittävä jotain muuta. Vaihtoehdot olivat leikkikentällä kiikkumista, kaupoissa pyörimistä tai urheilukentällä oman vauhtinen juoksu tyttären hyppiessä korkeushyppypatjalle. Viimeinen ehdotus voitti ja siitä se ajatus lähti kokeilla juosta cooperi :D

Ensiksi otin rauhallista lämmittelyä ja jalkojen herättelyä hölkkäillen ja venytellen. Toissapäivän BodyAttack-tunti hiukan kiristeli pohkeissa, mutta kyllä ne siitä hiukan suli. Urheilukentän juoksurata on aivan mahtava alusta juosta kovat testijuoksut. Jos ei nyt aivan lennä, niin liitelee ainakin ;) Etusuoralla pääsi myötätuuleen ja takasuoralla oli vastaista, mutta ei kuitenkaan mikään paha. Sopivasti vaan viilensi muuten plus 23 asteista keliä.

Hetkeen ei ole tullut itse cooperia juostua, vaikka toisia olenkin juoksuttanut. Päätin vaan lähteä heti reipasta lujaa, niin että juoksu kuitenkin pysyy kasassa. Ensimmäinen 400 metrin kierros meni aikaan 1:43. Ei paha ja tuntui ihan hyvältä, joten sillä jatkettiin. Oman kellon gps näytti joka kierroksella hiukan pitempää matkaa kuin 400 metriä. 5 minuuttia jäljellä ja nyt pisti jo puuskuttamaan, mutta asennon pidin kontrollissa ja vauhtia yllä. 2 minuuttia jäljellä ja nyt puuskutin jo ääneen ja irvistin. Tytär pyöritteli päätään radan reunalla. Huikkasin vaan, että yritän juosta oikein tosi lujaa loppuun asti. 

Puuh ja 12 minuuttia täynnä! Hetken haukoin happea kuin kala kuivalla maalla ja taas palailin tolpilleen. Oma kello näytti matkaksi 10 metriä vaille 3000 metriä, mutta kentän merkintöjen mukaan matkaksi tuli 2915 metriä. Oon tosi tyytyväinen tulokseen ja sopivasti jäi nälkää joku toinen kerta tavoitella 3000 metriä täyteen :)

~Eija~

Laktaatteja ja kiitoksia :D!

Mulla on ollut ilo ohjata usampaakin ryhmää kuluneen vuoden aikana. Kahvakuulatunteja olen ohjannut kohta kolme vuotta ja erilaisia kehonpaino- ja kuntopiiritreenejä toista vuotta. Lisäksi alku vuodesta ohjasin vesijumppaa ja keväällä alkoi ensimmäinen juoksukoulu. Juoksukoululaisten innostus ja luotto muhun on jatkunut niin, että treenit jatkuvat edelleen yhteisillä talvijuoksutreeneillä. Ryhmässä on valtavasti voimaa ja moniulotteisuutta, se luo kantavaa yhteishenkeä ja kannustusta heikoille hetkille. Luottamuksellisessa ryhmässä on helppo jakaa juoksun iloja ja suruja sekä sen ulkopuolisia asioita. Jokainen osallistuja tuo ryhmään paljon ja on ollut ihana tutustua teihin jokaiseen :D

Testi välineitä

Eilen, maanantaina oli talvijuoksuryhmän tämän vuoden viimeinen tapaaminen. Meillä oli retki Kuortaneelle urheiluopistolle ja ohjelmassa oli juoksijan tasotesti, eli laktaattien mittaus. Halukkaat (ja terveenä olevat) juoksivat 6x800m. Aistittavissa oli sopiva jännitys, joka edesauttaa keskittymiseen. Tästä porukasta ei myöskään iloisuus ja positiivisuus puutu, joten en "valmentajana" ollut huolissani yhtään. Tällainen hallissa maksimisykkeisiin juostava testi on muutenkin melko turvallinen ja valvojat ovat koko ajan läsnä. 

EnergiA juoksuryhmäläisiä

Ainoastaan Teija oli aikaisemmin tasotestin juossut, joten muille tämä oli ihan ensimmäinen tällainen kokemus. Etukäteen oli vain olettamuksia ja kokemuksia lenkeiltä omista sykkeistä. Kaksi ensimmäistä kierrosta ovat haasteelliset, kun pitää jarrutella. Seuraavat kaksi helppoa pk-vauhtia ja kaksi viimeistä melko raastavaa. Juoksuryhmäläiset vetivät todella hyvin! Tulokset luvattiin vielä ennen joulua lähettää ja sitten pääsemme niitä tarkemmin tutkimaan ja ottaa sykerajat käyttöön lenkeille.

