Uuden edessä jälleen

Mä oon yllytyshullu, varsinkin jos mua haastetaan kokeilemaan jotain uutta tai ylittämään itseni. Mä haluan haastaa omaa kroppaani, kestävyyttä ja nopeutta. Ylös voin mennä ja kauas myös, mutta veden alle en koskaan. Enkä missään nimessä pistä suuhuni mitä sattuun! Joo, kaikella rajansa!

No onneksi nyt ei ole kyse mistään äärimmäisyyksistä, mutta uuden edessä olen jälleen, sillä huomenna lauantaina pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan rogainingia (kuinkahan tuo sana fiksusti pitäisi taivuttaa...?).

Rogaining on yksi suunnistuksen muoto, joka on peräisin Australiasta. Siinä kartalle on merkitty rasteja ja tarkoitus on suunnitella oma reitti niin, että kerää tietyssä ajassa mahdollisimman monta rastia. Nämä rastit on myös pisteytetty, joten joltain rastilta saa esimerkiksi 5 pistettä ja toiselta 10. Eniten pisteitä saanut ja määrätyssä ajassa maaliin tullut voittaa. Ajan ylityksestä tulee aikasakkoa. Yksi hienoin juttu tässä lajissa on se, että matkaa ei tarvitse taittaa yksin, vaan yleensä mennään 2-5 hengen porukassa ja jokaisen on käytävä yhdessä rasteilla (ei siis voi hajaantua metsässä). Toki on myös joitain kisoja, joissa voi yksin matkaa taivaltaa. Matkat ovat yleensä 2 tunnista yhteen vuorokauteen.

Kuva Luontoon.fi -sivuilta

Esimerkki rogaining kartasta ja ripotellut rastit

 Kuten monessa muussakin lajissa, tässäkin kuka tahansa voi sitä harrastaa. Voi mennä tosissaan kisavaihteella tai fiilistellä luonnossa hyvässä seurassa. Vaihtoehtona voi olla myös kulkeminen pyörällä. 

Me, mä ja mun isoveli kuljemme huomenna jalkaisin ja aikaa on 4 tuntia Peurunka Rogaining-kisassa. Isoveli on kokeillut rogainingia jo aikaisemminkin, joten mulla on aivan luottavainen olo. Mä olen innokas ja hätäinen, isoveli on tahdikas ja rauhallinen. Siis aivan mahtava ennakkoasetelma ;)

Meillä oli puhetta jo pari kesää sitten, että joskus mennään yhdessä, mutta vasta nyt saatiin aikataulut osumaan ja heinäkuun lopulla ilmoittautumiset tehtyä. Meillä on molemmille suunnistuskokemusta lapsuudesta asti eikä se kipinä ole sammunut minnekään. Kunto on melko samalla tasolla, joten tavoitteena on pysyä hyvässä liikkeessä koko 4 tuntia. Sellainen sopiva maraton aika. Menemme hyvillä fiiliksillä, rentoa ja mukavaa suoritusta tekemään :)

Toinen esimerkki kartta netistä.

Oon kovasti miettinyt käytännön juttuja. Miten siinä reitin suunnittelussa onnistuu? Kuinka vaikeaa ajan kuluminen on arvioida eri maastoissa? Miten yhdessä suunnistaminen oikeasti lähtee sujumaan? Pystynkö juoksemaan metsässä reppu selässä? Mitkä vaatteet on järkevä pistää päälle? Kuinka paljon varaan evästä ja mitä?

Pakkasin useampaa vaihtoehtoa vaatteita ja ruokaa. Kyytiin lähtee iso pala styroxia ja isoveli tuo nuppineulat ja lankaa. Kompassi ja emit ok. Jalkaan päädyin laittamaan suunnistuskengät, vaikka koskaan en ole niillä noin pitkää aikaa taivaltanut. Niin, siispä kunnon sukat jalkaan. Reppuun eväiden lisäksi kertakäyttösadetakki, kännykkä vesitiiviisti pakattuna ja hanskat.

Mä saavuin Peurungalle minilomalle lasteni ja vanhempieni kanssa jo tänään. Virittäydyn rogaining -fiilikseen kylpylän aalloissa. Yritän parhaani mukaan pysyä nahoissani ;)

~Eija~

Optimaalisempi laktaattijahti

Viime viikon perjantaina, liikunta-alan ammattitutkintoon liittyvällä viimeisellä Kuortane päivällä oli mahdollisuus juosta tasotesti, eli laktaattitesti. Olen juossut tämän ensimmäisen kerran vuoden 2015 maaliskuussa. Tällä ensimmäisellä kerralla en oikein tiennyt kuinka testi kannattaisi juosta ja luulinkin matalien sykkeiden johtuvan "väärin" juoksemisesta. Ei siinä sitten kuitenkaan mitään väärin mennyt, vaan mulla nyt vaan on matalat sykkeet ja maksimit ei nouse lähellekään 200, puhumattakaan yli. Toisella kerralla, viime huhtikuussa juoksin testin opiskeluihini liittyvänä testikokeiluna ja silloin mulla oli takana yövuorot ja eihän se sitten hyvä ole ollenkaan... Laktaatit ja sykkeet olivat heti normaalia korkeammalla. Silti testin tulos kokonaisuudessaan oli erinomainen ja kehitystä vuoden takaiseen oli tullut :)

Kuortane hallin juoksuradan yksi kierros on 200m.

