Rakas päiväkirja...
Maanantaina 11.7.2022 pakkasin aamulla viimeisiä tavaroita laukkuun. Herättelin lapset ja kyselin vointeja, sillä kaksi lasta kolmesta oli tullut kipeäksi edellis viikon Kainuun reissun jälkeen. Ja mä olin lähdössä reilun viikon reissulle Norjaan. Lasten oireet sopivat penteleen koronaan, mutta testit näyttivät negatiivista. Korona on muutenkin heittänyt kapuloita rattaisiin ystäväni kanssa vuosia suunnitellulle pohjois Norjan reissulle ja nyt viimeisinä päivinä ennen reissulle lähtöä ystävä joutuikin perumaan lähtemisen. Mulle jäi vaihtoehdoiksi perua omakin reissu tai yrittää löytää joku muu kaveriksi. Asia oli ystävälleni hankala ja ymmärsin täysin hänen reissun perumisensa. Kysyin muutamalta kaverilta halua lähteä mukaan ja oli ihanaa huomata että kaikki olisivat halunneet lähteä, mutta lopulta pienet esteet vesittivät asian. Kuitenkin eläkkeellä oleva isäni pystyi lähtemään kaveriksi. Reissun luonne muuttui päivä vaelluksista geokätköilyyn, mikä myös on mukavaa puuhaa.
Halasin kotona lapset, annoin vielä lääkkeet päänsärkyyn ja silmätulehdukseen ja ajoin vanhempieni luo. Iskän tavarat kyytiin ja lähdimme kohti pohjoista.
|
Kukkolankoski, Tornio. |
Keli oli todella hieno ja liikenne soljui eteenpäin. Iskän toiveesta napattiin muutama kätkö tietyistä paikoista, että saatiin karttaa väritettyä. Muun muassa Kukkolankoskella pysähdyttiin, jossa kuulemma edellisellä Norjan reissullani lapsena on pysähdytty. Oli muuten hieno paikka. Tänne pitää mun miehen joskus päästä.
|
Taas yksi löydetty geokätkö. |
Ensimmäisessä yöpaikassa, Muonion Harrinivalla olimme ilta kahdeksan jälkeen. Oli hieno paikka. Haettiin hotellin pihapiiristä kaksi kätköä ja mä lähdin vielä kevyelle iltalenkille juosten. Pitkä ajomatka oli väsyttänyt ja kangistanut kroppaa. Huomisen ajo Norjan puolelle jännittää. En ole koskaan ajanut autolla Norjan enkä Ruotsin puolella. Tuskin se sen kummempaa on kuin Suomessa, mutta kapeammat tiet nyt ainakin Norjassa taitaa olla.
|
Harriniva, Muonio |
Tiistaina 12.7.2022 aamulla oli kello herättämässä. Suunniteltu matka Suomen käsivarresta pohjois Norjaan saisi jatkua. Kunnon aamupala hotellilla ja sumun hälvettyä ajaminen jatkui kirkkaassa ja lämpöisessä kelissä. Kilpisjärvellä täydennettiin ruokavarastoja ja auton tankkia ja sitten vaan rohkeasti Norjan puolelle.
|
Saana, tunturi jonne haluan vielä joskus kiivetä. |
Alkuun jännitin ihan hirveästi ja puristin rattia. Pikku hiljaa hartiat rentoutuivat ja tajusin, että turhaa oon tätä jännittänyt. Pysähdeltiin tasaiseen tahtiin kaivamaan kätkö ja hyvä että pysähdyttiin, sillä löysimme hienoja paikkoja, muuten olisi vaan vauhdilla paahdettu eteenpäin.
|
Useimmat geokätköt ovat kyllä hienoissa tai erikoisissa paikoissa. |
Maisemat muuttuivat jylhemmiksi, tiet hiukan enemmän mutkaisimmiksi ja pikku hiljaa kapenivat. Googlemapsin avustuksella päästiin sujuvasti eteenpäin.
|
Skibotnessa nopeat keinumiset. |
Iltapäivällä neljän jälkeen löydettiin seuraavien päivien majapaikka Senjan saarella Skalandissa. Piha oli täynnä asuntoautoja ja -vaunuja. Jokunen teltta näkyi metsän puolella. Meillä oli huone majoitus. Miehittämättömällä "camping":ssä avaimet roikkuivat ohjeen mukaan ovessa, mikä asia oli mua etukäteen hiukan mietityttänyt. Paikka oli siisti, omassa huoneessa oli vessa ja suihku ja kaikille oli yhteinen erittäin siisti keittiö. Reissaajia kuulosti olevan Ruotsista, Ranskasta ja tietysti Norjasta ja paljon myös suomalaisia.
|
Meidän majapaikka Senjan saarella oli Skaland camping. Kuvassa tumman harmaa rakennus. |
Koska keli oli aivan mahtava, +24 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lähdimme lähimmälle vuorelle kiipeämään. Saatiin kunnon opetus, ettei kartan ilmoittamat "pari kilometriä" ole todellakaan sama kuin kotona lakeuksilla. Iskällä oli aika rankkaa kivuta jyrkkää ylämäkeä. Pysähtelimme huilaamaan monta kertaa. Lopulta reilussa 300 nousumetrissä iskä jäi istuskelemaan ja ihailemaan maisemia ja mä jatkoin ylös Husfjelletille (632mpy). Kävin ihan ylhäällä asti, vaikka polvet pisti tutisemaan. Maisemat olivat aivan huikeat!
|
Husfjelletin huipulla. |
Oi että oon niin onnellinen että tuonne huipulle asti lähdin. Alas päin tulin juosten iskän luo asti ja sitten hissuksiin alas kämpälle. Jouduin auttamaan iskää, koska paikoin oli liukasta ja iskän jalat meni ihan hapoilla. Taitaa pari seuraavaa päivää iskällä olla jalat melko kipeät.