Kolme 800m vetoa takana, kolme reippaampaa edessä.

Testin jälkeen viivähdimme Kuortanehallin tunnelmassa keskittyen yhdessä kehonhuoltoon. Hyvät alkulämmittelyt oli jo tehty, joten keskityimme aktiiviseen venyttelyyn ja liikkuvuuteen juoksijalle sopivilla liikkeillä. Erityishuomio oli lonkankoukistajissa, reisissä, pohkeissa ja nilkoissa.

Tuntuu niin että naurattaa ;)

Täsmällisempää lihashuoltoa olimme aikaisemmin syksyllä jo harjoitelleet putkirullilla ja nyt välineenä oli helposti mukana kulkeva, edullinen ja aivan loistava tennispallo! Sillä rullailimme lämpöisiä jalkojen lihaksia. Kaikki löysivät kireitä paikkoja ja ilo oli ylimmillään :D Rullailee sitten putkella tai pallolla, on jaloissa aivan ihana rentous sen jälkeen. Veri kiertää ja lihakset ovat rennot ja palautuneen tuntuiset.

Täsmä osumaa lihasjäykkyyksille.

Kiitän energisiä juoksuryhmäläisiä kuluneesta vuodesta :)

Ilman teidän innokkuutta mun ideat loppuisivat nopeasti ja hymy hyytyisi, nyt niin ei ole lähelläkään tapahtuakseen! Juokseminen jatkuu Jouluna ja sen yli :D!

EnergiA juoksutreeni porukkaa :)

Kiitän myös energisiä treenaajia Neirossa, Ahonkylässä ja Luopajärvellä :)!
Kaikki vakikävijät ja kerran tai pari piipahtaneet, olette jokainen antaneet mulle valtavasti energiaa ja iloa. Toivon, että jokainen on kokenut saaneensa hyvän treenin juuri itselleen ja ryhmän tsemppi on auttanut jaksamaan tekemään sarjan loppuun asti! Toivon myös, että jokainen on kokenut voivansa tulla ryhmätreeneihin juuri sellaisena kuin on.

Neiron sporttiporukka ja villasukkatreenit :)

Itselläkin on ollut toisinaan huono päivä alla, jokin asia on vaivannut mielessä tai on ollut valtava väsy. Kummasti sitä on aina kuitenkin tempautunut mukaan tekemiseen, unohtanut hetkeksi murheet ja keskittynyt juuri siihen hetkeen. Ei sitä aina uskoisi, mutta kunnon kahvakuulatreeni tai mäkijuoksut saattavat antaa sellaisen buustin, että ajatukset ovat tunnin jälkeen paljon kirkkaammat. Uskallan väittää, että joku muukin on joskus kokenut saman :)

Ahonkylässä kahvakuulatreenit :)

Ensi vuoden puolella samat ryhmät jatkuvat (seuratkaa ilmoittelua!) ja jotain uuttakin on mulla alkamassa. Innolla odotan ensi vuoden treenejä ja haluan tuoda teille liikunnan iloa ja sopivasti haasteita :)

Luopajärvellä kahvakuulatreenit :)

~Eija~

EnergiA talvijuoksutreenit

 Jos tämän vuoden kesä oli runsas sateinen, on mielestäni tämän vuoden syksy ollut harvinaisen sateeton ja lämmin. Yleensä näin syksyisin joutuu täällä hiekkatien varressa asuvana pesemään omia ja lasten vaatteita joka välissä, kun pultut ovat kurassa. Nyt en muista kuin yhden kerran tänä syksyna, kun esikoinen tuli kotiin koulusta housut kuraisena! Ulkoilusäät ovat olleet mielettömän hienot, joten viime päivien harmaat päivät eivät ainakaan omaa mieltäni ole latistaneet.

On kuitenkin vääjämätöntä, että ilmat viilenee, illalla tulee koko ajan aikaisemmin pimeää ja ei aikaakaan kun pakkanen yllättää autoilijat ja lenkkeilijät. Ulkoilut ja lenkille lähdöt ovatkin vaivalloisempia ja kun just nyt ei huvitakaan, siirretään lenkki huomiselle tai ylihuomiselle. Kaveri ei nyt pääsekään mukaan, joten jäänpä itsekin kotiin.