Nyt kolmannella kerralla tilanne oli optimaalisin. Tiesin jo mikä on edessä (viimeisellä kierroksella lähes kuolema...), tiesin miten sykkeeni reagoi eri vauhteihin ja olin saanut nukkua edellisen yön omassa sängyssä yli 7 tuntia. Meidän opiskelija porukasta ei ollut kuin minä ja Sari jotka ilmoittauduimme juoksuun. Hienoahan on se, että testin pääsee Kuortaneen Urheiluopistolla sovitusti tekemään oli sitten yksi tai kymmenen juoksijaa :) Onneksi Sari oli myös mukana, koska yksin tuskin tulisi vedettyä itseään niin tappiin kuin testissä kuuluu tehdä. Aamutuimaan (no kello oli 10 ;)) molempia hiukan "otti päähän" että tuli testiin ilmoittauduttua, kun helpommallakin päivän voisi aloittaa. Onneksi kuitenkin tuli testi juostua, sillä jälkeenpäin olo oli mitä mahtavin :D

Sormen päästä verinäyte.

Ideahan on se, että juostaan joko 5x800m tai 6x1000m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan veren laktaattipitoisuus. Joka veto tehdään edellistä korkeammilla sykkeillä ja näin ollen vauhti kiihtyy. Viimeisellä ei enää tarvitse tarkkailla niin sykettä, vaan annetaan mennä niin lujaa kuin kropasta lähtee, siis lähelle oksentamista/kuolemaa/pyörtymistä. Oma itsesuojeluvaisto suojasi, että vaikka tuntui ihan hirveen pahalta, hengissä selvisin. Mä oon tehnyt joka kerta testin kilometrin vedoilla.

Ensimmäiset kaksi kilometriä ovat siitä haastavia, että on vaikea pitää vauhti tarpeeksi rauhallisena että sykkeet pysyy alhaalla. Koko ajan joutuu silmäilemään sykettä, sillä jos rentoutuu hetkeksikin ajatuksiinsa, vauhti kiihtyy ja syke nousee. Ekat kaksi kierrosta siis oikeasti jarrutellaan.
Mun tavoite sykkeet olivat 1.km 110-115, toteutunut keskisyke oli 114.
2.km 120-125, toteutunut keskisyke oli 120.

Kolmas ja neljäs kilometrit ovat ne helpoimmat. Tämä vauhti on se mitä usein tulee perus lenkillä omia ajatuksia tuulettamalla mentyä. Helppoa ja mukavaa :)
Mun tavoite sykkeet olivat 3.km 130-135, toteutunut keskisyke oli 134.
4.km 140-145, toteutunut keskisyke oli 144.

Viimeiset kaksi ovat pahimmat. Nyt saa jo juosta ja keuhkojen koko kapasiteettia on käytettävä että happea riittäisi puristamaan loppuun asti. On pakko mennä omalta mukavuusalueelta pois ja ajatus, että tämä kestää vain hetken ja mitä nopeampaa menee, sitä nopeampaa tämä on ohi.
Mun tavoite sykkeet olivat 5.km 150-155, toteutunut keskisyke oli 155
6.km maksimiin, toteutunut huippu oli 163.

Tulokset tulevat sähköisesti monen sivun tietopakettina :)

Nimensä mukaisesti testissä ei tarkkailla vain sykkeitä, vaan yhdessä laktaatti arvojen kanssa lasketaan kynnystasot joilla on tarkoituksen mukaista harjoitella kohti omia tavoitteita. Treeneissä sykkeitä tarkkailemalla saat rauhallisesta peruskestävyys lenkistä juuri sellaisen kuin sen olla pitääkin ja kiihtyvissä vauhtikestävyys treeneissä tarkkailet että sykkeet pysyvät siihen tarkoituksen mukaisella tasolla. 

Mun sykerajat ovat laskeneet jokaisella testi kerralla, mikä kertoo kunnon kehittymisestä, jes :D Suunta on oikea. Jatkossa pyrin kehittämään edelleen vauhtikestävyyttäni, että saisin omia ennätyksiäni pistää tulevaisuudessa vielä uusiin lukemiin. 

Hyvät havainnollistavat kuvat.

Oon niin tyytyväinen, että omat juoksuvauhtini ovat parantuneet joka testikilometrillä ja samanaikaisesti sykkeet kuitenkin ovat matalemmat. Itselle asetin ennen testiä tavoitteeksi päästä viimeisellä kilometrillä alle 4 minuutin vauhdin ja onnistuin :D Viimeinen kilometri meni 3:53 aikaan!

Tämän testin voi tehdä kuka tahansa joka haluaa dataa omasta juoksukunnostaan ja vinkkejä harjoituksiin sykkeitä hyödyntäen. Tulokset ovat jokaisen henkilökohtaisia eikä niitä vertailla muihin. Itsekin vasta olen oppinut hyväksymään sen, että en voi kilpailla korkeimman maksimi sykkeen tittelistä, mutta ei se tämän tarkoitus olekaan. Mun sydän hakkaa tällaiseen tahtiin ja sun ihan omaansa :)

Musta viiva on uusimmasta testistä.

