XII Kankaanpää maraton

Huh, mikä reissu Kankaanpäähän ja maaliin tultiin, mutta ei ollut helppoa ei! Ennätys ei ollut lähelläkään :/ Fiilikset olivat hyvät ja edellisen yönkin olin nukkunut aivan hyvin, ruoka maistui, lähdön hetkellä ei erityisemmin jännittänyt ja iloista porukkaa oli ympärillä. Mutta tänään ei ollut mun maratonin ennätyksen tekemisen päivä.

Hieno muistomitali kokoelmaan :)

Ennen starttia hyvät fiilikset.

Ulkona oli melko kylmä, vain 2 astetta plussan puolella. Pientä tihkusadetta oli, mutta onneksi ei tuullut mainittavasti. Viluisena ihmisenä päälle valitsin juoksutrikoiden alle pitkät kalsarit ja kompressiosäärystimet ja juoksupaidan alle ohuen poolopaidan. Käteen kuluneet hiihtohanskat ja päähän tarpeeksi löysä tuubihuivi. Aika sopivalta vaatetus tuntui koko matkan. Hanskoja otin tarvittaessa aina välillä käsistä pois.

 Tarkkaa osallistujien määrää en tiedä, mutta ennakkoilmoittautumisia oli yhteensä kympin, puoliskan ja täyden matakan maratonille jotain 300. Ensin lähti kympin porukka, vartin päästä puoliskan juoksijat ja me täyden matkan menijät viimeisenä. Kaikki mentiin samaa reilun 10 kilometrin lenkkiä kiertäen, maratonilla 4 kertaa. Koko ajan oli seuraa, mutta hidastavaa tungosta ei ollenkaan.

Ensimmäisellä kierroksella oikean jalan etusäärtä kiristi ja se aiheutti koko jalkaterän puutumisen. Askellus oli tönkköä. Mulla on ennenkin ollut samaa vaivaa, mutta ei hetkeen aikaan. Tiesin, että se helpottaa jossain kohdassa ja ennen kuin eka kierros oli menty, oli se antanut jo periksi. 

Toinen kierros oli helpoin, 10-17 kilometrit meni kivasti ja vauhti oli reipasta, selvästi nopeampaa kuin tavoiteaika. Olisi pitänyt ottaa hitaammin ja säästää voimia viimeiselle puoliskalle, mutta taisin innostua. Ennen puoltaväliä huomasin että kilometrivauhdit tippuu, vaikka olo muuten oli hyvä. Vauhdin ylläpito oli hankalaa ja juuri ennen toisen kierroksen täyttymistä ensimmäiset ilkeät kivut jaloissa tuntui. Pelko hiipi ajatuksiin. Puolenvälin aika oli 1t 47min.

Kolmannella kierroksella jalkoihin sattui koko ajan. Takareidet, pakarat, oikean jalan polvi ja jalkapohjat hiukan vaihdellen. Hartioita särki ja sykkeet kohosi. Vauhti hiipui, enkä voinut mitään. Laskeskelin päässäni vaihtoehtoja ja päädyin joka kerta tulokseen, että tällä menolla loppu lenkki on tuskallinen, keskeytä en, mutta myöskään ennätystä ei tule. Juoksua n pakko pitää kuitenkin koko ajan yllä. Juomapisteet pistin kävellen. Oksetti ja pari kertaa luulin että pitää pysähtyä ja antaa oksennuksen tulla. Kolmannen kierroksen loppuessa olisi niin tehnyt mieli jättää lenkki siihen, mutta luonteeni ei anna periksi ja jatkoin nylkyttämistä viimeiselle kierrokselle jalat aivan "katkipoikki".

Takana 15km ja vielä jaksaa hymyillä :) Kiitos Ninni kuvasta!

Neljäs kierros oli tuskallinen. Kaikki tuli ohi, mä en enää ketään ohittanut. Se riipaisee kun on niin katki, eikä pysty pistämään kampoihin yhtään. Yritin pitää ajatukset mukavissa asioissa, tuijottaa parin metrin päähän eteeni ja kuvitella olevani vain yksin omalla peruslenkilläni. Jalkojen kipu piti kuitenkin liian hyvin kiinni todellisuudessa. Koko reitti ärsytti, erityisesti se koukkaus asuntoalueelle. Tuntui ettei se lopu ollenkaan. Viimeiset kolme kilometriä pelkäsin pohkeiden kramppaavan. Vilkuilin kelloa ja päätin yrittää alle 3 tuntia ja 50 minuuttia. Hiukan sain kiristettyä vauhtia, mutta varovainen sai olla ja pohjekramppi oli todella lähellä.

Maaliin tulin aikaan 3 tuntia, 49min ja 53s. Ennätyksestäni jäin reilu 7 minuuttia ja haave alittaa 3 tuntia 40minuuttia siirtyi ensi vuodelle.

En mä ehkä aivan tämmöstä ansainnut...

Tapahtuma oli hienosti järjestetty ja reitti oli tasainen. Palkintoja jaettiin avokätisesti ja mäkin sain kurjalla juoksulla hienon pokaalin. Taso oli ilmeisesti aikaisempia vuosia heikompi, vaikka hienoja valopilkkuja ja tuloksia on tulosluettelosta löydettävissä.
Matkaseurana mulla oli sisarukset Ninni ja Hanna. Ninni tsemppasi huoltajan roolissa pyörällä vieressä ja Hanna juoksi älyttömän kovaa, 3t 29min!! Kiitos naiset seurasta :)!

Nyt istun kotona sohvalla. Ruoka hiukan tökkii ja jalat on todella kipeät, aivan niinkuin niitä pisteltäisiin neuloilla joka paikasta. Oon pohtinut kovasti tässä lyhyessä ajassa, mikä meni vikaan ja yksi voi olla se että jalat olivat jo etukäteen melko kireät. Vaikka olen venytellyt päivien aikana lyhyesti aina sopivissa väleissä, kunnon rullailut ja hieronnassa käynnit ovat jääneet väliin. Keväällä hieroja opiskelija taikinoi mun jalat ja vaikka jalat eivät ollet mitenkään oireilleet, oliva ne melko kireät. Ja kun hieronnassa käynti on niin ihanaa, miksi se ajan löytäminen on niin haastavaa...

Tämä oli nyt tällainen juoksu ja nyt mulla alkoi kisatauko, jos ei nyt sitten yllättäen keksi jotain extempore ;)

~Eija~