Mitäpä jos olisi porukka, joka säännöllisesti lähtee yhteislenkille, oli keli mikä tahansa ja lisämausteena lenkeillä olisi erilaisia harjoituksia, kuten lihaskuntoa ja koordinaatiota?
Kiinnostuitko? Jatka lukemista :D

EnergiA talvijuoksutreenien mainos.

Järjestän Ilmajoella EnergiA talvijuoksutreenit, jotka alkavat maanantaina 7.11. ja kestävät helmikuun loppu puolelle. Lenkit ovat suurin piirtein joka toinen viikko, osallistujien toiveet huomioiden. Yhteensä 8 kertaa. Lenkit kestävät noin tunnin ja jokaisella kerralla on jotain harjoitusta juoksun lomassa. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on, sen kuntoisena kuin on ja sen päivän fiiliksellä mikä sattuu olemaan. Voin lähes luvata, että jokainen palaa kotiin iloisempana ja energisempana kuin lähtiessään :)

Pimeää, mutta ei pelota.

Halukkaat pääsevät myös lisämaksusta juoksemaan tasotestin Kuortaneen Urheiluopistolle. Tasotestissä juostaan nousevalla vauhdilla sykettä nostaen Kuortanehallin sisäradalla joko 5x800m tai 6x1000m. Välissä otetaan sormen päästä verinäyte, josta määritellään laktaattiarvo.
Näiden perusteella saa henkilökohtaiset sykerajat eri harjoituksille ja vinkkejä kohti omia tavoitteita. Testi ei siis ole mikään kilpailu, vaan raportti itselle juuri sen päivän kunnosta. Tuloksia ei vertailla keskenään. Suosittelen kaikille juoksua harrastaville :)

Viime syksyn kurakossa...

Porukalla pakkaslenkillä.

Viime viikonlopun Ilkka-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus Johanna Manniselta. Otsikko oli "Ei matka tapa, vaan vauhti!". Asia jonka varmasti kaikki olemme joskus kuulleet. Kirjoituksessa nostettiin esille kouluissa vuosikymmeniä juostu cooperin testi. Testataan juoksukuntoa, mutta ei koskaan treenata sitä. Niinpä niin! Jospa ensin motivoitaisiin lapset juoksemaan ja porkkanana esimerkiksi oman cooperin testin tuloksen parantaminen. Tarvitseeko tuloksia vertailla toisiin ja näin laittaa paremmuusjärjestykseen (tosin mielestäni hyvä-parempi-paras järjestystä ei tarvitsisi laittaa muissakaan oppiaineissa...). Juoksussa, niin kuin kaikissa muissakin asioissa elämässä jokaisella on omat kykynsä ja tavoitteensa. Jokaisen tekemisellä on merkitystä, pääasia ettei yritystä latisteta.
Tänä syksynä koulujen opetussuunnitelman mukaan koululaisten esimerkiksi fyysistä kestävyyttä mitataan 20 metrin viivajuoksulla. Mielenkiintoista kuulla miten tämä otetaan vastaan.

Johnna Mannisen kirjoitus Ilkka-lehdessä.

Tervetuloa yhteisille EnergiA juoksulenkeille! Tarkemmat tiedustelut ja ilmoittautumiset -> eija.anne@gmail.com

Juoksuiloa kaikille :D!

~Eija~

Optimaalisempi laktaattijahti

Viime viikon perjantaina, liikunta-alan ammattitutkintoon liittyvällä viimeisellä Kuortane päivällä oli mahdollisuus juosta tasotesti, eli laktaattitesti. Olen juossut tämän ensimmäisen kerran vuoden 2015 maaliskuussa. Tällä ensimmäisellä kerralla en oikein tiennyt kuinka testi kannattaisi juosta ja luulinkin matalien sykkeiden johtuvan "väärin" juoksemisesta. Ei siinä sitten kuitenkaan mitään väärin mennyt, vaan mulla nyt vaan on matalat sykkeet ja maksimit ei nouse lähellekään 200, puhumattakaan yli. Toisella kerralla, viime huhtikuussa juoksin testin opiskeluihini liittyvänä testikokeiluna ja silloin mulla oli takana yövuorot ja eihän se sitten hyvä ole ollenkaan... Laktaatit ja sykkeet olivat heti normaalia korkeammalla. Silti testin tulos kokonaisuudessaan oli erinomainen ja kehitystä vuoden takaiseen oli tullut :)

Kuortane hallin juoksuradan yksi kierros on 200m.