Eilen teinkin sitten ensimmäisen vetotreenin testin mukaisten sykkeiden mukaan. Menin sen verran myöhään, että sai pitkästä aikaa laittaa lampun otsalle. Alkulämmittelynä kilometrin rentoa juoksua. Sen jälkeen 4 kertaa kilometrin vedot kiihdyttäen. Välissä puolen kilometrin palauttelu ennen seuraavaa vetoa. Loppuun vielä rento verryttelyä juosten. Keskisyke oli 142 (VK2) ja maksimisyke 158 (MK). Pisti reippaasti puuskuttamaan :)

Vielä loppuun KIITOS kaikille huomioidessanne valmistumiseni liikunta-alan ammattilaiseksi ja personal traineriksi :) Olen saanut ihania tsemppi viestejä ja blogipostauksenikin oli kiinnostanut ilahduttavan monta. Tuntuu hurjan kivalta :)

~Eija~

Virallisesti valmis!

Viime vuoden kesäkuussa ajelin ensimmäisen kerran Kuortaneen Urheiluopistolle opiskelujen merkeissä. Silloin oli pääsykokeet liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Silloin jännitti ja olin kovinkin epävarma, onko tämä mun juttu ja onko tässä mitään järkeä. Pääsin opiskelemaan ja tämä tiedon jälkeen pohdin asiaa vielä monelta kantilta, ennen kuin otin opiskelipaikan vastaan. Nyt vuosi ja vajaa neljä kuukautta myöhemmin en kadu yhtään tuota päätöstä. Takana on yksi ikimuistoisimmista vuosistani. Ei se helpoin eikä aina niin mukavaa ollut, mutta uurastus palkittiin ja opin itsestäni paljon uutta ja ny tiedän selkeämmin mitä todella haluan tehdä tästä eteenpäin. Liikunta on aina ollut erittäin tärkeä osa elämääni ja tämän vuoden aikana olen nähnyt valtavan lajikirjon ja liikunnan monet mahdollisuudet. Ilolla jaan tätä kokemustani ja oppimaani kohtaamilleni ihmisille.

Laktaattitestissä sormenpäästä verta kilometrin välein.

Tänään ajelin viimeisen kerran LAT8-ryhmäläisenä Kuortaneelle. Meillä oli toivomamme viimeinen tapaaminen ja pieni valmistujaishetki. Meitä oli 5, jotka olimme kesäkuussa määräpäivään raportit palauttaneet ja ne olivat hyväksytysti tutkintolautakunnasta palautuneet.

Ennen todistusten jakoa mä ja Sari käytiin vielä juoksemassa laktaattitesti. Huhtikuussa juoksin ko testin suoraan yövuoron jälkeen ja olin kieltämättä silloin hiukan takussa. Tästä pääset lukemaan tuon huhtikuisen kokemuksen. Oli hienoa päästä testi tekemään nyt uudestaan virkeämmällä kropalla. Kirjoitan tästä testistä sitten myöhemmin kun saan tulokset.

Vauhdikkaat halaukset ;)

Todistukset oli jakamassa vastuuopettajamme Ville, Kuortaneen Urheiluopiston johtaja Atte ja rehtori Tapio. Lyhyiden puheiden jälkeen saimme hienot todistukset halauksineen käteen. Oli mitä mahtavin tunne :D

Meistä puolet saivat nyt todistukset ja lopuilla viimeiset puristukset vielä.

Virallisen osuuden jälkeen saatiin omalla porukalla jatkaa yhteistä rentoa päivää. Pääsimme kickbike -menopeleillä huristelemaan pitkin Kuortaneen raittia. Tsekkasimme muun muassa tervahaudan ja kirkon aidan. Mukavaa puuhaa ja sopivan lämmin tuli potkutellessa. Hyvää treeniä reisille ja pakaroille!

Olimme toivoneet myös sumoasuilla peuhaamista ja saamamme piti :D Kannoimme ensin nuo edustavat tamineet ylämäestä alas (ja myöhemmin raahasimme vielä tietysti alamäestä takaisin ylös..). Mä en ole ennen leikkisää sumoasua pukenut päälleni ja se olikin todella hauska kokemus. Meillä oli lajeina sukkulaviesti, pituushyppy ja paini. Ai että tuli naurettua ja puvut olivat karmean hikiset leikkimisen jälkeen... Ei siis todellakaan mitään kevyttä treenailua, vaan kunnon hiit.

Varokaa :D!

Meidän joukkue voitti sukkulaviestin!

Kaatumista ja ylösnousua piti harjoitella ;) Pyörähtäen ylös.

Päivän päätteeksi otettiin vielä tunti keilailua. Mukavaa puuhaa tämäkin, vaikka keilahallissa on aina mun mielestä aivan liian kova meteli johtuen kaatuvista keiloista ja pallojen kolisemisista. Oikean käden ranteessa taas tuntuu oudoksuksesta keilapallon heitot.

