maanantai 14. syyskuuta 2015

Koulun penkille pitkästä aikaa :D

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt sitä työtä yli 13 vuotta. Kaikki nämä vuodet olen ollut samassa paikassa, osastolla jossa olin opiskelijana viimeisellä harjoittelullani ja sitä myöden jatkoin kesäsijaisena. Myöhemmin sain myös vakinaisen toimen ja sitä rataa on menty. Pidän työstäni, mutta jo valmistuttuani tiesin etten tätä alaa jatka ura mielessä eteenpäin. Muutenkin opiskelu oli vienyt niin mehut, että oli ihana keskittyä työn tekoon ja muuhun elämään. 

Viime keväänä yllätin itseni tutkailemasta liikunta-alan koulutuksia. Kahvakuulaohjaajan paperit oli jo takataskussa, mutta oli tunne ettei se riitä. Mua myös pyydettiin muutaman kerran vetämään juoksukoulua, mutta vaikka juoksu kokemusta itsellä on, ei toisten juoksemisen ohjaamisesta yhtään. Halusin itselleni vankemman tietopohjan ja itseluottamusta.
 Ja sitten laitoin hakupaperit vetämään Kuortaneen Urheiluopiston liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Hirvityksen ja jännityksen puristuksessa kävin pääsykokeissa kesäkuun alussa. Pääsykokeissa oli haastatteluosio, rytmiikka testi ja ohjaustuokio. Osiot menivät omasta mielestä vaihtelevan ok:sti. Oli onnistumisia, epävarmuutta ja aivan vääriä askelkuvioita. Joka tapauksessa muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että minut on valittu :)

Tätä tietoa pureskelin pari viikkoa. Juttelin perheen kanssa ja parin ystävän. Pohdin mielessäni erityisesti aikataulua, omaa jaksamista, perhettä ja tutkinnon tuomaa mahdollisuutta. Liikunta-ala on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä ajauduin sairaanhoitajaksi ja nyt olisi ovi raollaan kokeilla rakasta harrastusta ammattimaisemmin.

Päädyin hyväksymään opiskelupaikan :D!
Elokuun lopussa se sitten virallisesti alkoi ensimmäisellä lähijaksolla Kuortaneella. Meitä on 10 naista ja yksi mies. Aivan huippu porukkaa ja niin erilaisista lähtökohdista ja monenlaisin tavoittein. 
Tällä ensimmäisellä jaksolla käytiin perusteellisesti tutkinnon osioita ja laitettiin alulle ajatuksia miten itse tulee toteuttamaan tehtävät. Oli didaktiikkaa, markkinointia, myyntiä, ohjaustuokioita, kuntotestaus asiaa ja frisbeegolfia. Voin sanoa, että ensimmäisen kerran olen sellaisessa koulussa, jossa yrittää kuunnella korva tarkkana joka ikisen asian ja nautin joka hetkestä.
Polkupyöräergometritesti loppuun asti, maksimaaliselle tasolle. Arvio mun maksimaalisesta hapenottokyvystä oli 53,25 -> hyvin hyvä :D
Jos ei muuta käteen jää, niin ainakin roppa kaupalla hyödyllistä tietoa omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Ja kun ei sielä vain istuta koulun penkin takana, vaan me todella teemme näitä juttuja konkreettisesti. Kuntotestit poljimme ja kyykkäsimme, kehonkoostumusmittaukset ja tulosten tulkitseminen. Ohjaustuokiot ovat kaikille opetustilanteita, joissa annamme ja saamme palautetta toisiltamme. Aivan paras juttu minkä opin ensimmäisellä jaksolla, oli opettaja Veijo Vannesluoman opetus; Virheitä saa ja pitää tehdä, tyhmyyttä on se jos ei virheestä ota mitään opikseen.
Porukalla frisbeegolf-radalle. Oli muuten todella hauskaa vaikka haastavaa :)
Kyllä voimaa ja tyyliä löytyy, mutta suunta päin männyn runkoa ;)
Opiskeluun kuuluu siis tehdä yhteensä neljä tehtäväkokonaisuutta. Liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikunnan ohjaaminen, yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayritäjänä toimiminen. Näiden lisäksi suoritettuaan tietyt osiot hyväksytysti, saan personal trainerin paperit. Näistä osioista ainakin kaksi tulen suorittamaan Fysio2000:lla. Fysio2000 on toiminut 15 vuotta Ilmajoella, jossa on kuntosali ja fysioterapia palveluita. Nyt elokuussa on samoilla palveluilla Fysio2000 aukaissut toimipisteen myös Seinäjoella. Huikean hienot tilat ja mukavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. On ilo toimia heidän kanssaan.
Tällä viikolla on taas odotetut lähijaksot Kuortaneella. Muun muassa yön yli retki luvassa :) Omat vapaapäivät menee toteen :D!

~Eija~

lauantai 12. syyskuuta 2015

Valopäitä metsässä!