Nyt kolmannella kerralla tilanne oli optimaalisin. Tiesin jo mikä on edessä (viimeisellä kierroksella lähes kuolema...), tiesin miten sykkeeni reagoi eri vauhteihin ja olin saanut nukkua edellisen yön omassa sängyssä yli 7 tuntia. Meidän opiskelija porukasta ei ollut kuin minä ja Sari jotka ilmoittauduimme juoksuun. Hienoahan on se, että testin pääsee Kuortaneen Urheiluopistolla sovitusti tekemään oli sitten yksi tai kymmenen juoksijaa :) Onneksi Sari oli myös mukana, koska yksin tuskin tulisi vedettyä itseään niin tappiin kuin testissä kuuluu tehdä. Aamutuimaan (no kello oli 10 ;)) molempia hiukan "otti päähän" että tuli testiin ilmoittauduttua, kun helpommallakin päivän voisi aloittaa. Onneksi kuitenkin tuli testi juostua, sillä jälkeenpäin olo oli mitä mahtavin :D

Sormen päästä verinäyte.

Ideahan on se, että juostaan joko 5x800m tai 6x1000m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan veren laktaattipitoisuus. Joka veto tehdään edellistä korkeammilla sykkeillä ja näin ollen vauhti kiihtyy. Viimeisellä ei enää tarvitse tarkkailla niin sykettä, vaan annetaan mennä niin lujaa kuin kropasta lähtee, siis lähelle oksentamista/kuolemaa/pyörtymistä. Oma itsesuojeluvaisto suojasi, että vaikka tuntui ihan hirveen pahalta, hengissä selvisin. Mä oon tehnyt joka kerta testin kilometrin vedoilla.

Ensimmäiset kaksi kilometriä ovat siitä haastavia, että on vaikea pitää vauhti tarpeeksi rauhallisena että sykkeet pysyy alhaalla. Koko ajan joutuu silmäilemään sykettä, sillä jos rentoutuu hetkeksikin ajatuksiinsa, vauhti kiihtyy ja syke nousee. Ekat kaksi kierrosta siis oikeasti jarrutellaan.
Mun tavoite sykkeet olivat 1.km 110-115, toteutunut keskisyke oli 114.
2.km 120-125, toteutunut keskisyke oli 120.

Kolmas ja neljäs kilometrit ovat ne helpoimmat. Tämä vauhti on se mitä usein tulee perus lenkillä omia ajatuksia tuulettamalla mentyä. Helppoa ja mukavaa :)
Mun tavoite sykkeet olivat 3.km 130-135, toteutunut keskisyke oli 134.
4.km 140-145, toteutunut keskisyke oli 144.

Viimeiset kaksi ovat pahimmat. Nyt saa jo juosta ja keuhkojen koko kapasiteettia on käytettävä että happea riittäisi puristamaan loppuun asti. On pakko mennä omalta mukavuusalueelta pois ja ajatus, että tämä kestää vain hetken ja mitä nopeampaa menee, sitä nopeampaa tämä on ohi.
Mun tavoite sykkeet olivat 5.km 150-155, toteutunut keskisyke oli 155
6.km maksimiin, toteutunut huippu oli 163.

Tulokset tulevat sähköisesti monen sivun tietopakettina :)

Nimensä mukaisesti testissä ei tarkkailla vain sykkeitä, vaan yhdessä laktaatti arvojen kanssa lasketaan kynnystasot joilla on tarkoituksen mukaista harjoitella kohti omia tavoitteita. Treeneissä sykkeitä tarkkailemalla saat rauhallisesta peruskestävyys lenkistä juuri sellaisen kuin sen olla pitääkin ja kiihtyvissä vauhtikestävyys treeneissä tarkkailet että sykkeet pysyvät siihen tarkoituksen mukaisella tasolla. 

Mun sykerajat ovat laskeneet jokaisella testi kerralla, mikä kertoo kunnon kehittymisestä, jes :D Suunta on oikea. Jatkossa pyrin kehittämään edelleen vauhtikestävyyttäni, että saisin omia ennätyksiäni pistää tulevaisuudessa vielä uusiin lukemiin. 

Hyvät havainnollistavat kuvat.

Oon niin tyytyväinen, että omat juoksuvauhtini ovat parantuneet joka testikilometrillä ja samanaikaisesti sykkeet kuitenkin ovat matalemmat. Itselle asetin ennen testiä tavoitteeksi päästä viimeisellä kilometrillä alle 4 minuutin vauhdin ja onnistuin :D Viimeinen kilometri meni 3:53 aikaan!