Haikein mielin, mutta ihania muistoja taskut täynnä lähdimme ajelemaan kotiin päin. Vuosi meni nopeasti, toisaalta aivan liian nopeasti. Viime vuoden elokuusta lähtien kokoonnuimme joka kuukausi 3-4 päivää peräkanaa lähijaksoille Kuortaneelle ja muu aika oli itsenäistä opiskelua, tehtävien tekemistä, harjoittelua ja raporttien rustaamista. Kaikki tämä vaati, toisinaan kovin tiukkaakin aikatauluttamista, että kaiken ehti tehdä. Oon kärsinyt päänsärystä johtuen univelasta, stressistä kun olisi pitänyt olla useassa paikassa yhtä aikaa ja tehdä monta asiaa samaan aikaan. Lisäksi oon ollut välillä todella kiukkuinen asioista joille itse en ole voinut mitään ja joidenkin näiden asioiden on vain ollut pakko antaa mennä menojaan. 

Opin liikunnan monipuolisuuden tärkeyden meillä "taviksilla" ja täten tämän kiireisen vuoden aikana oma kestävyys- ja vauhtikuntokin on kehittynyt valtavasti. Ymmärrän ja yritän keskittyä omassakin treenailussani enemmän lepoon ja kehonhuoltoon. Aina ei tarvitse ja hyödytä mennä sata lasissa. Itseään ei saa rikkoa.

Olen tavannut aivan mahtavia ja ainutlaatuisia ihmisiä kuluneen vuoden aikana, joiden kanssa matka jatkuu edelleen. Opin heiltä ja itsestäni koko ajan uutta ja arvokasta.

Valmis :D!

Viralliset todistukset.

Meidän ryhmä sopi seuraavan tapaamisen keväälle. Yhteyttä pidetään kuitenkin aktiivisesti koko ajan. Ikävä tulee silti.
Kiitos LAT8 -ryhmäläiset <3

~Eija~

Haastava, vaativa sprintti

Viime lauantaina kisattiin suunnistuksen SM-sprintit Vaasassa. Mä kiiruhdin kisojen jälkeen kodin ja suihkun kautta suoraan piipahtamaan ystävän synttärijuhlilla ja sieltä yövuoroon. Nyt kahden yövuoron ja yhden nukutun päivän jälkeen on hiukan saanut pureskeltua ensimmäistä sm-kokemustani ja itse kisaa. Hieno kokemus, hienosti järjestetty kokonaisuus ja hieno laji :D

Edellisessä postauksessa kerroinkin etukäteis jännittämistäni, niin jännitin kyllä ihan lähtöön asti ja itse asiassa tuloksien tuloon asti. En tiedä miksi jännitin niin valtavasti, en hetkeen ole niin kovaa jännittänyt. Ehkä kertoo epävarmuudesta. Hyvä kun aamupalan sain kotona nieleskeltyä. Mun lähtö karsinnassa oli klo.09.04 ja vaikka aurinko paistoi jo ihanasti, oli tosi kylmä, muutama aste plussaa. Numerolappojen haussa oli kamala ruuhka, mutta sain napattua omani melko nopeasti ja pienen lämmittelyn jälkeen pääsin jo lähtökarsinaan. Hermostutti. Alku menikin sitten ihan pölläilyksi. Ensimmäinen ja toinen rasti meni hakemiseksi. Sitten oli pakko rauhoittua ja yrittää keskittyä olennaiseen. Loppu rata menikin aivan hyvin ja pääsi vauhtiakin pitämään. Kielletyt alueet olivat selkeät ja reitinvalinnatkin alun hätiköinnin jälkeen melko optimaaliset. Helpotuksen huokaus kun sain hyväksytyn suorituksen, jes :) Aika oli huono, mutta mun onni oli, että meidän ikäsarjassa oli 29 ilmoittautunutta ja joka sarjasta aina 30 pääsee A-finaaliin, joten kaikille riitti vain hyväksytty suoritus. Jos olisi ollut enemmän porukkaa tai tiukempi karsinta, olisin karsiutunut auttamattomasti tällaisella suorituksella.

Hetken seurasin muiden maaliin tuloa ja sitten suuntasin autolle syömään ja lepäilemään. Aikainen herätys, koko päivän Vaasassa oleminen, ystävän synttärit ja vielä yövuoroon meno illalla vaati,että yrittäisin hiukan nukkua finaalien odotusajan. Onneksi aurinko paistoi autoon ja näin ollen siellä tarkeni hyvin ottaa tunnin unet. Muutenkin lämpötila kohosi lähes kesäisiin tunnelmiin ja aurinko paistoi. Tutkailin karsinnan väliaikoja ja tsemppasi havainto, että alun haparoinnin jälkeen sopivalla vauhdillani olin aivan mukavasti kärjen vauhdissa. Vaatisi nyt keskittymistä peliin.

Autossa torkkuen.

Ensikertalaiselle sm-kisojen käytännöt ja tarkat säännöt gps-kellojen, lähtökynnyksien ynnä muiden kanssa oli opettelua. Vaikka ohjeita oli etukäteen lukenut, oli tunne koko ajan että tekeeköhän jotain väärin. Säännöistä huolimatta porukka oli rennolla ja hyvällä fiiliksellä liikkeellä. Se taisi olla vaan mä joka stressasi...