Tällä viikolla pääsin pitkästä aikaa suunnistus sprinttikisaan. Yleensä sprintissä rata kiertää kaupungissa, talojen keskellä, kaduilla ja puistoissa.  Lenkkarit jalassa pärjää mainiosti. Tempo on todella kova ja kärki porukoissa talon kiertäminen väärältä puolelta voi maksaa useita lisäsekunteja. Omalla kohdalla sekunteilla ja väärillä kulmilla ei niin kovin ole merkitystä, mutta aina sitä on kiva spekuloida. Ja hurjan hauskaa puuhaahan se on. Tämä kisa ei vain mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, kun loikkasin typeryyksissäni kielletyn puskan yli. Jotenkin ajatus ei pysynyt mukana ja illan saaliina hylsy :( Mutta myös roppakaupalla kokemusta ja hyvä lenkki :) Kuortaneen Urheiluopiston opettajan sanoin; virheitä saa ja pitää tehdä, mutta tyhmyyttä on jos ei niistä ota opikseen!
Mun loisto hankinta, jolla näkee niin hyvin kuin metsässä nyt voi pimeällä nähdä!
Eilen olikin sitten vuorossa, niin ikään pitkästä aikaa, yösuunnistusta. Nuoruudessa, taisin olla 16 vuotta tai jotain sellaista ja ensimmäisen kerran kartan kanssa metsässä YÖLLÄ! Se oli suoraan sanottuna kamala kokemus, hyvä kun löysin maaliin. Seuraavana vuonna menin selättämään mörön ja uudestaan metsään valopäänä. Tällä kertaa selvisin maaliin ilman paniikkia. Mutta sitten menikin monta vuotta kunnes taas uskalsin pimeään metsään. Usein talvisin teen juoksulenkkini valopäänä pimeillä teillä, mutta on se jotenkin niin erilaista lähteä metsään, jossa näkyvyys on aivan eri kuin tiellä. Parin vuoden tauon jälkeen sain aikataulut sopimaan ja pääsin taas kokeilemaan.
Suunnistuskengät jalkaan ja mörköjä päin..
Pimeässä meno on hitaampaa ja saa olla paljon tarkempi. Helposti voi juosta polun ohi ja tai kivi jäädä huomaamatta jos ei koko ajan ole kartalla. Suunnanotto on todella tärkeää että pysyy linjassa. Nyt mun lähtö oli alkupäässä, joten toisia valopäitä näkyi lähes koko ajan ympärillä pyörimässä tai määrätietoisesti rastille suuntaamassa. Mulla tuli parille rastille mainitsemisen arvoinen ohiveto ja pientä kaartamista jollekin polulle,mutta hyvin rauhallisesti sain suorituksen tehtyä.
On tämä kuitenkin hurjan hauskaa ja suunnistuksen luonteeseen kuuluen aina sitä tulee jälkikäteen  pähkittyä reitin valintojaan. Yleensä niitä onnistumisen ja löytämisen iloa saa reitin varrella kokea niin monta kuin on rastiakin :)
Yökisan kartta.
Torstain sprintti kartta.
Tämän kesän suunnistuskausi taisi mun osalta olla tässä. Toivotan menestystä oman seurani ja muille tutuille suunnistajille syksyn SM-kisoihin! Itsellä ne jää väliin, mutta katsotaan ensi vuonna uudestaan :)

~Eija~

torstai 10. syyskuuta 2015

Taas kuulaillaan!

   Nuorimmat lapsemme pääsivät kanssamme kuulailu kuvauksiin eräänä arkipäivänä isien ollessa töissä ja isosisarukset kouluissa. Ihanaa laatuaikaa tämäkin :) Ja onhan näistä pienistä apuakin kuvauksissa ja nostattamaan tunnelman taivaisiin pienillä ihanilla jutuillaan.
Otimme siis toiseen käteen kuulan ja toiseen vielä rakkaammat kimpaleet ja ei kun polulle.
Tulevana lauantaina järjestämme toisen peruskahvakuulailukurssin ja marraskuussa on luvassa toivottu  jatkokurssi, Level2. Tätä varten otimme joitain kuvia, sillä jokainen kurssille osallistuja saa jälleen mukaansa kuvallisen materiaalin ja kotitreeni ohjelman kuulalla.

Innostuimme heittelemään kuulaa, mikä onkin erittäin hauskaa ja ärsytystä purkavaa puuhaa. Varovaisuus toki pitää muistaa, sillä itselläkin kuula pompsahti piilossa olleesta kivestä kipeästi jalkaan. Pahimmilta vammoilta onneksi vältyttiin.
Ota kiinni :)
Kuulailla voi yhdellä kuulalla ystävänkin kanssa. Tätäkin luvassa tulevaisuudessa!
Toivottavasti jokaisella on kotona tai lähipiirissä joku rakas "kahvakuula"; oma tai naapurin lapsi, kummilapsi, puoliso, lemmikkieläin tms, jota voi aina välillä pyöritellä ja saada aikaan iloista musiikkia korville <3