Tämän testin voi tehdä kuka tahansa joka haluaa dataa omasta juoksukunnostaan ja vinkkejä harjoituksiin sykkeitä hyödyntäen. Tulokset ovat jokaisen henkilökohtaisia eikä niitä vertailla muihin. Itsekin vasta olen oppinut hyväksymään sen, että en voi kilpailla korkeimman maksimi sykkeen tittelistä, mutta ei se tämän tarkoitus olekaan. Mun sydän hakkaa tällaiseen tahtiin ja sun ihan omaansa :)

Musta viiva on uusimmasta testistä.

Eilen teinkin sitten ensimmäisen vetotreenin testin mukaisten sykkeiden mukaan. Menin sen verran myöhään, että sai pitkästä aikaa laittaa lampun otsalle. Alkulämmittelynä kilometrin rentoa juoksua. Sen jälkeen 4 kertaa kilometrin vedot kiihdyttäen. Välissä puolen kilometrin palauttelu ennen seuraavaa vetoa. Loppuun vielä rento verryttelyä juosten. Keskisyke oli 142 (VK2) ja maksimisyke 158 (MK). Pisti reippaasti puuskuttamaan :)

Vielä loppuun KIITOS kaikille huomioidessanne valmistumiseni liikunta-alan ammattilaiseksi ja personal traineriksi :) Olen saanut ihania tsemppi viestejä ja blogipostauksenikin oli kiinnostanut ilahduttavan monta. Tuntuu hurjan kivalta :)

~Eija~

Laktaatti jahti

Mulla on aivan jäänyt tutkimatta mun tasotestin tulokset tämän vuoden huhtikuulta!! Heräsin tähän asiaan, kun pohdin itselleni juoksuohjelmaa kohti syksyn maratonia. Äkkiä paperit ja kaaviot esiin ja tiirailemaan, että kuinkas se testi sitten menikään...

Olin toivonut kyseessä olevaa testiä keväälle Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunta-alan ammattitutkintomme ryhmälle. Oma lehmä ojassa oli sen verran, että halusin sen tehdä vertailu mielessä omaan vuoden takaiseen testiin. No toive toteutui, mutta oli omalta kohdalta kyllä pahimpaan mahdolliseen kohtaan :/ Huhtikuu oli todella rankka kuukausi aikataulullisesti. Opiskeluihin liittyvä leirin järjestäminen oli huhtikuussa, parit kisat, vanhempainryhmän järjestämä tapahtuma, töissä 100% listaa ja vielä piti vapaita järkätä lähiopiskelupäiviä varten Kuortaneelle. Sitä sitten tultiin kolmen yövuoron jälkeen viimeisestä yöhukista suoraan Kuortaneelle ja yhden teoriatunnin jälkeen radalle juoksemaan. Päänsärky oli melkoinen, valo otti silmiin, oksetti ja tarkkaavaisuus oli kaikkea muuta kuin kohdillaan. Sovittiin, että lähden juoksua omasta tahdosta tekemään ja tarvittaessa keskeytän jos olo menee tosi huonoksi. Oikeastaan tiesin jo tässä vaiheessa, etten kovinkaan helposti tulisi keskeyttämään...

Startti!

Tasotestissä, eli ns kestävyystestissä, eli ns laktaattitestissä juostaan kiihtyvällä vauhdilla 6 x 1000 m tai 5 x 800 m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan laktaattiarvo. Laktaatti on glykogeeni -aineenvaihdunnan sivutuote ja sen määrä veressä kertoo missä määrin glykogeenia käytetään energianlähteenä. Laktaattipitoisuus veressä on matala silloin, kun lihas saa energian pääasiassa rasvoja hapettamalla. Vauhdin kasvaessa energiaa aletaan tuottaa koko ajan enemmän glykogeenista, eli hiilihydraateista ja se johtaa maitohapon, siis laktaatin syntymiseen. Tästä johtuen kroppa menee ns hapoille. Jokaisella on oma tietty taso mihin asti lihakset, sydän ja maksa hajottavat syntyvää laktaattia ja liikunnan teho pystytään säilyttämään. 

Hiljaa hiljaa mennään alussa.

Tärkein tasotestin hyöty on saada selville sykerajat, joiden mukaan harjoitella kohti omia tavoitteita. Näiden rajojen selvittämisessä hyödynnetään mitattuja laktaattiarvoja ja koko juoksun aikana rekisteröitävää sykedataa. Kestävyyden osa-alueet ovat peruskestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeuskestävys. Kolme ensimmäistä ovat aerobista kestävyyttä ja nopeuskestävyys on anaerobinen kestävyys. Aerobinen on hapen avulla tapahtuvaa ja anaerobinen on ilman happea tapahtuvaa energiantuotantoa. Perus- ja vauhtikestävyysalueiden väliset rajat ovat aerobinen ja anaerobisen kynnykset. 