Finaalin lähtöä saikin sitten odottaa. Onneksi nyt ei ollut kylmä. Olo oli jännittynyt mutta jotenkin hiukan rauhallisempi. Nyt pääsin kartalle heti ja homma lähti rullaamaan. Vauhdin sain pidettyä sopivana, loppua kohden kiristin sen minkä pystyin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja oli ilo painaa menemään. Reitinvalinnat piti tehdä silmänräpäyksessä, juoksu pätkät piti hyödyntää tutkimalla jo seuraavaa rastinväliä ja olla koko ajan skarppina. Pää ei pysy mulla koko ajan mukana ja tästä johtuen jokunen huono reintinvalinta tuli tehtyä, myös pysähdyksiä ja virheitä. Mutta maaliin tultiin ja sitten ehti rauhassa Kaarlen kentällä auringon paisteessa tutkia mitä tuli tehtyä ja mikä oli fiksua ja mikä ei. 

Iloinen olen juoksukunnostani :D Löytyy vauhtia ja kestävyyttä, mitkä molemmat ovat kehittyneet viimeisen vuoden aikana. Sm-kisakokemus kannatti käydä hakemassa ja mielelläni menen toistekin. Olihan se sellaista isomman kisahengen meininkiä ja oli hienoa katsoa kuinka Suomen huiput vetää tarkasti ja kovaa.

Kotiinpäin ajellessa sääntöjen tarkka noudattaminen ja valvonnan alla oleminen jäi päälle ja köröttelin just eikä melkeen rajoitusten mukaan kotiin. Tuntui että joka puskan ja risteyksen takana joku seurasi ja tarkkaili teenkö jotain väärin. Ikävä tunne mikä tuli am-sprinttienkin jälkeen. Ahdistava tunne ja ehkä osaksi selitti mun jännityksenkin ennen kisaa. Kunhan taas ehtii omille lenkkipoluille rauhassa, niin tuo tunnekin varmasti katoaa (rajoitusten mukaan ajaminen voisi tietysti mielellään jäädä pysyvästi päälle ;) )...

Muisto sm-kisoista :)

Kunhan yövuoroista tässä taas tokenee, voi katseet taas siirtää seuraaviin haasteisiin. Ilmoittauduin Kankaanpään maratonille ja sitä ennen oon vielä isoveljen parina 4 tunnin rogaining kisassa :) Mukavaa siis tiedossa!

~Eija~

Sprinttijännitystä

Alku viikko oli taas tarkasti aikataulutettu setti töitä, ruuanlaittoa, lasten kuljettamista, ohjauksia ja pari sovittua tapaamista kasvotusten ja puhelimitse. Iltaisin olin niin valmis nukkumaan, että taas aamulla olin tikkana pystyssä ja pyörät lähtivät pyörimään alusta. Taputan itseäni olkapäälle tyytyväisenä, sillä kaikki suunnitellut asiat tuli hoidettua ja tehtyä. Mutta joka päivä ja joka viikko ei tällaista settiä pystyisi. Loppu viikon kaksi vapaapäivää armahti ja taas on akut "almost full" :) Pieni paine asioiden hoitamisessa toisinaan auttaa niiden toteuttamisessa ja lepo urakan jälkeen tuntuu entistä paremmalta.

Ei voi olla mainitsematta tuosta auringosta, joka on hellinyt tämän viikon. Onneksi ehdin siitä nauttia, kun kahvakuulatreenit huhkitaan vielä syyskuu ulkona ja vapaapäivinä yritän saada puutarhaa kuntoon kohti talvea. Syksyn värit ovat kevään puhkeavan vihreyden jälkeen toiseksi parasta luonto taidetta ehdottomasti. Kunpa tämä väriloisto kestäisi vielä tovin ja lokakuun mahdolliset harmaat kurakelit jäisivät väliin kokonaan. Lunta sitten maahan vauhdilla kun lehdet ovat puista tippuneet. Mulle kelpaisi :)

Puutarhaterapian lisäksi vapaapäivänä ehdin itselle poikkeukselliselle aamulenkille. Oon enemmän iltalenkkeilijä kuin aamulenkkeilijä. Aamuisin herään niin hitaasti ja oon aluksi aina niin viluinen. Mutta nyt piti vain käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä loikkimaan pitkin peltomaisemia. Kyllä olo keveni taas huomattavasti ja ajatukset järjestyivät paikoilleen.

Jos jotain hyvää kiireinen viikko on tehnyt, niin vielä parempaa on se, että se on pitänyt mun ajatukset lauantain kisasta poissa. Mutta tänään perjantaina on vaan ollut pakko katsoa totuutta silmiin ja ajateltava huomista starttia...kahta starttia. Edessä on mun ensimmäiset Suomen Mestaruus suunnistuskisat! Sprintti kisat. 

Sprintti siitä mielenkiintoinen suunnistuslaji, että siinä metsässä liikkumisen sijaan mennään kaupungin keskustassa talojen, torien, puistojen ja autoteiden seassa. Sprinttikarttamerkit ovat hiukan erilaiset kuin normi metsäisessä suunnistuskartassa. Kielletyillä alueilla liikkuminen rangaistaan suorituksen hylkäämisellä, eikä siinä mitkään selittelyt auta. Ensimmäiset sprintti kisat on järjestetty Vaasan ja Mustasaaren alueella 1980-luvulla ja nyt lauantain kisassa palataan historiallisesti tämän lajin juurille, Vaasaan. Paikalle on tulossa sellaiset 1800 suunnistajaa. Nimensä mukaisesti kisa on lyhyt ja todella nopea tempoinen. Ohjeellisesti radalle kuluu aikaa jotain 15 minuuttia ja vauhti pidetään mahdollisuuksien mukaan koko ajan tapissa. Tiukat kurvit talojen nurkilla, rastille pysähtymiset ja erityisesti reitinvalinnat ratkaisevat kuka on paras.