~Eija~


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Maaseutumatkailua pyöräillen

 Illat pimenee uhkaavasti ja tosi asia kesän loppumisesta on vain sisäistettävä. Viileähkön ja sateisen kesän huipennus oli elokuun lämpöiset viikot. Onneksi aurinkoisia päiviä oli useita, joten niistä tahtomattaankin sai jokainen nauttia. 
Musta ei ole makaamaan toimettomana auringossa, vaan mieluiten touhaamaan auringossa ja samalla kerätä aurinkovarastoja syksyä ja talvea varten. Yksi mainio keino on hypätä pyörän selkään ja lähteä fillaroimaan!
Olen useampana vuonna pyöräillyt töihin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, kuten tänäkin vuonna vaikka huomattavasti harvemmin kuin viime vuonna. Loistavaa hyötyliikuntaa! Samaa reittiä polkeminen ja oman ajan parantaminen työmatkalla ei aina jaksa innostaa, joten on kiva välillä hakea vaihtelua ja uusia maisemia pyörän selästä.

Alkuperäistä idean syntyhetkeä en enää muista, mutta ystävieni, Piian ja Meijun kanssa päätimme pyöräillä juhannuksena kunnon juhannusajelun. Enemmän tai vähemman valmistautuneina saimme juhannusaaton aattona kasaan 126km lenkin. Aikaahan siinä meni ja loppu matkasta sitä enemmän tuijotti edessä olevaa asfalttia ja ystävän selkää, kuin niitä maisemia, mutta olo yöllä klo.02 kodin portailla oli sanoinkuvailematon. Eikä se tähän jäänyt, vaan kesän aikana teimme vielä muutaman muunkin retken pyörillä. Yksi niistä oli pari viikkoa sitten, silloin kuin vielä kesä tuntui lämpöisenä iholla.

Jokainen vuorollaan suunnittelee reitin ja kartturoi porukkaamme eteenpäin. Tällä kertaa naapurikunnassa oli markkinat, joten päätimme lähteä sinne jätskille. Koukkasimme pikkuteitä kierrellen, keskellä kauniita peltomaisemia sopivassa vasta ja sivutuulessa. 


Päätimme kivuta näkötorniin, jossa joku meistä oli joskus kauan sitten käynyt. Perille löydettiin ja sudittiin pyörillä melkein ylös asti. Pyöränkettingit kitisi ja rahisi ja taisi hypätä rattailtakin pari kertaa. Hyvä mäki- ja porrastreeni ja huikeat näkymät ylhäältä!


Ai että kun näki ihanasti alas päin ;)
Niin ja sitten jätskille :D 
Olipa mainion oloiset markkinat naapurissa ja me saatiin sitä mitä lähdettiin hakemaan.
Yhteensä matkaa kertyi tällä reissulla 67 kilometriä. Monelle oikealle pyöräilijälle pikku juttu, meille ihan kunnon treeni!
Parasta antia reissulla oli jälleen ystävien seura, aurinko ja sopiva sykkeen kohotus!
Kyllä me nyt ainakin yksi syksyinen pyörälenkki vielä yritetään saada sovitettua.
Haasta sinäkin ystäväsi mukaan pyöräilemään, tulee hyöty ja huvi samalla kertaa ja maisemat vaihtuu!

~Eija~

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Extreme kuvina :D

Elokuisen arkiviikon loppuhuipennuksena jännittynyt naisporukka kokoontui ilmajokisen koulun pihalle. Tietoisesti emme olleet paljon etukäteen kertoneet mitä
EXTREME KAHVAKUULAILU
 tulee pitämään sisällään. Tapahtumakutsun kuvauksessa "päälle parhaat päivänsä nähneet vaatteet" kertoi jo osalle aika paljon ;) Jos osallistujia jännitti, jännitti vetäjiäkin miten ideoimamme haastavampi kuulailu otetaan vastaan.

Rauhallinen maalaismaisema oli mitä ihanin ympäristö extremelle. Sääkin suosi sopivan lämpöisellä ilmalla. Maanomistajan luvalla saimme kulkea hänen metsissään.
 Alkuverryttelyt vedettiin läpi metsän ja ojien.

Jes, kaikki löysi metsästä takaisin tielle :D
Lyhyen infon jälkeen porukka päästettiin radalle pareittain tai kolmen hengen porukassa.
Tässä väläyksiä radan varrelta :D








Loppuverryttelynä koko tien leveydellä takaisin koululle.
Alusta loppuun kuula kulki mukana, hetkellisesti se sai reitin varrella huilata.

Olipa kivaa, iso kiitos siitä meidän extreme kuulailijoille :D 
Lisää on luvassa ja lupaamme, että joka kerta extremellä on jotain erilaista!
Järjestämme extremeä myös työporukoille, polttariporukoille ja ihan mille kokoonpanolle tahansa. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä metwotraining@gmail.com

Metsä ja metwotraining-tiimi hiljenee hetkeksi, mutta vain hetkeksi ;)

~Eija~