Vielä hymyilyttää ;)

Viimeinen kierros alkaa ja pingon sen minkä kintuista pääsen!

Mä olin vuosi sitten tehnyt 6 x 1000 m tasotestin, joten nyt edessä oli sama rypistys. Edellisten tulosten perusteella sain ohjeeksi lähteä tavoittelemaan keskisyketasoksi ensimmäiselle kilometrille 115, seuraavalle 125, sitten 135, 145, 155 ja viimeiselle taivas rajana. Kaksi ekaa kilometriä on hidasta vauhtia, helppoa menoa. Kolmannella jo hiukan hengästyy, mutta ei paha. Neljäs ja viides kilometri jo puuskutetaan ja viimeinen on ihan karmeaa! Vilkuilen sykettä ranteessa vähän väliä ja yritän saada maksimia nousemaan, mutta se ei vaan taaskaan nouse. Huimaa ja jopa hiukan oksettaa. Maalissa tuntuu että keuhkot ei riitä vastaan ottamaan tarpeeksi happea.

Suhteellisen nopeasti sitä palautuu ja jää pähkimään, että olisinko voinut kuopia vielä nopeampaa.

Ja sitten ne tulokset. Kuten jo alussa mainitsin, lähtökohdat testin tekemiselle eivät olleet lähellekään optimaaliset. Sykkeet ja laktaattiarvot olivat todennäköisesti valvotuistä öistä johtuen jo heti alkuun korkealla ja näin ollen rasvojen käyttö ei käynnisty kunnolla ja aerobinen kynnys on hetkellisesti heikommalla tasolla. Hyvää oli kuitenkin se, että taso säilyy ja jopa laski testin aikana. Vuoden takaiseen verrattuna oon saanut nostettua kestävyyttä kaikilla osa-alueilla, jihuu :D! Viimeinen kilometri meni tasan 4 minuuttiin. Tunnustan, että yritin alle, mutta tällä kertaa en vielä onnistunut.

Taulukossa aika, vauhti, syke ja laktaatti dataa.

Mua on paljon mietityttänyt, miksi en saa maksimisykettä kunnolla ylös. Viime vuonna tasotestissä maksimi oli 164, polkupyöräergometritestissä jäätiin suurin piirtein samoihin lukemiin ja nyt 167. Ei vaikka kuinka pistelin menemään ja olo oli maksimi! Oon jotenkin ajatellut virheellisesti, että oikein korkea maksimi on tooosi hyvä juttu, mutta ei se niin suoraviivaista olekaan. Jokainen kun olemme ihan omanlaisiamme geeneinemme, sykkeinemme ja harjoituksinemme. Mulla vain on "normaalia" matalampi maksimisyke. Sydän jaksaa pumpata verta kerralla kunnolla kroppaan. Jes, vahva sydän mulla <3

Käppyrä on mun syke kynnysalueineen ja alimmat laktaattikäyrää. Vertailussa viime vuoden tulokset.

Lähtötilanne huomioon ottaen testi meni hyvin. Kaikista kestävyys alueista sain arvosanaksi erinomainen. Mun tavoitteet 10km, puoli maratonin ja täydelle maratonille ovat realistiset. Panostan nyt vauhtikestävyysharjoitteluun, mikä tarkoittaa mun kohdalla sykeväliä 140-152. Pitkiä lenkkejä säännöllisesti ja tulosta pitäisi tulla.

Mulla on oikeastaan aina sykemittari lenkillä päällä ja siitä on kätevä seurata että mennään harjoitukseen sopivalla sykkeellä. No iso ärsytys on se, että mun sykemittari on todella karvalakkimalli, vanha ja epäluotettava. Erityisesti juostessa näyttää välillä aivan puuta heinää. Uidessa ja pyöräillessä on totuudenmukaisemmat sykkeet. Oon jo tiiraillut hetken uusia mittareita ja investoin kyllä aikanani uuteen. Toki haluaisin myös maastopyörän, kisakahvakuulan, Suunto Guidin star -korun ja ja ja.... Valinnan vaikeus ;)