Omalla kohdalla on kovat paineet saada hyväksytty suoritus, ei mitään sen kummempaa. Kahdelta edelliseltä sprintiltä oon saanut hylsyn, juuri kielletyn alueen ylityksestä, jotka on tapahtunut silkasta omasta erehtymisestä eikä tahallisesta vilppi yrityksestä. Mä oon nyt sitten yrittänyt painaa mieleeni ja sisäistää nuo merkit ja oon tuijotellut vanhoja sprinttikarttoja siinä toivossa, että virheet on nyt tehty ja niistä on opittu. Jännittää tosi kovaa kuinka tässä käy. Kuinka aamupäivän karsinnassa pääsen kartalle ja selviydynkö hyväksytysti iltapäivän finaaliin?
Mainitsinko jo että jännittää hirmuisesti ;)? En tiedä saanko edes tulevana yönä nukutuksi.

Pitäkää peukkuja :)

~Eija~

Voihan karttamerkit ja kröhä

Flunssa yritti viime viikolla iskeä mun kantaan, kuivahkoa yskää ja päänsärkyä ja mä puolestani taistelin vastaan c-vitamiinein ja villasukin. Mä olin jo ilmoittautunut kolmeen suunnistuskisaan joten täysin levossa en pystynyt olemaan. Jokaisen vedon jälkeen kyllä keuhkoissa tuntui ja limaakin irtosi, mutta ei ainakaan toistaiseksi pahentaneet oloa. Suosittelen flunssaisena kaikille lepoa urheilusta, mutta on se niin vaikeaa omalla kohdalla. Kisojen lisäksi en muita omia treenejä tehnytkään, vaikka tarkoitus oli. Mutta olipa tässä jo muutenkin karttojen kahinaa :)

Suunnistaessa kädet on täynnä tavaraa :)

Ensimmäinen kisastartti oli arki-iltana sprintti veto. Sprintissä usein suunnistetaan keskellä kaupunkia tai kylän keskustassa. Kartta on hiukan erilainen kuin perus suunnistuskartta. Ennen kisaan lähtöä on syytä opetella tai edes kerrata karttamerkit, että tietää kielletyt ja sallitut ylityspaikat. Mä en sitä kiireessä tehnyt... Tämä taisi olla koko suunnistaja"urani" viides sprintti ja jo toinen hylsy. Ylitin matalan muurin ja oivalsin mahdollisen virheeni heti kun astuin muurin toisella puolella olleelle nurmikolle. Kiersin toki koko radan läpi ja kiertelin aivan älyttömiä koukkuja pohtien koko ajan saakohan tästä mennä tai onkohan tästä sallittua juosta. Epävarmuus kalvoi koko matkan ja odotetusti se sitten koituikin kohtalokseni. 

Sprintti kartta.

Juoksu kyllä kulki ja sprintti vauhdikkuudessaan on aivan huippu laji, mutta pohtimaan pisti onko sitten kuitenkaan mua varten. Tämän viikon lauantaina on SM-sprintti Vaasassa ja olin ajatellut viime viikon sprintin olevan hyvää harjoitusta. Hylsyn vuoksi epäröin kovastikin ilmoittaudunko vai en. Suunnistajakolleegan kannustamana kuitenkin ilmo lähti ajallaan ja elämäni ensimmäiset SM-kisat lähestyy...

Kohta valot päälle :)

Viime viikon toiset suunnistuskisat olivat aluemestaruus yösuunnistuskisat. Yö ja pimeys herättää aina kunnioitukseni, eikä nytkään ollut poikkeus. Oma lähtöaika oli klo.22.05 ja silloin oli jo todella pimeää. Onneksi oli mukavan lämmin, noin 15 astetta plussaa ja pieni tihkusadekin loppui juuri ennen lähtöä, joten metsässä oli kelin osalta oikein mukava tarpoa. Puhdas suoritus ei ollut tämäkään, ei sitten lähellekään. Ekalle rastille heti kiertelyä, toiselle tyhmää polun hakua ja monelle muullekin hiukan oikealta tai vasemmalta. Kolmelle rastille taisin mennä ihan nappi suorituksella. Mutta ei jäänyt mikään suuremmin harmittamaan, koska pääasia oli pysyä pimeässä metsässä rauhallisena ja saada hyväksytty suoritus ja siinä onnistuin :)

Viime vuonna olin myös sprintissä ja yökisoissa ja niistä pääset lukemaan tästä.

Yösuunnistus reittiä.