Keskiviikkona 13.7.2022 ei kello ollut herättämässä, mutta silti heräsimme Suomen aikaa kahdeksan jälkeen. Norjassa eletään tunnin jäljessä. Aamupalan jälkeen pienet eväät reppuun ja lähdettiin autolla parin vuoren toiselle puolelle Senjahopeniin ja Mefjordvaeriin. Siellä oli mukava geökätkö rypäs ja lähdettiin ne hakemaan. Mainioita ja hauskoja ideoita oli. Palan matkaa mentiin retkeilyreittiäkin, mutta kovin ylös ei tänään lähdetty, kun mietin miten iskä jaksaa. Keli oli pilvinen ja vaikka lopulta satoi vain vähän, jalat olivat ihan märät.
|
Jalat kastuivat ja kätköt löytyivät. |
Kämpillä tehtiin ruoka, iskä otti levot ja mä lähdin iltalenkille juoksemalla tämän Skalandin kämppämme tien päähän. Siellä tien päässä oli kaunis uimaranta, Atlantin aallot siirteli hiekkaa ees taas. Oli kaunista eikä lokitkaan täälä kirkuneet. Hetkellinen koti-ikävä iski, kun lapsella oli hätä kotona. Puhelimessa juteltiin ja asia saatiin hoidettua, mutta melko avuton olo tuli täälä maailman laidalla. Onneksi meillä on kännykät ja toimiva netti. Saa helposti yhteyden ja kuvin saa välitettyä lisää infoa, jos sanat ei riitä.
|
Bovaerstrand |
Torstaina 14.7.2022. Rauhallinen aamu jälleen. En oo reissussa saanut nukuttua niin hyvin kuin kotona, no kukapa saisi. Suuntasimme Finssnesiin, läheiseen kaupunkiin. Teimme kävellen mukavan lenkin keräten kätköt ja kävimme syömässä. Pääsin kiiparoimaan puuhunkin kun olimme reilu viikko sitten julkaistun kätkön ensimmäiset kuittaajat. Se on kuulemma iso juttu.
Ja heh, iskällä tosiaan on jalat hiukan kipeät toissa päivän mäkitreenistä. Tiedän tunteen, mulla on ollut useastikin.
|
Sieltä puun latvasta kätkö purkki löytyi ja taas mun polvet tutaji. |
Ruokakaupan kautta ajelimme kämpille. Mä heitin oikeastaan heti lenkkivaatteet päälle ja lähdin perinteiselle iltalenkilleni. Oon reissumme jokaisena iltana tehnyt jonkinlaisen oman lenkin. Se tekee hyvää. Nyt lähdin kohti pilviä, tuttua reittiä ylös kun tiistaina kiipesin Husfjelletille, mutta nyt kohti viereistä matalampaa Litjebrusetin huippua (524mpy). Koko päivän on ollut harmaata ja pilvet ovat roikkuneet alhaalla. Vesisade oli ennustettu alkavan ilta seiskan jälkeen. Kävelin reippaasti ylös. Saavuttaessani pilvet, ei ympärille nähnyt kuin noin 20 metriä. Harmittavaa maisemien puolesta, mutta ehkä oli hyvä olla näkemättä kaikkea. Tunsin miten polun kaventuessa vuoren rinteet jyrkkeni vierellä. Asettelin askeleet tarkkaan, sillä reitillä ei tainnut muita ihmisiä olla, pari lintua kyllä olin säikyttänyt matkoihinsa.
|
Sumupilvien vuoksi näkyi vain vuorten rinteiden hahmot. |
Päästyäni lähes ylös asti edessä oli vielä kapea vuoren harja, josta oli kulku korkeimmalle kohdalle. Oli pakko hetkeksi pysähtyä. Sydän hakkasi ja polvet tutisivat. Päätin käydä siellä ja tarrasin kiviin ja hain hyvät kohdat askeleille. En katsonut alas, enkä olisi sumulta mitään nähnytkään. Pääsin toiselle puolelle. Puhaltelin enkä antanut pelolle valtaa. Pakitin takaisin sydän jyskyttäen. Leveämmälle kohdalle päästyäni puhalsin helpotuksesta ja lähdin onnellisena juosten alaspäin. Musta ei koskaan tule vuorijuoksijaa. Onpas se helpottava tietää ja tuntea, koska unelma osallistua polkujuoksuun Mont Blancilla on viivattu yli.
|
Pää pilvissä onnellisena juosten alas. |
Jos joistain haaveista päästää irti, voi toisia toteuttaa. Vuorilenkin jälkeen kiskaisin uikkarit päälle ja lähdettiin vielä hiekkarannalle jossa edellis iltana kävin juoksemassa. Mä kahlasin mereen, Atlantin valtamereen, mun yksi haave. Vesi ei ollut kylmää, mutta se oli suolaista ja niin hieno hiekkaista, että hiekkaa oli pulahtamisen jälkeen joka paikassa. Pienestä asiasta voi tulla onnelliseksi.
|
Siellä mä oon, pieni piste Atlantin valtameressä. |
Huomenna aamulla siirrymme Lofooteille, pitkä ajomatka siis edessä. On myös ennustettu koko päiväksi vesisadetta. Onneksi ei ole kiire ja varmaan napataan jokunen kätkökin matkalla.
~Eija~