Tasotestiä suosittelen kaikille juoksua harrastaville. Auttaa ja mitivoi treenaamaan määrällisesti paremmin ja laadullisesti oikein omat tavoitteet huomioon ottaen. Ja tulosta on kiva aina yrittää parantaa seuraavana vuonna ;)

~Eija~

Aivan kamalan mahtava cooperin-testi

Kevään 2016 Metwotraining-juoksukoulu on jo hyvässä vauhdissa ja juoksemisen makuun on päästy. Ohjelmassa on ollut rauhallista tekniikka treeniä, lihaskuntoa ja -huoltoa sekä tehokkaita vetoja. Osallistujat ovat olleet ihanan innokkaina tapaamisissa ja kuuliaisesti tehneet treenit 100 lasissa. Jokaisella osallistujalla on omat henkilökohtaiset tavoitteensa, joita kohti pyrkii omalla aikataulullaan. Mä pyrin antamaan vinkkejä ja kannustusta kohti näitä tavoitteita. Eniten toivon pystyväni motivoimaan heitä jatkamaan juoksemista, vaikka välillä askel painaa ja ikävät lihastuntemukset kivistää.

Tänään ohjelmassa oli keskustelua ravinnosta.

Ravinnolla on valtava merkitys meidän jokaisen arjessa ja hyvinvoinnissa. Kiinnittämällä säännöllisyyteen, ravinnon laadukkuuteen ja erityisesti juoksuharrastuksessa oikeaan syömisen ajoitukseen, pystymme parempiin treeneihin ja näin ollen palautumiseen ja tuloksiin. Kokeilemalla löytää itselle parhaimmat tavat.

 Keskustelun jälkeen piti saada kroppa liikkeelle ja ehdottaessani aikoinaan cooperin-testiä, ei vastarintaa kuulunut - JEE :D!

Hurjan monelle jo sana ´cooperin-testi´ nostaa niskakarvat pystyyn ja kamalan tuskaiset muistot nuoruus vuosilta koulun liikuntatunneilta. Tahdoin ehdottomasti särkeä tämän mielikuvan ja luoda paremman kokemuksen testistä. Cooperin-testi ei välttämättä ole paras mahdollinen mittari aloittelijan testiksi sen rajuuden vuoksi. Kuitenkin tämä 12 minuuttinen on suht helppo kenen tahansa tehdä ja melkein koska vaan. Juoksukoulun osallistujat tekevät tämän saman juoksun syksymmällä omin päin uudestaan ja vertaavat omaa tulosta ja juoksun aikaisia ja jälkeisiä tuntemuksia. Testi tehtiin siis vain itseä varten enkä minä tai kukaan muu tuloksia ottanut ylös tai arvioinut juoksijaa sen mukaan.

 Cooperin-testissä mitataan maksimikestävyyttä ja sen on kehitellyt yhdysvaltalainen Kenneth H. Cooper vuonna 1968 Yhdysvaltain armeijalle. Tulosten perusteella voidaan arvioida maksimaalista hapenottokykyä. Testi kannattaa juosta mahdollisimman tasaisella alustalla ja sellaisessa paikassa, jossa on helppo laskea juostu matka. Urheilukentän rata on tähän ehkä kiistatta paras paikka. Vauhti on hyvä pyrkiä pitämään tasaisena koko ajan ja lopussa kiristää vauhtia jos vain jaloissa puhtia piisaa.

Me pääsimme lähes tyhjälle urhelukentälle aurinkoisessa kelissä. Jokaisella oli lepopäivä takana, lämpöinen keli huomioiden juotu runsaasti vettä ja reilu kasi tuntia aikaisemmin syöty päivällinen. Alku verryttelyt ja tekniikka harjoittelua ja ei kun menoksi vaan :)

Jokainen juoksi mainiosti ja sai pidettyä juoksun päällä koko 12 minuuttia! Väsy painoi lopussa ja herätti kaikissa tuntemuksia laidasta laitaan. Osallistujat onnistuivat hienosti ja saivat tuloksen alle, johon peilaamalla on hyvä verrata omaa kehitystään.

Itsellä cooperi jäi nyt juoksematta kun laskin kierroksia, mutta kutkuttaa sen verran testauttaa itsensäkin, että joku päivä taidan kirmata kentälle minäkin ;)

~Eija~

Koulun penkille pitkästä aikaa :D

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt sitä työtä yli 13 vuotta. Kaikki nämä vuodet olen ollut samassa paikassa, osastolla jossa olin opiskelijana viimeisellä harjoittelullani ja sitä myöden jatkoin kesäsijaisena. Myöhemmin sain myös vakinaisen toimen ja sitä rataa on menty. Pidän työstäni, mutta jo valmistuttuani tiesin etten tätä alaa jatka ura mielessä eteenpäin. Muutenkin opiskelu oli vienyt niin mehut, että oli ihana keskittyä työn tekoon ja muuhun elämään. 