Koko viikon kruunasi vielä sunnuntaina kansalliset keskimatkan suunnistuskisat. Syyskuinen keli helli taas auringonpaisteella ja puista putoavilla keltaisilla lehdillä. Joko oon ollut niin kiireinen tai kaikki on tapahtunut niin kovin yhtäkkiä, mutta viikonloppuna huomasin miten syksy oli konkreettisesti alkanut. Auringonpaiste korosti puiden lehtien keltaisia, oransseja ja punaisia värejä ja tuuli toi viileä kosketusta muuten niin lämpöiseen ilmaan. Oli todella kaunista :)

Kisa meni aivan hyvin. Melko joutuisa, helpohko rata, mutta kiva välillä näinkin. Mitään rastia ei tarvinnut hakea, mutta osan otin varman päälle rauhallisesti karttaa lukien. Oli oikein eheyttävä kokemus alkuviikon sprintti kokemuksen jälkeen ;) 

Viikon saalis.

Tänään tallustelin kumpparit jalassa puutarhassa ihaillen kesän viimeisiä merkkejä ja syksyn alun väriläiskiä. Toivottavasti syksy antaisi tällaisia kauniita päiviä vielä monta monta lisää ja että tämä mun olkapäällä kiusaava flunssan poikanen putoaisi kyydistä ja päästäisi mut taas kunnolla liikkumaan. Viikonloppuna ainakin toivoisin pystyväni starttaamaan SM-sprinteissä terveenä ja karttamerkit selkeänä mielessä. Pitäkää mulle peukkuja :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille :D!

~Eija~

EnergiaA matalilla ja korkeilla sykkeillä

Elokuun puolessa välissä alkoi EnergiA juoksutreenit Ilmajoella. Nyt ollaan jo puolessa välissä yhteisiä treenejä, joten on hyvä hiukan kertoa mitä meille kuuluu :)

Värikästä porukkaa :)

Mukaan lähti hyvä porukka hakemaan tuntumaa juoksuharrastukseen, sen jatkumiseen ja siinä kehittymiseen. Jokaisella on omat henkilökohtaiset lähtökohdat ja tavoitteet, eikä missään vaiheessa kilpailla toisiamme vastaan. On ollut ilo huomata, miten kaikki kannustavat toisiaan, jakavat onnistumisia ja kokemuksia vastoinkäymisistä sekä antavat omakohtaisia vinkkejä. Kaikki saavat jotain, myös minä ohjaajana olen oppinut paljon. 

Välillä otettu ihan rennosti ;)

Joka tapaamiskerta on menty tekniikkaa eri harjoituksin. Helpointa se on lämmittelyvaiheessa, kun kroppaa herätellään alkavaan treeniin. Jokaisella meillä on luontainen kyky juosta ja pienillä tekniikkakorjauksilla pystymme tuota taitoamme kehittämään ja parantamaan kohti rullaavampaa ja taloudellisempaan juoksuun. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja vanhasta eroon pääseminen vie aikaa ja sille on annettava aikaa. Tekniikan hiomisella estämme myös vammoja, joita voi tulla niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin juoksijoille. Tärkeää on pitää ajatus mukana ja pikku hiljaa liike jää lihasmuistiin. 

Aloittelijan tai juoksuharrastajalla pitemmän tauon jälkeen into lenkkipolulle on kova. Usein innostuksissa tuleekin tehtyä virhe ampaisemalla heti liian kovaa ja liian paljon. Rauhallinen, nousujohteinen treenaaminen tuottaa toivotumpaa tulosta ja ehkäisee vammoja. Onkin hyvä aloittaa kävely-juoksu pätkillä ja vähitellen juoksu osuudet pitenee ja kävelyt lyhenee. 

Alkulämmittelyä luonnon keskellä.

Jokainen osallistuja sai juoksuohjelman, jota sovittaa oman elämänsä arkeen. Treeneissä menemme yhdessä kokeillen erilaisia juoksua tukevia harjoituksia, joista tähän mennessä on opeteltu tunnistamaan syke- ja rasitustasoja, kehonhuoltoa putkirullilla sekä voima ja nopeus harjoittelua erilaisin hypyin. Niin ja onhan osallistujat juosseet cooperintestinkin, joka oli jokaisella hieno onnistuminen ja paikkaava kokemus yläasteen ajoilta :)

Kuka ylhäällä ja kuka alhaalla, mutta kaikki liikkeessä.

Kroppa tottuu ja kehittyy juoksussa juoksemalla. Joten jos haluaa juoksuharrastuksesta pysyvää, suositellaan sitä tehtävän säännöllisesti. Missän nimessä pelkkä juokseminen ei kuitenkaan ole se avain onnistumiseen, vaan monipuolisuus takaa hyvän kehonhallinnan, kestävyyden ja ennaltaehkäisee vammoja. EnergiA juoksuryhmään osallistujat ovat yhteistreenien lisäksi käyneet ohjaamillani kahvakuulatunneilla Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä. Kahvakuulatreeneissä on keskitytty pääsääntöisesti koko kropan treeniin, vaikka välillä on tehty täsmä iskuja mm pakaroille tai yläkropalle. 

Loikkatreenejä.