Viime keväänä yllätin itseni tutkailemasta liikunta-alan koulutuksia. Kahvakuulaohjaajan paperit oli jo takataskussa, mutta oli tunne ettei se riitä. Mua myös pyydettiin muutaman kerran vetämään juoksukoulua, mutta vaikka juoksu kokemusta itsellä on, ei toisten juoksemisen ohjaamisesta yhtään. Halusin itselleni vankemman tietopohjan ja itseluottamusta.

 Ja sitten laitoin hakupaperit vetämään Kuortaneen Urheiluopiston liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Hirvityksen ja jännityksen puristuksessa kävin pääsykokeissa kesäkuun alussa. Pääsykokeissa oli haastatteluosio, rytmiikka testi ja ohjaustuokio. Osiot menivät omasta mielestä vaihtelevan ok:sti. Oli onnistumisia, epävarmuutta ja aivan vääriä askelkuvioita. Joka tapauksessa muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että minut on valittu :)

Tätä tietoa pureskelin pari viikkoa. Juttelin perheen kanssa ja parin ystävän. Pohdin mielessäni erityisesti aikataulua, omaa jaksamista, perhettä ja tutkinnon tuomaa mahdollisuutta. Liikunta-ala on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä ajauduin sairaanhoitajaksi ja nyt olisi ovi raollaan kokeilla rakasta harrastusta ammattimaisemmin.

Päädyin hyväksymään opiskelupaikan :D!

Elokuun lopussa se sitten virallisesti alkoi ensimmäisellä lähijaksolla Kuortaneella. Meitä on 10 naista ja yksi mies. Aivan huippu porukkaa ja niin erilaisista lähtökohdista ja monenlaisin tavoittein. 

Tällä ensimmäisellä jaksolla käytiin perusteellisesti tutkinnon osioita ja laitettiin alulle ajatuksia miten itse tulee toteuttamaan tehtävät. Oli didaktiikkaa, markkinointia, myyntiä, ohjaustuokioita, kuntotestaus asiaa ja frisbeegolfia. Voin sanoa, että ensimmäisen kerran olen sellaisessa koulussa, jossa yrittää kuunnella korva tarkkana joka ikisen asian ja nautin joka hetkestä.

Polkupyöräergometritesti loppuun asti, maksimaaliselle tasolle. Arvio mun maksimaalisesta hapenottokyvystä oli 53,25 -> hyvin hyvä :D

Jos ei muuta käteen jää, niin ainakin roppa kaupalla hyödyllistä tietoa omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Ja kun ei sielä vain istuta koulun penkin takana, vaan me todella teemme näitä juttuja konkreettisesti. Kuntotestit poljimme ja kyykkäsimme, kehonkoostumusmittaukset ja tulosten tulkitseminen. Ohjaustuokiot ovat kaikille opetustilanteita, joissa annamme ja saamme palautetta toisiltamme. Aivan paras juttu minkä opin ensimmäisellä jaksolla, oli opettaja Veijo Vannesluoman opetus; Virheitä saa ja pitää tehdä, tyhmyyttä on se jos ei virheestä ota mitään opikseen.

Porukalla frisbeegolf-radalle. Oli muuten todella hauskaa vaikka haastavaa :)

Kyllä voimaa ja tyyliä löytyy, mutta suunta päin männyn runkoa ;)

Opiskeluun kuuluu siis tehdä yhteensä neljä tehtäväkokonaisuutta. Liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikunnan ohjaaminen, yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayritäjänä toimiminen. Näiden lisäksi suoritettuaan tietyt osiot hyväksytysti, saan personal trainerin paperit. Näistä osioista ainakin kaksi tulen suorittamaan Fysio2000:lla. Fysio2000 on toiminut 15 vuotta Ilmajoella, jossa on kuntosali ja fysioterapia palveluita. Nyt elokuussa on samoilla palveluilla Fysio2000 aukaissut toimipisteen myös Seinäjoella. Huikean hienot tilat ja mukavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. On ilo toimia heidän kanssaan.

Tällä viikolla on taas odotetut lähijaksot Kuortaneella. Muun muassa yön yli retki luvassa :) Omat vapaapäivät menee toteen :D!

~Eija~