Syksyn kelit ovat olleet todella mahtavat ja kaikki treenit onkin toteutettu ulkona. Entisestään pimenevät illat ja viilenevät kelit asettavat omat haasteensa ulkona juoksemiseen, mutta eivät tee siitä mahdotonta. Sopivat juoksukengät ja sukat, tuulta ja vettä hiukan pitävät housut, hengittävä takki ja sen alla paita sekä tarvittaessa päähän huivi tai pipo ja käsiin hanskat, eikä mikään estä lähtemästä lenkille. Vielä turvallisemman ja miellyttävän lenkistä tekee tarvittavan tehokas lamppu käteen tai päähän ja kaveri vierelle. Kelpaa ainakin mulle :)

EnergiA juoksuryhmä jatkaa syksyn treenejä hyvällä fiiliksellä ja kerää energiaa kohti talvea. Meistä kuullaan vielä :D

~Eija~

Lepoviikon mietteitä

Kulunut viikko oli palauttava lepoviikko ja tarpeellinen sellainen. Viime viikonloppuna piti sovitella työvuorot ja kisoja, joihin halusin osallistua ja jo etukäteis järkkäilyt vei voimia. Työvuorot tuli hoidettua ja kisatkin käytyä hyvällä sykkeellä, mutta väsy oli. Lauantaina polkujuoksukisan jälkeen vasen pohje kramppasi kunnolla ja se tuntui keskiviikkoon asti, mutta helpotti sitten huomaamattomaksi. Kuitenkin viime sunnuntaina oli suunnistuksen maakuntaviesti ja aamulla sängystä noustessa hirvitti kuinka kipeällä jalalla pääsee metsässä juoksemaan. Yllättäen juokseminen olikin kivuttomampaa kuin kävely, venyttelystä nyt puhumattakaan. 

Meillä on hyvä ja taitava suunnistava naisporukka Ilmajoen kunnassa. Oltiin viime vuonna maakuntaviestissä 3. ja sitä edellisvuonna 2. Näitä sijoja tietysti lähdettiin puolustamaan. Mä sain aloitusosuuden, että ehtisin sitten vielä töihin. Alku pätkä meni rennon ok:sti, juoksu kulki ja rastit löytyi. Muitakin naisia siinä kulki samaan tahtiin ja eri hajontaakin näytti olevan. Puolen välin jälkeen kompastuin omaan heikkoon kohtaani, kun en enää keskittynyt kunnolla ja lähdin vain sinne päin kohti seuraavaa rastia. Oikealta ampaisin ohi kahden muun suunnistajan kanssa. Sitten hakua ja suuttuneena eteenpäin seuraavalle rastille jota pummasin taas. Toiseksi viimeistä rastia koukkasin myös aivan tyhmästi! Vaihtoon tullessa harmitti ihan vietävästi :/  Laskeskelin pummanneeni ehkä noin 7 minuuttia. Ei sitä harmitusta pysty sanoin kuvaamaan. Leuka rintaan, kannustukset seuraavien osuuksien suunnistajille ja kohti työmaata.

Palkinnoksi saatu  timanttituija.

Naiset tekivät kuitenkin loistavaa työtä ja nostivat huikean hyvällä suunnistuksella ja ankkuri vielä loppukirikamppailulla meidät toiseksi :D! Aivan mahtavaa!! Palkinnoksi saimme isohkot timanttituijat :)
Itse en tosiaankaan panokseeni ollut tyytyväinen, mutta tätä tämä suunnistaminen ja viesti on. Onneksi kaikilla muilla oli hyvä päivä!
Kiitos Sari, Leena ja Sanna :D!

Tyttären kanssa Mallan Makeissa :)

Tällä viikolla oli ohjaukset, joissa päästin itseni helpommalla. Pyöräillyt en kertaakaan töihin ja juoksemaankin menin vasta perjantaina. Tauko oli tehnyt hyvää jaloille. Juoksu tuntui kevyeltä ja helpolta. Keuhkot pelitti hyvin, sykkeet pysyivät alhaalla vaikka vauhti meinasi karata. Kevyt lenkki tuntui kerrankin kevyeltä. Ja ennen kaikkea lenkille lähtö ei yhtään tympinyt vaan se tuntui hurjan mukavalta :) Itse asiassa ne olivat sellaisia terapialenkkejä, kun sai vaan olla omien ajatusten kanssa ja pistää niitä järjestykseen.

Viikon aikana tuli myös puuhailtua kotona, nautittua herkkuhetki tyttären kanssa, käytyä lasten kanssa elokuvissa ja hoidettua yhtä sun toista asiaa. Lepoviikon päätteeksi nyt on päällä yövuorojen jälkeinen hämäryys. Kolmivuorotyöläisenä ei valitettavasti aina tuo uniaika täyty. Yövuorojen jälkeen on päivärytmi käännettävä takaisin normaaliin ja vaikka se multa suht ok:sti onnistuu, univelka tuntuu pari päivää vielä yövuorojen jälkeen, Juuri tällöin auttaa liikkuminen, ulkoilu ja sopiva pikku puuhastelu. Sohvan pohjalle ei kannata jäädä.

Syyskuun auringossa.

Syyskuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä ja lenkillä vastaan kiemurteli vielä käärmekin. Saisivat jo painua horteeseen kiitos! Lepoviikko jää nyt tähän ja käännän seuraavan sivun. Uudella alkavalla viikolla pääsen taas suunnistamaan kun luvassa on sprinttiä ja yökisaa. Myös ihania juhlia ja tietysti töitä on luvassa.

Kaunista alkavaa syysviikkoa kaikille!

~Eija~